Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Uudenmaan liiton julkaisuja E 94-2007 Uudenmaan liitto Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan selvityksiä Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuva

Uudenmaan liiton julkaisuja E 94-2007 Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat Uudenmaan liitto 2007 Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 1

Uudenmaan liiton julkaisuja E 94-2007 ISBN 978-952-448-216-5 ISSN 1236-6811 (sid.) ISBN 978-952-448-217-2 ISSN 1236-6811 (PDF) Ulkoasu: BNL Euro RSCG Kannen kuva: Tuula Palaste-Eerola / Vuosaaren satamatyömaa Taitto: Arja Reinikka Kannen piirros: Arja-Leena Berg Priimus Paino Oy Helsinki 2007 400 kpl Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi 2 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Esipuhe Ympäristöministeriö vahvisti Uudenmaan maakuntakaavan 8.11.2006. Maakuntakaavan laadintaprosessin aikana nousi esiin asiakokonaisuuksia ja maankäyttökysymyksiä, joita maakuntakaavassa tulisi myös käsitellä. Koska näiden asioiden selvittäminen olisi hidastanut Uudenmaan maakuntakaavan laadintaa, maakuntahallitus päätti syyskuussa 2003 erillisen vaihekaavan laadinnasta. Vaihemaakuntakaavassa käsitellään seuraavia aihealueita: - jätehuollon alueet - kiviaineshuollon alueet - laajat yhtenäiset metsäalueet - hiljaiset alueet - moottoriurheilu- ja ampumarata-alueet - liikenteen varikot ja terminaalit. Tämä selvitys on Uudenmaan kiviaineshuoltoa koskeva perusselvitys. Työtä ovat Uudenmaan liitossa ohjanneet suunnittelupäällikkö Riitta Murto-Laitinen ja ympäristösuunnittelija Lasse Rekola. Konsultin vastuuhenkilönä on toiminut DI Timo Huhtinen Sito Oy:stä. Lisäksi työhön ovat Sito Oy:stä osallistuneet Keijo Koskinen, Teuvo Leskinen, Taina Klinga, Kimmo Anttalainen, Kari Toikka, Esa Patjas ja Jannis Mikkola. Konsulttityö aloitettiin tammikuussa 2006. Helmikuussa pidettiin työn lähtökohtia käsitellyt työpaja ja maaliskuussa oli sidosryhmäseminaari. Työn aikana kuultiin suurimpia Uudellamaalla toimivia kiviainesalan yrityksiä. Työn eri vaiheissa on kuultu työryhmää, jossa ovat olleet edustettuina Uudenmaan ympäristökeskus, ympäristöministeriö, Karkkilan kaupunki, Nurmijärven kunta, Mäntsälän kunta, Hämeen liitto ja Suomen Maanrakentajien keskusliitto (nyk. Infra ry.). Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 3

4 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Uudenmaan liitto Nylands förbund Kuvailulehti Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Tekijä(t) Uudenmaan liitto Nimeke Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat Sarjan nimeke Uudenmaan liiton julkaisuja E Sarjanumero Sivuja ISBN Kieli, koko teos Tiivistelmä Raportin laatija Avainsanat (asiasanat) Huomautuksia Julkaisuaika 94 2007 30 Liitteitä 978-952-448-216-5 (sid.), 978-952-448-217-2 (PDF) 1236-6811 suomi ISSN Yhteenveto Uusimaa ja erityisesti pääkaupunkiseutu muodostavat maamme suurimman kiviaineksen kulutusalueen. Maakunnassa käytetään vuosittain vajaat 9 miljoonaa kiintokuutiometriä (k-m3)kiviaineksia eli noin 6 k-m3 asukasta kohden. Kiviaineksia saadaan kalliosta, harjumuodostumista ja kierrättämällä. Maakunnan otettavissa oleva harjuaines on jo lähes loppunut ja kuljetusmatkat ovat kasvaneet voimakkaasti. Ottotoiminnan painopiste on siirtynyt kallioalueille. Kiviaineshuollolla on alueidenkäytöllisiä, taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Selvityksessä tarkastellaan maakunnan kiviainesvaroja, ainesten nykyistä käyttöä, käyttöennusteita ja ainesten riittävyyttä. Selvityksen nykytilan analyysi perustuu keskeisesti vuonna 2006 Uudenmaan ympäristökeskuksen johdolla valmistuneeseen selvitykseen pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisesta eli ns. POSKI-raporttiin. ruotsi Selvityksen on laatinut Sito Oy, jossa vastuuhenkilönä on ollut DI Timo Huhtinen. Tilaajan taholta työtä ohjasivat suunnittelupäällikkö Riitta Murto-Laitinen ja ympäristösuunnittelija Lasse Rekola. Työn eri vaiheissa on kuultu työryhmää, jossa ovat olleet edustettuina Uudenmaan ympäristökeskus, ympäristöministeriö, Karkkilan kaupunki, Nurmijärven kunta, Mäntsälän kunta, Hämeen liitto ja Suomen Maanrakentajien keskusliitto. Selvityksessä arvioidaan kulutuksen jatkuvan nykyisen kaltaisena. Kulutusennusteet ulottuvat vuoteen 2035. Aineksen saatavuuden ja riittävyyden arvioimiseksi selvitettiin tarkemmin 61 alueen soveltuvuus kiviainesten ottoon ja alueilta laskennallisesti saatavat massamäärät. Alueista katsottiin 19 soveltuvan ns. syväottoon eli huomattavasti maanpinnan alle ulottuvaan maa-ainesten ottoon. Selvitys osoittaa kalliokiven ottoon soveltuvia alueita olevan runsaasti sekä laadultaan parhaimman ns. kovakiven että massakiven louhintaan. Sen sijaan soran osalta joudutaan turvautumaan jatkossakin yhä enemmän naapurimaakuntien soravaroihin. Kiviaineksen kierrätyksen ja uusiokäytön tärkeys korostuu, mutta niillä ei kuitenkaan katsota voitavan merkittävästi vähentää tarvetta ottaa käyttöön uusia ottoalueita. Selvityksen sisältöä ei ole hyväksytty maakuntahallituksessa, vaan se toimii yhtenä perusselvityksenä laadittaessa Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnosta. Esitetyt tiedot pohjautuvat vuoden 2006 marraskuun tilanteeseen. Sito Oy vaihemaakuntakaava, kiviaineshuolto, maa-ainekset, maakunnallinen, seudullinen, Uusimaa Julkaisusta on myös verkkoversio sivuillamme: www.uudenmaanliitto.fi Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 5

6 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Presentationsblad Författare Nylands förbund Publikation Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat (Utvecklingsbilder för stenmaterialsförsörjningen i Nyland) Seriens namn Nylands förbunds publikationer E Seriens nummer 94 2007 Sidor 30 ISBN 978-952-448-216-5 (inb.), 978-952-448-217-2 (PDF) 1236-6811 Språk finska Referat svenska Nyland och i synnerhet huvudstadsregionen är det område i vårt land där förbrukningen av stenmaterial är som störst. Inom landskapet används årligen knappt 9 miljoner m 3 f (kubikmeter fast mått), d.v.s ungefär 6 m 3 f per invånare. Stenmaterial fås från berg och åsformationer och genom att återvinna. Det åsmaterial som kan tas i landskapet har nästan tagit slut och transportsträckorna har blivit märkbart längre. Tyngpunkten för täktområdena har flyttats till bergsområden. Stenmaterialsförsörjningen har konsekvenser för markanvändningen, ekonomin och miljön. I utredningen granskar man stenmaterialstillgångarna på landskapsnivå, det nuvarande bruket av materialet, bruksprognoserna och materialets tillräcklighet. Det centrala utgångsmaterialet för utredningens analys om nuläget har varit rapporten från det sk. POSKI-projektet (projektet för samordning av grundvattenskyddet och stenmaterialsförsörjningen), som publicerades år 2006. Projektet leddes av Nylands miljöcentral. Utredningen har utarbetats av Sito Oy med DI Timo Huhtinen som ansvarsperson. Från uppdragsgivarens sida leddes arbetet av planeringschef Riitta Murto-Laitinen och miljöplanerare Lasse Rekola. Arbetsgrupper har hörts under olika arbetsskeden. Dessa har representerats av Nylands miljöcentral, miljöministeriet, Högfors stad, Nurmijärvi kommun, Mäntsälä kommun, Egentliga Tavastlands förbund och Suomen Maanrakentajien keskusliitto (Centralförbundet för markoch anläggningsarbetet i Finland). Enligt utredningen räknar man med att förbrukningen hålls på samma nivå som nu. Prognoserna om förbrukning sträcker sig fram till år 2035. För att kunna avgöra tillgången på material och dess tillräcklighet utredde man på ett mera ingående hur 61områden tillämpar sig för tagning av marksubstanser och de mängder som man enligt kalkylerna kan få från områdena. Av områdena ansågs 19 vara lämpliga för grävningar märkbart under markytan. Utredningen påvisar att det finns rikligt med områden som lämpar sig för tagning av bergsmaterial, såväl när det gäller den kvalitetsmässigt bästa hårda stenen som den porösa stenen. Däremot är man i framtiden allt mera beroende av de grustillgångar som finns i grannlandskapen. Betydelsen av återvinning kommer att öka, men återvinningen anses ändå inte märkbart minska behovet av nya täktområden. Utredningens innehåll har inte godkänts av landskapsstyrelsen, utan den utgör en av de grundläggande utredningarna som gjorts för utkastet till etapplandskapsplan 1 för Nyland. De uppgifter som presenteras baserar sig på situationen i november 2006. Rapporten är utarbetad av Sito Oy Nyckelord (ämnesord) etapplan, stenmaterialsförsörjning, stenmaterial, landskapsmässig, regional, Nyland Övriga uppgifter Utgivningsdatum Bilagor ISSN Sammandrag Publikationen finns även på vår webbplats: www.uudenmaanliitto.fi Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 7

Sisällys ESIPUHE 3 SISÄLLYS 8 1 JOHDANTO 9 2 KULUTUSENNUSTEET 10 3 AINESTEN LUOKITTELU JA RIITTÄVYYS 13 4 VOIMASSA OLEVAT OTTOLUVAT 14 5 KIERRÄTYS JA UUSIOKÄYTTÖ 17 6 TARKASTELLUT ALUEET JA ALUEIDEN AINESMÄÄRÄT 19 7 KULJETUSETÄISYYDET, AJOKUSTANNUKSET JA KULJETUSTEN PÄÄSTÖT 22 8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTIA 26 9 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT 27 LÄHDELUETTELO 29 8 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

1. Johdanto Uusimaa ja erityisesti pääkaupunkiseutu muodostavat maamme suurimman kiviainesten kulutusalueen. Kiviainekset ovat yhdyskuntien rakentamisen ja ylläpidon kannalta välttämätön, uusiutumaton luonnonvara. Kiviainesten käyttö on jatkuvaa. Kiviaineksia saadaan peruskalliosta, erilaisista harjumuodostumista, moreenikentistä sekä kiviaineksia kierrättämällä. Uudellamaalla käytetään vuosittain vajaat 9 milj. k-m3 (kiintokuutiometriä) kiviaineksia eli noin 6 k-m3 (14,2 tonnia) asukasta kohden. Käytetystä määrästä lähes 2/3 on kalliokiviainesta. Vuoteen 2035 mennessä kulutuksen arvioidaan jatkuvan tasaisena eikä merkittävää kasvua ole odotettavissa. Uudeltamaalta otetaan kiviaineksia vuosittain lähes 6 milj. k-m3, josta noin puolet on harjukiviainesta. Maakunnan otettavissa oleva harjuaines on lähes loppunut ja ottoalueiden painopiste on tällä hetkellä jo yli 40 km:n päässä Helsingistä ja se siirtyy yhä kauemmaksi. Nykyisin Uudellemaalle tuodaan harjuainesta myös maakunnan ulkopuolelta. Vuonna 2002 tuotiin eteläisestä Hämeestä noin 700 000-800 000 k-m3 ja tuontimäärät ovat kasvussa. Kallioainesta on maakunnassa runsaasti, mutta mm. laajentuva haja-asutus ja muu nykyinen ja suunniteltu maankäyttö sekä erilaiset luonto- ja ympäristöarvot rajoittavat merkittävästi louhintamahdollisuuksia. Kiviaineshuollossa hyödynnetään myös erityisesti pääkaupunkiseudulla rakennuskohteissa syntyvää kiviainesta. Kiviaineshuollon kehityskuvatyön tavoitteena on kuvata kiviaineshuollon nykytilannetta ja siihen liittyviä ongelmia ja ristiriitoja. Selvityksessä tarkastellaan sellaisia vaihtoehtoisia kehityskuvia ja niiden edellyttämiä toimenpiteitä, jotka luovat edellytyksiä kestävän kehityksen mukaiselle ja pitkäjänteiselle kiviaineshuollolle. Kehityskuvien vaatimat toimenpiteet yksilöidään sekä arvioidaan niiden taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Selvityksen konkreettisena tavoitteena on löytää sijainniltaan ja ominaisuuksiltaan kiviaineshuoltoon soveltuvia, massamäärältään maakunnallisesti merkittäviä alueita maakuntakaavatyössä edelleen selvitettäviksi. Selvityksen lähtökohdaksi on määritelty tavoiteltava kiviaineshuollon toimintatapa ja toimintaympäristö. Tavoitetilassa maakunnan kiviaineshuoltoon on varattu määrällisesti ja laadullisesti riittävät alueet, kiviaineshuollon jatkuvuus on turvattu, kiviaineksen käyttö on säästeliästä ja kestävän kehityksen mukaista ja ristiriidat ympäristön ja muun maankäytön kanssa on minimoitu. Keskeisenä lähtöaineistona Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvatyössä ovat kesäkuussa 2006 julkaistun Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan POSKI-projektin tulokset (Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojekti). Ympäristöhallinnon johtaman yhteistyöprojektin keskeisenä tavoitteena on turvata sekä geologisen luonnon ympäristöarvot ja hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon että laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Lisäksi selvityksen tavoitteena oli tuottaa lähtöaineistoa maakuntakaavoitukseen ja kuntien yleiskaavoitukseen. POSKI-projektissa luokiteltiin maakunnan soraja hiekka-alueita kolmeen luokkaan: maa-ainesten ottoon soveltumattomiksi, maa-ainesten ottoon osittain soveltuviksi, maa-ainesten ottoon soveltuviksi alueiksi. Lisäksi arvioitiin maakunnasta käyttöön saatavan kalliokiviaineksen määrää vastaavan luokituksen mukaisesti. Tässä selvityksessä tarkasteltiin POSKI-projektin maa-ainesten ottoon soveltuvia ja osittain soveltuvia alueita. Aineistoa täydennettiin suurimpien Uudellamaalla toimivien kiviainesyritysten antamilla tiedoilla. Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 9

2. Kulutusennusteet Kevättalvella 2006 pidettiin selvitykseen liittyvä työpaja ja seminaari. Niissä todettiin eri asiantuntijoiden taholta varsin yksimielisesti, että kiviainesten kulutuksen paras ennustemenetelmä on laskelma käytöstä asukasta kohti vuodessa. Tässä selvityksessä ennusteet on laskettu lukuarvolla 15 tonnia/asukas/vuosi käyttäen asukasmääränä Uudenmaan liiton väestösuunnitteen (Uudenmaan liitto 2005) ylärajaa. Lisäksi on tarkasteltu tarvetta lukuarvolla 20 tonnia/asukas/vuosi. Mietittäessä maakuntakaavan aluevarauksia on luontevaa käyttää kiintokuutiometrejä tonnien sijaan. Kiintokuutiometrit kuvaavat ainesten tilavuuksia maastossa ennen niiden irrottamista. Kiintokuutiometrien ja tonnien suhdelukuna (ominaispainona) on käytetty eri aineita keskimäärin kuvaavaa lukua 2,5. Taulukko 2.1. Kiviainesten käytön mitoituslaskelmissa käytetyt asukasmäärät ja niiden perusteella laskettu kiviainesten kulutusennuste vuosille 2006-2035 tonneina ja kiintokuutiometreinä. Kiviaineksen kulutus vuodessa (t/hlö) 15 Muuntokerroin kuutioista tonneihin (keskimääräinen ominaispaino) 2,5 Asukasmäärä 2006 2010 2015 2020 2025 2030 2035 Kulutusennuste (t) 2006-2035 Kulutusennuste m 3 2006-2035 Alueen osuus ESPOO 235 012 248 312 266 000 280 226 295 212 311 000 327 632 126 720 272 50 688 109 HELSINKI 562 226 569 182 578 000 588 476 599 141 610 000 621 056 265 616 144 106 246 458 KAUNIAINEN 8 530 8 649 8 800 8 964 9 130 9 300 9 473 4 044 383 1 617 753 VANTAA 189 545 198 797 211 000 223 570 236 888 251 000 265 953 101 653 484 40 661 394 70,85 % HYVINKÄÄ 44 119 45 420 47 000 48 766 50 599 52 500 54 473 22 087 254 8 834 902 JÄRVENPÄÄ 37 882 39 449 41 500 42 949 44 448 46 000 47 606 19 340 769 7 736 308 KERAVA 32 050 33 915 36 400 38 178 40 043 42 000 44 052 17 216 358 6 886 543 KIRKKONUMMI 34 439 38 011 43 000 46 677 50 668 55 000 59 703 21 181 065 8 472 426 MÄNTSÄLÄ 18 532 19 919 21 800 23 697 25 759 28 000 30 436 10 847 504 4 339 002 NURMIJÄRVI 37 990 40 878 44 800 46 625 48 524 50 500 52 557 20 827 543 8 331 017 PORNAINEN 4 892 5 276 5 800 6 319 6 884 7 500 8 171 2 893 294 1 157 318 SIUNTIO 5 518 6 015 6 700 7 253 7 852 8 500 9 202 3 298 009 1 319 204 TUUSULA 35 644 38 341 42 000 44 513 47 177 50 000 52 992 20 079 357 8 031 743 19,60 % HANKO 9 920 9 999 10 100 10 199 10 299 10 400 10 502 4 594 387 1 837 755 INKOO 5 321 5 613 6 000 6 256 6 522 6 800 7 090 2 815 270 1 126 108 KARJAA 9 058 9 295 9 600 9 828 10 061 10 300 10 544 4 425 484 1 770 194 POHJA 4 948 5 144 5 400 5 562 5 728 5 900 6 077 2 500 236 1 000 094 TAMMISAARI 14 649 14 848 15 100 15 297 15 497 15 700 15 905 6 886 765 2 754 706 KARJALOHJA 1 464 1 523 1 600 1 664 1 731 1 800 1 872 751 529 300 612 KARKKILA 8 895 9 286 9 800 10 185 10 584 11 000 11 432 4 591 894 1 836 758 LOHJA 37 151 39 440 42 500 45 746 49 239 53 000 57 048 20 900 436 8 360 174 NUMMI-PUSULA 6 039 6 197 6 400 6 594 6 794 7 000 7 212 2 978 121 1 191 248 SAMMATTI 1 305 1 325 1 350 1 366 1 383 1 400 1 417 614 583 245 833 VIHTI 26 637 28 900 32 000 35 036 38 361 42 000 45 985 16 063 407 6 425 363 3,02 % 6,53 % Yhteensä 1 371 765 1 423 734 1 492 650 1 553 944 1 618 525 1 686 600 1 758 388 702 927 548 281 171 019 Taulukon 2.1 mukaisesti Uudenmaan kiviainesten tarve vuoteen 2035 mennessä on noin 280 miljoonaa k-m3 kun mitoitusnormina on 15 t/asukas/vuosi. Jos mitoitusnormina käytetään 20 t/asukas/vuosi, on kiviainesten tarve noin 375 miljoonaa k-m3. Edellä olevan taulukon sekä mitoituksen 15 t/asukas/vuosi ja asukasmäärän perusteella sekä POSKI-projektissa (POSKI 2006) kuvatun ainesten käytön jakauman perusteella on laskettu vuotuiset harju- ja kalliokiviainesten käyttöennusteet, jotka on esitetty taulukossa 2.2 ja kuvassa 2.1. 10 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Taulukko 2.2. Uudenmaan harju- ja kalliokiviaineksen käyttöennuste vuosille 2006 2035. Mitoitusnormina on käytetty 15 tonnia/vuosi/asukas ja asukasmääränä Uudenmaan liiton väestösuunnitteen ylärajaa. 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 harjukiviaines (milj. k-m 3 ) 3,5 3,4 3,4 3,3 3,2 3,2 3,3 3,3 3,3 3,4 3,4 3,4 3,5 3,5 3,5 kalliokiviaines (milj. k-m3) 4,7 4,9 5,0 5,2 5,3 5,4 5,4 5,5 5,5 5,6 5,6 5,7 5,7 5,8 5,8 8,2 8,3 8,4 8,5 8,5 8,6 8,7 8,8 8,9 9,0 9,0 9,1 9,2 9,2 9,3 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 2031 2032 2033 2034 2035 Yhteensä harjukiviaines (milj. k-m 3 ) 3,5 3,6 3,6 3,6 3,7 3,7 3,7 3,7 3,8 3,8 3,8 3,9 3,9 3,9 4,0 106,8 kalliokiviaines (milj. k-m3) 5,9 5,9 6,0 6,0 6,1 6,1 6,2 6,2 6,3 6,3 6,4 6,4 6,5 6,5 6,6 174,3 yhteensä (milj. k-m3) 9,4 9,5 9,6 9,6 9,7 9,8 9,9 10,0 10,0 10,1 10,2 10,3 10,4 10,5 10,6 281,2 Uudenmaan harju- ja kalliokiviaineksen käyttöennuste vuosille 2006-2035 milj. k-m 3 /v miljoonaa kiintokuutiometriä, k-m 3 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 2006 2008 Kuva 2.1. Uudenmaan harju- ja kalliokiviaineksen käyttöennuste vuosille 2006-2035. Mitoitusnormina on käytetty 15 tonnia/vuosi/asukas ja asukasmääränä Uudenmaan liiton väestösuunnitteen ylärajaa. Alan yritysten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella kalliokiviaineksen tarpeesta noin 10 % on kovakiveä ja 90 % massakiveä. POSKI-raportin mukaan harjukiviaineksen tarpeesta 85 % on soraa ja 15 % hiekkaa. 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 kalliokiviaines harjukiviaines Taulukoissa 2.2 ja 2.3 on kuvattu kiviainesten kysyntä vuosina 2006-2035 tässä selvityksessä käytetyllä yleispiirteisellä jaottelulla koko Uudenmaan liiton alueella sekä pelkästään YTV-alueen neljässä kunnassa. Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa käytetään taulukossa 2.1 kuvatun väkilukuun perustuvan laskelman perusteella 71 % Uudenmaan liiton alueen kiviaineksista. Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 11

Taulukko 2.3. Kiviainesten kysyntä selvityksessä käytetyllä yleispiirteisellä jaottelulla vuosina 2006-2035 Uudenmaan liiton alueella. Sora 91 milj. k-m3 32 % Hiekka 16 milj. k-m3 6 % Massakivi 157 milj. k-m3 56 % Kovakivi 17 milj. k-m3 6 % Yhteensä 281 milj. k-m3 100 % Taulukko 2.4. Kiviainesten kysyntä selvityksessä käytetyllä yleispiirteisellä jaottelulla vuosina 2006-2035 YTV-alueella (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen). Sora Hiekka Massakivi Kovakivi Yhteensä 65 milj. k-m3 11 milj. k-m3 111 milj. k-m3 12 milj. k-m3 199 milj. k-m3 YTV-alueen kysyntälukuja on käytetty myöhemmin tässä selvityksessä vaihtoehtoisten maa-ainesten ottotapojen kuljetusetäisyyksien, kuljetuskustannusten ja kuljetusten aiheuttamien päästöjen tarkastelussa. 12 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

3. Ainesten luokittelu ja riittävyys POSKI-projektissa (POSKI 2006) on inventoitu Uudenmaan harjukiviaineksia kolmeen luokkaan: hiekkaan, soraan ja murskauskelpoiseen ainekseen. Kalliokiviainekset on inventoitu viiteen eri laatuluokkaan (luokat A ja I ovat ns. kovakiveä ja luokat II, III, ja >III ns. massakiveä). Otettavuuden perusteella maa-ainesalueet on luokiteltu seuraaviin POSKI-luokkiin: - - - - E: maa-ainesten ottoon soveltumattomat alueet O: maa-ainesten ottoon osittain soveltuvat alueet M: maa-ainesten ottoon soveltuvat alueet P: pienet maa-ainesten ottoon osittain soveltuvat alueet, joilla ei ainesmäärältään ole tällä hetkellä maakunnallista merkitystä Yleispiirteisessä aluevaraustarkastelussa ei ole mielekästä tarkastella kiviainesten laatuja yhtä tarkalla jaolla kuin POSKI-projektissa. Kiviainesalan toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tämän selvityksen inventoinneissa käytetään harjukiviaineksessa luokittelua soraan ja muuhun harjukiviainekseen (hiekka, murskauskelpoinen aines) sekä kalliokiviaineksen osalta kovakiveen ja massakiveen. Harjukiviaines on ehtyvä luonnonvara, jonka määrä on rajallinen. Kalliokiviainesta taas löytyy periaatteesta kaikkialta. POSKI-projektissa on inventoitu kattavasti Uudenmaan harjukiviainesalueet, mutta kallioista vain osa. Siten seuraavassa POSKI-aineiston perusteella laaditussa otettavissa olevia maa-aineksia kuvaavassa kuvassa on vain osa kalliokiviainesten ottoon sopivista alueista. Harjukiviainesten osalta määrät on arvioitu pohjaveden pinnan tasoon. Kuvasta 3.1 voidaan päätellä, että Uudenmaan maa-ainesten ottoon soveltuvat soravarat ovat ehtymässä. Hiekan ja kallion osalta tarjonta riittää kattamaan reilusti kysynnän. Hiekan osalta käyttöön otettavista massoista puuttuu merihiekan osuus. Kun Uudenmaan soravarat on käytetty loppuun, sellainen harjukiviaines, jota ei voida korvata kalliomurskeilla, otetaan pääosin Kanta-Hämeestä Lopelta ja Hausjärveltä sekä pieneltä osin Itä- Uudeltamaalta Porvoosta ja Pernajasta (POSKI 2006). 800 Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kiviainesvarojen riittävyys 2005-2030 miljoonaa kiintokuutiometriä, milj. k-m 3 707,5 600 501,3 milj. k-m 3 400 200 0 78,6 16,9 13,9 61,9 422,5 152,9 245,4 Sora Hiekka Kallio Yhteensä Ennustettu tarve 2005-2030 Käyttöön saatavat massat Laskennalliset massat kallioalueilla, jos ottotaso on 10 m ympäröivän maiseman tasoa alempana. Kuva 3.1. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kiviainesvarojen riittävyys (POSKI 2006). Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 13

4. Voimassa olevat ottoluvat Ympäristöhallinto ylläpitää maa-aineslain mukaisista ottoluvista paikkatietomuotoista rekisteriä (MOTTO). Tässä selvityksessä käytetty aineisto sisältää vuoden 2005 loppuun mennessä myönnetyt kiviainesten ottoluvat. Tarkasteluun on otettu ne ottoluvat, joiden päättymispäivä on huhtikuussa 2006 tai myöhemmin. Voimassa olevien ottolupien mukaan Uudellamaalla voidaan ottaa 38,0 milj. k-m3 kalliokiveä, 37,2 milj. m 3 soraa ja 0,4 milj. k-m3 hiekkaa eli yhteensä 75,6 milj. k-m3. Tästä määrästä todennäköisesti puolet on jo otettu. Kiviaineksen tarve seuraavana 30 vuotena on arvioitu olevan yhteensä noin 300 milj. k-m3, joten nykyiset ottoluvat pystyvät kattamaan tästä tarpeesta vain osan. 14 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 15 Kuva 4.1. Maa-aineslain voimassa olon aikana vuoden 1981 jälkeen myönnetyt maa-ainesten ottoluvat Uudenmaan alueella. Punaisella ja oranssilla on merkitty päättyneet luvat, vihreällä huhtikuussa 2006 voimassa olevat harjukiviainesluvat ja violetilla huhtikuussa 2006 voimassa olevat kalliokiviainesluvat (MOTTO 2006).

16 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat Kuva 4.2. Huhtikuussa 2006 voimassa olevien maa-ainesten ottolupien ottomäärät kiintokuutiometreinä (k-m3) ja ottopaikkojen sijainti (MOTTO 2006).

5. Kierrätys ja uusiokäyttö Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella syntyi vuonna 2002 noin 3,5 miljoonaa tonnia jätteeksi luokiteltuja maa-aineksia, joista osalla voidaan korvata rakentamisen kiviaineksia (POSKI 2006). Näistä valtaosa, reilut 3 miljoonaa tonnia, on rakentamiseen kelpaamatonta usein hienojakoista maa-ainesta, joka ajetaan kaatopaikoille välipeitoiksi tai maankaatopaikoille. Rakentamisen lisäksi kiviaineksia korvaavia materiaaleja voivat olla ovat mm. kaivosten ja rakennuskivilouhimoiden sivukivet, erilaiset teollisuuden sivutuotteet, polttolaitosten tuhkat sekä talonrakennus- ja purkujätteet ja joissain tapauksissa moreenimaat. Kalliokiveä syntyy erityisesti maanalaisten tilojen louhinnassa. Rakentamisen maa- ja kiviaines Suurin osa rakennuskohteissa louhittavista ja kaivettavista maa-aineksista ei näy tilastoissa, koska niitä ei kuljeteta pois rakennuspaikalta, vaan hyödynnetään rakennuspaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Rakennuspaikoilta pois kuljetettavasta jätteeksi luokitellusta maa-aineksesta valtaosa (97 %) on rakentamiseen kelpaamatonta usein hienojakoista maa-ainesta kuten savea, jota ajetaan kaatopaikoille välipeitoksi ja sijoitetaan maankaatopaikoille. Kaatopaikkojen tukirakenteisiin tarvitaan myös louhetta, joissa se on välttämätön rakenneosa. Vuonna 2002 hyötykäyttöön ja hyötykäyttöön varastoitavaksi sijoitettiin maa-ainesta noin 0,09 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 0,04 miljoonaa kuutiometriä kalliokiviainesta (POSKI 2006). Sivukivi Kaivostoiminnan ja rakennuskivilouhinnan sivukiveä varastoitiin vuonna 2002 Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella noin 0,14 miljoonaa tonnia. Sivukiveä käytetään louhosten maisemoinnin lisäksi murskeena. Murskauskustannukset vastaavat kalliokiviaineksen ottoon suunniteltujen alueiden louhinta- ja murskauskustannuksia, jolloin kuljetuskustannukset ovat merkittävin tekijä kiviaineksen hyötykäytön kannattavuuden kannalta. Lisäksi isoja kiviblokkeja voi olla vaikea murskata, koska ne eivät sovi murskaimiin. Uudellamaalla rakennuskivilouhimoita on runsaasti Mäntsälässä. Siellä syntyy suuret määrät sivukiveä, jonka murskaus ja jatkokäyttö on jo kyetty järjestämään. Kalliotilojen louhinta Helsingin kaupungin louhintatilaston mukaan kalliotilojen louhinta tuottaa kalliokiviainesta keskimäärin noin 0,2 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuotuinen vaihteluväli on kuitenkin erittäin suuri, 0,05:stä 0,9 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. (Helsingin kaupungin kiinteistövirasto 2006). Asiantuntija-arvion (Mikkola 2006) mukaan Helsingin kaupungin alueella tehtävä kalliotilojen louhinta vastaa noin 2/3 pääkaupunkiseudun louhinnasta, joten sen perusteella kalliotilojen louhinta tuottaa vuodessa keskimäärin noin 0,3 miljoonaa kuutiometriä kalliokiviainesta. Pohjatuhka ja lentotuhka Pohjatuhkaa kertyy kivihiilen polton sivutuotteena palotilan pohjalle. Pohjatuhkasta hyödynnetään 90 % maanrakennusmateriaalina. Hyödynnettävä määrä vuonna 2002 oli noin 0,02 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 0,01 miljoonaa kuutiometriä kalliokiviainesta (POSKI 2006). Lentotuhkaa syntyy savukaasujen puhdistuksessa. Sitä syntyi vuonna 2002 Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella noin 0,22 miljoonaa tonnia. Lentotuhkasta hyödynnettiin noin 25 % eli 0,06 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 0,02 miljoonaa kuutiometriä kalliokiviainesta (POSKI 2006). Betoni Betonijätettä syntyi vuonna 2002 Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella noin 0,18 miljoonaa tonnia. Siitä hyötykäyttöön otettiin yli 90 % eli 0,17 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 0,07 miljoonaa kuutiometriä kalliokiviainesta (POSKI 2006). Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 17

Masuunikuona Masuunikuonaa syntyy Hangon Koverharissa, ja se kaikki käytetään hyödyksi. Määrä vuonna 2002 oli 0,15 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 0,06 miljoonaa kuutiometriä kalliokiviainesta (POSKI 2006). Päätelmät kierrätyksestä ja uusiokäytöstä Maankaatopaikoille viedään pääasiassa rakentamisen kannalta huonolaatuista ainesta, jolle ei ole löytynyt muuta käyttökohdetta. Laadullisesti käyttökelpoisimmat korvaavat materiaalit, pohjatuhka, käsittelemätön kuona ja betonimurska, hyödynnetään tällä hetkellä lähes täysin maa- ja vesirakennusmateriaalina. Kaatopaikalle sijoitettava betonimurske hyödynnetään kaatopaikan rakenteissa ja välipeitossa (POSKI 2006). Vuonna 2002 Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella käytettiin 20-22 miljoonaa tonnia kiviaineksia, joten korvaavien materiaalien käyttö vastasi noin 6 % kokonaiskäytöstä. Uusiokäyttöä on mahdollista vielä hiukan tehostaa, jos pysytään koordinoimaan rakentamisen maa-ainesten kysyntää ja tarjontaa esimerkiksi Massapörssin (internetpohjainen rakentamisen ylijäämämaiden kauppapaikka) avulla. Merkittävälläkään tehostamisella ei voida korvata kuin enintään 1-2 % kiviainestarpeesta (POSKI 2006). Siten uusiokäytön tehostamisella ei ole juurikaan merkitystä harju- ja kalliokiviaineksen tarpeeseen. Rakentamisen tuottaman kiviaineksen hyötykäyttö edellyttää lähellä käyttökohteita sijaitsevia kiviaineksen kierrätysalueita, joilla voi harjoittaa kierrätyskiviaineksen vastaanottoa, välivarastointia ja käsittelyä kuten murskausta. Kierrätysainekset voivat olla ylijäämälouhetta, ylijäämäbetonia, purkubetonia, purkutiiliä, purkuasfalttia sekä kivihiilen polton lento- ja pohjatuhkaa, jotka jalostetaan kohteissa uusiokäyttötarkoituksiin. Kierrätysalueita tarvitaan useita eri puolilla pääkaupunkiseutua. Lohja Rudus Oy Ab on tekemässä YVA-lain edellyttämää ympäristövaikutusten arviointia pääkaupunkiseudun kiviaineksen kierrätysalueista. Arviointiohjelmassa 29.3.2006 on esillä alueet Espoon Ämmässuolla, Helsingin Konalassa, Vantaan Tuupakassa ja Vantaan Länsisalmessa. Myös muilla kiviainesalan yrityksillä on pääkaupunkiseudun läheisyydessä suunnitteilla kiviainesten otto- ja käsittelyalueita. Kiviaineksen kierrätysalueet ovat tarpeellisia kiviaineshuollon toimivuuden kannalta. Niitä koskevat aluevaraukset on kuitenkin mielekkäintä tehdä kuntakaavoituksen yhteydessä. Maakuntakaavaan on kuitenkin mahdollista merkitä tällaisia alueita esimerkiksi kohdemerkinnöillä. Taulukko 5.1. Yhteenveto Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella (Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat) vuonna 2002 kierrätetyistä tai uusiokäytetyistä kiviainesmateriaaleista. Aines Miljoonaa tonnia Kiviainesvastaavuus miljoonaa kuutiometriä Rakentamisen maa- ja kiviaines 0,09 0,04 (pois kuljetettava osuus) Sivukivi 0,14 0,06 Kalliotilojen louhinta 0,75 0,30 Pohjatuhka 0,02 0,01 Lentotuhka 0,06 0,02 Betoni 0,17 0,07 Masuunikuona 0,15 0,06 Yhteensä 1,38 0,56 18 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

6. Tarkastellut alueet ja alueiden ainesmäärät Tarkastellut kiviaineksen ottoalueet on rajattu kartalle POSKI-aineiston maa-ainesten ottoon soveltuvien alueiden sekä suurimpien kiviainesalalla toimivien yritysten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Näitä rajauksia on lisäksi tarkennettu 1:20 000 mittakaavaisen peruskartan ja ympäristöhallinnon ympäristötietokantojen avulla. Tarkasteltuja alueita on yhteensä 61 kappaletta (kuva 6.1). Kunkin ottoalueen osalta määriteltiin käytettävissä olevan tiedon pohjalta alueen sisältämä kiviaineksen määrä ja laatu. Tietolähteinä käytettiin POS- KI-projektin tietokantoja, suurimmilta toimijoilta saatuja tietoja sekä karttatulkintaa. Ainesmäärinä määriteltiin perusvaihtoehto, jossa ainesten määrät vastasivat ottoa pohjaveden pinnan tai ympäröivän maaston tasalle. Lisäksi määriteltiin 19 aluerajaukselle maa-ainesten ottomäärät siinä tapauksessa, että otto ulotetaan ympäröivän maanpinnan ja pohjaveden pinnan alapuolelle. Tässä raportissa kyseistä ottamista kutsutaan nimellä syväotto. Alueille saatiin tarkastelussa seuraavassa taulukossa esitetyt maa-ainesten ottomäärät. Taulukko 6.1. Kiviaineksen määrät tarkastelluilla ottoalueilla sekä kiviaineksen kysyntä vuoteen 2035. Miljoonaa kiinto- Perusvaihtoehto Perusvaihtoehto Ainesten kysyntä kuutiometriä (milj. k-m3) (VE 1) + mahdollinen syväotto(ve 2) vuoteen 2035 mennessä Kovakivi 34 milj. k-m3 62 milj. k-m3 17 milj. k-m3 Massakivi 290 milj. k-m3 563 milj. k-m3 158 milj. k-m3 Sora 27 milj. k-m3 38 milj. k-m3 90 milj. k-m3 Hiekka 67 milj. k-m3 86 milj. k-m3 16 milj. k-m3 Yhteensä 418 milj. k-m3 749 milj. k-m3 281 milj. k-m3 Edellisestä taulukosta nähdään, että tarkastelluilla ottoalueilla on soraa vain noin kolmasosa tarvittavasta määrästä. Siksi Uudellemaalle tuodaankin vuosina 2006-2035 maakunnan ulkopuolelta yhteensä 52-73 miljoonaa k-m3 soraa. Uudenmaan liiton alueella hyödynnettävissä olevia harjukiviainesten ottoalueita on erityisesti Karkkilassa ja Nummi-Pusulassa sekä jonkin verran Vihdissä, Lohjalla ja Hyvinkäällä (kuva 6.1). Kun Uudenmaan soravarat on käytetty loppuun, otetaan sellainen harjukiviaines, jota ei voida korvata kalliomurskeilla, pääosin Kanta-Hämeestä Lopelta ja Hausjärveltä ja pieneltä osin Itä-Uudeltamaalta Porvoosta ja Pernajasta (POSKI 2006). Kuljetusmatka näiltä Uudenmaan ulkopuolisilta alueilta kuljetustarkastelujen painopistealueelle Pasilaan on noin 70 km. Maa-ainesten saatavuutta sekä kuljetuskustannuksia ja kuljetusten päästöjä koskevassa tarkastelussa on Uudenmaan lisäksi otettu mukaan POSKI-projektin tuloksissa kalliokiviaineksen ottoon soveltuviksi arvioidut alueet Sipoon itäosassa ja Porvoon länsiosassa sekä vähäisempänä alueena Bastukärrin alue (1,9 milj. k-m3) Sipoon ja Keravan rajalla. Näillä alueilla on ottoon soveltuvaa massakiveä yhteensä 77 milj. k-m3. Hiekkaa ja kalliokiviaineksia on tarkastelualueilla selvästi ennustettua kysyntää enemmän. Kalliokiviainesta Uudellamaalla on riittävästi. Kalliokiviainesten ottoon sopivia alueita on eri puolilla pääkaupunkiseutua. Erityisesti Mäntsälässä ja Hyvinkäällä on muuta maakuntaa runsaammin merkittäviä kalliokiviainesalueita, joissa on ns. Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 19

kovakiveä. Massakiven louhinnan aloittamisedellytyksistä ovat kuljetuskustannukset merkittävin tekijä. Helsingin ja Sipoon merialueilla on kolme merihiekan ottamiseen soveltuvaa aluetta, joissa on yhteensä noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä hiekkaa. Lisäksi Saaristomerellä ja Haminan edustalla on Uudenmaan liiton alueen ulkopuolella suuret merihiekkaesiintymät, joista riittäisi pitkälle tulevaisuuteen hiekkaa. Merihiekan kuljetus vesitse kauempaakin Uudellemaalle on edullista, mutta ongelmana on se, että hiekkaa ei yleensä saada merikuljetuksina lähelle käyttökohdetta. Merihiekka soveltuu tietyn tyyppisiin täyttöihin, mutta ei esimerkiksi betonin tuotantoon. Merihiekan käyttömahdollisuudet tietynlaisissa rantarakentamiskohteissa voivat kuitenkin olla merkittäviä ja tarvittavat massamäärät suuria. 20 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 21 Kuva 6.1. Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat -selvityksessä tarkastellut ottoalueet.

7. Kuljetusetäisyydet, ajokustannukset ja kuljetusten päästöt Kuljetuksia koskeva selvitys on tehty kiviainesluokittain. Luokat ovat sora, hiekka, massakivi ja kovakivi. Tarkastelussa on mukana YTV-alueen kiviaineskulutus vuosina 2006-2035, mikä on 71 % koko Uudenmaan liiton alueen kiviainesten käytöstä. Tarkastelussa kuljetusten maksimietäisyys on laskettu Pasilaan Hakamäentien ja pääradan risteyskohtaan, jota tässä selvityksessä pidetään seudun kiviaineksen käytön painopistealueena. Tähän pisteeseen on laskettu kiviainesluokittain kuljetusetäisyys tieverkkoa pitkin. Laskelma on tehty siten, että tarkasteltujen mahdollisten ottoalueiden on oletettu tulevan käytetyiksi etäisyyden mukaisessa järjestyksessä lähimpänä sijaitsevien ollessa ensimmäisiä. Kuvan 7.1 karttaan on merkitty laskennallinen kunkin kiviainesluokan enimmäisetäisyys, jos inventoiduilta alueilta otetaan maa-ainekset etäisyyden mukaisessa aikajärjestyksessä. Karttaan on katkoviivalla merkitty enimmäisetäisyys siinä tapauksessa, että osalla alueista tehdään syväottoa eli maa-aineksia otetaan maanpinnan tai pohjavedenpinnan alapuolelta. Soran osalta lähtökohtana on ollut se, että suuri osa sorasta tulee Uudenmaan maakunnan ulkopuolelta enintään 70 kilometrin päästä. Suurin osa sorasta tulee silloin Kanta-Hämeestä Lopelta ja Hausjärveltä. Kuvan 7.1 vyöhykkeet kuvaavat teoreettista tilannetta, jossa kaikki pääkaupunkiseudun maaainekset menisivät samaan pisteeseen Pasilaan. Ajokustannukset Kuljetusmatkojen perusteella on laskettu ajokustannuksia. Lähtökohtana on Tiehallinnon julkaisema ohje Tieliikenteen ajokustannusten yksikköarvot 2005 (Tiehallinto 2006). Ajokustannusten tarkastelun perusyksikkö on tonnikilometri eli tuhannen kilon kuorman siirtäminen kilometrin matkan. Muualla tässä selvityksessä on kiviainesten yksikkönä käytetty kiintokuutiometriä, joten kuljetustarkasteluja varten kiintokuutiometrit on muutettu tonneiksi seuraavasti: - - kiintokuutiometri kalliokiviainesta painaa 2,7 tonnia kiintokuutiometri soraa tai hiekkaa painaa 1,6 tonnia Kuormakoot on laskettu täysperävaunullisen 7-akselisen ajoneuvoyhdistelmän eli kasettiyhdistelmän maksimikuorman mukaan. Ajoneuvon kokonaismassa on 60 tonnia ja hyötykuorma 40 tonnia. Ajokustannuksessa ovat mukana muuttuvat ajoneuvokustannukset (kustannus / ajettu kilometri), muuttuvat aikakustannukset (kuljettajan palkka ym.) ja kaluston pääomakustannukset (kiinteä kustannus). Tarkastellun ajoneuvoyhdistelmän muuttuvat ajoneuvokustannukset vuonna 2005 olivat 0,37 /km. Aikakustannuksena on käytetty arvoa 0,50 /km ja pääomakustannuksena 0,25 /km. Siten tarkasteltavan ajoneuvoyhdistelmän kustannus on 0,37 + 0,50 + 0,25 = 1,12 /km. Kun ajoneuvoyhdistelmän hyötykuorma on 40 tonnia, saadaan yhden tonnin kilometrikustannukseksi 0,028 /km. Koska ajoneuvo ajaa toiseen suuntaan tyhjänä pitää luku vielä kertoa kahdella, jolloin tonnin kustannus on 0,056 /km. Kun tonnikilometrit muutetaan takaisin kiintokuutiometreiksi, saadaan kiviaineksen kiintokuutiometrin ajokustannuksiksi seuraavat yksikköhinnat: - kalliokiviaines 0,021 /km/kiintokuutiometri - harjukiviaines 0,035 /km/kiintokuutiometri (hiekka ja sora) Ajokustannus ei sisällä lastausta ja purkua, jotka ovat etäisyydestä riippumattomia vakioita. 22 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Tonnikilometrit ja ajokustannukset on laskettu YTV-alueen kulutuksen osalta kuten etäisyystarkastelu. Siten tarkastelu käsittää 71 % Uudenmaan liiton alueen kiviaineksista. YTV-alueen ulkopuolisella alueella kuljetusetäisyydet ovat keskimäärin pienemmät kuin YTV-alueella, joten konsultin arvion mukaan tarkastelu kattaa noin 80-85 % Uudenmaan liiton alueen kaikista kiviaineskuljetuksista. Tarkasteluajanjakso on vuodet 2006-2035 eli taulukossa 7.1 esitetyt luvut kattavat 30 vuoden aikana tapahtuvat kuljetukset. Taulukosta 7.1 voidaan päätellä, että eniten kuljetetaan massakiveä. Kuljetettavat soramäärät ovat noin puolet massakivikuormista. Hiekan ja kovakiven osuus on merkittävästi pienempi. Syväotolla olisi kuljetuskustannusten kannalta merkittävä vaikutus erityisesti massakiven ja soran osalta. Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 23

24 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat Kuva 7.1. Enimmäiskuljetusetäisyydet Helsingin Pasilaan eri kiviainesluokittain.

Taulukko 7.1. Pääkaupunkiseudun kiviaineskuljetusten tonnikilometrit ja ajokustannukset vuosien 2006-2035 aikana. VE 1 VE 2 (syväottoa) Erotus VE 1 - VE 2 Erotuksen milj. tkm ajokus- milj. tkm ajokus- milj. tkm ajokus- osuus tannus tannus tannus VE 1:stä milj.euroa milj.euroa milj.euroa (%) Sora 7 615 199 5 950 156 1 665 44 21,9 % Hiekka 1 440 38 1 404 33 36 5 2,5 % Massakivi 14 121 132 12 355 115 1 766 16 12,5 % Kovakivi 2 794 26 2 699 25 95 1 3,4 % Yhteensä 25 970 395 22 408 329 3 562 66 13,7 % Kuljetusten päästöt Kuljetusten aiheuttamat päästöt 2006-2035 on laskettu ajokustannusten tonnikilometreistä samoilla periaatteilla kuin kustannukset ja etäisyydet. Tarkastelussa on siten mukana YTV-alueen kiviaineskuljetusten aiheuttamat päästöt. Laskelmassa on oletettu, että ajoneuvon paluukuljetus tyhjänä aiheuttaa 2/3-osaa täyden kuorman päästöistä. Yksikköpäästöt perustuvat LIPASTOon, joka on VTT:ssä toteutettu Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä (LIPASTO 2004). Päästöjen suuruusluokan ymmärtämiseksi verrataan hiilidioksidipäästöä Suomen hiilidioksidin kokonaispäästöihin. Vuonna 2002 Suomen vuotuiset hiilidioksidin kokonaispäästöt olivat noin 70 milj. tonnia. Kun luku kerrotaan vuosien määrällä (30), saadaan kokonaispäästöksi 1800 miljoonaa tonnia. Pääkaupunkiseudun kiviaineskuljetusten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt samana aikana ovat noin 0,88 miljoonaa tonnia, ja mahdollinen säästö, jos aineksia otetaan myös syvältä, noin 0,12 miljoonaa tonnia. Mahdollinen säästö vastaa siis noin 1/85 000 osaa Suomen hiilidioksidin kokonaispäästöistä. Taulukko 7.2. Pääkaupunkiseudun kiviaineskuljetusten päästöt sekä polttoaineen kulutus vuosien 2006-2035 aikana. Päästö tonnikilomet- VE 1 VE 2 Erotus riä kohden (g/tkm) (Syväottoa) Häkä (CO) 0,0054 140 t 121 t 19 t Hiilivedyt (HC) 0,0026 68 t 58 t 9 t Typen oksidit (NOX) 0,2300 5973 t 5 154 t 819 t Typpioksiduuli (N2O) 0,0016 42 t 36 t 6 t Hiilidioksidi 34,0000 883 000 t 762 000 t 121 000 t Dieselin kulutus 11,0000 286 000 t 246 000 t 39 000 t Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 25

8. Vaikutusten arviointia Vaikutusarviot on tehty yleispiirteisellä tasolla ilman, että ne kohdistuvat mihinkään yksittäiseen selvityksessä mukana olevaan alueeseen. Maa-ainesten ottamisen myönteiset vaikutukset syntyvät ainesten välttämättömyydestä yhteiskunnan rakentamiselle ja ylläpidolle. Hyvälaatuinen kiviaines mahdollistaa kestävien ja laadukkaiden asuntojen ja tuotantotilojen sekä tiestön ja muun infrastruktuurin rakentamisen. Maa-ainesten otto työllistää rakentamisen lisäksi suoraan kuljetusalalla ja jonkin verran myös ottoalueilla. Maa-ainekset ovat uusiutumattomia luonnonvaroja. Maa-ainesten ottaminen muuttaa luonnonoloja ja maisemaa. Ottaminen ja aineksen käsittely ja kuljetus aiheuttavat melu- ja pölyhaittoja. Ympäristöhaittojen torjunta on tehostunut viime aikoina huomattavasti uusien teknisten ratkaisujen, suojausmenetelmien ja ympäristölainsäädännön ohjauksen seurauksena. Maa-ainesten oton keskittäminen ja näiden alueiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen voi säästää muita alueita ottotoiminnalta ja vähentää kuljetusten kokonaistarvetta. Tällainen ottaminen aiheuttaa kokonaisuutena vähemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin ottamisen hajauttaminen useille alueille. Keskitetty otto tukee pitkäjänteistä toimintaa ja mahdollistaa hajautettua ottoa paremman ympäristöhaittojen lieventämisen. Harjukiviaineksen ottamisella on vaikutuksia pohjavesiin. Ottaminen lisää pohjavesien likaantumisriskiä. Selvityksessä esitetään muutamalla alueella, josta on jo aikaisemmin otettu pohjaveden pinnan yläpuoliset sorat, selvitettäväksi myös pohjaveden pinnanalaisten soravarojen hyödyntämisedellytykset. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa on syytä selvittää, ovatko tällaisen oton haitalliset vaikutukset lievennettävissä ja siten hyväksyttävissä, kun otetaan huomioon ottamisen tuomat hyödyt. Myös kalliokiviaineksen ottamisella on vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin, mutta haitalliset vaikutukset ovat usein merkittävästi pienemmät kuin harjukiviaineksen osalla. Maa-ainesten ottaminen muuttaa maisemaa. Harjukiviaineksen otto näkyy usein kauas, koska harjut kohoavat ympäröivää maanpintaa korkeammalle. Myös kalliokiviainesten otto voi olla maisemallisesti merkittävää, jos otetaan maisemassa näkyviä korkealle kohoavia kallioita. Elollinen luonto tuhoutuu ottoalueella ottotoiminnan ajaksi. Osa luonnonarvoista voidaan palauttaa toiminnan päättymisen jälkeen. Näin erityisesti niillä harjualueiden ottoalueilla, jotka palautetaan maisemoinnilla metsätalouskäyttöön. Kielteiset vaikutukset kohdistuvat pääsääntöisesti ottoalueiden lähialueille. Ottotoiminta aiheuttaa monia asukkaiden usein kielteisiksi kokemia muutoksia heidän elinympäristössään. Pohjaveden pinta voi alentua ja kaivot voivat kuivua. Ottaminen voi heikentää lähiympäristön virkistyskäyttömahdollisuuksia ja muuta moninaiskäyttöä. Ottaminen voi aiheuttaa myös pölyämistä, melua ja tärinää. Kuljetukset voivat usein aiheuttaa melua, pölyämistä ja liikenneturvallisuuden heikentymistä. Vaikutukset ovat yleensä pitkäkestoisia, useita vuosia kestäviä. Ottotoiminnalla on runsaasti ihmisiin kohdistuvia myös hyödyllisiä vaikutuksia. Ottaminen hyödyttää ihmisiä niissä paikoissa, joissa ihmiset käyttävät rakennuksia ja muuta infrastruktuuria, joiden toteuttamiseen kiviaineksia käytetään. Keskitetty otto on kuljetuskustannusten ja päästöjen kannalta parempi kuin nykyinen hajautettu otto. Tämä koskee erityisesti massakiven keskitettyä ottoa mahdollisimman lähellä pääkaupunkiseutua. Jos pohjaveden pinnan alaisia soravaroja voidaan joissakin kohteissa hyödyntää, säästetään kuljetuskustannuksissa ja vähennetään kuljetusten päästöjä. 26 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

9. Yhteenveto ja päätelmät Kiviainesten kokonaiskysyntä vuosina 2006-2035 Uudenmaan liiton alueella on noin 281 milj. k-m3. Määrästä massakiven osuus on 158 milj. k-m3 (56 %), kovakiven osuus 17 milj. k-m3 (6 %), soran osuus 90 milj. k-m3 (32 %) ja hiekan osuus 16 milj. k-m3 (6 %). Uudenmaan otettavissa olevat soravarat loppuvat lähivuosina, joten suurin osa käytettävästä sorasta joudutaan tuomaan alueen ulkopuolelta Hämeestä ja Itä-Uudeltamaalta. Muita kiviaineksia Uudellamaalla on riittävästi. Hämeenkin soranottoon Hämeen maakuntakaavassa varattujen soravarojen arvioidaan riittävän vain vuoteen 2015 ja sen jälkeen soraa joudutaan hankkimaan Uudellemaalle entistäkin kauempaa. Kustannus- ja ympäristösyistä ottoalueiden ja käyttöpaikkojen kuljetusetäisyyksien pitäisi olla lyhyitä. Erityisesti kallioiden massakiveä pitäisi pystyä osoittamaan läheltä käyttökohteita. Hyvälaatuisesta betonisorasta on pulaa Uudellamaalla. Siksi kannattaa erityisesti betonisoran osalta selvittää myös sitä, voidaanko joillakin sellaisilla alueilla, joilla on jo otettu ainekset pohjaveden pinnan yläpuolelta, ottaa lisää myös pohjaveden pinnan alapuolelta. Tällainen otto voisi olla mahdollista sellaisissa kohteissa, joiden pohjavettä ei tarvita yhdyskuntien vesihuoltoon. Soravaltaisten harjuainesten osalta Uudenmaan kiviainestase on alijäämäinen. Soran ennustettu tarve on 90 milj. k-m3 ja käyttöön saataneen alle 40 milj. k-m3, vaikka kaikki selvityksessä mukana olevat alueet voitaisiin ottaa käyttöön ja ottoa voitaisiin tehdä myös pohjaveden pinnan alapuolella. Todennäköisesti käyttöön saadaan soraa alle 20 milj. k-m3. Maakuntaan erityisesti eteläisestä Hämeestä tuotavan soran määrä kasvaa ja kuljetusmatkat pitenevät edelleen. Hiekkavaltaista ainesta on sen sijaan riittävästi. Tarve on noin 16 milj. k-m3 ja selvityksessä tarkasteltavien esiintymien massamäärä on yli 60 milj. k-m3. Eniten hyödyntämismahdollisuuksia on niillä kallioalueilla, joilta löytyy laatuluokaltaan heikompaa ns. massakiveä. Sitä on suurin osa käytettävästä kalliokiviaineksesta. Massakiveä löytyy Uudeltamaalta runsaasti. Parhaimman laatuluokan kalliokiveä eli ns. kovakiveä käytetään mm. teiden asfalttipäällysteissä. Sen tarpeen on arvioitu olevan noin 10 % kalliokiviaineksen kokonaiskulutuksesta. Selvityksessä mukana olleiden kovan kiven alueiden kokonaismassamäärä on 30-60 milj. k-m3 riippuen siitä, miten syvälle louhintaa tehdään. Uudellamaalla kiviaineksen ja kiviainesta korvaavien materiaalien kierrätys ja uusiokäyttö tuottaa vuoteen 2035 mennessä aineksia uusiokäyttöön määrän, joka vastaa noin 17 milj. k-m3 kalliokiviainesta. Tämä on noin 6 % tarvittavasta kiviaineksesta. Uusiomateriaalit käytetään hyödyksi nykyisinkin, joten hyötykäyttö ei juurikaan poista kiviaineksen ottoalueiden tarvetta. Varsinkin rakentamisen tuottaman ylijäämälouheen määrän vuosittaiset vaihtelut ovat suuria eikä ylijäämälouheen varaan voi rakentaa pitkäjänteistä kiviaineshuoltoa. Rakentamisen ylijäämämassojen tehokas hyväksikäyttö vaatii riittäviä varastointi- ja operointialueita lähellä massojen synty- ja käyttöpaikkoja. Harju- ja kalliokiviainesten lisäksi Uudenmaan rannikon läheisyydessä on merihiekkaesiintymiä. Merihiekkaa löytyy runsaasti myös Saaristomeren alueelta sekä Loviisan edustalta Uudenmaan ulkopuolelta. Merihiekan hyödyntäminen edellyttää satama- ja varastointialueiden varaamista pääkaupunkiseudun lähistöltä. Merihiekka soveltuu tietyn tyyppisiin täyttöihin, mutta ei esimerkiksi betonin tuotantoon. Merihiekan käyttö jääneekin melko vähäiseksi. Ottoalueiden lisäksi kiviaineshuoltoon tarvitaan kierrätysalueita lähellä käyttökohteita. Näillä alueilla pitäisi pystyä harjoittamaan ylijäämämaiden ja muiden kierrätysmateriaalien vastaanottoa, välivarastointia, murskausta ja jalostamista. Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 27

Hiekan kysyntä on selvästi soran kysyntää pienempää, ja Uudenmaan maa-alueilla sijaitsevat käytettävissä olevat hiekkavarat riittävät hyvin kattamaan kysynnän. Lähellä pääkaupunkiseutua kalliokiviaineksen keskitetty otto, jota tehdään myös ympäröivän maanpinnan alapuolelta, olisi kustannusten ja myös ympäristön kannalta järkevää. Ottotapa säästää maapinta-alaa muille toiminnoille, mahdollistaa tavanomaista ottoa pitkäaikaisemman toiminnan alueella ja edellytykset ympäristöhaittojen lieventämiseen paranevat. Jälkikäyttönä tällaisia alueita voidaan käyttää myös jätehuollon tarpeisiin ja esimerkiksi ylijäämämaiden läjitykseen. 28 : Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat

Lähdeluettelo Helsingin kaupungin kiinteistövirasto (2006). Helsingin louhintatilastot. Helsingin tietokeskus (2005). Helsingin kaupungin väestöennuste 2006-2030, Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 2005/32 LIPASTO (2004). VTT:ssä toteutettu Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä, http://lipasto.vtt.fi MOTTO, valtakunnallinen maa-ainesoton tietojärjestelmä (2006). Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedot. POSKI (2006). Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan loppuraportti. Uudenmaan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 400. Tiehallinto (2006).Tieliikenteen ajokustannusten yksikköarvot 2005 Uudenmaan liitto (2007). Uudenmaan maakuntaohjelma 2007-2010. Uudenmaan liiton julkaisuja A19-2007 Mikkola, Jannis (2006). Suullinen tiedonanto. Hämeen liitto (2004). Kanta-Hämeen maakuntakaava 2004. Maakuntakaavaselostus, 29.11.2004. Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat : 29

Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuva E 94-2007 ISBN 978-952-448-216-5 ISBN 978-952-448-217-2 ISSN 1236-6811 (nid.) ISSN 1236-6811 (PDF) Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors Finland puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi