LAUSUNTO YK:N NAISTEN SYRJINNÄN POISTAMISTA KÄSITTELEVÄN KOMITEAN ANTAMISTA LOPPUPÄÄTELMISTÄ

LAUSUNTO 1 (8) 19.6.2009 Dnro 378/D.a.2/2009 Ulkoasianministeriö Oikeudellinen osasto; Ihmisoikeustuomioistuin- ja sopimusasioiden yksikkö OIK-40 PL 411 00023 Valtioneuvosto viite: lausuntopyyntönne HEL7852-4 26.1.2009.Määräaikaan myönnetty lisäaikaa 19.6.2009 asti. LAUSUNTO YK:N NAISTEN SYRJINNÄN POISTAMISTA KÄSITTELEVÄN KOMITEAN ANTAMISTA LOPPUPÄÄTELMISTÄ Ulkoasianministeriö pyytää Saamelaiskäräjiä antamaan lausuntonsa YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean Suomea koskevista loppupäätelmistä. Saamelaiskäräjät on tarkastellut asiaa saamelaisen alkuperäiskansan näkökulmasta ja lausuu seuraavaa: 1. Saamelaisnaisten rooli, asema ja tulevaisuuden haasteet Saamelaisyhteisössä naisilla on historiallisesti ollut tasa-arvoinen asema miesten kanssa. Tälle tasaarvolle on tyypillistä etenkin roolien, tehtävien ja elämänpiirien symmetrisyys ja toisiaan täydentävyys. Selviytymisen edellytyksenä oli että jokainen sukupuolesta riippumatta osallistui välttämättömien tehtävien hoitamiseen ja että työnjako tapahtui käytännön näkökulmasta. Saamelaisiin kohdistuneessa tutkimuksessa on kautta aikojen selvitetty lähinnä miesten ylläpitämää ja tuottamaa perinnettä. Saamelaisnaisten elämästä ja asemasta ei ole tutkimustietoa. Saamelaisnaisilla on kautta aikojen ollut keskeinen rooli saamen kielen ja kulttuuriperinnön elävöittämisessä ja säilyttämisessä, saamelaisnaisten poliittisen osallistumisen ja taloudellisten mahdollisuuksien parantamisessa sekä perinteisesti naisille kuuluneiden taloudellisten oikeuksien palauttamisessa etenkin perinteisiin elinkeinoihin liittyen. Saamelaisporonhoidossa naiset ovat osallistuneet tasa-arvoisesti paimennustyöhön. Taloasuminen, moottorikelkkojen ja mönkijöiden tulo on vähentänyt naisten osallistumista paimennustyöhön. Usein poronhoitoon osallistuminen on jäänyt poronhoidon vuotuistapahtumiin kuten vasanmerkitykseen ja erotuksiin osallistumiseen. Tulisikin etsiä keinoja jotka mahdollistavat naisten osallistuvan myös paimennustyöhön yhä enemmän. Nykytilanteessa saamelaisnaiset ovat vastakkaisten vaatimusten ristitulessa: toisaalta heiltä odotetaan tai jopa vaaditaan perinteisten kulttuuriarvojen ja käytänteiden vaalimista ja toisaalta heille asetetaan samat odotukset kuin muille nyky-yhteiskunnan naisille. Kolonialistinen ja patriarkaalinen järjestelmä ei ole vaikuttanut negatiivisesti ainoastaan alkuperäiskansojen naisiin vaan koko yhteiskuntaan ilmeten muun muassa psykologisena stressinä, henkisinä ongelmina, identiteettikriiseinä sekä itseen ja muihin kohdistuvana väkivaltana, lisääntyneenä alkoholismina ja muina sosiaalisina ongelmina, joista seurauksena on yhteisöjen ja perheiden hajoaminen, sukupolvien väliset kommunikaatio-ongelmat sekä yhteyden katkeaminen perinteisiin elinkeinoihin ja elinympäristöön. Tällaiset olosuhteet pakottavat monet muuttamaan pois perinteisiltä asuinalueiltaan kaupunkeihin. Angelintie 696 Tel. +358 (0)10 839 3100 FIN-99870 Inari www.samediggi.fi etunimi.sukunimi@samediggi.fi

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 2 (8) Toisaalta tarvitsemme ratkaisuja siihen, miten saamelaiskulttuuri selviää siitä, että saamelaisia muuttaa yhä enenevässä määrin työn perässä perinteisen saamelaisalueen ulkopuolelle. Miten esimerkiksi saamelaisnaisten oikeuksia huomioidaan näiden muutosten keskellä. 2. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen Sukupuolten välisen tosiasiallisen tasa-arvon edistäminen niin valtion-, kunnallis- kuin saamelaishallinnon politiikoissa ja ohjelmissa edellyttää naisten olosuhteiden ja aseman perinpohjaista arviointia. Saamelaisen alkuperäiskansan osalta on välttämätöntä ymmärtää, kuinka kolonialistinen ja patriarkaalinen politiikka ja käytänteet ovat vaikuttaneet ja edelleen vaikuttavat saamelaisten keskuudessa. Huomion kiinnittäminen ainoastaan sukupuolten väliseen epätasa-arvoon on riittämätöntä, sillä se jättää muut epätasa-arvon muodot tarkastelun ulkopuolelle. Alkuperäiskansojen kysymykset ja ongelmat ovat erottamattomasti kytköksissä kaikkiin tasa-arvon muotoihin, ei ainoastaan sukupuoliseen tasa-arvoon. Saamelaiset tasa-arvokysymykset ovat laajoja ja ne liittyvät myös sukupolvien ja kansojen väliseen tasa-arvoon. Nykyisen saamelaisia koskevan politiikan yksi tärkeimmistä kysymyksistä on naisten perinteisten roolien, oikeuksien ja vastuun elvyttäminen ja palauttaminen. Saamelaisnaisten statuksen vahvistaminen on keskeinen osa saamelaisyhteiskunnan kehittämistä. Saamelaiskäräjät pitää valitettavana, että Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa vuosille 2008-2011 ei ole ollenkaan mainittu saamelaisten tasa-arvokysymyksiä eikä suunnitelmia tämän tasaarvon toteuttamiseksi. 3. Yhdenvertainen osallistuminen poliittiseen ja julkiseen toimintaan Saamelaisten vaikuttamismahdollisuudet poliittiseen ja julkiseen toimintaan ovat pienet. Saamelaisten, erityisesti naisten, rooliksi jää usein ainoastaan jo olemassa oleviin rakenteisiin ja toimintaan osallistuminen ja sulautuminen. Kun valtaväestö ei tiedä juuri mitään saamelaisista, saamelaisia koskevia päätöksiä ja julkista keskustelua saamelaisten oikeuksista on mahdollista manipuloida niin, että saamelaiset nähdään, kuvataan ja ymmärretään valtayhteiskunnan intressien mukaisesti, eikä saamelaisilla itsellään ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Saamelaisten poliittisen osallistumisen standardina tulisi olla tasavertainen yhteistyö ja molemminpuolinen vastuullisuus. Keskeinen lähtökohta saamelaisten omia järjestelmiä (esim. opetus-, sosiaali- ja terveys-, oikeus-, talous- ja hallintojärjestelmiä) kehitettäessä perustana tulisi olla saamelaisten omat käytänteet ja arvojärjestelmät. Naisten määrä Saamelaiskäräjien edustustossa lisääntyi viime vaaleissa. Saamelaiskäräjien jäsenistä on 9 naista eli yli 40 % käräjäedustajista. Saamelaiskäräjien 1 varapuheenjohtaja on nainen. Saamelaisnaisilla on kaksi lautakuntapuheenjohtajuutta ja kolme varapuheenjohtajuutta (yhteensä viidestä lautakunnasta). Saamelaiskäräjillä ollaan laatimassa omaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. 4. Koulutus Saamelaisväestön osalta ei ole saatavilla tietoja toisen asteen tai korkeakoulututkinnon suorittaneiden määristä. Saamelaisväestön koulutukselliset erityistarpeet ja erityispiirteet liittyvät saamen kieleen ja kulttuuriin. Vuonna 2007 saamelaisten kotiseutualueella Enontekiöllä, Inarissa ja Sodankylässä jäi koulutuksen ulkopuolelle 17 24-vuotiaita nuoria keskimäärin 9,4 %. Utsjoen kunnassa koulutuksen ulkopuolelle

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 3 (8) jäävien osuus oli 19 %. Utsjoen poikkeuksellisen korkea osuus ei kuitenkaan näy korkeina nuorisotyöttömyyslukuina vaan selittyy lähinnä hyvillä työmahdollisuuksilla. 4.1. Perus- ja lukio-opetus Saamen kieli voi nykyisten säännösten mukaan olla perusopetuksen ja lukion opetuskieli, äidinkielen oppiaine ja vieraan kielen oppiaine. Äidinkielen opetukseen liittyy lisäksi suomen kielen opetus, joka tarkoittaa äidinkielen oppituntien jakamista saamen ja suomen kielten kesken. Perusopetuslain 10 velvoittaa saamelaisten kotiseutualueen kunnat antamaan saamen kieltä osaavien oppilaiden opetuksen pääosin saamen kielellä. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella annettavasta saamen kielen opetuksesta ei ole säännöksiä opetuslaeissa. Opetusta on kuitenkin mahdollista antaa opetusministeriön asetuksen perusteella (A 392/2007). Saamen kielen opetus on ollut vuodesta 1995 lähtien samojen määräysten alainen kuin mm. maahanmuuttajien omien kielten opetus. Lukiossa saamen kielen opiskelua on mahdollista jatkaa äidinkielenä vieraana kielenä. Lukiolainsäädäntö mahdollistaa periaatteessa myös saamenkielisen opetuksen. Käytännössä saamen kieli on kuitenkin lukiossa lähes poikkeuksetta oppiaine, eikä opetuskieli. Noin 94 % kaikesta perusopetuksen ja lukion saamelaisopetuksesta annetaan kotiseutualueella. Sen ulkopuolella ei ole saamenkielistä opetusta lainkaan. Kuluvana lukuvuonna (2008-2009) kotiseutualueen kuntien ulkopuolella saamen kielen opetusta annetaan yhteensä 22 perusopetuksen ja seitsemälle lukion oppilaalle. Yhteensä kahdeksan oppilasta on verkko-opetuksen piirissä Suomen saamelaisista jo yli puolet asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Erittäin huolestuttavaa on, että kotiseutualueen ulkopuolella asuvat lapset (alle 10-vuotiaista saamelaislapsista yli 70 % asuu saamelaisalueen ulkopuolella) jäävät kokonaan oman kielen ja omakielisen opetuksen ulkopuolelle. Tämän vuoksi saamelaiskäräjät on esittänyt, että saamenkielinen perusopetuksen ja päivähoidon tulisi olla erityiskorvattavaa kunnille myös saamelaisalueen ulkopuolella. Tämä Suomen perustuslain ja Suomen antamien, alkuperäiskansaansa koskevien kansainvälisten sitoumusten vastainen tilanne on johtamassa saamen kieltä puhuvien määrän nopeaan vähenemiseen ja kotiseutualueen ulkopuolella asuvien saamelaisten kielen ja identiteetin vaihtumiseen. Saamelaiskäräjien tekemät esitykset saamelaisopetuksen kokonaisvaltaisesta selvittämisestä, suunnitelmallisesta kehittämisestä ja perustuslaissa turvatun itsehallinnon toteuttamisesta koulutuksen alueella eivät ole edenneet opetusministeriössä. 4.2. Sosiaali- ja terveysalan koulutus Osaavan työvoiman turvaaminen tarkoittaa koulutuksen järjestäjien osallistumista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamiseen sekä hyvinvoinnin kehittämisen haasteiden tunnistamista ja niihin vastaamista. Näihin toimintaympäristön haasteisiin tulisi vastata koulutuksessa opetussuunnitelmien sisältöratkaisuilla, teknologiapainotteisella ja verkkotuetulla opetuksella, etäopetuksella, virtuaalisten oppimisympäristöjen rakentamisella ja järjestämällä tarpeen mukaisia erikoistumisopintoja, täydennyskoulutusta sekä tutkimus- ja kehityshankkeita. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja laatu voidaan turvata vain, jos palvelujärjestelmässä on riittävästi pätevää henkilöstöä. Koulutettujen saamenkielentaitoisten työntekijöiden saatavuuteen tulisi kiinnittää huomiota jo koulutusvaiheessa sisällyttämällä koulutukseen enemmän saamen kielen ja kulttuurin opintoja. Saamelaisista lähtökohdista

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 4 (8) suunniteltua ammatillista ja korkea-asteen koulutusta tulisi järjestää myös saamelaisten kotiseutualueella 5. Työllisyys Taloudellisesti, poliittisesti ja koulutuksellisesti alkuperäiskansojen naiset usein ovat epätasaarvoisessa asemassa suhteessa yhteisöjensä miehiin. Saamelaisnaisilla on kautta aikojen ollut keskeinen rooli saamelaisessa poronhoitoyhteisössä. Miesten toimintaa korostava Suomalaisen yhteiskunnan lähtökohdista laadittu poronhoitolainsäädäntö ja hallinnolliset säännökset ovat muuttaneet naisten osallistumismahdollisuuksia perinteiseen ja usein perittyyn elinkeinoon. Poronhoito mielletään nykyisin poronhoitoa ohjaavassa lainsäädännössä ja ohjausjärjestelmässä lähes ainoastaan lihantuotantona, jossa naisten panos ja rooli tehdään usein täysin näkymättömäksi. Tämä on marginalisoinut monet saamelaisnaiset poronhoidosta ja johtanut naisten perinteisen porojen omistuksen kaventumiseen. Yhä useampi nainen joutuu jättämään perinteisen elinkeinon ja siirtymään palkkatyöhön. Myös tässä tilanteessa naiset joutuvat tavallisen työ- ja perhe-elämän sovittamisen lisäksi ottamaan huomioon perinteisen elinkeinon vaatimukset. Poronhoidon taloudellinen tilanne on vaikeutunut poronhoitoon kohdistuneiden muutosten myötä. Poronhoitajat joutuvat yhä enenevässä määrin hakemaan lisäansioita poronhoidon ulkopuolelta. Toimeentulovaikeudet sekä jatkuva kamppailu muiden maankäyttömuotojen kanssa aiheuttavat kovaa henkistä painetta. Poronhoidon rakennekehityksen seurauksena poronhoitajan työmäärä kasvaa ja poronhoitajien keski-ikä kohoaa. Tämä taas asettaa kovia fyysisiä vaatimuksia työssä selviytymiselle. Poronhoitajien ansiotason mataluus, poronhoidon heikko oikeusturva sekä tulojen ennustamattomuus aiheuttavat poroelinkeinon loppumista, mistä aiheutuu yksilöille syrjäytymistä omasta kulttuuristaan ja yhteisöstään Tällä on vaikutusta myös koko saamelaiskulttuurin säilymiselle Suomessa ja näihin elinkeinoihin liittyvän perinteisen tiedon säilymiselle ja edelleen välittämiselle nuoremmalle sukupolvelle. Saamelainen poronhoito ja saamelaiskulttuuri tarvitsee säilyäkseen molempia sukupuolia ja kaikkia sukupolvia. Perinteisessä poronhoidossa kaikilla on oma roolinsa ja nyt kun pohja tältä on putoamassa, merkitsee se selvää uhkaa koko saamelaiskultturin säilymiselle. 6. Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelut Saamelaiskäräjät kiinnitti huomiota ihmisoikeuspoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan 12.3.2009 selonteossa saamelaisia koskevaan tietoon siitä, että Saamelaisnaiset kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää, ja heillä on mm. vaikeuksia saada asianmukaista terveydenhuoltoa Pohjois-Suomen lääkäripulan vuoksi. Pohjois-Suomen lääkäripula, saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen puutteellisuus ja pitkät etäisyydet eivät ole vain saamelaisnaisten ongelma, vaan ongelma koskettaa kaikkia saamelaisia. Saamenkieliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaikille saamelaisille yhtä puutteellisia, eikä niitä voi pitää erityisesti saamelaisnaisia syrjivänä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta ei voida puhua moniperustaisesta syrjinnästä, vaan kyse on rakenteellisesta syrjinnästä, joka koskee kaikkia saamelaisia. Valtion talousarviossa on vuodesta 2002 lähtien myönnetty vuodeksi kerrallaan valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Talousarvion mukaan määrärahaa saa käyttää valtionavustuksen maksamiseksi saamelaiskäräjien kautta saamelaiskäräjistä annetun lain 4 :ssä tarkoitetuille saamelaisten kotiseutualueen kunnille saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Valtionavustus jaetaan sellaisten

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 5 (8) palvelujen kehittämiseen, joissa toteutetaan saamelaisten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Avustus on vuodesta 2004 lähtien ollut 600.000 euroa (momentti 33.60.36). Valtionavustuksen hallinnoinnista vastaavana valtionapuviranomaisena on toiminut Lapin lääninhallitus. Erillismäärärahan turvin järjestetään saamelaisten kotiseutualueella kolmella eri saamen kielellä varhaiskasvatus- ja vanhustenhuollon palveluja sekä perhetyön, sosiaalityön ja terveydenhoidon palveluja. Avustus kattaa tällä hetkellä vain osan saamelaiskäräjien esittämistä tarpeista saamenkielisiksi sosiaali- ja terveyspalveluiksi. Kokonaismäärärahan tarve on 1,6 miljoonaa euroa. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi osoitettuun valtionavustukseen ei ole tehty tasokorotusta sen talousarvioon ottamisen jälkeen. Lisäksi rahoituksen määräaikaisuus hankaloittaa palvelujen pitkäjänteistä suunnittelua ja palvelujen kehittämistä. Erillismääräraha on tärkeä osa saamelaisten perustuslaillista itsehallintoa, jonka kautta saamelaiset voivat keskeisesti vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen toteuttamiseen. Saamenkielisten sosiaalija terveyspalvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon kehittämiseksi tulisi nykyinen järjestely turvata lainsäädännöllä. Itsehallinto-oikeuden mukaan saamelaisilla tulee olla mahdollisuus päättää itse, siitä millaisia sosiaali- ja terveyspalveluja he tarvitsevat, millaiselle perustalle ja arvomaailmalle sekä näkemyksille hyvinvoinnista niiden tulisi rakentua ja miten ne tulisi parhaiten järjestää. Saamelaisen alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus ei toteudu kuntaperustaisesti johdettujen palvelujen toteuttamisessa. Ainoastaan saamelaisten omaan käyttöön osoitettu käyttötarkoitussidonnainen erillisrahoitus turvaa saamelaisen alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien toteutumisen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Saamelaiskäräjät on esittänyt, että valtionapuviranomaisen tehtävät saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi osoitetun valtionavustuksen osalta siirretään saamelaiskäräjien hoidettavaksi. Tämä vahvistaisi saamelaisten kieleen ja kulttuuriin kuuluvaa itsehallintoa ja edistäisi saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien toteuttamista sosiaali- ja terveysalalla. Saamelaisten kotiseutualueen kunnille esitetään kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksessa lisärahoitusta saamelaisuuden perusteella. Lisäraha on merkittävä. Laskentaperusteena käytetään saamelaisten määrää, joka perustuu väestörekisterikeskuksen puutteellisiin tietoihin saamelaisten määrästä. Väestörekisterikeskukseen voi ilmoittaa äidinkielekseen saamen, mutta ei etnistä taustaa. Järjestelmään ei voi ilmoittaa eri saamen kieliä. Saamelaisten kotiseutualueen esitetään jaettavaksi noin 3,2 miljoonaa euroa lisärahaa saamelaisuuden perusteella. Saamen kielilain mukaan saamenkieliset palvelut on järjestettävä riippumatta saamelaisten kotiseutualueen kunnan saamelaisten määrästä. Rahoitus ei ole korvamerkittyä eikä sitä velvoiteta käyttämään saamenkielisiin palveluihin. Jotta rahoituksella olisi vaikuttavuutta ja se käytettäisiin saamenkielisiin palveluihin valtionavustus tulee antaa Saamelaiskäräjien kautta jaettavaksi edelleen kunnille saamenkielisten palvelujen tuottamiseen. Saamelaisten kotiseutualueella vanhuspalveluiden suurena haasteena on palvelujen tuottaminen kotiin, sillä ikäihmiset asuvat pääasiassa hajallaan syrjäkylissä. Ikäihmisten ympärivuorokautisen hoidon tarve kasvaa muistisairauksien lisääntyessä. Kotihoidon kapasiteetin lisäämiseen tarvitaan kipeästi lisärahoitusta. Nykyisin resurssein ei pystytä auttamaan eri ikäryhmiä erilaisissa psykososiaalisissa ongelmissa. Saamelaisväestön terveyden edistämiseen ja kuntouttavaan työhön tulisi osoittaa resursseja. Kansaneläkelaitos ei korvaa lasta odottaville äideille ennen synnytystä aiheutuvia asumiskustannuksia. Saamelaisten kotiseutualueella synnytyssairaalaan Rovaniemelle matka kestää mm Utsjoelta tai Kilpisjärveltä 6 tuntia. Ensisynnyttäjien synnytysajankohtaa on vaikea ennakoida

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 6 (8) ja uudelleensynnyttäjillä voi synnytys olla hyvinkin vauhdikas, jolloin olisi tärkeää olla jo synnytyspaikkakunnalla synnytyksen käynnistyessä. Utsjoella vuosina 2005-2006 syntyi noin 30 % lapsista muualla kuin synnytyssairaalassa. Asiaa helpottaisi jos oman paikkakunnan äitiysneuvolan terveydenhoitaja/kätilö tai keskussairaalan kätilö voisi kirjoittaa todistuksen milloin synnyttäjän tulisi lähteä synnytyspaikkakunnalle. Ennen laskettua aikaa aiheutuvat asumiskustannukset tulisi saattaa Kelan korvauksen piiriin. 7. Tyttöjen terveys Vähemmistövaltuutetun selvitys saamelaislasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta saamelaisalueella osoitti, että valtaosa 13-18 vuotiaista nuorista voi hyvin (N=87). Sama koski vanhempia; lähes kaikki haastatellut olivat tyytyväisiä elämäänsä. Haastateltujen joukossa oli nuoria (9 %), joiden perheessä toinen vanhemmista tai molemmat joivat. Saamelaisten alkoholinkäytöstä on tähän mennessä tehty kaksi opinnäytetyötä (Laakso 2004, Näkkäläjärvi 2006). Laajempaa tutkimusta aiheesta ei ole. Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2008 Lapissa 19 % 8.- 9.-luokan oppilaista ilmoitti olevansa tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa. Saamenkielistä murrosikäisille tytöille suunnattua valistusmateriaalia ei ole saatavissa. Saamelaisten kotiseutualueen kunnista Utsjoella on ollut keskimääräistä enemmän lastensuojelun avohuollon tukitoimissa olevia lapsia (15 %). Vastaava luku on Inarin kunnassa 7 % ja Enontekiöllä 5 %. Utsjoella saamelaisperheiden tukena lastensuojeluongelmien ilmetessä on toiminut erillismäärärahan turvin saamenkielinen perhetyöntekijä vuodesta 2004 lähtien. Perhetyötä on kehitetty saamelaisen sukuyhteisön voimavaroja huomioivaksi ja verkostoituvaksi työskentelyksi. Tämä työskentelymalli on soveltunut erityisen hyvin Utsjoelle, jonka avulla on vältytty laitos- ja sairaalajaksoilta sekä lapsen sijoittamiselta vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön. Varhaisen puuttumisen turvaamiseksi voimavaroja tulisi kohdentaa saamen kielen ja kulttuurin huomioivien perhepalvelujen kehittämiseen. Tyttöihin kohdistuu valtakulttuurista yhdenmukaistavaa painetta populaarikulttuurin kautta. Saamelaisnuorilla ei ole toimintaa joka tukisi nuorten kasvamista saamelaiseen identiteettiin ja auttaisi vastustamaan populaarikulttuurin yhdenmukaistava painetta. Identiteettiin kasvamista tukemiseen ei ole olemassa nykyisin esimerkiksi tv-ohjelmia jotka olisi suunnattu saamelaisnuorille. Saamelaiskulttuurin roolimallien kuten nuorten muusikkojen näkyvyys myös tv:ssä ja muissa medioissa tukee saamelaisnuorten ja tyttöjen identiteettiä. Nuortenlehdet ovat tytöille erityisen tärkeitä roolimallien ja käyttäytymismallien lähteitä. Saamenkielellä ei ole olemassa nuortenlehtiä eikä nuortenlehdissä käsitellä saamelaiskulttuurin mukaisia asioita. Saamenkielisen nuortenlehden perustaminen olisi tärkeää identiteetin kasvun turvaamiseksi. 8. Naisiin kohdistuva väkivalta Saamelaisnaisiin ja -tyttöihin kohdistuva fyysinen, henkinen ja etenkin seksuaalinen väkivalta ovat saamelaisessa yhteiskunnassa edelleen asioita, joista on vaikea puhua. Saamelaisyhteisössä perheeseen liittyvien väkivaltatapausten raportointi poliisille ja muille viranomaisille ei ole helppoa. Saamelaisten kotiseutualueella viranomaisilla ei ole riittäviä resursseja eikä asiantuntemusta uhrien auttamiseksi. Saamelaisten kotiseutualueen poliisiviranomaisilta ei voi saada saamenkielistä palvelua kuin tulkin kautta. Alueelta puuttuvat lähes täysin uhria suojelevat ja tukevat omakieliset palvelut. Väkivallan ehkäisyyn ja uhrien tukemiseen tulee osoittaa riittävät resurssit sekä kehittää uusia kulttuurisia toimintamalleja. Lisäksi terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tulisi olla yhtäläiset ja suunnitelmalliset toimintaohjeet väkivallan uhrien auttamiseksi. Saamelaisten kotiseutualueen pitkät välimatkat ja yhteisöjen pieni koko voivat vaikeuttaa avun hakemista. Kunnat ovat asukasluvultaan

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 7 (8) pieniä ja avun hakemista voi vaikeuttaa leimautumisen vaara erityisesti hakiessa saamenkielisiä palveluita. Turvakoteja tai saamenkielisiä hätäpuhelinpalveluja ei saamelaisyhteisöissä ole. Suomessa ainoa saamenkielinen virka-aikana toteutettu puhelinneuvontapalvelu rikoksen uhreille ja läheisille on SamiSoster ry:n rikosuhripäivystyksen Ylä-Lapin palvelupiste. Vuonna 2007 toimistoon otti yhteyttä 11 asiakasta. Omakielisille tukitoimille olisi tarvetta, mutta resurssien vähyyden vuoksi toimintaa ei ole kyetty kehittämään. Saamelaiskäräjät haluaa erityisesti korostaa viranomaisten ja hoitohenkilökunnan osaamisen ja tietoisuuden lisäämistä maamme ainoan alkuperäiskansan kieltä ja kulttuuria kohtaan. Lisäämällä hoitohenkilökunnan tuntemusta saamelaisten sosiaalisista ja kulttuurisista oloista koulutuksen avulla, valmiudet saamelaisten kohtaamiseen paranisivat. Paikallisten arvojen sisällyttäminen palveluihin on monien alkuperäiskansojen näkemyksen mukaan kaikkien paranemisjärjestelmien perusta. Tämä merkitsee totuttujen käytäntöjen ja toimenkuvien uudelleen arvioimista vastaamaan ihmisten todellisia tarpeita. Kulttuurisidonnaiset palvelut huomioivat myös yksilön kulttuurisen ympäristön, joka pohjautuu perheen, ystävien ja suvun muodostamaan perustaan. Jos yksilö tarvitsee apua, koko perustan katsotaan tarvitsevan apua. Viranomaisilla tulisi olla riittävästi herkkyyttä, teoreettisia tietoja, taitoja ja asenteellisia valmiuksia ottaa työssään huomioon asiakkaan kulttuuritausta ja toimia monikulttuurisessa ympäristössä. Saamelaiskäräjät pyrkii aktiivisesti edistämään saamelaisten oikeuksia päättää heille kohdennetuista palveluista niin, että niissä otettaisiin paremmin huomioon saamelaisten tarpeet sekä näiden tarpeiden kulttuuriset perustat ja niistä juontuvat perusarvot ja näkemykset. 9. Lopuksi Saamen kielilain toteutumisesta vv. 2004-2006 1 tehdyn selvityksen mukaan saamelaisten kotiseutualueen kunnissa ei ole tapahtunut todellista muutosta saamenkielentaitoisen henkilöstön määrässä, vaan saamenkielentaitoisen henkilökunnan määrä on vähentynyt. Saamelaisalueen kunnista ainoastaan Utsjoen kunnassa saamen kieli nähdään viranhoidon edellytyksenä tai ansiona. Saamelaisalueen kuntien ja valtion työntekijöistä 9,5 % voivat antaa asiakaspalvelua saameksi. Saamenkielisten palvelujen saaminen vaatii melkein poikkeuksetta erityisjärjestelyjä, palvelu viivästyy tai saamenkielinen ei koe ilmapiirin olevan myönteinen. Kunnissa saamenkieliset palvelut mielletään vieläkin resurssikysymyksenä eikä todellisena osana ihmisoikeuksia. Samoin saamenkieliset palvelut nähdään erityispalveluna eikä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumisena. Tulevaisuudessa terveydenhuoltoa saamelaisväestölle järjestettäessä tulee perustavana lähtökohtana olla ILO-169 sopimus ja sen artikla 25. Artiklan 1. ja 2. kohdassa säädetään seuraavaa: 1. Hallitusten tulee huolehtia riittävän terveydenhuollon järjestämisestä näille kansoille tai myönnettävä niille varoja, joiden avulla ne voivat itse kehittää ja tarjota tällaisia palveluita omalla vastuullaan ja omassa hallinnassaan. Tavoitteena on näiden kansojen fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitäminen mahdollisimman hyvänä. 2. Terveydenhuollon tulee mahdollisuuksien mukaan olla yhdyskuntapohjaista. Palvelut 1 Näkkäläjärvi, Klemetti (2007): Saamen kielilain toteutuminen vuosina 2004-2006, kertomus saamen kielilain toteutumisesta. Saamen kielineuvosto/saamen kielen toimisto, Saamelaiskäräjät.

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 8 (8) on suunniteltava ja hallittava yhteistyössä kysymyksessä olevien kansojen kanssa ottaen huomioon niiden taloudelliset, maantieteelliset, sosiaaliset ja kulttuuriolot samoin kuin niiden perinteiset terveydenhuolto-, parannus- ja lääkintämenetelmät. Saamelaiskäräjät haluaa lisäksi huomauttaa pohjoismaisen saamelaissopimuksen edellytyksistä koskien terveydenhuoltopalvelujen järjestämistä. 1 artikla toteaa, että sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa ja lujittaa saamelaisten oikeuksia siten, että he voivat säilyttää ja kehittää kieltään, kulttuuriaan, elinkeinojaan ja yhteiskuntaelämäänsä niin, että valtionrajat mahdollisimman vähän häiritsevät tätä. Sopimuksen 10 artiklan mukaan valtioiden tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa edistää saamelaisten yli valtionrajojen suuntautuvan toiminnan kannalta merkityksellisen lainsäädännön ja muun sääntelyn jatkuvaa harmonisointia. Edelleen sopimuksen 29 artikla määrittää, että valtioiden tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa huolehtia siitä, että terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut saamelaisten asuinalueilla järjestetään siten, että näillä alueilla asuville saamelaisille taataan heidän kielelliseen ja kulttuuriseen taustaansa mukautettua apua. Sosiaali- ja terveysviranomaisten tulee myös saamelaisten asuinalueiden ulkopuolella ottaa huomioon saamelaisten asiakkaiden ja potilaiden kielellinen ja kulttuurinen tausta. Klemetti Näkkäläjärvi Puheenjohtaja Pia Ruotsala Sosiaali- ja terveyssihteeri (Lausunnosta päätti 19.6.2009 puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi) Lisätietoja saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta: sosiaali- ja terveyssihteeri Pia Ruotsala, 010 839 3106, 040 726 2688, pia.ruotsala@samediggi.fi