ÖLJYVAHINGON JA ALUSKEMIKAALIVAHINGON TORJUNTATÖIDEN JÄRJESTÄMINEN JA JOHTAMINEN LUONNOS 13.8.2015 Suomen ympäristökeskus
2 Sisällysluettelo ÖLJYVAHINGON JA ALUSKEMIKAALIVAHINGON TORJUNTATÖIDEN JÄRJESTÄMINEN JA JOHTAMINEN... 1 1. Johdanto... 3 2. Toiminnan sisältö ja tarkoitus... 3 3. Ympäristövahinkotyypit... 3 4. Johtamisen luonne... 4 5. Johtamisvastuu... 4 6. Toiminnan lähtökohtatilanne... 6 7. Toiminnan käynnistäminen... 6 8. Siirtyminen toiminta-alueelle... 7 9. Johtaminen toiminta-alueella... 7 9.1. Torjuntatöiden johtaja... 7 9.2. Toiminta-alueen johtaja... 8 9.3. Johtamispaikka ja johtoryhmä... 9 9.4. Öljyvahinkoalueen jakaminen vastuualueisiin... 9 9.5. Johtamisvastuun jakautuminen öljyvahingon torjuntatöissä... 10 10. Johtovastuun siirtyminen... 11 Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntatöiden järjestämisestä merialueella... 13 a) Hälyttäminen... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. b) Vahinkoilmoituksen tarkistus... 13 c) Koko torjuntatoiminnan johtaminen ja tehtäväjako... 14 d) Kiireelliset alkurajoitustoimet... 14 e) Muut torjuntatoimet vesistössä... 14 f) Rantapuhdistustyö... 15 g) Tukitoiminta... 15
3 1. Johdanto Tässä dokumentissa kuvataan öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan järjestämistä ja johtamista sekä vahinkoalueen jakamista toiminta-alueisiin. Kattava selvitys torjunnan järjestämisestä on luettavissa Ympäristöministeriön raportissa 26/2011: Toiminta isoissa alusöljyvahingoissa - Torjunnan järjestäminen, johtaminen ja viestintä. Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta ja tehtävän vastuista säädetään öljyvahinkojen torjuntalaissa (1673/2009). 2. Toiminnan sisältö ja tarkoitus Ympäristövahingon torjunta onnettomuustapauksissa sisältää perustoiminnot, tukitoiminnot ja niiden johtamisen. Öljy- tai aluskemikaalivahingoissa torjuminen on perustoiminto, mutta niihin voi liittyä muitakin perustoimintoja kuten sammuttamista ja pelastamista. Perustoimintojen lisäksi tarvitaan tukitoimintoja kuten huoltoa, liikenteen ohjausta ja järjestyksen valvontaa. Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan tarkoituksena on ympäristön ja omaisuuden turvaaminen öljyn ja kemikaalin aiheuttamilta vahingoilta sekä vahinkojen rajoittaminen ja niiden vaikutuksien lieventäminen. Johtamisella pyritään oikea-aikaiseen, tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen ympäristövahinkojen torjumiseen. Johtamiseen liittyviä toimintoja ovat tiedustelu, viestitys ja tiedottaminen. 3. Ympäristövahinkotyypit Onnettomuudet jaetaan yleisesti vaikutusten ja keston perusteella pieniin onnettomuuksiin, keskisuuriin onnettomuuksiin ja suuronnettomuuksiin. Pieniin onnettomuuksiin luetaan pienehköt ja tavalliset öljyvahingot, joissa tarvittava toiminta on yleensä lyhytaikaista ja joissa tarvittavien voimien määrä on vähäinen. Johtaminen niissä on rutiininomaista ja perustuu vastaavassa tilanteessa saatuun kokemukseen. Rannikolla ja maalla pienen onnettomuuden torjunta tapahtuu alueen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa esitetyn valmiuden pohjalta. Pienessä avomerellä sattuneessa onnettomuudessa SYKEn päivystäjä hälyttää tarvittavan määrän kalustoa, esim. vain yhden torjunta-aluksen. Keskisuurissa onnettomuuksissa pelastustoimi tarvitsee kalusto- tai toimenpideapua viereisiltä pelastustoimen alueilta ja/tai valtiolta. Avomerellä operaatiossa on mukana useampia keruu- ja muita aluksia ja mahdollisesti myös pelastustoimi torjuu öljyä alueellaan. Suuronnettomuuksiksi luetaan sellaiset harvinaiset öljyvahingot, jotka vaativat laajoja ja/tai pitkäkestoisia torjuntatoimia tai joiden vaikutukset ulottuvat usean alueen pelastustoimen alueelle ja vaativat paitsi kyseisten pelastuslaitosten myös valtion viranomaisten öljyntorjunnan voimavaroja sekä mahdollisesti muiden Itämeren rantavaltioiden kalusto- ja asiantuntija-apua. Tällöin johtamisen merkitys korostuu ja tarvitaan yliorganisatorinen torjuntatöiden johtaja ja hänen avukseen johtoryhmä.
4 4. Johtamisen luonne Öljyvahingon torjuntatyön johtamisen edellytyksiä ovat öljyvahinkojen torjuntalaissa määrätyt torjuntaviranomaisen tehtävät ja toimivalta, alueen pelastustoimen öljyntorjuntasuunnitelmassa sekä alueen Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmassa määritellyt torjuntavalmius ja -organisaatio sekä tiedot muun muassa erityisistä vaara- ja suojelukohteista. Johtamisen muut yleiset edellytykset kuten viestitoiminta ja kansainvälinen yhteistoiminta on määritelty rannikkoalueiden osalta alueellisissa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmissa ja avomeritorjunnan osalta HELCOMin torjuntamanuaalin osassa 1. Olennaisia tekijöitä torjuntatöiden johtamisessa ovat: toimintojen käynnistämisen nopeus voimien tarkoituksenmukainen jakaminen eri tehtäviin ja toiminta-alueille organisaatioiden ja yksiköiden yhteistoiminta johtamisjärjestelyjen selkeys ja yksinkertaisuus tilanteen ja toiminnan seuraaminen. Torjuntatöiden johtajan päätökset on usein tehtävä puutteellisten tilannetietojen pohjalta. Päätöksen on kuitenkin perustuttava oikeaan yleiskuvaan tilanteesta. Öljyvahingon torjuntaan osallistuvat yksiköt joutuvat siirtymään toimialansa hallinnollisista johtamismenetelmistä tilanteen vaatimaan nopeutettuun ja yksinkertaistettuun johtamistapaan. Ulkopuolisten organisaatioiden ja niiden yksiköiden johdon tulee olla siihen valmiit. 5. Johtamisvastuu Öljy- tai aluskemikaalivahinkotilanteessa toiminnan yleinen johtamisvastuu on määrätty öljyvahinkojen torjuntalaissa. Maa-alueiden öljyvahinkojen yleinen johtamisvastuu on alueen pelastustoimella. Aluskemikaalivahinkojen yleinen johtamisvastuu on Suomen ympäristökeskuksella. Merellisessä alusöljyvahingossa johtamisvastuu kuuluu eri viranomaisille seuraavasti: Alusöljyvahinkojen torjuntaviranomainen merialueilla Torjuntatyön johtaminen Tehtävät/vastuut torjuntatyössä Öljyvahinkojen torjuntalain 21 :n mukaan öljyvahingon torjuntatöitä johtaa sen pelastustoimen alueen pelastusviranomainen, jossa vahinko tai vaaratilanne on saanut alkunsa. Kun Suomen ympäristökeskus (SYKE) vastaa torjunnasta, johtaa torjuntaa SYKEn asettama torjuntatöiden johtaja. Torjuntatöitä voi kuitenkin johtaa vahinkopaikalle saapunut alueen pelastustoimen tai muun torjuntaviranomaisen palveluksessa oleva henkilö siihen saakka, kun Suomen ympäristökeskuksen asettama torjuntatöiden johtaja ottaa johtovastuun itselleen.
5 Alueen pelastustoimi Suomen ympäristökeskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Rannikolla ja rannoilla öljyvahingon torjuntatöitä johtaa sen pelastustoimen alueen pelastusviranomainen, jossa vahinko tai vaaratilanne on saanut alkunsa ellei Suomen ympäristökeskus ole ottanut torjuntaa vastuulleen öljyvahinkojen torjuntalain 5 mukaan Öljyvahinkojen torjuntalain 5 mukaan Suomen ympäristökeskus vastaa alusöljyvahinkojen torjunnasta ja asettaa torjuntatöiden johtajan, jos alusöljyvahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa Suomen vesialueella aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä. Jos alusöljyvahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa yhtä useammalla pelastustoimen alueella taikka jos vahinko tai sen vaara on niin suuri, ettei alueen pelastustointa kohtuudella voida vaatia yksin huolehtimaan torjuntatöistä, tai jos torjuntatoimet kestävät pitkään taikka siihen muuten on erityistä syytä, Suomen ympäristökeskus voi ottaa torjunnan vastuulleen ja asettaa torjuntatöiden johtajan. Antaa tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua ja mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua Ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu usean kunnan alueelle. Kunta Öljysuojarahastolain mukaisen katselmuslautakunnan perustaminen. Vastaa tarvittaessa (eli ellei toisin ole sovittu) jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. Sisävesien ja maa-alueiden öljyvahingoissa johtamisvastuu kuuluu eri viranomaisille seuraavasti: öljyvahinkojen torjuntaviranomainen sisävesillä ja maa-alueilla Torjuntatyön johtaminen Alueen pelastustoimi Suomen ympäristökeskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tehtävät/vastuut torjuntatyössä Alueen pelastustoimi Toiminnan yleinen johtamisvastuu Antaa tarvittaessa kalusto-, järjestely- ja asiantuntija-apua Antaa tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua ja mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua. Ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu usean kunnan alueelle. Kunta Öljysuojarahastolain mukaisen katselmuslautakunnan perustaminen Vastaa tarvittaessa (eli ellei toisin ole sovittu) jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan.
6 Ylempi öljyvahinkojen torjuntaviranomainen voi puuttua alemman viranomaisen johtamiseen ohjein, määräyksin tai siirtämällä käytännön johtovastuun itselleen tai toiselle. Yleisen johtamisvastuun perusteella vahinkotilanteissa on kuitenkin tavallisesti syytä pitäytyä lisäresurssien hankkimiseen ja tarvittavien esitysten tekemiseen ja säilyttää vastuu torjuntatyöstä sillä tasolla, jolla on siihen riittävät edellytykset, jolloin vältytään ratkaisujen viivästymiseltä ja päällekkäiseltä asioiden käsittelyltä. 6. Toiminnan lähtökohtatilanne Öljyvahinkojen uhkatekijät kuten öljyvarastot, satamat ja öljyn kuljetusreitit sekä vaarakohteet kuten vedenottamot, tärkeät pohja- ja pintavesialueet, luonnonsuojelualueet ja muut öljyvahinkojen uhkaan vaikuttavat seikat on selvitetty alueen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa sekä alusöljyja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmissa. Näiden vaaratekijöiden perusteella suunnitelmissa on määritelty, mitä yksiköitä ja kalustoa öljyvahinkojen torjuntaan on varattu tai voi saada käyttöön ja mikä on niiden toimintavalmius ja johtosuhteet. 7. Toiminnan käynnistäminen Öljyvahinkotilanteessa toiminnan käynnistää yleensä meripelastuskeskukseen, meripelastuslohkokeskukseen, VTS-keskukseen tai hätäkeskukseen saapuva vahinkoilmoitus. Öljy- tai aluskemikaalivahingosta tai sen vaarasta tiedon saaneen hätäkeskuksen, meripelastuskeskuksen, meripelastuslohkokeskuksen tai VTS-viranomaisen tulee viipymättä välittää tieto maa-alueen öljyvahingosta kyseisen alueen pelastustoimelle ja alusöljy- tai aluskemikaalivahingosta Suomen ympäristökeskukselle ja alueen pelastustoimelle. Sen, jonka hallussa vahingon tai vahingon vaaran aiheuttanut öljy on, on ryhdyttävä sellaisiin torjuntatoimiin, joita häneltä olosuhteisiin nähden voidaan kohtuudella vaatia. Jokainen, joka varastoi öljyä samalla varastoalueella vähintään 100 000 litraa, mutta kuitenkin alle miljoona litraa, on velvollinen pitämään varastoalueella paikallisten olosuhteiden vaatiman määrän torjuntaan soveltuvaa imeytys- tai muuta vastaavaa ainetta ja torjuntaan tarvittavaa kalustoa sekä huolehtimaan siitä, että saatavissa on niiden käyttöön perehtynyttä henkilöstöä. Jos öljyn määrä muualla kuin rannikolla sijaitsevalla varastoalueella on miljoona litraa tai suurempi, varastoija on velvollinen laatimaan suunnitelman alueella sattuvan öljyvahingon varalta ja kuulemaan siinä yhteydessä alueen pelastustointa. Varastoijan on myös hankittava öljyvahinkojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi tarpeellista kalustoa sekä huolehdittava siitä, että saatavissa on sen käyttöön perehtynyttä henkilöstöä. Pääasiassa kauppamerenkulun käyttöön tarkoitetun sataman pitäjä ja muun rannikkoalueella miljoona litraa tai sitä enemmän öljyä tai muita haitallisia aineita varastoivan laitoksen toiminnan harjoittaja on velvollinen laatimaan suunnitelman alueella sattuvan öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon varalta. Sataman pitäjän ja toiminnan harjoittajan on hankittava öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi tarpeellista kalustoa. Toiminnanharjoittajan tulee myös huolehtia siitä, että torjuntakaluston käyttäjiksi on saatavissa koulutettua henkilöstöä.
7 Välttämättömiin torjuntatoimiin on ryhdyttävä riittävän nopeasti. Torjuntaviranomaisten (Suomen ympäristökeskus, alueen pelastustoimi, ELY-keskus, Liikenteen turvallisuusvirasto, puolustusvoimat ja rajavartiolaitos) on alusöljy- tai aluskemikaalivahingon havaittuaan tai sellaisesta tiedon saatuaan ryhdyttävä pikaisesti valmiutensa edellyttämiin torjuntatoimiin, jollei tehtävän suorittaminen merkittävällä tavalla vaaranna viranomaisen muun tärkeän lakisääteisen tehtävän suorittamista. Rajavartiolaitosta tämä velvollisuus koskee kuitenkin vain merialueella tapahtuvien vahinkojen osalta. Esimerkiksi johtamisvastuussa olevan viranomaisen saapumisen viivästyminen ei saa estää välttämättömiä pelastustoimia ja öljyvahingon torjuntatoimien aloittamista. Paikalla tällöin olevalla alemmalla öljyvahinkojen torjuntaviranomaisella tai toisen toimialan virka-apuviranomaisella tai muullakin henkilöllä, joka joutuu aluksi johtamaan toimintaa, on oikeus ja velvollisuus määrätä tarpeellisista pelastustoimista ja myös öljyvahingon torjuntatoimista. 8. Siirtyminen toiminta-alueelle Pelastustoimen kalusto lähtee liikkeelle etukäteen määriteltyjen vasteiden mukaisesti hätäkeskuksen hälytyksestä. Valtion kaluston hälyttää SYKEn päivystäjä eri toimijoiden operatiivisten hälytyspisteiden kautta. Alukset siirtyvät toiminta-alueelle jonne saavuttuaan ne saavat meritoiminnanjohtajalta määräyksen mahdollisesta johtoaluksestaan, jonka keruualusryhmään alus liittyy. Mikäli saapuva alus toimii itsenäisesti keräävänä aluksena, puomitusaluksena tai tiedustelualuksena se saa oman toiminta-alueensa. Rajavartiolaitoksen ilma-aluskaluston hälyttää SYKEn päivystäjä MRCC Turun kautta. 9. Johtaminen toiminta-alueella Koko toiminnan kohteena olevaa aluetta sanotaan öljyvahinkoalueeksi tai pienissä vahingoissa öljyvahinkopaikaksi. Toiminta-aluetta käytetään tässä ohjeessa yleisnimityksenä alueesta, jolla suoritetaan öljyvahingon torjuntaa ja muuta pelastustoimintaa alueella olevan yhtenäisen johdon (toiminta-alueen johtajan tai torjuntatöiden johtajan) alaisuudessa. Öljyvahinkoalueella on usein vain yksi toiminta-alue, mutta keskisuurissa ja suurissa öljyvahingoissa voidaan muodostaa useitakin toiminta-alueita, esimerkiksi kunkin pelastustoimen alueelle voidaan muodostaa oma toiminta-alueensa ja avomeritorjunnalle oma toiminta-alueensa. Mikäli öljyvahinkoalue on jaettu useisiin toiminta-alueisiin, on niillä kullakin oma johtajansa. 9.1. Torjuntatöiden johtaja Torjuntatöiden johtajaksi kysymykseen tulevat vahingon koosta riippuen SYKEn henkilöstö, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten henkilöstö, torjunta-alusten päälliköt sekä pelastuslaitosten henkilöstö. SYKE asettaa torjuntatöiden johtajan käyttöön tarpeellisen valtion henkilöstön, kaluston ja tarvikkeet ja nimittää torjuntatöiden johtajalle myös sijaisen. Torjuntatöiden johtaja ilmoittaa, milloin hän ottaa johtovastuun itselleen. Torjuntatöiden johtaja kokoaa itselleen esikunnan ja määrää henkilöille vastuualueet sekä sijaiset. Torjuntatöiden johtaja muodostaa johtoryhmän.
8 Torjuntatöiden johtaja päättää virka-avun ja ulkomaisen torjunta-avun pyytämisestä, nimeää meritoiminnan johtajan ja asettaa hänen käyttöönsä tarpeellisen kaluston, henkilöstön ja tarvikkeet. Torjuntatöiden johtaja toimii yleisjohtajana, vastaa tiedotuksesta ja tilannekuvan ylläpitämisestä sekä tehtävien antamisesta eri toimialoille ja toiminnan yhteensovittamisesta. Torjuntatöiden johtaja raportoi torjunnan edistymisestä SYKEn johdolle ja ympäristöministeriön ympäristönsuojelu-osastolle. Torjuntatöiden johtaja päättää, milloin johtovastuu siirretään jälkitorjunnasta vastaavalle kunnan asianomaiselle viranomaiselle. Torjuntatöiden johtaja päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta tarvittaessa kuultuaan, milloin öljyvahingon tai aluskemikaalivahingon torjunta ei enää vaadi torjuntaviranomaisen toimenpiteitä. Torjuntayksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden toimenpiteet kokonaisuutena edistävät vahingon tehokasta torjuntaa. Torjuntatöiden johtaja tai hänen nimeämänsä henkilö vastaa yhteydenpidosta tarvittavien osapuolten kanssa ja tilannekuvan välittämisestä torjunta- ja virkaapuviranomaisille, onnettomuusaluksen vakuutusyhtiölle ja sen nimeämälle asiantuntijalle, Itämeren ja EU:n alueen vastuuviranomaisille, SYKEn johdolle ja viestinnälle sekä ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosastolle. 9.2. Toiminta-alueen johtaja Toiminta-alueen johtaja määräytyy edellä kohdassa 5 esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Pienissä rannikon, sisävesien tai maa-alueiden öljyvahingoissa toiminta-alueita on yleensä vain yksi ja sen johtajana toimii yleensä pelastustoimen päivystysvuorossa oleva esimies. Aavalla merellä sattuneissa pienissä öljyvahingoissa, joissa paikalla on vain 1-2 torjunta-alusta on yksi toiminta-alue ja SYKE nimeää torjunnan johtajaksi (joka on siis myös toiminta-alueen johtaja) yleensä jonkin paikalla olevan torjuntaaluksen päällystön edustajan. Keskisuurissa rannikon, sisävesien tai maa-alueiden öljyvahingoissa toiminta-alueita voi olla useampia, esimerkiksi toiminta-alue rantatorjunnalle ja toiminta-alue rannikkotorjunnalle. Tällöin alueen pelastustoimen pelastusviranomainen ja torjuntatöitä johtava muu pelastuslain 44 :n 1 momentissa tarkoitettu pelastustoiminnan johtaja johtaa koko torjuntaoperaatiota ja kummallakin toiminta-alueella on oma johtajansa. Keskisuuressa aavalla merellä sattuneessa öljyvahingossa on vain yksi toiminta-alue, ellei öljy uhkaa rannikkoa, jolloin rannikolle voidaan muodostaa oma toiminta-alueensa. Suurissa merellisissä öljyvahingoissa yleinen johtamisvastuu on torjuntatöiden johtajalla, jonka Suomen ympäristökeskus nimeää. Suurissa vahingoissa on toiminnan tehostamiseksi tarkoituksenmukaista jakaa alue useaan toiminta-alueeseen eli muodostaa (avo)meritorjunnalle oma toiminta-alue ja pelastustoimen alueille omat toiminta-alueet. Kukin pelastustoimen alue voi jakaa toiminta-alueensa edelleen pienemmiksi toiminta-alueiksi, esim. rannikon torjunnalle oma toiminta-alue ja rantatorjunnalle oma alue, joilla kullakin on oma toiminta-alueen johtajansa. Torjuntatöiden johtaja nimeää meritoiminnan johtajan ja kukin vahinkoalueen pelastustoimi nimeää oman toiminta-alueensa johtajan. Mikäli pelastustoimi jakaa toimintaalue pienemmiksi toiminta-alueiksi, nimeää se niille myös johtajat. Torjuntatöiden johtaja koordinoi toimintaa eri toiminta-alueilla.
9 9.3. Johtamispaikka ja johtoryhmä Jos vahinkoalue on jaettu useampiin toiminta-alueisiin ja niiden yleinen johtamisvastuu kuuluu torjuntatöiden johtajalle, hän perustaa johtokeskuksen. Johtokeskus voi toimia SYKEssä, pelastustoimen tilannekeskuksessa, VTS-keskuksessa, merivoimien operatiivisen keskuksessa tai meripelastuskeskuksessa tai näiden yhteydessä olevassa tilassa yhteydessä tai muussa vastaavat johtamisedellytykset omaavassa paikassa. Torjuntatyön johtaja muodostaa avukseen johtoryhmän. Johtoryhmään voivat kuulua 1. toimintaan osallistuvien eri viranomaisten edustajat 2. muut henkilöt, jotka vastaavat jonkin merkittävän toiminnan järjestämisestä alueella 3. tilanteen edellyttämät asiantuntijat 4. mahdollisten vapaaehtoisjärjestöjen edustaja/edustajat 5. toimintaa avustava henkilöstö kuten - viestitys- ja puhelinliikenteen hoitaja - tilannekuvavastaava (tilannetietojen kirjaaja ja tilannekarttojen laatija) hankintojen, palkanmaksun ja muun rahaliikenteen hoitaja. Johtoryhmällä tulee olla riittävät viestiyhteydet ja muut tekniset edellytykset. Sen on kyettävä pitämään yhteyttä toiminta-alueiden johtajiin, SYKEen, ELYihin, torjuntaviranomaisiin, VTS-keskukseen ja tilanteesta riippuen muihinkin kohteisiin. Johtoryhmän tehtävät on esitelty jäljempänä kohdassa 9.4. Johtoryhmän ei tarvitse olla jatkuvasti koossa vaan kokouksia voidaan pitää myös puhelimitse. Kuitenkin tulee huolehtia siitä, että johtokeskuksessa (samoin kuin eri toiminta-alueiden mahdollisilla johtamispaikoilla) on jatkuva päivystys ja että sieltä saadaan aina yhteys torjuntatöiden johtajaan (ja muulta johtamispaikalta toiminta-alueenjohtajaan). Torjuntatöiden johtaja (tai toiminta-alueen johtaja, jos toiminta-alueita on vain yksi) päättää johtoryhmän kokoonpanosta tilanteen vaatimusten perusteella. Alueellisessa alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen yhteistoimintasuunnitelmassa selvitetään periaatteet johtoryhmän kokoonpanosta eri tilanteissa ja siinä voidaan ottaa huomioon myös johtokeskuksessa (tai johtamispaikassa, jos niitä on vain yksi) tarvittava apuhenkilöstö sekä tarvittavat johtamisvälineet. Johtoryhmää voidaan tarvittaessa täydentää tai muuttaa muutoin sen kokoonpanoa. 9.4. Öljyvahinkoalueen jakaminen vastuualueisiin Öljyvahinkoalue voidaan jakaa toiminta-alueisiin, joilla on selkeät rajat. Toiminta-alueiden muodostaminen ja johtamisjärjestelmän porrastus riippuvat vahinkoalueen koosta ja torjuntayksiköiden määrästä. Kullakin toiminta-alueella työskenteleville torjuntayksiköille tulee määrätä selvät vastuualueet. Tilanteissa, joissa torjuntaan osallistuvien voimien määrä on suuri, torjuntatöiden johtaja jakaa öljyvahinkoalueen toiminta-alueiksi ja nimeää niille johtajat. Toiminta-alueen johtaja voi jakaa alueen pienempiin toiminta-alueisiin (esimerkiksi rannikkotorjunta ja rantatorjunta) jotka voidaan edelleen jakaa kaistoihin (esim. rantatorjuntakaista 1, rantatorjuntakaista 2 jne). Kaista voidaan jakaa edelleen työskentelypaikkoihin. Kullekin toiminta-alueelle ja kaistalle tulee määrätä johtaja. Toiminta-alueen johtaja määrää kullekin torjuntayksikölle vastuualueeksi työskentelypaikan. Pienin vastuualue, on yhden tai kahden henkilön torjuntayksikkö.
10 Eri toiminta-alueiden, kaistojen ja työskentelypaikkojen vastuualueet kuten rantaosuudet ja vesialueet, tulee määritellä selvästi. Eri toiminta-alueita muodostettaessa otetaan tarvittaessa huomioon pelastustoimen alueiden rajat ja tehtävän laatu (esim. rantapuhdistus ja meritoiminta). Erityisesti sellaisissa onnettomuuksissa, joissa öljyä torjutaan sekä avomerellä että saaristossa/rannikolla tulee määritellä se, mitkä alueet ja mitkä torjuntayksiköt kuuluvat meritoiminnan johtajan vastuualueeseen ja mitkä pelastustoimen rannikkotorjunta-alueisiin. Rajattuja vastuualueita määrätään yleensä varsinaista öljyntorjuntaa suorittaville yksiköille. Tukitoiminta kuten huolto, viestiliikenne, kuljetustoiminta, yleisen turvallisuuden ja järjestyksen valvonta ja vahinkoalueen tiedustelu ja kartoitus järjestetään yleensä palvelemaan koko vahinkoaluetta tai tarvittavilta osin toiminta-aluekohtaisesti. 9.5. Johtamisvastuun jakautuminen öljyvahingon torjuntatöissä Johtamisvastuun jakautuminen öljyvahingon torjuntatöissä perustuu edellisessä kohdassa esitettyyn vastuualuejakoon sekä toisaalta eri viranomaisten vastuuseen niille kuuluvien tehtävien suorittamisesta. Johtamisvastuu jakautuu pääpiirteittäin seuraavasti: Työskentelypaikkojen (esim. puhdistettava rannan osa tai öljyntorjunta-aluksista muodostettu puomitustai öljynkeräysyksikkö) johtajat johtavat yksikköjensä toimintaa. Kaistan (esimerkiksi tietyt rannat tai vesialueet) johtajan tulee - olla selvillä kaistansa tilanteesta ja antaa toiminta-alueen johtajalle tiedot tilanteen kehittymisestä - huolehtia kaistallaan työskentelevien yksiköiden työtehosta ja riittävästä yhteistoiminnasta Toiminta-alueen johtajan (jos on muodostettu eri toiminta-alueita) tulee alueensa osalta - olla selvillä tilanteesta - huolehtia tiedustelusta - pitää yhteyttä ja tiedottaa tilanteesta torjuntatöiden johtajan johtopaikkaan - huolehtia eri yksiköiden yhteistoiminnasta Mikäli tarvitaan vain yksi toiminta-alue, sen johtaja yleensä on myös torjuntatöiden johtaja. Torjuntatöiden johtajalla on toiminnan yleinen johtovastuu. Hänen tulee selvästi ilmoittaa tämän johtamisvastuun ottamisesta eri toiminta-alueiden johtajille, mikä on edellytys vastuun siirtymiselle. Torjuntatöiden johtajan tehtävänä on edellä esitetyn lisäksi - olla jatkuvasti selvillä kokonaistilanteesta - huolehtia tiedustelun järjestämisestä - pitää yhteyttä Suomen ympäristökeskukseen - huolehtia eri toimialojen (öljyntorjunta-, palo-, poliisi-, puolustus-, rajavartiointi-, tulli-, tie- ja vesirakennus-, merentutkimus-, merenkulku- ja lääkintäalan viranomaisten) yhteistoiminnan järjestämisestä - johtaa mahdollisen johtoryhmän tukemana toiminnan suunnittelua ja käskytystä - päättää mm. toiminnan kulloisestakin laajuudesta ja yleisistä tavoitteista, torjuntamenetelmien periaatevalinnoista, hankinnoista, laskujen hyväksymisestä, vahinkojätehuollon järjestämisestä ja toimenpiteiden päättämisestä - järjestää tilanteen ja toiminnan vaiheiden kirjaaminen - huolehtia tiedotustoiminnan järjestämisestä
11 Johtoryhmällä ei ole ryhmänä päätösvaltaa. Päätöksiä tekevät ja niistä vastaavat johtoryhmän viranomaisjäsenet kukin toimivaltansa puitteissa. Torjuntatöiden johtaja päättää öljyvahingon torjumisen yleisistä järjestelyistä. Muiden viranomaisten toimivaltaan kuuluvien ammattiasioiden osalta hänellä ei ole päätösvaltaa, mutta hän voi esittää niitä koskevia suosituksia. Johtoryhmän työskentely torjuntatöiden johtajan apuna voi tapahtua esimerkiksi seuraavasti: - torjuntatöiden johtaja esittää ratkaistavat asiat - muut jäsenet esittävät toimialansa ja tehtävänsä kannalta asiaan vaikuttavat seikat ja suositukset ratkaisuista - torjuntatöiden johtaja päättää toiminnan yleiset linjat ja järjestelyt - jäsenet tekevät päätökset omaan toimivaltaansa kuuluvista asioista Henkilön, joka on viranomaisen tai tietyn toimialan edustaja johtoryhmässä tehtävänä on - olla torjuntatöiden johtajan asiantuntijana toimialansa asioissa - tiedottaa torjuntatöiden johtajalle ja muulle johtoryhmälle tilanteesta toimialallaan - pitää yhteyttä oman toimialansa ylempiin viranomaisiin 10. Johtovastuun siirtyminen Vastuun siirtymisen edellytys on aina viranomaisen nimenomainen ilmoitus johtamisvastuun ottamisesta. Jokin toiminta-alueen johtajaa ylempi viranomainen voi tukea toiminta-alueen johtajaa (esimerkiksi SYKE voi tukea pelastustoimen asettamaa toiminta-alueen johtajaa), mutta tällöin ei vastuu vielä siirry öljyvahingon torjuntatoimien johtamisesta kyseiselle ylemmälle viranomaiselle. Vastuu ei myöskään siirry, vaikka ylempi viranomainen saapuisi toiminta-alueelle ja antaisi neuvoja sen johtajalle. Vastuu öljyvahingon torjuntatöiden johtamisesta on syytä säilyttää sillä alimmalla tasolla, jolla on siihen riittävät edellytykset. Näin voidaan välttää tarpeettoman moniportaisen johtamisjärjestelmän aiheuttamat haitat, kuten ratkaisujen viivästyminen ja eri paikoissa tapahtuva samojen asioiden päällekkäinen käsittely. Johtamisvastuun siirtäminen pelastustoimelta Suomen ympäristökeskuksen nimeämälle torjuntatöiden johtajalle voi tapahtua seuraavanlaisissa öljyvahingoissa Jos öljyvahinko tai sen leviämisen uhka on niin suuri, että yhden alueellisen pelastuslaitoksen käytössä tai määräysvallassa oleva henkilöstö tai kalusto ei riitä sen torjumiseen tai ehkäisyyn, Jos alusöljyvahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa yhtä useammalla pelastustoimen alueella, Jos torjuntatoimet kestävät pitkään taikka siihen muuten on erityistä syytä, Suomen ympäristökeskus voi ottaa torjunnan vastuulleen ja asettaa torjuntatöiden johtajan. Näissä tilanteissa öljyvahinkoalueen jokaisella pelastuslaitoksella on alueellaan torjuntatöiden yleinen johtamisvastuu, kunnes torjuntatöiden johtaja ilmoittaa ottavansa yleisen johtamisvastuun. Tällöinkin toiminta-alueiden johtajille jää yksiköittensä johtovastuu, eikä johtamisvastuun siirtäminen muuta millään tavalla johtamisen periaatteita toiminta-alueilla. Mahdollisen johtoryhmän kokoonpanoa ei myöskään muilta osin muuteta, ellei siihen ole tarvetta. Tapauksissa, joissa Suomen ympäristökeskus on ottanut johtovastuun koordinoidakseen eri toimintaalueilla tapahtuvaa torjuntatyötä, torjuntatöiden johtajan johtamistoiminta on ensisijassa tarvittavien
12 voimavarojen ohjaamista eri toiminta-alueille, yleiskuvan ylläpitämistä tilanteesta ja sen perusteella käskyjen antamista toiminta-alueiden johtajille. Maalla ja sisävesillä tapahtuvien öljyvahinkojen vaikutukset rajoittuvat yleensä suppealle alueelle. Öljyvahingon torjuntatöiden johtamisvastuuta ei käytännössä juuri koskaan tarvitse siirtää yhteistoimintaaluetta ylemmälle tasolle.
13 Liite 1. Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntatöiden järjestämisestä merialueella a) Vahinkoilmoitus Jos öljyä on päässyt aluksesta veteen tai öljyvuodon vaara aluksen karilleajon tai konevian, yhteentörmäyksen taikka muun merivahingon takia on uhkaamassa, aluksen päällikön on ilmoitettava öljyvahingosta tai sen vaarasta välittömästi asianomaiselle meripelastuskeskukselle, meripelastuslohkokeskukselle, hätäkeskukselle tai VTS-viranomaiselle. Jos aluksesta aiheutuu Suomen vesialueella tai Suomen talousvyöhykkeellä lainvastainen muun haitallisen aineen kuin öljyn päästö veteen, aluksen päällikön on ilman viivytystä ilmoitettava asianomaiselle meripelastuskeskukselle, meripelastuslohkokeskukselle, hätäkeskukselle tai VTS-viranomaiselle asioista, jotka koskevat alusta, sen tilaa, sijaintia, lastia ja tapahtuman laatua, sekä ryhdyttävä sellaisiin välittömiin torjuntatoimiin, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vähintään 15 metrin pituisen aluksen päällikön on ilmoitettava asianomaiselle meripelastuskeskukselle, meripelastuslohkokeskukselle, hätäkeskukselle tai VTS-viranomaiselle 1 momentissa tarkoitetuista seikoista myös tilanteissa, joissa päästöä ei ole tapahtunut, mutta päästön mahdollisuus on olemassa. Tämä koskee tapauksia, joissa alus on vaurioitunut, aluksen lasti on siirtynyt tai aluksen koneisto tai varusteet ovat vioittuneet tavalla, joka heikentää navigoinnin turvallisuutta. Öljy- tai aluskemikaalivahingosta tai sen vaarasta tiedon saaneen hätäkeskuksen, meripelastuskeskuksen, meripelastuslohkokeskuksen tai VTS-viranomaisen tulee viipymättä välittää tieto maa-alueen öljyvahingosta kyseisen alueen pelastustoimelle ja alusöljy- tai aluskemikaalivahingosta Suomen ympäristökeskukselle ja alueen pelastustoimelle. b) Vahinkoilmoituksen tarkistus Suomen ympäristökeskus tai alueen pelastustoimi järjestävät tilanteen tarkistuksen ja sen jälkeen hälyttävät tarvittavat torjuntayksiköt. Merellisissä vahingoissa tarkastuksen tekee yleisimmin joko pelastuslaitoksen yksikkö tai rajavartiolaitoksen alus- tai ilma-alusyksikkö. Öljystä otetaan mahdollisimman pian myös näyte öljyn tyypin ja usein myös alkuperän selvittämiseksi ennen kuin öljyn ominaisuudet ehtivät vedessä suuresti muuttua. Tämän jälkeen tilanteen kehitystä seurataan jatkuvasti.
14 c) Koko torjuntatoiminnan johtaminen ja tehtäväjako Tilanteesta riippuen joko alueen pelastustoimi tai Suomen ympäristökeskus määrää torjuntatyön johtajan. Tämä jakaa tilannekuvan mukaisesti vahinkoalueen ja mahdollisen vaikutusalueen toiminta-alueiksi ja määrää niille johtajat. Toiminta-alueen johtaja voi tarvittaessa jakaa toiminta-alueensa edelleen pienemmiksi toiminta-alueiksi tai kaistoiksi. Mikäli kansainvälisiä hälytyksiä tai avunpyyntöjä tarvitaan, ne laatii ja lähettää Suomen ympäristökeskuksen päivystäjä. Torjuntatyötä johtavan henkilön apuna toimii esikunta sekä tarvittaessa johtoryhmä, jossa toimintaan osallistuvilla viranomaisilla ja mahdollisilla muilla tahoilla on edustajansa. Torjuntatyötä johtava henkilö voi delegoida esimerkiksi tukitoiminnan kuten tiedustelun, huollon, kuljetukset, rantavahinkojen kartoituksen jne. järjestämisen ja johtamisen joko esikunnalleen tai johtoryhmän eri jäsenten tehtäviksi. d) Kiireelliset alkurajoitustoimet Haveripaikalle ensimmäisenä saapuvan torjuntayksikön tehtävänä on estää tai vähentää öljyn vuoto vahinkoaluksesta ja estää mereen vuotavan öljyn kulkeutuminen aluksen luota. Välittömästi suoritettavissa olevien öljyvuodon rajoitustoimien ja aluksen puomittamisen jälkeen aloitetaan puomitetun öljyn keräys, kun tarvittavaa kalustoa on saatu paikalle. Keruualusten paikalle saavuttua pyritään usein yhtäaikaisesti aluksen ja lastin pelastustoimien kanssa tyhjentämään aluksen polttoainesäiliöt ja säiliöaluksen lastitankit vaarallisesta aineesta. Suomen ympäristökeskus voi määrätä suoraan tai valtuutetun edustajansa välityksellä ryhdyttäväksi aluksen tai sen lastin osalta pelastus- tai muihin toimenpiteisiin vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi. Aluksen irrotus- ja hinausyritykset saisivat alkaa vasta kun polttoaine ja vaarallinen lasti on saatu siirrettyä turvaan niin tarkkaan kuin mahdollista. e) Muut torjuntatoimet vesistössä Aluksesta vuotanut öljy pyritään keräämään talteen, mikäli mahdollista. Myös haveristin puomituksien ulkopuolelle joutunutta öljyä kerätään mekaanisella keräilykalustolla ja pysäytetään tai ohjataan uudelleen puomituksilla. Sisävesistöissä ja saaristossa vahinkoaluetta voidaan usein rajoittaa sulkemalla puomituksin salmia ja muita vesireittejä. Myös rantoja voidaan suojata puomituksin, mutta vahinkoalueen ollessa laaja kysymykseen voi tulla vain erityisalueiden tai -kohteiden suojaus. Rantapuhdistusvaihe alkaa usein näillä rajoitus- ja suojaustoimenpiteillä. Mekaanisen torjunnan ulottumattomiin karkaavaa öljyä voidaan ryhtyä torjumaan kemiallisesti, jos se on öljyntorjuntakemikaalien käyttöä koskevan lainsäädännön perusteella sallittua ja mahdollista. Suomen ympäristökeskus voi poikkeustapauksessa päättää torjuntakemikaalin käytöstä alusöljy- ja aluskemikaalivahingon torjunnassa. Suomen ympäristökeskuksen on ennen päätöksen tekemistä varmistuttava, että torjuntakemikaalin käyttö on kyseisen vahingon torjunnassa huomattavasti muita torjuntamenetelmiä parempi eikä torjuntakemikaalin käytöstä aiheudu ilmeistä vesien pilaantumisen vaaraa eikä muuta haittaa ihmisen terveydelle tai ympäristölle.
15 Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että aluksen irrottamisen ja hinauksen yhteydessä ei pääsisi enää öljyä veteen. Tällöin veteen kaikesta huolimatta joutunut öljy tulee voida kerätä heti talteen. f) Rantapuhdistustyö Rantojen puhdistusta suorittaa kukin pelastustoimen alue omatoimisesti alueellaan, mutta suurissa vahingoissa yleisjohdon alaisena. Torjuntatyön yleisjohto ohjaa tarpeen mukaan pelastustoimen avuksi puolustusvoimien käyttöön antamia virka-apuyksiköitä, muiden pelastuslaitosten puhdistusyksiköitä sekä mahdollisia vapaaehtoisia rannanpuhdistajia. Alkuvaiheessa pelastustoimen alueet huolehtivat rantojenpuhdistuksesta ja myöhemmin työn suoritus siirtyy pelastuslaitoksen öljyntorjuntatorjuntasuunnitelmassa määritettyjen ns. jälkitorjuntaviranomaisten työyksiköiden tehtäväksi. Muun torjuntatoiminnan lakattua rantapuhdistustöiden yleisjohto voi vaihtua. g) Tukitoiminta Varsinaiset torjuntatoimet eli öljyntorjunta merellä ja rantojenpuhdistaminen vaativat onnistuakseen valmistelevia ja palvelevia toimintoja. Tällaisia tukevia toimintoja ovat seuraavat: Merialueen tukitoimet: - meritiedustelu - näytteenotto - tarvittavat alusta ja kalustoa koskevat pakkotoimet - yleinen järjestyksen pito ja henkilöturvallisuuden valvonta Ranta-alueiden tukitoiminta: - rantatiedustelu - vahinkojen kartoitus - puhdistustarpeen selvitys - jälkitarkastukset - yleinen järjestyksen pito ja henkilöturvallisuuden valvonta Lisäksi molemmat toiminta-alueet tarvitsevat muun muassa seuraavia ainakin osin yhteisesti järjestettävissä olevia palveluksia: - tilannekuvatoiminta - viestitoiminta - huolto- ja korjaustoiminta - hankinnat - kirjaus, tili- ja maksupalvelu - kuljetukset (myös sairaankuljetus) - öljyyntyneiden eläinten kiinniotto ja hoito - vahinkojätehuolto - tiedotustoiminta