KIRJALLINEN KYSYMYS 696/2010 vp Toimeentulotukiasiakkaiden kohtelu ulosottotilanteissa tasavertainen Eduskunnan puhemiehelle Toimeentulotukiasiakkaan hoitaessa suorituksia ulosottoon vapaaehtoisella suorituksella menoa ei huomioida toimeentulotukeen oikeuttavana menona. Vastaavasti, jos ulosmittaus tehdään suoraan palkasta tai etuudesta, meno hyväksytään. Kyseessä on selvä epäkohta, sillä menettely ei kannusta ihmisiä hoitamaan taloudellisia ongelmia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Henkilö, joka haluaa "säilyttää kasvonsa" esimerkiksi työnantajansa edessä, joutuu kohtuuttomaan asemaan. Mikäli henkilö on vapaaehtoisella suorituksella lyhentänyt ulosotossa olevaa velkaansa, suoritukseen olisi toimeentulotukea myönnettäessä suhtauduttava samalla tavoin kuin muihinkin velanhoitomenoihin. Sosiaalityöntekijä ei pääsääntöisesti ohjaa asiakasta muuttamaan toimintaansa niin, että syntyisi mahdollinen toimeentulotukivaje. Voidaan kysyä, syntyykö menettelyssä kuitenkaan säästöä laajemmin ajatellen. Ajallaan annettu ohjaus ja neuvonta voisi helpottaa oleellisesti taloudellisesti vaikeassa asemassa elävää. Menettelyt vaihtelevat toimeentulotukitulkinnoissa kunnittain. Esimerkiksi Rovaniemen kaupungissa hallintoa ohjeistetaan seuraavasti: "Jos tulot ovat ulosoton kohteena, niistä on perusteltua ottaa tulona huomioon vain ulosoton jälkeen tosiasiassa käytettävissä oleva osuus. Tämä koskee vain ulosmittausta suoraan palkasta, eläkkeestä tai muusta tulosta. Mikäli henkilö on vapaaehtoisella suorituksella lyhentänyt ulosotossa olevaa velkaansa, suoritukseen on toimeentulotukea myönnettäessä suhtauduttava samalla tavoin kuin muihinkin velanhoitomenoihin." Sosiaali- ja terveysministeriön Opas toimeentulotukilain soveltajille (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:11) ohjaa asiaa seuraavasti: "Ulosoton jälkeen tosiasiassa käytettävissä oleva osuus. Menettely on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön mukaisesti koskenut vain ulosmittausta, joka toimitetaan suoraan palkasta, eläkkeestä tai muusta tulosta. Jos toimeentulotuen tarve arvioidaan pitkäaikaiseksi, voidaan asiakas ohjata ulosottoviranomaisen puoleen sen selvittämiseksi, voidaanko tulosta ulosmitattavaa osuutta alentaa tai voidaanko hänelle myöntää niin sanottuja vapaa-kuukausia. Mikäli henkilö on vapaaehtoisella suorituksella lyhentänyt ulosotossa olevaa velkaansa, suoritukseen on toimeentulotukea myönnettäessä suhtauduttava samalla tavoin kuin muihinkin velanhoitomenoihin. Poikkeuksen tästä muodostaa ulosottomiehen vahvistama maksusuunnitelma, jota koskevat säännökset tulivat voimaan vuoden 2007 alusta." Ulosottolakia (37/1895) muutettiin 1.1.2007 lukien (ulosottolain 4 luvun 59, muutos 469/2006) siten, että ulosottomies voi palkan ulosmittauksen sijasta vahvistaa velalliselle kirjallisen maksusuunnitelman, jonka mukaisesti velallinen lyhentää velkaansa ulosottoon. Säännös tukee velallisen omatoimisuutta ja antaa mahdollisuuden maksaa velka ilman työnantajalle ilmoitettavaa maksukieltoa. Maksusuunnitelma noudattaa määrällisesti palkan ulosmittausta, Versio 2.0
ja velalliselle on mahdollisuus myöntää vapaakuukausia samoin perustein kuin palkan ulosmittauksessa. Jos velallinen laiminlyö maksusuunnitelman noudattamisen, ulosottomies voi päättää maksusuunnitelman raukeamisesta ja välittömästi ulosmitata palkan. Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä olisi suositeltavaa, että ulosottomiehen vahvistaman maksusuunnitelman mukaiset maksut otettaisiin toimeentulotukea myönnettäessä huomioon samalla tavoin kuin jos määrä olisi ulosmitattu palkasta tai siihen rinnastettavista tuloista. Ulosottomiehen vahvistama maksusuunnitelma tulee liittää toimeentulotukihakemukseen. Menettely tukisi toimeentulotukilaissa tarkoitettua asiakkaan omatoimisuutta ja itsenäistä selviytymistä ja edistäisi oman elämän hallintaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko vastuuministeri ryhtyä sellaisiin toimiin, että ulosottotilanteessa olevia toimeentulotukiasiakkaita kohdellaan tasavertaisesti niin, että menettely kannustaa kaikissa tilanteissa omatoimisuuteen? Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 2010 Markus Mustajärvi /vas 2
Ministerin vastaus KK 696/2010 vp Markus Mustajärvi /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markus Mustajärven /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 696/2010 vp: Aikooko vastuuministeri ryhtyä sellaisiin toimiin, että ulosottotilanteessa olevia toimeentulotukiasiakkaita kohdellaan tasavertaisesti niin, että menettely kannustaa kaikissa tilanteissa omatoimisuuteen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen vähintään välttämätön toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Ehkäisevällä toimeentulotuella edistetään sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistään syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta. Toimeentulotuen rahoitus on osa kunnan sosiaalimenoja ja otetaan huomioon kuntien valtionosuudessa. Asiakkaalle suoritettavan toimeentulotuen määrä on toimeentulotukilain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Toimeentulotuen suuruutta määrättäessä huomioon otettavista tuloista säädetään toimeentulotukilain 11 :ssä. Sen mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot. Suoraan tulosta ulosmitattava osuus on sellainen tulon osa, johon tulonsaajalla ei ole määräämisvaltaa. Henkilö ei tältä osin voi itse päättää, maksaako hän velkansa vai pitääkö huolta itsestään jättämällä velat maksamatta. Jos tulot ovat ulosoton kohteena, niistä on siksi perusteltua ottaa tulona huomioon vain ulosoton jälkeen tosiasiassa käytettävissä oleva osuus. Menettely on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön mukaisesti koskenut vain ulosmittausta, joka toimitetaan suoraan palkasta, eläkkeestä tai muusta tulosta (KHO 3.4.2001 taltio 674 ja KHO 27.1.2006, taltio 135). Mikäli henkilö on vapaaehtoisella suorituksella lyhentänyt ulosotossa olevaa velkaansa, suoritukseen on toimeentulotukea myönnettäessä suhtauduttava samalla tavoin kuin muihinkin velanhoitomenoihin. Velanmaksua ei pääsääntöisesti hyväksytä toimeentulotukeen oikeuttavaksi menoksi. Poikkeuksen tästä muodostaa ulosottomiehen vahvistama maksusuunnitelma, jota koskevat säännökset sisältyvät vuoden 2008 alussa voimaan tulleeseen Ulosottokaareen. Ulosottomies voi palkan ulosmittauksen sijasta vahvistaa velalliselle kirjallisen maksusuunnitelman, jonka mukaisesti velallinen lyhentää velkaansa ulosottoon. Säännös antaa mahdollisuuden maksaa velka ilman työnantajalle ilmoitettavaa maksukieltoa. Maksusuunnitelma noudattaa määrällisesti palkan ulosmittausta ja velalliselle on mahdollisuus myöntää vapaakuukausia samoin perustein kuin palkan ulosmittauksessa. Jos velallinen laiminlyö maksusuunnitelman noudattamisen, ulosottomies voi päättää maksusuunnitelman raukeamisesta ja välittömästi ulosmitata palkan. Sosiaalija terveysministeriö on julkaisussaan Toimeentulotuki. Opas toimeentulotukilain soveltajille (STM Julkaisuja 2007:11) suositellut, että ulosottomiehen vahvistaman maksusuunnitelman mukaiset maksut otettaisiin toimeentulotukea 3
Ministerin vastaus myönnettäessä huomioon samalla tavoin kuin jos määrä olisi ulosmitattu palkasta tai siihen rinnastettavista tuloista. Menettely tukisi toimeentulotukilaissa tarkoitettua asiakkaan omatoimisuutta ja itsenäistä selviytymistä ja edistäisi oman elämän hallintaa. Ulosottovelan huomioiminen on siten jo nykyisten säännösten voimassa ollessa mahdollista toimeentulotukiasiakkaiden kohdalla. On tarkoituksenmukaista, että toimeentulotukea myönnettäessä asiakkaalta edellytetään suunnitelmallisuutta taloudellisen tilanteen tasapainoon saattamiseksi. Tällöin on myös perusteltua, että kun toimeentulotukea määrättäessä huomioidaan ulosottovelkoja, edellytetään asiakkaan ja ulosottoviranomaisen välistä velan maksusuunnitelmaa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan toimeentulotukea koskevien säädösten muutostarvetta ei tältä osin ole olemassa. Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 696/2010 vp Markus Mustajärvi /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 696/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Markus Mustajärvi /vänst: Ämnar den ansvariga ministern vidta sådana åtgärder att utkomststödsklienter som befinner sig i en utsökningssituation behandlas lika, så att förfarandet i alla situationer sporrar till egen aktivitet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Utkomststödet är enligt lagen om utkomststöd (1412/1997) ett ekonomiskt stöd inom socialvården som beviljas i sista hand och syftet med det är att trygga minst den nödvändiga försörjning som en person och familj behöver och att främja möjligheterna att klara sig på egen hand. Syftet med förebyggande utkomststöd är att främja den sociala tryggheten och förmågan att klara sig på egen hand samt att förebygga marginalisering och långvarigt beroende av utkomststöd. Finansieringen av utkomststödet är en del av kommunens sociala utgifter och beaktas i kommunernas statsandel. Beloppet av det utkomststöd som betalas till klienten är skillnaden mellan de utgifter och disponibla inkomster och tillgångar som fastställs enligt lagen om utkomststöd. Bestämmelser om vilka inkomster som ska beaktas när utkomststödets belopp fastställs finns i 11 i lagen om utkomststöd. Enligt paragrafen beaktas som inkomster ifrågavarande persons och familjemedlemmarnas disponibla inkomster. En andel som direkt utmäts av inkomsten är en sådan del av inkomsten som inkomsttagaren inte kan förfoga över. Personen kan till denna del inte själv bestämma om han eller hon amorterar sin skuld eller försörjer sig själv genom att lämna skulden obetald. Om inkomsten är föremål för utmätning är det därför som regel skäl att som inkomst beakta bara den andel som blir kvar efter utmätningen. Enligt högsta förvaltningsdomstolens beslutspraxis har detta endast gällt när lön, pension eller annan inkomst mäts ut direkt (HFD 3.4.2001, liggare 674 och HFD 27.1.2006, liggare 135). Om klienten frivilligt har amorterat på den skuld som mäts ut ska amorteringarna vid beviljande av utkomststöd behandlas på samma sätt som andra utgifter för skuldreglering. Amortering av skulder godkänns som regel inte som en utgift som berättigar till utkomststöd. En avvikelse från detta är en av utmätningsmannen fastställd betalningsplan om vilken föreskrivs i utsökningsbalken som trädde i kraft vid ingången av år 2008. Utmätningsmannen kan i stället för utmätning av lön fastställa en skriftlig betalningsplan för gäldenären enligt vilken gäldenären amorterar sin skuld till utmätningsmannen. Bestämmelsen erbjuder en möjlighet att återbetala skulden utan betalningsförbud som meddelas till arbetsgivaren. Betalningsplanen följer samma belopp som utmätning av lön och gäldenären har möjlighet att få fria månader på samma grunder som vid utmätning av lön. Om gäldenären underlåter att iaktta betalningsplanen, kan utmätningsmannen besluta att betalningsplanen förfaller och omedelbart utmäta lönen. Socialoch hälsovårdsministeriet har i sin publikation Utkomststöd. Handbok för tillämpning av lagen om utkomststöd (SHM Publikationer 2007:12) rekommenderat att de belopp som anges i den betalningsplan som fastställts av utmätningsman- 5
Ministerns svar nen vid beviljande av utkomststöd ska beaktas på samma sätt som när beloppet utmäts av lönen eller därmed jämförbara inkomster. Förfarandet stödjer klientens eget initiativ och möjligheter att klara sig på egen hand samt främjar hans eller hennes möjligheter att behärska sitt eget liv såsom avses i lagen om utkomststöd. Det är således redan enligt gällande bestämmelser möjligt att beakta utsökningsskulder också i fråga om utkomststödsklienter. Vid beviljande av utkomststöd är det ändamålsenligt att kräva planmässighet av klienterna för att få den ekonomiska situationen i balans. Då är det också motiverat att kräva en betalningsplan mellan klienten och utsökningsmyndigheten när utsökningsskulder beaktas vid beviljande av utkomststöd. Enligt social- och hälsovårdsministeriets bedömning finns det inte till denna del något behov av att ändra författningarna om utkomststöd. Helsingfors den 30 septermber 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 6