Radonkorjausmenetelmät 2012

Transkriptio

1 MARIA LAIHO Radonkorjausmenetelmät 2012 Lähitarkastelussa radonimurit pientaloissa OPINNÄYTETYÖT, RAKENNUSTERVEYS 2013

2 HELSINGIN YLIOPISTO Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Radonkorjausmenetelmät Lähitarkastelussa radonimurit pientaloissa Maria Laiho Lopputyö

3 Maria Laiho HELSINGIN YLIOPISTO Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Avainsanat: radon, radonimuri, radonkorjaus, sisäilma Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää kuinka tarkentunut radonkorjausohjeistus ja vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset rakennustekniikassa ja -tavoissa ovat vaikuttaneet korjauksissa saavutettaviin sisäilman radonpitoisuuksien alenemiin. Tutkimuksessa painotetaan radonimurikorjauksia, joka on tällä hetkellä vallitseva korjausmenetelmä. Tarkoitus on myös katsoa eri radonkorjausmenetelmien radonalenemia ja kustannuksia. Sisäilan radonpitoisuudet ennen korjausta ovat pienentyneet koko 2000-luvun. Syinä pidetään mm. radontorjunnan onnistumista, ryömintätilaisen perustamistavan ja koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon yleistyminen. On myös huomioitava, että ylipäätänsä rakennustekniikassa alapohjan tiiveyteen kiinnitetään enemmän huomiota energia-, radon- ja mikrobivuotojen estämiseksi. Kysely toteutettiin syksyllä 2012 ja vastausprosentti oli 29 (N=543). Vastauksia kerättiin sekä Webropol-nettikyselyn kautta että tavallisena postikyselynä. Lomakkeet tallennettiin Accesstietokantaohjelmaan, ja lopulliset analyysit tehtiin STATA -tilasto-ohjelmalla. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoilla ja luokkien välisiä eroja katsottiin khiin neliötestin avulla. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin prosenttikeskiarvoa, mediaania, sekä 25- ja 75 persentiilejä ennen ja jälkeen korjauksen. Suurimmat radonpitoisuuden alenemat saatiin radonimureille (70 %). Muita menetelmiä yhdistelemällä saadaan hiukan alenemaa lisättyä. Uusien ja vanhempien talojen talotekniikka on erilaista. Nykytalojen radonmääriä alentaa uudenaikainen talotekniikka mm. koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, bitumikermit ja ryömintätilat sekä avoimet radonputket lattialaatan alla. Toisaalta radonvuotoja edistää esimerkiksi rinnetalojen yleistyminen ja niiden seinissä käytettävä harkkorakenne. Uusimmissa taloissa käytetään yleisesti kevytsoraharkkoja. Radonimureiden asennukseen liittyvä merkittävä havainto oli, että melkein kolmannes vastaajista oli löytänyt radonimuriin kertyvää jäätä. Radonimurin toiminta saattaa heiketä jäätymisen takia, ja asunnon radonpitoisuudet nousta väliaikaisesti. Tämän takia poistoputken päähän on syytä kohdistaa erikoistoimenpiteitä jäätymisen estämiseksi. Tiivistäminen on maksanut keskimäärin 800 euroa ulkopuolisena työnä tehtynä. Omatekoinen tiivistäminen tarkoittanee lähinnä halvempaa läpivientien tiivistämistä. Perusteellinen tiivistäminen voikin maksaa enemmän, jos lähdetään purkamaan rakenteita. Ilmanvaihtotekniset korjaukset voivat taas maksaa ulkopuolisena työnä teetettynä keskimäärin 5800 euroa ja omatoimisesti 1600 euroa. Edullisin radonimureista on rakennusvaiheessa laitetun putkiston aktivoiminen, joka tarkoittaa huippuimurin kytkemistä ja joskus vesikaton läpivientiä. Omatekoiset kustannukset voivat nousta 300 euroon ja ulkopuolisena työnä euroa.

4 Maria Laiho University of Helsinki Palmenia Centre for Continuing Education Keywords: radon, renovation, sub-slab depressurization, indoor air Summary The purpose of this study was to investigate if more precise radon instructions and improvements in the building technology during the last ten years have had an effect on radon levels indoors. During this time there have been several improvements in the instructions and in the education of radon renovations. In this study particular attention is paid in sub-slab depressurization, which is the dominate renovation method at the moment. The costs of the different renovation methods will also be analyzed. The level of radon indoors has diminished during the 2000 s. This development has been explained by better information on radon prevention and new construction technologies as the improvements in the technology of radon renovation. More attention has also been put in the building of the foundations of the houses. Attention must also be paid to the sealing of the base floor in the first place to prevent the energy, radon and microbe leaks. The questionnaire study was made fall 2012 and the answer per cent was 29 (N=543). Access database management system was used by saving the questionnaires and the final analyses were made with a statistical software package STATA. The material was analysed by using crosstabs, chi2-test and also per cent average, median, 25 and 75 percentiles before and after renovation. The largest decrease in the radon level could be found in the sub-slab depressurization (70 %). When combining other methods more decreases in radon levels could also be found. The technologies in house building have changed during the years which to some part explain the differences in these results compared to earlier results. According to the study almost one third of the respondents had found ice in the sub-slab depressurization. This is an important finding as the effect of the sub-slab depressurization may go down when it is freezing which in turn causes higher radon levels indoors. Special attention should therefore be put to the discharge pipe in order to prevent it from freezing. The sealing has cost 800 euros on an average done as external work. The ventilation technical corrections can again cost as work that self has been done, 5800 euros on an average and as external work 1600 euros. Sub-slab depressurization renovation can be at cheapest if it is worked that self has been done and costs can rise to 300 euros and euros as external work.

5 Sisällysluettelo 1. Johdanto Radon ja radonkorjausmenetelmät Radon Radon pientaloissa Radonkorjausmenetelmät Eri radonkorjausmenetelmät ja niiden valintaan vaikuttavia tekijöitä Radonimuri korjausmenetelmänä Aineisto, menetelmät ja tietojen analysointi Tulokset Radonkorjausmenetelmät ja niiden kustannuksista Radonalenemat eri radonkorjausmenetelmissä Radonimurit Pohdinta ja päätelmät Lähdeluettelo

6 Symbolit, lyhenteet, merkit Persentiili Persentiili eli sadannes- tai prosenttipiste kuuluu ns. fraktiileihin eli jakauman osuuspisteisiin. Se ilmoittaa muuttujan arvon, jonka alapuolelle jakaumassa jää tapauksista 1 % (1. persentiili), 2 % (2. persentiili), 15 % (15. persentiili) jne. (Tilastokeskus ) RT-kortisto Suomalaisen Rakennustieto Oy:n julkaisema kortistomuotoinen tietokokoelma, joka sisältää tietoa ja ohjeita mm. rakenteista, tilasunnittelusta, rakennusalan sopimuksista ja tehtävänjaosta. Myös rakennusalan säädökset ja vertaileva tieto erilaisista rakennusalan tuotteista julkaistaan kortistossa. (Rakennustieto Oy ) STUK Säteilyturvakeskus

7 1. Johdanto Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, kuinka tarkentunut radonkorjausohjeistus ja vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset rakennustekniikassa ja tavoissa, ovat vaikuttaneet korjauksissa saavutettaviin sisäilman radonpitoisuuksien alenemiin. Radonkorjausmenetelmissä on tapahtunut aina 80-luvulta alkaen voimakasta kehitystä. Radonkorjausneuvonta, koulutus ja oppaat ovat parantuneet nopeassa tahdissa viime vuosikymmeninä. Tutkimuksessa painotetaan radonimurikorjauksia, joka on tällä hetkellä vallitseva korjausmenetelmä. Tarkoitus on myös katsoa eri radonkorjausmenetelmien radonalenemia ja kustannuksia. Taustamateriaali koostuu tässä työssä pääasiassa seuraavista lähteistä: Asuntojen radonkorjaaminen (Arvela ym. 2012), RT-kortti Radonin torjunta (2012 RT ) ja Pien- ja rivitalojen radontekninen korjaus: Imupistemenetelmä (Ympäristöministeriö 1996). Radonin torjuntatyö aloitettiin 1980-luvulla. Lääkintöhallitus velvoitti 1986 kuntien terveydensuojeluviranomaisia yhteistyössä säteilyturvakeskuksen (STUK) kanssa kartoittamaan kuntien radontilannetta sekä toimimaan haittojen vähentämiseksi. (Valmari ym s. 14) Kaikkiin Suomen kuntiin tehtiin radonmittaussuunnitelma. Yhteistyössä kuntien kanssa tehtiinkin kymmenen vuoden aikana mittausta. Mittaukset hiipuivat kuntien osalta 90-luvulla, mutta yksityisten kotitalouksien rooli on puolestaan kasvanut. Vuoteen 2007 mennessä on mitattu asuntoa. (Arvela ym s. 12) Säteilyturvakeskus on järjestänyt kuntien viranomaisten kanssa alueellisia radontalkoita vuodesta 2003 lähtien. Vuoteen 2008 mennessä talkoissa on mitattu noin asuntoa. (Valmari ja Arvela ym s. 78) Vuoteen 2012 mennessä oli mitattu kaikkiaan asuntoa (STUK ) Lisäksi eri paikkakunnilla on järjestetty yrityksille suunnattuja koulutustilaisuuksia korjausmene-

8 2 telmistä. Talkoita järjestetään alueilla, joissa on suurimmat radonpitoisuudet. Radontalkoissa enimmäisarvon 400 Bq/m 3 ylityksiä on mitattu enimmillään 39 % asunnoista. (Valmari ja Arvela ym s. 78) Tämä tutkimus suoritettiin Säteilyturvakeskuksessa Terveysriskit ja radonturvallisuus (TRL) yksikössä. Tutkimuksen ohjaajina toimivat Säteilyturvakeskuksen tutkijat Olli Holmgren ja Tuomas Valmari. Lämpimät kiitokset heille ohjauksesta. 2. Radon ja radonkorjausmenetelmät 2.1 Radon Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen jalokaasu, jonka pitoisuus selviää vain mittaamalla. Sitä ( 222 Rn) syntyy uraanin ( 238 U) hajoamisen välituotteena maakuoressa ja kaikessa kiviaineksessa. Se hajoaa poloniumiksi ( 218 Po) ja muutaman välivaiheen jälkeen vakaaksi lyijyksi ( 206 Pb). Kaasumaisena aineena radon pääsee helposti liikkumaan maaperässä ja sieltä edelleen ilmakehään, veteen tai rakennuksiin (kuva 1). Ilman radonpitoisuus mitataan sen lähettämän säteilyn avulla. Pitoisuus ilmaistaan aktiivisuuspitoisuutena eli becquereleinä kuutiossa (Bq/m 3 ). (Arvela ym s. 13). Maaperän huokosilmassa radonpitoisuus on noin Bq/m 3. Huoneilmaan tulee radonia myös rakennusmateriaaleista, rakennuksen alapuolisista täyttökerroksista ja talousvedestä. (Arvela ym s ). Suomessa on noin pientaloa, joissa sisäilman radonpitoisuuden enimmäisarvo 400 Bq/m 3 ylittyy. Yli 200 Bq/m 3 :iä ylittyy puolestaan noin pientalossa. (Mäkeläinen ym s.38) Korkeimmat radonpitoisuuden maakunnat Suomessa ovat Uudenmaan itäinen osa (ent. Itä-Uusimaa), Kanta-Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso ja Etelä- Karjala. Näillä alueilla 30 % pientaloista ylittää 200 Bq/m 3 (Valmari ym s.20)

9 3 Kuva 1. Radonpitoisuuden kasvu sisäilmassa ja maaperän huokosilman virtaus sisätiloihin (Arvela ym s.15) Radonin yhteys keuhkosyöpään on todistettu mm. laajalla eurooppalaiselle aineistolla (Darby ym. 2004) jossa todettiin, että radon on yhteydessä keuhkosyöpäkuolemiin. Suomessa radon aiheuttaa noin 300 keuhkosyövän kuolintapausta vuodessa. Tupakoitsijan riski saada keuhkosyöpä on huomattavasti suurempi kuin tupakoimattoman. (STUK ) Sosiaali- ja terveysministeriö (994/1992) on antanut vuonna 1992 päätöksen, jossa asunnon vuosikeskiarvo ei saisi ylittää 400 becquerelia kuutiometrissä (Bq/m 3 ) ja uusien asuntojen kohdalla ( rakennusluvan saaneet) asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m 3. Myös Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D2 (rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, Ympäristöministeriö 2012) todetaan samansisältöisesti, että asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m 3. Osassa B3 (pohjarakenteet) on vaadittu vuodesta 2004 alkaen, että kaikessa uudisrakentamisessa on huomioitava radon (Ympäristöministeriö 2004). Vasta B3:n uusien määräysten jälkeen otettiin sisäilman radon paremmin huomioon suunnittelussa ja rakentamisessa.

10 4 2.2 Radon pientaloissa Radontalkoiden mittausten yhteydessä kysytään tiedot rakennuksesta. Tiivistäminen oli toteutettu perusrakenteissa 28 %:ssa maanvaraiselle laatalle 2000-luvulla rakennetuissa taloissa. Kohteissa oli 69 %:ssa oli lattialaatan alle asennettu imuputkisto, joka voidaan ottaa käyttöön asentamalla siihen poistopuhallin. (Arvela ym s. 21) Pientalojen radonpitoisuudet olivat matalalla ennen 60-lukua valmistuneissa taloissa (Kuva 2). Nousuun pitoisuudet lähtivät 60- ja 70-luvuilla erityisesti johtuen maanvaraiselle laatalle perustettujen talojen yleistymisestä. Pitoisuudet olivat 80-luvulla kaksinkertaiset verrattuna 50-luvun jälkipuoliskoon. Laskusuunta saavutettiin 90-luvulla ja 2000 luvulla pientalojen radonpitoisuudet olivat jo lukujen tasoilla. Vuosikymmenien aikana tapahtuvat muutokset johtuvat rakentamistavan muutoksista. (Mäkeläinen ym s.21) Radonpitoisuuksien alentumiseen on 2000-luvulla valmistuneissa taloissa vaikuttanut sekä radontorjunta että ryömintätilaisen perustamistavan aiempaa suurempi osuus. (Arvela ym s.21) Lisäksi uusissa taloissa koneellinen tulo-poistoilmanvaihdon yleistyminen alentaa myös radonarvoja. (Valmari, Mäkeläinen ym s. 105) Bq m STUKin radonmittaustietokantaan perustuva arvio (Valmari ym. 2011) Otantatutkimus 2006 (Mäkeläinen ym. 2009) Rakennusvuosi Kuva 2. Sisäilman radonpitoisuuden muutokset pientaloissa (Valmari, Mäkeläinen ym s.102, Mäkeläinen ym s.21)

11 5 2.3 Radonkorjausmenetelmät Eri radonkorjausmenetelmät ja niiden valintaan vaikuttavia tekijöitä Radonkorjausmenetelmät jaetaan kahdeksaan osaan: 1. radonimuri, 2. rakenteiden tiivistäminen, 3. radonkaivo, 4.ilmanvaihdon parantaminen asuintiloissa, 5. kellarin ja 6. ryömintätilan tuuletuksen tehostaminen, 7. porakaivoveden suodattaminen tai käytöstä luopuminen sekä 8. muut yksittäiset menetelmät. Edellä mainittujen menetelmien yhdistelmät ovat myös hyvin suosittuja. Eniten käytössä on radonimuri, joka voidaan jakaa seuraaviin luokkiin: 1. radonputkistoon kytketty imuri, 2. poistokanava, joka on asennettu laatan tai 3. sokkelin läpi sekä 4. salaojaan kytketty imuri. (Arvela ym s.22-27) Korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat keskeisesti talotyyppi, talon alapohjan rakenne sekä ilmanvaihto. Radonimuri tai -kaivo valitaan matalaperustaiseen taloon, missä on maanvarainen laatta (kuva 3). Tarvittaessa tehdään tehostamistoimia esimerkiksi ilmanvaihdon ja tiivistämisen osalta. Ilmanvaihtoteknisillä korjauksilla vähennetään radonpitoisuutta joko ilmanvaihtuvuutta lisäämällä tai asunnon alipaineisuutta vähentämällä tai käyttäen hyväksi molempia. Tiivistäminen ei onnistu, jos vuotoreittejä ei ole kunnolla tiivistetty. Kevytsoraharkoista tehdyn sokkelin kautta voi radonpitoinen ilma päästä myös seinärakenteisiin. Yksittäisinä radonkorjaustoimenpiteinä viimeksi mainitut harvoin onnistuvat niin, että alenemat olisivat yli 50 %. (Arvela ym s.27) Kuva 3. Maanvarainen laatta ja radonin vuotoreitit (Arvela ym s.16)

12 6 Radonimuri tai -kaivo on syytä myös valita kellarilliseen taloon ja rinnetaloihin (kuva 4). Tarvittaessa käytetään tehostamistoimina ilmanvaihtoa tai vuotoreittien tiivistämistä. Ilmanvaihdollisesti erilliseen kellariin voidaan tehdä ilmanvaihtoon perustuva korjaus. On myös huomioitava maanvastaisten seinien tiivistämistarve ja harkkoseinät. Myös kellariin rajoittuvat varastotilat voivat olla merkittäviä vuotoreittejä. (Arvela ym s.27) Kuva 4. Radonin vuotoreittejä kellarillisessa rakennuksessa tai rinnetalon alimmassa kerroksessa (Arvela ym s.42) Yksittäinen reunavahvistettu laatan osalta tarkistetaan läpiviennit. Merkittäviä vuotoreittejä ovat myös lattialaatan halkeamat. Tuulettuvan alapohjan osalta varmistetaan ja parannetaan tuulettuvan tilan ilmanvaihtoa. Lisäksi on tarkistettava alapohjan tiiviys, läpiviennit ja alipainesuhteet. (Arvela ym s.27) Radonimuri korjausmenetelmänä Radonimuri soveltuu korjausmenetelmäksi, jos lattialaatan alla on hyvin ilmaa läpäiseviä maa- tai kallioaineksia: hiekkaa, soraa tai mursketta. Tiiviille rakennuspohjalle kuten moreeni ja savimailla radonimurin käyttö onnistuu kun käytetään hyväksi läpäisevää salaojasorakerrosta. Rakennusmaan ollessa läpäisevää soraa, radonkaivo on vaihtoehtoinen korjausmenetelmä. (Arvela ym s.27)

13 7 Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että radonimuri on tuloksiltaan parhaita korjausmenetelmiä. Arvela ym. (2012 s.24-25) toteaa, että radonpitoisuus on tavallisesti pienentynyt % alkuperäisestä arvosta. Yli 80 %:ssa korjauksissa on alitettu 400 Bq/m 3. Enimmäisarvon alittuminen vaikeutuu kun radonimuria käytetään keskimäärin hyvin korkean radonpitoisuuden asunnoissa. Sokkelin läpi asennetulla imurilla on saavutettu keskimäärin parempia tuloksia kuin lattian läpi asennetuilla imureilla, mutta tuloksiin on vaikuttanut sen käyttäminen rivitaloasunnoissa, joissa lattialaatta on alaltaan pienehkö. Vuonna 2009 tehdyn uudisrakentamisen otantatutkimuksen mukaan (Arvela ym s.59) rakennusvaiheen toimenpiteet, bitumikermin asennus ja vapaasti tuulettuva radonputkisto alensivat radonpitoisuutta keskimäärin 55 %. Pelkkä vapaasti tuulettuva radonputkiston keskimääräinen alenema oli 40 %. Lisäksi huomattiin, että maanvastaisten seinien ja läpivientien tiivistäminen oli usein puutteellista. Radonimurilla (rakennuspohjan tuuletus tai imupistemenetelmä) saadaan aikaan alipaine lattialaatan alle (kuva 5) (Arvela ym s.29,ympäristöministeriö 1996). Imuri myös tuulettaa maaperää, jolloin huokosilman radonpitoisuus pienenee. Alipaine vähentää ilman virtausta maaperästä asuntoon pysäyttäen parhaimmillaan ilmavirtauksen kokonaan. Imupistemenetelmässä puhallin aiheuttaa alipaineen, joka imee ilmaa lattialaatan alta yhdestä tai useammasta pisteestä eli imukuopasta. Imukuoppa voi olla matalatyyppinen tai syvemmälle sijoitettu. Imukuoppa pienentää virtaushäviöitä ja edesauttaa virtauksen leviämistä mahdollisimman laajalle alueelle. Vuotoilmavirtauksen radonpitoisuus alenee ja maaperään tulee radonvapaata ulkoilmaa, jolloin myös maaperän huokosilman radonpitoisuus laskee. Vaikutukset radonpitoisuuksissa näkyvät nopeasti. (Arvela ym s.29-31, Ympäristöministeriö 1996 s )

14 8 Kuva 5. Radonimurin rakenne ja toiminta (Arvela ym s. 16) Arvela ym. (2012 s.50) toteaa, että radonimuri estää kokonaan tai vähentää maaperän huokosilman virtausta sisätiloihin. Tämän vuoksi se vähentää samalla tavalla myös mahdollisten muiden maaperän ilmassa olevien haitallisten aineiden kuten mikrobikasvuston aineenvaihduntatuotteiden tai kemiallisten saasteiden kulkeutumista sisäilmaan. Radonimuri vähentää maaperästä sisätiloihin tulevia tunkkaisia hajuja. Vastaavia järjestelmiä on asennettu asuntoihin ja suurempiin rakennuksiin myös hajuntorjunnan takia. Rakennuspaikalle tuodut täyttömaat, laatan alla välittömästi oleva maa-aines sekä alkuperäinen rakennusmaa vaikuttavat sekä radonimurin toimintaan että asunnon radonpitoisuuteen. Hyvään lopputulokseen vaikuttaa: laatan pieni pinta-ala, yhtenäinen suorakulmion muotoinen laatta sekä läpäisevä täyttömaa laatan alla, mikä edistää painekentän leviämistä. (Arvela ym s.51) Imurin toimintaa vaikeuttaa laatan monilohkoisuus, imupisteiden liian pieni lukumäärä, imupisteen huono sijoitus laatan reuna-alueelle tai lähelle seinärakennetta (esim. tiivistämätön harkkoseinä), jolloin ilmaa virtaa huomattavasti seinän tai saumojen kautta ja alipaine laatan alla huononee, koneellisen ilmanvaihdon aiheuttama suuri alipaine, tiivis täytemaa, jolloin painekenttä ei leviä koko

15 9 laatan alueelle, liian ilmaa läpäisevä alapohjarakenne; tällöin laatan alle ei synny alipainetta. Rinneja kellaritaloissa imurin kokonaistehokkuus alenee, koska virtauskentän vaikutus maanvastaisten seinien kautta tapahtuviin vuotoihin on puutteellinen. Radonimurin toimintaa voi haitata myös lattialaatan alla oleva erittäin läpäisevä täyteaines kuten karkea sepeli sekä jos sepeliä on perusmuurien alla ja ulkopuolella, tällöin radonimuri ei pysty kehittämään alipainetta laatan alle kohtuullisilla ilmavirroilla. (Arvela ym s.51) Radonimurin haittavaikutuksia voi olla melu-, kosteus-, kylmä-, jäätymis- tai routimishaitat. Radonimurin puhaltimen sijoituksessa tulee noudattaa samanlaisia periaatteita kuin asuntoilmanvaihdon poistopuhaltimen asennuksessa äänihaittojen osalta. On huomioitava myös etäisyys tuloilman ottopisteestä ja tuuletusikkunoista, ettei radonilma pääse kiertämään takaisin sisätiloihin. Sokkelin läpi tehtävän imurin toteutuksessa (kuva 6) on mahdollista sijoittaa puhallin maanpinnan alle huoltokaivoon ja viedä poistopiste maan sisällä esim. vajan seinustalle ja siitä räystään yläpuolelle. Ulkoilmaan rajoittuvat ja lähellä maanpintaa olevat putkiston osat on lämpöeristettävä jäätymisen estämiseksi. Laatan päällä oleva koolattu puulattiassa on riski silloin kun radonimurin toiminta aiheuttaa kostean sisäilman kulkeutumisen sisätiloista laatan alle. Kosteusriski voi aiheutua kun kylmät puiset lattiarakenteet ja ilma kohtaavat. Imurin aiheuttamat virtausreitit voivat aiheuttaa kosteuden tiivistymistä ulkoilmaan rajoittuvien rakenteiden läheisyydessä. (Arvela ym s.36-37, 44, 46, 49-50, Ympäristöministeriö 1996 s ) Kuva 6. Radonimurin toteutus sokkelin läpi (Arvela ym s.48)

16 10 Imurin vaikutus voi rajoittua vain tiettyyn osaan perustuksesta, mikäli rakennuksessa on kantavia väliseiniä, jotka on rakennettu perusmuurin ja anturoiden varaan (kuva 7). Syvä imupiste voidaan toteuttaa, jos maaperä on kyllin läpäisevää anturatason alapuolella. Näin imupisteen vaikutus voi levitä koko rakennuksen alalle kantavista väliseinistä huolimatta. Jos väliseinien anturan ja tiiviin maan välillä on läpäisevämpää maata, voi imupisteen aiheuttama virtauskenttä levitä myös seinän toiselle puolelle. Jos väliseinien perustus on ylempänä kuin tiivis maa, voidaan hyödyntää syvää imupistettä laajemman vaikutusalueen saamiseksi. (Arvela ym s.39-41, Ympäristöministeriö 1996 s. 15) Kuva 7. Radonimuri monilohkoisella imupohjalla kellaritalossa. Syvällä imupisteellä vaikutus ulottuu koko alueelle, jos imupiste on anturoiden alapuolella ja maaperä on läpäisevää (Arvela ym s.36) Radonimurin suunnittelussa on huomioitava: rakennuspohjan maalajit, imupisteen sijainti tarpeeksi läpäisevässä maakerroksessa, kantavien väliseinien sijainti ja rakenne. Suunnittelua auttaa laatan yhtenäisyys ja suorakulmainen muoto. Maanvaraisen lattiarakenteen tyyppiin on kiinnitettävä huomiota mahdollisen kosteusriskin estämiseksi. Tarvittaessa voidaan tiivistämisellä tehostaa imurin toimintaa. Alapohjassa olevat läpiviennit on myös hyvä tiivistää. Erityisesti lähellä imupistettä olevat läpiviennit on tarkistettava tiivistämistoimenpiteiden varalta. Käytännön mahdollisuuksiin sijoit-

17 11 taa imupiste on myös huomioitava. Lisäksi on huomioitava poistokanavisto ja poistopuhaltimen asennusmahdollisuudet. (Arvela ym s.36-37, Ympäristöministeriö 1996 s ) Suunniteltaessa poistokanavistoa on huomioitava: imupisteiden sijainti, kanaviston läpivientimahdollisuudet, yläpohjassa ja vesikatolla puhaltimen sijoitusmahdollisuudet, asumisviihtyvyys, putkiston ulkonäkö sekä putkistokotelointien tai hormien käyttömahdollisuudet. (Arvela ym s.38, Ympäristöministeriö 1996 s ) Puhallin sijoitetaan aina asuintilojen ulkopuolelle, tällöin poistokanavan asuintilojen puoleinen osa on alipaineinen. Poistokanavan pää sijoitetaan kohtaan, jossa radonpitoinen ilma ei pääse takaisin huonetiloihin (kuva 8). Imuri ei saa aiheuttaa häiritsevää melua. (Arvela ym s.38-39, Ympäristöministeriö 1996 s ) Soveltuvin osin on syytä noudattaa sijoituksen osalta Rakentamismääräyskokoelman osan D2 määräyksiä (Ympäristöministeriö 2012). Kuva 8. Poistopuhaltimen sijoittaminen ja poistokanavan lämmöneristys (Arvela ym s.15)

18 Aineisto, menetelmät ja tietojen analysointi Vuonna tehtiin kysely asuntojen radonkorjauksista (Arvela ym s.12), jossa kysyttiin suoritettuihin korjauksiin, perusrakenteisiin ja ilmanvaihtoon liittyviä yksityiskohtia. Vastausten perusteella luokiteltiin radonkorjausmenetelmiä yli 400 talossa. Mukana tarkastelussa olivat radonimuri, radonkaivo, ilmanvaihtotekniset toimenpiteet, rakenteiden tiivistäminen ja muut menetelmät. Tämä syksyllä 2012 tehty kysely pohjautuu edellä mainittuun kyselyyn ja myös osaksi kaikkien radonmittausten yhteydessä tehtävään talokyselyyn. Kysely toteutettiin sekä Webropol-nettikyselynä että paperiversiona. Tarkoituksena on selvittää, kuinka tarkentunut radonkorjausohjeistus sekä vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset rakennustekniikassa ja -tavoissa ovat vaikuttaneet korjausten radonlukemiin ja näiden alentumiseen. Tässä työssä syvennytään lähinnä eri radonimurityyppien vaikuttavuuteen. Tarkoitus on myös katsoa eri radonkorjausmenetelmien yleisyyttä ja hintavertailuja. Lomakkeet tallennettiin Access-tietokantaohjelmaan, ja lopulliset analyysit tehtiin STATA -tilastoohjelmalla. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoilla ja luokkien välisiä eroja katsottiin khiin neliötestin avulla. Lisäksi avuksi käytettiin prosenttikeskiarvoa, mediaania, Bq/m 3 -arvot ennen ja jälkeen korjauksen sekä 25- ja 75 persentiilejä. Kyselylomakkeen osiot: 1. Rakennuksen perustus ja sijaintitiedot 2. Asunnon ilmanvaihto ennen korjausta 3. Radonkorjauksen tekijä, kulut ja tietolähteet 4. Yhteenveto käytetyistä korjausmenetelmistä. 5. Radonimuri 6. Rakenteiden tiivistäminen 7. Radonkaivo 8. Ilmanvaihtotekniset korjaukset asuintiloissa 9. Kellarin ilmanvaihto 10. Ryömintätilan tuuletuksen tehostaminen 11. Porakaivovesi 12. Lisätiedot

19 13 Osoitetietolähteenä käytettiin STUK:in radonmittaustietokantaa, josta valittiin 2000-luvulla mitatut enimmäisarvon 400 Bq/m 3 ylittäneet asunnot, joka on mitattu uudestaan radonkorjauksen jälkeen. Näitä kohteita oli kaikkiaan 2743 kpl, joista lopulta valittiin edelleen samassa osoitteessa asuvia 1885 kpl:ta. Lomakkeet (1885) lähtivät ja takaisin palautettiin 29 % (543). Lomakkeen tiedot yhdistetään tietokannan radonmittauksiin, josta katsotaan radontasojen muutokset ennen ja jälkeen radonkorjauksen.

20 14 3. Tulokset 3.1 Radonkorjausmenetelmät ja niiden kustannuksista Radonimurit on selkeästi suosituin (32 %) radonkorjausmenetelmä tähän kysymykseen vastanneiden keskuudessa 32 % (N=510). Radonimureita yhdistettynä tiivistämiseen oli 8,2 % (N=42). Toiseksi suosituin yksittäinen korjausmenetelmä oli ilmanvaihdon parantaminen 11,7 % (N=60). Muiden menetelmien käyttö jäi enimmilläänkin alle 10 %:iin. Radonimuri (N=164) 32,1 IV:n parantaminen (N=60) 11,7 Rakenteiden tiivistäminen (N=27) 5,3 Radonkaivo (N=11) Muut menetelmät (N=9) Porakaivoved. radonpoistolait./ käytöstä luopuminen (N=4) Kellarin tuuletuksen tehostaminen (N=4) Ryömintätilan tuuletuksen tehostaminen (N=2) 2,1 1,8 0,8 0,8 0,4 Muut yhdistelmät (N=69) 13,5 Radonimuri ja tiivistäminen (N=42) Radonimuri ja IV:n parantaminen (N=37) Tiivistäminen ja IV:n parantaminen (N=35) Radonimuri, tiivistäminen ja IV:n parantaminen (N=35) Tiivistäminen, IV:n parantaminen ja kellaritilan tuuletuksen lisääminen (N=11) 8,2 7,24 7,1 6,85 2, Kuva 9. Käytetyt korjausmenetelmät ja niiden yhdistelmät Eri-ikäisten talojen radonkorjauksen onnistumista luvulla kuvataan kuvassa 10. Vanhemmista taloissa ei tehdä kuin aivan välttämättömiä radonkorjauksia lähinnä kun radonmittausarvot ovat hyvin korkeita. Uudemmissa taloissa taas tehdään korjaus herkemmin jo alhaisemmilla luvuilla. On kuitenkin muistettava, että uusissa taloissa (2000-luvulla) on useimmiten jo rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto laatan alle, joka voi madaltaa radonarvoja yksistään jo 40 %, jos radonput-

21 15 kisto on jätetty auki tulppaamatta sitä kiinni. Radonputken asentaminen ja tiivistäminen yhdessä alentaa radonpitoisuuksia noin 55 %. On myös otettava huomioon, että rakennuksen sisäilmaan liittyvät menetelmät ovat kehittyneet nykytaloissa verrattuna aikaisemmin rakennettuihin taloihin. Lisäksi uudessa talossa ei ole ehtinyt tapahtua vanhenemiseen liittyvää rappeutumista esimerkiksi tiivistämistoimenpiteet ovat vielä uusia ja maanvarainen laatta ei ole ehtinyt vielä täysin kutistua <1970 (N=49) (N=55) (N=125) (N=82) (N=159) Ennen korjausta Bq/m3 ka Ennen korjausta mediaani Jälkeen korjauksen Bq/m3 ka Jälkeen korjauksen Bq/m3 mediaani KUVA luvulla korjattujen talojen radonpitoisuuden alenemat luokiteltuna talon valmistumisvuoden mukaan Radonkorjauksen kustannuksiin liittyviä asioita kysyttiin kolmella eri vaihtoehdolla: 1. työ on suoritettu kokonaan itse, 2. työ on suoritettu osaksi itse, 3. työ teetettiin yrityksellä. Korjauksen sai vielä itse täyttää avoimella vastauksella, joka jälkikäteen luokiteltiin korjausmenetelmien mukaisesti. Korjaustavan lisäksi kysyttiin vielä erikseen kokonaiskulut, tarvikkeiden hinta ja työpalkkiot. Korjausmenetelmien hintoja vertailtaessa on taulukkoon 1 kuvattu vastaajien ilmoittamat hinnat syksyllä Aiemmin ovat radonimurin kokonaiskustannukset arvioitu vuonna 2012 olleen euroa (Arvela ym s ). Taulukosta voidaan havaita, että radonimureista edullisin vaihtoehto on rakennusvaiheessa laitetun putkiston aktivoiminen, joka tarkoittaa huip-

22 16 puimurin kytkemistä ja joskus vesikaton läpivientiä. Tällöin kustannukset ovat ulkopuolisella teetetyssä työssä noin euroa, ja omatekoisena noin 300 euroa. Kalliimmaksi sen sijaan tulee rakenteiden läpi tehdyt imurit, jotka ulkopuolisena työnä saattavat keskimäärin maksaa euroa. Kuitenkin omatekoiset asennukset ovat vaihteluväliltään noin euroa. Radonimureiden hinta koostuu suunnittelu-, rakennus- ja sähkötyökustannuksista sekä laite- ja tarvikekuluista. Vuoden 2012 arviossa tiivistämiseen liittyvät tarvikekulut maksavat noin euroa. Taulukon 1 mukaan tiivistäminen on maksanut omin voimin tehtynä keskimäärin 100 euroa. Suurin osa vastaajista on valinnut itsetehtävän tiivistämisen. Ilmeisesti omatekoinen tiivistäminen on kuitenkin enemmän läpivientien tiivistämistä. Rakenteiden purkamisen tarve vaihtelee suuresti. Matalaperustaisissa taloissa voidaan tiivistää lattian ja sokkelin välinen rako, kun taas läpivientien tiivistäminen voi toteutua pienemmilläkin kuluilla. Maanvastaiset rakenteet voidaan myös tiivistää ohutrappauksella ja niihin liittyy myös purku- ja rakennustöitä. Ilmanvaihtoteknisissä korjauksissa on suuria hintaeroja. Uuden tulo- ja poistoilmanvaihdon asentaminen on kallista, kun taas muutamalla kympillä voi saada uuden ulkoilmaventtiilin, jonka asennus taas voi maksaa pari satasta. Poistoilmajärjestelmään kuuluu katolle asennettava huippuimuri, katteeseen sopiva läpivienti, säätimellä varustettu liesikupu, kanavisto ja venttiilit. Rakenteita voidaan joutua avaamaan ja koteloimaan. Työkulut voivat nousta tuhansiin euroihin. Uuteen tulo- ja poistoilmajärjestelmään kuuluu lämmöntalteenottava ilmanvaihtolaite, ulospuhallushajottaja katolle, kattoläpivienti, äänenvaimentimet, kanavisto ja venttiilit. Kokonaiskulut voivat nousta useisiin tuhansiin. Vuoden 2012 (Arvela ym s ) arviossa ilmanvaihtoon liittyvät kokonaiskulut nousivat kalleimmillaan euroon. Taulukosta 1 voi havaita, että ilmanvaihtotekniset korjaukset voivat maksaa keskimäärin 5800 euroa ulkopuolisella työnä tehtynä ja omatoimisesti tehtynä keskimäärin 1600 euroa vaikkakin yleisin vaihteluväli omatoimisessa rakentamisena on noin euroa.

23 17 Taulukko 1. Radonkorjausten tarvike- ja kokonaiskuluja N= vastaajien määrä, ka= keskiarvo, 25p=25 persentiili, 75p=75 persentiili Radonkorjauksen kustannuksiin liittyviä asioita kysyttiin kolmella eri muuttujalla: 1. työ on suoritettu kokonaan itse, 2. työ on suoritettu osaksi itse, 3. työ teetettiin yrityksellä. Korjauksen sai vielä itse täyttää avoimella vastauksella, joka jälkikäteen luokiteltiin korjausmenetelmien mukaisesti. Korjaustavan lisäksi kysyttiin vielä erikseen kokonaiskulut, tarvikkeiden hinta ja työpalkkiot Radonputkistoon on kytketty imuri N Mediaani ka 25p 75p Tarvikkeet euroa (osittain tai itse tehdyt korjaukset) Kokonaiskulut euroa, ulkopuolinen työ Tarvikekulut kokonaiskuluista euroa, ulkopuolinen työ Poistokanava asennettu laatan läpi Tarvikkeet euroa, (osittain tai itse tehdyt korjaukset) Kokonaiskulut euroa, ulkopuolinen työ Tarvikekulut kokonaiskuluista euroa, ulkopuolinen työ Poistokanava on asennettu sokkelin läpi Tarvikkeet euroa, (osittain tai itse tehdyt korjaukset) , Kokonaiskulut euroa, ulkopuolinen työ Tarvikekulut kokonaiskuluista euroa, ulkopuolinen työ Rakenteiden tiivistäminen Tarvikkeet euroa, (osittain tai itse tehdyt korjaukset) Kokonaiskulut euroa, ulkopuolinen työ Tarvikekulut kokonaiskuluista euroa, ulkopuolinen työ Ilmanvaihdon parantaminen asuintiloissa Tarvikkeet euroa, (osittain tai itse tehtynä korjaukset) Kokonaiskulut euroa, ulkopuolinen työ Tarvikekulut kokonaiskuluista euroa, ulkopuolinen työ

24 Radonalenemat eri radonkorjausmenetelmissä Verrattaessa radonalenemalukuja (taulukko 2) arvot ovat tämän tutkimuksen kohteissa (radonkorjaukset tehty ) radonimureiden kohdalla pienempiä kuin vuosina radonkorjauksia tehneiden alenemaluvut (Arvela ym s. 24). Toisaalta lähtötilanteet ovat olleet vaikeampia ja vanhoissa luvuissa on ilmeisesti osassa käytetty myös tiivistämistä, joka näkyy myös 25 persentiilissä. Uusissa luvuissa voidaan havaita, että 25 persentiilit suurenevat radonimurien kohdalla kun yhdistetään muita menetelmiä. Ennen korjausta mitatut radonpitoisuusluvut ovat alentuneet luvulla. Syinä tähän ovat mm. jo rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto sekä bitumikermin lisääminen alapohjaan, jotka alentavat radonpitoisuuksia keskimäärin noin 55 %. Lisäksi koneellinen tulo-poistoilmanvaihto on niin yleistynyt että se on nykyisin lähes kaikissa uusissa pientaloissa (Valmari, Mäkeläinen 2011 s. 105). Myös ryömintätilan rakentaminen on yleistynyt. Kaikissa kohteissa, joissa on radonimuri päästään noin 70 % alenemiin. Radonimurien mittausarvoista nähdään, että käyttämällä radonimurin lisäksi muuta korjaustapaa saadaan Bq/m 3 :n lisäalenemat. Useimmilla radonimurikorjauksella, joissa on korjauksena mukana joko tiivistäminen tai ilmanvaihto päästään alle 200 Bq/m 3 alenema-arvoihin. Lisäksi laatan läpi asennetulla radonimurilla, johon on korjausmenetelmänä myös tiivistäminen tai ilmanvaihdon parantaminen päästään lähelle 200 Bq/m 3 :iä. Kun katsotaan kaikkia radonimurikorjauksia, joissa on mukana korjausmenetelmänä myös ilmanvaihdon tehostamiseen, 25 persentiili arvot nousevat noin 10 prosenttiyksikköä verrattaessa niitä pelkkiin radonimurikorjausmenetelmien persentiileihin. Radonputkiston asentaminen rakennusvaiheessa yleistyi 2000-luvulla. Taulukosta 2 kohdasta 1.2 radonputkistoon kytketty imuri huomataan, kuinka tutkimuskohteiden määrä on noussut edellisestä tutkimuksessa 22:sta (6 %) 100:aan (21 %). Radonputkistoon kytkettävä imuri yhdessä tiivistämisen kanssa vähentää 165 Bq/m 3 lisää sisäilman radonpitoisuutta. Jatkotutkimuksessa on syytä käydä läpi rakennuksissa on tehdyt tiivistämistavat. Tätä kautta voidaan saada enemmän tietoa radontorjunnan kehittämistä varten. Muita yksittäisiä menetelmiä käytettäessä jäädään noin 30 % alenemalukuihin. Persintiiliarvojen (25 %) ollessa matalat on käytetty pelkkää tiivistämistä, ilmanvaihdon parantamista asuintiloissa tai muita yksittäisiä menetelmiä. Näillä menetelmillä on päästy alle 400 Bq/m 3 :n radonpitoisuuksiin.

25 19 Tiivistämisen ja ilmanvaihdon parantamisen yhdistelmällä päästään jo lähemmäs 300 Bq/m 3 :n pitoisuuksia. Taulukko 2. Korjausmenetelmien tehokkuuden vaikutus radonalenemiin Mukaan on otettu vain yli 15 havaintoa sisältäneet menetelmät. N= vastaajien määrä, ka= keskiarvo, 25p=25 persentiili, 75p=75 persentiili (Kursivoidut ovat vanhoja arvoja korjauksista vuosilta (Arvela ym s. 24)) Menetelmä ja korjausten lukumäärä (N) Radonpitoisuuden alenemat 25p-75p (ka %) Ennen korjausta ka Bq/m 3 Jälkeen korjauksen ka Bq/m 3 Alenema ka Bq/m 3 1. Radonimurit 1.1 Radonimurit (kaikki), (146) (71) (80) N= Radonputkistoon kytketty imuri, (100) (73) (85) N= Poistokanava asennettu laatan läpi, (32) (70) (75) N= Rakenteiden tiivistäminen (25) (33) 3. Ilmanvaihdon parantaminen asuintiloissa (57) (30) N= (30) 12-44(27) N=84 4. Muut yksittäiset menetelmät (29) (28) Eri yhdistelmiä 5.1 Radonimurit ja tiivistäminen Radonimurit ja tiivistäminen (36) kaikki Radonputkistoon kytketty imuri ja tiivistäminen (21) (71) (82) Radonimurit ja ilmanvaihdon parantaminen Radonimurit eri ilmanvaihtotapojen (78) kanssa kaikki (31) Poistokanava asennettu laatan läpi ja 71-91(70) säädetty ilmanvaihtoa (17) Rakenteiden tiivistäminen ja ilmanvaihdon parantaminen asuintiloissa (36) 19-52(35) Muut yhdistelmät (74) (54) Kaikki (488) (55) (60) N=

26 Radonimurit Vuoden 2011 Tilastokeskuksen tilaston mukaan 2012 (Tilastokeskus oli Suomessa erillistä pientaloa ja rivi- tai ketjutaloa. Taulukossa 3 radonputken asentaminen on yleisintä, 48 %:ia (N=143) kaikissa talotyypeissä ja seuraavaksi tulee poistokanavan asentaminen laatan läpi 37 % (N=112). Taulukko 3. Talotyypit radonimureittain N= vastaajien määrä Ristiintaulukoituna talotyypit radonimurityypeittäin 1. Omakotitalo % (N) 1. Radonputkeen on kytketty imuri 2. Poistokanava asennettu laatan läpi 3. Poistokanava asennettu sokkelin läpi 4. Salaojaan kytketty radonimuri Total 51 (111) 39 (85) 7(15) 4(8) 100(219) 2. Paritalo % (N) 72(18) 12(3) 8(2) 8(2) 100(25) 3. Rivitalo % (N) 52(26) 30(15) 8(4) 10(5) 100(50) Total % (N) 48(143) 37(112) 9(28) 5(15) 100(294) Pearson chi2(6) = 10,7 Pr = 0.097

27 21 Rakennuspaikalle tuodun täyttömaan, laatan alla välittömästi olevan maa-aineksen sekä alkuperäisen rakennusmaan vaikutusta radonimurin toimivuuteen on esitetty taulukossa 4. Imukuopasta poistettu maa-aines on suurimmalta osaltaan imurin asennukseen sopivaa ainesta: soraa, hiekkaa sekä soran ja hiekan sekoitusta (yhteensä 98 % käytetystä). Imukuopasta poistetaan kaikkiaan ainesta litraa. Poistetulla maalajilla ei ollut huomattavaa vaikutusta sisäilman radonpitoisuuksien alenemiseen. Radonimuri soveltuu parhaimmaksi korjausmenetelmäksi, kun lattialaatan alla on hyvin ilmaa läpäiseviä maa-aineksia. Taulukko 4. Imukuopasta poistettu maa-aines, kun poistokanava on asennettu laatan läpi N= vastaajien määrä Ristiintaulukoituna maa-aines ja poistokanava asennettuna laatan läpi sekä alenemaprosenttien persentiilit 25 ja 75 mukaan lukien alenemaprosentin keskiarvo Poistokanava asennettu laatan läpi % (N) Alenemaprosentin persentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka) 1. Soraa 2. Hiekkaa 3. Soran ja hiekan 4. Muu Total sekoitus 33(27) 25(21) 40 (33) 2(2) 100 (83) 52-86(65) N= (70) N= (67) N=30 - N= (64) N=79

28 22 Kun talon sijaintipaikka ja radonimurityypit ristiintaulukoitiin (taulukko 5) huomataan, että radonimurit on asennettu ohjeiden mukaisesti eli lattialaatan alla on oltava ilmaa läpäiseviä maa- tai kallioaineksia. Suurin vaihteluväli persentiiliarvoissa (33 85%) on sora- ja hiekkamäen kohdalla kun poistokanava on asennettu laatan lävitse. Alenemaprosentin keskiarvokin (65 %) jää matalaksi. Taulukko 5. Talon sijainti ja radonimurityypit N= vastaajien määrä, ka= keskiarvo Ristiintaulukot talon sijainnista ja radonimurityypistä ja alenemaprosenttipersentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka). Alenematarkastelussa mukana seuraavat imurit: 1.radonputkeen on kytketty imuri ja 2. poistokanava on asennettu laatan läpi, imureita 3 ja 4 ei otettu mukaan alenematarkasteluun vähäisen havaintomäärän vuoksi 1. Radonputkeen on kytketty imuri 2. Poistokanava asennettu laatan läpi 3. Poistokanava asennettu sokkelin läpi 4. Salaojaan kytketty radonimuri Total 1. Sora- ja hiekkamäen (esim. harjun laella) % (N) 16(22) 16(14) 10(2) 20(3) 16 (41) Alenemaprosentti persentiilit 74-96(78) 33-86(56) x x x kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka), N N=22 N=14 2. Sora- tai hiekkamäen rinteellä 30(42) 26(23) 25(5) 33(5) 28(75) % (N) Persentiilit kohdista 25 ja (79) 55-91(71) x x x (alenemaprosentin ka) N=42 N=22 3. Moreenimäen laella tai rinteellä 15(21) 21(19) 5(1) 33(5) 17(46) % (N) Persentiilit kohdista 25 ja (72) 44-86(65) x x x (alenemaprosentin ka) N=20 N=18 4. Kalliolla % (N) 26(36) 13(12) 40(8) 13(2) 22(58) Persentiilit kohdista 25 ja (78) 42-89(57) x x x (alenemaprosentin ka) N=32 N=11 5. Muu paikka % (N) 14(19) 24(22) 20(4) 0 17(45) Persentiilit kohdista 25 ja (63) 44-77(60) x x x (alenemaprosentin ka) N=18 N=21 Total % (N) 100(140) 100(90) 100(20) 100(15) 100(265) Persentiilit kohdista 25 ja (75) (alenemaprosentin ka) N=134 Pearson chi2(12) = 20,33 Pr = (63) N=86 x x x Taulukossa 6 esitetään sokkelin materiaalin vaikutus radonpitoisuuteen. Kun sokkelin rakenne on joko betonista tai kevytsoraharjoista, niin radonalenemakeskiarvoissa ei huomata huomattavia poikkeamia. Uusimmissa taloissa käytetään yleisesti kevytsoraharkkoja. Niinpä kevytsoraharkkojen

29 23 osuus onkin peräti 63 % kun radonputkeen on kytketty imuri. Muissa imurityypeissä valubetoni on yleisempää (40 % -72 %), koska talot ovat vanhempia. Alenemaprosenttikeskiarvot eivät huomattavasti poikkea toisistaan (70-75 %). Kun poistokanava on asennettu lattialaatan läpi, niin valubetonissa 25 persentiili on muita alempana (44 %). Taulukko 6 Rakennuksen sokkelin materiaali radonimurityypeittäin ja radonalenemat N= vastaajien määrä, ka =keskiarvo Ristiintaulukot sokkelin tekotavasta ja radonimurityypeistä sekä alenemaprosenttipersentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka). Tarkastelussa mukana imurit: 1. radonputkeen on kytketty imuri ja 2. poistokanava on asennettu laatan läpi, imureita 3 ja 4 ei otettu mukaan tarkasteluun vähäisen havaintomäärän vuoksi. 1. Kevytsoraharkosta % (N) Persentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka) 2. Valubetonista % (N) Persentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka) 3. Betonielementeistä % (N) Persentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka) 1. Radonputkeen on kytketty imuri 2. Poistokanava asennettu laatan läpi 3. Poistokanava asennettu sokkelin läpi 4. Salaojaan kytketty radonimuri Total 63(90) 38(35) 22(4) 40(6) 50(135) 70-95(75) N= (67) N=34 x x x 26(37) 51(47) 72(13) 40(6) 38(103) 75-96(74) N= (59) N=45 x x x 8(12) 11(10) 6(1) 13(2) 9(25) 73-92(78) N= (71) N=10 x x x 3. Muu % (N) 3(4) 1(1) 0 7(1) 2(6) Persentiilit kohdista x x x x x 25 ja 75 (alenemaprosentin ka) Total % (N) 100(143) 100(93) 100(18) 100(15) 100(269) Persentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka) Pearsson chi2(9)=28,85 p= (75) N= (64) N=90 x x x Kantavia väliseinärakenteita (taulukko 7) löytyi kaikkiaan noin 68 % asunnoista. Alenemaprosenteissa ei löytynyt eroja, kun verrattiin kohteita, joissa joko oli tai ei ollut kantavia väliseiniä. Sekoittavia tekijöitä on varmasti paljon ja jatkotutkimus vaatii yksityiskohtaisempaa tietoa talon iästä, imupisteistä ja niiden sijainnista sekä radonmittauspaikasta.

30 24 Taulukko 7. Radonimurien asennustavat ja kantavat väliseinät N= vastaajien määrä, ka= keskiarvo Ristiintaulukot ja alenemaprosenttipersentiilit kohdista 25 ja 75 (alenemaprosentin ka). Tarkasteluun on otettu mukaan imurit 1. Radonputkeen on kytketty imuri ja 2 poistokanava on asennettu laatan läpi, imureita 3 ja 4 ei otettu mukaan vähäisen havaintomäärän vuoksi. 1. Omalle anturalle perustettuja kantavia väliseinärakenteita % (N) Alenemaprosentista ka ja persentiilit 25 ja Ei ole kantavia väliseiniä % (N) Alenemaprosentista ka ja persentiilit 25 ja Radonputkeen on kytketty imuri 2. Poistokanava asennettu laatan läpi 3. Poistokanava asennettu sokkelin läpi 4. Salaojaan kytketty radonimuri Total 68(92 ) 65(60) 69(11) 85(11) 68(174) 70-94(77) N= (62) N=59 x x x 32(43) 36(33) 31(5) 15(2) 32(83) 70-94(72) N= (61) N=31 x x x Total % (N) 100(135) 100(93) 100(16) 100(13) 100(257) Pearson chi2(6) = 2,1528 Pr = Kytkettäessä radonputkistoon imuri ja poistokanava asennettaessa laatan läpi noin kolmannekseen kertyy haitallisen paljon jäätä (taulukko 8). Jään tukkiessa poistoilmareitin radonimurin toiminta heikkenee ja radonarvot nousevat asunnossa asukkaiden ollessa siitä tietämättömiä. Kaikissa radontyypeissä on syytä tarkkailla ilmiötä. Taulukko 8 Onko imuriin koskaan kertynyt haitallisen paljon jäätä? N= vastaajien määrä kysymys on ristiintaulukoitu radonimurityypeittäin 1. Radonputkistoon on kytketty imuri 2. Poistokanava asennettu laatan läpi 3. Poistokanava asennettu sokkelin läpi 4. Salaojaan kytketty radonimuri Total 1. Kyllä % (N) 34(37) 33 (25) 11 (2) 22(2) 31(66) 2. Ei % (N) 66 (71) 67 (51) 90 (17) 78 (7) 69 (146) Total % (N) 100 (108) 100 (76) 100 (19) 100 (9) 100(212) Pearson chi2(3) = Pr = 0.195

31 25 4. Pohdinta ja päätelmät Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka tarkentunut radonkorjausohjeistus ja vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset rakennustekniikassa ja tavoissa ovat vaikuttaneet korjausten radonarvojen alenemiin. Radonkorjausneuvonta, koulutus ja oppaat ovat parantuneet nopeassa tahdissa viime vuosikymmeninä. Tutkimuksessa painotettiin radonimurikorjauksia, joka on tällä hetkellä vallitseva korjausmenetelmä. Tarkoitus oli myös katsoa eri radonkorjausmenetelmien radonalenemia ja kustannuksia. Radonarvot ovat pienentyneet koko 2000-luvun. Syinä pidetään mm. radontorjunnan onnistumista, koneellisen- tulo ja poistoilmanvaihdon ja ryömintätilaisen perustamistavan yleistyminen. On myös huomioitava, että ylipäätänsä rakennustekniikassa alapohjan tiiveyteen kiinnitetään enemmän huomiota energia-, radon- ja mikrobivuotojen estämiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että vanhemman ikäpolven taloissa on korkeammat radonpitoisuudet ennen korjausta. Luvut kertonevat sen, että vanhemmissa taloissa tehdään radonkorjaus, vain jos radonluvut ovat korkeita, eli korjaaminen on välttämätöntä. Näissä tapauksissa on ehkä pohdittu sitä, että kannattaako vanhaa taloa ylipäätänsä korjata vai alkaako se olla elinkaarensa lopussa. Tiivistäminen on maksanut keskimäärin 800 euroa ulkopuolisena työnä tehtynä. Omatekoinen tiivistäminen tarkoittanee lähinnä läpivientien tiivistämistä, joka onkin halpaa. Perusteellinen tiivistäminen voikin maksaa enemmän, jos lähdetään purkamaan rakenteita. Ilmanvaihtotekniset korjaukset voivat taas maksaa ulkopuolisena työnä teetettynä keskimäärin 5800 euroa ja omatoimisesti 1600 euroa. Edullisin radonimureista on rakennusvaiheessa laitetun putkiston aktivoiminen, joka tarkoittaa huippuimurin kytkemistä ja joskus vesikaton läpivientiä. Omatekoiset kustannukset voivat nousta 300 euroon ja ulkopuolisena työnä euroa. Suurimmat radonalenemat saatiin radonimureita käyttämällä (noin 70 %). Lisäksi käyttämällä jotain muuta korjaustapaa lisänä saadaan hiukan alenemaa lisättyä. On kuitenkin huomattava, että talotyypit vaihtelevat voimakkaasti. Jos radonputket on aktivoitu talossa, kyse on useimmiten 2000 luvulla rakennetusta talosta, jossa on uutta talotekniikkaa käytössä. Korjaukset ovat helpompia uusissa ta-

32 26 loissa (vrt. radonputkien aktivointi) ja niitä tehdään herkemmin kuin vanhoissa taloissa. Rakennusvaiheessa tehdyt tiivistämiset ja maanvaraiset betonilaatat ovat vielä kunnossa. Iän tuomaa betonilaattojen rapautumista ja halkeilua ei ole vielä tapahtunut. Erilaisia yhdistelmiä kokeillaan luultavasti taloissa, joissa on radonlukuja ehkä vaikeampi saada alas. Uusissa taloissa tehdään myös herkemmin radonkorjauksia kuin vanhoissa jo ehkä kohta purettavissakin taloissa. Pienillä radonarvojen enimmäisarvon ylityksillä saatetaan kokeilla herkästi ensin halvempia menetelmiä, jotka alentavat radonlukuja noin 30 %. Säteilysuojeluperiaatteen mukaisesti ns. ALARAperiaatte As Low As Reasonably Achievable on säteilyn käytöstä aiheutuva säteilyaltistus on pidettävä niin pienenä kuin kohtuudella on mahdollista (STUK ). Tämä tarkoittaa sitä, että pieniäkin enimmäisarvojen ylityksiä voisi madaltaa tehokkaasti käyttämällä tehokkaita keinoja. Uusimmissa taloissa käytetään yleisesti kevytsoraharkkoja, jotka päästävät radonin herkästi lävitse. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että kevytsoraharkkojen osuus onkin peräti 63 % kun radonputkeen on kytketty imuri. Muissa imurityypeissä valubetoni on yleisempää (40 % -72 %), koska talot ovat vanhempia. Kevytsoraharkkojen tiivistämiseen on syytä tehdä sekä ulko- että sisäpinnalta, jotta radonvuodot estettäisiin tehokkaasti sisätiloihin. Radonimureiden asennukseen liittyvä tärkeä havainto oli, että melkein kolmannes vastaajista oli löytänyt radonimuriin kertyvää jäätä. Radonimurin toiminta saattaa heiketä jäätymisen takia, ja asunnon radonpitoisuudet nousta väliaikaisesti. Tämän takia poistoputken päähän on syytä kohdistaa erikoistoimenpiteitä jäätymisen estämiseksi.

33 27 Lähdeluettelo: Arvela, H.. Holmgren, O., Reisbacka, H.. Asuntojen radonkorjaaminen. STUK-A252. Kopio Niini Oy. Helsinki s. + liitteet 3 s. Arvela, H.. Mäkeläinen I., Holmgren O., Reisbacka H.. Radon uudisrakentamisessa, - Otantatutkimus STUK-A244. Helsinki Edita Prima Oy. s. 63+ liitteet s. 31 Arvela, H., Valmari, T., Reisbacka, H. Niemelä, H., Oinas, T., Mäkeläinen, I., & Laitinen-Sorvari, R.. Radontalkoot, Tilannekatsaus. STUK A233. Edita Prima Oy, Helsinki s. + liitteet 19 s Arvela, H. & Reisbacka H. Asuntojen radonkorjaaminen. STUK-A229. Yliopistopaino. Helsinki Säteilyturvakeskus. 131 s. + liitteet 4 s Darby, S., Hill, D., Auvinen, A. ym.. Radon in Homes and Risk of Lung Cancer: Collaborative Analysis of Individual Data from 13 European Case-Control Studies. British Medical Journal, 330, pp , 2005 Mäkeläinen, I., Kinnunen, T., Reisbacka, H., Valmari, T., & Arvela, H., Radon suomalaisissa asunnoissa. Otantatutkimus STUK-242. Helsinki Edita Prima Oy. 45 s. + liitteet 23 s Rakennustieto Oy Rakennustietosäätiön toimikunta. LVI RT KH Radonin torjunta. Ohjeet Rakennustietosäätiön toimikunta TK 227 Radon Päivitys s. Sosiaali- ja terveysministeriö. Päätökset 944/ Internetlinkki STUK. Radontalkoot STUK, Säteilysuojelun periaatteet Tilastokeskus.. Käsitteet ja määritelmät Tilastokeskus. Tilastot: asunnot ja asuinolot Valmari, T., Arvela, H., Reisbacka. H. Sisäilman radon kuriin talkoilla. Tilannekatsaus Ympäristö ja terveys-lehti 2011; (6 7): Valmari, T., Mäkeläinen, I., Reisbacka, H., Arvela H. Finnish Radon Situation Analysed Using National Measurement Database. Radiation Protection Dosimetry. April Vol 145, No. 2-4 pp Advance Access publication. Valmari, T., Mäkeläinen, I., Reisbacka, H., Arvela, H.. Suomen radonkartasto STUK-A245. Elokuu Edita Prima Oy, Helsinki. 89 s. + liitteet 46 s.