1 Vesienhoitolain mukaiset pinta- ja pohjavesien ohjelmat Kemijoen, Tornionjoen ja Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueilla Lapin ympäristökeskus 2009 SISÄLTÖ 1. Tausta... 1 2. Vesienhoitoalueiden ohjelmien rakenne... 2 3. Pintavedet... 3 3.1 Yleistä... 3 3.2 Perus... 4 3.3 Toiminnallinen... 5 3.4 Tutkinnallinen... 5 3.5 Haitalliset aineet... 5 3.6 Hydrologinen... 6 4. Pohjavedet... 6 4.1 Yleistä... 6 4.2 Pohjavesialueiden ryhmittely... 6 4.3 Määrällisen tilan... 7 4.4 Kemiallisen tilan... 7 5. Vesienhoitoalueiden seurannan kehittämistarpeet... 7 6. Liitteet... 8 1. Tausta
2 Laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää, että seurannan avulla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta. Seurantaohjelmissa on oltava riittävästi paikkoja, jotta pinta- ja pohjavesien tila voidaan arvioida kokonaisuudessaan ja niiden luokittelu on mahdollista. Kullekin vesienhoitoalueelle on laadittu vesienhoitoalueen (VHA) ohjelma, jonka tulisi edustaa kattavasti erityyppisiä pinta- ja pohjavesimuodostumia. Lapin alueella sijaitsee kolme vesienhoitoaluetta: Kemijoen vesienhoitoalue (VHA 5), Tornionjoen vesienhoitoalue (VHA 6) ja Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalue (VHA 7). Kullekin vesienhoitoalueelle on laadittu ohjelma yhteistyössä Lapin ympäristökeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Lapin TE-keskuksen kanssa. Tornionjoen ja Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueet ovat ns. kansainvälisiä vesienhoitoalueita. Näillä alueilla ohjelmat pyritään jatkossa laatimaan yhteistyössä Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa. VPD:n toteutusaikataulujen eroista johtuen seurantoja on tällä hetkellä tarkasteltu lähinnä kansallisella tasolla, mutta rajavesien vesienhoitoa kehitetään yhteistyössä naapurimaiden kanssa. Mainittujen vesienhoitoalueiden lisäksi Lapin alueeseen kuuluu myös pohjoisimpia latvavesiä Oulujoen- Iijoen vesienhoitoalueesta (VHA 4), mutta tämän vesienhoitoalueen seurannasta päävastuun kantavat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset. Vesienhoitoalueiden ohjelmat pohjautuvat pääosin ympäristöhallinnon ohjelmiin ja velvoitetarkkailun havaintopaikkoihin, joilta on pitkäaikaisia ja luotettavia aikasarjoja. Uutta vesienhoitoalueiden ohjelmissa on biologisen seurannan osuuden korostuminen. Uudessa vesien ekologisen tilan luokittelussa eliölajisto ja eliöyhteisöjen rakenne (vesikasvit, kasviplankton, pohjaeläimet, kalat) ovat tärkeässä roolissa. Seurantaohjelman tavoitteena on saada vesistön tilasta monipuolisempi kuva kuin minkä aiempi, veden laatuun keskittynyt antoi. Ensimmäiset vesienhoitoalueen ohjelmat laadittiin loppuvuodesta 2006, ja niitä muokattiin ympäristöministeriön linjausten mukaisesti alkuvuodesta 2007. Yhteistyöryhmälle ensimmäiset VHA-ohjelmat esiteltiin keväällä 2007. Resurssien vähäisyyden vuoksi ohjelmissa keskityttiin pinta-alaltaan ja vesitilavuudeltaan kaikkein merkittävimpiin kohteisiin. Seurantaohjelmien kattavuutta pyrittiin parantamaan täydentämällä ohjelmia vuoden 2008 ja alkuvuoden 2009 aikana. Täydennetyt ohjelmat esiteltiin yhteistyöryhmälle toukokuussa 2009 järjestetyssä kokouksessa. Vesistöjen runsaan määrän vuoksi Lapin alueella täydennetyt vesienhoitoalueiden pintaveden ohjelmat eivät ole riittäviä vesienhoitolaissa edelletyn yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi vesistöjen tilasta. Puutteena on edelleen pienempien vesistötyyppien heikko edustavuus ohjelmassa. Resurssisyistä a on jouduttu painottamaan pinta-alaltaan ja vesitilavuudeltaan merkittäviin kohteisiin. Seurantapaikat löytyvät myös ympäristötiedon hallintajärjestelmästä (Hertta), joka on käytettävissä ympäristöhallinnon www-sivuilla: www.ymparisto.fi/oiva (vaatii rekisteröitymisen). Pintavesien tila: Hertta > Pintavesien tila > VHS Seuranta Hydrologiset havainnot: Hertta > Vesivarat > Hydrologiset havainnot Pohjavedet: Hertta > Pohjavedet > Seuranta-asemat 2. Vesienhoitoalueiden ohjelmien rakenne Vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesien ohjelma koostuu perusseurannasta, toiminnallisesta seurannasta sekä tutkinnallisesta seurannasta (kuva 1). Perusseurannan tavoitteena on antaa tietoa luonnonolojen ja laaja-alaisen ihmistoiminnan (esim. happamoituminen ja ilmastonmuutos) pitkäaikaismuutoksista sekä antaa yleiskuva vesienhoitoalueen vesistöjen tilasta. Perus on pääosin valtion viranomaisten suorittamaa a. Toiminnallinen keskittyy vesistöä kuormittavan tai muuttavan toiminnan (esim. teollisuus, asumajätevedet, säännöstely) vaikutusten an.
VHA an liitettävä osa VHA -seurannan ulkopuolelle jäävä osa seurannoista 3 Toiminnallinen perustuu pääosin toi- minnanharjoittajien tekemiin velvoitetarkkailuihin sekä viranomaisten toteuttamaan hajakuormituksen an. Tutkinnallista a toteutetaan erityistapauksissa, esimerkiksi ympäristöonnettomuuksien yhteydessä tai alueen vesien tilan heiketessä voimakkaasti tuntemattomasta syystä. Tutkinnallinen on luonteeltaan edellisiä lyhytaikaisempaa ja intensiivisempää. Valtakunnallinen Alueellinen Toiminnanharjoittajien tarkkailut Vertailuolosuhteet Perus Laaja-alainen ihmistoiminnan vaikutus Hajakuormitus Toiminnallinen Pistekuormitus Rakenteelliset muutokset Tutkinnallinen Ekologisen tilan selvitykset Vahinko- ja häiriötilanteet Erityisalueiden Suojelualuerekisterin kohteet Uimavedet* Vedenoton * Kunnat vastaavat seurannoista Kuva 1. Seurantaohjelman osa-alueet. Perus- ja toiminnalliseen an valittujen paikkojen tulee olla edustavia ja pysyvyydeltään pitkäaikaisia. Kaikkea valtakunnallista tai alueellista a ei siis sisällytetä VHAohjelmaan, mutta kaikkia soveltuvia tietoja käytetään hyödyksi vaikutusten arviointeja tehtäessä ja vesistöjen tilaa luokiteltaessa. Lisäksi alueelliset ympäristökeskukset selvittävät edelleen alueellaan havaittuja ongelmia vesien tilassa ja laadussa. 3. Pintavedet 3.1 Yleistä Vesienhoitolaki edellyttää, että seurannalla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta. Seurantaohjelmissa on pyritty resurssien puitteissa ottamaan huomioon erilaisten pintavesityyppien esiintyminen alueella ja alueellinen kattavuus (liitteet 1, 3 ja 5). Paikkojen valinnassa on pyritty huomioimaan myös erityiset alueet kuten Natura 2000 suojelualuerekisteriin kuuluvat kohteet. Käytännössä seurantoihin osoitettujen resurssien vähäisyys on pakottanut keskittämään seurannat etupäässä suuremmille ja alueellisesti merkittävimmille pintavesityypeille.
4 Seurantaohjelma on laadittu yhdistämällä soveltuvin osin viranomaisten järjestämä ja toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailu. Kalaston seurannan tarpeet Lapin ympäristökeskus on suunnitellut yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Lapin TE-keskuksen kanssa. Seurantaohjelmissa esitetään paikat, seurattavat laatutekijät ja tiheydet. Seurantatiheydet ja ajoitus on pyritty valitsemaan siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. 3.2 Perus Perus on säännöllistä pintavesien tilan a, joka antaa tietoa luonnonolojen ja laajaalaisen ihmisen toiminnan vaikutusten pitkäaikaismuutoksista. Lisäksi perusa tehdään ihmisen toiminnasta tehdyn vaikutusarvioinnin todentamiseksi ja ohjelmien suunnittelemiseksi. Perusan sisältyy eri järvi- ja jokityyppejä edustavia mahdollisimman luonnontilaisia kohteita, joiden tietoa käytetään vertailutilana ekologisen tilan luokittelussa. Lisäksi perusverkkoon sisältyy vesienhoitoalueella merkittäviä suuria järviä ja jokia. Perus kohdistuu biologisia, hydrologis-morfologisia ja fysikaalis-kemiallisia tekijöitä ilmaiseviin muuttujiin. Näitä tekijöitä seurataan kullakin kuusivuotisella vesienhoitosuunnitelmakaudella vähintään vuoden ajan. Perus voidaan harventaa joka kolmannella vesienhoitosuunnitelmakaudella järjestettäväksi, mikäli aiemman -aineiston perusteella tiedetään asianomaisen pintaveden tilan olevan vähintään hyvä ja tilan arvioidaan säilyvän hyvänä tai paranevan. Biologisia muuttujia pyritään seuraamaan mahdollisimman kattavasti resurssien asettamissa rajoissa. Järvissä seurattavia biologisia tekijöitä ovat kasviplankton, piilevät, pohjaeläimet, vesikasvit ja kalat. Osa havaintopaikoista on niin sanottuja intensiivipaikkoja, joissa fysikaalis-kemiallisia tekijöitä ja osaa biologisista laatutekijöistä seurataan vuosittain, mutta suurimmalla osalla havaintopaikoista a toteutetaan määrävuosin joka kolmas tai kuudes vuosi. Lähellä luonnontilaa olevissa vertailuvesistöissä joidenkin biologisten tekijöiden kuten vesikasvillisuuden ja kalaston a toteutetaan harvemmin, 12 vuoden välein. Perusan tulevilta järvihavaintopaikoilla seurataan biologisten muuttujien lisäksi perinteisiä fysikaalis-kemiallisia vedenlaatumuuttuja pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa. Jokien koskipaikoilla seurataan pohjaeläimiä, piileviä ja kaloja. Seurannat toistetaan vähintään kuuden vuoden välein. Jokien fysikaalis-kemiallista veden laatua seurataan vähintään neljä kertaa vuodessa ja tehtävät määritykset ovat pääosin samat kuin järvillä. Perusan ja toiminnalliseen an sekä perus- ja toiminnalliseen an kuuluvien havaintopaikkojen määrät vesienhoitoalueittain on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Pintavesien paikkojen määrä sekä paikkojen jakautuminen perus- ja toiminnalliseen an Kemijoen, Tornionjoen ja Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueilla. Kemijoen vesienhoitoalue (VHA 5) Havaintopaikkoja Perus Toiminnallinen P T P & T Yhteensä Joet 22 15 1 38 Järvet 30 6 6 42 Rannikkovedet 2 2 2 6 Yhteensä 54 23 9 86
Tornionjoen vesienhoitoalue (VHA 6) Havaintopaikkoja 5 Perus Toiminnallinen P T P & T Yhteensä Joet 17 7 0 24 Järvet 19 5 0 24 Rannikko 1 2 1 4 Yhteensä 37 14 1 52 Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalue (VHA 7) Havaintopaikkoja Perus Toiminnallinen P T P & T Yhteensä Joet 22 0 4 26 Järvet 20 0 0 20 Yhteensä 42 0 4 46 Rannikkovesien perusverkostoon on valittu valtakunnalliseen an kuuluvat intensiiviasemat sekä osa valtakunnallisista kartoitusasemista. Rannikkovesissä seurataan vesikemian lisäksi lähinnä pohjaeläimistöä ja kasviplanktonin koostumusta. Kalat eivät kuuluu rannikkovesiä luokittelevien tekijöiden joukkoon. Perämeren alueelle ei ole vielä kehitetty sinne soveltuvaa vesikasvillisuuden menetelmää, minkä vuoksi ko. puuttuu vielä alueen havaintopaikoilta. 3.3 Toiminnallinen Pintavesien toiminnallinen kohdistuu vesimuodostumiin, joissa hyvän tilan saavuttaminen on epävarmaa tai vesialueen tila uhkaa heikentyä. Toiminnallisen seurannan avulla pyritään saamaan selville toimenpideohjelman vaikutukset. Toiminnallinen on koottu lähinnä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuista sekä viranomaisten toteuttamasta maa- ja metsätalouden vaikutusten hankkeeseen kuuluvista havaintopaikoista. Toiminnallisessa seurannassa käytetään samoja menetelmiä ja muuttujia kuin perusseurannassa, jotta ekologisen tilan luokittelu olisi mahdollista tyyppikohtaisten vertailuolosuhteiden pohjalta (perusseurannan referenssipaikat). Toiminnallisessa seurannassa riittää kuitenkin vesistöä muuttavan toiminnan vaikutuksia parhaiten kuvaavien biologisten muuttujien. Toiminnalliseen an sisältyy myös vaikutusten arvioimiseksi tarpeellisia fysikaalis-kemiallisia ja hydrologismorfologisia muuttujia. Toiminnallisen seurannan velvoitetarkkailuihin kuuluvilla kohteilla noudatetaan voimassa olevien velvoitetarkkailusuunnitelmien näytteenottoaikatauluja, ja muiltakin osin toimitaan voimassa olevien tarkkailuohjelmien mukaisesti. 3.4 Tutkinnallinen Tutkinnallista a tehdään toimenpideohjelman laatimista varten silloin, kun syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiselle ei tiedetä tai saavuttamatta jääminen johtuu äkillisestä syystä (ympäristövahingot). Vesienhoitoalueiden ohjelmiin ei ole toistaiseksi ehdotettu tutkinnallista a. 3.5 Haitalliset aineet
6 Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista ai- neista annetussa asetuksessa (1022/2006) säädetään näitä aineita koskevista tarkkailuista. Tarkkailupaikat ja -tiheydet määrätään ympäristölupaan liittyvissä tarkkailumääräyksissä. Näistä lupavelvollisten toiminnanharjoittajien tarkkailuista sisällytetään vesienhoitoalueen ohjelmaan sellaisia, joissa kertyy luokittelussa käyttökelpoista tietoa, eli tarkkailtaville aineille on vahvistettu ympäristönlaatunormit. Näin toteutetaan vesienhoitolain velvoitteita sekä perusseurannan, toiminnallisen seurannan että tutkinnallisen seurannan osalta. Tämän lisäksi ympäristöhallinto toteuttaa viranomaisna torjunta-aineiden pitoisuuksia kartoittavaa perusa, jotta voidaan toimenpideohjelman keinoin estää muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen. Lapin alueella haitallisten aineiden pitoisuuksien tarve on onneksi nykyisellään vähäinen. 3.6 Hydrologinen Vesienhoitoalueiden pintavesissä suoritetaan valtakunnallista ja jatkuvaa vedenkorkeuden ja virtaaman a. Tämän lisäksi vesienhoitoalueilla toteutetaan muutakin kansallista ja alueellista hydrologista a sekä säännösteltyjen vesistöjen velvoitetarkkailuja. Seurannan lisäksi jokaiselle vesistöalueelle on laadittu vesistömalli, josta voidaan arvioida vesimäärää alueilla, joilta ei ole saatavissa havaintoja. Nykyinen havaintoverkko ja mallinnus täyttää myös Vesienhoitoasetuksen vaatimukset hydrologisesta seurannasta. 4. Pohjavedet 4.1 Yleistä Pohjavesien ohjelmaan kuuluu pohjaveden määrällisen tilan ja kemiallisen tilan a. Määrällisen tilan seurannassa seurataan pohjaveden pinnankorkeutta ja otettua vesimäärää. Kemiallisen tilan on sekä laadun perusa että toiminnallista a. Vesienhoitolaki edellyttää, että ohjelmassa on riittävästi paikkoja, jotta pohjaveden pinnankorkeus, laatu sekä niiden luontainen tai ihmistoiminnan niihin aiheuttama vaihtelu voidaan arvioida luotettavasti. Vesienhoitolain edellyttämä pohjavesien perustuu olemassa oleviin seurantoihin ja koostuu yleensä valtakunnallisten pohjavesiasemien ohjelmasta, valittujen vesihuoltolaitosten raakavesiseurannoista ja toiminnanharjoittajien lupamääräyksiin perustuvista tarkkailuista. Perusseurannan tavoitteena on saada kattava yleiskuva pohjaveden laadusta ja tunnistaa mahdolliset ihmistoiminnan vaikutukset. Toiminnallisen seurannan tarkoitus on tunnistaa ihmistoiminnasta johtuvat merkitykselliset pilaavien aineiden pitoisuudet ja pysyvät nousevat muutossuunnat. Toiminnalliseen an sisältyy myös likaantuneiden tai pilaantuneiden pohjavesien. 4.2 Pohjavesialueiden ryhmittely
7 Suomessa pohjavedet on jaettu 9:ään ryhmään. Ryhmittely on tehty hydrogeologisin perustein, eivätkä rajaukset noudata vesienhoitoalueiden rajoja. Suuremmilla ryhmillä pyrittiin yksinkertaistamaan seurannan toteuttamista. Kustakin pohjavesimuodostumaryhmästä on valittu edustavat paikat vesienhoitoalueen ohjelmaan. 4.3 Määrällisen tilan Pohjaveden määrällistä tilaa seurataan mittaamalla pohjaveden pinnan korkeutta. Pohjaveden määrällistä tilaa seurataan pohjavedenottamoilla, joilla on vesilain mukainen vedenottolupa. Vesilain mukaan yli 250 kuutiometriä päivässä pohjavettä ottavilla laitoksilla tulee olla vedenottolupa. Pienemmilläkin ottamoilla tarkkaillaan yleensä pohjaveden pintaa. Määrällisen seurannan havaintopaikat on valittu siten, että olisi mahdollisimman kattava (liitteet 2, 4 ja 6). Pohjaveden määrällistä tilaa seurataan Lapissa 30:lla paikalla. Määrällistä a tulee tehdä vähintään kaksi kertaa vuodessa. 4.4 Kemiallisen tilan Pohjaveden kemiallisen tilan seurannalla pyritään saamaan kokonaiskuva pohjaveden kemiallisesta tilasta ja havaitsemaan ihmistoiminnasta aiheutuvat muutossuunnat. Seuranta painottuu tärkeille ja vedenhankintaan soveltuville pohjavesialueille. Pohjavesien kemiallisen tilan on jaettu perusan ja toiminnalliseen an. Seurantaa tehdään tyypillisesti kaksi kertaa vuodessa. Pohjaveden luonnollisen tilan selvittämiseen käytetään ympäristöhallinnon pisteitä. Vedenhankintakäytössä olevien pohjavesimuodostumien laatua voidaan seurata vedenottamoiden raakavesiseurannan kautta. Vedenottamot ja lähteet ovat sopivia näytteenottopaikkoja, koska ne keräävät tai purkavat vettä laajalta alueelta ja siten edustavat pohjavesialueen tai ryhmän keskimääräistä tilaa. Perusan sisällytetään myös pohjavesialueita, joilla sijaitsee pohjaveden laadulle mahdollisesti riskiä aiheuttavia toimintoja. Lapin vesienhoitoalueilla kemiallisen tilan perusan on sisällytetty 43 pistettä (liitteet 2, 4 ja 6). Toiminnalliseen an sisällytetään puolestaan ne pohjavesialueet, joilla on jo todettu pilaantumista. Näillä alueilla pilaavien aineiden pitoisuudet ylittävät kansallisesti asetetut raja-arvot tai pohjavesidirektiivissä määritettyjen tarkasteluiden perusteella ne eivät täytä pohjaveden hyvän tilan määritelmää. Toiminnallista a vaativia kohteita ei ole todettu Lapin alueella. 5. Vesienhoitoalueiden seurannan kehittämistarpeet Vesistöjen runsaan määrän vuoksi täydennetyt vesienhoitoalueiden pintavesien ohjelmat eivät ole riittäviä vesienhoitolaissa edelletyn yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi vesistön tilasta. Puutteena on erityisesti pienempien vesistötyyppien heikko edustavuus ohjelmassa. Resurssisyistä a on jouduttu painottamaan pinta-alaltaan ja vesitilavuudeltaan merkittäviin kohteisiin. Seurantojen kehittämistarve on selkeässä ristiriidassa valtionhallinnon tuottavuusohjelman kanssa, minkä johdosta seurannan voimavaroja joudutaan karsimaan 10 % vuoteen 2011 mennessä. Nykyisillä resursseilla Lapin ympäristökeskus ei pysty toteuttamaan kaikkia täydennetyn ohjelman biologisia määrityksiä, vaan biologisten määritysten hankkiminen ostopalveluina vaatisi vuosittain lisärahoitusta yhteensä noin 60 000 euroa. Nykyinen pohjavesien perus ei anna riittävän kattavaa kuvaa pohjavesien laadusta ja määrästä. Tämän vuoksi a tulisi lisätä. Olemassa olevaan verkkoon on liitetty ainoastaan joitakin suurimpien vesihuoltolaitosten raakavesiseurantoja. Seuranta tulee jatkossakin perustumaan paljolti vedenottajien suorittamaan an siten, että kaikki vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet saataisiin vedenottajien suorittaman raakaveden seurannan piiriin. Näiden seu-
8 rantojen lisäksi on kuntien myöntämissä ympä- ristöluvissa sekä maa-ainestenottoluvissa velvoitettu toiminnanharjoittajia seuraamaan pohjavesiä. Kaikkia näitä tietoja pyritään hyödyntämään kattavasti ohjelman täydentämisessä. Ympäristöhallinnon suorittaman pohjavesien seurannan lisääminen tulevassa resurssitilanteessa ei ole mahdollista. Erityisesti moreenimuodostumissa sijaitsevilla valtakunnallisilla pohjavesiasemilla tapahtuvaa laaduna harvennetaan ja resurssia siirretään muille pohjavesialueille. Täydennettyyn pintavesien ohjelmaan on pyritty resurssien puitteissa ottamaan mukaan vesiluonnon kannalta merkittäviä Natura 2000 kohteita, mutta tarvetta biodiversiteettiseurannan ja VHA-seurannan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi on edelleen. Esimerkiksi luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kalkkijärvien, rehevien lintujärvien sekä uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä omaavien virtavesien kartoitus ja vaatisi lisäpanostusta. Biologisia menetelmiä tulee edelleen kehittää siten, että ne kuvaavat entistä monipuolisemmin vesistöjen ekologista tilaa (esim. järvien rantavyöhyke). Erityisesti vesimuodostumien morfologisten ominaisuuksien ja hydro-morfologisen muuttuneisuuden vaatii kehittelyä ja resursseja. Erityisesti Kemijoen vesienhoitoalueen säännösteltyjen järvien ja muokattujen jokien tilasta on nykyisellään olemassa erittäin vähän tietoa. Näille muokatuille ja säännöstellyille vesille tulee kehittää menetelmiä, jotka kuvaavat paremmin hydrologis-morfologisten muutosten vaikutuksia. Rannikkovesien seurannan osalta Perämeren alueelle ei ole vielä kehitetty alueelle soveltuvaa vesikasvillisuuden menetelmää. Alueelle soveltuvan menetelmän kehittäminen yhteistyössä Ruotsalaisten, Suomen ympäristökeskuksen, aluekeskusten ja Metsähallituksen kesken olisi ensiarvoisen tärkeää, koska Perämeren alueelle on suunnitteilla useita isoja hankkeita, jotka toteutuessaan voivat muuttaa merkittävästi alueen vesiluontoa. Tällöin vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan vertailu- ja tietoa mahdollisimman luonnontilaisilta vertailualueilta. Haitallisten aineiden seurannan osalta tarvetta lisää haitallisten aineiden tytärdirektiivi, ns. EQS-direktiivi, joka asettaa velvoitteita aineille myös sedimentissä ja eliöstössä. Lähes kaikki direktiivin sisältämät aineet ovat vaarallisia prioriteettiaineita, jotka ovat Suomessakin relevantteja (erityisesti Hg ja TBT, myös HCB, HCH, PBDE ja PAH-yhdisteet). Näiden lisäksi uusina tarkasteltavina aineina direktiivin liitteessä mainitaan mm. PCB, dioksiinit ja PFOS. Koska useimmat näistä aineista on jo kielletty, oleellista on varmistaa, etteivät pitoisuudet sedimentissä (ja/tai eliöstössä) nouse merkittävästi. Tämä tulee osoittaa mittauksilla riittävän monilla kohteilla ja kaikilla vesienhoitoalueilla jo nyt ensimmäisellä kaudella. Toiminnalliseen an sisältyvien vesistöjen velvoitetarkkailujen ja kalataloustarkkailujen ohjelmia tulee edelleen kehittää vesienhoitolain ja vesienhoitoasetuksen mukaisiksi. 6. Liitteet Liite 1. Kemijoen vesienhoitoalueen pintavesien ohjelman havaintopaikat. Liite 2. Kemijoen vesienhoitoalueen pohjavesien ohjelman havaintopaikat. Liite 3. Torniojoen vesienhoitoalueen pintavesien ohjelman havaintopaikat. Liite 4. Torniojoen vesienhoitoalueen pohjavesien ohjelman havaintopaikat. Liite 5. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen pintavesien ohjelman havaintopaikat. Liite 6. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen pohjavesien ohjelman havaintopaikat.
Liite 1. Kemijoen vesienhoitoalueen pintavesien ohjelman havaintopaikat. 9
Liite 2. Kemijoen vesienhoitoalueen pohjavesien ohjelman havaintopaikat. 10
Liite 3. Torniojoen vesienhoitoalueen pintavesien ohjelman havaintopaikat. 11
12 Liite 4. Torniojoen vesienhoitoalueen pohjavesien ohjelman havaintopaikat. Liite 5. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen pintavesien ohjelman havaintopaikat.
13 Liite 6. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen pohjavesien ohjelman havaintopaikat.
14