Äidinkielen opiskelijan ensiapupakkaus

Äidinkielen opiskelijan ensiapupakkaus 1 Esseetyyppinen vastausteksti Katso video: Miten rakennat esseen 1.1 Mikä on esseetyyppinen vastausteksti? Esseetyyppinen vastausteksti on muodollinen tekstilaji, jota tarvitset usein esimerkiksi kirjoittaessasi tenttivastauksia ja muita opiskelutehtäviä. Vastausteksti ei voi olla esimerkiksi luettelo, vaan sen tulee olla kokonaisista virkkeistä muodostuva kirjakielinen teksti, jolla on selkeä rakenne. Huolehdi ainakin näistä tekstiä kirjoittaessasi: Huolellinen suunnittelu Ajatusten ja oman pohdinnan selkeä perustelu Tehtävänannon noudattaminen Kappalejako Otsikointi Oikeakielisyys 1.2 Ideointi ja suunnittelu Valmis teksti ei synny itsestään, vaan vaatii ideointia ja suunnittelua. Kun suunnittelet tekstisi sisältöä, ei kannata olla kovin kriittinen, vaan antaa ajatusten virrata ja ideoiden putkahdella mieleen vapaasti. Vasta suunnittelun jälkeen, jäsentelyvaiheessa, sisältöä joutuu karsimaan ja järjestelemään. Silloin voit poimia joukosta parhaat ideat, joista muokkaat valmiin tekstin. Sisältöä voi ideoida monella eri tavalla. Kokeilemalla eri tapoja löydät itsellesi parhaiten sopivan. Alle on listattu joitakin tapoja ideoida tekstin sisältöä. 1

1 Esseetyyppinen vastausteksti Miellekartta eli mind map miellekartan keskelle sijoitetaan tekstin tärkein asia keskeisen asian ympärille kootaan siihen läheisesti liittyviä asioita, ajatuksia, tietoja, muistoja sanojen lisäksi voit käyttää miellekartassa myös kuvia yhdistele asioita toisiinsa ja keksi niille alakäsitteitä mind map on aina tekijänsä näköinen: ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä miellekarttaa Lista listaan voit kirjoittaa vapaassa järjestyksessä asioita, joita tekstin aihe tuo mieleesi listan ei siis tarvitse olla missään tietyssä järjestyksessä voit tehdä myös listoja, joissa vertailet asioita listaamalla esimerkiksi: plussia ja miinuksia eroja ja yhtäläisyyksiä mielipiteitä ja faktoja paikkoja, nimiä ja vuosilukuja Kysymykset suunnittele tekstin sisältöä keksimällä kysymyksiä aiheesta hyviä peruskysymyksiä ovat ns. uutiskysymykset: kuka? mitä? missä? milloin? miksi? mitä seurasi? peruskysymysten avulla voit rakentaa tekstin rungon, sillä niihin vastaamalla tulet kertoneeksi aiheesta kattavasti lisäksi kannattaa keksiä tarkempia kysymyksiä, jotka voivat liittyä johonkin tiettyyn aiheen osa-alueeseen kysymysten käyttäminen tekstin suunnittelussa on kuin toimittajan työtä: kun keksit hyvät kysymykset ja löydät niihin vastaukset, saat aikaan kiinnostavan tekstin 2

1 Esseetyyppinen vastausteksti Lukeminen lue aiheeseen liittyviä tekstejä: kirjoja, artikkeleita, uutisia, blogimerkintöjä myös sellaiset tekstit, jotka eivät liity oman tekstisi aiheeseen, voivat olla hedelmällisiä, sillä kaikenlainen lueskelu saa mielikuvituksen liikkeelle pidä lukiessa muistiinpanovälineet lähettyvillä, jotta voit kirjoittaa syntyneet ajatukset heti ylös Kirjoittaminen Kirjoittamalla vapaasti aiheesta mieleen tulevia ajatuksia voit keksiä sellaisia ideoita, joita et olisi kriittisesti aihetta pohtimalla kenties tullut ajatelleeksi. Tällaista kirjoittamistapaa kutsutaan ajatuksenvirtatekniikaksi. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta ilman kritiikkiä, pysähtymättä miettimään, esimerkiksi 15 minuutin ajan. Sitten luet kirjoittamasi läpi ja poimit siitä parhaat ajatukset. Voit jatkaa ideointia valitsemalla ajatuksista yhden ja kirjoittamalla siitä taas vapaasti 15 minuutin ajan. Voit jatkaa näin niin kauan, että olet tyytyväinen tulokseen. Kun olet valmis, sinulla voi olla paljon aiheeseesi liittyvää tekstiä, jota voit käyttää sopivassa yhteydessä. Voit myös löytää joitakin varsinaisia helmiä ajatusten joukosta. 1.3 Otsikointi Otsikko on se osa tekstistä, jonka lukija yleensä lukee ensimmäiseksi. Otsikon tehtävänä on osoittaa lukijalle, mitä aihetta tekstissä käsitellään. Hyvä otsikko on mielenkiintoinen ja houkuttelee lukemaan. Hyvästä otsikosta myös paljastuu, mistä näkökulmasta aihetta lähestytään. Otsikon perään ei koskaan merkitä pistettä, mutta huutomerkkiä ja kysymysmerkkiä voidaan käyttää. Kysymysmerkki ja huutomerkki tuovat otsikkoon erilaisen sävyn, joten niitä on syytä käyttää vain perustellusta syystä. 3

1 Esseetyyppinen vastausteksti Tiivis ja ytimekäs otsikko herättää helpommin lukijan mielenkiinnon kuin kovin pitkä, monisanainen otsikko. Mitä pidempi otsikko on, sitä tarkemmin sen pitää rajata tekstin aihe ja näkökulma. Vertaa otsikoita: Koirat Koirarodut Koirarodut ja kasvatus Koirat, ystävistämme luotettavimmat Ystäviemme koirat Riehakkaat, mutta niin rakkaat koiraystävämme Miten kasvattaa oikein saksanpaimenkoiria? Mitkä koirarodut sopivat lapsiperheille? Mistä on suloiset koiranpennut tehty? Miten tarkkoja otsikot ovat? Mitä merkityseroja niissä huomaat? 1.4 Kappalejako Kappalejako on olennainen osa tekstiä, sillä se tarjoaa lukijalle pienen hengähdystauon. Siksi tekstiä ilman kappalejakoa on raskasta ja työlästä lukea. Kappalejako auttaa lukijaa ymmärtämään, mikä tekstissä on tärkeää. Hyvin kirjoitetussa tekstissä yhdessä kappaleessa käsitellään vain yhtä asiaa. Kappaleen ytimen muodostaa ydinvirke, jota muut virkkeet tukevat selostamalla ja selventämällä samaa asiaa. Ydinvirke on usein kappaleen ensimmäinen virke, mutta se voi olla myös mikä tahansa muu kappaleen virkkeistä. Tekstissä tulee olla erilliset aloitus- ja lopetuskappaleet. Ne merkkaavat tekstin alkua ja loppua. Niiden väliin jääviä kappaleita kutsutaan käsittelykappaleiksi. Kappaleet eivät saa olla liian pitkiä, koska silloin useimmiten tulee käsitelleeksi useampaa asiaa, eli teksti olisi hyvä jakaa useammaksi kappaleeksi. Kappaleet eivät saisi myös olla liian lyhyitä: vain yhden tai kahden virkkeen kappaletta on syytä kasvattaa! 4

1 Esseetyyppinen vastausteksti 1.5 Tekstin lihottaminen Merkkejä siitä, että tekstisi on liian lyhyt ja kaipaa lihottamista eli lisää sisältöä ja mittaa: tekstissä on kappaleita, jotka ovat yhden tai kahden virkkeen mittaisia ajatuksia ei perustella tai perustelut ovat hyvin lyhyitä tekstissä ei ole kuvailua tai kuvailevia sanoja (adjektiivit) tekstissä ei ole selkeää kappalejakoa Mikäli tekstisi uhkaa jäädä liian lyhyeksi, kysymys on useimmiten huonosta suunnittelusta. Jos olet unohtanut tehdä suunnitelman ennen kirjoittamista, laadi suunnitelma ja kasvata tekstiä sen pohjalta. Jos olet jo tehnyt suunnitelman, palaa suunnitelmaasi ja tarkista, oletko jo käsitellyt kaikki siinä olevat asiat huolellisesti. Tarkista myös, että jokaisessa kappaleessa käsitellään yhtä asiaa. Voit varmistaa sen etsimällä kappaleesta ydinvirkkeen ja huolehtia, että kappaleen muut virkkeet tukevat ydinvirkettä. Jos kappaleista löytyy irrallisia ajatuksia, jotka eivät liity ydinvirkkeeseen, tarvitsevat ne oman kappaleen 1.6 Oman tekstin tarkistaminen Oikolukemisella tarkoitetaan oman tekstin tarkistamista. Oikolukeminen kannattaa tehdä huolellisesti. Oikolukemista helpottaa, jos ehdit pitää taukoa kirjoittamisen ja oikolukemisen välillä. Se on yksi syy välttää kirjallisten tehtävien jättämistä viime hetkeen! Oikolukiessa tarkista ainakin nämä: 1) isot ja pienet alkukirjaimet 2) yhdyssanat 3) väli- ja lopetusmerkit Tarkista erityisesti pilkut ja lainausmerkit! 4) puhekielen sanat ja rakenteet kirjakielisiksi 5) kankeat ilmaisut sujuvammiksi 6) virkerakenteet Huolehdi, että jokaisessa lauseessa on persoonamuotoinen verbi. Tiivistä monimutkaisia ja pitkiä virkkeitä. 5

1 Esseetyyppinen vastausteksti 7) sisältö Vastaavatko otsikko ja sisältö toisiaan? Toimiiko kappalejako? Vastaako teksti tehtävänantoa? 8) ulkoasu Onko teksti siisti ja tehtävänannossa annettujen asetteluohjeiden mukainen? Löytyvätkö kaikki tarpeelliset tiedot? Esimerkiksi kirjoittajan nimi? 6

Äidinkielen opiskelijan ensiapupakkaus 2 Lähteiden käyttö 2.1 Milloin tarvitaan lähdemerkintä? Lähteeksi kutsutaan oman tekstin apuna käytettyä tekstiä, josta on otettu tietoa omien ajatusten tueksi. Lähde on useimmiten kirjoitettu teksti, mutta se voi hyvin olla myös vaikkapa video. Kun käytät oman tekstisi pohjana jonkun muun kirjoittamaa tekstiä, on se aina mainittava. Yleensä riittää, että lisäät oman tekstisi loppuun lähdeluettelon, mutta etenkin suorien lainausten kohdalla on tärkeää mainita lähde heti. Lähdemerkinnät ovat tarpeen kaikissa muodollisissa teksteissä kuten esimerkiksi opiskelutai työteksteissä. Suora lainaus tarkoittaa, että jonkun kommentti tai teksti kirjoitetaan sellaisenaan, mitään muuttamatta. Tällöin käytetään lainausmerkkejä erottamaan lainattua osuutta. Suoran lainauksen yhteyteen merkitään aina sen henkilön nimi, jota lainataan. Kukaan ruoka suussa nukkuva ei ole koskaan ollut yhtä karismaattinen. Nauttimiseen taipuvainen elokuvasankari Uuno Turhapuro olisi kateellinen Cocon kyvyille käsitellä ja yhdistellä elämän parhaita paloja, Petteri Ala-Kivimäki kirjoittaa. 2.2 Varo plagiointia! Toisten ajatusten lainaamista epärehellisesti kutsutaan plagioinniksi. Plagioinnissa johdetaan lukijaa harhaan ja annetaan ymmärtää, että lainatut ajatukset ovat kirjoittajan omia, vaikka ne eivät sitä ole. 7

2 Lähteiden käyttö Plagiointi on aina väärin ja sillä voi olla vakavia seurauksia. Opiskelussa plagiointi voi johtaa hylättyihin kursseihin tai opiskelupaikan menetykseen. Myöhemmässä elämässä plagiointi voi johtaa pahimmillaan jopa oikeustoimiin. Välttääksesi plagioinnin sinun täytyy aina kertoa, jos tieto on peräisin joltain toiselta eli jostakin lähteestä. Sinun täytyy kertoa lähteesi, vaikka muotoilisit asian omin sanoin lähteen tietojen pohjalta. Jos haluat käyttää toisen ajatusta sanasta sanaan osana omaa tekstiäsi, sinun on merkattava se lainausmerkkien sisään sekä ilmoitettava alkuperäisen tekstin kirjoittajan nimi sekä julkaisutiedot. 2.3 Näin merkkaat lähteet Kun käytät oman tekstisi pohjana jonkun muun kirjoittamaa tekstiä, on se aina mainittava. Yleensä riittää, että lisäät oman tekstisi loppuun lähdeluettelon, mutta etenkin suorien lainausten kohdalla on tärkeää mainita lähde heti. Suora lainaus Suora lainaus tarkoittaa, että jonkun kommentti tai teksti kirjoitetaan sellaisenaan, mitään muuttamatta. Tällöin käytetään lainausmerkkejä erottamaan lainattua osuutta. Suoran lainauksen yhteyteen merkitään aina sen henkilön nimi, jota lainataan. Kukaan ruoka suussa nukkuva ei ole koskaan ollut yhtä karismaattinen. Nauttimiseen taipuvainen elokuvasankari Uuno Turhapuro olisi kateellinen Cocon kyvyille käsitellä ja yhdistellä elämän parhaita paloja, Petteri Ala-Kivimäki kirjoittaa. Painetut lähteet Painetut lähteet merkitään tekstin loppuun niin, että mainitaan tekijä(t) sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, julkaisuvuosi, teoksen nimi ja kustantaja. 8

2 Lähteiden käyttö Aalto, Maija 2015: Korkeasaaressa pääsee pian samaan aitaukseen kengurun kanssa kesällä tulossa myös uusi laji. Helsingin Sanomat. 1.5.2015 Murray, Andrew 2003: Unelias laiskiainen. Kustannus-Mäkelä. Internet-lähteet Internet-lähteet merkitään tekstin loppuun niin, että mainitaan tekijä(t) sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, teoksen nimi, linkki ja viittausajankohta. Ala-Kivimäki, Petteri 2014: Haastateltava nukahti ruoka suussa: Henkilökuvassa laiskiaisnaaras Coco Korkeasaaresta. <http://nyt.fi/ a1305818980948>. Luettu 4.7.2016. Haastattelut Haastattelut merkitään lähteiksi tekstin loppuun niin, että mainitaan haastateltavan nimi, haastateltavan ammatti, haastateltavan edustama taho ja maininta, että kyseessä on haastattelu sekä lopuksi haastattelun ajankohta. Virtanen, Emma 2016. Eläintenhoitaja. Korkeasaari. Haastattelu 8.7.2016. 2.4 Pohjatekstin esitteleminen Joissain teksteissä, kuten referaateissa, vastineissa ja opiskeluun liittyvissä esseissä, pelkkä lähdeluettelointi ei riitä, vaan lähteenä käytetty teksti eli pohjateksti on esiteltävä. Kun pohjateksti mainitaan ensimmäisen kerran, kerrotaan siitä tekijä, nimi, tekstilaji sekä julkaisuaika ja -paikka. Kun kyseessä on novelli tai runo, viittauksessa täytyy mainita myös sen kokoelman nimi, jossa kyseinen teksti on ilmestynyt. Tietoteksti Mikko Puttonen esittelee artikkelissaan Ota käyttöön oppimisen oikotiet (Tiede 8/2016) 12 eri tapaa tehostaa oppimista. -- 9

2 Lähteiden käyttö Mielipidekirjoitus Kasvatuspsykologian professori Kirsi Lonka ottaa mielipidekirjoituksessaan kantaa oppimiseen ja opettamiseen (HS 17.8.2016). -- Kaunokirjallinen teksti Rosa Liksom kirjoittaa karusti nuoruudesta novellissaan Huoneessa oli hämärää ja kuumaa (Unohdettu vartti, 1986). -- 10

Äidinkielen opiskelijan ensiapupakkaus 3 Kielenhuolto 3.1 Puhekieli, yleiskieli ja kirjakieli Katso ja kuuntele tästä Prezi-esitys, jossa käsitellään kirjakieltä, yleiskieltä ja puhekieltä. 3.2 Alkukirjaimet Yleisnimet ovat ihmisten, eläinten, esineiden ja asioiden yleisiä nimityksiä. Ne eivät siis kuulu millekään tietylle yksilölle, vaan voivat tarkoittaa useaa samaan joukkoon kuuluvaa sanaa. Erisnimet puolestaan kuuluvat jollekin yhdelle ja tietylle. Esimerkiksi supersankari on yleisnimi, mutta Batman on erisnimi, jolla tarkoitetaan yhtä ja tiettyä supersankaria. Tekstissä käytetään isoa kirjainta seuraavissa tilanteissa: 1. virkkeen alussa 2. merkkaamaan erisnimeä 3. toisinaan osoittamassa kunnioitusta ja kohteliaisuutta. Nämä sanat ovat yleisnimiä, joten ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella virkkeen keskellä. 11

3 Kielenhuolto Nämä sanat ovat yleisnimiä, joten ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella virkkeen keskellä. 3.3 Yhdyssanat Suomen kielessä on runsaasti yhdyssanoja. Yhdyssanassa on määriteosa ja perusosa. Toisinaan on vaikeaa ratkaista, onko jokin ilmaus yhdyssana vai sanaliitto. Konsteja yhdyssanojen tunnistamiseen kuitenkin on: 1. Yhdyssanan osien väliin ei voi sijoittaa liitepartikkelia tai adjektiivia: *kesäkinloma, *kesälyhytloma. 2. Yhdyssanassa on vain yksi pääpaino, vrt. äi dinkieli - äidin kieli. (Jälkimmäisessä on kysymys kielestä eli suussa olevasta elimestä.) 3. Yhdyssanaksi kirjoitetaan tavallisesti merkitykseltään erikoistunut ilmaus, esim. kissankäpälä (kasvi), kansankynttilä (opettajasta). Näiden ohjeiden lisäksi on syytä opetella yhteen ja erikseen kirjoittamisesta muutama sääntö. 12

3 Kielenhuolto Yhdyssanoihin liittyy useita sääntöjä, jotka on hyvä muistaa. Nämä sanat kirjoitetaan erikseen. 13

3 Kielenhuolto Näissä sanoissa käytetään yhdysmerkkiä. 14

Äidinkielen opiskelijan ensiapupakkaus 4 Kaunokirjallisuus 4.1 Mitä on kaunokirjallisuus? Kaunokirjallisuus on kirjallisuutta, joka on fiktiivistä eli keksittyä. Sen tarkoitus on viihdyttää. Kaunokirjallisuus jaetaan usein kolmeen eri osa-alueeseen: proosaan eli kertomakirjallisuuteen, lyriikkaan eli runouteen ja draamaan eli näytelmäkirjallisuuteen. Novelli on lyhyehkö kertomakirjallinen teksti. Novelli voi olla pituudeltaan alle sivun mittainen tai monisatasivuinen. Novellissa voidaan esimerkiksi keskittyä kuvaamaan kohtauksenomaisesti yhtä hetkeä päähenkilön elämästä ilman varsinaista juonta. Romaani on laaja kertomakirjallinen teksti. Siinä voi olla paljon henkilöitä, tapahtumia ja aikatasoja. Useimmiten romaani muodostuu useista luvuista ja se voi jakautua usampaan eri osaan. Pituudeltaan romaani on novellia mittavampi. Runo on mitallinen, vapaamittainen tai proosamuotoinen lyyrinen teksti. Runouden erottaa kertomakirjallisuudesta runoudelle ominainen ilmaisu, esimerkiksi kuvakielisyys, rytmisyys jäsentyneisyys (säkeet, säkeistöt) ja sointuisuus. Runoudella on monia alalajeja, kuten kuvarunot, rock-lyriikat ja itkuvirret. Näytelmä on esitettäväksi tarkoitettu tekstilaji. Se koostuu vuorosanoista sekä näyttämöohjeista. Teksti on niukkaa, sillä vasta ohjaaja, näyttelijät sekä muut esityksen henkilöt tekevät näytelmätekstistä valmiin. 4.2 Oman lukukokemuksen erittely Teksti muodostuu monista osasista. Erittelevän lukutavan tavoite on löytää tekstin eri osat ja tunnistaa ne. Erittelevä lukija ymmärtää myös, miten osat vaikuttavat tekstikokonaisuuteen. Esimerkiksi tekstissä voi olla viitteitä muihin teksteihin: 15

4 Kaunokirjallisuus tätä kutsutaan intertekstuaalisuudeksi. Näiden viitteiden huomaaminen ja selittäminen on erittelyä eli tekstin avaamista. Esimerkki intertekstuaalisuudesta: Kotiteollisuus-yhtyeen kappaleessa Minä olen mainitaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjan päähenkilö Jussi. Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi. Väinö Linna 1959 Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on Kotiteollisuus 2003 Aina kun luet tekstiä, tulkitset sitä: tulkinta on päätelmien tekemistä tekstin antamien vihjeiden perusteella. Tulkitseva lukija ymmärtää, mistä tekstissä on kysymys ja mitä sillä halutaan sanoa. Tulkintaan vaikuttavat lukijan omat asenteet ja kokemukset, mutta perustana on itse teksti. Tulkintaa tehdään kaikesta, mitä tekstissä on: taitava tulkitsija osaa lukea myös rivien välit. Kaiken tulkinnan on kuitenkin pohjauduttava itse tekstiin. 4.3 Kirjallisuuden käsitteet Kaunokirjallisuutta ymmärtää paremmin, kun tunnistaa sen termistöä ja käsitteitä. Niiden tuntemus on tärkeää silloin, kun tulkitset ja erittelet kaunokirjallista tekstiä. Aihe on tekstin käsittelemä asia tai ilmiö. Esimerkiksi Punahilkka-sadun aihe on tytön vierailu isoäidin luokse. Alkusointu on sanojen alkujen yhdenmukaisuutta. Esimerkiksi muu maa mustikka. 16

4 Kaunokirjallisuus Dialogi eli vuoropuhelu on henkilöiden välistä keskustelua. Se kertoo henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan, mutta voi myös viedä juonta eteenpäin. Draaman kaari on jo antiikin Kreikassa Aristoteleen esittelemä kaava, jonka avulla saadaan aikaan katsojaa tai lukijaa kiinnostava juonen malli. 1. Aloitus: henkilöiden, miljöön ja tilanteen esittely 2. Syventäminen: ongelman esiintulo, ristiriidan rakentuminen 3. Ristiriitojen kärjistyminen: jännitys tiivistyy, tapahtuu muutos 4. Ratkaisu: ristiriidat ratkeavat, asioita selvitellään 5. Lopetus: tapahtumien päättyminen, katsaus henkilöiden elämään ratkaisun jälkeen Elollistaminen tarkoittaa sitä, että eloton asia saa elollisia piirteitä, esimerkiksi kivi hymyili ja piti salaisuuden. Ennakoinnissa saadaan vihje tulevista tapahtumista. Juoni on kertomuksen tapahtumaketju, sen punainen lanka. Juoni ei välttämättä etene aikajärjestyksessä. Juoni sijoittuu jollekin ajanjaksolle, joka voi vaihdella novellien lyhyistä hetkistä romaanien vuosisatoihin. Kehyskertomus on tarina, joka liittää teoksen toisistaan irralliset kertomukset kokonaisuudeksi. Esimerkiksi Tuhannen ja yhden yön tarinoissa kehyskertomuksena on kertomus Šeherazadesta, jonka kertomista tarinoista kirja koostuu. 17

4 Kaunokirjallisuus Kertova teksti vie tapahtumia eteenpäin. Tällöin toiminta ja tapahtumat ovat pääosassa. Kertoja rakentaa kuvaa miljööstä kuvauksen avulla. Kirjailija ei ole sama kuin kertoja! Teoksen kertoja on kirjailijan luoma fiktiivinen hahmo. Minäkertoja on usein kertomuksen päähenkilö, joka kertoo tapahtumista omasta näkökulmastaan. Minäkertoja ei tiedä muiden ajatuksia tai tunteita. Ulkopuolinen hänkertoja ei osallistu tapahtumiin. Hänkertoja tietää saman, minkä henkilötkin. Kaikkitietävä kertoja tietää kaiken, myös henkilöiden tunteet ja ajatukset sekä myös sellaista, mitä henkilöt eivät tiedä. Kaikkitietävä kertoja ei osallistu tapahtumiin. Kertoja voi olla myös epäluotettava: hän johtaa lukijaa harhaan joko tarkoituksella tai tahattomasti. Kuvaus pysähtyy esittelemään tekstin henkilöitä ja ympäristöä. Metafora tarkoittaa asioiden rinnastusta ilman kuin-sanaa, esimerkiksi rakkaus on tuli, joka polttaa sydäntä. Miljöö on kertomuksen tapahtuma-aika ja -paikka sekä yhteisö, johon tapahtumat sijoittuvat. Henkilöt liittyvät kiinteästi miljööseen ja myös miljöö kertoo henkilöstä, joka siinä elää: esimerkiksi alakuloisen henkilön miljöö on synkkä. Monologi tarkoittaa henkilön yksinpuhelua. Näkökulma voi vaihdella eri henkilöiden välillä. Tämä on tavallista etenkin uudemmassa kirjallisuudessa. Parenteesi tarkoittaa näyttämöohjetta. Niillä näytelmäkirjailija kertoo, mitä tai miten roolihenkilö kohtauksessa toimii. Päähenkilö on kertomuksen tärkein henkilö. Päähenkilöitä voi olla useita, mikä on tavallista erityisesti romaaneissa. Repliikki tarkoittaa puheenvuoroa. Repliikit muodostavat dialogin. 18

4 Kaunokirjallisuus Riimi eli loppusointu on sanojen loppujen yhdenmukaisuutta. Esimerkiksi loru - poru, kahvi - pahvi. Päähenkilön lisäksi tapahtumiin osallistuu sivuhenkilöitä. He ovat tärkeitä kertomuksen kannalta ja esimerkiksi auttavat (ystävät) tai estävät (viholliset) päähenkilöä. Symboli on jokin vertauskuvallinen asia, joka yleensä toistuu tekstissä. Symboli on siis jokin esine tai asia, joka merkitsee jotakin muuta. Esimerkiksi arjessa sydän on rakkauden symboli, ja runossa voidaan puhua vaikkapa muuttolinnuista, jotka edustavat runon minän kaukokaipuuta. Runo muodostuu säkeistä. Säe tarkoittaa yhtä runon riviä. Säkeet muodostavat säkeistön eli säekokonaisuuden. Takaumat kertovat menneistä tapahtumista. Taustahenkilöt ovat henkilöitä, jotka ovat mukana kertomuksessa, mutta eivät yhtä tärkeässä asemassa kuin sivuhenkilöt. Lukija saa tietää kaikista henkilöistä kuvaavien jaksojen kautta, dialogin ja monologin kautta, henkilösuhteiden kuvauksesta ja ajan ja paikan kuvauksista. Teema on tekstin syvempi merkitys, sen sanoma: mitä teksti sanoo ihmisistä ja maailmasta. Esimerkiksi Punahilkka-sadun teema on se, että on vaarallista puhua tuntemattomille. Laajassa teoksessa voi olla montakin teemaa. Toisto on tehokeino, jossa sama sana tai asia toistuu tekstissä usein, tavallisesti jossain rytmissä tai symmetriassa. Esimerkki: Andersson pitää pirunmoista meteliä Vastakohtaisuus tarkoittaa vastakohtien esittämistä rinnakkain. Esimerkiksi Uni oli musta, lumivalkoinen. Vertaus tarkoittaa kahden asian rinnastusta kuin-sanan avulla, esimerkiksi rakkaus on kuin tuli. 19

Äidinkielen opiskelijan ensiapupakkaus 5 Kielioppi 5.1 Sanaluokat NOMINIT Taipuvat sijamuodoissa. Nomineja ovat: 1. Substantiivit ilmaisevat mm. olion, esineen, ominaisuuden, paikan, asian, tekemisen tai ajan nimen ovat yleisnimiä (kissa, kukka, nopeus, kesä...) ja erisnimiä (Anna, Mäkinen, Tampere, Ford, Nordea...) vastaavat perusmuodossa (nominatiivissa) kysymyksiin kuka? mikä? ketkä? ja mitkä? 2. Adjektiivit ilmaisevat, millainen jokin ihminen, eläin, esine tai asia on taipuvat vertailuasteissa, jotka ovat positiivi (kaunis), komparatiivi (kauniimpi) ja superlatiivi (kaunein) 3. Pronominit käytetään muiden nominien sijasta jaetaan kuuteen ryhmään: persoonapronominit demonstratiivipronominit relatiivipronominit refleksiivipronominit interrogatiivipronominit indefiniittipronominit minä, sinä, hän, me, te, he tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne joka, mikä itse kuka, mikä, ken, kumpi, kumpainen joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kukaan, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, toinen, muu, muutama, sama, kaikki, molemmat, moni, usea 20

5 Kielioppi 4. Numeraalit ovat peruslukuja tai järjestyslukuja ilmaisevat täsmällistä lukua (kolme, sata, tuhat...) tai järjestystä (kolmas, sadas, tuhannes...) voidaan kirjoittaa numeroin VERBIT ilmaisevat olemista, tekemistä ja tuntemista taipuvat persoonamuodoissa, aikamuodoissa ja tapaluokissa TAIPUMATTOMAT SANAT 1. Konjunktiot alistuskonjuktiot että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes, ennen kuin, niin kuin, ikään kuin rinnastuskonjuktiot ja, ynnä, sekä, sekä että, -ka, eli, tai, joko tai, vai, mutta, vaan, siis, paitsi 2. Interjektiot eli huudahdussanat tunnetiloja ja kehotuksia ilmaisevia esim. voi, oi, hei, hui, ah 3. Adverbit aikaa, tapaa, paikkaa, syytä, määrää tai muuta seikkaa ilmaisevia esim. eilen, tänään, siellä, ulkona, hiljaa, hyvin, paljon, melko 4. Prepositiot ja postpositiot yhdessä nominin kanssa esiintyviä, aikaa, paikkaa, tapaa tms. seikkaa ilmaisevia esim. (koulun) jälkeen, ennen (kesää) 21

5 Kielioppi 5.2 Lauseenjäsenet Teksti muodostuu sanojen kokonaisuuksista, lauseista. Yksi lause on kokonaisuus, jonka ydin on predikaatti eli persoonamuotoinen verbi. Predikaatti kertoo, mitä tapahtuu. Muu lause rakentuu predikaatin ympärille: subjekti kertoo tekijän, objekti tekemisen kohteen. Näiden lisäksi lausee ssa voi olla adverbiaaleja. Lausekkeiksi kutsutaan lauseen sisäisiä kokonaisuuksia. Lausekkeissa on pääsana, jota muut sanat määrittävät: Naapurin iloinen Matti syö suurta punaista omenaa. Predikaatti ja pääsanat voivat yksin muodostaa järkevän lauseen (Matti syö omenaa), mutta määritteet antavat pääsanoista lisätietoa. Määritteet ja pääsana ovat yleensä vierekkäin. Konjunktioita ei jäsennetä (ja, että, sekä, sekä - että, eli, tai, vai, mutta, vaan, jotta, koska, kun, kuin, kunnes, sillä, jos, vaikka, mikäli, joko - tai, kuin - myös, niin - kuin, myös). Näin jäsennät lauseen: 1. Etsi lauseen predikaatti (eli toiminta) Naapurin Matti syö punaista omenaa. a. predikaatti voi olla yksisanainen Matti syö. liittomuoto Matti ei ole syönyt. Matti ei ole koskaan syönyt omenoita. verbiketju Matti haluaa syödä. 2. Etsi lauseen subjekti (eli toimija, tekijä) Naapurin Matti syö punaista omenaa. a. subjektin sijat ovat nominatiivi (kuka, mikä?) Matti, Matit Matti syö. genetiivi (kenen, minkä?) Matin, Mattien Matin täytyy syödä. partitiivi (ketä, mitä?) Mattia, Matteja Mattia nukuttaa. 22

5 Kielioppi b. subjekti ei näy, jos predikaatti on passiivissa Syödään omenaa. predikaatti on säälause Sataa. tekijä näkyy vain predikaattiverbistä Syön omenaa. Syö omena! 3. Etsi mahdollinen objekti (eli toiminnan kohde) Naapurin Matti syö punaista omenaa. a. objektin sijat ovat nominatiivi (kuka, mikä?) omena, omenat Syön omenat. genetiivi (kenet, minkä?) omenan, omenoiden Syön omenan. partitiivi (ketä, mitä?) omenaa, omenoita Syön omenaa. akkusatiivi (kenet?) vain persoonapronominit minut, meidät Näen sinut. 4. Onko lauseessa olla-verbi? Etsi predikatiivit a. predikatiivi kertoo olla-verbin avulla jotakin subjektista mikä subjekti on / ei ole? Omena on hedelmä. Se ei ole marja. millainen subjekti on / ei ole? Omena on punainen. Se ei ole keltainen. kenen subjekti on / ei ole? Omena on Matin. Omena ei ole Jonin. b. predikatiivin sijat ovat nominatiivi omena, omenat Se on omena. genetiivi sinun, teidän Omena on sinun. partitiivi mustaa, mustia Omenat eivät ole mustia. c. olla-verbi ei koskaan saa objektia! 5. Etsi adverbiaalit Eilen illalla Matti söi paljon omenoita huoneessaan. a. adverbiaalit ilmaisevat aikaa eilen, huomenna, illalla jne. paikkaa kotona, autossa, edessä, päällä jne. tapaa lujaa, hienosti, varmasti jne. suuntaa tuonne, tänne, sinne, kotiin jne. 23

5 Kielioppi määrää paljon, vähän, enemmän jne. välinettä koneella, kirjeitse jne. b. Kun olet tunnistanut lauseesta predikaatin, subjektin, objektin ja predikatiivin, muut lausekkeet ovat adverbiaaleja. 24