Ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistön kevätkokous Helsingissä 15. 16.4.2013 Pöytäkirja - Yhteenveto Paikka: Suomi-Seura, Mariankatu 8 Aika: maanantai 15. - tiistai 16.4.2013 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Ville Itälä avasi kokouksen 15.4.2012 kello 10.00. 2. Läsnäolijoiden toteaminen ja asialistan hyväksyminen Läsnäolijat todettiin ja asialista hyväksyttiin Läsnä: Puheenjohtaja, puhemies Ville Itälä Alueiden puhemiehet (varapuhemiehet): Wladimir Kokko (Itä-Eurooppa), Seija Sjöstedt (Pohjois-Eurooppa), Kati Hognes (Keski-Eurooppa), Raimo Luokomaa (Etelä-Eurooppa, Lähi-itä ja Afrikka), Marita Cauthén (USA ja Latinalainen Amerikka), Risto Söder (Australia ja Aasia), Veli Niinimaa (Kanada), Barbro Allardt Ljunggren (suomenruotsalaiset maailmalla) Suomi-Seura ry: toiminnanjohtaja Paula Selenius, päätoimittaja Leena Isbom ja parlamenttisihteeri Tina Nordqvist (siht.) 3. Tulevien tapaamisten taustat a. Suomi-koulut, ulkosuomalaisten lasten ja nuorten äidinkielen ja kulttuurin tukeminen, Suomi- Seuran (ulkosuomalaisparlamentin) rahoitus, YKI-kokeiden järjestäminen ulkomailla. Paula Selenius kertoi Suomi-koulujen tämänhetkisestä valtionavustustilanteesta. Vaikka eduskunta taas lisäsi 150 000 Suomi-koulujen tämän vuoden määrärahoihin, opetusministeriö ei ole lisännyt rahoja momentille. Korotus ei siis edelleenkään ole pysyvä vaan tämän vuoden lopulla pitää taas eduskunnan budjettilisärahoitusneuvottelujen kautta varmistaa, että lisäys todella tulee momentille vuodelle 2014. Tavoitteena pitää edelleen olla, että ministeriö noudattaisi eduskunnan tahtoa ja että korotus olisi pysyvä. Opetushallitus on ilmoittanut, että Suomi-koulut ovat heidän asialistallaan korkealla. Suuri ongelma on, että opettajien palkkioita ei ole nostettu vaikka lisärahaa on eduskunnan kautta saatukin. Tämä johtuu siitä, että ei ole haluttu tehdä väliaikaista korotusta, jota pitäisi laskea, jos lisärahoitusta jonakin vuonna ei tulisikaan.
Keskusteltiin myös tarpeesta turvata ja nostaa Suomi-Seuran valtionavustusta, jota myös myönnetään opetus- ja kulttuuriministeriön varoista. Valtionavustus on pysynyt kauan samana. Tämä tarkoittaa, että avustus on todellisuudessa inflaation myötä laskenut. Kielikokeiden järjestämisestä ulkomailla on tullut pyyntöjä nimenomaan Suomi-kouluilta. Niitä on jonakin kertoina järjestetty mutta niiden järjestyslupia ei Opetushallituksen toimesta uusittu. Nyt halutaan jälleen mahdollisuuksia järjestää Yki-kielikokeita ulkomailla. b. TV Finlandin lopettaminen, YLE-vero, ulkosuomalaisten palvelut Ville Itälä muistutti, että suomalaista televisiota katsotaan jo nyt ulkomailla mm. TV Kaistan kautta. YLE Areena näkyy mutta riittämättömästi, joka aiheuttaa sen, että halutut palvelut otetaan muualta, jopa vilpillisesti. Tällä hetkellä käydään oikeusprosessia TV Kaistaa ja sen palvelua vastaan. Prosessi vienee vuosia. Selenius painotti, että kun TV Finland lopetetaan, myös radion kuuntelu satelliitin kautta sekä teksti-tv häviää YLE:n ulkomaan palveluista. Raimo Luokomaa kertoi, että teksti-tv on tärkeä palvelu hänen alueensa suomalaisille. Hän lisäsi, että YLE Areenan ohjelmatarjonta on vielä erittäin rajoitettu. Itälä muistutti, että uuden YLE-veron mukaan, ulkosuomalaiset kustantavat YLE:n toimintaa jos heiltä löytyy verotettavaa tuloa Suomesta. Tina Nordqvist selosti YLE-veron järjestelmää: Yle-vero on 0,68 % henkilön ansio- ja pääomatulojen määrästä, kuitenkin enintään 140 euroa vuodessa. Henkilöasiakkaat eivät maksa Yle-veroa, jos veron määrä on vähemmän kuin 50 euroa. Vero on henkilökohtainen. Myös yhteisöiltä peritään Yle-veroa. Yhteisöjen yleisradioveron määrä perustuu verotettavaan tuloon siten, että veron määrä olisi 140 euroa, jos verotettava tulo ylittää 50 000 euroa. Rajan ylittävältä osalta veroa peritään 0,35 % niin, että veron määrä on enintään 3 000 euroa vuodessa. c. Piispa Tapio Luoma, Rovasti Ilkka Mäkelä Risto Söder huomautti, että ongelmia tulee kirkon ulkosuomalaistoiminnassa vastaan kun kirkon verotulot laskevat. Hän toivoi näkemyksiä piispalta siitä, mitä kirkon vähenevät tulot merkitsevät ulkosuomalaistoiminnalle. Luokomaa kertoi Portugalin tilanteesta: Portugal kuuluu hallinnollisesti Espanjan alueeseen mutta suomalaisella papilla ei ole vihkimisoikeutta Portugalissa. Wladimir Kokko kertoi Inkerin kirkon ja suomalaisen kirkon välisestä yhteistyöstä ja toivoi, että Suomen kirkko näkisi myös työtä keinona tukea suomalaisuutta alueella ja käyttämään Suomen kieltä työssään Inkerinmaalla. d. Hallituksen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma (2013 2015), ajankohtaiset ulkosuomalaisasiat: Selenius selosti hallituksen uuden ulkosuomalaispoliittisen ohjelman vaiheita. Ohjelman pitäisi kaikkien tietojen mukaan olla ongelmaton ja jo hyväksytty mutta jostain syystä sitä ei vielä ole saatu vahvistettua. Tammikuussa on saatu tieto, että jotain stilistisiä korjauksia vielä tehdään mutta huhtikuuhun mennessä ei asiasta ole kuulunut mitään. Itälä muistutti, että sisäasiainministeriön varoista on tuettu Suomen Silta-lehteä. Tuki on ollut ministeriön palkkamomentilla, joka on aiheuttanut paineita vähentää tukea. Tuki on siten vähitellen laskenut 240 000 :sta 10 000 :oon. Vuodesta 2013 sisäasiainministeriö ei enää tue Suomen Siltaa eikä tiedotusta. Veli Niinimaa kysyi ohjelman merkitystä. Onko se vain keräys kauniita lauseita vai velvoittaako ohjelma ketään mihinkään jos kukaan ei seuraa ohjelman toteutumista, sillä ei ole budjettia eikä siinä anneta selviä päämääriä? Selenius myönsi, että ohjelma ei ole mikään velvoittava toimintaohjelma mutta sillä on kuitenkin tärkeä merkitys siinä, että se on poliittinen todiste hallituksen tahdosta ja tunnustuksesta. Periaatteellisella tasolla sillä on iso merkitys ja myös ulkosuomalaisparlamentille väline keskustella
hallituksen eri ministeriöiden ja ministereiden kanssa. Nordqvist muistutti, että koska ulkosuomalaisasiat eivät ole yhden ainoan ministeriön tai ministerin toimivallan alla, ulkosuomalaispoliittinen ohjelma toimii yhteenvetona ulkosuomalaisten asioista hallitustasolla. e. Kirjeäänestys Vasemmistoliitto oli aiemmin ilmoittanut suhtautuneensa varovaisesti juuri vaalisalaisuuden vaarantamiseen kirjeäänestysprojektissa. Suomi-seuran johtokunnan jäsen Outi Ojala on käynyt keskusteluja oman puolueensa henkilöiden kanssa. Puhemiehistö totesi, että erityisesti Suomessa vaalisalaisuuteen vetoaminen tuntuu olevan omaleimaista. Nordqvist kertoi kirjeestä, jota sihteeristö lähetti oikeusministeriöön Vasemmistoliiton kommenttien johdosta. Siinä pyydettiin oikeusministeriötä antamaan Vasemmistoliiton pyytämään selvityspyyntöön vastaus. Oikeusministeriöstä ei ole tullut tähän pyyntöön vastausta ulkosuomalaisparlamentille. 4. Alueraporttien esittely Alueraportit löytyvät USP:n alueiden omilta sivuilta. http://www.usp.fi/alueet/index.php?kieli=fi Keskustelua syntyi Keski-Euroopan alueen senioriverkostotyöstä. Niinimaa tiedusteli SuSeMa-verkostosta ja sen mahdollisista yhteyksistä Kanadaan. Selenius kertoi, että SuSeMa-verkosto on lähinnä yhteistyöryhmä ulkomailla asuvien vanhenevien suomalaisten parissa työtä tekevien kesken, eli Merimieskirkon, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Siirtolaisuusinstituutin ja Suomi-Seuran välillä. Suomi-Seuran Helena Balash tuottaa verkostolle tietopaketteja, jotka ovat luettavissa Suomi-Seuran nettisivuilla. Keskusteltiin Kanadan tilanteesta ja Nordqvist tiedusteli, onko Kanadassa olevilla lepokodeilla mitään tiedotuksellista tms. vastuuta muualla Kanadassa asuvien suomalaisvanhusten suhteen. Päätettiin, että tutkitaan tätä aihetta ja SuSeMan mahdollisuuksia myös Kanadan alueella. Raimo Luokomaa kertoi alueelleen lähettämänsä tiedotuskirjeen kyselyn annista. Yleinen ongelma alueen järjestöillä näyttäisi olevan puute toiminnan vetäjistä. Järjestäytymisasteissakin on suuria eroja. Palautteessa mainittiin kirjeäänestyksen puute, Suomi-koulujen tilanne ja YLE-vero asioina, johon toivottiin parannuksia. Luokomaa ilmoitti, että hänellä on aikomus matkustaa Espanjaan syksyllä kun alueen toiminta taas alkaa ja tutustua paikallisten yhdistysten toimintaan. Vuonna 2014 hänellä on aikomus lähteä Italiaan. Wladimir Kokko totesi, että Yki-kielikokeiden järjestäminen Venäjällä kiinnostaa. Paluumuutto Suomeen inkeriläisalueilta jatkuu normaalina maahanmuuttona, johon kuuluu kielitestit (IVAK). Migri järjestää kielitestejä Petroskoissa ja Pietarissa. Osallistujalla on yksi mahdollisuus läpäistä kielitestiä. Testi vastaa Yki-kielikokeen tasoa 2. Ellei osallistuja läpäise tätä testiä, hänen pitää osoittaa kielitaitonsa suorittamalla YKI-2 kielitestiä. Seija Sjöstedt kertoi, että viimeisin ruotsinsuomalaisten arvioitu luku Ruotsissa on 718 000. Lukuun sisältyy jopa neljännen polven ruotsinsuomalaiset. Hallintoalueeseen kuuluu nyt 48 kuntaa ja ensi vuonna neljä uutta kuntaa on ilmoittanut liittyvänsä mukaan. Suuri ongelma Ruotsissa on kielitaitoisen henkilökunnan löytäminen niihin tehtäviin, jota vähemmistökielilaki vaatii. Monet hallintoaluekunnat väittävät, ettei löydy kysyntää suomenkieliseen
esiopetukseen. Todellinen tilanne on kuitenkin se, että suomenkieliseen opetukseen on pitkät jonot. Valitettavasti koulut eivät kuulu Euroopan neuvoston vähemmistösopimuksen alueeseen (joka on perusta vähemmistökielilaille). Koululaki on erikseen ja sen mukaan äidinkieliopetuksen järjestämiseen vaaditaan, että lapsi hallitsee kielen perustietoja. Tämä aiheuttaa tulkinnanvaraa siitä, mitä nämä taidot ovat, jonka perusteella kunta olisi velvollinen järjestämään kotikielenopetusta. Hallintoaluekunnat ovat ryhtyneet tekemään periaateohjelmaa siitä, miten ruotsinsuomalaisia kunnassa tulisi palvella omalla äidinkielellään ja mihin vähemmistökielisopimus hallintoaluekuntia velvoittaa. RSKL:än seuraavan liittokokouksen yhteyteen on tarkoitus järjestää myös Pohjois-Euroopan alueen aluekokous. Norjalaisiin yhdistyksiin on myös oltu yhteydessä ja heidät on kutsuttu Tukholmaan. Samalla yritetään luoda paremmat yhteydet muihin pohjoismaisiin yhdistyksiin. Veli Niinimaa totesi, että Kanadan alueen suurin haaste on yhteydenpito. Jonkinlaista sekavuutta aiheuttaa myös alueen kokousten roolit ja tarkoitukset. Aluekokous on erilainen tapahtuma kuin alueen yleiskokous. Yleiskokous pidetään joka vuosi Kanadassa ja sinne mennään keskustelemaan Kanadan asioista. Tähän asti yleiskokous on pidetty Kanadan suurjuhlien yhteydessä mutta jos suurjuhlat loppuvat kokousten järjestäminen vaikeutuu. Pelättävissä on, ettei niihin tule tarpeeksi osallistujia. Yksi vaihtoehto on silloin järjestää alue- tai yleiskokouksia netissä. Marita Cauthén totesi, että yhteydenpito on myös USA:n ja Latinalaisen Amerikan alueella haastavaa. Lisäksi suomalaisseuroissa on meneillään suuri rakennemuutos, joka aiheuttaa ongelmia yhteydenpidossa. Luokomaa totesi, että hänen parhaiten tuntemallaan alueellaan Portugalissa ei ole Suomi-kouluja ja paikallinen suomalaisväestö on ikääntyneempää väkeä. Hän kertoi myös suunnitelmista perustaa vanhusten palvelutalo Espanjan Aurinkorannikolle. Barbro Allardt Ljunggren pahoitteli alueraporttinsa puuttumista ja lupasi toimittaa sihteeristölle kopion lähiaikoina. Suullisessa alueraportissaan hän totesi, että alueella ei ole pitkään aikaan järjestetty aluekokouksia vaan aluekokoukset on aina vain pidetty Helsingissä täysistuntoa edeltävinä päivinä. Hän toivoo, että tähän saataisiin muutos ja että syksyllä voitaisiin järjestää alueen kokous samaan aikaan kun Ruotsissa toimivat suomenruotsalaiset järjestöt tapaavat marraskuussa, esityksen mukaan 23. 24.11.. Toivottavasti muutkin järjestöt kuin Ruotsissa toimivat voisivat lähettää edustajansa paikalle. Hän jatkoi kertomalla Ruotsin suomenruotsalaisten järjestöjen keskusjärjestön (Finlandssvenska riksförbundet i Sverige FRIS) vuosikokouksesta, joka pidettiin edellisenä viikonloppuna. Yksi kokouksen tulos oli julkilausuma, jossa vaaditaan vähemmistöasemaa myös Ruotsissa asuville suomenruotsalaisille. Hän painotti myös, että tiedotus Suomesta ruotsin kielellä on erittäin tärkeää, jotta ruotsinkieliset pysyisivät ajan tasalla Suomen tapahtumista. Keskusteltiin myös mahdollisuudesta kääntää Sutinat sekä englanniksi että ruotsiksi, vaikka vain otsikkojen osalta. Suomi-Seurassa käännöstyö on resurssikysymys ei ole yksinkertaisesti aikaa ja työvoimaa tämän työn tekemiseen. Niinimaa totesi, että hän on kääntänyt tärkeimmät pääpiirteet Sutinoista englanniksi ja lähettänyt ne eteenpäin alueensa kontaktihenkilöille. Allardt Ljunggren totesi vielä, että ruotsinsuomalaiset maailmalla toimivat sekä suomenkielisissä että skandinaavisissa järjestöissä. Yksi mahdollisuus olisi luoda näistä henkilöistä jonkinlaista verkostoa tai sähköpostilistaa. 5. Sihteeristön tilannekatsaus ja ajankohtaiset asiat
Keskusteltiin yleisesti yhteydenpidosta alueella toimiviin järjestöihin ja todettiin, että sähköisistä ja moderneista välineistä huolimatta se on suuri haaste. Todettiin, että yksi tapa pitää yhteyttä on lähettää suoraan uutiskirjemaista raporttia tai ainakin yhteenveto puhemiesten kokouksista alueen yhteyshenkilöille ja/tai järjestöille. Samaan uutiskirjeeseen voi myös lisätä tietoa muista alueen tapahtumista. Sovittiin, että sihteeristö lähettää yhteenvedon kokouksesta kaikille puhemiehille sähköpostitse kokouksen jälkeen. Myös pöytäkirjan yhteenveto lähetetään puhemiehille sähköpostitse suoraan sen lisäksi, että se laitetaan nettisivuille. Itälä kehotti myös puhemiehistöä ja sihteeristöä käyttämään sosiaalisia medioita enemmän ja aktiivisemmin. Itälä ehdotti, että seuraavan kokouksen aikana järjestettäisiin lyhyitä tapaamisia puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa, jossa ulkosuomalaisten asioista voitaisiin keskustella. Niinimaa otti esille ulkosuomalaisparlamentin käsikirjan merkityksen ja roolin. Hän myös painotti, että sihteeristö Helsingissä on ulkosuomalaisparlamentin ainoa pysyvä rakenne. Hän kehottikin toimittamaan kaikkia tärkeitä papereita ja tietoa sihteeristölle. Itälä suositteli alueiden omien sääntöjen ja tapojen kirjaamista ja liittämistä käsikirjaan. Kokko ehdotti, että puhemiehistön pitäisi pohtia, mitä mekanismeja voitaisiin ottaa käyttöön kuolleiden tai haamujärjestöjen poistamiseksi. Hän ehdotti, että alueen puhemies voisi ehdottaa puhemiehistölle jonkun järjestön poistamista listoilta sen jälkeen kun on yritetty selvittää mitä järjestölle kuuluu ja onko sillä mitään toimintaa. Esitys sai kannatusta puhemiehistöltä. Luokomaa peräänkuulutti myös selvempää tietoa järjestöjen koosta ja jäsenmäärästä. Keskusteltiin seuraavasta täysistunnosta. Ajankohdaksi ehdotettiin toukokuun loppua ja viikonloppua, perjantai lauantai. Nordqvist totesi, että viime istunnon kokemuksen perusteella, pienempi osallistujamäärä ei ole mikään ongelma mutta aloitteiden laatuun ja aiheisiin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota. Puhemiehistö totesikin, että puhemiehistöllä voisi olla aktiivisempi rooli aloitteiden seulonnassa ja muotoilussa. On mahdollista, että työn muuttamiseksi tarvitaan sääntömuutos. Sihteeristö tekee seuraavaan puhemiehistön kokoukseen ehdotuksen siitä, miten aloitteiden käsittelyä pitäisi muuttaa ja mikä puhemiehistön rooli olisi tässä. Itälä ehdotti myös seuraavalle kokoukselle yhteistä työtapaamista johtokunnan kanssa. Kaava voisi olla niin, että ensin keskusteltaisiin yhdessä ja sen jälkeen seurusteltaisiin vapaamuotoisemmin. Seuraavasta kokouksesta sovittiin, että palataan tarkkaan päivämäärään kun uusi puhemies on vastaanottanut tehtävänsä Suomi-Seuran vuosikokouksen jälkeen 16.4.2013. Lopuksi puhemiehistö kiitti Ville Itälää hyvästä ja työstä ulkosuomalaisparlamentin puhemiehenä ja miellyttävästä yhteistyöstä puhemiehistön kokouksissa ja istunnoissa. Helsinki 8.5.2013
Tina Nordqvist parlamenttisihteeri
Ulkosuomalaisparlamentin kevätkokouksen vierailujen keskustelumuistiot 1. Tapaaminen opetus- ja kulttuuriministeriön edustajien kanssa Maanantai 15.4.2013 klo 14.00 Läsnä: ylijohtaja Riitta Kaivosoja, johtaja Jari Rajanen, Annika Söderlund, kulttuuriasiainneuvos Annika Söderlund, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Puhemies Itälä selosti puhemiehistön tämänkertaiset aiheet: Suomi-koulujen rahoitus ja tulevaisuus, Suomi-Seuran oma valtionavustus ja Yki-kielikokeiden järjestely Suomen ulkopuolella. Johtaja Rajanen totesi, että Suomi-kouluille eduskunnan kautta tulleet lisäykset ovat heidän näkemyksensä mukaan kertaluontoisia eikä niitä tässä taloudellisessa tilanteessa tulla automaattisesti lisäämään ministeriön budjettiesitykseen. Ministeriön kannalta rahoitustilanne on sama kuin edellisenä vuonnakin. Hän myönsi Suomi-koulujen tuen olevan tärkeä kohde mutta totesi, että rahoituspaine on nyt kova. Ministeriön kannalta he näkevät hyvänä asiana että voivat tukea Suomi-kouluja samalla summalla eikä ole ollut pakko leikata. Söder totesi, että Suomi-koulujen kohdalla nyt eletään Australiassa jonkinlaista buumia. Kouluja syntyy ja oppilaita tulee kovaa vauhtia ja toiminta on vilkasta. Hän muistutti myös, että valtionapu on vain osa Suomi-koulujen rahoituksesta. Suurin osa tehdään vapaaehtoistyönä tai kerätään maksuja ja varoja muulla tavoin. Kun toiminta kasvaa, kasvaa myös vapaaehtoistyöntekijöiden taakka. Hän painotti, että varmuus rahojen saannista olisi hyvin tärkeää erityisesti vapaaehtoista työtä tämän asian parissa tekeville jotta jatkuvuus olisi turvattu. Itälä korosti, että eduskunnan tekemä lisäys Suomi-koulujen rahoitukseen oli tarkoitettu korotukseksi. Hän painotti lisäksi, että koska avustus oli sitä ennen pysynyt samana niin pitkään, se on pikemminkin laskenut inflaation seurauksena. Hän myönsi, että taloudellisen tilanteen takia leikkaukset ovat välttämättömiä mutta hän toivoi, että kustannuksia karsittaisiin kohtuudella ja tasavertaisesti. Rajanen huomautti, että ministeriö on sidottu annettuun kehyspäätökseen ja että vaikka ministeriöllä löytyy ymmärrystä toiminnan tärkeydelle, säästöpaineet ovat koko ajan päällä. Selenius muistutti, että momentilla on muitakin kohteita, jotka ovat saaneet korotuksia viime vuosina. Hän toivoi tasapuolisuutta korotusten ja leikkausten kohdalla kaikkien momentilla olevien kesken. Ylijohtaja Riitta Kaivosoja selosti omaa hallintoalansa kehitystä ja rahoituspuolta. Hän totesi, että kulttuuripuolella on viime vuosina lisätty ulkomaille menevää rahoitusta mm. kulttuurivientiä edistämällä. Nyt leikkauksia on tulossa tähänkin. Ystävyysseurojen ja kulttuuri-instituuttien rahoitus hoidetaan ensi vuonna Veikkausvoittorahoista. Suuria leikkauksia on myös tulossa ministeriön budjettiin ja kaikilta edunsaajilta leikataan enemmän tai vähemmän. Hän tähdensi kuitenkin, että koska ministeriön varoista maksetaan valtionavustuksia järjestöjen palkkoihin ja toimintakuluihin, leikkaukset eivät tällä kentällä tule olemaan niin isoja kuin budjettikehykset antaisivat ymmärtää. Hän myös kertoi, että suunnitelmissa on purkaa Veikkauksen rahastoja ja käyttää niitä. Itälän kysymykseen Suomi-Seuran valtionavustuksesta Kaivosoja vastasi, että juuri tälle momentille ei ole tulossa yhtä rajuja leikkauksia. Hänen arvionsa oli, että momentilta joudutaan leikkaamaan alle 100 000. Selenius huomautti, että vuodesta 1996 lähtien Suomi-Seuran valtionavustus on ollut suurin piirtein sama (1 600 000 Mmk) joten inflaation myötä se on todellisuudessa vähentynyt. Hän muistutti, että Suomi-Seura hoitaa nykyään viranomaistehtäviä ja että se rahoittaa ulkosuomalaisparlamentin kokonaan omasta budjetistaan. Itälä kertoi, että tiedotusrahaa, jota on perinteisesti saatu sisäasiainministeriön varoista, lakkautetaan ensi vuonna. Rajanen totesi, että leikkauksia ei olisi tulossa avustuksiin vaan ensi vuoden budjetin valmistu tapahtuu samalla tavalla kuin tämänkin vuoden valmistelu. Hän vahvisti myös, että se tarkoittaa, että Suomi-koulujen momentilta on taas karsittu eduskunnan viime vuonna lisätty 150 000. Kati Hognes muistutti, että Suomi-koulut ovat tärkeitä myös siinä mielessä, että ne sitouttavat nuoria ja kouluttautuneita ulkosuomalaisia Suomen kieliin ja kulttuuriin. Suomi-koulujen oppilaista tulee kansainvälisiä osaajia,
joilla on Suomeen hyvät yhteydet ja toimivat resursseina Suomelle. Nordqvist huomautti, että Suomi-koulut toimivat käyntikortteina maailmalla suomalaisessa koulutusbrändityössä. Selenius kysyi vielä Yki-kielikokeiden järjestämisestä ulkomailla. Kielikokeita on joskus aikoinaan järjestetty mutta käytäntö lopetettiin, ilmeisesti koska kotimaassa oli tapahtunut väärinkäytöksiä eikä ollut selvää miten mahdollisten ulkomailla tapahtuvien väärinkäytösten kanssa meneteltäisiin. Kokko kertoi Venäjän ja paluumuuttajien kielikokeiden käytännöstä. Hän arveli, että Yki-kielenkokeisiin olisi kysyntää myös Venäjällä. Nordqvist kertoi, että Opetushallituksesta on kerrottu, että vaikka laki ei sinänsä sano mitään kielikokeiden järjestämisestä ulkomailla, tarvitaan kuitenkin lakimuutos/lisäys, jotta niitä voitaisiin tulevaisuudessa järjestää. 2. Tapaaminen Yleisradiossa Maanantai 15.4.2013, klo 15.30, Yleisradio. Läsnä: toimitusjohtaja Lauri Kivinen, julkaisujohtaja Ismo Silvo, Viestintäjohtaja Reija Hyvärinen ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Ville Itälä luetteli ulkosuomalaisten huolia Yleisradion palvelujen suhteen. Kun mediamaksua (Yle-veroa) ruvetaan perimään kaikilta Suomeen veroa maksavilta, TV Finland lopetetaan. Samalla tekniikka ja muut vaihtoehdot Ylen palveluille ovat antaneet mahdollisuuksia, joista Yle ei hyödy. Ulkosuomalaiset kun olisivat valmiita myös maksamaan Ylen palveluista. Lauri Kivinen myönsi, että teknologian nopea kehitys on tuonut mukanaan ongelmia. Uudet mahdollisuudet ja toimijat pakotetaan vanhentuneen järjestelmän muottiin. Hän selosti vielä Yle-veron mallia. Tästä uudesta mallista syntyy Ylelle selvä velvoite tuottaa veronmaksajille palveluja. Ylellä on myös toinen, public service, tehtävä, joka ei ole sidoksissa vain maksajiin. Ylen intressissä on kehittää palvelujaan ja tarjontaansa niin, että ne ovat mahdollisimman monen ulottuvilla, mahdollisimman vapaasti ja ilman rajoja. Samalla kaikkia palveluja ei saa täydellisesti levitettyä kaikkialle. Yle-veron positiivisina puolina ovat ennakoitavuus, eli Yle tietää miten paljon tuloja heillä on, ja tasavertaisuus: vapaamatkustajia ei enää ole samassa määrin kuin ennen. Vanhan tv-lupamaksun aikana Ylen palveluja käyttivät melkein kaikki suomalaiset mutta ¼ osa ei maksanut tv-lupamaksua. Kivinen jatkoi, että Ylen hallintoneuvostossa on pariin otteeseen kiinnitetty huomiota niihin Ylen asiakkaisiin, jotka eivät asu Suomessa. Samalla on käyty keskustelua siitä, miten nämä ryhmät otetaan huomioon. Ismo Silvo kertoi Ylen tehtävästä ja ohjelmien levityksestä erityisesti ulkomaille. Ulkomaille ulottuvia palveluja on Ylellä pääosin 4: yle.fi verkkosivut, Yle Areena, Ruotsiin suunnattu maanpäällinen TV Finland kooste ja TV Finland satelliitin kautta jaettu kanava (joka loppuu kesäkuussa 2013). Näiden kanavien ohjelmatarjonnasta on ulkomaille rajattu pois tietyt suomalaiset ohjelmat. Ohjelmat, jotka sisältävät kansainvälisiä osioita, johon on ostettu esitysoikeuksia vain Suomeen, ja ohjelmat, jotka sisältävät musiikkia ja joille ei ole ostettu ulkomaille ulottavia esitysoikeuksia, eivät näy ulkomailla. Ulkomaisia ohjelmia ei tulevaisuudessakaan tulla näyttämään Suomen ulkopuolella, sillä niiden esittäminen ei kuulu Ylen julkiseen tehtävään. Tilastojen mukaan Yle Areenaa katsotaan 25 000 ulkomaiselta päätteeltä per viikko. Tavoite on nostaa tätä määrää. Yle haluaa laajentaa tarjontaa niin, että tulevaisuudessa kaikki kotimainen tv-tuotanto olisi näkyvissä Yle Areenassa ulkomaillakin. Tämä tavoite on esitetty hallintoneuvostolle ja he ovat sen hyväksyneet. Tavoitteeseen halutaan päästä niin nopeasti kuin mahdollista. Poikkeuksena ovat maan mukaan rajoitetut urheilulähetykset, jotka ovat esitysoikeuksiltaan liian kalliit esittää ulkomaille. Kansainvälisten urheilutapahtumien välittäminen ulkomaille ei myöskään kuulu Ylen julkiseen tehtävään. Itälä kysyi kansainvälisiin esitysoikeuksiin viitaten, että miten ulkomainen musiikki kuuluu Suomen ulkopuolella. Kivinen kertoi, että Teoston ja Gramexin kanssa on sovittu esitysoikeuksista. TV-ohjelmien puolella sopimusta asiasta ei ole toistaiseksi löytynyt. Hän kertoi myös, että vaikka eurooppalaisella tasolla on odotettavissa jonkinlaista säännöstä asiasta, Yle ei odota näitä päätöksiä vaan lähtee toteuttamaan suomalaisen ohjelmatarjonnan laajentamista heti. Ohjelmien lähettämisessä Internetin kautta on olemassa kaksi tapaa: jälkilähetys ja streamaus. Jälkilähetyksen kohdalla ohjelmat tallennetaan eräänlaiseen arkistoon (niin kuin Yle Areena) ja ohjelmia voi katsoa kun itse haluaa
tietyn ajan sisällä (esim. 1 kk tai 1 viikko) Internetissä. Streamaus on suora lähetys Internetin kautta. Ohjelma siis lähetetään niin kuin televisiossa tiettyyn ajankohtaan ja sitä ei voi jälkeenpäin katsoa. Suoran lähetyksen lähettämisestä Internetissä on monella tapaa helpompi sopia erityisesti esitysoikeuksien kannalta. Tämän takia Yle näkee, että Internet-televisionlähetykset ovat tulevaisuudessa streamuksia. Yle onkin aloittamassa suoria lähetyksiä Internetin kautta Suomessa piakkoin. Myös ulkomaille on tulossa enemmän suoria lähetyksiä, mutta rajoitetummin juuri esitysoikeuskiistojen takia. Barbro Allardt Ljunggren huomautti, että tekniset innovaatiot ovat hyviä mutta täytyy myös muistaa, että vanhemmat ihmiset eivät pysy mukana kehityksessä ja he ovatkin television suurkuluttajia. Hän peräsi ylimenokautta, jonka aikana molempia palvelumuotoja voisi ylläpitää ja totutella vanhempia ihmisiä uuteen tapaan katsella televisio-ohjelmia, Kivinen kertoi, että on sovittu valtiotasolla, että vuoteen 2014 kaikki jatkuu entisellään Ruotsin jakelun kanssa. Kivinen kommentoi vielä TV-Kaistan ja muiden vastaavien tallennepalvelujen laillisuutta Ylen näkökulmasta. Koska TV-Kaistan kaltaiset palvelut esittävät Ylen ostamia ohjelmia esitysoikeuksien ohi, heillä on velvollisuus puuttua palveluun. Itälä kysyi Ylen maantieteellisestä tehtävästä. Hän siteerasi Ylen tavoitetta hoidella tehtäväänsä tasavertaisin perustein ja huomautti, että ulkosuomalaiset eivät koe tulleensa tasavertaisesti palvelleeksi. Kivinen totesi, että laki on kuitenkin alueellisesti rajattu mutta Itälä ei nähnyt tämän olevan selvää. Silvo huomautti, että kun uuteen tavoitteeseen päästään, kasvaa myös tv-ohjelmien näkyvyys ja Ylen ohjelmat näkyvät myös suuremmalle osalle ulkosuomalaisista. Kivinen totesi vielä, että Ylellä on halua jakaa ohjelmistoaan mahdollisimman laajasti. Tällä hetkellä tähän on olemassa lainsäädännöllisiä ja rahoitusesteitä. Hyvärinen muistutti, että neuvottelut tekijänoikeusjärjestöjen kanssa on jatkuvaa. Myös lainsäätäjien kanssa keskustellaan koko ajan. Kivinen huomautti myös, että koskaan aikaisemmin ei ulkomailla ole katsottu suomalaisia ohjelmia niin paljon kuin nyt. Selenius muistutti myös Internetin rajoituksista. Hyvärinen ehdotti yhteistyötä siitä, miten ulkosuomalaisille saisi viestin perille miten ulkomailla voi katsoa ja kuunnella Ylen ohjelmia. Tekninen muutos on hankalaa ja tiedotusta pitäisi lisätä erityisesti ulkosuomalaisiin päin. Mm. nettiradio on jäänyt aika tuntemattomaksi ulkomailla vaikka Internetissä voi kuunnella kaikkia Ylen radiokanavia suorina. Sovittiin, että tehdään yhteistyötä tämän tiedon edelleen lähettämisessä ja erityisesti ulkosuomalaiset järjestöt otetaan mukaan tiedotustyöhön. 3. Tapaaminen piispa Tapio Luoman kanssa. Tiistai 16.4..2013 klo 9.00, Kirkkohallitus Läsnä: piispa Tapio Luoma, rovasti Ilkka Mäkelä, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Piispa kertoi omasta työhistoriastaan ja totesi, että helmikuusta 2012 hän on toiminut Espoon hiippakunnan piispana ja sen ohella myös ulkosuomalaisasioista vastaavana piispana. Hän korosti, että ulkosuomalaisten seurakuntaelämä on paikallista mutta sitoo samalla ulkosuomalaisia kotimaahan. Kirkollisen elämän tavoite on myös tukea suomalaisuutta koska vaikka kristillisyys on kansainvälistä, se on myös kansallisesti omaleimaista. Samalla kirkon tehtävä on olla siellä missä ihminenkin on ja seurakuntaelämän kautta ihminen kokee yhteisöllisyyttä. Hän totesi, että perinteinen seurakuntaelämä maailmalla on murrosvaiheessa. Suuremmat suomalaiskeskittymät häviävät monella puolella maailmaa ja ihmisten ulkomailla olosta tulee lyhytkestoisempaa. Luokomaa esitteli piispalle Portugalin ongelmaa. Portugal kuuluu Espanjan toiminta-alueeseen mutta suomalaisella papilla ei ole vihkimisoikeutta Portugalissa. Hän pyysi, että kirkon ulkosuomalaistyö pyrkisi hakemaan papille vihkimisoikeutta myös Portugaliin. Mäkelä kertoi, että vihkilupaa anotaan aina jokaisesta maasta erikseen. Ulkoministeriön avustuksella pyydetään myös lausunnot asianomaisesta maasta siitä onko maalla papin virantoimituksessa mitään estettä. Hän lupasi, että selvitetään mitä voitaisiin tehdä Portugalin tilanteessa. Hän totesi
samalla, että on joitakin maita, joissa kirkolla ei ole oikeutta suorittaa vihkimisiä (Ranska, Italia, Belgia, Viro) koska maan lakien mukaan uskontokunnilla ei ole siviiliä vihkimisoikeutta. Jos suomalainen pappi saisi vihkiä, hän käyttäisi vieraan maan lakia toisen maan sisällä. Mäkelä myös kertoi, että vihkimisluvan anominen voi kestää kahden viikon ja yhden vuoden välillä. Söder kysyi ulkosuomalaistyön tulevaisuudesta ja siitä, miten Suomen kirkon yhteistyö paikallisten seurakuntien kanssa on muuttunut ja tulee muuttumaan. Selenius totesi, että muutoksia on jo tapahtunut ja tulee tulevaisuudessakin tapahtumaan. Yhtenä esimerkkinä ovat uudet alueelliset painopisteet, niin kuin Thaimaahan lähetetty pappi. Turkki on toinen hyvä esimerkki. Samalla vanhat siirtokunnat näivettyvät ja seurakuntien rivit harvenevat. Mäkelä totesi, että kirkko pyrkii toimimaan ulkomailla ilman raskaita rakenteita ja mahdollisimman joustavasti. Thaimaan tapaus oli hänestä monimutkainen mm. työlupien saamisessa. Turkin kanssa neuvottelut näyttävät menevän hyvin. Aasia on alueena mielenkiintoinen ja erilainen. Siellä ei ole valmista tukirakennetta sisarkirkon tai edes kristillisten kirkkojen muodossa. Erityisesti tämä koskee tietenkin Arabimaita. Kiinaan on tulossa kiertävä pappi kun taas Intiaan lähetettäisiin satunnaista työntekijää. Samalla ei saisi unohtaa vanhoja siirtomaita koska vanhat seurakuntien jäsenet tarvitsevat tukea. Samoin Euroopassa muuttoliike on jatkuvaa. USA:ssakin on esimerkkejä, jossa alueellinen suomalaistoiminta on ollut erittäin vilkasta mutta olosuhteiden muututtua toiminta on siirtynyt eteenpäin (Dallas 1990-luvulla). Söder kysyi vielä riittävätkö kirkon resurssit ylläpitää toimintaa? Mäkelän näkemys oli, että kun asenteelliset esteet murenevat se auttaa myös taloudellisesti. Toiminnan määrärahoja ei toistaiseksi ole supistettu, toisin kuin muilla aloilla. Ensi vuonna on odotettavissa ihan pientä lisäystä toimintarahoihin. Se tarkoittaa, että välttämättömiä toimenpiteitä voidaan ylläpitää. Pyritään ylläpitämään yhteistyötä paikallisten tahojen kanssa. Näin ollen ei tarvitsisi sijoittaa rahaa rakenteisiin, tiloihin jne. vaan voidaan keskittyä toimintaan paikallisten suomalaisten kanssa. Piispa muistutti samalla, että suomalaisten paikallisten seurakuntien talous tietenkin vaikuttaa kirkon tuloihin ja näin ulkosuomalaistyöhön. Mäkelä kuitenkin totesi, että suurimmat menot ulkosuomalaisseurakunnissa tulee paikallisilta seurakunnilta ja paikalliselta kirkolta. Hän totesi, että esimerkiksi Espanja katolisen kirkon kanssa yhteistyö on sujunut hyvin. Muissa maissa, jossa ei ole yhteistyökirkkoa työ pitää järjestää toisella tavalla. Kokko kertoi Inkerin kirkon toiveesta saada suomea puhuva pappi toimittamaan kirkon menoja. Samalla pappi edistäisi suomen kielen käyttöä alueella. Mäkelä totesi, että Venäjä on hyvin haastava alue kirkon näkökulmasta koska siellä on sekä inkeriläisiä että suomalaisia mutta ei pysyvää työntekijää alueella. Kokko myös kertoi lähellä Viron rajaa sijaitsevasta venäläisestä Kosemkinan seurakunnan ongelmista. Lähikylissä seurakuntalaisia on hyvin vähän. Moni kuitenkin asuu Viron puolella rajaa ja heillä on Viron kansalaisuus. Seurakunnalla ei ole vakituista paikallista pappia. Tavallisesti sunnuntaisin kirkossa käy Inkerin kirkon lähetetty suomalainen pappi. Ihan viime vuonna pääseminen rajavyöhykkeelle on taas hankaloitunut eikä Kosemkinaan pääse. Niinimaa totesi, että lainmuutoksen myötä, sukututkimus kirkonkirjojen perusteella on hankaloitunut. Hän totesi, että 70 80 % kirkonkirjoista on avoimesti netissä mutta alkupää on ulkosuomalaisille hankala. Piispa myönsi, että tämä on totta. Hän viittasi Inkeri Kranttilaan kirkon keskushallinnossa, joka vastaa sukututkimusasioista. Hän kertoi myös Suomen Sukututkimusseuran nettitietopankista, Hiskistä, jossa on avoimesti saatavilla 100 vuotta vanhoja tietoja. Henkilötietosuojalain mukaan sitä uudemmat henkilötiedot eivät ole julkisia. Söder kysyi, onko Suomi-konferenssin pääsihteerin virkaan tulossa uutta työntekijää kun edellinen jää eläkkeelle. Mäkelä totesi, että virka on Australian kirkon virka ja siten kokonaan Australian evankelis-luterilaisen kirkon asia mutta Suomen kirkko tukee mahdollisuutta saada jatkajaa. Pääsihteerin palkka maksetaan Suomi-konferenssin varoista. Vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä Australian kirkko aikoo tehdä viralle. 4. Tapaaminen sisäasiainministeri Päivi Räsäsen kanssa Tiistai 16.5.2013 klo 12.15, sisäasianministeriö Läsnä: sisäasiainministeri Päivi Räsänen, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist
Söder esitteli puhemiehistön ja kokouksen aikana käsiteltyjä asioita ja tapaamisia. Selenius kysyi ulkosuomalaispoliittisesta ohjelmasta ja sen valmistumisesta. Hän totesi, että jo helmikuussa ohjelma olisi hyväksytty ministerityöryhmässä mutta sen jälkeen siitä ei ole kuultu. Ministeri Räsänen kertoi, että ohjelman teksti käsiteltiin ministerityöryhmässä ja siihen haluttiin vielä toisen ministeriön toiveesta pari tarkennusta. Käytäntö on, että kun ministeri pyytää vielä tekstiin korjauksia tai pieniäkin tarkennuksia, se hyväksytään uudestaan seuraavassa kokouksessa. Aikatauluongelmien takia tätä kokousta ei ole vielä pidetty. Mitään varsinaista ongelmaa tekstin tai ohjelman kanssa ei ole. Ministeri mainitsi ne kohdat, johon oli pieniä tarkennuksia tulossa: mm. ulkosuomalaisille tiedottamisesta, uskonnollisten yhdyskuntien läsnäolosta ulkosuomalaisten piireissä, selvitysehdotus siitä, miten ulkosuomalaiset saavat ja käyttävät palveluja Suomesta sekä Eurooppa-kouluista. Tämä tarkennettu versio hyväksytään kotouttamis- ja maahanmuuttopoliittisessa ministerityöryhmässä toukokuussa. Ministerityöryhmä kokoontuu teollisuus ja elinkeinoministeriön johdolla. Ministeri mainitsi keskustelusta, jossa on pohdittu onko sisäasiainministeriö oikea ministeriö ulkosuomalaisasioille ja kysyi samalla puhemiesten mielipidettä. Kuten ulkosuomalaispoliittisesta ohjelmastakin huomaa, suurin osa toimenpiteistä on jonkun muun ministeriön toimialaa kuin sisäasiainministeriön. Todettiin, että tärkeintä ulkosuomalaisille ei ole mikä ministeriö on periaatteellisesti ulkosuomalaisasioista vastaava vaan se miten ulkosuomalaisasioita hoidetaan kussakin vastuuministeriössä. Tähän kokonaisuuteen ulkosuomalaispoliittinen ohjelma on myös erittäin tärkeä väline. Ministerille selostettiin myös tärkeimmät, ajankohtaiset ulkosuomalaisasiat. Söder mainitsi erityisesti Suomi-koulujen tulevaisuutta ja toimintaa ulkomailla. Keskusteltiin myös pitkään vanhenevien ulkosuomalaisten asemasta ja ongelmista ulkomailla. Todettiin, että CIMO:n kautta aloitettu harjoitteluohjelma toimii erittäin hyvin niissä maissa, jossa on suomalaisia lepokoteja tai muita vanhaintaloja. Sjöstedt kertoi, että Ruotsissa taas on eniten suomenkielisiä vanhuksia mutta myös suuria ongelmia täyttää vähemmistölain vaatimukset palveluista äidinkielellä. Kielitaitoinen henkilökunta on jäämässä eläkkeelle ja uusia ei alalle saada. Myös esikouluopetuksen ongelmat suomenkielisten lasten opetuksen turvaamisessa nostettiin esille. Lisäksi mainittiin myös kirjeäänestysprojektin tärkeyttä ulkosuomalaisten äänestyksen tukemiseksi. 5. Tapaaminen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin kanssa Tiistai 16.4.2013, klo 13.10, oikeusministeriö Läsnä: oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, erityisavustaja Malin Brännkärr, johtaja Johanna Suurpää, Arto Jääskeläinen, Jussi Aaltonen Suomi-Seuran johtokunnan jäsen Outi Ojala, ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistö, toiminnanjohtaja Paula Selenius, tiedotuspäällikkö Leena Isbom, parlamenttisihteeri Tina Nordqvist Ministeri Henriksson toisti kirjeäänestyshankkeen viimeisimmät vaiheet ja totesi, että viime vuoden keväällä tehtiin kyselykierros hallituspuolueiden kesken. Tämän kyselykierroksen tulos johti siihen, että voitiin todeta, että poliittista estettä hallituksen sisällä ei hankkeelle ole. Hän myös totesi, että toisin kuin ulkosuomalaisparlamentti on saanut tietää keskusteluissaan Vasemmistoliiton edustajien kanssa, ministeriö toimitti Vasemmistoliitolle sen kaipaamaa lisätietoa kirjeäänestyshankkeesta tammikuussa. Tässä tilanteessa ministeriö lähti hallituksen budjettikehysneuvotteluihin pyynnöllä, jossa pyydettiin erikseen budjetoimaan 700 000 kahdelle vuodelle kirjeäänestyshankkeen toteuttamiseksi. Valtionvarainministeriöstä ilmoitettiin, että tällaisia varoja ei tulla lisäämään budjettiin. Mahdolliset rahat on otettava ministeriön jo olemassa olevista varoista, jos hanketta halutaan toteuttaa. Oikeusministeriö on menoeriltään pieni ministeriö ja sillä ei ole tähän varaa. Ministeri totesi, että poliittinen tahtotila on siis olemassa mutta voimavaroja ei. Hän korosti, että hanke on edelleen ajankohtainen mutta varojen puuttuessa sitä ei voida nyt edistää.
Outi Ojala painotti, että olisi tärkeää, että asia etenisi varojen puutteesta huolimatta. Hän toisti Vasemmistoliiton kantaa, että periaatteellista vastustusta ei ole. Vaalisalaisuus on perinteisesti ollut erittäin tärkeä kysymys Vasemmistoliitolle mutta tässä asiassa muut näkökohdat painavat enemmän. Hän vakuutti, että hän on edelleen henkilökohtaisesti valmis edistämään hanketta omiensa joukossa. Ministeri myönsi, että vaalisalaisuus on yksi projektin suurimmista kysymysmerkeistä mutta jos ulkosuomalaisille halutaan antaa mahdollisuus äänestää ulkomailla, ei ole olemassa aukotonta ratkaisua. Ojala muistutti vielä Ruotsin kirjeäänestysmahdollisuudesta ja painotti, että salliessaan kirjeäänestyksen, Suomi ei joutuisi huonoon joukkoon. Allardt Ljunggren totesi, että Ruotsissa kirjeäänestystä ei ole kyseenalaistettu. Ojala totesi, että rahoituksen kaaduttua jopa ennen kehysriihineuvotteluja seuraava kohde on eduskunta. Hän kysyi vielä mahdollisesta aikataulusta. Jääskeläinen kertoi, että jos heti aloitettaisiin täyspäiväinen lakivalmistelu, laki voitaisiin saada voimaan niin, että kirjeäänestys olisi mahdollisuus vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Tämä ei kuitenkaan ole realistista joten seuraavat mahdolliset vaalit, joissa kirjeäänestys voisi olla voimassa, olisi vuoden 2018 presidentinvaalit. Allardt Ljunggren kysyi, onko mahdollista tehdä periaatepäätös asian valmistelusta vaikka ei rahoja olekaan tällä hetkellä varattu hankkeeseen? Ministeri totesi, ettei hän halua lähteä projektiin, johon ei ole varattu rahaa. Hän kehotti ulkosuomalaisparlamenttia käymään keskusteluja eduskunnassa rahoista ja projektista. Viimeistään seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa pitäisi ottaa asia mukaan neuvotteluihin, ja siten myös mukaan hallitusohjelmaan.