1 M LIITON SYYSKOKOUS 15.11.2010 KELLO 18 Kutsu Liitto ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen maanantaina 15. marraskuuta 2010 kello 18 Kampin palvelukeskuksen ruokasalissa osoitteessa: Salomonkatu 21 B, 00100 Helsinki. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat: -toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2011 -jäsenmaksujen suuruus -liiton puheenjohtajan valinta -hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle -tilintarkastajat ja varamiehet vuodelle 2011 Kehittyvä kehitysapu Tiivistelmä puheenjohtajan 23.9. Aamulehdessä julkaistusta artikkelista Kehitysapu on vanhastaan herkkä aihe suomalaisessa politiikassa. Jokainen ns. vastuullinen poliitikko vannoo vaalipaneeleissa pyhästi, että kehitysapu tulee välittömästi nostaa tavoiteltuun 0,7%:in. Vastaavasti kyynisemmät sanovat kehitysapua vain anekaupaksi, jolla ostetaan hyvää omaatuntoa. Tänä vuonna Suomi on varannut kehitysyhteistyöhön määrärahoja 965,6 miljoonaa euroa. Tämä on arviolta 0,55% bruttokansantuotteesta, jos kohta selkeämpi tapa mittaamiselle olisi laskea kehitysavun osuus valtion budjetista, josta se on jo lähemmäs 2%. Kyseessä melko suuri raha aikana, jona valtio ottaa miljardeja velkaa selvitäkseen edes omista menoistaan. Vastaavalla rahalla saisi tietysti paljon muutakin; sillä voisi esimerkiksi pyörittää lähes Tampereen kokoista kaupunkia kaikkine palveluineen, tai melkein nelinkertaistaa valtion tuen taiteelle ja kulttuurille. Kansainvälisesti laskettuna kehitysapupotti kasvaa vielä aivan toisiin mittoihin; esim. vuonna 2008 OECD-maat maksoivat yhteensä 136 miljardia dollaria kehitysapua. On siis ymmärrettävää, jos kansalaiset taantuman keskellä haluavat tietää, miksi he ottavat korollista lainaa saadakseen sitten antaa rahat ilmaiseksi eteenpäin. Kehitysavun tehokkuudesta on kiistelty pitkään, mutta se lienee kiistatonta, että niitä suuria toiveita joita kehitysapujärjestelmälle noin 50 vuotta sitten laitettiin, se ei ole kyennyt täyttämään. Syitä on monia. Aina 1990-luvun alkuun saakka kehitysapu oli suurimmaksi osaksi strategista, eli itäinen ja läntinen blokki antoi sitä ennen kaikkea tukeakseen itselleen myötämielisiä hallituksia. Tällainen kehitysapu kääntyi joskus jopa todellista kehitystä vastaan, kun tuetut hallinnot usein vähät välittivät kansansa elinoloista. Kehitysavun antajat ovat myös usein pyrkineet samalla tukemaan omaa teollisuuttaan ja vientiään, jolloin itse päätarkoitus eli köyhyyden vähentäminen on hämärtynyt. Vain pieni osa kehitysavusta on näinä pitkinä vuosikymmeninä mennyt kaikkein köyhimmille maille, ja vielä pienempi niiden köyhimmille ihmisille. Nälkää näkeviä on puolen vuosisadan auttamisenkin jälkeen maailmassa yhä melkein miljardi. Köyhyys on siis jäänyt poistamatta, jos kohta yhtä ja toista rahoilla kuitenkin on saatu aikaan. Esimerkiksi lapsikuolleisuutta on onnistuneesti vähennetty, puhdasta vettä järjestetty ja koulutusta annettu. Hankkeita on myös pyritty seuraamaan. Pelkästään vuonna 2007 tehtiin viiteenkymmeneen apua saavaan maahan kaikkiaan 14 000 suunnittelu- ja valvontamatkaa kehitysavun tiimoilta! Viime vuosina järjestelmää on pyritty ohjaamaan siihen suuntaan, että avunsaaja ottaisi itse vastuulleen toiminnan suunnittelun. Käytännössä tämä on tarkoittanut mm. sitä, että on siirrytty antamaan suoraa budjettitukea kehitysmaille. Esimerkiksi Tansanian valtion budjetista on jo 33% ulkomaista tukea. Tarkoitus toki tässäkin tuen muodossa on, että kehitysapu tekee itsensä lopulta tarpeettomaksi, mutta nähtäväksi jää onko rahaa vastaanottava osapuoli kovin innokas tavoittelemaan sitä, ettei rahaa jatkossa enää tulekaan. Kehitysapua puolletaan mm. sillä perusteella, että kansainvälisessä kaupassa kehitysmaat häviävät joka vuosi paljon kehitysapua enemmän. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, että kehitysmaat tuovat teollisuusmaista paljon enemmän kuin vievät niihin. Kehitysapua tärkeämpää olisikin saada kauppa tasavertaisemmalle pohjalle. Kauppasuhteiden korjaaminen on poliitikoille kuitenkin paljon kehitysavun maksamista vaikeampaa, koska se edellyttäisi omien tukien ja tuontirajoitusten karsimista, siis kotimaan työpaikkojen vaarantamista. Julkisuudessa on taannoin esitetty myös ajatus, että kehitysapu pitäisi jatkossa tehdä veronmaksajille vapaaehtoiseksi. Kyseessä voisi siis olla hieman kirkollisveron kaltainen vapaaehtoinen vero, joka nykyisellä kehitysavun tasolla muodostuisi myös suunnilleen kirkollisveron suuruiseksi. Ajatus ei ole siinä mielessä kohtuuton, että tavallisesti kun valtio kerää kansalaisiltaan pakolla veroja, se myös käyttää rahat maksajien itsensä hyväksi. Kehitysavun mahdollista muutosta ei kuitenkaan tule sotkea kriisiapuun, jota jatkossakin on oltava valmiit antamaan nopeasti ja takaisinmaksua kyselemättä.
2 Pääkirjoitus Hyvä vuosi lähenee päätöstään Olen kohta toiminut Liiton puheenjohtajana vuoden verran. Aika on ollut hauskaa ja opettavaista. Paljon on ehtinyt tapahtua vuodessa, mutta matka on toivottavasti vasta alussa. Kuluneen vuoden aikana Suomessa on koettu kielipoliittisen kansalaiskeskustelun vallankumous. Median asennoituminen kielipolitiikan itsestäänselvyyksinä pidettyihin ratkaisuihin on muuttunut, ja ihmisten rohkeus tuoda esiin epäkohtia on kasvanut. Sananvapaus maassamme on vahvistunut. Liitto on ollut kielikeskustelun rohkea esitaistelija. Olemme siitä joskus aiemmin saaneet myös paheksuntaa, mutta nyt kauan toivomamme asiallinen, terveen kriittisesti asioita tarkasteleva keskustelu on vallannut mediakentän. Järkiperäisessä ilmapiirissä eivät vanhat kielipolitiikan epäkohdat, kuten pakkoruotsi voi ajan oloon selviytyä. Keskustelun vilkkaus ja linjamme hyvä perustelu on näkynyt myös jäsenmäärämme tasaisena nousuna. Viime kuukausina on jokaisessa hallituksen kokouksessa hyväksytty useampi kymmen uusi jäsen. Tervetuloa mukaan! Toivon niin uusien kuin vanhojenkin jäsenten kertovan Liitosta myös tuttavilleen tällä hetkellä varmasti moni etsii jonkinlaista reittiä vaikuttaa kielipolitiikkaan. Tietenkin teemme kaiken aikaa muutakin, kuin käymme kielipoliittista keskustelua. Loppusyksy ja alkutalvi ovat aktiivisinta aikaa Liittomme toiminnassa. Syyskokous järjestetään 15.11., kuten lehdessä olevassa kokouskutsussakin kerrotaan. Syyskokous valitsee puheenjohtajan ja hallituksen uudet jäsenet, joten kyseessä on toimivuotemme tärkein järjestötapaaminen. Joulukuun 6. päivä koittaa vuorostaan vuoden näyttävin yleisötilaisuutemme, kun perinteinen itsenäisyyspäivän lipunnosto järjestetään Tähtitorninmäellä. Puhujana on tänä vuonna saamelaiskäräjien puheenjohtaja, Klemetti Näkkäläjärvi. Myös tämän tilaisuuden yksityiskohdista löytyy ilmoitus lehdestä. Näiden lisäksi vietämme Liiton toimistolla niinikään perinteeksi muodostunutta avointen ovien päivää tosin toimistolla saa toki vierailla muulloinkin täysin vapaasti. Kannustan jäseniä osallistumaan näihin tilaisuuksiin, tutustumaan toisiinsa ja olemaan aktiivisia. Yhdessä jaksamme viedä sanomaamme eteenpäin. Kiitän kaikkia jotka kuluvana vuonna ovat tukeneet Liittoa taloudellisesti tai osallistuneet sen toimintaan! Työskennellään ilolla isänmaan puolesta, yhdessä. Sampo Terho Puheenjohtaja Sampo Terho Sameli Suora Monta kulttuuria, suomalaiset säännöt Monikulttuurinen yhteiskunta on epäonnistunut Saksassa. Saksan liittokansleri Angela Merkelin kriittinen arvio Euroopan johtavimman maan integraatiopolitiikasta on harvinaisen tyly loppupäätelmä yhden ajatusrakennelman haaksirikosta. Merkelin mukaan siirtolaisilta on vaadittu liian vähän takavuosina, mistä syystä suuri osa heistä ei ole oppinut kunnolla saksan kieltä, ei ole menestynyt opinnoissaan eikä lunastanut paikkaansa työelämässä. Kotoutuminen on epäonnistunut surkeasti. Saksassa maahanmuuttokeskustelu käy Suomeakin kuumempana Saksan keskuspankin entisen johtokunnan jäsenen Thilo Sarrazinin kesällä 2010 julkaiseman kirjan Deutschland schaft sich ab (suom. Saksa lopettaa itsensä) jälkeen. Sosiaalidemokraatti Sarrazinin kiistellyimmän väittämän mukaan muslimisiirtolaiset alentavat Saksan älykkyysosamäärää. Samalla Sarrazin harmittelee sitä, että juutalaisten murhaaminen natsi-saksassa oli paitsi inhimillinen tragedia myös järkyttävää älyllistä haaskausta, josta Saksa kärsii vielä tänäkin päivänä. Sarrazin arvioi, että mikään muu maahanmuuttajaryhmä ei kuormita niin paljon hyvinvointiyhteiskuntaa kuin muslimit. Islamissa siirtymä väkivaltaan, diktatuuriin ja terrorismiin on Sarrazinin mukaan jouhevampi kuin missään muussa uskonnossa. Saksan poliittinen ja taloudellinen eliitti tuomitsi Sarrazinin puheet suoralta kädeltä, mutta mielipidekyselyissä kansalaiset näyttävät olevan hänen kanssaan paljolti samaa mieltä. Ulkomaalaislain muuttamisesta lähtenyt monikulttuurisuuskeskustelu on Suomessa vellonut jo parisen vuotta. Mielipiteet ovat olleet kärkevimmillään kahta ääripäätä: joko rajat kiinni tai apposen auki. Saksa on tietysti eri maata kuin Suomi, jossa ongelmien mittaluokka on monta kertaa pienempi. Tuoreimman Eurostatin tilaston mukaan Suomessa on ulkomaalaisia reilut 140 000 eli vajaat kolme prosenttia asukkaista. Saksassa ulkomaalaisia on yli seitsemän miljoonaa, mikä on lähes yhdeksän prosenttia Saksan väkiluvusta. Suurin Saksassa asuva vähemmistö on kaksi miljoonaa turkkilaista. Meikäläisessä keskustelussa on ollut hyvää se, että pitkään täällä olleiden maahanmuuttajaryhmien lisäksi useat Suomeen vasta viime vuosikymmeninä tulleet etniset ryhmät näkyvät ymmärtävän Suomen lakien ja kulttuurin kunnioittamisen tärkeyden. Painavia puheenvuoroja on kuultu julkisuudessa esimerkiksi somaleilta ja kurdeilta. Hyvänä esimerkkinä on toiminut 16 vuotta Suomessa asunut irakin kurdi Husein Muhammed, joka on useaan kertaan korostanut sitä, että Suomessa toimitaan Suomen lakien mukaan. Samaa viestiä on kuulunut myös somaliyhteisöstä. Tähän periaatteeseen täytyy myös kantasuomalaisten velvoittaa muuttajat sopeutumaan. Vähintään sen verran ylpeyttä on suomalaisten tunnettava omasta kulttuuristaan. Lakimies Muhammedin puheenvuoroissa on ollut harvinaista myös se, että hän tuomitsee jyrkästi islamin nimessä tehdyn väkivallan esimerkiksi surullisen kuuluisien Muhammed-pilakuvien yhteydessä (Muhammedin mielipidekirjoitus Pyhän loukkaaminen ei oikeuta väkivaltaa, HS 4.10.2010). Pahin roisto ei Muhammedin mukaan ole pilapiirtäjä, vaan se, joka turvautuu terrorismiin islamin nimessä. Tällaista puhetta muslimiyhteisössä on kuultu yllättävän harvoin, minkä vuoksi myös epäilykset ja ennakkoluulot ovat jääneet kytemään. Tavallisten, maltillisten muslimien tulisikin ottaa Husein Muhammedista oppia ja asettua näkyvästi vastustamaan uskonnon nimissä tehtyjä järjettömyyksiä. Se olisi tarpeellista sillanrakentamista supisuomalaiseen kantaväestöön.
3 Tuntijakouudistus lisäämässä pakkoruotsia? Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on tehnyt ehdotuksen perusopetuksen uudistamiseksi. Ehdotus on käynyt lausuntokierroksella, ja eduskunnan käsittelyyn se on tulossa ilmeisesti ensi keväänä. Vaikka lausuntokierros oli laaja, ei se koskenut Liittoa. Sen sijaan Ruotsalaisen Suomen kansankäräjiltä eli Folktingetiltä lausuntoa pyydettiin. Tämä tietysti kertoo jo jotain asian valmistelijoista, ministeriön poliittisesti korrekteista virkamiehistä. Peruskoulun tuntijakoesityksessä on toteutuessaan kyse merkittävistä muutoksista, joten sitä on syytä tarkastella rakentavan kriittisesti. Esimerkiksi pienten koulujen oppilaat ovat uudistuksen myötä vaarassa joutua muita heikompaan asemaan. Mistä rahoitus? Tuntijakouudistuksen tavoitteina on lisätä valinnaisten aineiden määrää ja kartuttaa suomalaisten kielivarantoa muun muassa aikaistamalla kielten opiskelun aloittamista. Koulujen pitäisi tulevaisuudessa tarjota kolme vaihtoehtoa pitkäksi kieleksi. Tämä tulee olemaan monelle kunnalle haasteellista. Miten uudistus aiotaan rahoittaa? Lisää pakkoruotsia Ristiriitaista uudistuksen tavoitteiden kanssa on, että ruotsin kielen asemaan ei aiota puuttua. Sen opiskelun aloittamista ollaan jopa varhentamassa. Kokemukset kuitenkin osoittavat, että pakko on huono kannustin. Etenkin poikien oppimistulokset ovat heikkoja. Luopumalla pakkoruotsista vapauttaisimme aikaa muiden kielten kuten saksan, ranskan, espanjan ja Itä-Suomessa tärkeän venäjän osaamiselle. Aikamme vaatii suomalaisilta suurten maailmankielten taitoa. On yleinen väärinkäsitys, että maamme perustuslaki määräisi ruotsin kaikille pakolliseksi oppiaineeksi tästä ikuisuuteen. Tuntijakotyöryhmä teki puhtaasti poliittisen linjauksen. Demokratiassa se on muutettavissa, koska se ei vastaa kansan tahtoa. Virkkunen ja Stubb Opetusministeri Henna Virkkunen komppaa puolueensa (kok.) puoluekokouspäätöksen vastaisesti tuntijakotyöryhmää: koska ruotsin kielen oppimistulokset ovat peruskoulun lisäksi lukiossa mitä ovat, haluaa hän lisätä pakollisten ruotsin kurssien määrää. Saman puolueen ulkoministeri Alexander Stubb nokittaa: hänen mielestään pakkoruotsin opetus olisi aloitettava jo ensimmäiseltä luokalta lähtien! Mahtavatko pakkoruotsin opetuksen varhentamista ja lisäämistä kouristuksenomaisesti kannattavat henkilöt itsekään sisimmässään uskoa, että näin toimien jotain hyvää tapahtuisi? Valinnaisuudella antaisimme niille, jotka ruotsia elämässään tuntevat tarvitsevansa, paremmat mahdollisuudet opiskella sitä. Venäjää Itä-Suomessa Keskusta suivaantui Rkp:lle tappiostaan Keski-Pohjanmaan aluehallinnollisessa suuntautumiskiistassa. Niinpä pääministeri Mari Kiviniemi ehdottaa kokeilua, jossa Itä-Suomen koululaiset voisivat tuntijakouudistuksen yhteydessä vaihtaa ruotsin kielen pakkopänttäämisen venäjään. Kiviniemen avaus on askel oikeaan suuntaan. Sen kaltaista on ehdotettu Liiton piiristäkin jo vuosia sitten. Tuntijakouudistus on osaltaan laittamassa vauhtia pakkoruotsikeskusteluun. puolesta työtä tekevillä ei ole mitään sitä vastaan, että pakkoruotsista tulee yksi ensi vuoden eduskuntavaalien keskeisistä teemoista. Jussi Niinistö Kirjoittaja on toiminut Liiton hallituksessa vuodesta 1996. Heimotyötä Raamatun parissa Vaikka Liiton tehtävänä ei ole kristinuskon levittäminen, niin haluan kertoa muutamalla sanalla Raamatun käännöstyöstä, jota tehdään suomensukuisten kielten parissa. Tämä nimittäin liittyy toimintaamme suomenkielen aseman vahvistamisen sekä heimotyön näkökulmasta. Käännöstyötä tehdään pääosin Venäjän alueella asuvien heimolaistemme kanssa. Monelle kieliryhmälle on ollut suuri merkitys, kun on saatu Raamattu omalle kielelle, näinhän oli aikanaan myös suomenkielen kanssa. Suomensukuisten kielten tukemiseksi tekee mm. Pipliaseura käännöstyötä suomensukuisten kielten parissa. Mikael Agricolan merkitystä suomen kirjakieleen ei voida kiistää. Vuonna 1543 ilmestynyt Abckiria sekä vuonna 1548 ilmestynyt Se Wsi Testamenti ovat varmasti suomenkielen kehityksen kannalla merkittävimmät kirjat. Agricolan uskonpuhdistuksen kautta maamme kirkoissa latinankieli vaihtui suomenkieleksi. Vasta nyt melkein 500 vuotta myöhemmin kokevat suomensukuiset kieliryhmät samaa. Venäjällä asuu noin 3,5 miljoonaa suomensukuista ja tällä hetkellä Raamatunkäännöstyötä tehdään 12 sukulaiskielelle. Uuden Testamentin kokonaisuudessaan tähän mennessä ovat saaneet udmurtit, aunuksenkarjalaiset, ersämordvalaiset, vepsäläiset, marit ja komit. Vienankarjalan kielellä käännettävä Uusi Testamentti on lopputarkastusvaiheessa. Mansit saivat käännöksen Markuksen evankeliumista vuonna 2000, tämän lisäksi on julkaistu otteita Luukkaan evankeliumista. Käännöstyö Vanhan Testamentin osalta on edennyt udmurtin, ersämordvan, aunuksenkarjalan ja komin kielelle. Raamatun käännöstyö on yksi tapa edistää suomensukuisten kielten asemaa Venäjällä. Toivotaan että suomensukuisten kielten asema paranisi tällä tavoin yhtä paljon, kuin aikanaan Agricolan Se Wsi Testamentti edisti suomenkielen kehitystä. Tätä kautta Venäjän alueella asuvien suomensukuisten kansojen kielet pysyisivät edelleen elinvoimaisina. Kai Lehtinen Alkuvuoden 2011 Suomen Mieli -lehteen voivat ne liiton jäsenet, jotka ovat kansanedustajaehdokkaina, lähettää lyhyen (n. 500 merkkiä) kuvauksen itsestään ja teemoistaan. Pieni värikuva mukaan. (Toimitus pidättää oikeuden lähetettyjen tekstien lyhentämiseen). Suomen Mieli toimitus
4 KOTIMAATA MATKAAMAAN Suomalaiset tekivät vuonna 2009 noin kolme ja puoli miljoonaa vapaa-ajan ulkomaanmatkaa. Ulkomaanmatkojen määrä on ollut viime vuosina tasaisessa nousussa, eikä kasvu ainakaan välittömästi taittunut myöskään finanssikriisin ja laman aikana. Lisäksi käytiin 1 200 000 kertaa laivaristeilyllä ulkomailla (laivassa yöpyen) ja yli kaksi miljoonaa kertaa työmatkoilla. Kotimaassa matkoja tehtiin 2009 maksulliseen majoitukseen tukeutuen kaikkiaan yli viisi miljoonaa, mutta kotimaanmatkoista pääosa on lyhyitä, kun taas ulkomaanmatkoista pitkiä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että miehet tekevät enemmän kotimaanmatkoja ja naiset ulkomaanmatkoja. Suomessa matkailuala kärsi lamasta huomattavasti, mutta tästä vuodesta odotetaan muodostuvan jo edellistä parempi. Kotimaanmatkailun tukemiselle ja suosimiselle onkin useita hyviä perusteluja, joista melkeinpä jokainen voi maailmankatsomuksestaan riippumatta löytää omansa. Ensinnäkin kotimaanmatkailuun käytetyt rahat jäävät koti- maahan, mikä etenkin ankarina taloudellisina aikoina on merkittävä asia. Matkailua väitetään nykyään maailman suurimmaksi liiketoiminta-alaksi. Esimerkiksi pelkkä kesälomabudjetti oli suomalaisella matkailijalla keskimäärin tänä vuonna noin 1500-1600 euroa, mutta kaukomatkoihin kuluu usein yli kolmekin tuhatta euroa, jotka siis paljolti karkaavat matkan myötä kotimaasta. Toisekseen kotimaanmatkailun puolesta puhuvat viime vuosina paljon esillä olleet ekologiset perustelut. Finnairin päästölaskurin mukaan yksi edestakainen lento Thaimaahan tuottaa noin 1,2 tonnia hiilidioksidipäästöjä henkeä kohden. Vastaavalla saastutuksella ajelisi kotimaassa esim. 7 litraa sadalla kuluttavalla henkilöautolla jo yli 7000 kilometriä, jollaista lomamatkaa tuskin monikaan saa aikaiseksi. Julkisten kulkuvälineiden käyttö tietysti laskee kotimaanmatkailijan päästöjä entisestään huomattavasti lisää. VR:n päästölaskurin mukaan matka Helsingistä Kolariin tuottaa junalla 17 kiloa hiilidioksidipäästöjä henkeä kohden, kun 7 litraa sadalla kuluttava henkilöauto tuottaa Kerimäen puukirkko Imatrankoski
5 Kilpisjärvi samalla matkalla melkein kymmenkertaisen määrän. Tosin henkilöauton suhteellinen saastutus tietysti laskee matkustajamäärän mukana. Keskeisin peruste kotimaanmatkailun suosimiseen on kuitenkin se välillä unohtuva tosiasia, että Suomi on uskomattoman hieno ja monipuolinen matkailumaa. Kotimaan kauneus ei mielikuvissamme ehkä tunnu samalla lailla eksoottiselta kuin kaukomaiden, mutta todellisuudessa vain harva ehtii elämässään koluta Suomen kaikki nähtävyydet kyllästymiseen saakka. Jos lomamatkan tarkoitus on siis muukin kuin kehua naapurille mahdollisimman kaukaisesta lomakohteesta, melkein mitä vain löytyy jo kotimaasta. Mikäli pitää erämaista ja tuntureista, on Lappi ilmeinen lomakohde. Rukalta, Saanalta tai Sallalta voi ihailla taianomaisia maisemia, joita hienompia tuskin mistään maailmalta löytää. Vaeltamiseen löytyy reittejä ja kansallispuistoja joka lähtöön ja jokaisen kunnolle mitoitettuina. Jos kaupunkilomat kiinnostavat, on Suomessa monia upeita kesäkaupunkeja ja talvisinkin ohjelmaa riittää teattereissa, näyttelyissä ja yökerhoissa kaikille maun mukaan. Vanhoja, hienoja rakennuksia voi ihailla muuallakin kuin suurimmissa kaupungeissa, aivan erityisesti esimerkiksi Porvoossa tai Raumalla. Historiasta kiinnostuneelle on tarjolla linnoja, vanhoja tehdasalueita, museoita ja taistelupaikkoja yllin kyllin. Rantalomaa kaipaaville Suomesta löytyy niemineen ja lahtineen 6300 kilometriä jo pelkästään merenrantaa, jonka päälle voidaan vielä lisätä 56 000 yli hehtaarin kokoisen järven rannat. Lämpöäkään etsimään ei ainakaan tänä kesä ole tarvinnut arimmankaan vilukissan Suomesta lähteä. Yhdessä suhteessa kotimaanmatkailun suosiosta ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan missään päin Suomea. Edelleen hyvin suosittu matkakohde on oma mökki, jonne suomalaiset matkustivat vuonna 2009 hitusen yli 5 400 000 kertaa. Kaikkein enimmin matkattiin sukulaisten ja ystävien luokse, melkein 17 miljoonaa kertaa, joten ehkäpä olemmekin sukurakkaampia ja sosiaalisempia kuin väitetään. Mikä tahansa matkasi tarkoitus onkin, kannattaa ennen ulkomaanlentojen ostamista usein miettiä tarkkaan, eikö vastaava matkakohde oikeastaan löytyisi kotimaastakin. Silloin rahasi tukisivat omaa talouttamme, matkasi oli ekologisempi, rokotuksia ei tarvitse, ja saisit vieläpä palvelua mukavasti murtavalla suomen kielellä. Teksti ja kuvat Sampo Terho Pohjanmaan lakeuksia Kurikassa. Kiutaköngäs
6 UKK ja Liitto Liitto perustettiin J. V. Snellmanin 100-vuotissyntymäpäivänä 12. toukokuuta 1906 suuren isänmaallisen innostuksen vallassa Helsingin Mäntymäellä. Hankkeen puuhamies oli kirjailija Johannes Linnankoski ja liiton perustivat kaikki silloiset suomenkieliset puolueet, vanhasuomalaiset, nuorsuomalaiset ja sosialidemokraatit. Ensimmäiseen hallitukseen tuli sittemmin mahtavan uran luoneita suomalaisuusihmisiä; J. K. Paasikivi, Otto Ville Kuusinen, Hilda Käkikoski, Juhani Aho, Eero Erkko, Elsa Lindström, E. N. Setälä, Heikki Ojansuu, Yrjö Sirola. Merkille pantavaa on naisten osuus liiton johdossa, joka ei todellakaan ollut tavallista noina aikoina. Perustamispäivänä yli 25.000 suomalaista muutti sukunimensä ruotsinkielisestä suomalaiseksi. Urho Kaleva Kekkonen oli tuolloin reipas viisivuotias pojanviikari. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.. Kalevalan päivänä 1927 alkoi tapahtua, kun hovioikeuden auskultantti Urho Kekkonen latasi myrskyisäksi muuttuneessa vuosikokouksessa ominaiseen tapaansa: Linnankoski oli taistelija, mutta nykyinen johto on rämettänyt tämän liikkeen, se on ollut kaikkea muuta, kuin sellainen, mitä pitäisi olla. Liiton henki on passiivisuuden, peräänantamisen, torpparimielen henki. On vihdoinkin aika pumpata tämän liiton happiköyhiin keuhkoihin aktiivisen suomalaisuuden henki. Linnankoskikin ihmetteli, että on suomalaisia, jotka luulevat, että suomalaisuuden asia menee omalla painollaan eteenpäin. Mikään ei mene tässä maailmassa omalla painollaan eteenpäin! Eipä tuossa ole ihmettelemistä, sillä esimerkiksi ensimmäinen suomenkielinen yliopisto saatiin vasta vuonna 1922 kansalaisilta kerättyjen varojen turvin Turkuun. Urho Kekkosen reipas esiintyminen pantiin merkille ja vuonna 1929 hänestä tuli liiton varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja vuosina 1930 32. Kielitaistelu alkoi saada yhä rajumpia muotoja ja Liitosta tuli sen keskeisin suomenkielinen toimija. Liiton toiminta suuntautui Helsingin yliopiston ruotsinkielisen hegemonian murtamiseen. Se olikin tavallista kovempi pähkinä. Jo vuonna 1928 oli perustettu Korkeakoulujen suomalaistamisen Keskustoimikunta, johon Liiton lisäksi kuuluivat Akateeminen Karjala-seura, Aitosuomalaisten Liitto, Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunta. Kekkosen puheenjohtajakauden alussa vuonna 1930 julkaistiin perusteellisesti uudistettu Sukunimiopas ja suunniteltiin uutta suurnimenmuuttoa. Se toteutui kuitenkin vasta Kalevalan riemuvuonna 1935, jolloin noin 100.000 suomalaista otti suomenkielisen sukunimen. Samana vuonna julkaistiin myös Suomen tähän asti ainoat pelkästään suomenkieliset postimerkit, Jorma Gallen-Kallelan kolmen Kalevala-merkin sarja. UKK oli jo luomassa uraansa toisaalla. Kielitaistelua ja heimotyötä Kekkosen puheenjohtajakaudella puututtiin Ruotsin harjoittamaan omien suomenkielisten kansalaistensa sortoon. Yhteistyö liiton, AKS:n ja Aitosuomalaisuuden Liiton välillä tiivistyi ja keskeisenä kohteena oli Helsingin yliopiston kielikysymys, jota ratkottiin myös nyrkein Helsingin kaduilla. Vasta vuonna 1937 saatiin vihdoin uusi yliopistolaki, joka ei kuitenkaan tyydyttänyt sen paremmin suomen- kuin ruotsinkielisiä. Kiista kuitenkin hukkui toisen maailmansodan syövereihin. Kekkosen puheenjohtajuus päättyi konfliktiin liiton sihteerin Yrjö Vuorjoen kanssa, jolloin Kekkonen ja varapuheenjohtaja Martti Haavio erosivat. Kekkosen kaudella heimotyö nousi yhdeksi keskeiseksi teemaksi ja vuodesta 1930 vietettiin Heimopäivää samanaikaisesti Suomessa, Virossa ja Unkarissa. Liiton tähtihetkiä oli vuoden 1938 heimojuhla Helsingin yliopiston juhlasalissa, jossa oli nuoren tasavallan koko kerma ja itseoikeutettuna sisäministeri Urho Kekkonen Sylvi-vaimoineen. Liitossa oli 890 jäsentä 1.11. 2010.
7 Kekkonen pelastaa Liiton UKK:n ja Liiton tiet kohtasivat jälleen vuonna 1945, kun liitto oli välirauhansopimuksen takia lakkautettavien listalla. Suomen tuli heti hajottaa kaikki hitleriläismieliset ja fascisminluontoiset järjestöt. Sisäministeri Yrjö Leino esitti Itsenäisyyden Liiton ja Liiton lakkauttamista. Oikeusministeri Kekkonen puolusti Liittoa, mutta Itsenäisyyden Liitto sai mennä. Pääministeri Paasikiven mukaan Kekkonen sanoi kokouksessa, että Liitto on toisenlainen. Ei ole edes muodollista perustetta sen lakkauttamiseen. Suomalainen Suomi on kyllä huono. Se vastustaa hallituksen politiikkaa. Mutta sen lakkauttaminen tulisi vaikuttamaan huonosti, lisäisi masentuneisuutta. Suomen Kuvalehdessä 39/1948 Kekkonen antoi RKP:lle täyslaidallisen otsikolla Vahingollisia ruotsalaisia : Historia toistaa usein itseään. Tämä on syytä hyvissä ajoin palauttaa ruotsinkielisten poliitikkojemme mieleen, kun he nyt ovat uusimassa itsenäisyytemme aamuhämärässä kolme vuosikymmentä sitten tekemiään virheitä kansallisilla intohimoilla oli väljät liikkuma-alat. Monien itsenäisyydestä juopuneiden suomalaisten mielestä ruotsin kielellä ja sitä puhuvilla oli liian paljon sananvaltaa yhteiskunnan ja valtion asioissa sekä talouselämässä. Taistelu puhkesi ilmiliekkiin vain silloin, kun suomalaista kansallistuntoa loukattiin. Sovinnollisten piirien ulkopuolelle jäi eräs henkilöryhmä, jonka esillä olo oli riippuvainen kieliriidan jatkumisesta. Nämä olivat ruotsalaisen kansanpuolueen ammattipoliitikkoja. He näkivät Suomen kansainvälisen aseman luhistumisessa suuren tilaisuutensa. Sitä oli käytettävä hyväksi ja hankittava etuja ruotsinkielisille. Älköön nyt kylvettäkö vastaisen kielitaistelun siemeniä. Jos näin tapahtuu, on syy kokonaan muutamien lyhytnäköisten ruotsinkielisten poliitikkojen. Heidän ei ole annettava johtaa maata onnettomuuksiin. Tasavallan presidentti ja Liitto Vuonna 1956 Kekkosesta tuli tasavallan presidentti. Samana päivänä alkoi yleislakko ja yhteiskunnallisia ongelmia riitti vaikka muille jakaa. Mutta kyllä UKK sentään ehti käydä Liiton 50-vuotisjuhlassa. Vuonna 1960 Kekkonen kutsuttiin liiton kunniajäseneksi ja liiton 60-vuotisjuhlaan hän osallistui 12.5.1966 kunniavieraana. Liiton 75-vuotispäivänä vuonna 1981 UKK otti vastaan liiton lähetystön, joka luovutti hänelle juhlajulkaisun J. V. Snellman ja nykyaika. Kekkonen nosti yllättäen heimotyön uuteen nousuun Tarton yliopistossa 12.3.1964 pitämällään puheella, josta Viron presidentti Lennart Meri kertoi UKKseurassa 10.10.2000: Hän pelasi hyvin elegantin erän Neuvostoliiton ulkoministeriön kanssa. Tarton yliopiston juhlasalissa hän virolaisten iloksi ja venäläisten kauhuksi puhui puhtaalla viron kielellä. Yksikään Neuvosto-Viron lehti ei julkaissut puhetta. Hallussani on puheen teksti. Tiedän kyllä kuka sen oli kääntänyt, mutta olen katsonut myös Kekkosen omia korjauksia käsikirjoitukseen. Kaikki korjaukset korostivat ja alleviivasivat sitä, miten tärkeää on säilyttää Viro, Viron kulttuuri, Viron kieli, Viron identiteetti. liiton aloittama heimotyö oli vaipunut sotien seurauksen heimojen yöhön, mutta uusi kukoistus alkoi, kun puheenjohtaja Erkki Pihkala ideoi vuonna 1988 erittäin tuloksellisen Virokeräyksen, jolla saatiin kaksi miljoonaa markkaa edistämään Viron uudelleen itsenäistymistä. Urho Kaleva Kekkonen kuoli vuonna 1986, joten hän ei ehtinyt nähdä Liiton historian toista vallankumousta kieliaktivistien ottaessa liiton johtaakseen vuonna 1988. UKK oli jo paljon aikaisemmin kesytetty Ruotsin, suomenruotsalaisten ja ruotsin kieleen Wallenbergien talousdynastian, Rkp:n ja suomenruotsalaisten ladyjen voimin. Myös Ruotsin nuorelle kuninkaalle UKK oli eräänlainen isähahmo. Liitto on aina ollut pieni yhdistys, mutta sen jättämä jälki suomalaisuuteen on mittava. Liiton riveistä on noussut kolme tasavallan presidenttiä; Paasikivi, Ryti ja Kekkonen ja ainakin viisi pääministeriä. Sitä oli ilahduttava muistella liiton 100-vuotisjuhlassa 13.5.2006, kun liitto oli saanut ensimmäisen naiskunniajäsenensä, valtioneuvos Riitta Uosukaisen. Joukkoviestimissä liitosta oli tullut sylkykuppi sen ajaessa Suomeen pohjoismaista kielipolitiikkaa, johon ei kuulu pieniä pakkokieliä, mutta kylläkin virallinen yksikie- lisyys. Liiton 100-vuotisjuhlan kunniaksi suomenkielinen lehdistö julkaisi joukon herjakirjoituksia liitosta. Jyrähtäisikö UKK tänään, että saatanan tunarit, vai näkisikö hän liitossa nuoruutensa ihanteiden ajajan? Esitelmä UKK-perinneyhdistyksen kokouksessa 25.3.2010. Kirjoittaja oli Liiton puheenjohtaja 2003 09 SUOMALAISUUDEN LIITOSTA KAIKKIEN ITSENÄISTEN VALTIOIDEN PÖYTÄ- JA SALKOLIPUT SEKÄ MAAKUNTAVIIRIT AURORANKATU 7 A 1, 00100 HELSINKI Puhelin: 09-442 824 Sähköposti: suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Kotisivut: www.suomalaisuudenliitto.fi TILAA OMASI! Heikki Tala
8 Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen lipunnosto Tähtitorninmäellä Helsingissä maanantaina 6.12.2010 kello 9 NMKY:n Rastipartio ja NMKY:n Katajaiset Puhujana Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi Viipurin Lauluveikot Rautatien Soittajat Hyvinkää ry Radio Suomi, Liisa Syrjälä Liiton tunnus Liitto ry:n jäsenmerkki on tilattavissa 10 eurolla liiton toimistosta (sisältää postituskulut). Merkki on sini/valkoemaloitu hopeinen rintamerkki perhoskiinnityksellä. Merkkikeskus Oy on valmistanut tätä laadukasta merkkiä rajoitetun määrän ja jokainen merkki on numeroitu. Tilaa omasi! Puhelin: 09-442 824, sähköposti: suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Liiton merkki kuvaa suksisauvan sompaa tai muinaissuomalaisten kalottipäähinettä. Päällikkeenä merkin keskiössä on mursunsydän, jonka kaksi pystysuoraa sinistä kenttää sinisinä muodostaa S-kirjaimen. Se tarkoittaa Liittoa. Värit ovat Suomen lipun. Mursunsydän on yksi vanhimpia tunnettuja suomalaisuuden tunnuksia. Se on Ukko-ylijumalan ja hedelmällisyyden vertauskuva. Se esiintyy koristekuviona vanhoissa kangas- ja puukäsitöissä. Sitä on käytetty myös puumerkkinä sekä onnea tuovana taikamerkkinä, ja tämä liiton tunnuksen keskiö on liiton jäsenmerkki. Liiton tunnuksen suunnitteli kirjailija-taiteilija Juha E. Tetri. Mursunsydän Sastamalan Pyhän Marian kirkon ikkunasyvennyksessä. Liitto toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Joulutervehdysten asemasta olemme lahjoittaneet joulukorttirahat sotaveteraaneille Haluan liittyä Liiton jäseneksi. Hyväksyn liiton tavoitteet ja toimintaperiaatteet. Sukunimi: Lähiosoite: Postinumero ja -toimipaikka: Koulutus: Ammatti/Arvo: Puhelin: Etunimi: Syntymävuosi: Sähköposti: Haluan vastaanottaa sähköpostitse Sähkökannel-tiedotetta: (rasti = haluan; tyhjä tai viiva = ei halukas) Olen valmis vapaaehtoiseen talkootyöhön liiton hyväksi: (rasti = halukas; tyhjä tai viiva = ei halukas). Toivomuksia hallitukselle: Paikka ja aika: Avoimet ovet liiton toimistossa Aurorankatu 7 A 1, 00100 Helsinki Keskiviikkona 24. marraskuuta 2010 kello 14 18 Suomalaisuushenkistä keskustelua, kahvia, teetä, glögiä, pientä purtavaa Tervetuloa! JÄSENHAKEMUS Liiton hallitukselle (tarvittaessa jatka kääntöpuolelle ) Allekirjoitus: Jäsenmaksu on 20 euroa. Työttömältä, samassa taloudessa asuvalta jäseneltä tai alle 26-vuotiaalta 10 euroa. Palautus postitse tai sähköpostilla liiton toimistoon: Liitto ry Aurorankatu 7 A 1, 00100 HELSINKI Puhelin (09) 442 824 suomalaisuudenliitto@kolumbus.fi Mistä sait tiedon Liitosta? Numero 3 4/2010 Talvi Numero 72 23. vuosikerta Toimitus: Aurorankatu 7 A 1 00100 Helsinki puhelin (09) 442 824 Päätoimittaja: Sampo Terho Toimitussihteeri: Saila Savinen Julkaisija: Liitto ry ISN 0786-2393 Taitto: TR-Latomo Oy Paino: Satakunnan Painotuote Oy, 2010 Sähköposti: suomalaisuudenliitto@ kolumbus.fi Internet/kotisivut: www.suomalaisuudenliitto.fi Tilaushinnat: 7 /vuosikerta ilmestyy neljä kertaa vuodessa tai kolmesti yhden numeron ollessa kaksoisnumero. Irtonumero 2. Liiton perustivat kaikki suomenkieliset puolueet 12.5.1906 Johannes Linnankosken aloitteesta. Liiton jäsenyys on avoin jokaiselle suomalaiselle, joka hyväksyy liiton tarkoituksen. Lisätietoja numerosta (09) 442 824.