Lausunto Lappeenrannan Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry kaupungin metsäsuunnitelmasta Katariinantori 6 2012 2021 Rauha-Tiuru alueelle 53900 LAPPEENRANTA ja Joutsenon saarille Sivu 1/9 Lappeenrannan kaupunki, teknisen toimen kirjaamo PL 38 53101 Lappeenranta LAUSUNTO LAPPEENRANNAN KAUPUNGIN METSÄSUUNNITELMASTA 2012 2021 RAUHA-TIURU ALUEELLE JA JOUTSENON SAARILLE Metsäsuunnitelma koskee aluetta, jonka virkistys-, maisema- ja luontoarvot ovat hyvin tärkeitä sekä alueen asukkaille että matkailijoille. Tällaiselle alueelle eivät sovi esitetyn kaltaiset talousmetsien metsänkäsittelytoimenpiteet. Alueelle on rakentumassa Euroopan mittakaavassa merkittävä matkailualan keskittymä, jonka toimintaedellytyksiä ei tule heikentää alueen metsiä ja saaria talousmetsämäisesti käsitellen, sillä luonnontilaiset metsät ovat kaikkein tärkeimpiä rentoutumisen ja virkistäytymisen paikkoja 1 niin alueen asukkaille kuin matkailijoillekin. Metsäsuunnitelman sijaan alueelle tulee laatia luonnonhoito- ja virkistyskäyttösuunnitelma, joka tukee paremmin luonnon monimuotoisuuden säilymistä, alueen asukkaiden virkistäytymistä ja matkailuyrittäjien tarpeita. Alueen kautta kulkee kaukovaellusreitti E10, mikä vain lisää luonto- ja maisema-arvojen säilyttämisen tärkeyttä. Metsäsuunnitelma on laadittava uudelleen ja otettava ensisijaiseksi lähestymistavaksi asukkaiden ja matkailijoiden virkistystarpeet, viihtyvyys ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Uusi suunnitelma tulee laatia yhteistyössä asukasyhdistysten, matkailuyrittäjien ja luontojärjestöjen kanssa. ALUEEN METSIEN RAKENNE JA LUOKITTELU LUONNONARVOLUOKKIIN Metsien rakenne Rauha-Tiuru alueen ja Joutsenon saarien metsät voidaan jakaa puuston rakenteen, iän ja lajiston mukaan kolmeen luokkaan, joilla kuvataan metsien luonto- ja virkistysarvoja. Luontoarvoiltaan arvokkaimmat metsät ovat iäkkäimpiä (ikäluokat yli 95v ja 94-80v), erirakenteisia ja monimuotoisia metsiä. Näitä nuoremmat metsät (ikäluokat 79 70 ja 69-45v) ovat hyvässä kehitysvaiheessa ja kytkevät arvokkaimpia metsäalueita toisiinsa parantaen näin lajien mahdollisuuksia siirtyä alueelta toiselle, mikä on tärkeää monimuotoisuuden ylläpitämiselle. Nuorimmat metsät (ikäluokissa 44-25v ja 24-0v) vaativat aiempien metsähoitotoimenpiteiden johdosta luonnonhoitotoimenpiteitä, joilla puulajisuhteita ja ikärakennetta pyritään muokkaamaan luonnontilaisen metsän kaltaisiksi. 1 Taajamametsät ovat korvaamattoman arvokkaita ympäristöjä asukkaiden hyvinvoinnille. Tuoreissa tutkimuksissa 80% ihmisistä pitää tärkeänä luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja toteaa metsän olevan mieluisin paikka rentoutumiseen, rauhoittumiseen ja virkistäytymiseen. Metsät ovat ihmisten mielissä selvästi mieluisampia virkistäytymisen paikkoja kuin rakennetut puistot ja hoidetut viheralueet. Helsingin yliopiston metsäekonomian laitoksen tutkimusraportti n:o 55 ISBN 978-952-10-5293-4. 1
Sivu 2/9 Koko Rauha-Tiuru ja Joutsenon saarten metsäsuunnitelma-alueella on metsämaata yhteensä 338 ha, josta luonnonarvoiltaan arvokasta aluetta on puolet ja hyvässä kehitysvaiheessa reilu neljännes sekä luonnonhoitotoimenpiteitä vaativia alueita vajaa neljännes. Rauha-Tiuru alueen metsämaan jakautuminen luonnonarvoiltaan kolmeen luokkaan, metsämaan kokonaispinta-ala 338 ha Mantereen metsämaata on kaikkiaan189 ha, josta luonnonarvoiltaan arvokasta aluetta on yli puolet ja hyvässä kehitysvaiheessa vajaa viidennes sekä luonnonhoitotoimenpiteitä vaativia alueita noin neljännes alueen metsämaasta. Mantereen metsien jakautuminen luonnonarvoiltaan kolmeen luokkaan, metsämaan kokonaispinta-ala 189 ha 2
Sivu 3/9 Saarialueiden metsämaata on vastaavasti 149 ha, josta luonnonarvoiltaan arvokasta aluetta on vajaat puolet ja hyvässä kehitysvaiheessa yli kolmannes sekä luonnonhoitotoimenpiteitä vaativia alueita viidennes alueen metsämaasta. Saarialueen metsien jakautuminen luonnonarvoiltaan kolmeen luokaan, metsämaan kokonaispinta-ala 149 ha Metsäalueiden luokittelu luonnonarvoluokkiin Suomen tuoreimmassa luontotyyppien uhanalaisarvioinnissa arvioitiin, että Etelä-Suomen metsäluontotyypeistä 75 % on uhanalaisia. Tämän lisäksi metsien käyttöön liittyvässä tutkimuksessa selvitettiin lajien uhanalaistumisen syitä ja havaittiin, että metsien käyttöön liittyvät tekijät ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy yhteensä 606 lajille eli 74 % kaikista uhanalaisista metsälajeista. Tarkemmin eriteltynä metsälajien uhanalaistumiseen on vaikuttanut erityisesti lahopuun määrän väheneminen, puulajisuhteiden muutokset sekä vanhojen metsien ja kookkaiden puiden harvinaistuminen metsätaloustoimien myötä. 2 Luokittelun apuna käytimme edellä mainittuja tuoreimpia tutkimustuloksia, kun arvioimme metsäalueiden arvokkuutta. Määrittelimme alueet kolmeen luokkaan, jossa ensimmäisenä on luonnonarvoiltaan arvokkaimmat alueet (ikäluokat yli 95v, 94-80v) ja toisena hyvässä kehityksessä olevat alueet (ikäluokat 79-70v, 69-45v) sekä kolmanneksi luonnonhoitotoimenpidealueet (ikäluokat 44-25v, 24-0v). 1. Luonnonarvoiltaan arvokas metsämaa Luonnonarvoiltaan arvokkailla alueilla esiintyy tavanomaisia metsiä monipuolisempi ja rikkaampi lajisto. Metsien rakenteiden ja lajihavaintojen perusteella voidaan arvioida metsäalueiden arvokkuutta ja määrittää niiden luonnonarvoluokat. Arvokkaiksi alueiksi on määritelty ne alueet, jotka ovat puulajeiltaan monipuolisia, erirakenteisia ja sisältävät monipuolista lahopuuta sekä iäkkäitä puita. Näiltä alueilta on myös havaintoja uhanalaisista ja harvalukuisista lajeista. 2 http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/metsat/me13-uhanalaiset-lajit Suomen luontotyyppien uhanalaisuus, ISBN 978-952-11-3025-0 3
Sivu 4/9 Arvokkaiksi määritellyiltä alueilta on havaintoja uhanalaisista ja erityisesti suojeltavista, silmälläpidettävistä ja EU-direktiivi -lajeista. Alustavien selvitysten pohjalta näiltä metsäalueilta on havaintoja ainakin 10 uhanalaisesta ja erityisesti suojeltavasta lajista, 9 silmälläpidettävästä lajista sekä 13 EU-direktiivilajista. Loppusyksyllä 2011 ja vuodenvaihteessa 2011 2012 tehtyjen muutaman tunnin tutustumisten yhteydessä teimme havaintoja männynkäävästä ja punahäivekäävästä, jotka ovat vanhojen metsien indikaattorilajeja. Näiden indikaattorilajien löytyminen osoittaa, että metsissä on säilynyt luonnontilaisuutta ja että ne ovat turvanneet alueen lajiston jatkuvuutta ja monimuotoisuutta. 2. Luonnonarvot hyvässä kehitysvaiheessa Luonnonarvoiltaan hyvässä kehitysvaiheessa olevat alueet ovat arvokkaita alueita nuorempia, mutta niiden rakenteessa ja lajistossa on jo nyt nähtävissä kehitystä lajirikkauden lisääntymiseen ja edelleen alueiden ikääntyessä lajien kirjo tulee kasvamaan, kun arvokkaiden alueiden lajisto pääsee siirtymään ja levittäytymään alueilta toisille. Nämä kehitysvaiheessa olevat alueet ovat tärkeitä ekologisia käytäviä arvokkaiden iäkkäimpien metsänosien yhdistäjinä ja lajiston monimuotoisuuden parantajina. 3. Luonnonhoitotoimenpidealue Nämä alueet ovat nuorehkoja metsiä ja taimikoita, jotka vaativat puulajisuhteiden ja rakenteiden muuttamista luonnontilaisen metsän suuntaan. On kuitenkin muistettava hoitotoimenpiteitä tehtäessä, että taimikoita ei saa harventaa liikaa, jotta metsän mikroilmasto ja pensaikoista riippuvaisten lajien elinolosuhteet eivät muuttuisi liikaa. Taulukkoon 1 on koottu mantereen metsien eri luonnonarvoluokkiin jaetut metsäkuviot. 1 Luonnonarvoiltaan arvokas metsä 2 Luonnonarvot hyvässä kehitysvaiheessa 3 Luonnonhoitotoimenpidealue Kuviot Kuviot Kuviot 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 14, 15, 16, 17, 21, 22, 23,24, 13, 18, 19, 49, 50, 55, 60, 64, 68, 69, 75, 1, 2, 3, 11, 12, 20, 26, 30, 34, 35, 41, 51, 52, 25, 27, 28, 29, 31, 32, 33, 36, 37, 38, 39, 40, 42, 80, 91, 94, 105, 106, 108, 109, 113, 114, 53, 65, 70, 71, 73, 77, 81, 82, 83, 87, 95, 96, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 54, 56, 57, 58, 59, 61, 62, 115, 116, 118, 123, 130 100, 101, 103, 104, 112, 117, 122, 124 63, 66, 67, 72, 76, 78, 79, 84, 85, 86, 88,89, 90, 92, 93, 97, 98, 99, 102, 107, 110, 111, 119, 120, 121, 125, 126, 127, 128, 129 Taulukko 1, Mantereen metsäkuvioiden sijoittuminen eri luonnonarvoluokkiin Vastaavasti taulukkoon 2 on koottu saarialueen metsien luonnonarvoiltaan eri luokkiin kuuluvat metsäkuviot. 1 Luonnonarvoiltaan arvokas metsä 2 Luonnonarvot hyvässä kehitysvaiheessa 3 Luonnonhoitotoimenpidealue Kuviot Kuviot Kuviot 2, 3, 4, 6, 9, 10, 12, 13, 14, 17, 18, 22, 26, 30, 32, 1,7, 11, 15, 16, 19, 24, 25, 28, 29, 36, 44, 45, 8, 20, 21, 23, 27, 31, 34, 35, 37, 38, 39, 40, 33, 41, 43, 47, 53, 54, 57, 59, 62, 63, 64, 65, 66, 46, 48, 49, 51, 52, 55, 56, 58, 60, 61, 67, 68, 42, 50, 73, 88, 89, 90, 91, 93, 95, 96, 97, 70, 72, 77, 78, 80, 81, 82, 83, 84, 85, 86, 87, 92, 69, 71, 74, 75, 76, 100, 101 99, 102 94, 98 Taulukko 2, Saarten metsäkuvioiden sijoittuminen eri luonnonarvoluokkiin 4
Sivu 5/9 Metsäalueiden kuviotiedot kartalla luonnonarvoluokittain eri väreillä erotettuina Mantereen kuviotiedot luonnonarvoluokittain väreillä ilmaistuna 5
Sivu 6/9 Saarialueiden kuviotiedot luonnonarvoluokittain väreillä ilmaistuna. Masteensaari, Ruissaari ja Mietinsaari Saarialueiden kuviotiedot luonnonarvoluokittain väreillä ilmaistuna. Muukonsaari, Poikasaari ja Suomensalo Saarialueiden kuviotiedot luonnonarvoluokittain väreillä ilmaistuna. Keski-Lyly ja Satamosaari 6
Sivu 7/9 METSÄSUUNNITELMA ON VAIHDETTAVA LUONNONHOITO- JA VIRKISTYSKÄYTTÖSUUNNITELMAKSI Alueen asukkaiden ja sinne tulevien matkailijoiden ja viihtyvyys ja virkistystarpeet sekä ympäristön maisemalliset arvot on asetettava etusijalle, kun suunnitellaan toimenpiteitä tämän alueen metsissä. Luonnon monimuotoisuuden parantaminen on tärkeä ja aina huomioonotettava tekijä kaikessa nykyaikaisessa metsien hoidon suunnittelussa ja erityisesti tämäntyyppisten alueitten metsäsuunnitelmissa. Rauha-Tiuru alueen ja Joutsenon saarten metsistä 50 % on jo nyt luonnonarvoiltaan arvokkaita ja monimuotoisuutta ylläpitäviä ja 27 % metsistä on hyvässä kehitysvaiheessa luomassa monimuotoisuudelle jatkuvuutta ekologisten käytävien muodossa. Lähtökohdat ovat siis hyvät. Metsäsuunnitelman mukaiset toimenpiteet heikentävät merkittävästi asukkaiden ja matkailijoiden virkistäytymismahdollisuuksia, viihtyvyyttä, alueen maisemakuvaa ja luonnon monimuotoisuutta. Metsäsuunnitelma tulee siis vaihtaa luonnonhoito- ja virkistyskäyttösuunnitelmaksi, joka palvelee paremmin alueen asukkaiden ja matkailijoiden tarpeita ja edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä, viihtyvyyttä ja virkistäytymismahdollisuuksia. Alueen hoitosuunnitelmassa luonnonhoitotoimenpidealueilla metsien rakennetta tulee hoitaa niin, että metsien puulajisuhteet ja ikäjakauma palautuvat luonnontilaisen kaltaisiksi, jolloin metsät muuttuvat pidemmällä aikavälillä peitteellisiksi erirakenteiseksi ja monimuotoisiksi metsiksi. Peitteellinen erirakenteinen metsä ehkäisee hyvin melua ja pölyhaittoja sekä luo näkösuojaa asutuksen ja liikenneväylien välissä. Peitteelliset metsät ovat myös hyviä suoja- ja turvapaikkoja eläimille ja parantavat luonnon monimuotoisuutta. Luonnonarvoiltaan ja puustoltaan hyvässä kehitysvaiheessa olevilla metsäalueilla voidaan tehdä sellaisia pienimuotoisia hoitotoimenpiteitä, joilla edistetään lahopuusta riippuvaisten lajien elinolosuhteita ja parannetaan alueen monimuotoisuusarvoja. Luonnonhoitotoimenpiteitä suoritettaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että säilytetään metsän kerroksellisuus, erirakenteisuus ja kaikki järeät, vanhat puut. Erityisesti kookkaat, iäkkäät puut luovat metsään tunnelmaa ja henkivät vihreää rauhaa metsässä liikkujan mieleen. Tällaiset puut ovat metsässä liikkujalle mittaamattomasti arvokkaampia osana metsämaisemaa kuin tukkipuina. Luonnonarvoiltaan hyvässä kehitysvaiheessa ja arvokkaiden alueiden kytkeytymisvyöhykkeillä tulee edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä pitämällä metsä mahdollisimman luonnontilaisen kaltaisena ja erirakenteisena. Keskeistä on edistää luontaisen sekametsän muodostumista niille alueille, joilla aiemmin on harjoitettu tehometsätaloutta. Kaikilla arvoalueilla tulee suosia lahopuun muodostumista ts. keloutuvat ja lahoavat puut pitäisi säilyttää. Kuoleva ja kuollut puu: kelot, pökkelöt ja eri-ikäiset maapuut tarjoavat elinympäristöjä koloissa pesiville linnuille ja lahopuulla viihtyville hyönteisille ja sienille. Kaikki nämä monipuolistavat metsän lajikirjoa ja tuovat tervetullutta eloa taajamametsään. Turhista toimenpiteistä pidättäytyminen tuo myös kustannussäästöjä. Kookkaat, vanhat puut ovat tärkeitä maisemaelementtejä ja edistävät ilmastonmuutoksen hidastamista sillä vanhat metsät sitovat hiiltä jopa 40 kertaa enemmän kuin nuoret talousmetsät. Luonnonarvoiltaan arvokkailla metsäalueilla ei tule suorittaa minkäänlaisia hakkuita tai puuston poistoja. Vain poluille, latuverkostolle ja kulku-urille kaatuneet tai kaatumisvaarassa olevat puut voidaan poistaa ja siirtää kulkureitin ulkopuolelle parantamaan lahopuusta riippuvaisten lajien elinolosuhteita ja monimuotoisuutta. 7
Sivu 8/9 UHKAAKO HYÖNTEISTUHO METSIÄ? Monissa keskusteluissa ja lehtikirjoituksissa on tuotu esille, että metsiä pitää hoitaa, jotta myrsky ja tuhohyönteiset eivät aiheuttaisi tulonmenetyksiä metsänomistajille. Asiaa on perusteltu sillä, että tuhohyönteiset voivat levitä myrskytuhokohteesta ympäröiviin metsiin ja tuhota metsän puustoa laajaltakin alueelta. Perusteluksi on esitetty myös, että ilmaston lämpenemisen myötä hyönteistuhoriski kasvaa, kun jotkin kaarnakuoriaislajit (kirjanpainaja) voivat lisääntyä toisenkin kerran kesässä. Tämä esitetty näkökanta pätee vain, jos myrskytuhokohteen lähimetsät ovat yksipuolisia, käsiteltyjä talousmetsiä ja niiden kunto on heikentynyt. Monimuotoiset, eri puulajeja sekä eri-ikäisiä puita sisältävät, peitteelliset metsät eivät ole yhtä alttiita laajoille myrskytuhoille, eivätkä tuhohyönteisten tuhoille, kuin monotoniset talousmetsät. Tuuli ei pääse pureutumaan peitteellisen metsän sisään yhtä voimakkaasti kuin käsiteltyyn talousmetsään. Monimuotoisissa, lajirikkaissa metsissä yksittäinen laji, kuten kirjanpainaja, ei pääse runsastumaan liiaksi ja aiheuttamaan laaja-alaisia tuhoja, sillä lajien välinen kilpailu ja luontaiset viholliset pitävät kaarnakuoriaiskannat kurissa. Kuoriaisten tehokkaisiin vähentäjiin kuuluvat myös kolopuiden asukkaat esim. tikat ja tiaiset, joiden kannat ovat sitä runsaammat, mitä enemmän lahopuuta löytyy. Toisaalta myrskytuho on luontainen häiriö, joka luo tilaa monenlaiselle uudelle elämälle: hyönteisille, sienille, uusille puille Lajien monimuotoisuus ylläpitää lajien välistä tasapainotilaa, kun metsät ovat monipuolisia, peitteellisiä ja lajirikkaita. Lisäksi nämä metsät hidastavat ilmastonmuutosta sitoessaan hiiltä moninkertaisesti enemmän kuin yksipuoliset talousmetsät. Rauha-Tiuru alueen ja saarten metsistä 77 % on niin monipuolisia ja lajirikkaita, että niiden hoitaminen mahdollisten hyönteistuhojen takia ei ole perusteltua. Nämä metsät ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta ja mahdolliset tuulenkaadot vain parantavat lahopuusta riippuvien lajien elinolosuhteita, jatkuvuutta ja lajirikkautta. LOPPUYHTEENVETO Esitetty metsäsuunnitelma on itse asiassa lähes pelkästään hakkuusuunnitelma, jossa on laskettu puuston arvo ja tuotto. Esitetyssä suunnitelmassa käsittely on jäänyt kuviotasolle, joka on liian pieni yksikkö kuvaamaan aluekokonaisuuksien liittymistä toisiinsa. Virkistysarvot muodostuvat laajemmista metsäalueista ja niiden yhteyksistä toisiinsa. Suunnitelmassa on unohtunut tärkein: taajamien läheisyydessä sijaitsevat metsät ovat korvaamattoman arvokkaita mahdollisimman luonnontilaisina metsinä tarjoamassa monipuolisia hyvinvointi- ja ympäristöpalveluita ja kauneuselämyksiä. Näille ekosysteemipalveluille osataan jo laskea numeerisia arvoja ja luvut ovat hätkähdyttävän suuria. Tämän alueen metsät ja maisemat ovat tärkeitä myös alueelle tulevien matkailijoiden viihtyvyydelle ja siten matkailuyritysten menestykselle. Metsäluonnon monimuotoisuus ja ekologinen kestävyys ovat perusehtoja metsien jatkuvuudelle. Kaupunkiluonnon suojelu on itseisarvo. Virkistysarvot ja suojavaikutukset eivät ole mahdollisia ilman luonnon säilymistä. 8
Sivu 9/9 Lisätietoa kuntametsien suunnitteluun liittyen: Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaiksi, 2011, ISBN 978-951-96662-2-8 julkaistaan ainoastaan pdf-tiedostona. Tekijä Uudenmaan ympäristöpiiri 2011. Pdf-tiedoston voi ladata osoitteesta: http://www.sll.fi/uusimaa/kuntametsat Monimuotoisuuden ja metsän eri käyttömuotojen yhteensovittaminen kuntien virkistysmetsissä ja valtion retkeilyalueilla, Metlan työraportti 113, 2009 Helsingin yliopisto, metsäekonomian laitos, tutkimusraportti 2009 n:o 55 Suomen metsät ja metsäpolitiikka kansalaisten näkemyksiä ISBN 978-952-10-5293-4 Kuntametsien suunnittelun tiekartta hankkeen loppuraportti, Metlan työraportti 68, 2008 http://www.metla.fi /julkaisut/workingpapers/2008/mwp068.htm ISBN 978-951-40-2079-7 (PDF) METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet, 2008, ISBN 978-952-11-3162-2 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus, 2008, ISBN 978-952-11-3025-0 Puijon metsäalueen hoidon ja käytön vuorovaikutteinen suunnittelu, (pdf) Kuopion kaupunki 27s, 2008 Taajamametsien hoito, 1992, ISBN 951-96371-3-3 Lappeenrannassa 25.1.2012 Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry Juha Juuti, puheenjohtaja Eini Kosonen, sihteeri 9