11.2.2011 Sivu 1 (8) Radon Pirkanmaalla, ASTA Rakentaja 2011 messut Lehdistötilaisuus, Tampere, 11.2.2011 Hannu Arvela Radon Pirkanmaalla, radonkorjaukset ja uudisrakentamisen radontorjunta Pirkanmaalla on asuntojen sisäilman radonpitoisuuden enimmäisarvon 400 Bq/m 3 ylittäviä pientaloja noin 11.000, mikä on 8 % alueen pientaloista. Näistä vajaa viidennes on löydetty mittausten avulla. Uudisrakentamisen radontorjunnan tulokset ovat hyviä. Torjuntatoimenpiteiden ansioista radonpitoisuudet uudisrakennuksissa olivat noin 50 % pienempiä kuin Pirkanmaan kaikissa aikaisemmin rakennetuissa pientaloissa keskimäärin. Radontilanteesta Pirkanmaalla Pirkanmaa on yksi kuudesta korkeimman radonpitoisuuden maakunnasta. Pirkanmaalla on asuntojen sisäilman radonpitoisuuden enimmäisarvon 400 Bq/m 3 ylittäviä pientaloja noin 11.000, mikä on 8 % alueen pientaloista. Alueella oli tehty kesää 2008 mennessä mitattu 8500 asuntoa, mikä on taas 7 % pientaloista. Vuosina 2009 2011 toteutetuissa Pirkanmaan radontalkoissa mitattiin yli 6000 asunnon radonpitoisuus. Tämä on parantanut mittaustilannetta huomattavasti. Talkoiden toinen vaihe on edelleen käynnissä. Ensimmäisen vaiheen (Tampere sekä Pirtevan, Kangasalan, Valkeakosken ja Oriveden alueet) mittauksista 46% ylitti uudisrakentamisen enimmäisarvon 200 Bq/m 3 ja 18 % korjausrajan 400 Bq/m 3. Tähän mennessä tehdyillä radonmittauksilla on löydetty korjausrajan 400 Bq/m 3 ylittävistä asunnoista vajaa viidennes. Uudisrakentamisen radontorjunta Pirkanmaalla Säteilyturvakeskus toteutti vuonna 2009 uudisrakentamisen otantatutkimuksen, jossa mitattiin sisäilman radonpitoisuus 1561:ssa vuonna 2006 rakennusluvan saaneessa pientaloasunnossa. Pirkanmaalta tutkimukseen osallistui 179 asuntoa. Asukkaiden antamien tietojen perusteella lähes kaikissa uudisrakennuksissa (95%) oli tehty radontorjuntatoimia. Tämä kertoo siitä, että kuntien rakennusvalvonnat vaativat määräysten mukaisia torjuntatoimia. Näiden toimenpiteiden ansioista radonpitoisuudet uudisrakennuksissa olivat noin 50 % pienempiä kuin Pirkanmaan kaikissa aikaisemmin rakennetuissa pientaloissa keskimäärin. Uudisrakentamisen enimmäisarvon 200 Bq/m 3 ylittäviä pientaloja oli 9 %, kun niitä on vanhemmissa pientaloissa 31 %. Pirkanmaalla saavutetut tulokset ovat hyviä ja haastavat jatkamaa uudisrakentamisen radontorjuntatyötä. Läpivientien tiivistämisessä, bitumikermin asennuksessa ja erityisesti maanvastaisten harkkoseinin tiivistämisessä on edelleen runsaasti opittavaa. STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Osoite / Address Laippatie 4, 00880 Helsinki Postiosoite / Postal address PL / P.O.Box 14, FIN-00881 Helsinki, FINLAND Puh. / Tel. (09) 759 881, +358 9 759 881 Fax (09) 759 88 500, +358 9 759 88 500 www.stuk.fi
2 Radon ja keuhkosyöpäriski Radon kulkeutuu hengityksen mukana keuhkoihin ja altistaa keuhkosyövälle. Vuosittain Suomessa sairastuu noin 300 ihmistä radonin aiheuttamaan keuhkosyöpään. Radon lisää erityisesti tupakoitsijan keuhkosyöpäriskiä, joka kasvaa 30 vuoden altistuksessa 600 Bq/m 3 pitoisuudelle kaksinkertaiseksi, 10 %:sta 20 %:iin. Myös tupakoimattoman henkilön huomattavasti alhaisempi riski kasvaa. Radonkorjaukset Jos asunnon radonpitoisuus osoittautuu korkeaksi, voidaan sitä alentaa kohtuullisin kustannuksin. STUKin internetsivuilta on saatavissa ilmainen radonkorjausopas: www.stuk.fi/radonkorjausopas. Korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat mitattu radonpitoisuus, rakennuksen alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihto. Radonkorjauksen menetelmistä on kerrottu myöhemmin tässä artikkelissa. Miksi radonpitoisuudet ovat korkeita? Maanvarainen laatta on yleisin (80 %) Suomessa käytetty pientalon perustustapa. Maanvarainen laatta edistää maaperän radonpitoisen ilman virtauksia sisätiloihin. Laatan ja sokkelin välinen rako ja tiivistämättömät läpiviennit ovat merkittävimmät vuotoreitit, kuva 1. Rinnetaloissa maanvastaiset kevytsoraharkkoseinät lisäävät vuotoja. Vuotoilmavirtaus on sitä suurempi mitä suurempi maaperän ilmanläpäisevyys on. Tämän vuoksi korkeimmat pitoisuudet on mitattu harjuilla ja muilla soramailla. Uudisrakentamisen radontorjunnan määräykset Suomen rakentamismääräyskokoelman (SRMK) sekä Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen perusteella uudet rakennukset tulee suunnitella ja rakentaa siten, että sisäilman radonpitoisuus on alle 200 Bq/m 3. Vuonna 2004 voimaan tulleen SRMK:n osan B3, Pohjarakenteet, määräysten mukaan rakennuspaikan radonriskit on otettava huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa. Määräyksiin liittyvien ohjeiden mukaan rakennuslupahakemukseen tulisi liittää myös suunnitelmat radontorjunnan toteuttamisesta. Käytännön torjuntatyö uudisrakentamisessa Käytännön ohjeistus radontorjunnan toteuttamiseksi on julkaistu RT-ohjekorttina (Rakennustieto Oy 2003). Keskeisiä toimia maanvaraisen laatan radontorjunnassa ovat sokkelin ja laatan välisen raon tiivistäminen bitumikermillä sekä radonputkiston asentaminen laatan alle. Kermi asennetaan sokkelin päälle ja sen toinen reuna jää valun alle, kuva 2. Radonputkisto asennetaan lattialaatan alle, kuva 3. Vapaasti tuulettuvassa radonputkistossa poistohormin pää on avoimena katolla. Lämpötilaero ja tuuli aiheuttavat ilmavirtauksen, joka alentaa huokosilman radonpitoisuutta laatan alla olevassa sorassa. Poistohormiin voidaan kytkeä poistopuhallin, mikäli radonpitoisuus ei ole riittävän alhainen. Puhallin alentaa radonpitoisuutta tehokkaasti. Rinne- ja kellaritalojen maanvastaiset harkkoseinät tulee pinnoittaa ulkopuolelta bitumikermillä radonpitoisen ilman virtauksen estämiseksi. Samoin pystysuuntaiset virtaukset tulee estää kermikaistalla.
Uudisrakentamisen otantatutkimus Säteilyturvakeskus toteutti vuonna 2009 uudisrakentamisen otantatutkimuksen, jossa mitattiin sisäilman radonpitoisuus 1561:ssa vuonna 2006 rakennusluvan saaneessa pientaloasunnossa. Mitatut asunnot edustavat 7 % kaikista 22700 pientaloasunnosta, joille myönnettiin rakennuslupa vuonna 2006. Kutsukirje lähetettiin 3000 pientaloon ja lopullinen osallistumisaktiivisuus oli 52 %. Kaksi kuukautta kestävät radonmittaukset suoritettiin maalistoukokuussa 2009. Maakuntakohtaisia tuloksia on esitetty taulukossa 1. Keskeisiä tuloksia: Torjuntatoimien yleisyys: korkean radonpitoisuuden maakunnissa 90%, muissa maakunnissa 40 % ( 0% - 90% ) Radonpitoisuuden keskimääräinen alenema pientaloissa verrattuna aikaisempiin pientaloihin: korkeimman radonpitoisuuden maakunnat 50%, muualla maassa 20% Toimenpiteen radonpitoisuutta alentava vaikutus - Bitumikermin asennus ja vapaasti tuulettuva radonputkisto 55 % - Vain vapaasti tuulettuva radonputkisto 40 % Tiivistämistyön toteutus useasti keskeneräistä Rinne- ja kellaritalojen maanvastaisten harkkoseinien torjuntatoimissa on paljon puutteita Korkeimman radonpitoisuuden maakunnat: Itä-Uusimaa, Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala. Tutkimustulokset osoittavat että radontorjuntatyössä on suuria alueellisia eroja. Jo vapaasti tuulettuvan radonputkiston vaikutukset ovat niin merkittäviä, että putkiston asentaminen on suositeltavaa koko maassa. Rakennuttajan kannattaa vaatia suunnittelijalta ja kaikilta hankkeeseen osallistuvilta radontorjunnan toteutusta voimassa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Uudisrakentamisen radontorjuntatoimet ovat edullisia ja niillä on myös kosteusteknisesti edullisia vaikutuksia. Tutkimustulokset haastavat kehittämään edelleen torjuntakäytäntöjä. Radontorjuntatoimien vaatiminen rakennuslupakäytännön yhteydessä sekä toimenpiteiden laajamittainen ja huolellinen toteuttaminen koko maassa ovat tärkeimmät haasteet. 3 Radonkorjauksen menetelmät Tehokkaimpia menetelmiä ovat radonimuri ja radonkaivo, kuvat 4 ja 5. Radonimuri voidaan toteuttaa joko lattian tai sokkelin läpi. Imupisteeseen kytketyllä poistopuhaltimella imetään ilmaa lattialaatan alta. Tyypilliset alenemat sekä imupistejärjestelmällä että radonkaivolla ovat olleet 70 90 %. Muilla menetelmillä tulokset ovat huonompia Radonimuri aiheuttaa lattialaatan alle alipaineen, joka estää radonpitoisen ilman siirtymisen asuintiloihin. Radonkaivon avulla imetään ilmaa maaperästä 3-5 metrin syvyydeltä. Kaivo rakennetaan korjattavan rakennuksen ulkopuolelle. Syntyvä virtaus tuulettaa maaperää, jolloin siinä olevan huokosilman radonpitoisuus alenee. Asuintilojen ilmanvaihtoteknisillä korjauksilla alennetaan radonpitoisuutta joko ilmanvaihtuvuutta lisäämällä tai asunnon alipaineisuutta vähentämällä tai molempia näitä hyväksi käyttäen. Korjauksilla on saavutettu yli 50 % alenemia vain, mikäli asunnon ilmanvaihtuvuus on ollut ennen korjausta alhainen tai jos koneellinen ilmanvaihto on aiheuttanut merkittävän alipaineisuuden asuntoon. Ilmanvaihdon tehostamisella on saavutettu tyypillisesti 10-40 % radonpitoisuuden alenemia. Monessa tapauksessa vaikutus on ollut niin vähäinen, että radonpitoisuudessa ei näy normaalista vaihtelusta erottuvaa muutosta.
4 Painovoimaisen ilmanvaihdon tehostaminen on toteutettu avaamalla olemassa olevia venttiileitä tai lisäämällä uusia ulkoilmaventtiileitä. Koneellisen poistoilmanvaihdon tehostaminen on toteutettu asentamalla uusia ulkoilmaventtiileitä, ryhtymällä käyttämään kokonaan pysähdyksissä ollutta puhallinta tai lisäämällä käyttöaikaa ja käyttötehoa. Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon tehostamisessa keskeisiä toimenpiteitä ovat olleet siirtyminen jatkuvaan käyttöön ja käyttötehon kasvattaminen. Parhaat tulokset ilmanvaihtoteknisillä menetelmillä on saavutettu asentamalla uusi koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmä huonosti toimivan painovoimaisen ilmanvaihdon taloon. Uuden ilmanvaihtojärjestelmän asentamisella saavutettaviin tuloksiin vaikuttaa voimakkaasti ilmanvaihto- ja alipaineisuustilanne ennen radonkorjausta. Uuden ilmanvaihtojärjestelmän asentaminen on kallis toimenpide. Tämän vuoksi on tilanne arvioitava huolellisesti ennen korjaustavan valintaa varsinkin, jos ainoa peruste valinnalle on radonpitoisuuden alentaminen. Yleensä valintaan on päädytty tilanteessa, jossa samanaikaisesti halutaan uudistaa asunnon heikosti toimivaa ilmanvaihtoa. Radonimuri ja radonkaivo ovat ensisijaisia ja keskimäärin tehokkaampia ja halvempia korjausmenetelmiä. Rakenteiden tiivistämisellä pyritään vähentämään maaperän radonpitoisen ilman virtausta asuntoon. Tyypilliset pelkillä tiivistystöillä saavutetut radonpitoisuuden alenemat ovat 10-50 %. Tiivistäminen on tehokasta vain, jos vuotoreitit saadaan lähes täydellisesti tiivistettyä. Kevytsoraharkoista tehdyn sokkelin kautta radonpitoinen ilma voi päästä myös seinärakenteisiin. Tämän vuoksi lattialaatan ja seinän välisen raon tiivistäminen ei tuota useinkaan haluttua tulosta. Parhaat tulokset rakenteiden tiivistämisellä on saavutettu, kun seinät ovat valubetonista. Joskus yhden tiivistämättömän läpiviennin sulkeminen on alentanut radonpitoisuuden kymmenesosaan ennen tiivistämistä mitatusta pitoisuudesta. Kirjallisuusviitteet Arvela H, Mäkeläinen I, Holmgren O, Reisbacka H. Radon uudisrakentamisessa - Otantatutkimus 2009. STUK-A244, Säteilyturvakeskus 2010. Rakennustieto Oy. Radonin torjunta. RT ohjekortti RT 81-10791, LVI 37-10357, 2003. Radonmittauksista Kodin radonpitoisuus kannattaa mitata, ja tarvittaessa tehdä korjaustoimet radonpitoisuuden alentamiseksi. Radon on suositeltavaa mitata pientaloissa, rivitaloasunnoissa ja kerrostalojen alimpien kerrosten asunnoissa. Mittaaminen tehdään asunnon koosta riippuen yhdellä tai kahdella mittauspurkilla. Purkki sijoitetaan asuinhuoneeseen kahden kuukauden ajaksi, jonka jälkeen se palautetaan Säteilyturvakeskukseen kirjekuoressa. Asiakas saa mittaustuloksen kahden kuukauden sisällä purkin palauttamisesta STUKiin. Radonmittauksen voi tilata Säteilyturvakeskuksesta internetin kautta (www.stuk.fi) tai puhelimitse (09) 759 88 497. Yhden mittauspurkin hinta on 43,05 e (sis. alv).
Taulukko 1 Uudisrakennusten sisäilman radonpitoisuuden tunnuslukuja maakunnittain vuoden 2009 uudisrakentamistutkimuksen mukaan. Tuloksia on verrattu koko pientalokantaan, vertailuarvoina vuoden 2006 otantatutkimuksen vuosikeskiarvotulokset. Tieto torjuntatoimista perustuu asukkaiden ilmoitukseen. 5 Maakunta Torjuntatoimia suorittaneiden osuus % Radonpitoisuuden mediaani 1) Bq/m 3 Tämä tutkimus Otanta 2006 Ylitysosuus 200 Bq/m 3 % Tämä tutkimus Otanta 2006 Uusimaa 92 55 93 12.3 17.2 Varsinais-Suomi 17 37 71 10.9 9.3 Itä-Uusimaa 86 61 200 19.4 50.8 Satakunta 20 36 49 6.7 1.8 Kanta-Häme 73 75 130 17.7 26.4 Pirkanmaa 95 62 124 8.9 31.4 Päijät-Häme 100 91 167 27.8 38.0 Kymenlaakso 100 107 186 30.2 48.1 Etelä-Karjala 100 86 129 15.7 29.2 Etelä-Savo 39 78 77 3.1 2.9 Pohjois-Savo 83 42 64 1.3 1.9 Pohjois-Karjala 91 96 95 9.7 11.9 Keski-Suomi 84 78 82 15.4 10.5 Etelä-Pohjanmaa 8 70 55 7.1 6.5 Pohjanmaa 7 42 34 2.1 0.0 Keski-Pohjanmaa 0 34 41 0.0 0.0 Pohjois-Pohjanmaa 0 45 44 0.6 2.2 Kainuu 100 46 69 9.1 12.2 Lappi 0 83 72 13.5 10.1 Ahvenanmaa 0 68 115 11.1 15.4 Yhteensä 54 58 77 10.6 15.8 1) Mediaani tarkoittaa havaintojen suuruusjärjestyksessä keskimmäistä arvoa
6 Kuva 1 Radonpitoisen ilman vuotoreittejä maanvaraisen laatan perustuksessa. Kuva 2 Bitumikermin asentaminen sokkelin päälle. Kuva Katepal Oy.
Kuva 3 Radonputkiston asentaminen ohjeen RT 81-10791 mukaisesti. 7
8 Kuva 4 Radonimurin toimintaperiaate ja rakenneosat. Kuva 5 Radonimurin synnyttämä ilmavirtaus pienentää radonpitoisuutta laajalla alueella.