KAIVUMAIDEN HYÖDYNTÄMISEN KEHITTÄMISOHJELMA

Transkriptio

1 KAIVUMAIDEN HYÖDYNTÄMISEN KEHITTÄMISOHJELMA Mikko Suominen kaupungin massakoordinaattori

2 MAA-AINESHUOLTO 2010 Pääkaupunkiseutu Hyötykäyttö 10 Mt Pääkaupunkiseudulla tarvitaan rakentamiseen vuosittain noin 17 miljoonaa tonnia maa- aineksia. Rakentamisessa tarvittavista maamassoista muodostuu rakentamisen yhteydessä noin 50 %, loput tuotetaan neitseellisiltä maanottopaikoilta.

3 MAA-AINESHUOLTO Kaivumaa on jätettä, kun se sijoitetaan maankaatopaikalle tai sille ei ole osoittaa hyötykäyttökohdetta. Kaivujäte on suurin jätejae. Kaivumaita ei tilastoida, seurata tai valvonta järjestelmällisesti. 3

4 MASSATALOUS 1973 JA 2011 ja 38 v. myöhemmin 2011 Näin

5 RAKENNUSVIRASTON YLIJÄÄMÄMAAT t maa-ainesjätteenä maankaatopaikoille t t t (hyötykäyttöön t) 2015 Massoja jälleen rajojen ulkopuolelle Säästöt M 25,4 milj.tkm tonnia CO2 Rakennusviraston toiminnallisena tavoitteena vuonna 2015: Helsingin katu- ja puistorakentamisessa muodostuvista maa-aineksista vähintään 70 prosenttia hyötykäytetään kaupungin rakennuskohteissa. 5

6 ALUERAKENTAMISHANKKEET Nimi (pvm:n ja nimen vaihto: Näytä > Ylä- ja alatunniste) 6

7 HANKEKOHTAINEN MASSATAULUKKO 7

8 JÄTKÄSAARI MASSOJEN VÄLIVARASTO-KÄSITTELYALUE 20 ha 8

9

10 10

11 UUMA2 UUSIOMATERIAALIT MAANRAKENTAMISESSA Lähtötilanne Seuraukset Huonolaatuiset maaainekset: savet siltit moreenit Lievästi pilaantuneet maaainekset Maa-ainekset sedimentit Teollisuuden sivutuotteet tuhkat kuonat kuitusavi betonimurske kipsit rikastushiekka asfalttijäte lasi Kaatopaikka Hyötykäyttöön infrarakentamiseen UUMA2 Demoohjelma Sovellutukset tiet kadut radat satamat aluerakentaminen teollisuus alueet kaupan kohteet puistot urheilukohteet PKS-ALUERYHMÄ Taloudelliset säästöt Luonnonvarojen säästöt CO 2 Päästöjen väheneminen Energian kulutuksen väheneminen Massojen kuljetusten väheneminen Uutta liiketoimintaa Vähemmän materiaalia kaatopaikalle

12 RAKENNUSVIRASTON MERKITTÄVIMMÄT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kooste puistorakentamisen vaikutusten arvioinnista

13 KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT ERI PÄÄSTÖLÄHTEISTÄ Kaupunkien ja kuntien alueellinen ekolaskuri - KEKO B 13

14 Kiviaineshuollon päästövähennyspotentiaali aluekehityshankkeissa (KIPA) Aluekehityshankkeiden ekotehokkuuden arviointiin on valmistumassa kaupunkien, rakennusliikkeiden, tutkimuslaitosten, ympäristöministeriön ja Tekesin mittavan yhteistyöhankkeen tuloksena KEKO-työkalu, jota kehitettäessä havaittiin yllättävä jatkotutkimustarve. Kiviaineshuollon kasvihuonekaasupäästöjen mallinnus jäi puuttumaan työkalusta, koska tutkimuslaitoksilla tai yhteistyökumppaneilla ei ollut tarvittavia tietoja laskentaosion toteuttamiseksi. KIPAssa mallinnetaan tapaustutkimuksena aluekehityshankkeessa kiviaineshuollosta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ja suhteutetaan ne rakennusvaiheen sekä yhdistetyn rakennus- ja käyttövaiheen kokonaispäästöihin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää aluekehityshankkeiden ekotehokkuuden näkökulmasta kiviaineshuollon hiilijäljen suuruusluokka, merkitys ja suhteellinen päästövähennyspotentiaali. Mallinnuksen tapaustutkimuskohteena on Helsingin Kuninkaantammi. Tulosten avulla kiviaineshuollon hiilijäljen suuruusluokkaa ja päästövähennyspotentiaalia ja siten kiviaineshuoltoon liittyvien ratkaisujen merkitystä voidaan arvioida myös laajemmassa maankäytön suunnittelun kontekstissa. Tulokset luovat tietopohjaa, jonka avulla voidaan etsiä parhaita ratkaisuja päästövähennysten mahdollistamiseen maankäytön suunnittelun ja liiketoimintatapojen uudistamisen kautta. Tutkimusprojekti tukee Hämeen liiton, Uudenmaan liiton ja Päijät-Hämeen liiton koordinoimaa Resurssitehokkaan kiviaineshuollon ja pohjavesien suojelun avoin kehittämisympäristö laajalle metropolialueelle-esiselvitystyötä, jonka puitteissa kartoitetaan kiviaineshuollon nykytila. Tutkimusprojektin toteuttaa Aalto-yliopisto yhteistyössä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupunkien sekä Uudenmaan liiton kanssa. 14

15 VALTUUSTOSTRATEGIA Toimiva Helsinki Kaupungin toiminta on kestävää ja tehokasta Ympäristökriteerien käyttöä lisätään ja resurssitehokkuutta parannetaan Toimenpiteet: Yleisten alueiden rakentamisen ja ylläpidon energia- ja materiaalitehokkuutta parannetaan mm. tehostamalla ylijäämämassojen hyödyntämistä ja purkumateriaalien uudelleen käyttöä ja kierrätystä Taustalla mm. Jätehuollon puitedirektiivi (2008/98/EY) Jätelain (646/2012) yleinen velvollisuus noudattaa etusijajärjestystä. 15

16 KAIVUMAIDEN KEHITTÄMISOHJELMA KH Lautakunnat Raportti lausunnoille 4. Seminaari -lausuntopyynnöt -raportin avoin kommentointi Kehittämisohjelman hyväksyntä: Aluerakentamisen johtoryhmä Kaupunginhallitus Ehdotus toimenpideohjelmasta 16

17 KAIVUMAIDEN KEHITTÄMISOHJELMA Kaivumaiden kehittämisohjelmaa laadittaessa on tarkasteltu ylijäämämaiden hallinnan nykytilannetta ja määritetty vaihtoehtoisia toimintaperiaatteita tulevaisuuden tavoitteiksi. Ylijäämämaiden määrää vähentämällä ja järkevästi hyödyntämällä Helsingin kaupunki voi saavuttaa merkittäviä säästöjä rakentamisen kustannuksista. Toimenpiteiden tavoitteena on myös maanrakennuskustannusten ja maa-ainesten kuljetusmatkojen puolittaminen vuoden 2010 tasosta. Mietinnön toimenpide-ehdotukset eivät edellytä lisäresurssien osoittamista toimintaan, vaan ainoastaan normaaliin toimintaan liittyvien toimintatapojen kehittämistä ja koordinointia ehdotusten mukaisesti. 17

18 KAIVUMAIDEN KEHITTÄMISOHJELMA Toimenpideohjelmassa on kuvattu toimenpiteitä, joilla Helsingin kaivumaiden hyödyntämisen kehittämisohjelmaa toteutetaan. Jokaiselle kärkihankkeelle määritellään mittarit ja niitä arvioidaan vuosittain. Kärkihankkeet ovat: 1. Kaivumaan määrän vähentäminen 2. Kaivumaiden uudelleenkäytön edistäminen 3. Ylijäämämaiden loppusijoituksen turvaaminen. 18

19 Yhteistyöllä saavutetaan hyödyt Tavoitteiden toteutuminen merkitsee tiedon jakamista, yhteistyön tiivistämistä ja tavoitteiden, prosessien sekä roolien selkiyttämistä kaupungin eri toimijoiden, HSY:n, kuntien, valtion viranomaisten sekä muiden osapuolten ja yritysten kanssa. Kun kaikki osapuolet hoitavat rakentamisen ketjussa oman osansa, turhaa kaivumaiden syntyä voidaan ehkäistä ja kaivetut maat saadaan parhaiten hyödynnettyä. Kaupungin eri toimijoilla on vastuu toimia tavoitteiden mukaisesti, jolloin esimerkiksi maankaatopaikoille loppusijoitettavaa maa-ainesjätettä muodostuu aiempaa vähemmän. Maa-ainesten materiaalitehokkuutta kehitetään yhteisesti. Seurantaa sekä raportointia kehitetään nykyisestä. Näin voidaan mitata ja ohjata toimintaa entistä tehokkaammin. Myös tiedonkulkuun kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. 19