YMPÄRISTÖKASVATUKSELLINEN LEIRIKOULUOHJELMA, SISÄLTÖ MUOTOILUINEEN Karjalan Luontokoulu 1. JOHDANTO 1.1. Leirikouluohjelman tarkoituksesta ja käytöstä Leirikoulu ohjelman KÄSIKIRJOITUS sisältää yksityiskohtaisen suunnitelman 3-4. päiväiselle leirikoululle. Käsikirjoitus on suunnattu 5. - 6. -luokkille ja soveltuu toteutettavaksi sulan maan aikana, käytännössä keväällä ja syksyllä. Suurimman osan tämän leirikoulukäsikirjoiutksen ohjelmista voi vetää yhdellä ohjaajalla ja opettajan ja muutaman vanhemman avustuksella. Pienryhmiä (2 5- henkeä) käytetään paljon, sillä oppimisen varmistamiseksi on tärkeää, että jokainen lapsi pääsee itse aktiivisesti tekemään. Ohjelmien teema on pääasiassa luonto ja ympäristö, mutta päivissä on elementtejä myös taiteesta ja esim. matematiikasta ja biologiasta. Ohjelman tärkein elementti on kuitenkin ympäristökasvatus ja oppilaiden ympäristöherkkyyden lisääminen. Siksi ohjelmasta on pyritty tekemään mahdollisimman elämyksellinen ja oppilaiden aktiiviseen kokemiseen ja tekemiseen perustuva, teoreettisen tiedon osuus on toissijainen. Paketin kirjaimellinen noudattaminen ei ole tärkeää eikä aina edes mahdollista, mutta on tärkeää, ettei harjoitteiden paikkoja liikaa sotketa eikä harjoitusten esivalmistelussa oiota esim. jättämällä välineitä pois. Kaikki tässä paketissa kuvatut harjoitteet on jo tehty suoritettavaksi mahdollisimman pienellä välineistöllä, joten tarpeellisten välineiden poisjättäminen haittaa harjoitusten suorittamista. Ryhmien tulo- ja lähtöaika vaihtelee, joten jo tämä tuo tarvetta muuttaa ohjelman kulkua hieman. Suurin osa paketin harjoituksista on jo testattu perusteellisesti eri lapsiryhmien kanssa, mutta sujuvuuden varmistamiseksi on tärkeää, että ohjaaja harjoittelee vetämistä (vaikka tuttujen lasten tai aikuisten kanssa, tai edes itsekseen vetämällä harjoitukset ääneen kuvitellulle ryhmälle) ennen ensimmäistä oikeaa ryhmää. Leirikouluohjelman alussa kuvataan ohjelman pedagogista taustaa: sen tavoitteita, periaatteita ja yhteyksiä opetussuunnitelmaan. Ohjelmassa on tärkeimpänä teemana ympäristökasvatus, sen periaatteita ja peruskäsitteitä käsitellään luvussa x. Tämän ohjelman pedagogisen taustan ymmärtäminen on tärkeää, kun ohjelmasta halutaan kertoa esimerkiksi opettajille. Pakettiin on koottu myös lyhyt opas lapsiryhmien ohjaamisesta luonnossa. Se on tarkoitettu avuksi ja ajatusten herättämiseksi, eikä sen kirjaimellinen noudattaminen ole tarkoituksenmukaista; jokaisella oppaalla on oma persoonallinen tyylinsä ohjaamiseen. Tämän jälkeen käydään läpi leirikoulun ohjelmarunko, joka sisältää luonnoksen päivän rakenteesta. Yksityiskohtainen kuvaus ohjelmista käydään läpi seuraavissa luvuissa; ensin esitellään pääohjelmakokonaisuudet (Ympäristötaide ja Metsäntutkija), tämän jälkeen käydään läpi lyhyemmät ohjelmat, ilta-aktiviteetit ja ilta-ohjelmat. Ohjelmakokonaisuuksiin on liitetty kursiivilla lainausmerkkien väliin kirjoitettuja juontoja varsinaisten harjoitusten väliin. Jälleen kerran totean, ettei tarkoitukseni ole antaa valmiita sanoja oppaiden ulkoa opeteteltaviksi, vaan jokaisen ohjaajan tulisi löytää omat, juuri hänelle luontevat sanat. Juontojen osuus ohjelmissa on kuitenkin merkittävä, sillä ne sitovat yksittäiset leikit ja tehtävät loogiseksi, jouhevasti eteneväksi kokonaisuudeksi. Mannilan leirikouluohjelman lukuisista http://www.greentravel.fi Sivu 1
liitteistä löytyy myös oheismateriaalia ja lisätietoa ohjelmien vetämistä varten sekä varsin mittava leikkiliite, joka sisältää 36 testattua, hauskaa, ryhmäyttävää ja luontoteemaa tukevaa leikkiä. 1.2. Leirikouluohjelman yhteydet opetussuunnitelman perusteisiin Peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden arvopohjassa mainitaan luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen. Viidennessä aihekokonaisuudessa, joka on Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta todetaan, että perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia. Opetussuunnitelmat siis itsessään sisältävät ajatuksen ympäristökasvatuksesta ja toiminnasta kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Biologian opetuksen teemoja 5.-6.-luokalle ovat mm. eliöiden elinympäristöt ja lähialueiden keskeisen eliölajiston tunnistaminen, luonnon monimuotoisuus, jokamiehenoikeudet sekä luonnon vaaliminen ja suojeleminen. Biologian opetussuunnitelmassa mainitaan myös erikseen kasvien ohjattu keruu, joka leirikouluohjelmassa on otettu mukaan yhdeksi valinnaiseksi ilta-aktiviteetiksi. Koulun kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kuvallisen ajattelun ja esteettisen ja eettisen tietoisuuden kehittymistä. Myös kuvataide on mukana rakentamassa kestävää tulevaisuutta: opetussuunnitelmissa todetaan, että Kuvataiteen opetuksessa kehitetään taitoja, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.. Kuvaamataidossa on oleellista harjoittaa monipuolisesti aistihavaintojen tekoa ja mielikuvituksen käyttöä. Kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on oppia arvioimaan ympäristön esteettisiä ja eettisiä arvoja, viihtyisyyttä ja toimivuutta. Luokkien 5-9 opetussuunnitelmissa mainitaan keskeisissä sisällöissä tilataide ja taide ympäristössä. Oppimistilanteiden halutaan myös tukevan oppilaiden mahdollisuuksia yhdessä työskentelyyn ja vuorovaikutukseen sekä yhteisiin taide-elämyksiin. Näitä teemoja on sisällytetty leirikouluohjelmassa ympäristötaiteen opetuskokonaisuuksiin. Matematiikan opetussuunnitelman perusteiden tavoitteissa 3.-5. -luokalle mainitaan kokemusten hankkiminen matematiikan käsitteiden ja rakenteiden omaksumisen pohjaksi. 6. -9. -luokan kohdalla mainitaan lisäksi tavoitteena saada oppilas ymmärtämään matematiikan ja reaalimaailman välisiä yhteyksiä. Molempien luokka-asteiden kohdalla mainitaan myös oppiminen noudattamaan ohjeita ja työskentelemään pitkäjänteisesti ja toimimaan ryhmässä. Matematiikan sisällöistä mainitaan3.-5.-luokan kohdalla mm. ympyrän piiri ja pinta-ala, koordinaatisto, tietojen kerääminen ja esittäminen sekä keskiarvon käsite. Näitä teemoja käsitellään kokemuksellisesti ja monipuolisesti leirikoulupaketin Metsäntutkija-ohjelmassa. Useat tässä leirikoulupakettiin sisällytetyistä tehtävistä tukevat myös osaltaan äidinkielen opetusta: kirjoittamista, esiintymistä ja vuorovaikutustaitoja. Mannilan leirikouluohjelma tukee siis hyvin opetussuunnitelman tavoitteita ollen monialainen ja moniin oppiaineisiin liittyvä elämyksellinen kokonaisuus. 1.3. Ympäristökasvatuksesta Ympäristökasvatuksella tarkoitetaan elinikäistä oppimisprosessia, jossa ihmiset tulevat tietoisiksi ympäristöstä ja ympäristökysymyksistä ja myös omasta roolistaan ympäristön hoitajina ja http://www.greentravel.fi Sivu 2
säilyttäjinä. Ympäristökasvatus tähtää nimenomaan käytännön toiminnan muutokseen ihmisten elämässä. Jo Sokrates on todennut, että tieto ei välttämättä johda tekoihin. Sama ristiriita on havaittu myös monessa ihmisen käyttäytymistä ja ympäristöasenteita käsittelevässä tutkimuksessa; asenteet ja arvot ovat vihreät, mutta käytännössä tapahtuu kovin vähän ympäristön puolesta. Ympäristökasvatuksen tehtävä ei olekaan pelkästään välittää tietoa ympäristöasioista ja kestävän kehityksen mukaisesta elämästä, vaan todella aikaansaada muutos ihmisen elämässä. Miten tämä tehdään; siitä on olemassa monia teorioita ja malleja. Ympäristökasvatus voidaan nähdä toimintana, joka edesauttaa kestävän kehityksen toteutumista yhteiskunnassa. Kasvatus on hidas, mutta syvällisesti vaikuttava keino aikaansaada muutoksia yhteiskunnassa. Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan ihmisen kokemusten ja aistihavaintojen pohjalta luotua tunnepitoista suhdetta ympäristöön. Monissa ympäristökasvatuksen malleissa ja teorioissa korostetaan ympäristöherkkyyden merkitystä ympäristövastuullisen käyttäytymisen tärkeimpänä selittävänä tekijänä. Sitä mitä rakastaa, sitä haluaa myös suojella! Ympäristöherkkyyden muodostumiselle otollisinta aikaa ovat lapsuus ja nuoruus ja sen muodostumiselle tärkeimpänä edellytyksenä omakohtaiset, luonnosta saadut kokemukset. Siksi ympäristökasvatuksen tulisi lasten kohdalla sisältää paljon ympäristöherkkyyden voimistamiseen tähtääviä elementtejä sekä oleskelua luonnonympäristössä. Nykänen (VUOSI) puolestaan kirjoittaa: Luonnossa liikkuessa saavutettu tieto on koettua tietoa, paljon jalompaa kuin informaatio, ja siksi vaikuttavampaa. Sellainen tieto voi johtaa ymmärrykseen. Ratkaiseva oivallus ihmisen ja luonnon suhteesta ja ihmisen vastuusta voi toki syntyä vaikka lehteä lukiessa. Silti varmasti paljon kuljettu ja varma tie elämää varjelevaan elämäntapaan kulkee aluksi myös hiljaista polkua halki hiirenkorvaisen metsän ja linnunlaulun. 1.4. Ohjaamisen perusperiaatteista Kaikki oppaat ovat erilaisia, ja jokaisella oppaalla on oma persoonallinen tyylinsä ohjata. On kuitenkin olemassa joitakin yksinkertaisia tekniikoita, jotka helpottavat ohjaajan työtä ja saavat päivän sujumaan mutkattomammin. Seuraavat ohjeet eivät ole tarkoitettu säännöiksi oppaille, vaan vinkiksi, josta voi olla paljon hyötyä erityisesti hieman vaikeampien ja suurikokoisten ryhmien kanssa. Innostaminen ja inspiroiminen Vetäjällä on suuri vaikutus päivän onnistumiseen. Jos olet itse innostunut päivän ohjelmasta, saat todennäköisesti ryhmänkin innostumaan. Ole itse innostunut ja tosissasi mukana tekemässä ja touhuamassa ryhmän mukana. Tekopirteys on toisaalta ärsyttävää, joten on tärkeää olla mukana aidosti ja omalla persoonalla. Omaa innostustasi käsiteltävään aihepiiriin saat tuotua esille tekemällä itsekin tehtäviä, silloin kun siihen on mahdollisuus. Älä siis jää istumaan paikallasi, kun lapset tekevät, vaan tee itse mukana silloin kun ryhmä näyttää toimivan hyvin ilman sinun puuttumistasi/ohjaamistasi. Kerro myös itse rohkeasti omista tunnelmistasi ja töistäsi. Näin annat esimerkkiä oikeasta tavasta toimia ilman korostettua ohjaamista tai opettamista. Joissakin vaativimmissa tehtävissä ja joidenkin ryhmien kanssa tosin saattaa olla parempi ennemmin kierrellä oppilaiden keskuudessa ja tukea heidän työskentelyään. http://www.greentravel.fi Sivu 3
Piiri Oppilaat kannattaa aina seisottaa tai istuttaa piiriin, kun haluaa puhua heille. Luontokoulupäivän alussa on hyvä opettaa piirin tekeminen eli siinä on kaveri molemmille kyljille, ei ketään selän takana ja edessä ei näy kenenkään peppu ja varpaat kannattaa vielä tarkastaa, että nekin ovat hienosti piirin kehällä. Tässä muodostelmassa kaikki näkevät kaikki ja ohjaaja pystyy tarkkailemaan kaikkien ilmeitä. Piiristä kannattaa myös aina pitää kiinni eli tehdä se aina ennen harjoitusten aloittamista. Ryhmä oppii tämän tavan nopeasti, mikä helpottaa oppaan työtä. Jos koko ryhmä on levoton tai esimerkiksi erityisluokka, kannattaa aina istuttaa lapset alas ja istua itsekin, kun juttelee ryhmälle. Piirin voi muodostaa helposti silloin, kun lapset kulkevat jonossa oppaan perässä. Opas halutessaan laittaa oppilaat piiriin yksinkertaisesti kulkee eteenpäin kääntyen piirin kehälle, jolloin oppilaat seuraavat häntä ja muodostavat näin piirin. Näin piirin tekeminen sujuu nopeasti ilman kähinöitä. Pilli Ohjaajalla kannattaa olla mukanaan kello tai pilli, millä kutsua ryhmänsä koolle. Hyviä ovat esimerkiksi karhun kellot ja lintupillit, joita saa eräkaupoista. Mikä tahansa pilli kuitenkin kelpaa, kunhan ääni kuuluu tarpeeksi kauas. Äänimerkin käyttäminen säästää vetäjän ääntä ja hermoja ja mikä tärkeintä, estää sen, ettei hänestä tule vihaista mielikuvaa. Muutenkin huutaminen rikkoo luontokoulupäivän mukavaa ja keskittynyttä tunnelmaa. Kannattaa ennen ohjelman aloittamista sopia ryhmän kanssa, että aina äänimerkin kuuluessa kaikki kokoontuvat piiriin vetäjän luokse. Leikkimisestä Leikkejä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen: energian purkamiseen luokan ollessa levoton, mukavana siirtymänä käsiteltävään aihepiiriin, piristykseksi raskaampien harjoitusten jälkeen, ryhmän yhteishengen parantamiseen tai vaikkapa mielialan nostoon ja lämmittelyyn kylmänä, sateisen alakuloisena päivänä. Leikkiminen ei ole pelkästään pikkulasten puuhaa, vaan hyvä ohjaaja voi innostaa kaikenikäiset ihmiset vauvasta vaariin leikkimään. Oheisessa leikkiliitteessä (LIITE X; sivu X) olevat leikit liittyvät kehystarinaltaan luontoon ja ympäristöön ja ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan valita niin, että ne sopivat päivän aikana käsiteltävään teemaan. Leirikouluohjelman yhteydessä on annettu ehdotuksia teemaan sopivista leikeistä. Turvallisuudesta Vetäjän tehtävänä on ennakoida mahdolliset fyysiset tai henkiset riskit ja pyrkiä ehkäisemään ne tai ainakin varautumaan niihin. Tässä paketissa kuvatut tehtävät eivät aiheuta sen suurempaa fyysistä riskiä kuin normaali metsässä oleminen tai leikkiminen. Henkisellä puolella on huolehdittava, että kukaan ei joudu naurunalaiseksi tai koe liian suuria paineita tehtävistä. Esimerkiksi ryhmäyttämistehtävistä jotkut voivat tuntua pelottavilta tai taidetehtävien purkaminen koko luokan edessä saattaa tuntua hiljaisemmista lapsista haastavalta. Ohjaajan tulee kannustaa, mutta pakottaa (ei myöskään henkisesti kiristämällä) tai nolata ei saa! Kysymys -ja vastaus -peli Opettajat kyselevät paljon. Kysymällä opettaja haluaa tietää, mitä oppilaat tietävät tai muistavat. Joskus kysymykset joskus herättävätkin oppilaissa ajattelua, näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Joillekin kysyminen ja tenttaaminen voi olla ahdistava tilanne ja ajattelu menee lukkoon, erityisesti http://www.greentravel.fi Sivu 4
kun päivää vetää oppilaille tuntematon ihminen. Ongelmaksi kyselemisessä tulee myös se, että usein ennen oikeaa vastausta tulee kymmenittäin vääriä vastauksia ja ohjaaja joutuu kaivelemaan oikeaa vastausta erilaisten vihjeiden avulla. Tällöin oppilaalle saattaa jäädä paremmin mieleen kaikki väärät vastaukset oikean vastauksen sijaan. Opettajat myös välillä kysyvät asioita, joita oppilaat eivät voi tietää. Tällöin kyselemisestä saattaakin tulla pitkällinenkin lypsyoperaatio. Kysymykset kuuluvat normaaliin koulutilanteisiin ja luokkahuoneeseen. Metsässä ollessa oppimista voi tukea monilla muilla menetelmillä, jotka eivät normaalisti koulussa ole mahdollisia. Kysymysja vastauspeliä kannattaa pääsääntöisesti ohjaamisessa välttää. Se ei tee ohjaamisesta vuorovaikutteista, siihen on muitakin, parempia tapoja. Kysymyksiä toki saa kysyä, varsinkin silloin, kun on kyse kysymyksestä, johon ei ole oikeaa vastausta ( Mikä oli teidän mielestänne hauskinta tänään?, Mikä on sinun lempipuulajisi? ) tai kun on syytä odottaa oppilaiden tietävän vastauksen. Kuitenkin jos näyttää siltä, että oppilaat eivät tiedä vastausta tai eivät halua vastata, on parempi vain lopettaa lypsäminen, kertoa oikea vastaus ja liikkua ohjelmassa eteenpäin. Käytösongelmista ja opettajan roolista Leirikoulupaketin ohjelmakokonaisuudet on rakennettu niin, että helpommat tehtävät pohjustavat ja lämmittelevät haastavampiin tehtäviin. Silti osa oppilaista saattaa kokea annetut tehtävät liian haasteellisina ja saattaa heittää homman leikiksi ja ryhtyä pelleilemään. Tämä on usein heille tapa suojautua epävarmalta tilanteelta tai pitää yllä omaa koviksen roolia. Paras tapa reagoida pelleilyyn on olla huomaamatta sitä ja suhtautua edelleen vakavasti oppilaan työskentelyyn. Jos oppilas ei tee työtään ollenkaan, vaan vaikkapa vain kuljeskelee, mene tarjoamaan hänelle apua. Tai ehdota, että hän menisi joidenkin kanssa tekemään työtään. Jos taasen oppilas on esimerkiksi taideohjelman Etsi taulu -harjoituksessa vaikkapa vain läntännyt kehyksensä johonkin sen kummemmin miettimättä, katsokaa työ aivan kuin muidenkin ja anna siitä normaalista kommentteja. Joskus auttaa myös, että häiritsevästi käyttäytyvälle oppilaalle annetaan jokin erityisvastuutehtävä (esimerkiksi hän on vastuussa vaikkapa istuinalustojen kantamisesta tai muiden töiden dokumentoinnista kameralla). Älä kuitenkaan anna äänensävylläsi tai eleilläsi oppilaan ymmärtää, että kyseessä on rangaistus vaan että hän tekee sinulle/luokalle palveluksen. Häiriökäyttäytymistä ehkäisee usein tehokkaasti myös se, ettei ryhmätyöskentelyssä anneta ryhmien syntyä luonnollisesti, vaan ryhmät jaetaan satunnaisesti. Usein häiriökäyttäytyminen on sidottua tiettyihin tilanteisiin ja toisten oppilaiden myötävaikuttamiseen, satunnaisella ryhmiinjaolla ehkäistään tämä kun vanhat klikit luokan sisällä jäävät syntymättä. Monipuolinen ryhmien käyttö edesauttaa myös oppilaiden ryhmätyötaitojen kehittymistä ja ryhmäytymistä. Vaikka ryhmiinajaosta olisikin vaivaa, kannattaa erikokoisia ryhmiä käyttää monipuolisesti jokaisessa ohjelmakokonaisuudessa. Vasta jos oppilaan käytös häiritsee muidenkin työskentelyä, on tarpeen puuttua siihen voimakkaimmin keinoin. Usein häiriökäyttäytymiseen puuttuu myös luokan oma opettaja. Ja häneltä voit myös pyytää apua, sillä oma opettaja tuntee ryhmänsä parhaiten. Paras olisikin, että opettaja vanhempien avustuksella hoitaa ryhmän kurissa pitämisen, jotta sinä saat keskittyä ohjaamiseen. Tästä voi ja kannattaa myös sopia opettajan kanssa etukäteen, opettajalta voi yleisesti ottaen ennen leirikoulua kysellä, minkälainen luokka on ja onko luokassa oppilaita, joiden ohjaaminen voi vaatia erityishuomiota. Aluksi yksittäisen oppilaan häiritsevään käyttäytymiseen kannattaa puuttua moittivin katsein ja pienin huomautuksin. Jos tämä ei auta, kannattaa oppilas jonkun tehtävän kohdalla ottaa sivuun tai pyytää kävelemään vierelle ja keskustella asiasta rauhassa. Puhutellessa oppilasta kannattaa aloittaa kysymällä, mikä hänestä tuntuu pahalta ja miksi hän häiritsee muiden työskentelyä. Kannattaa myös vedota toisille työrauhan antamiseen ja siihen http://www.greentravel.fi Sivu 5
että vaikka ollaankin metsässä, ollaan silti koulussa ja koulussa joutuu välillä tekemään asioita, jotka eivät ole mukavia. Muiden oppilaiden kannalta on parempi antaa yhden vaikka istua sivussa kuin kiskoa häntä väkisin mukaan, joka vie valtavasti aikaa ja ohjaajan energiaa. Joskus häiriökäyttäytyminen ei rajoitu yhteen tai kahteen oppilaaseen, vaan koko ryhmä on hyvin levoton. Silloin voi joissakin väleissä vetää vauhdikkaan (mutta teemaa tukevan) hippaleikin, joka sopivasti purkaa energiaa. Samoin, jos päivä on kylmä ja sateinen ja ryhmä on apaattisen oloinen, kannattaa säännöllisin väliajoin vetää lämmittävä juoksuleikki ja pitää muutenkin paikallaan seisoskelua tai istuskelua vaativien ohjelmien osuus mahdollisimman lyhyenä. Yksi hyvä vaihtoehto näihin tarkoituksiin on 36 -leikki (LEIKKILITTE sivu z), joka on hyvin vauhdikas ja yleisesti erittäin pidetty leikki. Tehtävien dokumentointi ja leirikoulupäiväkirja Leirikoulupäivän aikana tarjoutuu monta tilaisuutta dokumentoida päivän kulkua ja luokan aikaansaannoksia. Nykyään oppilailla usein onkin kameroita mukana, mutta luokkaa voi innostaa myös kuvaamaan teokset huolellisesti vaikkapa koulusta mukaan otetulla kameralla. Entäpä jos yksi ryhmä toimisi kussakin ohjelmanumerossa valokuvaajana (esim. taideohjelmassa teosten valmistumisen jälkeen dokumentoi jokaisen ryhmän teokset)? Kuvamateriaalista voi tehdä vaikkapa Power Point -show tai valokuvanäyttelyn koulussa! Monet tekevät leirikoulusta myös leirikoululehden jälkikäteen jaettavaksi oppilaiden koteihin. Tämä dokumentointi ja kuvien käsittely eri yhteyksissä koulussa palauttaa päivän tekemiset vielä uudestaan mieleen ja syventää siten oppimista. Jotkut opettajat haluavat oppilaiden kirjoittavan päivittäin leirikoulupäiväkirjaa. Tällöin kannattaa varata jokin tietty ajankohta päivästä päiväkirjan kirjoittamista varten (esimerkiksi leirikouluohjelmassa iltaohjelma/ilta-aktiviteetit). Leirikoulupäiväkirjaa ei tarvitse kuitenkaan täyttää pöydän ääressä luokkamaisessa huoneessa, ulkona koivun alla tai rantakalliolla teksti luistaa varmasti paremmin! 2. LEIRIKOULURUNKO Oheinen leirikoulurunko sisältää pääkohtaisen ohjelman koko leirikoulun ajalle. Herääminen, ruokailut ja nukkumaanmeno rytmittävät päivää ja tapahtuvat aina suurinpiirtein samaan aikaan. Ohjelmarunko ei ole tarkoitettu noudatettavaksi kirjaimellisesti, vaan muutoksia ohjelmaan tuovat ryhmän saapumisaika ja lähtöaika, sää sekä yleinen aikataulun eläminen. Ohjelmaa on päivän ajalle suunniteltu aamulla 3,5 h (8:30-12:00), alkuiltapäivällä 2h (13:00 15:00). myöhään iltapäivällä 2h (15:30 17:30), illansuussa 2h (18:30-20:30) sekä illalla 1 1,5h (21:00-22:00). Kaikkia ohjelmapaikkoja ei ole tarkoitus (ainakaan joka päivä) täyttää ohjatulla tekemisellä, vaan luokalle voi ja pitää antaa myös vapaata aikaa. Vapaa-aikaa oppilaille jää myös ruokailujen yhteyteen, niihin on varattu välipalaa lukuunottamatta tunti. Sopikaa vielä opettajan kanssa erikseen nukkumis- ja heräämisajoista sekä ohjelman kokoonpanosta ennen luokan saapumista leirikouluun. Pimeä on joidenkin ohjelmien edellytys, toisten suorittamisen se puolestaan estää. Leirikoulun ohjelmaa suunniteltaessa yhdessä opettajan kanssa kannattaa nämä seikat huomioida. Mannilan leveysasteilla aurinko laskee keväällä 1.4. noin kello 19:45 ja syksyllä 30.9. jo 18:30. Iltaaktiviteetit kannattaa siis suunnitella vuodenaikaan sopivaksi myös valoisuuden suhteen. http://www.greentravel.fi Sivu 6
1. PÄIVÄ 9:00 Tervetuloa! Saapuminen. Majoittuminen. (Aamupalaa, jos luokka on lähtenyt liikkeelle aikaisin?) 10:00 Tutustuminen tiloihin ja pihapiiriin. Tutustumiskierros ja jokaiseen paikkaan liittyvät säännöt ja ohjeet 10:30 KAVERIPOLKU (sivu z) tai jos aikaa on vähemmän kuin 1,5 h tuntia, niin VALOKUVASUUNNISTUS (sivu z) tai ryhmäyttäviä leikkejä (sivu x - y) 12:00 Lounas 13:00 TAIDEOHJELMA, osa I (sivu z) 15:00 Välipala (voidaan syödä mahdollisuuksien mukaan myös luonnossa, aikataulun kannalta usein parempi) 15:30 TAIDEOHJELMA, osa II (sivu z) 17:30 Päivällinen 18:30 ILTA-AKTIVITEETIT (sivu z) 20:30 Iltapala 21:00 ILTAOHJELMAA/vapaa-aikaa 22:00 Nukkumaan! 2. PÄIVÄ 8:00 Herätys, aamutoimet 8:30 Aamupala 9:15 OPPIMISPOLKU (sivu z) 12:00 Lounas 13:00 METSÄNTUTKIJA alkaa (sivu z) 14:30 Välipala (maastossa?) 15:00 METSÄNTUTKIJA jatkuu 17:30 Päivällinen 18:30 ILTA-AKTIVITEETIT 20:30 Iltapala 21:00 ILTAOHJELMA 22:30 Nukkumaan! http://www.greentravel.fi Sivu 7
3. PÄIVÄ 8:00 Herätys, aamutoimet 9:00 Aamupala 9:30 Retkipäivän ohjelma alkaa: *** 17:30 Päivällinen 18:30 ILTA-AKTIVITEETIT 20:30 Iltapala 21:00 ILTAOHJELMA 23:00 Nukkumaan! 4. PÄIVÄ 8:30 Herätys, aamutoimet 9:00 Aamupala 9:45 Tavaroiden pakkaaminen 10:15 OPPIMISPOLKU (sivu z) tai leikkejä (LEIKKILIITE; sivu z) tai muuta tekemättä jäänyttä ohjelmaa (Kasvio?) 12:00 Lounas 13:00 Hyvästi Mannila, kotiinlähtö! (sivu z) 3. YMPÄRISTÖTAIDE -ohjelma Ensimmäisen ohjelmakokonaisuuden teemana on ympäristötaide. Ympäristötaide on taidetta, joka tehdään tiettyyn paikkaan ja ympäristöön (vrt. maalaus tai veistos, joka on esillä galleriassa tai museossa ja voidaan siirtää yhtä hyvin johonkin toiseen paikkaan). Ympäristötaidetta tehdään niin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä. Ympäristötaiteessa voi olla mukana monenlaista taidetta, esimerkiksi tiettyyn paikkaan ja hetkeen tehty performanssi voi myös olla ympäristötaidetta. Runojen ripustaminen puiden oksille voi myös muodostaa ympäristötaideteoksen. Ympäristötaidetta tehdään usein luonnon omista materiaaleista ja silloin sitä voidaan kutsua myös maataiteeksi. Ympäristötaideteos on silloin hetken taidetta, se on tarkoitettu sillä hetkellä http://www.greentravel.fi Sivu 8
koettavaksi eikä se jää pysyväksi. Taideteosta muuttaa luonto itse. Esimerkiksi hiekkaan tehtyä kuviota muuttavat tuuli, sade ja eläimet, risuista tai heinästä tehty teos alkaa maatua ja katoaa hiljalleen ympäristöönsä, takaisin osaksi luontoa. Ympäristötaidetta voidaan toki dokumentoida esimerkiksi kirjoitusten tai valokuvien muodossa. Ympäristötaide on hienoa tapa kokea luonnon kauneutta ja oppia havainnoimaan luonnon suuria ja pieniä asioita. Ympäristötaide harjoittaa tekijän havainnointikykyä ja herkkyyttä luonnolle. Se on siksi mitä parhaimpia keinoja luontosuhteen kehittämisessä ja hyvä tapa toteuttaa ympäristökasvatusta. Ympäristötaideohjelma kehittää oppilaan havainnointikykyä kaikilla aisteilla. Tavoitteena on ensisijaisesti luonnon kauneuden huomaaminen ja sitä kautta arvostuksen lisääminen. Oppilaat pääsevät myös itse tekemään ympäristötaidetta luonnon omista materiaaleista, mikä kehittää kädentaitoja ja luovuutta, kuten myös pitkäjänteistä työskentelyä. Liikunnallisuus on osa päivän antia, vauhdikkaat leikit ja metsässä vapaasti ja ohjatusti liikkuminen. Ympäristötaidepäivä opettaa myös oppilaille luonnon merkitystä suomalaisessa taiteessa ja inspiraation lähteenä. Tärkeintä on kuitenkin antaa oppilaille mahdollisuus löytää luonnosta esteettinen ja rauhoittava vaikutus itselle ja herättää kiinnostusta luontoa ja luonnossa liikkumista kohtaan. Luonnossa liikkuminen voi olla muutakin kuin erätaitoja tai luonnontuntemusta! 3.1. Tarvikkeet ympäristötaidepäivää varten: - Luuppeja (yksi jokaiselle lapselle tai ainakin 1/pari) - Taulunkehyksiä (yksi jokaiselle lapselle) - Villalankaa (esim. kahta eri väriä) ja sakset - Istuinalustoja - Kirjoitusalustoja (ei aivan välttämätöntä, mutta jos helposti saatavilla niin hyvä juttu) - Kankainen pussi, jossa seuraavia pieniä värilappuja, jokaista 3-4 kappaletta: vihreä, ruskea, valkoinen, harmaa, musta, keltainen, oranssi, punainen, sininen liila. Jos ryhmä on pieni, jätä pois oranssi. - Munakennoja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl) - Valkoisia paperiarkkeja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl) - Kontaktimuovia (1 a4-kokoinen palanen jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl) - (HUOM! Valkoiset paperit ja kontaktimuovit voi korvata myös valkoiselle kankaanpalasella jokaiselle ryhmälle!) - Laminoituja kuvia Akseli Gallen-Kallelan taideteoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim. ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida), esim. Maisema Kuhmosta 1890 Palokärki 1892 Heijastuksia 1902 Auringonlasku 1899 http://www.greentravel.fi Sivu 9
Imatra talvella 1893 Keitele 1905 Jäiden lähtö 1918 - Laminoituja kuvia Eero Järnefeltin teoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim. ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida) Esim: Metsäpolku 1887 Kaislikkoranta 1905 Ahvenruohon 1859 Syysmaisema Pielisjärveltä Marjastajat 1888 3.2. Ympäristötaide -ohjelma, ensimmäinen osa (klo 13:00 15:00) Huom! Ennen varsinaisen ohjelman alkua voidaan leikkiä leikki tai kaksi (10 20 min), jotta saadaan turhat energiat pois! Esim. leikkiliitteen leikit (s z) x y sopivat hyvin tähän tarkoitukseen hyvin. Jos taideohjelma vedetään ensimmäisenä päivänä kaveripolun tai muiden leikkien jälkeen, ei alkuleikkiä välttämättä tarvita. Aloitus (5 min) Luontoa voi katsoa monella eri tavalla tavalla. Jokainen meistä näkee asiat eri tavalla, sillä me ajattelemme ennakkoon asioista eri tavalla ja me tiedämme eri asioita. Samaa metsää katsoessaan voi marjastaja nähdä, että siellä kasvaa mustikoita, eläimistä kiinnostunut voi huomata vaikkapa jäniksenjäljet tai metsuri miettiä, että tuolla pitäisi käydä muutama puu kaatamassa pois. Sama asia näyttäytyy erilaiselta eri ihmiselle, koska jokaisella ihmisellä on omat kokemuksensa ja tietonsa, mikä vaikuttaa siihen, miten jonkin asian tulkitsemme. Tänään me lähdemme katsomaan luontoa taiteilijan silmin. Yritämme löytää luonnon kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ja löytää luonnosta niitä asioita, jotka ovat innostaneet taiteilijoita kautta aikojen. Pääsemme toki myös itse tekemään taidetta päivän aikana. Käpykoru (Noin 10 min) Jotta meidän olisi helpompi eläytyä taiteilijan rooliin, teemme kaikille tällaisen käpykorun (NÄYTÄ MALLIKORUA) luontotaiteilijan symboliksi. Näin muutumme päivän ajaksi luontotaiteilijoiksi! Ohjeet käpykorun tekoon: Jokainen oppilas etsii itselleen kauniin kävyn jostain lähistöltä, sekä kuusen että männynkävyt kelpaavat. Villalangasta leikataan sopivanmittainen palanen ja lanka sidotaan lähelle kävyn kantaa kiinni. Koko komeus ripustetaan sitomalla langat niskan takaa yhteen. http://www.greentravel.fi Sivu 10
Jokaisella päivään osallistujalla olisi hyvä käpy koko ajan kaulassa, myös opettajilla ja vanhemmilla! Eli kehota myös opettajaa ja vanhempia etsimään itselleen kävyt, jos he eivät sitä omaehtoisesti tee. Ihastelkaa kaikkien lopputuloksia hetken. Ryhmiinjako ja värien etsintä (35 min) Seuraavaksi jaetaan teidät ryhmiin. Tulkaa jokainen hakemaan täältä minun pussistani itselleen väri. Sitten etsitte toiset, joilla on sama väri kun teillä ja näin saadaan syntymään ryhmät seuraavaa tehtävää varten Kaikki ovat löytäneet ryhmänsä? Hienoa! Seuraavaksi kuljemme eteenpäin metsässä ja matkalla saatte kerätä kukin ryhmä ryhmän omaa väriä. Eli se ryhmä, jolla on vihreät laput, kerää vihreää ja punainen ryhmä punaista. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monta eri sävyä omasta väristänne. Voitte kerätä kaikenlaisia asioita jotka ovat täällä metsässä, ei kuitenkaan mitään sellaista, jonka ihminen on tänne jättänyt. Ja muistakaa ottaa elävistä kasveista näytteitä hyvin säästeliäästi. Ottakaa muutenkin vain pieniä paloja kutakin sävyä. Osa väreistä on tietysti helpompia löytää kuin toiset, toiset taas vaativat enemmän tarkkaavaisuutta, jotta löytää edes jotakin. Jokainen ryhmä saa munakennon, johon väriä voi kerätä, mutta tarkoituksena ei ole kerätä kennoa täyteen, vaan pienet värinäytteet riittävät hyvin. Ja tehtävänä on siis etsiä mahdollisimman montaa eri sävyä. Onko kysyttävää? Sitten voidaan lähteä liikkeelle, muistakaa katsella tarkasti! Lähde kävelemään melko hiljaista vauhtia ja anna ryhmille aikaa aikaa noin 10 minuuttia etsiä värejä. Sopivaan avoimeen paikkaan käveltyänne pysähdy ja kokoa ryhmä jälleen piiriin. Nyt on aika järjestää nämä löydöksemme sävyjen mukaan paperille. Eli tehkää löydöistänne jana tai ympyrä tai spiraali, jonka toisessa päässä ovat vaaleimmat sävyt ja toisessa tummimmat. Järjestäkää ne saamanne paperin päälle. Sen jälkeen saatte kontaktimuovinpalan, jolle saatte asetella värisävyjananne. Eli järjestäkää palat ensin paperille ja sitten ottakaa muovista paperi pois ja siirtäkää kuva muoville. Ei kannata yrittää laittaa muovia paperin päälle, se on hankalaa, vaan laitatte palat muoville ja sitten paperin siihen päälle. Muistakaa kääntää palat laittaessanne niin, että tarkoittamanne sävy tulee muovia vasten, sillä toisinaan lehdet ja muut on eri sävyisiä eri puolilta. Jos löytönne eivät meinaa mahtua muoville, niin repikää niitä pienemmiksi, pienistäkin paloista näkee kyllä sävyn. Ja kun kaikki palat on muovilla laittakaa paperi siihen päälle eli liimaatte muovin paperille. Onko kysyttävää? Meitä on täällä useampi aikuinen auttamassa, joten pyytäkää ihmeessä apua, jos tarvitsette. Jaa A4 kokoiset paperit ja kontaktimuovinpalat. Anna neuvoja tarvitseville. Kun kaikki ryhmät ovat valmiina, kokoontukaa piirin ja ihailkaa janoja. Vaihtoehtoisesti ja etenkin sadesäällä ryhmät voivat toteuttaa janan kankaan päälle. Tämän jälkeen ryhmät kiertävät katsomassa toisten ryhmien työt, joita yhdessä ihaillaan. Jos mukana on kamera, kannattaa jokaisen ryhmän janat ikuistaa sillä. Löytyipä täältä metsästä paljon erilaisia värejä ja sävyjä. Huomaatte varmaan, mitä täällä on eniten. Mutta kyllä muitakin värejä löytyy, kun tarkasti katsoo. Ja näin syksyllä / keväällä värimaailma on erilainen kuin kesällä. Ja talvella kaikki muuttuu jälleen, mutta kyllä silloinkin metsästä löytyy yllättävän paljon muitakin värejä kuin valkoista Kuuntelu (15 min) Kuljetaan seuraavaksi hetki aivan hiljaa. Jokainen saa hetken aikaa nauttia luonnon kauneudesta ilman ylimääräisiä ääniä. Ihailkaa kävellessänne ympärillänne olevaa värien paljoutta. Katsokaa http://www.greentravel.fi Sivu 11