Katedraalin rakennustyömaalla 1

Markku Graae Katedraalin rakennustyömaalla 1 vapaamuurari etsii vastauksia Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain - Suomen Liitto

Katedraalin rakennustyömaalla - vapaamuurari etsii vastauksia - lukunäytelmät tarjoavat käytännön elämän filosofiaa niille, jotka etsivät vastauksia oman elämänsä arvomaailman selkiyttämiseksi. FL Markku Graaen lukunäytelmien perusolemuksessa ihminen nähdään oppivana olentona ja käsityöläisenä. Teksteissä käytetään keskiaikaista kivenrakentamisallegoriaa ja ammattikuntalaitoksen rakennetta etsittäessä ymmärrystä yksilöllisessä elämään orientoitumisessa. Katedraalin rakentaminen on vapaamuurareille tuttu ymmärtämiskonteksti. Lähtökohtana on tiukka sitoutuminen yksilön näkökulmaan. Näiden lukunäytelmien tai mysteerinäytelmien perusajatuksena on, että elämä on erikseen ja erityisellä tavalla jokaisessa. Todellinen on yksilölle todellista hänen kokemuksensa ja käsityksensä mukaisena. Yleiskulttuuri on vieraannuttanut ihmisen omasta elämästään, riistänyt ihmisen juuriltaan ja omasta elämismaailmasta, jossa kaikki on ainutkertaista ja yksilöllistä. Lukunäytelmät katedraalin työmaalta avaavat taitokulttuurisen näkökulman, joka saa ihmisen arvostamaan omaa elämänkäytäntöään. Lukunäytelmän muoto, dialogi, mahdollistaa ihmisyyden sisältämän ongelmallisuuden käsittelyn ilman käsitteellistä selittämistä. Tekstit on kuvitettu Graaen piirroshahmoilla Mestari Velikulta. Lukunäytelmät on kirjoitettu ja kuvituksen hahmot luotu vuosina 1995-2012.

FL Markku Graae on tehnyt lisensiaattityönsä Herakleitoksesta. Graae puolustaa yksityistä ja yksilöllistä näkökulmaa ja on tätä kautta kartoittanut käsityöläisyyden filosofiaa. Hän on Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain jäsen vuodesta 1959. Vapaamuurarius perustuu keskiaikaisten kivenhakkaajien ja katedraalinrakentajien ammattikuntaan, joita se käyttää allegorisena kontekstina. Nykyaikainen vapaamuurarius syntyi Skotlannissa ja Englannissa 1600-1700-luvuilla. Merkkipaaluna kehityksessä pidetään ensimmäisen suurlooshin perustamista Lontoossa vuonna 1717. Vapaamuurariliike on haarautunut moniksi itsenäisiksi järjestöiksi. Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain perustettiin Pariisissa vuonna 1893, jolloin rituaalinen toiminta avattiin tasa-arvoisesti miehille ja naisille. Se toimii nykyään 70 maassa. Toiminta Suomessa alkoi vuonna 1920, jolloin ensimmäiset suomalaiset looshit perustettiin. Suomen liitossa on käytössä Vanha ja Hyväksytty Skottilainen Riitus (Ancient & Accepted Scottish Rite) ja joitakin asteita Yorkin riituksesta. KYVJ Le Droit Humain Suomen Liitto - Markku Graae 2013 Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain - Suomen Liitto ry. YHTEYSTIEDOT: info@yhteisvapaamuurarit.fi www.yhteisvapaamuurarit.fi 3

Lukunäytelmät - kokoelmien 1-5 sisällysluettelot Katedraalin rakennustyömaalla 1 Esipuhe................... 6 Motivaatio-ongelmia työmaalla................... 8 Työongelmia työmaalla................... 14 Outo päivä työmaalla................... 20 Yllätysten aamu työmaalla................... 27 Tarkastusmestarit työmaalla................... 36 Katedraalin rakennustyömaalla 2 Viisasta sydäntä etsimässä Romahdus työmaalla Kapina työmaalla Sopeutumattomuutta työmaalla Käärme työmaalla Katedraalin rakennustyömaalla 3 Kardinaali työmaalla Ilon päivä työmaalla Neuvonpito työmaalla Apaattisuutta työmaalla Murinaa työmaalla 4

Katedraalin rakennustyömaalla 4 Keskustelu työmaalla Järkytys työmaalla Hätätila työmaalla Outo valoilmiö työmaalla Yhteinen sisäinen tila Katedraalin rakennustyömaalla 5 Uskonkriisi työmaalla Maailma vapaamuurarin silmin Uusi oppipoika Vaaratilanteita työmaalla Talvipäivän seisaus 5

Esipuhe Katedraalin rakennustyömaalla -lukunäytelmissä lähestytään ihmisyyden perusolemusta käyttäen allegoriana keskiaikaista kivirakentamista. Vertauskuvallisen kielenkäytön avulla voidaan puhua yliaistillisista kokemuksista, joille ei ole sanoja. Näin on ilmaistu kulttuurimme syvimmät viisaudet ja se on myös vapaamuurariudelle ominainen toimintatapa. Vertauskuvallinen kielenkäyttö edellyttää tukeutumista siihen luonnolliseen toimintajärkeen, jonka avulla selvitään päivittäisistä tehtävistä ja ongelmista. Arkiselle toimintajärjelle on luonteenomaista, että ihmiset, tilanteet ja tapahtumat koetaan yksittäisinä ja ainutkertaisina. Lukunäytelmät tapahtuvat katedraalin rakennustyömaalla ja niissä pohditaan ihmisen kohtaamia ongelmia sellaisina kuin ne tulevat esiin yksilön elämismaailmassa. Lukunäytelmän avulla asioita voidaan pohtia luontevasti eri näkökulmista ilman, että päädytään selittelevään filosofiseen analyysiin. Tilanteet jäävät auki, sillä loppujen lopuksi merkitystä on vain henkilökohtaisella tajuamisella, joka avartaa tietoisuutta. Kaikki, mikä on ihmiselle todella tärkeää, on hänelle ainutkertaista ja ainutlaatuista. Toisen puolesta ei voi tajuta elämän mysteerejä. Ihmisyyttään ei voi ulkoistaa millekään instituutiolle tai auktoriteetille. Ei millekään. Intuitiivista kokemusta, että jokin on valtavasti tärkeämpää kuin mikään, joka voidaan selittää tai ymmärtää, voidaan kutsua mysteeriksi. Mysteerin kokeminen on sokeutta kohdatun asian todelliselle merkitykselle. Mysteeri on kuin elämän asettama kysymys, jota ei voida ratkaista tiedolla vaan ainoastaan tajuamisella. Kun tajuaminen saavutetaan tapahtuu silmien avautuminen. Valitettavan usein palvotaan itsetarkoituksellisesti mystistä hämäryyttä oivaltamatta, että mysteeri moittii ymmärtämättömyydestä. Sen kokeminen kertoo piiloon jääneistä merkityksistä. 6

Lukunäytelmät tarjoavat tunnistamisen mahdollisuuksia. Sanat eivät viittaa lukunäytelmissä käsitteisiin vaan sanat ovat nimiä. Käsiteltäviä asioita nimetään niin monipuolisesti, että lukija tunnistaa, mistä kokemuksesta puhutaan. Lukunäytelmien ytimenä on ajatus, että totuus samoin kuin elämä ovat erikseen ja erityisenä jokaisessa. Kukaan ei voi elää toisen elämää eikä löytää toiselle toisen totuutta. Jokainen näkee todellisuuden yksilöllisesti hiukan eri näkökulmasta. Siksi ihmiset täydentävät toisiaan ja ovat toistensa täydentämiä, he tarvitsevat toisiaan ja ovat toistensa tarvitsemia. Mitä vapaampaa on yksilöiden itsenäisyys sitä vahvempaa voi olla toisiaan täydentävä keskinäisyys. Ihmisyyttään toteuttavat ihmiset tarvitsevat toisiaan etsiessään elämänsä tarkoitusta. Sisäinen jumaluuden tunto on ihmisen valtakirja elämäänsä. Markku Graae Helsingissä 2013 7

Motivaatio-ongelmia työmaalla Henkilöt: Mestari Vanhempi päällysmies Nuorempi päällysmies Kisälli Mestari: Olemme järjestäneet tämän tilaisuuden, koska kisälli on pyytänyt päästä puheillemme. Veli kisälli, mikä on syysi tähän poikkeukselliseen pyyntöön, johon olemme suostuneet? Kisälli: Veli mestari ja päällysmiehet, olen joutunut tilanteeseen, jossa minun on päätettävä, jatkanko toimintaani tässä ammattikunnassa. Koska kuitenkin olen hiukan epävarma, haluan esittää teille syyt, jotka ovat johtaneet minut tähän vaikeaan tilanteeseen. Valitsin tämän kivityöammatin siksi, että yleisesti puhuttiin kivirakentamisen olevan ammatin lisäksi myös elämänkäsitys. Juuri sellaista kokonaisvaltaisuutta kaipasin. Kivenhakkuun kyllä tunnen jokaisessa lihaksessani, mutta missä on elämänkäsitys? Toiveeni ovat täyttyneet vain puoliksi. En ymmärrä millä perusteella kivenhakkuun ja kivirakentamisen sanotaan olevan myös elämänkäsitys.olen pyytänyt tätä tilaisuutta saadakseni vastauksen kipeään kysymykseen. Ei ole helppoa jättää veljiä ja hakeutua toiseen ammattikuntaan. Mestari: Veli kisälli, olet selvästi esittänyt ongelmasi. Velvollisuutemme on vastata kysymykseesi, mutta joudumme myös tekemään sinulle kysymyksiä. Päätöksesi sinun on kuitenkin tehtävä yksin. Siihen emme puutu. Veli nuorempi päällysmies, annan puheen vuoron ensin sinulle. 8

Nuorempi päällysmies: Veli kisälli, kun pitkän päivätyön jälkeen kävelet kotiisi, niin mitä silloin ajattelet? Kisälli: On kuin lihakseni edelleen jatkaisivat vasaran ja taltan heiluttelua. Kestää aikansa, ennen kuin lihakset rentoutuvat. Kun se sitten tapahtuu, niin jotenkin kivenhakkuu kääntyy päälaelleen. Sen sijaan, että mielessäni kokisin edelleen hakkaavani kiviä, koen että itse olen hakattuna - niin kuin minua hakattaisiin. Jotenkin se on outoa, mutta kummallista kyllä se tuntuu hyvältä. Tunnen olevani kiven asemassa ja oudosti katson asioita hakkaamieni kivien kannalta. Olen ajatellut sitä osien kääntymisenä. Itse asiassa, jos tätä kummallista asiaa ei tapahdu päivän päätteeksi, niin koen pettymystä. Ajattelen, etten ole tehnyt työtäni kunnolla. Nuorempi päällysmies: Veli kisälli, puhuit juuri asiasta, joka on elämänkäsityksen perusta. Etkö sinä joskus ajattele myös läheistä ihmistä osien kääntymisenä, kuten hienosti sanot. Katsot itseäsi hänen silmillään ja huomaat puutteitasi. Näin hänkin näkee itsensä sinun silmilläsi ja näkee puutteensa. Molemmat huomaatte, miten voitte toimia paremmin, kauniimmin ja oikeammin. Näin te koette yhteenkuuluvuutta. Olette edistymisen haasteita toinen toisellenne. On merkityksellistä, että näet itsesi kiven kannalta. Eikö juuri se yhdistä sinut syvällisesti ammattiimme? Eikö juuri se ole elämänkäsityksen perusta? Sinä arvioit, ja sinua arvioidaan. Sinä näet, ja sinut nähdään. Sinä tunnet, ja sinut tunnetaan. Ajattelepa asiaa laajemmin. Sinä katsot maailmaa ja maailma katsoo sinua, ja ainakin jossakin määrin näet itsesi maailman silmin. Juuri tämän asian opit kivenhakkuussa. Minun on kysyttävä sinulta: Mitä sinä oikeastaan tarkoitat sanalla elämänkäsitys? 9

Kisälli: Jotakin, minkä avulla näkee kaiken tarkoituksellisuuden. Miten millään voisi olla mitään merkitystä ilman pätevää elämänkäsitystä? Etsin omaa tarkoitustani etsimällä oikeaa elämänkäsitystä. Huomaan kyllä mihin pyrit kysymyksilläsi. Kokemus kaiken yhteenkuuluvuudesta on siis elämänkäsitys. Hyvä on. En ole osannut antaa tarpeeksi arvoa kokemuksilleni. En ole huomannut, mitä olen löytänyt. Olen katsonut tähtiä ja kompastunut ojaan. Mestari: Olemme päässeet hyvin liikkeelle. Mitä sinä, veli vanhempi päällysmies, haluat sanoa kisällille? Vanhempi päällysmies: Mitä sinä, veli kisälli, ajattelet päivän päätteeksi, kun olet koko päivän asentanut kiviä paikalleen? Kisälli: Ne ovat hienoja yhteistyökokemuksia. Jokainen teki oman osuutensa, ja toimimme kuin yhteisestä ajatuksesta. Tuo mielihyvä pyörii päässäni pitkälle iltaan. Se on hieno tunne. Haluat kai sanoa, että olen tässäkin asiassa hakenut kuuta taivaalta, kun olisi pitänyt katsoa jalkojensa eteen. Jostakin syystä en ole ajatellut tuota yhteistoiminnan tuottamaa mielihyvää nimenomaan päivän työhön liittyväksi. Eihän tuossa rakentamisessa ole kysymys vain siitä, että jokaiselle kivelle on paikkansa ja jokainen kivi on paikallaan. Myös kaikki kisällit ovat paikallaan tukien toistensa työtä ja ollen työssään toistensa tukemia. Kaikki tarvitsevat toisiaan ja ovat toistensa tarvitsemia. Tämän varmaan halusit minun sanovan. Vanhempi päällysmies: Mitä se merkitsee sinulle, että kaikki täydentävät toisiaan ja ovat toistensa täydentämiä? Kisälli: Kaikki ovat yhdessä yksi! 10

Vanhempi päällysmies: Ja sekö ei sinulle riitä elämänkäsitykseksi? Kisälli: Mutta eikö se kaikki, mistä tässä on puhuttu, olisi löydettävissä myös muista ammattikunnista? Vanhempi päällysmies: Tavalla tai toisella. Kyllä varmaan. Ratkaisevasta asiasta saa kuitenkin puhua mestari. Mestari: Ammatti määrää ratkaisevalla tavalla ajattelutapaa. On kolmenlaisia ammatteja. Savenvalajat ja kutojat toimivat lisäämällä materiaalia työhönsä. Sepät muokkaavat rautaansa saadakseen se haluamaansa muotoon. Puusepät ja kivenhakkaajat toimivat poistaen turhaa, ylimääräistä ja tarpeetonta. Tältä pohjalta syntyy kolme täysin erilaista ajattelutapaa, jotka vaikuttavat siihen, miten eri ammattien edustajat muodostavat ihmiskäsityksensä ja elämänkäsityksensä. Savenvalajille ja kutojille, kuten maanviljelijöille, edistyminen on kasvamista ja kasvattamista. Sepille edistyminen tarkoittaa oikean muodon aikaansaamista. Puuseppien ja kivenhakkaajien näkökulmasta edistyminen ja kehittyminen merkitsevät turhan ja tarpeettoman poistamista, jotta tarkoituksellinen paljastuu. Me hakkaamme kiviä saavuttaaksemme suunnitelman mukaisen määrämittaisuuden. Jos sinä veli kisälli harkitset ammattikunnan vaihtamista, niin mieti sopiiko luonteellesi paremmin lisäävä, muokkaava tai poistava ajattelutapa. Osaatko valita? Kisälli: En vielä. Mutta veli mestari, voitko kertoa mihin tuo poistava työtapa johtaa? Mestari: Kysynpä sinulta, niin kuin päällysmieheni: Milloin sinä olet työssäsi onnellisin? 11

Kisälli: Varmaankin silloin kun työn aikana tapahtuu hiljentymistä ja mieli pysähtyy. Silloin mieli on aivan tyhjä - kuin suuri, avara tila, jossa koen läsnäoloa. Ajattelen sitä mielen suurena salina. Joskus nopeana häivähdyksenä olen nähnyt sisäisin silmin, että tuossa salissa liikkuu ihmisen kaltaisia olentoja. En ole tästä asiasta täysin varma. Kuitenkin koen, että olen mukana jossakin paljon itseäni suuremmassa ja se tekee minut onnelliseksi. Mestari: Juuri tuohon kivirakentajat päätyvät elämänkäsityksessään. Tarkoituksena on rakentaa tilaa itseä enemmälle ja suuremmalle. Se on sekä ihmiskäsitys että elämänkäsitys. Ihminen rakentaa itseensä tilaa itseään enemmälle, ja yhdessä rakennamme tilaa meitä suuremmalle. Tämä on katedraalien rakentamisen henki. Kun sinä hiljennyt ja mielesi tyyntyy, niin koet itsessäsi tilaa jollekin itseäsi enemmälle. Miten me voisimme paremmin kuvata sinulle kivenhakkaajien ihmiskäsitystä? Jos me yhdessä rakennamme ajatuksiimme tilaa meitä mahtavammalle, niin kuinka me voisimme esittää sinulle elämänkäsityksemme tätä paremmin? Onko sinulla vielä jotakin kysyttävää tai esille tuotavaa? Kisälli: Veli mestari, miten kaikki se, mistä te puhutte, tulee esiin kivenhakkuusta ja kivirakentamisesta? Mestari: Veli nuorempi päällysmies, mitä sinä sanot tähän kysymyksen? Nuorempi päällysmies: Niin kuin minä hakkaan, niin elämä hakkaa minua. Niin kuin minä poistan turhaa ja tarpeetonta, niin myös elämä poistaa minusta ylimääräistä ja liiallista. Mestari: Entä sinä veli vanhempi päällysmies? 12

Vanhempi päällysmies: Niin kuin minä rakennan, niin elämä rakentaa minua. Minä asennan kiviä paikalleen, ja elämä asettaa minut paikalleni. Mestari: Mitä minä sanoisin yhtä nasevasti? Kenties näin: En minä suunnittele, vaan minun kauttani suunnitellaan. Päätämme tämän tilaisuuden tähän. Sinun on nyt harkittava päätöstäsi. Me emme voi päättää sinun puolestasi. Mene tekemään ratkaisusi. 13

Työongelmia työmaalla Henkilöt: Mestari Vanhempi päällysmies Nuorempi päällysmies Mestari: Veljet päällysmiehet, katedraalimme työmaalla on ilmennyt epätietoisuutta sen suhteen, mitä olemme tekemässä. Tällä tavalla emme selviä suuresta haasteestamme. On käsittämätöntä, että ei tajuta kivityön luonnetta. Sinä, nuorempi päällysmies, et vastaa vain oppipoikien työsuorituksista, vaan myös heidän koulutuksestaan. Sama koskee myös sinua, veli vanhempi päällysmies, kisällien suhteen. Minun tehtäväni on valvoa koko työmaata ja kouluttaa mestareita. Kivirakentaminen ei ole vain kiven käsittelyä ja asennusta, siihen sisältyy myös edistymisen edellyttämää kivityön filosofiaa. Mutta mitä minä näen ympärilläni tällä työmaalla? Työotteissa on selviä puutteita. Ja kivityön edellyttämä filosofia on korvattu kummallisilla romanttisilla kuvitelmilla. Näin emme voi jatkaa. Pysähdytäänpä nyt hetkeksi arvioimaan työmaamme tilannetta. Mitä sinä veli nuorempi päällysmies sanot tilanteesta? Nuorempi päällysmies: Veli mestari, tiedän kyllä vastuuni. Ja olet oikeutettu tyytymättömyyteesi. Oppipoikien työotteessa on virhe, jota en millään saa kitkettyä pois. Vaikka kuinka asiaa tähdennän, he ajattelevat, että kivenhakkuu on vain ylimääräisen ja tarpeettoman poistamista, jotta saadaan aikaan annetun suunnitel- 14

man mukainen määrämittaisuus. Tämähän on toissijaista. Ensisijaista on se, mitä paljastuu kun ylimääräinen poistetaan. Oppipojat ajattelevat poistamista vain poistamisena, kun pitäisi ajatella poistamista paljastamisena. Määrämittaisuuden lähestyminen on ensisijaista. Sen pitäisi tuoda iloa ja tyydytystä. Se on myönteistä ajattelua. Poistaminen poistamisena sen sijaan on kielteistä ajattelua. Olen turhaan yrittänyt saada oppipoikia katsomaan kivenhakkuuta tavoitellun paljastamisena, mutta se edellyttää sellaista refleksien murtamista, ettei puheeni mene perille. He ajattelevat työtään enemmän tarpeettoman hävittämisenä kuin tavoitteen saavuttamisena. Valitan. Mestari: Tuo oli oikein terävää erittelyä. Juuri tuollaista kielteistä ilmapiiriä olenkin ollut aistivinani. En ole kuitenkaan ymmärtänyt mistä se johtuu. Asennetta kivityöhön on muutettava. Kenties sinun on havainnollisemmin osoitettava, mistä oikeassa työotteessa on kysymys. Entä mitä sinä, veli vanhempi päällysmies, sanot työmaan tilanteesta? Vanhempi päällysmies: Minäkin tiedän vastuuni. Enkä minäkään ole tyytyväinen tilanteeseen. Kisällien työotteessa on virhe, joka muistuttaa oppipoikien työajattelun virhettä. He joutuvat usein hiukan viimeistelemään kiviä asennusvaatimusten takia. Jostakin kummallisesta syystä he ajattelevat asennettavia kiviä, kun heidän pitäisi keskittyä niiden yhteensovittamiseen. He eivät keskity varsinaiseen työhönsä. Nuorempi päällysmies sanoo, että oppipojat ajattelevat kieltomuotoisesti, kun pitäisi ajatella myönteisesti. Poistaminen paljastamisena on kai kieltomuotoisesti saavutettavaa myönteisyyttä. Jokin samanlainen asia vaivaa myös kisällejä. Sen sijaan, että huomio on siinä, mitä on asennettu, olisi huomion oltava siinä 15

miten jo asennettu on perustana seuraaville asennuksille. Kisällit ajattelevat, että valmistettu on valmista. Heidän pitäisi ajatella, että valmistettu valmistaa tilaa uudelle. Valmis on valmista uuteen, niin heidän pitäisi ajatella, eikä jäädä kiinni valmiiksi saatuun. Kisällit ajattelevat kiviä, kun heidän tulisi ajatella yhteensovittamista, sillä sehän on heidän tehtävänsä. Mestari: Aivan totta. Kisällien tulee ajatella kokonaisuutta, ei osia. Kokonaisuus ei muodostu osista, vaan kokonaisuus toteutuu osiensa kautta. Kokonaisuus on ennen osia. Suunnitelma on ennen sen toteuttamista. Peruskivikin on jo katedraalin toteutumista. Mitä enemmän katedraalia rakennetaan, sitä täydellisemmin se kokonaisuutena toteutuu. Minun tehtäväni on työmaastamme vastaamisen lisäksi kouluttaa mestareita ammattiimme. Mutta minäkin olen tyytymätön. Nyt teidän puheittenne pohjalta ymmärrän tyytymättömyyteni syyn. Mestarit ajattelevat seiniä, pilareita ja holvauksia, kun heidän pitäisi ajatella sitä tyhjää tilaa, joka muodostuu niiden väliin. Tämän tyhjän tilan takiahan me rakennamme tätä katedraalia, emme seinien, pilareiden ja holvauksien takia. Mestareiden tulee tajuta, että olennaista ei ole seinien, pilareiden ja holvauksien kauneus ja tukevuus, vaan se tila, joka meidän tulee saada aikaan. Mutta nyt siihen työmme toiseen puoleen. Ei riitä, että tajuaa kivityön luonteen, on myös oltava uuden oppimisen edellyttämää itsekritiikkiä. Veli nuorempi päällysmies, miten sinä puhut tästä asiasta oppipojille? Nuorempi päällysmies: Ei uuden oppimisesta mitään tule jos ainoa kritiikki tulee toisilta. On osattava itse arvioida työtään ja tekemistään, lyönti lyönniltä. Olen yrittänyt puhua siitä erityisestä, kaikissa ihmisissä olevasta arviointimahdollisuudesta, josta käytetään sanaa kauneus. Valitet- 16

tavasti en kuitenkaan saa sanomaani perille. Oppipojat ajattelevat, että kaunis on jonkinlainen kiven ominaisuus tai laatu. He eivät tunnu tajuavan, että hakatun kiven kauneus on siinä, miten se on hakattu. Kauniisti hakkaaminen tuottaa kauniin kiven. Kivestä näkee miten se on hakattu. Tekemisensä voi aina nähdä kauneuden valossa. Keskittyneessä työnteossa näkee, miten toimii, ja saa kauneudelta moitteina haasteita, joiden pohjalta voi koko ajan parantaa työskentelyään. Se, miten on noudattanut kauneuden antamia haasteita, näkyy työjäljestä. Kaunis kivi on kauniisti tehty. Vähäinenkin osaaminen voi olla kaunista, jos on kuunneltu kauneuden paljastamia moitteita. Tätä olen yrittänyt jankuttaa. Tosin huonolla menestyksellä. Mestari: Minun mestarini toisti aikanaan toistamasta päästyään lausetta: Nyt et kuunnellut itseäsi. Lopulta sitten tajusin, mitä itsensä kuunteleminen on kivenhakkuussa. Entä sinä, veli vanhempi päällysmies, kuinka sinä opastat kisällejä löytämään itsekritiikkinsä ja oman arvostelukyvyn? Vanhempi päällysmies: Kyllä minä olen samanlaisissa vaikeuksissa kuin nuorempi päällysmieskin. Miten se onkaan ihmiselle niin vaikeaa ottaa käyttöön omia mahdollisuuksiaan? Kivien asentamissa on jatkuvana ongelmana rakenteen vahvuus ja tukevuus. Pilarin on kannettava holvistoa. Alemmat kivivarvit ovat perustana ylemmille. Ammattitaitoisella kisällillä tulee olla kykyä nähdä, miten jokainen kivi omalla paikallaan tukee toisia kiviä ja on toisten kivien tukema. Tämä on vahvuuden ja lujuuden tajuamista. Ihmisellä on luontainen kyky arvioida kestävyyttä, lujuutta ja tukevuutta. Tämä kyky perustuu yhteenkuuluvuuden tajuamiseen. Yhteen kuuluvat lujittavat toisiaan. Tästä asiasta voidaan puhua harmonian kokemisena. Yhtenäisyyden toteaminen tuottaa harmonian kokemuksia, mutta harmonian tajun avulla huomataan myös 17

yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden puutteita. Näiden puutteiden huomaaminen merkitsee parantamisen ja edistymisen haasteita. En kuitenkaan saa kisällejä tukeutumaan ja turvautumaan harmonian tajuunsa. He eivät usko, että harmonian kokemisen avulla voi arvioida kestävyyden ja lujuuden. Jatkuvasti toistan heille, että kestävyys on vastakkaisen yhteen kuuluvuutta, niin että vastakkaiset koetaan yhdeksi. Kai he näkevät pöydänkin pöydän jalkoina ja pöydän levynä, eivätkä pöytänä. Jatkan kuitenkin yrittämistä. Olen vienyt heitä vuorille ja meren ääreen tajuamaan mahtavuuden luonnetta, sitä miten mahtavuus on saumatonta yhteenkuuluvuutta. Mestari: Minullakin on ongelmani mestareiden suhteen. En saa heitä millään tajuamaan, että viisaus on samalla tavalla kokemus kuin on kauneuden ja harmonian kokeminenkin. Kauneus antaa kokemuksena arvion siitä, miten toimii. Harmonia antaa kokemuksena arvion siitä, miten toimii kohteen suhteen. Viisaus antaa kokemuksena arvion siitä, miten on ottanut huomioon kaiken tehtävään asiaan liittyvän. Yksinkertaisia ja selkeitä kokemuksia. Ihmisen luontaisia kykyjä. Vaikka kauneus, harmonia ja viisaus ovat meissä olevia kykyjä, niin ne sijoitetaan jonnekin etäisyyteen ja romantisoidaan. Tämä etäälle työntäminen koskee erityisesti viisautta. Sitä ei edes ajatella omaksi kyvyksi. Tämä on aika kummallista, koska luonnossa voi niin monin tavoin kokea viisautta eläinten ja hyönteisten toiminnassa, kuten myös kasvien elämässä. Kunpa ymmärrettäisiin, että viisaus on yksinkertaisesti erityistä taitavuutta. Me voimme esimerkiksi hämmästellä sitä ihmeellistä taitavuutta, jolla hämähäkki kutoo verkkoaan. Viisautta on se, että osaa ottaa huomioon kaiken tehtävään asiaan olennaisesti liittyvän ja toimia sen pohjalta. Vähäisimmänkin asian voi tehdä viisaasti. Olen yrittänyt puhua mestareille vähäisen viisaudesta, mutta he vain naureskelevat. 18

Viisauden kokemuksessa huomaa miten vähäisetkin yksityiskohdat on otettu huomioon ja punottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Viisaus on nöyryyttä vähäisen edessä. Nöyryyttä on huomata, että pienimmästäkin ja ohi kiitävästä asiasta voi oppia jotakin uutta. Hän joka osaa olla viisas vähäisessä, oppii olemaan viisas vähän suuremmassakin. Olemme nyt käyneet läpi työyhteisömme ongelmia. Varmaan me kaikki opimme jotakin tästä keskustelustamme, sekä omista että toistemme puheista. Lähtekäämme nyt täyttämään velvollisuuksiamme. 19

Outo päivä työmaalla Henkilöt: Mestari Vanhempi päällysmies Nuorempi päällysmies Kisälli Oppipoika Seppämestari [Oppipoika ja kisälli keskustelevat] Oppipoika: Veli kisälli, jotakin outoa on tapahtumassa. Tänään kaikki on jotenkin toisin kuin eilen. Mitä tämä on? Kisälli: Nyt kun sanot, niin minäkin tajuan, että tämä päivä ei ole eilisen kaltainen. On kuin näkisi kaiken toisin. Liittyyköhän tämä siihen, että mestari valvoi työmaalla koko yön? Mikä sinun mielestäsi on outoa? Oppipoika: Koen kummallista läsnäoloa. On kuin jotakin vierasta ja samalla kuitenkin tuttua olisi tullut läsnäolevaksi. Melkein käsin kosketeltavaksi. Mutta en tiedä mitä se on. Kisälli: Koetko sinäkin, että on kuin olisit itse mennyt jotenkin rikki? Oppipoika: Kenties rikki. Kuitenkin enemmän sitä, ettei enää aivan tunne itseään. Olen outo itsellenikin. 20

Kisälli: Mennään Nuoremman päällysmiehen puheille. Kenties hän tietää, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. [menevät] Kisälli: Veli Nuorempi päällysmies, veli oppipoika herätti minut huomaamaan, että tämä päivä on jotenkin erityinen. Koen sen itsekin. Mitä on tapahtumassa? Nuorempi päällysmies: Veli oppipoika, olet tehnyt tärkeän huomion. Ei minulla kuitenkaan ole teille mitään valmista vastausta. Veli oppipoika, mikä sinusta on erityistä tässä päivässä? Oppipoika: Kuten sanoin kisällille, tunnen outoa läsnäoloa, niin kuin olisimme jonkin uuden asian huomassa tai helmoissa. Kauhean tuttua ja kuitenkin niin vierasta ja outoa. Nuorempi päällysmies: Entäs sinä, veli kisälli, mitä sinä koet? Kisälli: Olen niin tiiviisti ajatellut työongelmaani, että vasta oppipoika herätti minut huomaamaan tämän päivän erityislaatuisuuden. Jos yritän ilmaista oman kokemukseni, niin sanoisin, että oudon tuntuisesti kaikki tuntuu olevan paikallaan, ikään kuin katedraali olisi jo valmis, ja kuitenkin kaikki on vielä täysin kesken kuten hyvin näette. Miten jokin voi olla samalla sekä valmis että kesken? Nuorempi päällysmies: Mitäs minä voisin lisätä teidän huomioihinne? Yö oli kummallinen. Olin olevinani työmaalla, ja kuitenkin minun tilallani oli joku toinen, ikään kuin jumalallinen hahmo, joka teki minun työtäni. Voisin kai kuvata häntä teille, mutta luulenpa ettei se vielä kuulu teidän korvillenne. Joka tapauksessa yöllä tapahtui jokin muutos, joka koskee meitä kaikkia. 21

Kisälli: Valvoin viime yönä ratkaistakseni läntisen kryptan kimppupilarin perustamisongelmaa ja huomaisin, että mestarimme käyskenteli koko yön työmaalla. Tapahtuiko tämä outo ilmapiirin muutos myös hänelle vai aiheuttiko hän sen? Nuorempi päällysmies: Nyt tarvitsemme varmasti lisää huomioita. Tuolla on Vanhempi päällysmies. Veli kisälli pyydä häntä tänne keskustelemaan. [noutaa] Nuorempi päällysmies: Veli vanhempi päällysmies, oppipoika ja kisälli ovat huomanneet, että työmaallamme vallitsee tänään aivan erityinen ilmapiiri. Mitä sinä sanot tästä huomiosta? Vanhempi päällysmies: Tosiaankin. Olen niin paljon miettinyt, miten näistä kisälleistä saadaan kunnon ammattilaisia, että en ole huomannut, mitä ympärillä tapahtuu. Eilinenkin ilta meni kievarissa sahtituoppien ääressä. Mietittiin, miten tehdään hyvä sabluuna tukikaaren holvikiviä varten. Sitähän se on, kun on liikaa kiinni yhdessä asiassa. Minunhan pitäisi aina olla hereillä kokonaisuuden suhteen. On tainnut ammattitaito rapistua. Mutta tosiaankin työmaamme on nyt jotenkin erilainen ja erityinen. Mitäs sinä oppipoika olet huomannut? Oppipoika: On kuin olisin jotenkin vieras itselleni. Aivan kuin minussa olisi jokin vieras ja samalla kuitenkin tuttu. Vanhempi päällysmies: Entäs sinä kisälli? Kisälli: Kuten jo sanoin, miten voi olla siten, että kokee jonkin valmiiksi samalla kun se kuitenkin on vielä keskeneräinen? 22

Vanhempi päällysmies: Entäs sinä veli nuorempi päällysmies, mitä ovat sinun huomiosi? Nuorempi päällysmies: Ilmapiirissä on jotakin uutta. Jos yritän ilmaista tuntemukseni, yön kokemusten jälkeen, niin sanoisin, että on avautunut yhteys siihen, mille me kivirakentajina lopulta teemme työtämme. Tietysti me rakennamme tätä katedraalia rakennuttajille, kirkolle ja tälle kylälle. Mutta onhan meillä myös oma, meille todellinen työnantaja. Aivan kuin hän tai he olisivat huomanneet meidät. Me olemme nyt yhteydessä, sanoisin. Vanhempi päällysmies: Jotakin tärkeää on tapahtunut. Lienee aika kääntyä mestarin puoleen. Tuolla hän onkin. Minäpä pyydän häntä tänne keskustelemaan kanssamme. [hakee] Vanhempi päällysmies: Veli mestari, tämä aamu on alkanut erikoisella tavalla. Me kaikki olemme kokeneet ilmapiirimuutoksen. Emme kuitenkaan ymmärrä mistä on kysymys. Oppipoika, kisälli ja nuorempi päällysmies ovat kaikki omalla tavallaan kuvanneet huomioitaan. Veli mestari, mistä on kysymys? Mestari: Olin levoton jo eilen illalla. Yö meni työmaalla miettiessäni levottomuuteni syytä. Kaikki ajatukseni tästä katedraalista murtuivat. Vaikka meillä on selvä suunnitelma, niin yhtäkkiä kaikki menetti merkityksensä. Koko yön vietin tuskassa. Nyt kun te puhutte tämän päivän erityislaatuisuudesta, niin ymmärrän, että tuolla tuskalla oli merkityksensä. Aina meillä on valmiita kuvia ja käsityksiä asioista, ja nämä valmiit kuvat ja käsitykset sokaisevat meidät. Elämä on aina uusi ja arvaamaton. Valmis 23

kuva tarvitaan siihen, että huomaa miten elävä todellisuus on aina toisin. Epäonnistuminen on todellakin onnistumista. Oppipoika: Veli mestari, miksi koen olevani vieras itselleni? Mestari: Se on muutoksen hinta. Kisälli: Veli mestari, miten keskeneräinen voi olla samalla valmis? Mestari: Voiko ihanne olla koskaan toteutunut? Nuorempi päällysmies: Veli mestari, voimmeko todella rakentua jumalten yhteyteen? Mestari: Mille muullekaan me voisimme omistautua? Vanhempi päällysmies: Veli mestari, miksi keskittyminen työhön johtaa siihen, että unohtaa tärkeimmän? Mestari: Niin on kuitenkin toimittava. Keskittyminen johtaa uuden löytämisen porteille. Olen nyt antanut teille patenttivastauksia. Älkää antako näiden vastausten johtaa elävien kokemustenne unohtamiseen. Elämä on erikseen jokaiselle. Ja kun sama elämä on erikseen meille jokaiselle, niin elämä yhdistää meidät. Elämä toteutuu vähän eri tavalla meissä jokaisessa, niin että jokainen meistä näkee elämästä hiukan eri puolen, niin elämää ymmärtääksemme me todella tarvitsemme toisiamme ja se on työveljeyttämme. Haluan vielä ottaa esille erään tärkeän asian, joka liittyy tähän päivään. Sitä ennen haluan, että kyselemme tästä päivästä seppämestarilta. Veli oppipoika, kipaisepa hakemaan seppämestari tänne keskustelemaan kanssamme. 24

[kipaisee] Mestari: Veli seppämestari, looshini veljet ovat huomanneet, että tämä päivä on jotenkin erityinen. Mitä sinä sanot tästä asiasta? Seppämestari: Tosiaankin, minulla oli merkillinen uni. Siinä unessa en ollut teroittamassa ja karkaisemassa talttoja teitä varten tai takomassa muuriankkureita. Unessa olin samalla seppä, rauta, alaisin, pajavasara, karkaisupytty, ahjo, taltta ja muuriankkuri. Ajattelin siinä unessa, että läsnä oli Suuri Seppä, joka on samalla koko seppätyö, ja josta minä olen vain osa tai jonka edustaja minä olen. Koko aamun olen miettinyt uneni merkitystä ja tarkoitusta. Olen päätynyt siihen, että löysin seppätyön todellisen alkuperän. Olen miettinyt asiaa aikaisemminkin. Olen kuvitellut minkälaista oli ensimmäinen seppätyö. Huomaan nyt erehdykseni. Seppätyön alkuperä ei ole ajassa. Sen todellinen alkuperä on ajaton, ja siten se voi koko ajan olla läsnäoleva. Mestari: Tuopa oli hieno löytö. Minuakin on kiinnostanut kivenhakkuun ja kivirakentamisen alkuperä. Nyt tajuan, ettei sekään voi olla ajassa, vaan koko ajan ja joka hetki läsnäolevassa ajattomuudessa. Tämäkö on myös se, mitä meille on tänään tapahtunut?meidät on päästetty osallisiksi asioiden ajattomasta alkuperästä. Samalla ajattomuuden jumalaolennot ovat huomanneet meidät. Yhteys on syntynyt. Tämä on pyhä päivä. Älkäämme koskaan unohtako tätä päivää. Tänä päivänä on katedraalimme saanut todellisen peruskiven. Olkoon yhteys ajattomaan alkuperään tästä lähin tarkoin varjeltu ammattisalaisuutemme. Kiitos sinulle veli seppämestari sanoistasi. 25

Elämän suuri rakennusmestari on osoittanut meille, miten me kokemustemme erilaisuudella palvelemme toisiamme ja miten me todella tarvitsemme toisiamme. Todellinen salaisuus on kätketty erilaisuuteen ja moninaisuuteen ja se voi löytyä vasta, kun erilaiset löytävät yhteenkuuluvuutensa. Nyt kun tajuamme kaiken ajattoman alkuperän ymmärrämme, että kaikki on tässä ja nyt. Olkaamme ajallisina hereillä ajattomassa. Ja nyt looshiveljet, aloittakaa päivätyönne. 26

Yllätysten aamu työmaalla Henkilöt: Mestari Vanhempi päällysmies Nuorempi päällysmies Kisälli Oppipoika Mestari: Olen kutsunut teidät kokoon näin aamutuimaan yöllä näkemäni oudon unen takia. Loppujen lopuksi en tiedä oliko se uni vai olinko valveilla, näinkö unessa näyn vai valveilla unen. Juuri tämä tekee asiasta vakavan. Jotta ymmärtäisin uneni merkityksen ja tarkoituksen haluan kuulla oletteko te kokeneet viime yönä jotakin outoa ja merkillistä. Kuten sanoin en ole varma olinko unessa vai valveilla. Aikaisempien kokemusteni perusteella otaksun, että olin yöpuolella, siinä todellisuudessa, joka on tässä ja nyt, ja joka on tunnistettavasti tätä päiväpuolta vastaava, mutta on kuitenkin oudosti päiväpuolesta poikkeava. Yöpuolella ollaan kuin öisen tähdettömän taivaan alla. Öisyyden tuntu on selvästi koettavissa. Melkein kaikki mitä on tässä ympärillämme on olemassa myös yöpuolella, vaikka kummallisesti muuttuneena. Jotakin kuitenkin puuttuu ja tilojen muoto saattaa olla vieraan tuntuinen. Kaikilla meillä on varmasti tapahtumia ennakoivia kokemuksia. Aavistamme, että jotakin tulee tapahtumaan. Näyttää siltä, että tapahtumat tapahtuvat ensin yöpuolella ja vasta sitten ilmenevät tällä päiväpuolella. Siten aina kun meissä herää aavistus tulevasta olemme jotenkin tietoisia yöpuolen tapahtumista. 27

Mutta nyt tuohon yön kokemukseen, jonka ymmärtämiseksi tarvitsen teidän apuanne. Havahduin valveilla tai unessa siihen, että tämän katedraalin rakennustyömaan yllä oli ikään kuin uinuvana jättimäinen ihmishahmoinen olento. Se oli kumartuneena tämän suuren työmaamme ylle. Ensin pelästyin hirveästi. Ajattelin, että onko tämä kaiken työmme loppu. Sitten minuun tuli sisäinen tieto, että tämä valtava olento on herätettävä katedraalia rakentamalla. Tuo olento oli harmaan valkoinen, hiukan muodoton ja melkein läpinäkyvä. Saatoin nähdä rakennustyömaamme sen läpi. Sitten siihen ilmestyi punapukuinen hahmo, joka piti oikeassa ylösnostetussa kädessään jonkinlaista sauvaa tai valtikkaa. Se sai minut hätkähtämään, niin että tuo öinen näky katosi. Veljet mitä tämä tarkoittaa? Veli vanhempi päällysmies, sinä olit tällä työmaalla ennen kuin minä saavuin jatkamaan edeltäjäni työtä. Olen utelias tietämään miten tämän katedraalin peruskivi muurattiin. Vanhempi päällysmies: Niin tosiaankin. Täällä olivat tietenkin kirkon silmäätekevät puhumassa ja suitsuttamassa. Puhuivat latinaa enkä siksi tiedä puheen sisältöä. Kiertelivät täällä ympäri ja piirtelivät ristinkuvia. Peruskiven alle hautasivat lippaan, josta en tiedän mitä siinä oli. Me rakentajat saimme vain etäältä seurata tuota seremoniaa. Kun he olivat lähteneet oli meidän vuoromme. Kuuluuhan ammattikuntamme traditioon, että me rakentajina pyydämme siunauksen alkavalle työlle. Ne puheethan eivät sovi pappien korville, eivätkä ne teot heidän silmilleen. Silloinen mestarimme kokosi meidän aloitettavan katedraalin koilliskulmaan hajuraon päähän siitä paikasta, jossa kirkon herrat olivat toimineet. Kun olimme hiljentyneet, hän pyysi avuksi elämän suurta rakennusmestaria. Hän seisoi kauan aivan hiljaa, mutta sitten 28

vaivihkainen hymy nousi hänen kasvoilleen. Hän näytti katsovan tiettyyn paikkaan ja hänen kasvonsa olivat siinä asennossa, ettei hän katsonut mitenkään ylöspäin. Muistaakseni hän sanoi jotakin sinne päin, että veljet meidät on nyt huomattu ja saamme olla hänen palveluksessaan. Vaikutti siltä, että hän näki jotakin, mitä me emme nähneet ja kumarsi jollekin. Keskustelimme myöhemmin tuosta tilanteesta, ja jotkut sanoivat, että silloin tämä paikka alkoi jotenkin elää aivan uudella tavalla. Sitten tuli vaikeampi tilanne. Muistan, että mestarimme sanoi: Nyt veljet kääntykäämme viisauden jumalattaren puoleen. Me emme tienneet, mitä meidän tuli tavoitella ja mihin meidän tulisi keskittyä. Hän huomasi sen ja sanoi: Kääntykäämme hänen puoleensa, joka luo kaiken moninaisuuden ja kaiken yhteenkuuluvuuden. Sillä viisautta on se, että yhtenäisyys ilmenee erillisyytenä. Hänen kauttaan yksi on kaikki ja kaikki on yksi. Hän istuu ylväänä korkealla valtaistuimellaan ja hänen edessään on riikinkukko pyrstö aukaistuna, sillä noiden pyrstösulkien loppumattomat silmäkuviot kertovat hänen luomistyöstään. Hän on tässä, jos löydätte hänet tästä. Seisoimme hiiskumatta kai tuntikausia. Yksi oppipojista pyörtyi. Näytti siltä, ettei mestarimme luovuta ennen kuin tavoittaa yhteyden. Se alkoi jo olla kärsimystä. Monen veljen ajatukset olivat kai jo krouvissa ja mielessä alkavan työn juhlinta. Mutta ei, siinä me vain seisoimme. Lopulta mestarimme pää nousi ja kyynel näytti vierähtävän hänen silmäkulmastaan. Sitten hän ihan yksinkertaisesti sanoi: Nyt veljet olemme hänen helmassaan ja suojeluksessaan. Siinä vaiheessa se pyörtynyt oppipoika tuli tajuihinsa ja kysyi oudoksuttavasti: Missä hän on? Kukaan ei tiennyt mitä hän tarkoitti. Lopuksi me hautasimme aloitettavan katedraalin koilliskulmaan harpin ja suorakulman. Sillä kohtaa minä traditiomme mukaisesti 29

sanoin: Laskemme tähän tämän suorakulman muistutuksena siitä, että huolellisella työllä kaikki on yhteen sovitettavissa. Oikean jumalatar neuvokoon meitä toimimaan oikein pienimissäkin asioissa. Laskemme tähän tämän harpin muistuttamaan meitä siitä, että tätä katedraalia ei rakenneta vain tähän, vaan se rakennetaan maailmankaikkeuteen. Kosminen tuli uudistakoon meitä lakkaamatta. Tämän seremonian jälkeen lähdimme kaikki läheiseen krouviin nimeltä Kolme Viisasta Pupua. Mestari: Eikö tapahtunut mitään muuta? Sinä veli nuorempi päällysmies olit myös silloin täällä. Muistatko sinä mitään erityistä? Nuorempi päällysmies: Jotakin vanhempi päällysmies unohti. Paikalla oli silloin myös looshimme silloista mestaria edeltänyt mestari. Vanhemman päällysmiehen seremonian jälkeen hän astui seremoniapaikalle ja seisoi siinä hievahtamatta jonkin aikaa. Hän ei puhunut mitään. Mutta sen tapahtuman jälkeen me oudosti koimme, että joukkomme on aina yhtä suurempi kuin mitä paikalla olevien laskeminen edellyttää. Tämä on ollut hyvin hämmentävää. Kokemus korostuu joissakin tilanteissa, joissa koemme, että joku puutuu siitä huolimatta, että toteamme kaikkien olevan paikalla. Mestari: Tuo oli tärkeä lisäys. Te olette kohdanneet puuttuvan veljen ongelman. Kaikki näyttää olevan kohdallaan. Öinen kokemukseni jää kuitenkin selittämättä. Veli oppipoika onko sinulla jotakin erityistä kerrottavaa viime yöstä? Oppipoika: Veli mestari, kuunnellessani näitä puheita on mieleeni muistunut outo kokemus. Joskus yöllä sain näynomaisen kokemuksen, jossa ensin kirkkaan vihreä valo läpäisi kaiken. Se oli ihana kokemus läsnäolosta, kokemus joka vieraudestaan huo- 30

limatta oli jotenkin salatusti tuttu. Tuo lempeän vihreä valo, joka oli hyvin elävän tuntuinen läpäisi minut ja seinät ympärilläni. Sillä oli jokin sanoma, jota en kuitenkaan ymmärtänyt. Koin vain hellän kauneuden. Sitten tuli tumman vihreän valon voimakas aalto. Sekin läpäisi kaiken ja ikään kuin pysäytti maailman. Tuntui kuin minut olisi otettu tilille kaikesta siitä mitä olen. Maailma oli lukittu paikalleen. Muuten en osaa tuota kokemusta kuvata. Luulin, että nuo oudot tapahtumat päättyvät siihen. Hetken kuluttua kuitenkin virtaava punainen valo läpäisi ehdottomalla voimalla kaiken. Hämmentävästi koin, että millään ei ole mitään merkitystä eikä tarkoitusta, mutta samalla kaikki on äärimmäisen tärkeää. Itse en ole mitään, mutta minussa on kaikki. Nämä kolme kokemusta muistuivat nyt mieleeni. Mestari: Onpa sinulla ollut hienoja kokemuksia. Yö oli siis jotenkin erityisen tärkeä. Veli kisälli, onko sinulla jotakin kerrottavaa. Kisälli: Mestari, ajattelin olla täysin hiljaa yön kokemuksesta. Arvelin, että saattaisitte pitää minua tärähtäneenä, jos kertoisin kokemastani. Olin valveilla pöytäni ääressä ja tutkin täksi päiväksi annettua holvaustehtävää. Yhtäkkiä työmaalta tuli kolme hahmoa, jotka astuivat huoneeseeni seinän läpi. Näin heidät aivan selvästi. He seisoivat huoneessa ja katselivat minua. Jostakin syystä en pelännyt ollenkaan. Ensimmäinen heistä oli kummallisen pienikokoinen ja hänellä oli upeat vihreän sävyiset samettivaatteet yllään. Hän vain katseli minua ikään kuin tarkistaakseen taitoni. Toinen oli hiukan kookkaampi, tukevampi ja kuninkaallisissa punaisissa vaatteissa. Minusta tuntui, että hän arvioi merkitystäni. Kolmas olento oli kookkain, hän oli pukeutunut siniviolettiin asuun ja hänellä oli kultaiset käädyt kaulassaan. Hän puolestaan ikään kuin ympäröi minut 31

jonkinlaisella valolla ja sai minussa aikaan syvän tunnekokemuksen. Tapahtuman aikana en voinut siirtää katsettani, näin vain sen mikä minulle näytettiin. En siis esimerkiksi tiedä yksityiskohtaisesti minkälainen oli tuon kolmannen kaulassa oleva kääty. Mestari: Sinä olet siis nyt nähnyt heidät. Heidän kauttaanhan me pyrimme olemaan yhteydessä kosmiseen kauneuteen, kosmiseen mahtavuuteen ja kaiken läpäisevään kosmiseen viisauteen. Onpa ollut merkillinen yö. Mutta vielä jotakin puuttuu. Veli nuorempi päällysmies, onko sinulla jotakin lisättävää? Nuorempi päällysmies: Minunkin on kerrottava jotakin viime yöstä. En tiedä auttaako se mitenkään ymmärtämään mestarin kokemusta. Kävelin yöllä edestakaisin huoneessani miettien, miten opettaisin oppipojille oikeaa työotetta ja kiven kunnioittamista. Välillä he hakkaavat kiveä kuin vihollista. Kun sanon, että kiveä tulee rakastaa, niin he vain pyörittelevät silmiään. Käännyin ajatuksissani suuren rakennusmestarin puoleen saadakseni jotakin opastusta. Muuta ei tapahtunut kuin että tuli erikoislaatuista tilan tuntua. Olin harmissani ja aloin epäillä pätevyyttäni. Kaduin myös edellisen päivän tiuskaisua oppipojille. Katsellessani sitä työotteen heikkoutta tiuskaisin: Olisitte menneet leipurin oppiin. Ei kivi ole mitään pullataikinaa. Sitten se yllättäen tapahtui. Yhtäkkiä minut puettiin sisäisesti. Koin olevani uudestaan puettu. Olin ällikällä lyöty. Mitään tuollaista en olisi odottanut vastaukseksi pyyntööni. Koin, että sisälläni oli toinen minä. Kuulostaa kai oudolta, mutta koin kunnioitusta itseni suhteen. Mestari: Kyllä tuo tapahtuma ratkaisi ongelmasi. Oppipojat eivät enää näe sinussa vain heitä määräilevää persoonaa, vaan aavistavat, että heitä ohjataan sinun kauttasi. Kyllä se muuttaa tilanteen. 32

Oudot kokemukset ovat kasaantuneet. Onko sinulla veli vanhempi päällysmies vielä jotakin lisättävää. Vanhempi päällysmies: Viime yöstä en tiedä. Mutta silloin peruskiven muurauksen jälkeen menin kisällinen kanssa tuonne krouviin. Siinä sahtituoppeja tyhjentäessämme kisällit vähän villiintyivät ja päättivät ottaa omaksi motokseen lauseen: Tyhjästä on paha nyhjäistä. No, se tuntui silloin ihan hauskalta. Tuo iskulause jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Toisaalta se on sarkastinen lause, mutta toisaalta se kätkee jotakin. Minussa on kypsynyt aavistuksenomainen tunto siitä, että tyhjyys on täyteyttä. Kenties kisällien iskulause ei sittenkään osoita ylimielistä suhtautumista. Eräs vaikea ongelma on vain puettu tuohon muotoon. Mistä tulevat ne muodot, jotka tekevät mahdolliseksi yhteensovitettavuuden? Ensin kivessä ei ole mitään selkeää muotoa ja sitten kivi työn tuloksena muotoutuu toisten kivien kanssa yhteensopivaksi. En tiedä ymmärrättekö, mitä tarkoitan. On kuin muoto tulisi esiin tyhjästä. Minä ainakin olen aivan ällistynyt. Eipä tämä puhe tainnut mitenkään edistää ongelmasi ratkaisua, mestari. Mestari: Äläpä sano. Päinvastoin. Nyt minulle alkaa valjeta. Tuo valtavan kokoinen, hiukan muodoton, katedraalityömaan ylle kumartunut olento on jotakin hyvin tärkeää. Sanokaapa veljeni, mikä on erityisen vaikuttavaa, kun käytte katsomassa valmiita katedraaleja. Mitä sinä sanot veli oppipoika? Oppipoika: Olen käynyt vain tuossa naapurikaupungissa. Katselin tietysti kivimateriaalia ja erilaisten työtapojen jälkiä kivissä. Tulin kateelliseksi nähdessäni, miten kiven ominaislaatu oli saatu esiin oikealla työtavalla. Taltan jäljet ovat saaneet nuo kivet elämään. Mestari: Entä mitä sinä sanot veli kisälli? 33

Kisälli: Minä puolestani olen käynyt hiukan niin kuin opintomatkalla. On käsittämätöntä miten taitavalla työllä kivet saadaan sopimaan yhteen niin, että jokaisen kiven ominaislaatu korostuu ja kuitenkin kaikki kivet sulautuvat eläväksi kokonaisuudeksi. Se on salaperäinen asia. Mestari: Veli nuorempi päällysmies. Nuorempi päällysmies: Olen nähnyt monta katedraalia. Minua lumoaa näkemieni katedraalien ylevyys. Miten kivi on kiveä eikä kuitenkaan enää kiveä. Joskus katsellessani hienoa katedraalia tuntuu kuin astuisin toiseen maailmaan. Katedraaleissa on kummaa taikaa. Toivon, että myös meidän työmme tulos tulee tuottamaan tuollaista salaperäisyyttä. Mestari: Mitä sinä sanot veli vanhempi päällysmies? Vanhempi päällysmies: Mestari, minäkin käyn opintomatkoilla eri katedraaleilla. Minua nuo suuret rakennukset kiinnostavat enemmän sisältäpäin. Mehän ensisijaisesti rakennamme näitä jättimäisiä rakennuksia niiden sisään syntyvien tilojen takia, emmekä muurien vuoksi. Minua kiinnostavat noiden tyhjien tilojen herättämä kokemus. Mieluimmin koen ne ennen kuin kirkko on ottanut tilat käyttöönsä. Rakastan tyhjää tilaa ja tyhjien tilojen tuottamia erilaisia kokemuksia. Myöskään rakennuskivet ja pilarit eivät kiinnosta minua niinkään siitä näkökulmasta, miltä ne ulkoapäin näyttävät. Minua kiinnostaa se muoto, joka jää ulkopuolen rajaamien pintojen sisään. Joku katsoo ihastuneena ylvästä kimppupilaria, mutta minä koen sen tunnon, millaista olisi olla tuo kimppupilari. Olen ajatuksissani päätynyt siihen, ettei minua niinkään kiinnosta katedraali työn tuloksena, vaan se, mitä sen kautta toteutuu ja tulee tässä maailmassa läsnä olevaksi. 34

Mestari: Kiitos hienoista sanoistasi veli vanhempi päällysmies. Nyt luulen ymmärtäväni mistä yön kokemuksissa on ollut kysymys. Aivan ilmeinen asia on jäänyt huomaamatta. Jokaisella paikalla on oma ilmapiirinsä. Eikö usein puhuta paikan hengestä. Jotkut paikat ovat luonnostaan yleviä, kutsuvia ja lempeitä. Toiset paikat ovat ankeita, vieraan tuntuisia ja jopa sellaisia, että mieli tekee karttaa niitä. Katedraaleilla on oma ilmapiirinsä, joka kuiskii salaperäistä sanomaa. Tuo yöllä näkemäni oli kenties se paikan henki, joka herää rakennustyön edistymisen myötä. Se on se salaperäisyys, jota rakennamme läsnä olevaksi. Nyt tunnen suurta kiitollisuutta. Kiitos teille veljet avustanne. Nyt tiedämme, miten merkityksellistä on työmme. Voimme päättää tämän aamukokouksemme ja aloittaa päivän työt. Lähtekäämme työmaalle. 35

Tarkastusmestarit työmaalla Henkilöt: Mestari Vanhempi tarkastusmestari Nuorempi tarkastusmestari Vanhempi päällysmies Nuorempi päällysmies Kisälli Mestari: Veljet tarkastusmestarit, olen kutsunut teidät tänne työmaallemme, jotta tarkastaisitte kisällimme mestarinäytteen. Tämä läsnä oleva kisällimme on hyvin ja ansiokkaasti palvellut ammattikuntaa ja osoittanut sellaista taitavuutta työssään, että olemme antaneet hänelle mahdollisuuden tehdä mestarinäytteen. Veljet tarkastusmestarit, toivotan teidät tervetulleiksi työmaallemme. Vanhempi tarkastusmestari: Tulimme mielellämme. Olethan sinäkin toiminut tarkastusmestarina meidän loosheissamme. On ilo tehdä vastapalvelus. Mestari: Pyydän ensin päällysmiehiä esittelemään teille tämän kisällimme. Veli nuorempi päällysmies, ole hyvä. Nuorempi päällysmies: Olen ohjannut ammattiimme tätä kisälliä hänen oppipoika aikanaan. Hänellä on alallemme luontaista lahjakkuutta. Hän ymmärsi heti alkuun, että oppimisen salaisuus on luonteenpiirteiden hioutumisessa. Hän oppi toimimaan harkitun rohkeasti, tunnollisesti, mutta samalla viivyttelemättä, suunnitelmallisesti, mutta samalla yllätyksiin 36

varautuen, yksityiskohtiin syventyen ja samalla kokonaisuustajun säilyttäen, enemmän vaatimaan itseltään kuin kiveltä, oppimaan virheistään, olemaan samalla tyyni ja ripeä, soveltamaan työtapoja tilanteen mukaisesti ja työskentelemään koko ajan uutta oppiakseen. Hän pyrki toimiaan kauniisti, mikä näkyi hänen sujuvana työotteenaan. Hänestä tuli luonteeltaan yhtä selkeäpiirteinen kuin olivat hänen muokkaamansa kivet. Me myönsimme mielellämme hänelle kisällikirjan ja otimme hänet ammattimiehenä työyhteisömme jäseneksi. Mestari: Kiitos veli nuorempi päällysmies. Entä mitä sinä, veli vanhempi päällysmies, sanot tästä ohjauksessasi olevasta kisällistämme? Vanhempi päällysmies: Veli mestari, minulla on pelkään hyvää sanottavaa tästä tarkastusmestarien edessä olevasta kisällistä. Hänet oli hienosti peruskoulutettu. Ongelmat olivat hänelle aina ensisijaisesti omia luonteenpiirteitä koskevia. Jos työ ei sujunut hän piti sitä omana virheenään, eikä syytellyt muita. Hän ei komennellut oppipoikia kuten niin monet kisällit helposti tekevät. Vähäinenkin työ on ollut hänelle elävä haaste. Hänen sopeutumiskykynsä hankalissa työtilanteissa on ollut ihailtavaa. Krouvin sahdinhuurteisessa ilmapiirissä hän on mieluummin vältellyt joutavanpäiväisiä keskusteluja. Mutta minulta kai nyt ensisijaisesti kysytään tämän kisällin taitoja. Kuten nuorempi päällysmies sanoi, oppipoikana hän oli syvästi tajunnut, että hyvä osaaminen on tulosta hyvistä luoteenpiirteistä. Siitä minun oli hyvä jatkaa. Kun hänet vapautettiin oppipojan velvollisuuksista, niin hän alkoi heti katsella asioita uudelta kannalta. Nyt hänellä oli hyvät mahdollisuudet perehtyä eri kivilajien ominaisuuksiin ja työtapojen vaatimiin asenteisiin. Hän osaa unohtaa itsensä ja tehdä työt 37

niiden ehdoilla. Hän antaa työn opettaa itseään, ei sooloile, eikä aseta henkilökohtaisia käsityksiä ja mieltymyksiä esteeksi uuden oppimiselle. Hän ei tee asioita mielensä mukaisiksi, vaan muokkaa mieltään asioiden mukaisiksi. Olen kuullut hänen usein toistavan mielilausettaan: Maailma on sittenkin toisenlainen. Yhteisissä asennustöissä hän osaa luontevasti ottaa paikkansa ja vastata omasta osuudestaan. Mestari: Kiitos veli vanhempi päällysmies. Omasta puolestani voin sanoa, että olen ollut täysin tyytyväinen tämän kisällin työhön, mutta antakaamme nyt puheenvuoro tarkastusmestareille. Veli vanhempi tarkastusmestari, ole hyvä, puheenvuoro on nyt sinun. Vanhempi tarkastusmestari: Ammattikunnasamme asetetaan mestarinäytteen tekijälle tiukat vaatimukset. Näin me pidämme yllä ammattikuntamme kunniaa ja sen osakseen saamaa arvostusta. Me panemme erityisesti painoa kolmelle asialle. Ne ovat traditio, viisaus ja kehitys. Traditio merkitsee meille sitä, että kisälli tuntee traditiomme. Hän toisaalta tietää minkälaiset työtavat ovat huonoja ja vältettäviä, ja toisaalta minkälaiset työtavat ovat osoittautuneet menestyksellisiksi. Näin kisälli tuntee rajat ja hyödyntää monien sukupolvien kokemukset onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Tällä alalla kenenkään elinikä ei riitä kaiken alusta alkamiseen. On tiedettävä, mitkä ovat vältettäviä työtapoja, ja omaksuttava ne työtavat, joista on syytä pitää kiinni. Korostamme sitä, että ammattikuntamme traditiot on omaksuttava omalla persoonallisella tavallaan ja taipumustensa mukaisesti. Ne eivät ole mekaanisesti omaksuttavia sabluunoita. 38

Viisaus merkitsee meille, sanan alkuperäisen merkityksen mukaisesti, erityistä taitavuutta. Juuri viisautta tulee kisällin osoittaa mestarinäytteessään. Palaamme tähän asiaan myöhemmin. Ja sitten se kolmas keskeinen asia: Kehitys. Työn tuloksena tulee aina olla omissa taidoissa edistyminen ja parhaimmillaan myös ammattitaitojemme kehittyminen. Traditiot ovat ammattikuntamme yhteistä osaamista ja tämän osaamisen kehittyminen on meille elintärkeää. Mestarinäytettä tekevän kisällin on osoitettava kykyä viedä eteenpäin yhteistä osaamistamme. Käykäämme nyt varsinaiseen työhömme. Mestari: Tämä kisällimme on valmistanut mestarinäytteekseen sen katedraalin pohjoisen sisäänkäynnin, jota juuri äsken olimme katsomassa. Veli kisälli, onko sinulla jotakin sanottavaa ennen kuin tarkastusmestarit aloittavat työnsä. Kisälli: Arvoisat mestarit ja päällysmiehet, kun on saanut työnsä valmiiksi on toisaalta onnellinen ja toisaalta surullinen. Onnellinen on siitä, että se on nyt tuossa pitkän aherruksen tuloksena. Sitä käy mielellään katsomassa. Jotenkin nauttii siitä, että on saanut jotakin aikaan. Surullinen taasen on siitä, että työn tehtyään on oppinut uutta ja katsoo työn tulosta eri silmin kuin työtä aloittaessaan. Sanotaanhan, että työn tekijä aina tietää virheensä. Tekisi mieli aloittaa työ uudestaan, mutta tuloksena olisi vain sama tilanne. Taas olisi oppinut uutta ja haluaisi aloittaa alusta. Tätä asiaa olen kovasti miettinyt. Miten aina on samalla tyytyväinen ja tyytymätön? Miksei täydellisyyttä voi saavuttaa? Miksi aina jotakin jää puuttumaan? Olen kysellyt tästä mestariltamme. Hän vastaa aina vastakysymyksillä. Hän kysyy minulta: Minkälainen maailma olisi, jos olisi jotakin lopullista? Kaiketi hän tarkoitta sitä, että kaikki on aina periaatteellisesti keskeneräistä. 39

Luulen, että alan ymmärtää mitä hän tarkoittaa. Onnistunut työ avaa portin uusiin mahdollisuuksiin. Työn palkka on uusi työ. Arvoisat tarkastusmestarit tällä perusteella olen omasta puolestani sekä tyytyväinen että tyytymätön työni tulokseen. Nuorempi tarkastusmestari: Kiitos veli kisälli. Jospa minä aloitan tarkastusarvioinnin esittämisen. Tehtäväjakomme mukaisesti minä kiinnitän ensisijaisen huomion työmenetelmien hallintaan ja rakenteen kauneuteen. Työn tulos kertoo tekijästään. Työn tulos myös kertoo, mitä tekijä on oppinut työnsä aikana. Työn tulos on tekijänsä oppimiskertomus. Tarkastelun kohteena oleva pohjoinen sisäänkäynti on ehjä kokonaisuus. Siinä osat sulautuvat kokonaisuuteen ja kokonaisuus puhuu saamaa kieltä jokaisessa yksityiskohdassa. Kisälli valittelee sitä, että jotakin jää aina puuttumaan. Hän ei näytä vielä täysin ymmärtävän tätä keskeisen tärkeää asiaa. Katedraalin sisäänkäyntiä ei rakenneta vain katedraalin sisäänkäynnin vuoksi. Kivistä tehdyn sisäänkäynnin on puhuttava äänetöntä kieltään syvällisestä sisään päästävyydestä. Sisäänkäynti katedraaliin ei ole itsetarkoitus. Sisäänkäynti on symbolista puhetta. Se puhuu jostakin muusta kuin, mitä se on itsessään. Tämä symbolinen puhe tekee sisäänkäynnistä merkityksellisen. Se mitä kisälli pitää puutteena on itse asiassa saavutus. Jos sisäänkäynti puhuisi vain itsestään, niin se olisi arkinen ja merkityksetön. Kisälli on osannut taitavasti valmistaa sisäänkäynnin, joka muodoillaan ja kivenkäsittelyn jäljellä virittää katedraalia lähestyvään tilanteeseen kuuluvan merkityksellisen mielialan. Ovesta astuva ei vain astu ovesta, vaan astuu samalla ovesta. Kisällin mestarinäyte on kaunis. Miksi se on kaunis? Mitä on kauneus? Te olette nähneet rakennuksia, jotka ovat arkisia, ikäviä, 40

mitäänsanomattomia, jokapäiväisyyden patinoimia, pöyhkeileviä ja jopa rumia. Te olette nähneet koristeellisia rakennuksia, joiden kauneus on pinnallista ja teennäistä. Miten jonkin rakennus voi synnyttää välittömän melkein kipeää aiheuttavan kauneuden kokemuksen? Me rakennamme palatseja niiden tarkoituksiin, linnoituksia omiin tarkoituksiinsa ja katedraaleja kirkon tarpeisiin. Kaikki nämä rakennukset puhuvat äänetöntä kieltään omasta tehtävästään. Kauneus ei siis ole sidottu rakennuksen tarkoitukseen. Kaikenlaiset rakennukset voivat olla kauniita. Mistä siis kauneudessa on kysymys? Tämä on ongelma, jonka jokainen mestarinäytettä tekevä ja mestarikirjaa tavoitteleva joutuu ratkaisemaan. Rakennus tuottaa arkisuuden kokemuksen, jos se virittää merkityksettömiä ja turhanpäiväisiä kokemuksia. Rakennus koetaan rumaksi, jos se aiheuttaa alhaisia ja turmelevia kokemuksia. Jos se ikään kuin kieltää, että asioilla voisi olla syvempi merkitys. Rakennus on kaunis, kun se herättää syvällisesti merkityksellisiä kokemuksia. Kaunis rakennus on ikään kuin läpinäkyvä, se ei enää ole kiveä ja kivirakenteita, vaan eläviä merkityksiä. Kisällin mestarinäytteessä on tätä läpinäkyvyyttä. Se vaikuttaa syvästi, ja kuitenkin on aivan mahdotonta sanoa, mikä tuo vaikutus on. Kisälli on tuottanut merkityksellisen sisäänkäynnin symbolin, ja siksi olen valmis hyväksymään tämän mestarinäytteen. Vanhempi tarkastusmestari: Kuten nuorempi tarkastusmestari esitti, me pyrimme rakentamaan kauniita palatseja, linnoituksia ja katedraaleja. Me teemme tarpeen mukaan vaikka kauniita varastorakennuksia. Itse asiassa rakennus ei ole kaunis, vaan kaunista on tekijöiden osaavuus. Ihmiset eivät ihaile rakennusta vaan tekijöiden osaamista. Samoin me luonnossa ihailemme luojan osaavuutta. 41

Kaunis on osaamiskauneutta. Taitamattomasti valmistetut esineet pysyvät esineinä. Kauniin esineen esineellisyys katoaa, sen tilalle tulee elävä merkitys. Me emme ensisijaisesti arvioi mestarinäytteitä kivien käsittelyn ja kiviasennusten kannalta, vaikka ne ovatkin perusta hyvälle työlle. Minulle keskeisen tärkeä arviointiperusta on se jääkö rakenne minulle kohteeksi vai voinko astua sen sisään. Onko mestarinäyte sellainen, että olen siitä ulkona, niin ettei ole sen sisään astumisen mahdollisuutta, vai kutsuuko se astumaan sisäänsä. Tätä asiaa on vaikea ilmaista, vaikka kokemuksena se on ilmiselvä. Kaikki asiat ovat sellaisia, että ne joko pitävät ulkopuolisena tai niiden sisään voi astua niihin perehtymällä ja eläytymällä. Taidokkaan työn sisään voi astua melkein huomaamatta. Tietysti on myös asioita, joiden sisään ei halua astua. Se, että katedraaliin voi astua sisään, ei ole vielä mitään. Meidän kannaltamme on tärkeää, että kivikatedraaliin sisään astuminen on samalla merkityskatedraaliin astumista. Ratkaiseva merkitys on sisäänkäynnillä. Sen symbolisuuden on oltava riittävän selkeää, jotta merkitysten lumo alkaa vaikuttaa. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten oli ratkaistu astuminen katedraaliin sisään pohjoisesta. Pohjoisen kokemuslaatu on otettu huomioon. Olen tyytyväinen näkemääni. Inhoan mahtipontisuutta ja arvostan mahtavuutta. Kisälli on saanut aikaan pienimuotoista mahtavuutta, jota todella arvostan. Vähin muodoin on saatu aikaan vaikuttavuutta. Valtameri, korkea vuoristo ja vaikkapa vanha tammi tuotavat mahtavuuden kokemuksen. Salaperäisellä tavalla ihminen tarvitsee tällaisia mahtavuuden kokemuksia. Mutta mitä tämä mahtavuus siten on, ja miten rakennustyö saadaan sitä ilmentämään? Miten valtameri saa aikaan järisyttävän mahtavuuden kokemuksen? Mistä vanha tammi puhuu? Miten jylhä vuoristo herättää 42

pelonkaltaisen mahtavuuskokemuksen? Miten tämä kisälli on varsin pienikokoiseen sisäänkäyntiin saanut kytkettyä virityksen spontaaniin mahtavuuden kokemiseen. Yleinen tapa tavoitella tätä kokemusta on varustaa kohde jumalan tai jumalallisten olentojen reliefeillä. Tämä on halpa tapa, joka useimmiten herättää vain vaivaantuneisuuden tunteen. Miten vähäinen voi olla mahtavaa? Vastaus on helppo. Vähäisen on puhuttava kaikesta ja kaikkea koskevasta. Esimerkiksi säännölliset geometriset muodot ja kappaleet ovat pieninäkin kosmisesti puhuvia. Eleettömälläkin tavalla voidaan saa aikaan mahtavuuden kokemuksia. Juuri tässä kisälli on onnistunut erinomaisesti. Hän on toteuttanut vaatimattomuuden mahtavuutta. Asia ei ole niin outo kuin luulisi. Ajatelkaapa miksi rääsyinen kerjäläinen voi tuottaa mahtavuuden kokemuksen? Sen sijaan suuri monumentaalinen rakennus voi tuntua pelkästään typerältä. Mitä sinä kisälli sanot tästä asiasta? Kisälli: Veli tarkastusmestari. Ensin minä mietin, miten tuosta sisäänkäynnistä saa sellaisen, että se virittää kauneuden kokemisen. Ymmärsin vanhan sanonnan, että työ ei saa haista tekijänsä minuudelta. Se oli avain. Ymmärsin, että en minä, vaan minun kauttani. Kun osasin unohtaa itseni ja omat kuvitelmani, niin jokin toimi kauttani. Vain kaikki epäonnistumiset ovat minun. Suunnittelun aikana olin paljon tuolla vuorilla miettiessäni, miten saisin sisäänkäyntiin vaikuttavuutta. Ratkaisu ei kuinkaan löytynyt sieltä. Kerran illalla pysähdyin katselemaan pöydällä olevaa varaston isoa avainta. Silloin tajuntani räjähti auki. Yhtäkkiä tajusin, miten mahtava asia on yksinkertainen avain, miten se on ihmeellisellä tavalla kosmisuutta syleilevä. Silloin tiesin, miten vähäisellä voi saada aikaan mahtavuuden kokemuksen. Tajusin, että kivien ja kivirakenteiden on oltava kivisiä pyyntöjä ja kivisiä rukouksia. Näistä ajatuksista oli helppo edetä. 43

Vanhempi tarkastusmestari: Kiitos kisälli. Myös minä olen valmis hyväksymään kisällin mestarinäytteen ja myöntämään hänelle mestarikirjan. Mestari: Kun tässä mestarinäytteen tarkastustilanteessa on nyt tuotu esiin ammattitaitomme keskeisiä tavoitteita, niin mitä tarkastusmestarit sanovat viisaudesta erityisenä taitavuutena? Nuorempi tarkastusmestari: Asiaa kannattaa tarkastella välittömien viisauskokemusten kannalta. Kuka metsässä kulkiessaan ja nähdessään hämähäkin verkon ei ole kokenut viisautta hämmästellessään hämähäkin ihmeellistä taitavuutta. Siinä se on. Ei sitä tarvitse kauempaa etsiä. Viisautta voi löytää kaikkialta luonnosta. Viisautta on siellä missä on käsittämätöntä osaavuutta. Tällaista häkellyttävää viisautta voi kokea myös katsellessaan taitavasti toteutettua ruodeholvistoa. Mutta miten me rakentajina voimme saavuttaa tällaisen taitavuuden? Moni voi olla hyvin taitava työssään ylittämättä kuitenkaan sitä rajaa, jonka takana on viisaus. Kuitenkin viisaus on saavutettavissa. Oikeastaan tämä oli väärin sanottu. En voi saavuttaa viisautta, mutta viisaus voi saavuttaa minut, jos teen sille tilaa itsessäni. Vanhempi tarkastusmestari: Mitäpä tuohon lisäisi? Viisaus on jotakin, joka on läsnä tai ei ole. Parhaimmillaan viisaus kulkee kanssasi. Kun teet työtä se ottaa sinut vaippaansa. Naapurikaupungin katedraaliin suunnittelin lasi-ikkunan, jossa kuvasin viisautta naisena, jolla on yllään sinisin jalokivin koristettu huntumainen sinivioletti vaate. Toivon että jonakin päivänä joku pysähtyy sen eteen ja tunnistaa hänet. Loppujen lopuksi kaikki on viisasta, meillä ei vain ole silmiä sen näkemiseen. Olemme viisaita kun tajuamme kaikkialla toteutuvan viisauden. Mutta silloin meidän on astuttava maallisten odotusten tuolle puolen. 44

Olemme siis molemmat hyväksyneet tämän kisällin mestarinäytteen, myönnämme hänelle mestarikirjan ja toivotamme hänet tervetulleeksi joukkoomme. [Kisällille] Mestarisi tulee tämän jälkeen välittämään sinulle niitä ammattimme salaisuuksia, joita et vielä tunne. Mestari: Veli kisälli, nyt on kiitospuheenvuorosi aika. Kisälli: Veljet tarkastusmestarit. Sain paljon uusia kokemuksia mestarinäytettä valmistaessani ja teidän puheidenne avulla olen ymmärtänyt jotakin kokemastani. Mestari: Kiitän teitä, veljet tarkastusmestarit. On ilo nähdä teidät täällä. Lähtekäämme läheiseen krouviin juhlimaan tämän mestarinäytteen tekijää. [Menevät] 45