KIRJALLINEN KYSYMYS 488/2011 vp Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuus Eduskunnan puhemiehelle Suomessa kansalaisille asetettavat kielivaatimukset ovat maailman tiukimmat. Meillä jokaisen ammattiin opiskelevan on opiskeltava ja osattava vähintään kahta vierasta kieltä, ja asiantuntija-ammateissa toimivilta odotetaan lisäksi kolmannen itselle vieraan kielen osaamista. Tämä johtuu siitä, että koulutusjärjestelmässämme jokainen suomalainen opiskelee ruotsia ns. pakollisena kielenä. Missään muussa maailman maassa ei ole vähemmistön puhumaa kieltä vastaavaa vaatimusta. Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja työelämä vaativat yhä enemmän kielitaitoa ns. kansallisena kielivarantona. Kansainvälinen kanssakäyminen edellyttää hyvän englannin kielen osaamisen lisäksi myös muiden maailman kielien osaamista. Kun ruotsin kielen pakollisuus johtaa käytännössä suomalaisten vieraiden kielten taitamisen kapeutumiseen ja typistymiseen, ei pakollisuus ole siten kansamme yleissivistyksenkään näkökulmasta toimiva ratkaisu. Kielikoulutuspolitiikkamme epäonnistuu myös siinä, mihin siinä sanotaan pyrittävän. Kaikilta korkeakoulutetuilta vaadittava ns. virkamiesruotsi ei takaa riittävää kielitaitoa. Eikö olisi parempi, että motivoituneet, vapaaehtoisesti ruotsia opiskelevat ammattilaiset vastaisivat tästä tehtävästä? Perustuslain tarkoittamista suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan paremmin nojaamalla vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon. Lisäksi näin kunnioitettaisiin myös perustuslain henkeä ja kirjainta, koska vapaus on perusteena tasapuolisesti sama molemmille väestönosille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla? Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012 Lea Mäkipää /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lea Mäkipään /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 488/2011 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin nykyistä tarkoituksenmukaisemman kieli- ja koulutuspolitiikan harjoittamiseksi niin, että ruotsin kielen opiskelu toisena kansalliskielenä perustuu pakon sijasta kannustavuuteen ja vapaaehtoisuuteen suomenkielisen väestön sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet huomioon ottavalla tavalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perustuslain 17 :n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Säännöksen 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Säännöksen 2 momentissa säädetään myös siitä, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Perustuslaissa määritetään kielilainsäädännön yleiset puitteet, joita lait ja asetukset täsmentävät. Suomen ja ruotsin kielen osalta keskeisimmät näistä ovat kielilaki (423/2003) ja laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003). Kielilailla turvataan suomenja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Kielitaitolain mukaan korkeakoulututkintoa edellyttävissä valtion ja kaksikielisten kuntien viroissa viranhaltijalta vaaditaan vähemmistökielen tyydyttävä taito. Yksikielisissä kunnissa edellytetään tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (352/2003) mukaan korkeakouluopiskelijan tulee tutkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, joka kielitaitolain mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa. Suomen kielikoulutuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisten sivistystaso ja sen olennaisena osana monipuolinen ja syvällinen kielitaito. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kiellellään turvataan. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle. Valtioneuvoston kanslia asetti 2.11.2011 kansalliskielistrategiahankkeen, jonka määräaika on vuoden 2012 loppuun mennessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön 31.3.2011 asettaman ruotsin kielen opetuksen kehittämisryhmän on tarkoitus 31.5.2012 mennessä tuottaa kattava nykytilankuvaus ruotsin kielen opetuksen ja oppimistuloksien osalta sekä tuottaa opetuksen ja oppimisen parantamiseksi konkreettisia esityksiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kysymykseen sisältyneellä ehdotuksella olisi ennakoimattomia vaikutuksia kansalliskielen aseman muuttumiseen ja 2
Ministerin vastaus KK 488/2011 vp Lea Mäkipää /ps oppilaan oikeusturvaan ajatellen jatko-opinto- ja virkakelpoisuutta sekä muutoinkin mahdollisuuksia siirtyä työelämään. Kysymyksessä esitetyn suuntaisia koulutuspoliittisia tavoitteita ei sisälly hallitusohjelmaan eikä valtioneuvoston joulukuussa hyväksymään Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 2011 2016. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2012 Opetusministeri Jukka Gustafsson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 488/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Lea Mäkipää /saf: Ämnar regeringen vidta åtgärder i syfte att bedriva en mera ändamålsenlig språk- och utbildningspolitik så att studier i svenska som andra nationalspråk skulle på ett sätt som beaktar den finskspråkiga befolkningens kulturella och samhälleliga behov grunda sig på uppmuntran och frivillighet i stället för på tvång? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 17 1 mom. i grundlagen är Finlands nationalspråk finska och svenska. Enligt 2 mom. ska vars och ens rätt att hos domstol och andra myndigheter i egen sak använda sitt eget språk, antingen finska eller svenska, samt att få expeditioner på detta språk tryggas genom lag. I det andra momentet föreskrivs det dessutom att det allmänna ska tillgodose landets finskspråkiga och svenskspråkiga befolknings kulturella och samhälleliga behov enligt lika grunder. De allmänna ramarna för språklagstiftningen fastslås i grundlagen och de preciseras i lagar och förordningar. I fråga om finskan och svenskan är de mest centrala av dessa lagar språklagen (423/2003) och lagen om de språkkunskaper som krävs av offentligt anställda (424/2003). Genom språklagen tryggas den finsk- och svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter på det sätt som grundlagen förutsätter. Enligt språkkunskapslagen krävs av sökande till tjänster vid statliga myndigheter och tvåspråkiga kommuner nöjaktiga kunskaper i minoritetsspråket om högskoleexamen är ett behörighetsvillkor för anställningen. I enspråkiga kommuner förutsätts nöjaktig förmåga att förstå minoritetsspråket. Enligt statsrådets förordning om universitetsexamina (794/2004) och statsrådets förordning om yrkeshögskolor (352/2003) ska en högskolestuderande i de studier som ingår i examen eller på annat sätt visa sig ha förvärvat sådana kunskaper i finska och svenska som enligt språkkunskapslagen krävs av statsanställda vid tvåspråkiga myndigheter. Ett centralt mål för språkutbildningspolitiken i Finland är att säkerställa medborgarnas bildningsnivå och som en väsentlig del av den deras mångsidiga och fördjupade språkkunskaper. Enligt regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering är tvåspråkigheten i Finland en rikedom och resurs. Den finsk- och svenskspråkiga befolkningens möjligheter att få tjänster på sitt modersmål ska tryggas. Under statsministerns ledning utarbetas en långsiktig språkstrategi för att utveckla de två livskraftiga nationalspråken och utifrån denna konkretiseras åtgärderna för regeringsperioden. Statsrådets kansli tillsatte den 2 november 2011 projektet Nationalspråksstrategin, vars mandatperiod upphör vid utgången av år 2012. Den arbetsgrupp för utveckling av svenskundervisningen som undervisnings- och kulturministeriet tillsatte den 31 mars 2011 har för avsikt att före den 31 maj 2012 lägga fram en genomgripande beskrivning av nuläget inom svenskundervisningen och av inlärningsresultaten samt att presentera konkreta förslag till förbättring av undervisningen och inlärningen. Undervisnings- och kulturministeriet anser, med beaktande av gällande lagstiftning och inter- 4
Ministerns svar KK 488/2011 vp Lea Mäkipää /ps nationella fördrag, att det förslag som ingår i spörsmålet kan ha oförutsebara verkningar på utvecklingen av nationalspråkets ställning och på elevernas rättssäkerhet med tanke på deras behörighet för fortsatta studier samt tjänster och också annars med tanke på deras möjligheter att träda in i arbetslivet. Sådana utbildningspolitiska mål som avses i spörsmålet ingår varken i regeringsprogrammet eller i den utvecklingsplan för utbildning och forskning för åren 2011 2016 som statsrådet godkände i december. Helsingfors den 9 februari 2012 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 5