Kiitos osallistumisesta 14.9.2013 LSPeL 80 v. juhla
Juhlapuhe Länsi-Suomen pelastusalan liiton 80-vuotisjuhlassa 14.9.2013 Kristiina Salonen, kansanedustaja (sd.) Arvoisa juhlaväki, hyvät naiset ja herrat. Olen erittäin iloinen minulle yllättäen tulleesta mahdollisuudesta tervehtiä juhlapuheen merkeissä 80-vuotista taivaltaan juhlivaa Länsi-Suomen pelastusalan liittoa. Tällä viikolla tuli kuluneeksi 12 vuotta syyskuun 11. päivän terrori-iskuista Amerikkaan. Tähän puheeseen valmistautuessani mieleeni tuli kertomukset niistä tuhansista vapaa-ehtoisista pelastustyöntekijöistä, jotka olivat yötä päivää auttamassa tuhopaikalla uhrien pelastamiseksi. Moni vapaaehtoinen oli pelastuskoulutuksen saanut harrastaja, joka tiesi mitä tehdä ja miten olla kaaoksessa hyödyksi. Asenne auttamisesta oli juurtunut niin syvälle minuuteen, että mukaan mentiin, vaikkei kaikille riittänyt edes kunnollisia välineitä tai suojia. Nyt jälkeenpäin moni henkiin jäänyt pelastaja kertoo kärsivänsä esimerkiksi keuhko-ongelmista, joiden vuoksi siviilityönkin tekeminen on mahdotonta. Vaikkemme onneksi elä Suomessa tuollaisen terroriuhan alla, muistuttaa syyskuun 11. päivä meitäkin arvaamattomasta maailmasta, jossa nykypäivänä elämme. Se muistuttaa meitä myös siitä, että voimme missä päin maailmaa tahansa joutua katastrofitilanteisiin, joissa viranomaisten toiminta yksin ei riitä. Suomessakin pelastustoimi on jatkuvasti riippuvainen myös vapaaehtoisten palokuntien olemassaolosta. Eteenkin maaseudulla VPK:lla on vastuullaan palotyön lisäksi yhä useammin myös ensivastetoiminta. Kansalaisten yhteistoiminnan merkitystä tulevaisuuden hyvinvoinnin rakentajana onkin muistettava aina korostaa. Aikana, jolloin julkisen vallan resurssit ovat tiukalla ja erityisesti ikäsidonnaiset menot hyvinvointipalveluissa tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kasvamaan, kasvaa myös järjestöjen ja yhdistysten rooli päävastuun kantavan viranomaistoimintojen rinnalla. Olen iloinen teidän osoittamasta esimerkistä, jossa elää niin voimakkaana se henki jossa kansalaiset ovat halukkaita ja valmiita ottamaan vastuuta paitsi itsestään, myös lähimmäisistään paikallisyhteisössä. Länsi-Suomen pelastusalan liiton toiminnassa tärkeänä osana on nuorisotyö. Tämä on myös yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Erityisesti nuoret pojat kuuluvat siihen riskiryhmään, jolla on korostunut riski syrjäytyä perusas- teen jälkeisestä koulutuksesta. Koulutusputken katkeaminen johtaa valitettavan usein vaikeuksiin työmarkkinoille kiinnittymisessä, työttömyyteen, köyhyyteen ja pahimmillaan syrjäytymiseen. Tämän syrjäytymisen vastainen työ on myös eräs nykyisen hallituksen kärkihankkeista. Yksi syrjäytynyt nuori tarkoittaa paitsi suunnatonta ja korvaamatonta inhimillistä vahinkoa, myös huomattavia kustannuksia yhteiskunnalle. Olemme esittäneet, valmistelleet ja vieneet toteen useita hankkeita joilla tähän haasteeseen pyritään vastaamaan, kuten nuorisotakuu, heikoimmassa asemassa olevien koulujen erityinen tukeminen, perusturvan parannus sekä viimeisimpänä avauksena idea oppivelvollisuuden pidentämisestä. Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että hyväkään koulutusjärjestelmä ei yksin riitä. Monelle nuorelle tärkeää on myös mielekäs harrastustoiminta, sen puitteissa saadut myönteiset kokemukset onnistumisista ja hyväksytyksi tulemisesta, sekä luonnollisesti ystävät. Ei ole vaikea arvata miten tärkeää turvallisuus- ja pelastustoimen alalla tapahtuva toiminta on monelle nuorelle. Ne elämykset, ihmissuhteet sekä kokemus yhteisestä toiminnasta tärkeän asian eteen joita syntyy vaikkapa vapaapalokuntatoiminnassa, kilpailuissa, tapahtumissa ja harjoituksissa ovat tärkeitä elämän eväitä monelle lapselle ja nuorelle. Palokuntatoimintaan liittyvä tekemisen meininki antaa mahdollisuuden onnistumisiin myös niille nuorille, joille perinteinen koulutyö ei välttämättä ole paras mahdollinen väylä meissä jokaisessa piilevän lahjakkuuden osoittamiseen. Pelastus- ja turvallisuusala on ollut monessa suhteessa muutoksen ja murroksen keskellä. Pelastustoimen alueellisella järjestämisellä on pyritty paitsi parempaan johtamiseen, myös voimavarojen järkevämpään käyttöön. Ansiokasta työtä on tehty erityisesti pientalojen paloturvallisuuden ja ikäihmisten asumisturvallisuuden kehittämisessä. Suomalainen erityispiirre, poikkeuksellisen tiivis yhteistyö joka ulottuu myös viranomaistoiminnan ulkopuolelle, kansalaisyhteiskuntaan, on vahvuutemme jota kehitämme edelleen. Tämä malli herättää paljon myös kansainvälistä mielenkiintoa ja olemme saaneet myös eurooppalaista tunnustusta. Muistissa on tuore, Euroopan hätänumerojärjestö EENAn hätäkeskuslaitokselle osoittama palkinto, joka tarkoittaa käytännössä Euroopan mestaruutta hätäkeskuspalveluiden tuottamisessa. Tästä on syytä olla iloinen ja ylpeä. Vaikka perimmäinen vastuu pelastustoimesta on aina viranomaisilla, on Suomen kaltaisessa maassa sopimuspalokuntatoiminnan ja sivutoimisen sopimushenkilöstön sekä vapaaehtoisten merkitys toiminnalle erittäin tärkeä. Ne mahdollistavat myös pelastustoimen osalta lupauksen kansalaisten tasa-
arvoisesta asemasta koko Suomessa. Toimijoiden määrä korostaa vahvuutemme, yhteistyön ja yhteen hiileen puhaltamisen, tärkeyttä. Suomessakin viime vuosina entistä tutummaksi tulleet sään ääri-ilmiöt haastavat meidät kuitenkin pohtimaan järjestelmämme kehittämistä edelleen. Pidän tärkeänä, että myös valtiovalta varautuu vastaamaan pelastustoimen ammattilaisten tarpeisiin myös tulevaisuudessa, ja että myös taloudellisesti kireinä aikoina ymmärretään turvallisuuden hinnan selviävän lopulta vasta sitten kun se on menetetty. Hyvät kuulijat, Olen halunnut korostaa puheessani palokuntatyön ja toiminnan tärkeyttä paitsi henkiä pelastavana ja apua antavana voimana, myös paikallisten yhteisöjen voimavarana. Silloinkin kun pelastusoperaatiossa avustaminen ei ole käynnissä, on vapaaehtoisilla tärkeä osuus ympärillään olevien läheisten, ystävien ja muiden kansalaisten turvallisuustietouden ja asenteiden muokkaamisessa ja kehittämisessä. Jokainen päivä, jokainen yhteys on tärkeä ja merkityksellinen. Luulen, että meitä kaikkia tässä salissa olevia yhdistää halu auttaa ja olla aktiivisia yhteiskuntamme jäseniä. Teitä pelastusalan toimijoita yhdistää lisäksi vielä epäitsekkyys ja rohkeus. Epäitsekästä on käyttää omaa vapaa-aikaansa toimintaan, joka hyödyttää kaikkia kansalaisiamme ja jonka avulla lisäämme yhteiskuntaamme turvallisuutta. Kansalaisrohkeuttanne taas tarvitaan tilanteissa, joissa oppimaanne tietoa ja taitoa käytetään muiden pelastamiseksi. Haluan kiittää teitä siitä työstä, jota teette meidän kaikkien turvallisuuden eteen. Uskon myös, että loppujen lopuksi ihminen, joka osaa antaa itsestään saa myös itselleen enemmän. Toivon, että olette toiminnasta saaneet itsellenne hyviä ystäviä, oppineet uutta ja kokeneet yhteisöllisyyden voimaannuttavan tunteen. Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että osaatte olla ylpeitä itsestänne. Kristiina Salonen, kansanedustaja (sd.) Näillä sanoilla haluan onnitella tärkeää ja arvokasta turvallisuustyötä tekevää liittoa, sen aktiiveja sekä toivottaa entistäkin menestyksekkäämpää ja aktiivisempaa jatkoa myös tulevaisuudessa.
Juhlatilana toimi Juhlahovi Raumalla. Pääjuhlaan osallistui 185 vierasta. Tapahtuman juonsi Seppo Helenius. Maljan nosti Liiton puheenjohtaja Kai Vainio, Kiukaisten VPK. Juhlapuheen piti kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) Pääjuhlan musiikista vastasi Porin VPK:n soittokunta. Iltajuhlassa yli 200:aa vierasta viihdytti näyttelijä Jaakko Saariluoma, ja tanssiyhtye Lumo tanssitti juhlakansaa pikkutunneille asti.
Porin VPK:n soittokunta, kapellimestarina Heikki Takala Jaakko Saariluoma sai hymyn juhlaväen huulille
Pääyhteistyökumppaneita kiitettiin Liiton religraafeilla Kunniajäseniä ja aiempia puheenjohtajia muistettiin liiton 80 -juhlavuoden laatalla Lauri Lempinen, Porin VPK:sta palkittiin palokunta Suomessa 175 vuotta -mitalilla
Liiton toiminnanjohtaja Antti Ali-Raatikainen toimi palkitsemisseremonian kapellimestarina Juhlaväki mahtui kuin mahtuikin juhlaan varattuun tilaan
Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton hallitus ja toimiston väki kiittää kaikkia juhalvuoden toimintoihin osallistuneita tahoja. Jatketaan samaa rataa tulevaisuudessa. Kiitos Kuvat: Mika Gröndahl