Työympäristövaarojen selvittäminen, arviointi ja hallinta puusepänteollisuudessa

Työsuojelujulkaisuja 89 Mika Liuhamo Työympäristövaarojen selvittäminen, arviointi ja hallinta puusepänteollisuudessa NikkaRi-kehittämishanke Työsuojeluhallinto Tampere 2009

TYÖTERVEYSLAITOS Työympäristön kehittäminen -osaamiskeskus Turvalliset johtamiskäytännöt -tiimi Raportti 18.5.2009 ISBN 978-952-479-087-1 ISSN 1455-4011 2 Multiprint 2009

Alkusanat NikkaRi -kehittämishankkeen tavoitteena oli luoda puusepänteollisuudelle soveltuva menettelytapa vaarojen arviointiin, sekä tätä menettelytapaa hyödyntämällä kehittää sen soveltamista johdonmukaiseen vaarojen hallintaan hankkeeseen osallistuneilla työpaikoilla niiden omista lähtökohdista. Hankkeeseen osallistui kymmenen puusepänteollisuuden yritystä Hämeen ja Vaasan työsuojelupiirien toimialueelta. Hankkeessa järjestelmällisen riskinarvioinnin prosessin aikaansaaminen osoittautui keskeiseksi työturvallisuuden kehittämisen elementiksi. Riskinarviointi on selkeä työkalu kehittää kunkin yrityksen omia edellytyksiä hallita työturvallisuutta. Myös yhteistyö työsuojelupiirien ja Työterveyslaitoksen välillä osoitti hankkeessa toimivuutensa. Haluan lausua lämpimät kiitokseni kaikille hankkeeseen osallistuneille henkilöille ja yrityksille sekä rahoittajalle. Erityisesti mieleen ovat jääneet riskinarviointiprosessin aikana tapahtuneet henkilökohtaiset oivaltamiset ja kokonaisuuden avautuminen sekä sisältöä rikastaneet keskustelut hankkeeseen osallistuneiden henkilöiden kanssa. Toivon, että yhteiset hyvät kokemukset kannustavat yhä uusia yrityksiä kehittämään työturvallisuuttaan systemaattisen riskinarvioinnin avulla. Mika Liuhamo Työterveyslaitos 3

4

Sisällysluettelo Tiivistelmä... 7 Summary... 9 Termien selitykset... 10 1 Tausta... 11 Työturvallisuuslaki ja pientyöpaikat... 11 Puusepänteollisuus indikaattorien valossa... 11 2 Tavoite... 12 3 Organisointi... 12 Osapuolet... 12 Työryhmä... 12 Ohjaus... 13 Resurssit... 13 4 Hankkeen eteneminen... 13 Valmistelu... 13 Työpaikkakäynnit... 14 Tarkentavat selvitykset... 14 Toimintamalli... 15 Raportointi... 15 Hankkeen aikataulu... 15 5 Tulokset... 16 Kohdetyöpaikat... 16 Työpaikkojen valinta... 16 Edellytykset työpaikoilla... 16 Työpaikkojen vaaraprofiili... 16 Vaarojen arviointi... 16 Toimintamalli... 16 Arviointiprosessi... 18 Vaarojen luokittelu... 18 Vaaratekijät... 20 Räjähdysvaara... 20 Puupöly... 21 Kemialliset tekijät ja kemikaalit... 23 Tapaturman vaarat... 23 Fyysinen kuormitus... 25 Melu... 25 Ilmanvaihto ja lämpöolot... 27 Työtilojen järjestys ja siisteys... 27 Henkilönsuojainten käyttö... 28 6 Pohdinta ja johtopäätökset... 30 Riskinarvioinnin toimintamalli... 30 Pientyöpaikkojen valmiudet... 30 Menetelmät... 30 Riskin suuruuden arviointi... 30 5

Arvioinnin toteutuminen... 30 Arvioinnin hyöty... 31 Valmiudet työpaikkojen tukemiseen... 31 Työsuojelupiirit... 31 Työterveyslaitos... 31 Työterveyshuollot... 32 Muut organisaatiot... 32 Yhteistyö TTL - Työsuojelupiirit... 32 Hankkeiden suunnittelu... 32 Yhteiskäyntien suunnittelu ja toteuttaminen... 32 Hankkeen raportointi ja tiedottaminen... 33 Kehittämistarpeet... 33 Menetelmät... 33 Osaaminen... 33 7 Lähteet... 35 Liitteet... 36 1 Työpaikkakäynnillä havainnoidut asiat... 36 Vaaranarvioinnin toteuttaminen... 36 Altistumisen ja kuormituksen rajoittaminen... 36 Palo- ja räjähdysvaaran huomioiminen... 36 Ilmanvaihtojärjestelyt... 36 Työpaikan järjestys... 37 2 Työympäristön vaarojen ja riskin hallinnan arviointi... 37 Ohjeita lomakkeiden käyttäjälle... 37 Fysikaaliset tekijät... 38 Kemialliset ja biologiset tekijät... 39 Tapaturmavaarat... 40 Tapaturma- ja ylikuormitusvaarat (kone ja lähiympäristö)... 41 3 ATEX tietokortti... 42 Ohjeellinen räjähdyssuojausasiakirjan sisällys... 43 4 Vaarojen tunnistamisen työkalu (Safety Check)... 44 Riskien arviointitaulukko... 46 6

Tiivistelmä Puusepänteollisuus sisältää runsaasti perinteisiä työympäristöön liittyviä, työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta uhkaavia haitta- ja vaaratekijöitä sekä altisteita. Tällaisia ovat esimerkiksi puupöly, melu sekä kemikaalit. Puusepänteollisuuden työpaikat ovat tyypillisesti kokoluokaltaan yksittäisistä yrittäjistä ja mikroyrityksistä pieniin, alle 50 henkilön työpaikkoihin asti. Monet pienyrityksistä ovat yrittäjälähtöisiä, mikä luo niille tyypillisen johtamis- ja toimintakulttuurin. Tämän kokoisissa yrityksissä resurssit esimerkiksi työturvallisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen ovat varsin niukat, vaikka haasteita ja vaatimuksia riittääkin. Työympäristön vaarojen selvittäminen, arviointi ja hallinta sisältää työturvallisuuden kulmakivet. Työnantajan yleiseen huolehtimisvelvoitteeseen kuuluvat vaara- ja haittatekijöiden selvittäminen, niiden poistaminen mahdollisuuksien puitteissa sekä jäljelle jääneiden vaarojen merkityksen arvioiminen työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Tämä edellyttää suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä toiminnan kehittämisessä. Työpaikan vaarojen arviointiin on olemassa kymmeniä erilaisia menetelmiä, joita löytyy mm. Työterveyslaitoksen verkkosivustolta (Menetelmäpakki). Menetelmät ohjaavat työnantajaa tunnistamaan ja arvioimaan erilaisia työn ja työympäristön tyypillisiä vaaratekijöitä. Osassa menetelmiä on myös ohjeita riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi. Menetelmien suurimpana puutteena on kuitenkin se, että ne eivät riittävästi tue turvallisuusjohtamisen prosessia joka johtaisi pitkäjänteiseen, määrätietoiseen työturvallisuuden parantamiseen. Tässä hankkeessa kiinnitettiin huomiota nimenomaan työnantajan edellytyksiin työturvallisuuden parantamiseksi. Hankkeessa on pyritty kehittämään ja tukemaan työpaikkojen luontaisia toimintatapoja kehittää toimintaansa turvalliseksi. Monella työpaikalla lähtökohta on ollut perustason riskinarvioinnin käynnistämisessä ja sen loppuun saattamisessa. Tässä yhteydessä riskinarvioinnista puhuttaessa on syytä erottaa toisistaan vaarojen tunnistamisen ja arvioinnin menetelmät, sekä menetelmien soveltaminen eli arvioinnin prosessi. Työpaikoilla tarkasteltiin riskinarvioinnin toteutumista työpaikkojen omista lähtökohdista. Miten arviointi on järkevää toteuttaa? Millaisia resursseja se sitoo? Mitä lisäarvoa työstä voi saada? Miksi työ kannattaa tehdä hyvin? Millaista tukea työpaikka arvioinnissa tarvitsee? Monella työpaikalla riskinarviointi oli joko jäänyt tekemättä tai se ei ollut johtanut tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, mikä tuli esille työpaikkakäynneillä ja työsuojelupiirien tarkastuskertomuksissa. Johtopäätöksenä hankkeesta voitaneen yleisesti todeta, että työturvallisuuden parantaminen vaatii työnantajalta sitoutumista eli ajankäyttöä. Käytännössä pientyöpaikalla työnantajan aikaa jaetaan tämän ja tuhannen muun tärkeän asian kesken. Kun työnantajalla on osoittaa työturvallisuuden parantamiseen resursseja, esimerkiksi delegoimalla toimenpiteiden toteuttaminen vastuuhenkilöille, päästään lähtökohtaisesti parempaan lopputulokseen kuin sellaisilla työpaikoilla, joissa resursseja tähän ei ole. Viime kädessä on kuitenkin kysymys tahtotilasta eli siitä, miten merkittävänä asiana työnantaja työturvallisuuden parantamisen näkee ja millaiset edellytykset sen kehittämiselle luodaan. 7

8

Summary The carpentry industry contains many traditional hazards and dangers, as well as exposures, with respect to the work environment, workers health, and workers safety, for example, wood dust, noise, and chemical agents. Workplaces in this industry are typically in the size range from entrepreneurs to small enterprises with fewer than 50 workers. Many such small enterprises are based on entrepreneurship. Therefore, their management and activity culture is similar. The resources of small enterprises, for example, for the management and development of occupational safety and health, are very meagre, even though challenges and demands suffice. The determination, assessment, and management of work environment hazards form the cornerstone of occupational safety and health. It is part of the general responsibility of the employer to determine hazards and dangers, eliminate as many of them as possible, and assess the possible effect of any remaining risks to the health and safety of workers. This work requires the development of a well-designed and sustainable action plan. Numerous methods already exist for use in assessing workplace hazards; many of these methods can be found in the Menetelmäpakki (Occupational Risk Management Toolbox) on the webpages of the Finnish Institute of Occupational Health (http://www.ttl.fi/menetelmapakki). The methods help employers recognize and assess typical hazardous factors in different types of work and work environments. Some of the methods also provide guidelines on how to eliminate or decrease risks. Their greatest deficiency is, however, their lack of sufficient support for long-term and continually improving management of occupational safety and health. In this project, attention was especially paid to the abilities of employers to improve occupational safety and health. An attempt was made to develop and support means for improving workers safety and health in a way that fit the characteristics of the workplace. In many workplaces the initial work was to start a basic risk assessment and to see it through to completion. At this stage, it is necessary to differentiate between the recognition of risks and the methods used to assess risks, as well as the application of methods (i.e., the assessment process). Risk assessments in various workplaces were examined from the viewpoint of the workplaces themselves through the use of the following questions: How should the risk assessment have been carried out? What types of resources were needed? What additional value could be gained? Why should the assessment have been done well? What kind of support would have been needed? In many workplaces, the assessment had not been carried out, or it had not resulted in appropriate actions, as revealed by onsite visits and in safety inspectors reports. In conclusion, the project showed that, in general, improving occupational safety and health requires the commitment of employers, in other words, their time. In practice, the time of an employer in a small enterprise is divided between this work and a thousand other important things. When an employer can address the resources needed to improve occupational safety and health, for example, by delegating the realization of such activities to a particular person, a better result is reached than in a workplace in which there are no such resources. In the end, it is, however, a question of willingness in other words, how significant the employer believes improving occupational safety and health is and what kind of prerequisites are created for that development. 9

Termien selitykset 10 ASA-ilmoitus Työnantajan vuosittain tekemä ilmoitus syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille altistuneista työntekijöistä. ASA-rekisteri Ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille altistuvien lakisääteinen rekisteri, jonka avulla pyritään ehkäisemään työhön liittyvää syöpävaaraa ja seuraa maan työpaikkojen altistumistilannetta. ATEX Atmosphères explosibles. Tarkoittaa räjähdysvaarallisia tiloja ja niissä käytettäviä laitteita koskevaa lainsäädäntöä ja standardisointia. EU-alueella nämä perustuvat EU-direktiiviin (94/9/EY). ATEX-foorumi Välittää ja jalostaa tietoa sekä antaa neuvontaa pk yrittäjille, yritysten työntekijöille ja kansalaisille ATEX-säädösten soveltamisessa. http://www.ttl.fi/atex. Haitalliseksi tunnettu Pienin ilman kemikaalipitoisuus, jonka sosiaali- ja terveysministeriö arvioi pitoisuus (HTP) voivan aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle. Ilmoitetaan yleensä haitallisten molekyylien suhteena ilmapartikkeleiden määrään miljoonasosina (ppm) tai milligrammoina ilmakuutiometriä kohti (mg/m3). Kemikaaliluettelo Työnantajan laatima ajantasainen luettelo työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Käyttöturvallisuustiedote Kemikaalilainsäädännön asettama, vaarallisen kemikaalin valmistajalta tai markkinoille tuojalta edellyttämä selvitys kemikaalin ominaisuuksista. Käyttöturvallisuustiedotteet on säilytettävä työpaikalla työntekijöiden nähtävillä. Laiteluokitus Räjähdysvaarallisiksi luokitelluissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettujen laitteiden luokitus, joka ottaa huomioon tilaluokan ja luokituksen perusteena olevien aineiden räjähdysryhmät ja lämpötilaluokat. Meluntorjuntaohjelma Työnantajan laatima lakisääteinen, muodoltaan vapaa kuvaus toimenpiteistä, joilla hallitaan melun aiheuttamia ongelmia työpaikalla ja vähennetään melulle altistumista. Menetelmäpakki Tietokanta eri organisaatioiden laatimista työolojen arviointi- ja kehittämismenetelmistä. http://www.ttl.fi/menetelmapakki. Palokuorma Vapautuva kokonaislämpömäärä, kun tilassa oleva aina palaa täydellisesti, ml. kantavat ja runkoa jäykistävät rakenteet, rakennusosat sekä irtaimisto. Palokuorma määräytyy normaalisti osaston käyttötavan mukaisesti ja lasketaan huoneistoalan neliömetriä kohden (MJ/m 2 ). Palo-osastointi Rakennusmääräysten mukaan rakennus tulee jakaa palo-osastoihin. Osastoinnin tarkoituksena on estää palon ja haitallisten savukaasujen leviäminen palo-osastosta toiseen. Räjähdyssuojausasiakirja Työnantajan laatima selvitys räjähdysvaaran toteamisesta, arvioinnista sekä (RSA) toimenpiteistä räjähdysvaaran torjumiseksi työpaikalla. Safety Check Ammattialakohtaiset työsuojelun tarkistuslistat pienyrityksille, joiden tarkoituksena on auttaa yritystä huolehtimaan koko henkilöstön työturvallisuudesta ja -terveydestä. Tilaluokitus Työnantajan on luokiteltava räjähdysvaaralliset tilat. Luokitus tehdään yleensä soveltamalla käsikirjoissa tai standardeissa annettuja esimerkkejä. Luokitelluissa tiloissa on noudatettava vähimmäisvaatimuksia ja ne on tarvittaessa merkittävä. TOT-tutkinta Työpaikkaonnettomuuksien tutkintajärjestelmässä tutkitaan tiettyjä poikkeustapauksia lukuunottamatta kaikki työpaikoilla ja vastaavissa olosuhteissa sattuneet kuolemaan johtaneet työtapaturmat. Tutkinnat aloitettiin vuonna 1985. Tuttava Työterveyslaitoksen kehittämä ohjelma työturvallisuuden, tuottavuuden ja laadun kehittämiseen parantamalla järjestystä ja siisteyttä sekä antamalla positiivista palautetta työpaikalla. Työpaikkaselvitys Keskeinen osa työterveyshuoltoa. tavoitteena on tunnistaa työstä ja työoloista johtuvat vaara- ja kuormitustekijät ja arvioida niiden vaikutukset työntekijän terveyteen. Selvityksen tekeminen kuuluu työterveyshuollon ammattihenkilöille, mutta työnantaja on vastuussa niiden toteuttamisesta. Vaaraprofiili (riskiprofiili) Yksinkertainen, usein visuaalinen tapa tehdä yhteenveto riskien arvioinnin tuloksista. VARO-rekisteri Turvatekniikan keskuksen ylläpitämä vaurio- ja onnettomuusrekisteri. VARO-rekisteriin kerätään tietoa vaarallisiin kemikaaleihin, painelaitteisiin, kaivoksiin, sähkölaitteistoihin ja -laitteisiin sekä hisseihin liittyvistä onnettomuuksista ja vaaratilanteista.

1 Tausta Työturvallisuuslaki ja pientyöpaikat Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa selvittämään ja tunnistamaan työstä aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä arvioimaan niiden merkityksen työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Jos työantajalla ei ole tähän riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita (Työturvallisuuslaki). Saatujen kokemusten valossa työpaikoilla on tarvetta hyvien ja taloudellisesti tehokkaiden ratkaisujen käyttöönottamiseksi työturvallisuuden kehittämiseen, mutta erityisesti pieniltä työpaikoilta tällainen riittävä asiantuntemus monimutkaisen asiakokonaisuuden hallintaan puuttuu. Myös ulkopuolisilla asiantuntijoilla, työterveyshuolloilla, viranomaisilla ja tutkijoilla on tarve luoda yhteisiä hyviä käytäntöjä toimialan tyypillisiin ongelmiin. Tästä saatiin viitteitä myös Hämeen ja Vaasan työsuojelupiireissä vuosina 2003 2005 toteutetusta kehittämishankkeesta, jossa laadittiin 20 metallituoteteollisuuden työpaikan kanssa kullekin soveltuvat meluntorjuntaohjelmat (Ikäheimo). Työturvallisuuslain ja turvallisuusjohtamisen keskeisiä periaatteita ovat yhteistoiminta ja osallistuminen. Havainnollistaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi lisätä henkilöstön osallistumista ja edistää sellaisten ratkaisujen löytymistä, jotka voivat syntyä työpaikkojen eri tahojen ja tarvittaessa ulkopuolisen asiantuntemuksen yhdistämisellä. Osallistu Havainnollista Kehitä toimintamallia on sovellettu keskisuurilla ja suurehkoilla työpaikoilla (Säämänen ym.). Näiden periaatteiden soveltaminen myös pienillä työpaikoilla on perusteltua tilanteessa, jossa työtä edelleen tehdään työympäristökysymysten kannalta vaativissa olosuhteissa. Puusepänteollisuus indikaattorien valossa Toimialalla Puutavaran ja puutuotteiden valmistus on työpaikkatapaturmien taajuudessa tapahtunut jonkin verran myönteistä kehitystä tarkastelujaksolla 1996 2002. Taajuus on kuitenkin korkealla tasolla, luokkaa 60 70 työtapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Samalla ajanjaksolla teollisuuden keskiarvo on laskenut tasaisesti tasolle 40 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Vakavissa, yli 4 päivän työkyvyttömyyteen johtavissa tapaturmissa puutavaran ja puutuotteiden valmistus on huonoin kaikista teollisuuden toimialoista. Myös poissaolopäiviä on keskimäärin eniten muihin teollisuuden toimialoihin verrattuna (Tapaturmatilastot). Turvatekniikan keskuksen ylläpitämän vaurio- ja onnettomuusrekisterin (VARO) tietojen mukaan toimialalla Huonekaluteollisuus, sahat ja puutavarateollisuus on sattunut 9 vakavaa vaaratilannetta tai onnettomuutta vuosina 1997 2002. Valtaosa vahingoista on ollut syttymiä tai tulipaloja, jotka ovat liittyneet herkästi syttyvien palavien nesteiden (maalit, lakat, liuotinaineet, ohenteet) käsittelyyn ja varastointiin, osassa syynä on ollut huoltamatta jäänyt ilmanvaihtolaitteisto (VARO-rekisteri). Lisäksi puusepänteollisuuden purun- ja pölynpoistojärjestelmiin sekä palautusilman käyttöön liittyy pölyräjähdysvaara. ATEXsäädökset ovat voimassa sekä uusien että jo käytössä olevien tilojen ja laitteiden osalta (ATEX, Asetus 576/2003). Tapaturmavakuutuslaitosten liiton ylläpitämästä työpaikkaonnettomuuksien tutkintatietokannasta (TOT) löytyy vuodesta 1990 alkaen toimialalla Puutavaran ja puutuotteiden valmistus 23 kuolemaan johtanutta työtapaturmaa. Näistä valtaosa on sattunut sahoilla ja vastaavilla suuremmilla työpaikoilla. Hakusanoilla huonek tai puusep ei kuitenkaan löytynyt yhtään tapausta (Työpaikkaonnettomuuksien tutkinta). Työsuojeluhallinnon ylläpitämästä tapaturmaselostusrekisteristä löytyy toimialalla 361 Huonekalujen valmistus kaikkiaan 154 tapausta. Hakusanalla puu näistä jää jäljelle vielä 83 tapausta ja edelleen 2000-luvulla sattuneita 17 tapausta, jotka ovat lähinnä erilaisilla työstökoneilla sattuneita käsi- tai sormivammoja (TAPS-rekisteri). Työympäristön keskeisiä työhygieenisiä ongelmia puusepänteollisuudessa ovat puupöly ja melu. Kovapuupölyt (tammi ja pyökki) on luokiteltu syöpäsairauden vaaraa aiheuttaviksi ja työsuojelupiirit ovat ottaneet kantaa mm. palautusilman käyttöön (Hämeen työsuojelupiiri, Asetus 1014/2003). Liuotinaineille altistuminen ja sen luonne on muuttumassa uusien, osin vesipohjaisten liuotintyyppien myötä. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettiin 43 ammattitautia tai ammattitautiepäilyä huonekalujen valmistuksen toimialalta vuonna 2002. Ilmaantuvuus (tapausta/10 000 työntekijää) oli 30, kun kaikkien alojen keskiarvo oli 20. Keskeiset ammattitautiryhmät olivat ihotaudit (15 tapausta) sekä tuki- ja liikuntaelinten rasitussairaudet (11 tapausta). Niissä molemmissa ilmaantuvuus oli yli kaikkien alojen keskiarvon. Ihotautien osalta se oli kaikkien toimialojen suurin (10) yhdessä maa- ja metsätalouden sekä elintarviketeollisuuden kanssa (Ammattitaudit 2002). 11

2 Tavoite Hankkeessa pyrittiin luomaan ja toteuttamaan työympäristön vaarojen tunnistamisen, arvioinnin ja hallinnan toimintamalli kymmenellä puutuotteita valmistavalla työpaikalla yhteistyössä työpaikan henkilöstön ja ulkopuolisen asiantuntijan kesken. Hankkeeseen osallistuneet työpaikat olivat puusepänteollisuuden pienyrityksiä. Toimialaan sisältyy huonekalujen valmistuksen lisäksi rakennuspuusepän teollisuus, toimialat 20 ja 36 (Toimialaluokitus 1995). Työpaikkojen toiminnassa puun työstämiseen liittyvät vaara- ja haittatekijät olivat keskeisiä. Hankkeessa haettiin vastausta myös siihen, miten yksittäinen työnantaja voi asiantuntija-apua käyttäen parhaiten arvioida ja kehittää työympäristönsä työturvallisuutta. Menetelminä käytettiin asiantuntijoiden avustuksella tai toimesta tehtyjä yleisiä tai kohdennettuja riskinarviointeja, mittauksia sekä kirjallisuusselvityksiä. Kehittämishankkeen tavoitteena oli tarjota rakennuspuupuusepänteollisuuden sekä huonekalujen valmistuksen toimialalla oleville, puutuotteita valmistaville alle 50 henkilön työpaikoille toimintamalli, jolla työnantaja voi ulkopuolista asiantuntemusta hyödyntämällä selvittää ja arvioida työpaikan kannalta keskeiset tapaturmavaarat sekä työympäristön muut vaara- ja kuormitustekijät kehittää mukana olevien, työpaikan ulkopuolisten tahojen (työterveyshuollot, työsuojelupiirit, Työterveyslaitos) asiantuntemusta ja valmiuksia toteuttaa yhteistyössä pientyöpaikkojen työympäristön vaarojen hallintatoimia lähtien keskeisimmistä ongelmista ja työpaikkojen tarpeista. Vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa pyrittiin ottamaan huomioon yleisten, työturvallisuuslaissa mainittujen vaaratekijöiden lisäksi syöpäsairauden vaaraa aiheuttaviksi aineiksi 1.4.2003 alkaen luokitellut kovapuupölyt (Asetus 716/2000, asetus 1014/2003) sekä asteittain 1.9.2003 alkaen voimaantuleva ATEX-direktiivi (Asetus 576/2003). 3 Organisointi 12 Osapuolet Hämeen (HäTSP) ja Vaasan (VaTSP) työsuojelupiirit valitsivat hankkeeseen osallistuvat työpaikat, toteuttivat työpaikkakäynnin sekä tiedottivat hankkeesta työpaikkoja. Työterveyslaitos (TTL) laati ja kehitti vaarojen arvioinnin toimintamallin, toteutti erityistä asiantuntemusta vaativat kohdennetut riskinarvioinnit ja niiden raportoinnin sekä huolehti työpaikkojen tarvitsemasta asiantuntijatuesta ja ohjeista ja hankkeen raportoinnista. Työpaikat osallistuivat hankkeeseen arvioimalla työpaikan vaara- ja haittatekijät sekä valitsemalla työympäristön kehittämistoimet ulkopuolista asiantuntemusta hyödyntäen. Osassa työpaikkoja työterveyshuollot olivat mukana toteuttamassa työpaikan vaaranarviointia. Työryhmä Hankkeen työryhmän muodostivat osapuolten nimeämät henkilöt, jotka osallistuivat työpaikka- ja selvityskäynteihin ja niiden raportointiin, asiantuntijatyöhön sekä työryhmän kokouksiin. Yhteisiä kokouksia pidettiin hankkeen aikana viidesti. Työryhmään kuuluivat tarkastaja Pentti Hautamäki, VaTSP ylitarkastaja Antero Keski-Nikkola, VaTSP tarkastaja Hannu Kojo, HäTSP työhygieenikko Marko Ikäheimo, TTL tiimipäällikkö Mika Liuhamo, TTL (hankkeelle nimetty projektipäällikkö) erikoistyöhygieenikko Salme Rantanen, TTL vanhempi asiantuntija Hannu Riipinen, TTL koulutussuunnittelija Björn Tornberg, TTL

Ohjaus Varmistamaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden suunnitelman mukainen toteutuminen, hanketta ohjaamaan muodostettiin eri osapuolia edustava ohjausryhmä. Hankkeen ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana neljä kertaa. Ohjausryhmään kuuluivat ylitarkastaja Hannu Alén, STM:n työsuojeluosasto (hankkeelle nimetty valvoja) apulaispiiripäällikkö Tapani Louke, VaTSP apulaispiiripäällikkö Markku Räsänen, HäTSP aluejohtaja Rauno Hanhela, TTL. Resurssit Osapuolten yhteinen työpanos hankkeessa oli noin 30 henkilötyöviikkoa. Työsuojelupiirien työpanos painottui vuoden 2005 työpaikkakäynteihin, Työterveyslaitoksen työajasta yli puolet käytettiin suunnattuihin arviointeihin vuonna 2006. Työajan lisäksi kustannuksia syntyi työpaikka- ja selvityskäynneistä Hämeen ja Vaasan piirien alueella. Hankkeen budjetti oli 37.500 euroa, josta STM rahoitti 75 % ja TTL 25 %. 4 Hankkeen eteneminen HANKKEEN OSAPUOLET Työsuojelupiiri Työpaikka Työterveyshuolto Työterveyslaitos HANKKEEN VAIHEET 1. Valmistelu 2. Työpaikkakäynti 3. Tarkentavat selvitykset Sopii hankkeen työpaikat. Toteuttaa esikäynnin. Toteuttaa työpaikkakäynnin. Laatii tarkastuspöytäkirjan. Selvittää ja arvioi työpaikan vaarat. Valitsee ja omien mahdollisuuksien mukaan toteuttaa kehitystoimet sekä työpaikkakäynnillä todetut korjaavat toimenpiteet. Tukee vaaranarviointia. Laatii hanketiedotteen. Kartoittaa taustatietoja. Osallistuu työpaikkakäyntiin. Tutustuu olosuhteisiin. Toteuttaa ertyisasiantuntemusta vaativat kohdennetut arvioinnit ja mittaukset. Laatii lausunnon työpaikalle. 4. Toimintamalli Laatii ja kuvaa vaarojen arvioinnin toimintamallin. 5. Raportointi Osallistuu hankeraportointiin yhdessä asiantuntijan kanssa. Vastaa hankkeen raportoinnista. Kuva 1. Hankkeen eteneminen Valmistelu Hanketta ideoitiin Tampereen aluetyöterveyslaitoksen, Hämeen työsuojelupiirin ja Vaasan työsuojelupiirin yhteistyöseminaarissa 15.9.2004. Seminaarissa sovittiin alustavasti hankkeen toteuttamisesta sekä työsuunnitelman laatimisesta. Hankkeen työsuunnitelma valmistui tammikuussa 2005. Hankkeelle myönnettiin rahoitus STM:n TUKE-rahastosta 14.4.2005. Hanke alkoi pian tämän jälkeen työryhmän ja ohjausryhmän kokoontumisella touko-kesäkuussa 2005. Hankkeen valmisteluvaiheessa työsuojelupiirit sopivat kunkin työpaikan kanssa hankkeeseen osallistumisesta sekä työpaikkakäynnin ajankohdasta. Työ- 13

Taulukko 1. Työpaikkakäynnin aiheet Aihe Sisältö Tarkoitus, muu syy 1. Esittely osanottajat, NikkaRi-hanke yhteinen sisältö ja tavoite 2. Turvallisuustoiminta työsuojelun toimintaohjelma, vaarojen ja haittojen arviointi 3. Vaara- ja haittatekijät tapaturmat ja niiden tutkinta painoalue käsin tehtävät nostot ja siirrot painoalue toistotyö painoalue näyttöpäätetyö painoalue kuljettimet erityiskohde radon erityiskohde puupöly ajankohtaisuus räjähdysvaara (ATEX) ajankohtaisuus 4. Suojautuminen henkilökohtaiset suojaimet ja niiden valinta (mm. puupöly, liuottimet) työpaikan toimintakulttuurin selvittäminen työpaikan menettely- ja työtapojen selvittäminen 5. Työaika työaikakirjanpito menettelytapojen selvittäminen 6. Lisätiedot soveltuvat arviointimenetelmät tietolähteiden tarjoaminen 7. Työpaikkakierros tuotanto, tukitoiminnot olosuhteiden havainnointi 14 terveyslaitos laati hankkeesta tiedotteen piirien käyttöön. Työpaikan vaaranarviointi pyydettiin esitettäväksi työpaikkakäynnin yhteydessä. Työpaikkakäynnit saatiin sovittua kesän 2005 aikana. Työpaikkakäynnit Työsuojelupiirit toteuttivat työsuunnitelman mukaisesti syksyllä 2005 kaikilla työpaikoilla käynnit, joihin myös TTL:n edustaja osallistui. Käynnit aloitettiin Hämeen piiristä. Työpaikkakäynneillä todettiin tehdyt toimenpiteet sekä selvitettiin aikaisempia kokemuksia, työpaikan olosuhteita ja työpaikalla dokumentoitua vaaranarviointia tarkastelemalla työympäristön keskeisiä ongelma-alueita ja erityisasiantuntemuksen tarpeita (liite 1). Työpaikkakäynneillä oli ohjeellinen asiasisältö jota sovellettiin tilanteen mukaan (taulukko 1). Piirit tekivät työpaikkakäynneistä ja niiden yhteydessä havaituista puutteista tarkastuskertomukset työpaikoille. Tarkastuskertomuksissa todettiin havaitut puutteet ja kehittämisehdotukset. Toinen hanketiedote lähetettiin työpaikoille työpaikkakäyntien jälkeen joulukuussa 2005. Tarkentavat selvitykset Työpaikkakäyntien perusteella Työterveyslaitos suunnitteli ja toteutti tarkentavat selvitykset työpaikoille. Tarkentavilla selvityksillä etsittiin yhteistyössä työnantajan kanssa ratkaisuja työpaikan vaarojen arvioinnin ja hallinnan keskeisiin näkökohtiin tai ongelmiin, joita työpaikkakäynnillä oli noussut esiin. Tällaisia oli- vat toimintaa koskevien määräysten ja vaatimusten täyttäminen, vaarojen selvittämisen ja arvioinnin periaatteet ja menetelmät, kohdennettujen arviointien ja mittausten tarpeet sekä tulosten tarkastelu ja jatkotoimenpide-ehdotukset. Selvityskäynnit pyrittiin kohdentamaan työpaikan toiveiden mukaan, milloin sellaisia oli esitetty ensimmäisen yhteydenoton tai työpaikkakäynnin yhteydessä. Käytännössä selvitykset painottuivat työpaikan oman aktiivisuuden mukaan. Monella työpaikalla yleinen vaarojen tunnistaminen ja arviointi tai esimerkiksi kohdennettu räjähdysvaaran arviointi ja torjunta oli ajankohtainen asia, jota lähdettiin toteuttamaan. Selvityskäynneillä tehtiin havaintoja myös muista työympäristöön liittyvistä tekijöistä, jotka nousivat ajankohtaisuutensa tai muun syyn vuoksi toimenpidelistalle. Apuna käytettiin havainnointiin tarkoitettuja lomakkeita, joilla sai nopeasti tehtyä kattavan yleiskuvan työpaikan keskeisistä haittatekijöistä ja riskinhallintamenettelyistä (liite 2). Kullekin työpaikalle pyrittiin tekemään ainakin yksi tarkentava selvityskäynti. Aloitteen selvitykseen tehneille työpaikoille tehtiin eniten käyntejä, nämä olivat aktiivisia jo työpaikkakäyntien aikana. Vastaavasti kahteen työpaikkaan ei selvitystä yrityksistä huolimatta saatu sovittua. Ensimmäisessä työpaikassa asiaan vaikutti avainhenkilön siirtyminen toisen työnantajan palvelukseen pian työpaikkakäynnin jälkeen sekä yrityksessä tapahtuneet laajat omistusjärjestelyt keväällä 2006. Uudella omistajalla oli tästä hankkeesta riippumattomia suunnitelmia työturvallisuuden kehittämiseksi. Toisessa työpaikassa näkyi melko selvästi avainhenkilön kuormittuneisuus työnantajan ainoana edustajana. Vaikka asenne työturvallisuutta kohtaan olikin periaatteessa myönteinen, kiireinen työ vei kui-

Taulukko 2. Hankkeen työpaikka- ja selvityskäynnit Piiri Häme Työpaikka Tässä raportissa on kuvattu hankkeen tulokset; toimintamalli, missä hankkeen aikana onnistuttiin, millaisia ongelmia tuli vastaan ja millaisia yhteistyömuotoja ja hyviä käytäntöjä saatiin aikaan. Raportti julkaistaan painettuna työsuojeluhallinnon julkaisusar- Työpaikkakäynnit Tarkastuskertomus Selvityskäynnit (*) työpaikan aloite RP RA RSA Työpaikka A 16.9. 28.9. 13.3. x Työpaikka B 23.9. 10.10. *10.11., 14.12., 1.2., 10.3., 16.6. x x x Työpaikka C 30.9. 24.10. *14.2., 4.4., 28.6. x x Työpaikka D 11.10. 26.10. 7.4. x Työpaikka E 25.10. 1.11. 6.4. x x Työpaikka F 17.11. 22.11. Työpaikka G 17.11. 2.12. Työpaikka H 28.11. 16.12. 12.10. x x Työpaikka I 28.11. 20.12. 20.6. x x Työpaikka J 29.11. 20.12. 14.6. x x kpl 10 10 10 14 5 6 4 Vaasa tenkin kaiken ajan työympäristön kehittämisen kustannuksella. Työpaikoille laadittiin selvityskäyntien perusteella raportti (RP) havainnoista ja suosituksista, yleinen riskien arviointi (RA) tai kohdennettu arviointi ja räjähdyssuojausasiakirjan (RSA) malli (taulukko 2). Toimintamalli Työpaikka- ja selvityskäynneistä koostettiin kuvaus siitä, mitä keskeisiä tyypillisiä ongelmia (vaaroja tai puutteita niiden hallintamenettelyissä) toimialan työpaikoilla on ja miten vaarojen arviointiin ja hallintaan parhaiten löydetään ratkaisuja. Tulokset on esitetty seuraavassa luvussa. Raportointi jassa sekä sähköisessä muodossa hallinnon ja TTL:n välisessä Työsuojelun tuki -ekstranetissä. Hankkeessa saatuja kokemuksia ja tuloksia on välitetty työsuojelupiirien puualan tarkastajien ajankohtaispäivässä 10.5.2006 sekä Työterveyslaitoksen ja piirien välisessä yhteistyöseminaarissa 15.5.2007. Puusepänteollisuuden työpaikoille suunniteltiin järjestettäväksi seminaari, johon kutsutaan toteuttajien lisäksi hankkeeseen osallistuneita ja muita alan työpaikkoja sidosryhmineen. Hankkeen aikataulu Hanke alkoi 15.4.2005. Suunnitelman mukaan työpaikkakäynnit oli tarkoitus toteuttaa kesän 2005 jälkeen ja tarkentavien selvitysten syksyn 2005 ja kevään 2006 välillä. Hankkeen piti päättyä 31.8.2006. Työterveyslaitoksen syksyllä 2005 alkanut ja vuoden 2006 aikana jatkunut organisaatiomuutos kuitenkin viivästytti hankkeen toteuttamista tarkentavien selvitysten, toimintamallin kuvauksen ja raportoinnin osalta siten, että hankkeelle anottiin jatkoaikaa helmikuun 2007 loppuun asti. Hankkeen eteneminen vaiheittain on esitetty oheisessa taulukossa 3. Taulukko 3. Hankkeen aikataulu 2004 2005 2006 2007 III I II III I II III I Valmistelu 09/04 08/05 x x x Työpaikkakäynnit 09/05 11/05 x Selvitykset 12/05 11/06 x x x Toimintamalli 08/06 02/07 x x Raportointi 03/07 11/07 x Kokoukset työryhmä I II III IV V ohjausryhmä I II III IV 15

5 Tulokset Kohdetyöpaikat Työpaikkojen valinta Työsuojelupiirit valitsivat kohdetyöpaikat niiden oman halukkuuden mukaan sekä hankkeen kannalta edustavan otoksen saamiseksi. Tarkoituksena oli saada mukaan yhtäältä sellaisia työpaikkoja, joilla aiempien tarkastusten perusteella oli näyttöä työturvallisuuden parantamisesta, toisaalta sellaisia, joissa työsuojelupiirin kokemusten mukaan oli selkeää tarvetta parannuksille. Valittujen työpaikkojen koko vaihteli noin 20 henkilöstä yli 50:een. Kohdetyöpaikkojen valmiudessa ja edellytyksissä turvalliseen ja terveelliseen toimintaan oli hyvin paljon hajontaa. Parhaiten toiminnan eroavaisuuksia voidaan kuvata työpaikkojen kulttuurieroilla. Osalla työpaikoista oli selvästi nähtävissä omaa tahtoa ja motivaatiota työturvallisuuden kehittämiseen, toisissa sitä sai hakemalla etsiä. Pääsääntöisesti ne työpaikat, joilla tahtoa kehittämiseen oli, saivat hankkeen aikana myös eniten aikaiseksi. Työpaikoista ainoastaan kaksi otti omatoimisesti yhteyttä projektin vetäjään (taulukko 2). Erityisesti hankkeen pienemmissä työpaikoissa oli selvästi havaittavissa yrittäjästä pieneksi yritykseksi tapahtuneen kasvun tuomia ongelmia. Yritystä johdetaan kuin suurta perhettä, muodollisuuksia ja virallisuuksia vältellen. Tämä näkyy esimerkiksi töiden organisoinnissa, jossa käytännössä puuttuu välitön työnjohtotaso. Kaikki asiat kulkevat yrittäjäjohtajan kautta, jonka aika ei mitenkään voi riittää kaikkeen turvallisen työn edellytyksistä huolehtimiseen. Työsuojelupäälliköiden, valtuutettujen ja esimiesten saamasta työsuojelukoulutuksesta ei syntynyt selvää käsitystä. Työpaikkakäynneillä tehdyt havainnot tukivat kuitenkin oletusta, että järjestäytyneellä työpaikalla työsuojeluvaltuutettu on useimmiten parhaiten työsuojelussa koulutettu henkilö. Työpaikkojen vaaraprofiili Työpaikoista saadun ennakkotiedon, työpaikkakäyntien ja erilaisten selvitysten perusteella saatiin yleiskuva puusepänteollisuuden työympäristön vaara- ja haittatekijöistä. Keskeisiä vaaroja, haittoja ja kuormitustekijöitä on esitetty taulukossa 4. Edellytykset työpaikoilla Alle 50 hengen työpaikkojen resurssit ovat hyvin rajalliset. Tämänkokoisilla työpaikoilla ei juurikaan ole esimerkiksi toimihenkilöitä. Halu ja kiinnostus asiaa kohtaan korvaa osittain muiden edellytysten, kuten ajallisten ja taloudellisten resurssien puutteita. Monella työpaikalla myös sukupolvenvaihdos on vienyt asioita positiiviseen suuntaan. Vaarojen arviointi Toimintamalli Työturvallisuuslain 10 edellyttää työnantajaa poistamaan työpaikan vaaratekijät tai, mikäli niitä ei voida poistaa, arvioimaan niiden merkityksen työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle (Työturvallisuuslaki). Huomio kiinnitetään usein siihen, miten kattavasti Taulukko 4. Työpaikkojen vaaraprofiili 16 Vaara- tai haittatekijät (eivät priorisoidussa järjestyksessä) Arvioitu ilmaantuvuus hankkeen työpaikoista, % epäjärjestys 80 epäsuotuisat lämpöolot 40 kaatuvat tai sinkoavat kappaleet 30 kemialliset tekijät ja altisteet 60 melu (ml. tärinä) 100 palo- tai räjähdysvaara 100 puupöly (ml. kovapuupöly) 100 puutteellinen ilmanvaihto tai kohdepoistot 70 raskaat käsin tehtävät nostot ja siirrot 40 vaaraa aiheuttavat koneet tai koneenosat 80

Arvioinnin suunnittelu Seuranta ja palaute Vaara- ja haittatekijöiden tunnistaminen Voidaanko yksilöidä? KYLLÄ Vaara- ja haittatekijöiden poistaminen Voidaanko poistaa? EI EI KYLLÄ Tarkempi selvitys, kohdennettu arviointi Välittömät toimenpiteet Vaara- ja haittatekijöiden merkittävyydestä päättäminen Toimenpiden valinta ja toteuttaminen Kuva 2. Vaaranarvioinnin toimintamalli hankkeessa ja millä menetelmällä vaaratekijöitä on työpaikalla tunnistettu. Myös työpaikoille annetut ohjeet ja kehitetyt työkalut korostavat nimenomaan tunnistamisvaihetta. Tästä seuraa kuitenkin usein, että suurin resurssipanos käytetään jo tässä vaiheessa. Muut vaiheet, kuten vaarojen merkittävyydestä päättäminen, torjuntatoimenpiteet sekä jatkuvuuden varmistava tilanteen seuranta, tulevat tällöin helposti laiminlyötyä (kuva 2). Hankkeessa oli tarkoitus käyttää työpaikoilla tehtyjä perustason vaarojen arviointeja apuna keskeisten riskien selvittämisessä sekä auttaa työpaikkoja erityistä asiantuntemusta vaativissa, kohdennetuissa tai erityisissä riskien arvioinneissa ja selvityksissä. Tavoitteena oli sitoutumisen aikaansaaminen työpaikoilla ja hankkeen resurssien käyttäminen nimenomaan kohdennettuihin arviointeihin (kuva 3). Valmiudet kattavaan perustason vaarojen arviointiin olivat kuitenkin yrityksissä melko epävarmalla pohjalla. Tieto ja ymmärtämys keskeisistä haitoista ja vaaroista, niiden suuruudesta ja merkityksestä puuttui. Siten myös työpaikkojen valmiudet tehdä kohdennettuja arviointeja yksin tai yhdessä asiantuntijan kanssa olivat heikot. Useimmilla työpaikoilla ei ollut osoittaa dokumentoitua vaarojen arviointia. Jos sellainen oli, dokumentti joko oli vanhentunut eli ei vastannut senhetkistä tilannetta, tai tehty tarkastelu oli hyvin suppea. Esimerkiksi vaaratekijöitä oli tunnistettu, mutta niiden suuruutta tai merkitystä ei oltu arvioitu saati mietitty toimenpiteitä riskien vähentämiseksi. Arvioinnilla ei myöskään ollut selvää havaittavaa kytkentää työpaikan johtamiseen ja päätöksentekoon. Samaa johtopäätöstä tuki myös työpaikkojen työsuojelun toimintaohjelmien puuttuminen tai päivittämättä jättäminen. Arviointi oli tehty työpaikan ulkoisista vaatimuksista, ei siksi että siitä koettaisiin olevan erityistä hyötyä työpaikan kannalta. Esiymmärrys työpaikkaselvityksen tiedot lähtötietojen hankkiminen muut tarkastelut Perusarviointi kattava kokonaisvaltainen pohja kohdennetulle tai erityiselle arvioineille Kohdennettu arviointi vaara- tai kuormitustekijöiden ryhmät esim. kemikaalit, käsin tehtävät nostot, melu, palo- ja räjähdysvaara Erityinen arviointi (TTH:n tekemä) yksilötaso: työntekijän pyytämä selvitys, erityinen sairastumisalttius ryhmätaso: raskaana olevat, nuoret, vajaakuntoiset, erityisaltistuvat Kuva 3. Vaaranarvioinnin tasot (mukaellen, Pääkkönen ym.) 17

1. Valmistelu Lähtötietojen kerääminen Koulutus ja perehtyminen 2. Tunnistaminen Vaarojen, haittojen ja ongelmien tunnistaminen Vaaran aiheuttajan ja vaaratilanteen yksilöinti Välittömien vaarojen poistaminen 3. Pohdinta Jäljelle jääneiden vaarojen riskin suuruuden ja merkityksen arviointi Nykyisten hallintamenettelyjen arviointi Toimenpide-ehdotukset 5. Seuranta 4. Päätös Toimenpiteistä päättäminen Toimenpiteiden toteuttaminen Jäännösriskin arviointi Esiymmärrys tilanteesta Käsitys keskeisistä vaaratekijöistä Käsitys hallintamenettelyistä Käsitys työpaikan riskitasosta Kuva 4. Vaaranarvioinnin prosessi. 18 Arviointiprosessi Hankkeen aikana ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin karkean perustason vaaranarvioinnin tekeminen työpaikoilla mahdollisimman pitkälti niiden omasta toimesta. Tässä tavoitteessa korostui nimenomaan vaaranarvioinnin prosessin aikaansaaminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että arviointimenetelmän sijaan tai sen lisäksi arvioinnissa korostui pohdinta vaarojen merkittävyydestä sekä selkeä päätös siitä, onko asialle tarkoitus tehdä korjaavia toimenpiteitä. Vaaranarvioinnin prosessia toteutettiin kuudessa hankkeen työpaikoista kuvan 4 kaltaisella tavalla. Työpaikoilla sovittiin arviointiryhmä, joka kokoontui joko työpaikan työterveyshuollon, Työterveyslaitoksen tai molempien asiantuntijoiden tukemana. Ensimmäisessä tapaamisessa käytiin läpi arviointiprosessi ja menettelytavat sekä käytettävä menetelmä. Samalla todettiin käytössä olleet lähtötiedot, kuten mahdollinen aiempi arviointi tai työpaikkaselvitys tuloksineen. Vaarojen ja ongelmien tunnistamisessa päätettiin välttää rasti ruutuun -tyyppisiä lomakkeita ja toisaalta syvällisiä riskianalyyseja. Tunnistamiseen käytettiin joko yleisesti käytössä olevaa arviointimenetelmää (Riskien arviointi työpaikalla), tarkistuslistaa puusepänteollisuudelle (Safety Check), tai näiden muunnelmia. Edellisen etuna on laaja levinneisyys ja tunnettuus työpaikoilla ja työterveyshuolloissa, jälkimmäinen taas kattaa puusepänteollisuuden keskeiset työympäristöön liittyvät näkökohdat. Hankkeessa ei lähdetty arvioimaan kumpi menetelmistä soveltuu arviointiin paremmin, sillä menetelmän valinta on aina työpaikkakohtaisesti harkittava asia. Molemmat menetelmät vaativat kuitenkin koulutusta ja käyttöönoton harjoittelua työpaikoilla. Vaarojen tunnistaminen ei periaatteessa edellytä hienoja välineitä. Yksinkertainen perustyökalu, tarvittaessa ruutuvihkokin, täyttää tarkoituksen. Tunnistamisvaiheesta syntyi työpaikkakohtainen lista havaituista vaaratekijöistä, jotka koottiin taulukkomuotoon (liite 4). Vaarojen tunnistamisen lisäksi pyrittiin yksilöimään vaaran aiheuttaja mahdollisten toimenpiteiden kohdentamiseksi. Yksittäisten vaaratekijöiden tunnistamista tärkeämpää on kuitenkin jatkuvan prosessin aikaansaaminen. Tunnistamiseen voidaan käyttää erilaisia saatavilla olevia apuvälineitä, mutta prosessin päätöksentekoineen pitää noudattaa työpaikan luontaista tapaa toimia. Vaarojen luokittelu Työterveyshuollot olivat useimmiten mukana arviointiprosesseissa tarjoten niihin omaa asiantuntemustaan erityisesti vaarojen merkittävyyden arvioinnissa. Vaarojen suuruutta ei arvioitu useissa menetelmissä esitetyn todennäköisyys-vakavuus -tarkastelun kautta, koska se koettiin liian hankalana. Tämän sijaan käytettiin yksinkertaisempaa panos-tuotos -mallia, jossa havaitut vaarat luokiteltiin toimenpide-ehdotusten priorisoinnin kannalta neljään luokkaan tarkastelemalla riskin pienentämisen vaatimia panoksia suhteessa siitä saatavaan tuotokseen eli riskin todelliseen hallintaan ja koettuun hyötyyn (kuva 5).

Tuotos: riskin hallinta, merkittävyys, tärkeys, hyöty, hyväksyttävyys 1. Kiireellinen Toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan pian. 2. Helppo Voidaan hoitaa heti pois. 3. Suunniteltava Tarkentava arviointi tarpeen. 4. Ei toimenpiteitä Voi edellyttää tilanteen seurantaa. Panos: hallinnan hankaluus, kalleus, hitaus yms. Kuva 5. Vaarojen luokittelu ja priorisointi toimepiteiden mukaan Kiireellisinä 1. luokan toimenpiteinä koettiin merkittävät riskit, joiden kuntoon saattaminen onnistui sangen yksinkertaisin työpaikan omin toimenpitein, esimerkiksi säteilylähteeseen liittyvien vaarojen hallinta. Helppoja 2. luokan toimenpiteitä olivat kemikaaliluettelon päivittäminen ajan tasalle tai yleisen valaistustason voimakkuuden mittaaminen. Suunnittelua vaativina 3. luokan toimenpiteinä työpaikoilla nähtiin esimerkiksi lakisääteisen meluntorjuntaohjelman toteuttaminen tai palo- ja räjähdysvaaran arviointi. Toimenpiteistä pidättäydyttiin, kun arviointiryhmässä ei koettu olevan selvää näyttöä haitan merkittävyydestä. Tällaisia olivat esim. käsiin kohdistuva tärinä tai työskentelylämpötilat epäviihtyvyystekijänä (taulukko 5). Arvioinneissa korostettiin pohdinnan ja päätöksenteon tärkeyttä. Korjaavien toimenpiteiden työlista oli tärkeämpi tulos kuin lista tunnistetuista vaaroista. Vaarojen tunnistamisesta pyrittiin pääsemään eteenpäin niiden merkityksen arviointiin. Samalla voitiin tarkastella myös työpaikalla jo toteutettuja hallintamenettelyjä. Käytännössä asiaa helpottaisi, mikäli menetelmät erottaisivat toisistaan itse vaarat ja niiden hallintamenettelyt. Molemmissa käytetyistä menetelmistä nämä seikat kuitenkin menevät tyystin sekaisin. Esimerkiksi ensiapuvälineet, henkilökohtaiset suojaimet tai ilmanvaihdon kohdepoistot ovat lähtökohdiltaan hallintakeinoja, eivät vaaratekijöitä itsessään. Näiden käyttäminen väärin voi tietenkin altistaa myös uusille vaaratekijöille. Tärkeimpänä asiana arvioinneissa korostettiin päätösten tekemistä havaittujen vaarojen suhteen, myös päätöstä olla tekemättä mitään. Päätöksenteko kannattaa pitää erillisenä vaiheena, koska päätöstä toimenpiteistä ei useinkaan tee arviointiryhmä vaan, kuten muissakin asioissa, viime kädessä yrityksen johto työnantajan edustajana. Taulukko 5. Esimerkki vaarojen luokittelusta kohdetyöpaikalla Tunnistettu haitta, kuormitus, vaara Suurtaajuussäteily Kaatuvat tavarapinot Syy, aiheuttaja tai tilanne Suurtaajuuspuristin liiman kuivauksessa Korkeat viiluniput, raskaat kappaleet Nykyinen hallinta tai varautuminen Turvallisuusohjeet, aiemmat selvitykset, kunnossapito Puretaan trukilla, ei kulkuteiden varrella Jatkuva melu >85 db Koneistus Varoitusmerkinnät, kuulosuojainten käyttö, säännölliset terveystarkastukset Veto Tilojen väliset aukot, avoimet ovet Lk Toimenpide-ehdotus, kommentti 1. Tiedottaminen vaaraetäisyydestä, varoitusmerkinnät, työnopastus 2. Varaston suojakehikon rakentaminen 3. Meluntorjuntaohjelma: käytännön toimet melun torjumiseksi, melualueen määrittely - 4. Ei merkittävä haitta, ei aiheuta toimenpiteitä 19

Vaaratekijät Räjähdysvaara Räjähdysvaaran arviointi oli kaikilla hankkeen työpaikoilla ajankohtainen asia, josta keskusteltiin työpaikkakäyntien yhteydessä. Työpaikoilla asiaa oli tuotu esille aiemmissa tarkastuksissa, palotarkastuksissa, konsulttien yhteydenotoissa sekä puualan yhdistysten ja järjestöjen kautta. Työnantajan toimenpiteisiin kuuluu 1. selvittää räjähdysvaaran olemassaolo ja arvioida vaaran merkitys 2. luokitella tilat ja merkitä ne tarvittaessa 3. valita oikeat laitteet oikeaan tilaan valita työvälineet ja suojausjärjestelmät ATEXlaitedirektiivin luokkien mukaisesti 4. selvittää räjähdysten estämiskeinot ja räjähdykseltä suojautumiskeinot estää räjähdyskelpoisten ilmaseosten muodos - tuminen ja syttyminen vähentää räjähdyksen vahingollisia vaikutuksia perehdyttää työntekijät 5. laatia räjähdyssuojausasiakirja. Luotettava räjähdysvaaran arviointi pelkästään työpaikan omasta toimesta todettiin lähes ylivoimaiseksi toteuttaa. Aihe on hyvin laaja, monisyinen ja käytännössä vaikeasti hahmotettava, eikä työpaikoilla ole selkeätä mallia tai ymmärrystä miten asiaa pitäisi lähestyä. Räjähdysvaara ei myöskään ole arkinen työsuojeluongelma, joka on mukana päivittäisessä työssä, vaan impulssi arviointiin on tullut työpaikan ulkopuolelta lainsäädännön myötä. Räjähdysvaaran arvioinnin ja torjunnan voidaan katsoa kuuluvan erityistä asiantuntemusta vaativaan kohdennettuun riskinarviointiin, jota hankkeen puitteissa oli tarkoitus toteuttaa. Perustason vaaranarvioinnin toteuttaminen vei kuitenkin resursseja siinä määrin, ettei räjähdysvaaran arviointiin ollut mahdollisuutta edetä kaikilla työpaikoilla. Neljällä työpaikalla laadittiin räjähdyssuojausasiakirjan työversio, josta muodostui tehtävän kokonaiskuva. Käytännössä työ tehtiin käymällä RSA:n sisältö läpi työpaikalla yhdessä asiaan perehtyneen henkilön kanssa sekä haastattelemalla työpaikan henkilöitä. Tarkoituksena oli todentaa esiin nousevat räjähdysvaaran muodostavat tekijät ja niiden olemassa olevat torjuntatoimenpiteet. 20 Kuva 6. Työpaikan lay-out