11 JALKAVAEN VUOSIKIRJA XXIV
.. JALKAVAEN VUOSIKIRJA XXIV 2003 Kustantaja ja julkaisija Toimituskunta Toimittaja Sivun valmistus Kannet Kuvat Edita Prima Oy, Helsinki 2003 ISSN 0357-1092 Jalkaväen säätiö Fabianinkatu 2 00130 HELSINKI Everstiluutnantti Risto Muurman Everstiluutnantti Eero Lauri Everstiluutnantti Timo Mustaniemi Majuri Kari Nisula Yliluutnantti Mikko Nenonen Majuri Harri Heinilä imedia/ Antti Suoninen Graafikko Timo Satamaa, Tiedotusosoasto/PE SA- kuva, tai erikseen mainitut Edellisen sivun kuva: Jalkaväen ansioristi (Tvar) Kiitos J alkav.ien säätiön päämääränä on maamme puolustusvoi~ien pääaselajin, jalkaväeu kestävän kehityksen edistäminen. Sen yhtenä osoituksena on kolmen vuoden välein ilmestyvä Jalkaväen vuosikirja, jalkaväkimiesten ajankohtainen ammattijulkaisu ja yhdysside. Kirjoittajille ja toteuttajille annettakoon tunnustus. Jalkaväen säätiön hallitus esittää par~ai~a~ kiit~ks~~sa kaik~~~- säät~~~ toimintaa tukeneille yhdistyksille, liikelaitoks11le Ja yks1ty1s1lle henkilo11le. Saatiön hallitus tulkitsee lahjoituksenne luottamuksen osoitukseksi suomalaiselle jalkaväelle ja rohkenee vakuuttaa, että nykypäivän jalkav~imies _ei säästä vofmiaan pyrkiessään olemaan luottamuksenne arvomen mm kotimaassa kmn kansainvälisissä tehtävissä.
JALKAVÄEN VUOSIKIRJAN LUKIJAT Maavoimien vuonna 1997 käynnistynyt uudistaminen on edennyt hyvää vauhtia. Onnistuneesti läpiviedyt varusmieskoulutuksen ja rauhan ajan joukkorakenteen muutokset ovat luoneet edellytykset sodan ajan joukkojen suorituskyvyn kehittämiselle. Nyt on käynnissä uuden materiaalin hankinta ja käyttöönotto, tärkeimpänä kohteena maavoimien valmiusprikaatit ja niitä tukevat järjestelmät. Jalkaväen osuus kehittämistyössä on merkittävä. Hankkeet kohdistuvat erityisesti joukkojen liikkuvuuden ja tulivoiman parantamiseen, jossa viimeisimpänä esimerkkinä on uuden taistelupanssarivaunutyypin hankinta. Samalla koulutus jalkaväen erittäin vaativiin ja moninaisiin tehtäviin on tehostunut simulaattorien käytöllä. Aselajin henkilöstö on menestyksellä hallinnut ja hyödyntänyt vaativan muutosvaiheen. Puolustusvoimien kehittäminen jatkuu valtiojohdon määrittämien peruslinjausten mukaisesti. Keskeistä on alueellisen puolustusjärjestelmän eri elementtien tasapainoinen kehittäminen tulevaisuuden tarpeita ja uhka-arvioita vastaavasti. Maavoimissa tulevat valmiusprikaatien jälkeen kehittämisvuoroon alue- ja kohdepuolustusjoukot sekä toisaalta valtakunnallisesti käytettävät järjestelmät. Kaikilla tasoilla on tarve arvioida keinoja, joilla jo olemassa oleva materiaali- ja joukkoperusta voidaan taloudellisesti hyödyntää tulevaisuudessa. Uuteen haasteeseen ei voida läheskään aina vastata uudella hankinnalla, vaan etusijalla tulee olla taktiikan ja toimintamenetelmien sekä henkilöstön valmiuksien kehittäminen. Puolustusvoimain komentaja Amiraali Tässä tarvitaan luovaa ja ennakkoluulotonta asennetta, jota jalkaväki on edustanut läpi sotahistoriamme. Tervehdin Jalkaväen säätiötä ja kaikkia Jalkaväen vuosikirjan lukijoita sekä toivotan jalkaväelle menestystä aselajin kehittämisessä ja jalkaväkijoukkojen koulutuksessa. Juhani Kaskeala - 6 - -7 -
.... JALKAVAEN KEHITTAMINEN MAAVOIMIEN OSANA M aavoimien joukoista jalkaväkijoukkojen sodan ajan merkitys säilyy taistelukentän ratkaisevana tekijänä. Kaikkien jalkaväkijoukkojen kehittäminen laajalla rintamalla edellyttäisi huomattavia voimavaroja. Vuoden 2001 selonteon mukaisesti puolustuksen painopiste suunnataan ensisijaisesti tällä vuosikymmenellä strategisen iskun ennaltaehkäisy- ja torjuntakyvyn saavuttamiseksi. Laajamittaisen hyökkäyksen ennaltaehkäisy- ja torjuntakyky ylläpidetään turvallisuusympäristön kehityksen mukaisesti. Tulevat kehittämislinjaukset tehdään vuoden 2004 selonteossa. Jalkaväkijoukkojen kehittämisen painopiste on luotu valmiusprikaateihin, pääkaupunkiseudun joukkoihin ja eräiden alueellisen puolustuksen kannalta keskeisiin joukkoihin. Jalkaväen varustuksen kehittämisessä on meneillään valmiusyhtymien varustamiseen liittyvien hankkeiden käyttöönottovaihe ja ensi vuosikymmenelle tähtäävien hankkeiden valmistelu. Viime vuoden aikana on otettu useita valmiusyhtymien suorituskyvyn kannalta keskeisiä asejärjestelmiä käyttöön kuten keskitorjunta-alueen panssarintorjuntaohjusjärjestelmä. Valmiusprikaatien ja erikoisyksiköiden yksittäisen taistelijan suorituskykyä on kehitetty lisäksi käsiasein, pimeätoimintavälinein sekä simulaattorein. Valmiusyhtymien varustamista - 8 - jatketaan täydentämällä niitä erityyppisillä taisteluajoneuvoilla ja panssarintorjunta-aseistuksella, hankkimalla panssaroituja kranaatinheitinajoneuvoja sekä kehittämällä valmiusprikaatien suora-ammuntatulivoimaa Leopard -taistelupanssarivaunuilla. Pääkaupunkiseudun joukkojen suorituskyvyn kehittäminen on käynnistynyt viime vuonna alkaneella tilausvaltuudella. Sen keskeisin kehittämiskohde on pääkaupunkiseudun olosuhteisiin soveltuvan yksikkötyypin, kaupunkijääkärikomppanian, muodostaminen vastaamaan nykyaikaisia uhkakuvia. Lähivuosien aikana käynnistetään sekä vanhenevien asejärjestelmien korvaaminen että pienten, mutta keskeisten perusyksiköiden kuten sotilaspoliisiyksiköiden kehittäminen. Alueellinen puolustusjärjestelmä tarvitsee jatkossakin maamme olosuhteista, muuttuneista uhkakuvista ja uusista vaatimuksista johtuen koko maan kattavan paikallispuolustusverkon, joka voi perustua käyttökelpoiseen, mutta teknisesti vanhempaan sotavarustukseen. Joukkojen käytössä olevaa käyttökelpoista jalkaväkiyksiköille tyypillistä sotavarustusta voidaan kohdentaa pienemmille ja toimintakykyisemmille alueellisen puolustusjärjestelmän yksiköille, jotka kykenevät omissa erityisoloissamme täyttämään annetut tehtävät. Kansainvälisiin kriisinhallintaope- Uudet asejärjestelmät ja yksittäiset välineet edellyttävät aikaisempaa enemmän sekä henkilökunnan että varusmiesten ammattitaidolta. raatioihin valmistautuminen ja osallistuminen tukee joukkojen ja taistelijoiden suorituskyvyn kehittämistä vahvistaen samalla kansainvälistä yhteistoimintakykyä. Kriisinhallintakyvyn kehittäminen edellyttää koulutuksen lisäksi myös materiaalista valmiutta. Lähivuosina Porin Prikaatiin käyttöön tuleva simulaattorijärjestelmä on yksi esimerkki kyseisestä kehityksestä. Järjestelmä mahdollistaa käytössä olevia simulaattoreita monipuolisemmat harjoitukset ja tulosten analysoinnin. Järjestelmästä saatujen kokemusten perusteella simulaattorijärjestelmää valmistaudutaan kehittämään myös muiden joukkojen tarpeisiin. Simulaattorijärjestelmät eivät poista suurien harjoitusten tarvetta eivätkä ne missään vaiheessa voi korvata koulutuksen huipentumana toteutettavia taisteluammuntoja. Maavoimien keskeisimpien yhtymien ja erityisesti sen iskevän osan, jalkaväen, sodan ajan suorituskyky on saavutettavissa täysimääräisesti rauhan ajan koulutuksella tilanteessa, jossa joukoilla on riittävät ja ajanmukaiset koulutusedellytykset sekä mahdollisuudet käyttää suorituskykyisintä sotavarustusta. Uudet asejärjestelmät ja yksittäiset välineet edellyttävät aikaisempaa enemmän sekä henkilökunnan että varusmiesten ammattitaidolta. Ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö mahdollistavat erityisesti perusyksikkötasolla tapahtuvalla toimmnalla joukkojen suorituskyvyn todellisen nousun. Erilaisten yhtymien ja yksikkötyyppien organisaatioiden eroavaisuuksista ja varustuksesta johtuen yhä enemmän asetetaln vastuu- - 9 -
ta ja haasteita joukko-osastoissa työskentelevälle henkilöstölle. Kussakin joukko-osastossa työskennellään oman erikoisalan taktiikan, varustuksen ja koulutuksen kehittämiseksi. Uusimuotoinen upseerikoulutus pyrkii osaltaan vastaamaan edellä esitettyihin haasteisiin. Maanpuolustuskorkeakoulun, Maasotakoulun ja Panssarikoulun merkitys eri linjoilla tapahtuvassa jalkaväen koulutuksessa on merkittävä. Maasotakoulun, Panssarikoulun ja Utin Jääkärirykmentin jalkaväen tutkimus- ja kehittämistoimintaa suunnataan kunkin erikoisosaamisen alueelle vastaamaan maavoimien eri yhtymien ja joukkojen erityistarpeisiin. Teknisestä kehityksestä huolimatta taistelukentällä taistelun kulun ratkaisee usein etulinjan yksittäinen taistelija, mistä meillä on useita esimerkkejä omasta historiastamme. Etulinjan taistelijan ja hänen kouluttajansa tai johtajansa merkitystä ei koskaan korosteta liikaa. Tervehdin kaikkia jalkaväen piirissä työtä tekeviä ja jalkaväen tukijoita sekä toivotan mitä parhainta menestystä tulevien vuosien asettamiin haasteisiin. ] alkaväen tarkastaja 1...--- 1;/ \ - ({ t,u.. f t~ Eversti Hannu Toivonen.. JALKAVAEN TARKASTAJAT VA IHTUIVAT Prikaatikenraali ] aakko Koskela toimi jalkaväen tarkastajana 1.8.1999-31.12.2000. Hän siirtyi uuteen tehtävään apulaismaavoimapäälliköksi 1.1.2001. ] alkaväen säätiö kunnioittaa edesmennyttä prikaatikenraali Jaakko Koskelaa hänen jalkaväen hyväksi tekemästään työstä sekä jalkaväen tarkastajana että apulaismaavoimapäällikkönä. Eversti Hannu Toivonen toimi jalkaväen tarkastajana 1.3.2001 30.11.2002. Sotakorkeakoulun eversti Hannu Toivonen suoritti 1981-1983. Hän on palvellut - opetusupseerina Savon Prikaatissa 1974-1977, - opetusupseerina Reserviupseerikoulussa 1977-1981, - toimistopäällikkönä Sotakorkeakoulussa 1983-1986, - toimistopäällikkönä Helsingin Sotilaspiirin Esikunnassa 1986-1989, - toimistoesiupseerina Pääesikunnan jätjestelyosastossa 1989-1992, - pataljoonan komentajana ja esikuntapäällikkönä Kainuun Prikaatissa 1992-1996, - kurssin johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa 1996-1998 ja - Savon Prikaatin komentajana 1998-2001. ] alkaväen säätiö kiittää eversti Hannu Toivosta hänen jalkaväen hyväksi tekemästään työstä sekä toivottaa menestystä uudessa tehtävässä Mikkelin Sotilasläänin komentajana. Eversti Mika Peltonen nimitettiin jalkaväen tarkastajaksi 1.12.2002 alkaen. Sotakorkeakoulun eversti Mika Pelronen suoritti 1987-1989. Hän on palvellut - opetusupseerina Uudenmaan Jääkäripataljoonassa 1980-1982, opetusupseerina Kadettikoulussa 1982-1987, - toimistoesiupseerina Helsingin Sotilaspiirin Esikunnassa 1989-1991, - toimistopäällikkönä Sotakorkeakoulussa 1991-1992, - koulutuspäällikkönä Maanpuolustuskorkeakoulussa 1993, - pataljoonaupseerina Uudenmaan Jääkäripataljoonassa 1993-1994, - tasavallan presidentin adjutanttina 1994-2000 ja - Savon Prikaatin komentajana 2001-2002. ] alkaväen säätiö toivottaa uudelle jalkaväen tarkastajalle onnea ja menestystä vaativassa tehtävässä. - 10 - - 11 -
JALKAVÄEN SÄÄTIÖN KUULUMISIA Vuonna 1957 perustetun Jalkaväen säätiön tarkoituksena on maamme pääaselajin, jalkaväen kehityksen edistäminen ja sen historiallisten perinteiden säilyttäminen. Thrkoituksensa toteuttamiseksi säätiö jakaa palkintoja ja apurahoja lahjakkaille, ansioituneille ja eteenpäin pyrkiville jalkaväkeen kuuluville henkilöille sekä tukee ja edistää jalkaväen piirissä tapahtuvaa opinto-, tutkimus-, kokeilu- ja julkaisutoimintaa sekä jalkaväen perinteiden ja histarian kokoamista, tallettamista ja vaalimista. Säätiön toimintaa ohjaavat valtuuskunta sekä hallitus. Valtuuskunnan vuosikokous pidetään perinteisesti vuosittain maaliskuussa Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksen tiloissa Tuusulassa. Vuosikokouksen lisäksi säätiön valtuuskunta on puheenjohtajan kenraaliluutnantti 1 lcikki Koskelon johdolla järjestänyt syyskokoukset Porin Prikaatissa vuonna 2000 sekä Kymen Sotilasläänin Esikunnassa vuonna 2001. Säätiön hallitus kokoontuu vuosittain l.ahdeksan kertaa hoitaen säätiön käytännön toiminnan. Vuonna 2001 perustettiin säätiön ansioristitoimikunta, jonka kokoonpanon muodostaa säätiön hallitus. Säätiön esityksestä patentti- ja rekisterihallitus vahvisti säätiön sääntömuutoksen vuoden 2001 aikana. Sääntömuutos mahdollistaa valtuuskunnan koon kasvattamisen kolmeenkymmeneen henkilöön ja mahdollistaa säätiölle entistä kattavamman edustuksen koko valtakunnan alueella. Perinteisten plaketin, mitalien, lautasten ja standaarien lisäksi otettiin vuonna 2001 käyttöön uutena palkitsemismuotona Jalkaväen ansioristi. Ensimmäisen ristin luovutti valtuuskunnan puheenjohtaja kenraaliluutnantti Heikki Koskelo prikaatikenraali Jaakko Koskelalle jalkaväkijoukko-osastojen komentajien neuvottelupäivillä 25.04.2001. Jalkaväki sai aselajeista viimeisenä oman ristinsä, jolla jatkossa on yhä suurempi ja näkyvämpi vaikutus pajkittaessa henkilöitä jalkaväen hyväksi tehdystä työstä. Vuoden jalkaväkikouluttajina palkittiin valtuuskunnan vuosikokouksessa 15.03.2001 majuri Lauri Sipari Reserviupseerikoulusta sekä yliluutnantti Sauli Juhani Asikainen, Raja- ja merivartiokoulusta. Valtuuskunnan vuosikokouksessa 15.03.2002 säätiön hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja eversti Pertti Vuolento luovutti tehtävät uudelle puheenjohtajalle eversti Kaarle Ruudulle. Vuoden 2002 näyttävimpänä tapahtumana oli Mikkelissä 12.6.2002 pidetty Jalkaväkimuseon 20-vuotisjuhla. Museon juhlan kutsuvieraiden paljous ja heidän edustamien tahojen runsaus osoitti merkittävästi Jalkaväen säätiön sekä Jalkaväkimuseon toiminnan laajuuden ja monipuolisuuden. Täytettyään 30. 11.2002 45 vuotta Jalkaväen säätiö on jatkanut päätehtäväänsä jalkaväen kehityksen edistämistä ja sen historiallisten perinteiden säilyttämistä kohti vuosikymmenen loppupuolella olevaa 50-vuotisjuhlaa. Jalkaväen säätiön hallituksen puheenjohtaja eversti Pertti Vuolento (vas.) luovutti tehtävät uudelle puheenjohtajalle eversti Kaarle Ruudulle 15.3.2002. KUNNIAJÄSENET Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth Rouva Maire Pöyhönen KUNNIAPUHEENJOHTAJAT Eversti Sakari Rusama Kenraalimajuri Kalevi Sarva Kenraaliluutnantti Raimo Viita - 12 - - 13 -
JALKAVÄEN SÄÄTIÖN VALTUUSKUNTA JALKAVÄEN ANSIORISTI Puheenjohtaja: kenraaliluutnantti Heikki Koskelo Varapuheenjohtaja: eversti Hannu Toivonen Jäsenet: kenraaliluutnantti Hannu Ahonen varatoimitusjohtaja Eero Broman varatuomari Ensio Hakkarainen kenraaliluutnantti Ilkka Halonen kauppaneuvos Ilmari Hokkanen apulaiskaupunginjohtaja Eero Kaitainen toimitusjohtaja Risto Kausto kenraaliluutnantti Matti Kopra kauppaneuvos Ilkka Lantto JALKAVÄEN SÄÄTIÖN HALLITUS Puheenjohtaja: eversti Kaarle Ruutu Varapuheenjohtaja: everstiluutnantti Timo Mustaniemi TOIMIHENKILÖT Sihteeri: majuri Kari Nisula Rahastonhoitaja: sihteeri Tarja Takala professori Ohto Manninen toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila vuorineuvos Esko Muhonen toimitusjohtaja Simo Palokangas toimitusjohtaja Risto Piepponen kenraaliluutnantti Kari Rimpi toimitusjohtaja Pekka Räihä eversti Purmo Saarikoski toimitusjohtaja Magnus Savander kenraalimajuri Seppo Tanskanen kapteeni Markku Toivanen suurlähettiläs Pertti Torstila varatuomari Turo KJ Tukiainen kauppaneuvos Jouko Tuunainen ekonomi Veikko Ylitalo Jäsenet: valtiotieteen maisteri Juhani Autti valtiotieteen maisteri Erkko Kajander eversti Pekka Kurenmaa everstiluutnantti Risto Muurman Museonjohtaja: everstiluutnantti Reijo Mäkeläinen Puolustusvoiman komentaja hyväksyi 1.2.2001 esittelyssä Jalkaväen säätiön ja Pääesikunnan jalkaväkiosaston perustaman Jalkaväen ansioristin. Kyseinen päivä toi konkreettisesti esille monivuotisen työskentelyn tuloksen suurimman aselajin saadessa oman ansioristinsä. ANSIORISTIN SYNTYHISTORIAA HERALDIIKKA Ajatus jalkaväen omasta aselajirististä heräsi vuosia sitten Reserviupseerikoulussa, jossa palkittiin jälleen ansioituneita kouluttajia ja muuta henkilökuntaa. Aselajien edustajille luovutettiin ansioristejä ja mitaleja sekä muita tunnustuspalkintoja. Paikalla olleet jalkaväen edustajat olivat kiusaantuneita. Suurimmalta aselajilta puuttui oma ansioristi tai -mitali. Vuonna 1999 aiheesta keskusteltiin Jalkaväen säätiön lounaalla. Paikalla olivat kenraaliluutnantti Heikki Koskelo, eversti Pertti Vuolento, eversti Osmo Kiiskinen ja everstiluutnantti Eero Lauri. Keskustelun lopputuloksena paatettiin käynnistää Jalkaväen säätiön ja Pääesikunnan jalkaväkiosasron yhteishanke, jonka tavoitteena oli kehittää Jalkaväen aosioristi. Asian valmistelua hoitivat jalkaväkiosastossa everstiluutnantti Eero Lauri ja majuri Martti Koivula. Koko muu osasto osallistui innolla perusteiden ja taustöjen selvittämiseen. Jalkaväen ansioristin perusidea luotiin jalkaväkiosaston toimesta. Lähtökohtana oli, että kehitettävässä ansioristissä tuli näkyä jalkaväen historia, nykyaika ja koulutushaarojen monimuotoisuus. Ristin taiteelliseksi suunnittelijaksi päätettiin kutsua everstiluutnantti Juhani Ruutu. Hän suunnitteli ansioristin lopullisen rakenteen ja mittasuhteet sekä tarkisti laaditut säännöt. Suunnittelussa päädyttiin kolmeen vaihtoehtoon. Vaihtoehtoristien perusväreinä olivat musta, vihreä ja valkoinen. Jalkaväen säätiön hallitus päätyi väliesittelyssä vihreään ansioristiin. Nauhan osalta lähtökohdaksi hyväksyttiin esitetty vihreän, keltaisen ja mustan väriyhdistelmä. Aselajin suuresta henkilövahvuudesta johtuen ristiä päätettiin esittää kaksitasoisena, Jalkaväen ansioristinä sekä Jalkaväen ansioristinä soljen kera. - 14 - - 15 -
Soljeksi valittiin ristikkäiset pistimet. Hyväksytyn esittelyn jälkeen alkuvuodesta 2001 toteutettiin ansioristin valmistamisen tarjouskilpailu. Tarjouskilpailun perusteella ristin valmistajaksi valittiin Sporrong Oy. Aselajille historiallinen hetki koitti vihdoin 25.4.2001. Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo jakoi ensimmäiset ansioristit jalkaväen neuvottelupäivien yhteydessä Karjalan Prikaatissa suurelle osalle paikalla ollutta komentajistoa. JALKAVÄEN ANSIORISTIN KUVAUS Jalkaväen ansioristi on hyväksytty luokkaan "muun isänmaallisen toiminnan" ansioristit ja mitalit. Jalkaväen ansioristi on tarkoitettu jalkaväen henkilöstön palkitsemiseksi sekä huomionosoitukseksi henkilöille heidän ansioistaan jalkaväen hyväksi. Ristin myöntämisperusteiden heraldinen selitys kuuluu seuraavasti: "Vihreässä kultareunaisessa Y rjön ristissä ristikkäiset hopeiset kiväärit. Ristiä kannetaan 30 mm leveässä nauhassa, jossa keskellä 10 mm leveä keltainen raita, jonka keskellä musta 6 mm leveä raita. Erityisistä ansioista nauhaan voidaan liittää ristikkäiset, hopeiset pistimet." Jalkaväen ansioristi ja sen värit kuvastavat jalkaväen perinteikästä historiaa, monipuolisuutta sekä nykyaikaa. Ansioristin nauhasta kuvastuvat perinteisen jalkaväen vihreän lisäksi jääkäreiden, ratsuväen sekä tiedustelijoiden keltainen väri. Nauhan väreistä löytyvät lisäksi panssarivaunumies- ten, panssarintorjuntamiesten sekä panssarijääkäreiden perinteikkäät värit. Perinteisistä ristikkäin olevista kivääreistä ansioristin kantaja tunnistetaan jalkaväen ansioista palkituksi. Ristin värit kuvastavat myös taistelukentän olosuhteiden monipuolisuutta jalkaväessä. Maaston väreistä metsän vihreän ja aukeiden sekä asutuskeskusten keltaisen lisäksi hopeanharmaat kalliot ovat osa jalkaveän taistelumaastoa. Yön musta ja auringon keltainen kuvastavat tarvetta toimia vuorokauden ajasta riippumatta. Hopeanharmaa halla ja jää sekä syksyn ruska kuvaavat vuodenaikojen vaihtelua. ANSIORISTIN MYÖNTÄMINEN Jalkaväen ansioristin myöntää jalkaväen tarkastaja ansioristitoimikunnan esityksestä. Sääntöjen mukaan Jalkaväen ansioristi voidaan myöntää - henkilölle, joka on puolustusvoimissa toiminut jalkaväen tehtävissä ansiokkaasti vähintään kuuden vuoden ajan - henkilölle, joka on vähintään kymmenen vuoden ajan toiminut vapaaehtoisessa maanpuolustusjärjestössä jalkaväen hyväksi - muulle maanpuolustustyössä toimivalle tai toimineelle tai toimintaa tukevalle suomalaiselle tai ulkomaalaiselle henkilölle, jonka ansiot ovat jalkaväen kannalta merkittävät. Erityisistä ansioista Jalkaväen ansioristi voidaan myöntää soljen kera. Solki voidaan myöntaa myös aiemmin myönnettyyn jalkaväen ansioristiin. Ansiorististä käytetään lyhennettä 'Jvar''. Soljen kera myönnetystä ansiorististä käytetään lyhennettä 'Jvarsk". ANSIORISTIN ESITTÄMINEN Jalkaväen ansioristiä voivat esittää yhteisöt, puolustusvoimat ja ansioristitoimikunta. Ansioristiesitykset tulee lähettää yhteisön tai organisaation toimesta puoltojärjestyksessä kootusti Jalkaväen säätiön ansioristitoimikunnalle pääsääntöisesti 1.1 tai 1.8 mennessä osoitteeseen Jalkaväen säätiö Pääesikunta Materiaaliosasto Fabianinkatu 2 00130 Helsinki. Myönnetystä Jalkaväen ansiorististä peritään 50 euron suuruinen maksu. Soljen kera myönnetyn ansioristin hinta on 60 euroa. Kustannukset voi maksaa joko ristin esittäjä tai ristin saaja. Esittäjä merkitsee esityslomakkeeseen kustannusten maksajan asianomaiseen kohtaan. Myönnetyt ansioristit ja kunniakirjat lähetetään esityksessä mainituille yhteyshenkilöille. Esitysten perusteella myönnetyt ristit ovat valmiita jaettavaksi pääsääntöisesti 1.4. ja 1.11. anomusten käsittelyn jälkeen. Myönnetty Jalkaväen ansioristi tulisi luovuttaa ensisijaisesti joukon omiin merkittäviin juhlallisuuksiin liittyen. Erityisissä tilaisuuksissa on mahdollista, että Jalkaväen säätiön edustajat osallistuvat ristin luovutustilaisuuksun. Vaikka kauan kaivatun, suurimman aselajin ansioristin ensiaskeleet ovat olleet työntäyteiset, on ansiorististä saatu palaute ollut hyvin positiisista. Jalkaväen ansioristi täydentää tänä päivänä jalkaväen tarkastajan sekä Jalkaväen säätiön käytössä olevaa palkitsemisjärjestelmää. - 16 - - 17 -
JALKAVAEN 11 ANSIORISTIN SAANNOT 1 11 1 Jalkaväen risti on Jalkaväen säätiön perustama ansioristi, joka voidaan myöntää tunnustuksena henkilölle hänen ansioistaan jalkaväen hyväksi. 2 Jalkaväen ansioristi voidaan myöntää 1) henkilölle, joka on puolustusvoimissa toiminut jalkaväen tehtävissä ansiokkaasti vähintään kuuden vuoden ajan 2) henkilölle, joka on vähintään kymmenen vuoden ajan toiminut vapaaehtoisessa maanpuolusrnsjärjestössä jalkaväen hyväki,i 3) muulle maanpuolustustyössä toimivalle tai toimineelle tai toimintaa tukevalle suomalaiselle tai ulkomaalaiselle henkilölle, jonka ansiot ovat jalkaväen kannalta merkittävät. 3 Jalkaväen ansioristi voidaan myöntää erityisistä ansioista soljen kera. Solki voidaan myöntää myös aiemmin myönnettyyn jalkaväen ansioristiin. 4 Jalkaväen ansioristi on heraldiselta muodoltaan Y rjön ristin kaltainen ja väriltään vihreä, jossa on 1 mm levyinen keltainen reunus. Sen keskustassa on hopeiset kiväärit ristikkäin. Ristin koko on 40 mm ja paksuus 2 mm. Pronssipohjainen risti on emaloitu. Ansioristiä kannetaan 30 mm:n levyisessä vihreässä nauhassa, jossa keskellä on 10 mm leveä keltainen raita, - 18 - jonka keskellä on musta 6 mm leveä raita. Ansioristin solkena on mitalinauhan keskellä hopeoidut ristikkäin olevat pistimet. Soljen korkeus on 17 mm. Solki kiinnitetään mitalinauhan keskelle. Nauhalaatan solki on 8 mm korkea. Jalkaväen ansioristi solkineen on oheisten kuvien mukainen. 5 Jalkaväen ans10nst1a kannetaan nauhassa muiden kunniamerkkien tapaan. Ristin ja nauhalaatan kantamisesta sotilaspuvussa noudatetaan Pääesikunnan antamia ohjeita. 6 Jalkaväen ansioristin myöntää jalkaväen tarkastaja ansioristitoimikunnan esityksestä. Toimikunnan nimeää vuosittain Jalkaväen säätiö, joka pitää luetteloa ansioristin saaneista. Ristiä seuraa omistuskirja, jonka allekirjoittavat jalkaväen tarkastaja ja ansioristitoimikunnan puheenjohtaja. 7 Jalkaväen ansiorististä tulee maksaa säädetty maksu, jonka suuruuden Jalkaväen säätiö vuosittain määrää. 8 Ohjeet jalkaväen ansioristin myöntämisperusteista ja esittämisestä antaa Jalkaväen säätiö. 9 Nämä säännöt tulevat voimaan 1.1.2001. Ari Puheloinen PUOLUSTUSVOIM IEN KEHITTAMINEN 2010-LUVULLE Maavoimat on perinteisesti ollut puolustusjärjestelmämme keskeinen osa. Turvallisuusympäristössämme tapahtuva tekninen ja asevoimien kehitys edellyttää myös meiltä panostusta uusiin teknologioihin. - Samalla on uskallettava myös luopua vanhasta. Kirjoittaja, kenraalimajuri Ari Puheloinen on puolustusvoimien valmiuspäällikko". Perusteet puolustusvoimien pitkän tähtäyksen kehittämiselle on vuodesta 1997 eteenpäin saatu valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisista selonteoista, joilla poliittinen johto on suunnannut sekä puolustusvoimien että kokonaismaanpuolustuksen kehittämistä. Nyt voimassa olevista kehittämislinjoista päätettiin pääosin vuoden 1997 selonteossa. Kehittämistä tarkennettiin ja täsmennettiin vuonna 2001, päälinjojen säilyessä kuitenkin ennallaan. Tämä on antanut hyvän pohjan pitkäjänteiselle ja suunnitelmalliselle työlle. Kyseiset selonteot kattavat puolustuksen kehittämisen vuoteen 2008 saakka. Vuonna 1997 alkanut kehittämistyö ja rakennemuutokset edistyvät suunnitelmien mukaisesti. Seuraava selonteko on tarkoitus antaa vuonna 2004, jolloin saadaan suuntalinjat puolustusvoimien kehittämiselle seuraavalla vuosikymmenellä. Heti vuoden 2001 selonteon valmistumisen jälkeen puolustusvoimissa käynnistettiin strateginen suunnittelukierros, jonka päämääränä on luoda perusteita vuoden 2004 selonteon sotilaallista puolustusta käsitteleville osille. Tähän laajaan suunnittelu- ja tutkimustyöhön, joka saatetaan päätökseen keväällä 2003, osallistuvat pääesikunnan lisäksi puolustushaarat, maanpuolustusalueet ja Maanpuolustuskorkeakoulu. Sen lisäksi, että aiemmat selonteot kattavat puolustusvoimien kehittämisen pääpiirtein vuoteen 2008 saakka, ne luovat pohjaa myös ensi vuosikymmenen puolustusvoimille. Olemassa olevat järjestelmät ja toiminnot on hyödynnettävä niin kauan, kuin se on taloudellisesti ja operatiivisesti jär- - 19 -
Maamme puolustus perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen, alueelliseen puolustusjärjestelmään ja koko valtakunnan puolustamiseen. kevää. Siksi vuosina 1997 ja 2001 tehdyt päätökset ja linjaukset heijastuvat puolustusvoimien rakenteeseen ja kehittämiseen pitkälle vuoden 2008 jälkeenkin. Vuoden 2001 selonteossa annettu keskeisin linjaus, jonka vaikutus ulottuu ensi vuosikymmenellekin, on päätös siitä, että maamme puolustus perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen, alueelliseen puolustusjärjestelmään ja koko valtakunnan puolustamiseen. Suomi säilyttää uskottavan puolustuskyvyn, mutta samalla otetaan huomioon mahdollisuus ulkoisen avun vastaanottami- seen. Tulevaisuuden puolustusjärjestelmän kehittämiseen vaikuttaa merkittävästi myös päätös, jonka mukaan sodan ajan joukkojen määrä tulee laskemaan 350 000 henkilöön vuoteen 2009 mennessä. On otettava huomioon myös se, että selonteon mukaan Suomen pyrkimyksenä on liittyä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja hävittää kaikki jalkaväkimiinat vuoden 2010 loppuun mennessä. Seuraavan vuosikymmenen puolustusjärjestelmän kehittämiseen vaikuttavat käytettävissä olevat budjettivarat. Selonteossa 2001 linjattiin puolustusvoimien rahoituskehykseksi vuosille 2003-2008 keskimäärin 10,8 miljardia markkaa (1,81 miljardia euroa), josta materiaalihankintoihin käytetään noin kolmannes. Positiivista on se, että määräraha on sidottu vuoden 2002 hintatasoon ja siinä huomioidaan kustannustason muutokset. Puolustusvoimien rahoituskehyksen voi olettaa pysyvän pääpiirtein samalla tasolla jatkossakin. Vuoden 2001 selonteossa puolustusvoimat määrättiin toteuttamaan vuoteen 2004 mennessä useita selvityksiä, jotka tulevat valmistuttuaan antamaan perusteita 2010-luvun puolustusvoimien kehittämiselle. Ehkä merkittävin tutkimus on maavoimien iskukykytutkimus, jolla selvitetään perusteita maavoimien tulevaisuuden tehokkaimmista asejärjestelm1sta. Tämän lisäksi selvitetään muun muassa alueellisen puolustusjärjestelmän kehittäminen, tarpeet ~a mahdollisuudet puolustusvoimien johtamisjärjestelmän edelleen kehittämiselle sekä ilmavoimien hävittäjäohjaajien koulutusjärjestelmän vaihtoehdot. Edellä mainittujen perusteiden lisäksi puolustusvoimien kehittämisessä otetaan huomioon turvallisuusympäristömme kehittyminen sekä tulevaisuuden uhkamallit ja niiden kehittyminen. Toisaalta syyskuun 11. päivän terrori-iskut osoittivat puolestaan, kuinka nopeasti suurvaltojenkin uhkakuvat voivat muuttua, ja miten pienetkin ääriryhmät voivat aiheuttaa toimillaan kauaskantoisia ja maailmanlaajuisia turvallisuuspoliittisia muutoksia., Myös teknisen kehityksen vaikutus asevoimien rakenteisiin ja toimintaan sekä tulevaisuuden taistelukentän asettamat vaatimukset ovat keskeisiä. Tarkka tulevan kehityksen arviointi ei ole helppoa, sillä avainaloilla tekninen kehitys on yhä kiihtyvää. Kuitenkin monet kehitystrendit on nähtävissä. Voimavaramme eivät mahdollista kaikkien alojen viimeisimmän kehityksen seuraamista, mutta seuraamme teknisen kehityksen valtavirtoja. Toisaalta on todettava, että vaikka puolustussuunnittelumme on pitkäjänteistä toimintaa, on meillä oltava valmiutta myös nopeisiinkin joustaviin muutoksiin. PUOLUSTUSVOIMIEN KEHITTÄMISEN PERUSTEITA Puolustusjärjestelmämme kehittämisen painopistealueita lähivuosina ovat johtamisjärjestelmä, maavoimien valmiusyhtymät, sotilaallinen kriisinhallintakyky sekä tietoyhteiskunnan sotatalousjärjestelmä. Tavoitteena on kehittää ensisijaisesti strategisen iskun ennaltaehkäisy- ja torjuntakykyä, säilyttäen kyky laajamittaisen hyökkäyksen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan turvallisuusympäristön kehityksen mukaisesti. Kehitystyö jatkuu näillä painopistealueilla ensi vuosikymmenelläkin. Strategisen iskun torjuntakykyä parannetaan kehittämällä joukkojen koulutustasoa, valmiutta ja sotavarustusta. Joukkojen varustusta kehitettäessä avainasemassa ovat johtamis- ja valvontakyky, elektroninen - 20 - - 21 -
sodankäynti, liikkuvuus, kauaskantoinen tulivoima sekä suojautumiskyky. Turvallisuusympäristössämme tapahtuva tekninen ja asevoimien kehitys edellyttää myös meiltä panostusta uusiin teknologioihin. Alueellista puolustusjärjestelmää kehitetään edelleen siten, että se vastaa tulevaisuuden kriisien ja uhkien asettamia vaatimuksia. Operatiivisten yhtymien määrää vähennetään, samalla kun jäljelle jäävien operatiivisten joukkojen tulivoimaa ja liikuntakykyä kehitetään. Myös alueellisten yhtymien lukumäärää lasketaan samalla kun muodostetaan pienempiä kohde- sekä paikallispuolustuksen yksiköitä, jotka toimivat koko valtakunnan alueella. Johtamis- ja hallintojärjestelmää kehitetään vähentämällä johtoportaiden määrää. Sodan ajan joukkojen vähenemisestä huolimatta tavoitteena on luoda entistä iskukykyisempi puolustusjärjestelmä, joka kattaa edelleen koko valtakunnan alueen. Parhaimpien ja suorituskykyisimpien joukkojen käyttöön saamista kehitetään, niin että eri uhkiin kyetään vastaamaan nopeasti ja joustavasti. Yhteistoimintaa eri puolustushaarojen välillä kehitetään edelleen ja otetaan huomioon myös muiden puolustushaarojen tarpeet ja yhteistoimintamahdollisuudet. Pääesikunnan kykyä suunnitella ja johtaa kaikkien puolustushaarojen yhteisoperaatioita kehitetään edelleen. Puolustusvoimien valmiuksia osallistua uusien uhkien edellyttämään yhteistoimintaan yhteiskunnan muiden tahojen kanssa lisätään. Uusia uhkia ovat esimerkiksi epäsymmetri- nen sodankäynti ja erilaiset informaatiouhkat. Vaikka painopiste onkin kotimaan puolustuksessa, on osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan jatkossakin tärkeä osa puolustusvoimien toimintaa. Kykyä osallistua YK-, EUtai NATO- johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin kehitetään edelleen. MERIVOIMIEN JA ILMAVOIMIEN KEHITTÄMINEN Euroopan integraation syventyessä Suomi on tulevaisuudessa entistä riippuvaisempi Länsi-Eurooppaan suuntautuvasta kaupasta, meriliikenteestä ja tietoliikenneyhteyksistä. Nämä yhteydet on turvattava kaikissa oloissa ja siinä merivoimilla on keskeinen rooli. Merivoimien kykyä merialueen valvontaan kehitetään ja merivoimien tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmä integroidaan puolustusvoimien vastaaviin järjestelmiin, samalla kun parannetaan merivoimien kykyä yhteistoimintaan muiden puolustushaarojen kanssa. Myös kykyä osallistua kansainvälisiin operaatioihin etenkin Ruotsin kanssa tehostetaan. Merivoimien joukkojen kehittämisen painopiste on tällä vuosikymmenellä tärkeimmän aluskaluston uusimisessa ja rannikkopuolustuksen liikkuvuuden lisäämisessä. Mittavan kiinteän rannikkotykistömme muuttaminen liikkuvaksi järjestelmäksi on tehtävä, joka jatkuu vielä ensi vuosikymmenelläkin. Pintataistelukyvyn parantamiseksi rakennetaan aivan uutena konseptina Laivue 2000 -järjestelmää, jonka is- Merivoimien yhteistoimintakykyä muiden puolustushaarojen kanssa parannetaan. Lisääntyvää pintataistelukykyä edustaa Laivue 2000 -järjestelmän aseistettu ilmatyynyalus. kukyky perustuu pitkälti aseistettuihin ilmatyynyaluksiin. Näillä aluksilla on suuri nopeus, hyvä liikkuvuus saaristossa, mahdollisuus ympärivuotiseen toimintaan ja monipuolinen vaihtoasekuorma. Tällaisen kokonaan uuden alustekniikan ja sen vaatiman taktiikan ja taistelutekniikan kehittäminen työllistää merivoimia vielä pitkään. Miina-aseella on rikkonaisessa saaristossamme edelleen suuri merkitys. Merivoimat jatkavatkin ensi vuosikymmenellä sekä miinantorjuntaettä miinoituskyvyn kehittämistä. Mahdollisessa strategisessa iskussa pääuhka maatamme vastaan kohdistuu ilmasta ja kohteena on todennäköisesti myös siviili-infrastruktuuri, jota on kyettävä suojaamaan. Ilmapuolustuskyky parani huomattavasti Hornet-kaluston käyttöönoton myötä 1990-luvulla. Järjestelmä on saatu suunnitelmien mukaisesti operatiiviseen käyttöön ja Hornetit säilyvät ilmavo1m1emme selkärankana aina 2030-luvulle saakka, joten järjestelmän uudistaminen, ylläpitäminen ja koko suorituskyvyn käyttöönotto jatkuu ensi vuosikymmenelläkin. Koska ilmapuolustusjärjestelmä on strategisessa iskussa yksi vastustajan tärkeimpiä maaleja, on ilmavoimiemme kyettävä jatkamaan toimintaa asevaikutuksen allakin. Tämän vuoksi ilmavoimat parantavat torjuntahävittäjäkaluston toimintaedellytyksiä ke- - 22 - - 23 -
hittämällä muun muassa tukeutumisjärjestelmää. Ilmavoimien kuljetus- ja yhteyskonekalusto saavuttaa elinkaarensa loppupään tämän vuosikymmenen kuluessa, mikä vaatii päätöstä järjestelyistä näiden toimintojen turvaamiseksi. Ilmavalvontaa kehitetään osana puolustusvoimien tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmän kokonaiskehittämistä. Samalla ilmavoimien valvonta- ja johtamisjärjestelmä modernisoidaan torjuntahävittäjäkaluston suorituskykyä vastaavaksi. Hawk-harjoitushävittäjät ovat myös saavuttamassa elinkaarensa loppupään. Hävittäjälentäjien koulutusjärjestelmää tullaan ensi vuosikymmenellä ratkaisemaan joko kotimaisin tai monikansallisin voimin. OSAJÄRJESTELMIEN PAINOARVO ON SUURI Puolustushaarojen lisäksi puolustusjärjestelmäämme kuuluvat osajärjestelmät, joita ovat johtamis- ja hallintojärjestelmä, tiedustelu- ja valvontajärjestelmä, joukkotuotanto- ja liikekannallepanojärjestelmät sekä huolto- ja logistiikkajärjestelmä. Henkilöstöala on myös keskeinen osakokonaisuus. Johtamis- ja hallintojärjestelmän tulee mahdollistaa puolustusvoimien operatiivinen johtaminen ja tehokas hallinto. Järjestelmän kehittäminen perustuu kriisiajan tarpeisiin ja sen on mahdollistettava joustava valmiuden kohottaminen ja ylläpitäminen. Koska johtamisjärjestelmä on tulevaisuudessa yhä selkeämmin yksi vastusta- jan keskeisimmistä maaleista, tullaan johtamis- ja hallintojärjestelmän ja sitä palvelevien tiedonsiirtojärjestelmien suojaa parantamaan. Samalla kehitetään johtamisjärjestelmän osien liikkuvuutta operat11v1s1a tarpeita vastaavaksi. Johtamis- ja hallintojärjestelmän on mahdollistettava tulevaisuudessakin koko valtakunnan puolustaminen, sekä kiinteä yhteistoiminta eri viranomaisten kanssa kaikissa valmiustiloissa. J aukkojen määrän laskiessa tiedustelu- ja valvontajärjestelmän merkitys korostuu. Järjestelmän avulla on kyettävä saamaan strategisella tasolla riittävän pitkäaikainen ennakkovaroitus turvallisuuspoliittisessa ympäristössämme tapahtuvista muutoksista, jotta valmiutta voidaan säädellä oikea-aikaisesti. Operatiivisella ja taktisella tasolla järjestelmän avulla on kyettävä tuottamaan eri johtoportaille tilannekuva, joka mahdollistaa johtamisen liikkuvissa ja nopeastikin muuttuvissa tilanteissa. Jotta tähän päästäisiin, on eri puolustushaarojen tiedustelu- ja valvontajärjestelmät tulevaisuudessa integroitava entistä paremmin yhdeksi puolustusvoimien tiedustelu- ja valvontajärjestelmäksi. Tulevaisuudessa uhkakuvat tullevat laajenemaan, jolloin tiedustelu- ja valvontajärjestelmältä edellytetään kykyä havaita myös tällaisia uusia uhkia. Esimerkkinä voidaan mainita tietosodankäynnin uhkat yhteiskuntamme avainjärjestelmiä vastaan. Sodan ajan joukkojemme suorituskykyvaatimukset tulevat tiukkenemaan etenkin strategisen iskun ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan tarkoi- Johtamis- ja hallintojärjestelmän on mahdollistettava kiinteä yhteistoiminta eri viranomaisten kanssa kaikissa valmiustiloissa. tettujen joukkojen osalta. Nopeimmin perustettavien joukkojen on kyettävä aloittamaan tehtävän toteuttaminen välittömästi perustamisen jälkeen. Joukkotuotanto- ja liikekannallepanojärjestelmien avulla on kyettävä tulevaisuudessa tuottamaan nämä entistä suorituskykyisemmät joukot sekä pitämään niiden suorituskyky yllä myös reservissä. Entistä joustavampi joukkojen perustaminen ja korkeat valmiusvaatimukset asettavat suuria vaatimuksia perustamisorganisaatioille. Myös huolto- ja logistiikkajärjestelmämme on ensi vuosikymmenellä suurien haasteiden edessä. Strategisen iskun ennaltaehkäisyn ja torjunnan joukkojen materiaali on oltava ajanmukaista ja valmiiksi puolustusvoimien hallussa. Laajamittaisen hyökkäyksen torjunnassa tarvittavien joukkojen sotamateriaali on oltava pääosin puolustusvoimien hallinnassa. Tämä entistä kehittyneempi ja teknisesti vaativampi materiaali on kyettävä varastoimaan ja pitämään jatkuvasti toimintavalmiina, niin että joukot voidaan perustaa uhkien hallinnan mukaan joustavasti ja joukot voivat aloittaa operaatiot välittömästi perustamisen jälkeen. Liikkuvat operaatiot ja entistä nopeatempoisempi sodankäynti asettavat suuria vaati- - 24 - - 25 -
muksia huolto- ja logistiikkajärjestelmälle, jolla on kyettävä pitämään avainjärjestelmät toimintakunnossa sekä perustetut joukot taistelukelpoisina. Huollon on oltava tulevaisuudessa joustavaa ja liikkuvaa. Koska puolustusvoimien voimavarat eivät kriisitilanteessa yksin riitä koko logistisen kokonaisuuden ylläpitoon, on sotatalousjärjestelmää kehitettävä tavoitteena sellainen kokonaisuus, joka on kytketty tarpeellisilta osilta elinkeinoelämän järjestelmiin. Vain näin voidaan varmentaa suurten ja teknisesti vaativien järjestelmien kotimainen kokoonpano-, huolto- ja korjaustoiminta. Huoltovarmuutta kehitetään sekä kansallisen että kansainvälisen yhteistoiminnan kautta. Puolustusvoimien suorituskyky on tulevaisuudessakin suuresti riippuvainen henkilöstöstämme. Sodankäynti muuttuu monimutkaisemmaksi ja asejärjestelmät ovat jatkossa teknisesti entistä suorituskykyisempiä ja samalla myös vaativampia. Tämä asettaa korkeat vaatimukset henkilöstömme tiedollisille ja taidollisille valmiuksille. Nopea kehitys edellyttää jatkuvaa ja läpi virkauran ulottuvaa koulutusta, ja saman aikaisesti on luotava täysin uutta osaamista. Yhteiskunnan kehitys asettaa uusia vaatimuksia myös varusmieskoulutukselle ja kouluttajille. Yhä kasvava kansainvälinen yhteistoiminta ja osallistuminen kriisinhallintaoperaatioihin edellyttää henkilöstöltä jatkossa myös parempia valmiuksia osallistua kansainväliseen toimintaan. Henkilöstöjärjestelmän on kyettävä tuottamaan puolustusvoimille monipuolista ja osaavaa henkilöstöä. Samalla on huolehdittava varusmieskoulutuksen laadullisesta kehittämisestä niin, että se vastaa sekä sodan ajan joukkojen kasvavia suorituskykyvaatimuksia että yhteiskunnan asettamia entistä suurempia odotuksia. On kyettävä myös tehokkaammin hyödyntämään laajan reservimme osaamista ja sen halua osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. MAAVOIMILLE ASETETTAVAT VAATIMUKSET Maavoimat on perinteisesti ollut puolustusjärjestelmämme keskeinen osa, ja sodan ajan maavoimiin on kuulunut valtaosa puolustusvoimien sodan ajan joukoista. Vuoden 2001 selonteossa päätetty sodan ajan organisaation supistaminen tuleekin koskemaan valtaosaltaan maavoimia. Se tulee kohdistumaan pääosin joukkoihin, joiden sotavarustus menettää käyttökelpoisuutensa tällä vuosikymmenellä ja joiden socavarustusta ei suunnitella uusittavaksi tai joiden edustamalle suorituskyvylle ei katsota olevan tarvetta ensi vuosikymmenellä. Maavoimien tehtävissä on tähän asti korostunut erityisesti laajamittaisen hyökkäyksen torjunta, joka on jatkossakin uskottavan puolustuskyvyn perusta ja kynnystä nostava tekijä, mikä pakottaa hyökkääjän vaka- Varusmieskoulutuksen kehittämisestä on huolehdittava niin, että se vastaa sodan ajan joukkojen kasvavia suorituskykyvaatimuksia. - 26 -
Puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen painopisteessä ovat maavoimien tulivoima, liikkuvuus, valmius ja reagointikyky. vasti punnitsemaan vihollisuuksien seurauksia ja mahdollisuuksiaan saavuttaa asettamansa tavoitteet. Lähivuosien kehitys asettaa maavoimille yhä enemmän vaatimuksia myös muiden uhkien torjunnassa. Yhteiskuntamme kasvava haavoittuvuus edellyttää puolustusvoimilta kykyä suojata infrastruktuurin avainkohteita etenkin strategisen iskun ennaltaehkäisyn vaiheessa, samalla kun on osoitettava riittävää voimaa ja torjuntakykyä. Etenkin pääkaupunkiseudulla nämä tehtävät voidaan toteuttaa tehokkaasti vain maavoimien joukoilla. Uudet uhkakuvat kuten epäsymmetrinen sodankäynti edellyttävät puolestaan läheistä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa sekä kykyä antaa virka-apua uhkien tor Junnassa. Kansainvälisen kriisinhal- - 28 - lintakyvyn kehittämisessä vastuu on pääosin maavoimilla, jotka asettavat myös valtaosan joukoista kansainvälisiin tehtäviin. Puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen painopiste onkin vuosina 2001-2008 selonteon mukaisesti maavoimissa. Kehittämisalueina ovat maavoimien tulivoima, liikkuvuus, valmius ja reagointikyky. Kehittämistä tullaan jatkamaan samoilla linjoilla ensi vuosikymmenelläkin, sillä organisaation pieneneminen on kyettävä korvaamaan entistä paremmalla suorituskyvyllä. Tämä merkitsee sitä, että maavoimien suorituskyky riippuu määrän sijasta yhä enemmän laadukkaasta henkilöstöstä ja materiaalista, jonka on kyettävä toimimaan osittain koko valtakunnan alueella. Pääkaupunkiseudun joukkojen on kyettävä ympärivuorokautiseen toimintaan lyhyelläkin varoitusajalla. STRATEGISEN ISKUN TORJUNTA Strategisen iskun torjunnassa maavoimien on kyettävä nopeasti suojaamaan yhteiskunnallisesti tärkeät avainkohteet sekä valtakunnan poliittinen ja sotilaallinen johto että torjumaan hyökkäykset maitse. Useat kohteet sijaitsevat pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä, joka on rannikkokaupunkina hyvin haavoittuva. Reagointiaika asejärjestelmiä käytettäessä on hyvin lyhyt. Maavoimien kehittämistä on jatkettava ensi vuosikymmenelläkin jo nyt käynnissä olevilla kehityslinjoilla. Pääkaupunkiseudun joukkojen liikkuvuutta, tulivoimaa, suojaa, kykyä - 29 -
ympärivuorokautiseen t01mmtaan ja johtamisjärjestelmää on tehostettava niin, että joukot kykenevät varsinkin erikoisjoukkojen torjuntaan lyhyelläkin varoitusajalla. Myös pääkaupunkiseudun ilmapuolustusta on kehitettävä täydentämään torjuntahävittäjäkaluston suorituskykyä. Uhkat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään pääkaupunkiseudulle. Kykyä suojata sekä siviili- että sotilasavainkohteita kaikkialla on parannettava. Valtakunnallisesti on kyettävä tehostamaan erikoisjoukkojen torjuntaa ja siirtämään sitä varten erityisesti koulutettuja ja varustettuja joukkoja nopeasti eri kohteille. Valmiusyhtymät näyttelevät jatkossa tärkeää osaa strategisen iskun ehkäisyssä ja torjunnassa. Suorituskykyisinä ne kykenevät torjuntatehtävien lisäksi voimannäyttöön sekä tarvittaessa osallistumaan myös kohteiden suojaamiseen ja erikoisjoukkojen torjuntaan. Vaikka valmiusyhtymien nyt käynnissä oleva kehitysvaihe saatetaankin pääosin loppuun vuoteen 2008 mennessä, on niiden suorituskykyä edelleen ylläpidettävä liikkuvuuden, tulivoiman, tiedustelu- ja johtamisjärjestelmän, suojan ja pimeätoimintakyvyn osalta. Valmiusyhtymien koulutusta, käyttöä ja kykyä nopeaan valmiuden kohottamiseen on edelleen kehitettävä. LAAJAMITTAISEN HYÖKKÄYKSEN TORJUNTA Valmiusyhtymät ovat maavoimien suorituskykyisimpinä joukkoina avainasemassa laajamittaisen hyök- - 30 - käyksen torjunnassa. Edellä mainittujen kehittämis- ja ylläpitämiskohteiden lisäksi onkin parannettava kykyä toteuttaa liikkuvia operaatioita hyökkäävän mekanisoidun vihollisen lyömiseksi. Tämä edellyttää osalta joukoista kykyä taistella liikkeestä, suurta suora-ammunta tulivoimaa ja hyvää suojaa. Tehdyt päätökset hankkia käytettyjä Leopard 2 A4 -taistelupanssarivaunuja ja uusia CV9030 - rynnäkköpanssarivaunuja ovat osiltaan ratkaisu tähän kehittämistarpeeseen. Kokonaan uuden sukupolven taistelupanssarivaunu- ja rynnäkköpanssarivaunujärjestelmien käyttöönotto ja niiden vaatiman uuden taktiikan ja taistelutekniikan kehittäminen jatkuu ensi vuosikymmenellekin. Sama koskee koko valmiusyhtymäkonseptia. Maavoimille tulee tällä vuosikymmenellä runsaasti uutta materiaalia. Kaluston turvallisen ja tehokkaan käytön oppiminen kestää vuosia, minkä jälkeen on kyettävä nivomaan eri aselajien kehittyneet ja entistä huomattavasti suorituskykyisemmät järjestelmät yhdeksi tehokkaaksi, nopealiikkeiseksi ja joustavaksi kokonaisuudeksi. Tässä on maavoimien suurin haaste ensi vuosikymmenellä. Toinen merkittävä tehtävä on maavoimien yleisen iskukyvyn kehittäminen. Tässä vaiheessa emme vielä tiedä, miten se ratkaistaan. Todennäköisesti kyseessä ei ole kuitenkaan mikään yksittäinen asejärjestelmä, kuten taisteluhelikopteri, panssarintorjuntaohjus tai raskas raketinheitin, vaan useamman järjestelmän yhdistelmä. Mikään yksittäinen järjestelmä Maavoimien yleistä iskukykyä ei ratkaista yksittäisellä asejärjestelmällä, vaan useamman järjestelmän yhdistelmällä. Panssarintorjuntaohjusmiehet taisteluasemassaan. ei vastanne niihin suorituskykyvaatimuksiin, jotka maavoimien iskukyvylle asetetaan, ja vain yhteen järjestelmään perustuva iskukyky olisi todennäköisesti hyvin haavoittuvaa. Tärkeimpiä vaatimuksia maavoimien iskukyvylle on mahdollisuus toimia koko valtakunnan alueella, vaihtaa painopistettä nopeasti sekä kyky vaikuttaa syvälle. Maavoimien iskukyvyn kehittäminen nostaa koko puolustusjärjestelmän suorituskykyä. Valmiusyhtymät ja maavo1m1en paraneva iskukyky eivät kuitenkaan yksin riitä koko valtakunnan puolustamiseen. Maavoimilla on valmiusyhtymien lisäksi useita liikkuviin sotatoimiin kykeneviä prikaateja, kuten kaksi panssariprikaatia ja useita jääkäriprikaateja, sekä aselajijoukkoja. Näitä joukkoja pidetään yllä niiden kaluston elinkaaren mukaisesti. Osaa joukoista tullaan edelleen kehittämään, niin että ne voidaan säilyttää sodan ajan joukoissa pidempäänkin. Alueellinen puolustus säilyy jatkossakin. Alueellisten yhtymien määrä kuitenkin laskee ja paikallispuolustukseen käytettävien joukkojen määrä vähenee, jolloin myös alueellista puolustusjärjestelmää on muunnettava entistä joustavammaksi ja liikkuvammaksi. Etenkin paikallispuolustusta kehitettäessä on hyödynnettävä vapaaehtoisen maanpuolustustyön tarjoamia mahdollisuuksia. Joukkojen vähetessä on niitä kyettävä käyttämään entistä optimaalisemmin. Maavoimien tiedustelu- ja valvontajärjestelmää on kehitettävä niin, että se mahdollistaa riittävän tarkan valtakunnallisen tilannekuvan muodostamisen joukkojen käytön perustaksi. Joukkojen määrän vähetessä - 31 -
korostuu myös valtakunnallisten resurssien käytettävyys. VIRKA-APU JA KANSAINVÄLISET TEHTÄVÄT Epäsymmetristen uhkien lisääntyessä maavoimien on tulevaisuudessa kyettävä antamaan jo rauhan aikana entistä enemmän ja entistä monipuolisempaa virka-apua eri viranomaisille, kuten poliisille ja rajavartiolaitokselle. Tämä edellyttää nykyistä kiinteämpää yhteistyötä. Muun muassa viranomaisten väliset johtamis- ja viestijärjestelyt on suunniteltava ja testattava jo etukäteen. Puolustusvoimien kansainvälinen yhteistyö tulee edelleen kehittymään. Muutos ei välttämättä ole niinkään määrällinen kuin laadullinen. Koulutusyhteistyö muiden samaa kalustoa käyttävien pohjoismaiden kanssa tullee lisääntymään samalla, kun kansainväliset kriisinhallin taharjoi tukset kehittyvät entista vaativammiksi. Kriisinhallintaoperaatioihin osallistuttaneen määrällisesti paapurtein nykyisellä tasolla, mutta on varauduttava toimimaan vielä vaativammissa olosuhteissa. Maavoimat vastaavat tulevaisuudessakin pääosasta puolustusvoimien kansainvälistä toimintaa, mikä asettaa lisävaatimuksia henkilöstön koulutustasolle. KOKONAISUUS RATKAISEE Maavoimilla on merkittävä osuus puolustusjärjestelmässämme. Maavoimilta vaaditaan nykyistä joustavam- - 32 - pia, nopeampia, liikkuvampia ja toimintavalmiimpia kaikkien aselajien joukkoja. Puolustusjärjestelmämme kehittäminen on pienistä resursseistamme johtuen ollut puolustushaarojen osalta "sykäyksittäistä". 1980-luku oli maavoimien vuosikymmen, jota seurasi ilmavoimien voimakkaan kehittämisen vuosikymmen. Tällä vuosikymmenellä kehittämisen painopiste on jälleen ollut maavoimissa. Maavoimat saavat käyttöönsä runsaasti uutta kalustoa ja uusia järjestelmiä, kuten rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunuja, kuljetushelikoptereita, panssarintorjuntaohjuksia, tiedustelulennokkeja ja ilmatorjuntaohjuksia, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Onkin erityinen haaste ottaa nämä uudet voimavarat tehokkaaseen käyttöön mahdollisimman nopeasti. Yhteiskäyttö tuo aina enemmän tehoa kuin yksittäisten järjestelmien käyttö. Puolustustamme onkin kehitettävä voimakkaasti kokonaisuutena. Kokonaisuutta, organisaatioita ja toimintoja on uskallettava kehittää ennakkoluulottomasti, pitäytymättä liikaa vanhoissa rakenteissa ja toimintamalleissa. Kehittämistyö vaatii erityisesti henkilöstövoimavaroja, joita meillä on aina rajallisesti. Niinpä uusien järjestelmien ja toimintojen kehittämisen yhteydessä on samalla uskallettava myös luopua vanhasta. Tämä merkitsee valintojen tekemistä ja selkeiden painopisteiden määrittämistä, koska vain siten luodaan todelliset kehittämisen edellytykset. UPM www.upm-kymmene.com Tervettä kasvua.
Sampo Ahto ERAAN 11 11 UPSEERIN KASITYKSIA 11 11 JOHTAMISESTA Meillä suomalaisilla sotilailla on omasta takaa ainutlaatuista tietoa taistelussa menestyneistä johtajista. Laajemminkin tarkastellen näyttää tällainen johtaja olevan ammattitaitoinen ja peloton, hän huolehtii alaisistaan, tilanteen vaatiessa hän on kova. Mutta lyhyesti - sotilaskunnia on hyvän johtamisen perusta. - Sitä ei korvaa mikään. Kirjoittaja, eversti Sampo Ahto on sotahistorian tulkinnan johtava suomalainen persoona. Saksalaisen jalkaväen ohjenuorana toisessa maailmansodassa oli kenttäohjesääntö vuodelta 1933. Kirjan henkinen ydin löytyi sen johdantoosasta. Se kuului: "Virheellinen toiminta on vähemmän raskauttavaa kuin laiminlyönti ja tekemättömyys. Jokaisen johtajan on tiedettävä, että rohkea päälle käynti silloinkin, kun se sittemmin osoittautuu vääräksi ratkaisuksi, on aina parempi vaihtoehto kuin avuton ja neuvoton saamattomuus." JOUKKO ON KUTEN SITÄ JOHDETAAN Israelissa ei katsota suopein silmin sitä, että tuodaan esiin yhdenmukaisuuksia juutalaisten armeijan ja Kolmannen valtakunnan Wehrmachtin välillä. Ote israelilaisten luetteloimista johtamisperiaatteista on kuitenkin - 34 - kuin lainaus saksalaisesta sotilaskirjallisuudesta: "Toimettomuutta sen vuoksi, että vaara vältettäisiin, ei voida antaa anteeksi. Jos käskyt eivät tule perille, on oletettava, minkälaisia ne saattaisivat olla. Jos on epävarmaa siitä, mitä olisi tehtävä, on käytävä päälle. Lyhin tie turvallisuuteen on tie vihollisen sydämeen." Jokainen maailman asioita seuraava tietää, miten tehokas Israelin armeija on. Hyvällä kalustolla on siihen tietenkin osuutensa, mutta tärkeintä on sittenkin se, miten miehiä johdetaan. Sellainenhan joukko on. Ilman vastaavia johtamisperiaatteita tavatonta ylivoimaa vastaan taistellut Saksakin olisi hävinnyt sotansa huomattavasti aikaisemmin kuin tapahtui. Mutta jo kaikissa saksalaisissa sotakouluissa ympättiin koulutettavien päähän, että nopea ja aloitteellinen toiminta oli tehokkain keino sel-,ytyä taistelukentällä. Taktiikan kiri dl tsissa koulutöissä oppilaat pakotet ' 1111 tekemään päätöksiä muutamissa 1111 nuuteissa, meni sitten syteen tai 1vcen. Sodan pitkittyessä koulutuk ' 1 n varattu aika ja opetuksen taso l 1skivat, mutta nopean päätöksenkyn periaatteesta ei annettu perään. PARAS ON HYVÄN VIHOLLINEN Erityisesti anglosaksien parissa ti- 1110e oli toinen. Brittien ja amerikka- 11sten opetuksessa pyrittiin oppilaat 1 1svattamaan siihen, että he eivät 1 yytyisi puolinaisuuksiin vaan pyrkisiilt etsimään parhaan ratkaisun. Siten i oulutöissä oppilaille varattiin aikaa tunteja siinä kun saksalaisille kymmeniä minuutteja. Yhteisissä palave- 1 :1ssa saatettiin sitten jälkikäteen pohtia vuorokausikaupalla sitä, miten olisi tullut menetellä. Samalla tavoin kuin Saksan armei Jassa aloitteellisuuden henki oli tun- 1 cnut koko koneiston läpi, anglosak- 11cn armeijoissa selkäytimissä saakka tstui pyrkimys systemaattiseen tehok- 1 uuteen. Malliesimerkin jälkimmäisestä 1jattelusta tarjosi käsky, joka annet- 1110 Normandian maihinnousuhyök- 1 äyksen vuoksi. Käskyllä oli pituutta r, ippaasti toista tuhatta sivua. Saksalaisten puolella selviydyttiin suurimmistakin operaatioista muutamalla 1 ymmenellä liuskalla. Liittoutuneiden puolella aloitteellinmden puute sai joskus jopa koomista seurauksia. Brittien hyökätessä Normandian taisteluiden aikana Caenm kaupunkia kohti heidän hyökkäysreittinsä kulki <;heuxin kylän kautta, joka oli monen tien risteyskohta. Mutta kylä oli brittien omissa pommituksissa raunioitunut niin perusteellisesti, että ilman raivausta sen läpi ei yksinkertaisesti päässyt. Raivauksen puolestaan estivät tai ainakin sitä vaikeuttivat vähälukuiset saksalaiset puolustajat. Sen seurauksena olivat uskomattomat ruuhkat brittien kolonnissa ja hyökkäyksen pysähtyminen. Kysymys kuuluu: Miksi Cheuxin kylää ei kierretty? Se olisi ollut hyvin mahdollista, sillä seutu on loivasti kumpuilevaa aukeaa. Niin ei kuitenkaan voinut tapahtua, sillä kärjen pysähtyessä sen johtaja jäi odottamaan uutta käskyä jostain kaukaa takaa. Tehtävänähän oli edetä kylän läpi, ja kun se ei onnistunut, jäätiin kaipaamaan ylemmän johdon toimenpiteitä tai tehtävän mahdollista uudelleenmuotoilua. Hieman myöhemmin olivat saksalaiset hyökkäysvuorossa. Heidän reitillään oli Villers-Bocagen kylä. Cheuxin kokemuksiensa perusteella britit pommittivat kylän sorakasaksi uskoen raunioiden olevan tehokas este saksalaisille. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä saksalaiset tekivät sen, minkä olisi pitänyt olla itsestään selvää. He kiersivät panssarivaunuillaan Villers-Bocagen. Pieni kiusa heille raunioista koitui, ei muuta. Englantilainen sotamarsalkka sir Harold Alexander myönsi suoraan, että vastustaja oli tehokkaampi: "Vihollinen on nopeampi kuin me, nopeampi ryhmittämään uudelleen joukkonsa, nopeampi irrottamaan - 35 -