ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 78/11/1 Dnro PSAVI/363/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen

LUPAPÄÄTÖS Nro 78/11/1 Dnro PSAVI/363/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 7.9.2011 1 ASIA Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistaminen, Kuusamo LUVAN HAKIJA Iijoen Lohiyhtymä Ay Poussuntie 42 D 93999 KUUSAMO

SISÄLLYSLUETTELO 2 HAKEMUS... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Muut päästöt ja jätteet... 8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 8 Suojelukohteet ja pohjavesialueet... 8 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 9 Vesistön tila ja käyttö... 9 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 9 Kalasto ja kalastus... 13 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 15 Vaikutus pintavesiin... 15 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 16 Riskit ja häiriötilanteet... 16 Arvio vahingoista ja niiden korvaamisesta... 16 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 17 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 17 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 18 Muistutukset ja vaatimukset... 18 Hakijan kuuleminen ja selitys... 29 MERKINNÄT... 33 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 33 LUPAMÄÄRÄYKSET... 34 Vesitalousluvan määräykset... 34 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 34 Päästöt pintavesiin... 34 Päästöt ilmaan ja melu... 35 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 35 Varastointi... 35 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 35 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 36 Toiminnan lopettaminen... 36 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 36 RATKAISUN PERUSTELUT... 37 Lupamääräysten tarkistamisen edellytykset... 37 Lupamääräysten perustelut... 39 Vesitalousluvan lupamääräysten perustelut... 39 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 39 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 39 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 39 Toiminnan lopettaminen... 40 Kalanistutusvelvoitteen perustelut... 40 Korvausmääräyksen perustelut... 40 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 41 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 44 Päätöksen voimassaolo... 44 Lupamääräysten tarkistaminen... 44

3 Korvattavat päätökset... 45 Päätöstä ankaramman asetuksen noudattaminen... 45 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 45 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 45 KÄSITTELYMAKSU... 46 Ratkaisu... 46 Perustelut... 46 Oikeusohje... 46 MUUTOKSENHAKU... 47

HAKEMUS 4 Iijoen Lohiyhtymä Ay on aluehallintovirastoon 31.12.2010 toimittamassaan hakemuksessa hakenut Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista siten, että laitokselle johdettava vesimäärä on 1.5 30.11. enintään 0,6 m 3 /s (0,5 m 3 /s) ja muulloin 0,3 m 3 /s (0,25 m 3 /s), ei kuitenkaan enempää kuin kolmasosa (neljäsosa) Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla, käytettävä rehumäärä on noin 34 000 kg (30 000 kg) vuodessa ja fosforikuormitus on enintään 160 kg (140 kg) vuodessa (ja kasvatuskaudella enintään 1,0 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna) Suluissa on voimassa olevan luvan mukaiset arvot ja rajoitukset. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Poussunkosken kalankasvatuslaitos ja perkaamo sijaitsevat Kuusamon kaupungin Poussun kylässä Iijoen Poussunkosken ja Poussunjärven rannalla hakijan omistamalla tilalla Iijoen Lohiyhtymä RN:o 26:14. LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 31.12.2004 antaman päätöksen nro 76/04/2 mukaan luvan saajan on, mikäli se aikoo jatkaa kalankasvatusta vielä 31.12.2010 jälkeen, toimitettava ympäristölupavirastolle mainitun vuoden loppuun mennessä lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että nyt myönnetty lupa muutoin raukeaa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11c) kohdan nojalla ja pintaveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEV AT L UV AT, SOPIMUKSET J A ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 31.12.2004 antamallaan päätöksellä nro 76/04/2 myöntänyt Iijoen Lohiyhtymä Ay:lle Poussunkosken kalankasvatuslaitosta koskevan luvan. Vaasan hallinto-oikeus on antanut valituksiin päätöksen 18.5.2007 ja korkein hallinto-oikeus 11.2.2009. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto antoi 31.12.2009 päätöksen nro 105/09/2 Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen perkausjäteveden käsittelyn tehostamista koskevasta selvityksestä ja muutti päätöksen nro 76/04/2 kalojen perkaamista koskevaa lupamääräystä 5. Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on 21.6.2010 päivätyllä kirjeellä hyväksynyt hakijan ehdotuksen perkausjäte-

5 vesien käsittelyn muuttamiseksi ja katsonut, ettei ole tarpeen hakea muutosta lupamääräykseen Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Kuusamon alueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston 11.6.2003 hyväksymä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 17.2.2005, ja kaava on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden 25.8.2006 tekemällä päätöksellä. Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen alueella ei ole kaavamerkintöjä. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistamistyö on aloitettu vuonna 2010 ja alustavan aikataulun mukaan uusi maakuntakaava tulisi maakuntavaltuuston hyväksyttäväksi keväällä 2013. Soivionjärven rantatiloille Koivusalo RN:o 61:8 ja Hietaniemi RN:o 61:4 on laadittu rantakaava. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Kalankasvatuslaitoksella kasvatetaan kirjolohia teuraskalaksi. Laitoksen toiminta on alkanut vuonna 1970. Kalankasvatus tapahtuu maa-altaissa. Vesi laitokselle otetaan Poussunkoskesta ja kasvatuksessa käytetty vesi johdetaan Poussunjärveen. Kalankasvatuslaitoksen yhteydessä olevassa perkaamossa perataan kalaa vuosittain noin 50 000 60 000 kg. Perattavasta määrästä on Poussunkosken laitoksella kasvatettu noin 25 000 30 000 kg. Osa kaloista jää laitokselle talvisäilytykseen. Laitos työllistää sesonkiaikana 2 4 henkilöä. Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Voimassa olevan luvan mukainen kasvatettava kalamäärä on noin 30 000 kg vuodessa, sallittu kuivarehun käyttö enintään 30 000 kg vuodessa, fosforikuormitus enintään 140 kg vuodessa ja kasvatuskaudella enintään 1,0 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Kalat ruokitaan käsin. Poikasvaiheessa ruokinta tehdään kaksi kertaa vuorokaudessa. Kalojen painaessa yli 0,5 kg eli käytännössä heinäkuussa, aloitetaan kerran vuorokaudessa suoritettava täsmäruokinta. Kasvatuksessa käytetään mahdollisimman vähän fosforia sisältäviä tehdasvalmisteisia kuivarehuja. Poussunkosken kalankasvatuslaitoksella on käytetty kuivarehua vuosina 2007 2009 keskimäärin 29 180 kg vuodessa. Kalojen lisäkasvu on ollut keskimäärin 28 170 kg vuodessa ja rehukerroin 1,00 1,06, keskimäärin 1,04. Selkeytysaltaan lietekouruihin kertynyt liete poistetaan kasvatuskauden aikana vähintään kolme kertaa viikossa ja altaista vähintään kerran kuukaudessa. Vuosittain poistettu lietemäärä on noin 30 m 3. Poistettu lietevesiseos pumpataan noin 100 metrin päässä selkeytysaltaasta sijaitsevaan sorapohjaiseen maakuoppaan, josta vesi imeytyy hiekkapohjaiseen maahan. Altaan pohjalle jäävä liete kompostoidaan ja ajetaan pelloille lannoitteeksi. Lisäksi selkeytysaltaan alapäässä oleva vesikasvillisuus niite-

6 tään ja kompostoidaan. Liete pumpataan kaivinkoneeseen asennetulla hydraulisella pumpulla, jonka teho on 7 000 l/min. Laitoksen aiheuttamaa fosforikuormitusta on mitattu kuusi kertaa vuodessa. Lisäksi kuormitusta on arvioitu tuotantotietojen perusteella eli käytetyn rehun määrän ja laadun sekä kalan lisäkasvun perusteella. Lisäkasvu, rehun käyttö sekä fosfori- ja typpikuormitus on saatu ympäristöhallinnon Vahti-järjestelmästä. Kasvatuskauden (kesä-syyskuu, 122 vrk) keskimääräistä kuormitusta arvioitaessa rehusta on arvioitu käytetyn 90 %. Kasvatettavan kalan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Lupakaudella 2002 2009 rehun keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut 0,82 % ja typpipitoisuus 7,5 %. Fosforikuormitus on ollut vuosina 2007 2009 kasvatuskaudella keskimäärin 0,9 kg/vrk ja 121 kg vuodessa ja typpikuormitus vastaavasti 9,8 kg/vrk ja 1 414 kg vuodessa. Mitattu kuormitus on ollut pienempää kuin tuotantotietojen perusteella laskettu kuormitus johtuen ilmeisesti lietteenpoistosta. Laitoksen fosforikuormitusraja oli vuoteen 2008 asti 173 kg/v ja vuodesta 2009 alkaen 140 kg/vrk. Kasvatuskauden (1.6. 30.9.) keskimääräisen fosforikuormituksen luparajat ovat olleet vastaavasti 1,3 kg/vrk ja 1,0 kg/vrk. Kuormitus on ollut luparajaa pienempää koko tarkastellulla jaksolla 2002 2009. Laitoksen ominaiskuormitus on ollut vuosina 2007 2009 keskimäärin 4,3 g fosforia ja 50 g typpeä tuotettua elävää kalakiloa kohti. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetut ominaiskuormitusarvot koko maan keskiarvona ovat enintään 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua elävää kalakiloa kohti (Ympäristöministeriö 1998). Poussunkosken kalankasvatuslaitoksella fosforin ominaiskuormitus on ollut tavoitearvoa pienempi, mutta typen ominaiskuormitus hieman tavoitearvoa suurempi. Perkaamo Kalankasvatuslaitoksen alueella olevassa perkaamossa perataan Poussunkosken laitoksella kasvatetuista kaloista noin 25 000 30 000 kg. Perkaamoon tuodaan kaloja myös muualta. Kaloja perataan syys-helmikuun välisenä aikana noin 50 000 60 000 kg. Perkaamossa käytetään vettä perkausaikana noin 1 600 litraa tunnissa. Vesi otetaan omasta porakaivosta. Perkausjätevesien tehostettu käsittely on aloitettu vuonna 2010 lokamarraskuun vaihteessa perkaustoiminnan alkaessa. Perkaamon jätevedet johdetaan kahden betonirengaskaivon kautta kaksiosaiseen 1 000 litran saostussäiliöön. Kiinteät perkausjätteet jäävät kaivojen sihteihin, joista ne toimitetaan turkistarhoille. Perkauslinjan jätevedet vastaanottavaan sakokaivoon on yhdistetty rasvanerotin, jonka tilavuus on 11 000 litraa. Säiliöstä jätevedet johdetaan jakokaivon kautta maasuodatuskentälle (noin 75 m 2 ) ja sieltä fosforinpoistokaivon ja kokoomakaivon kautta maahan tehtyyn kivirakkaan, josta puhdistettu jätevesi imeytyy moreenimaaperään. Maasuodattamon paksuus on 2,1 m. Peitemaan alla on suodatinkangas ja kerroksittain eri tavoin läpäiseviä sepeli- ja hiekkakerroksia. Maaimeytyksen etäisyys vesistöstä on noin 130 m ja kivirakan noin 150 m. Maasuodatuskentän jälkeisellä fosforinpoistomassakaivolla puhdistetaan ylimääräinen fosfori purkuvedestä. Järjestelmän fosforinpoistotehoa on tarkoitus tarkkailla kerran vuodessa perkausaikana otettavin näyttein. Jatkossa jätevesimäärää mitataan järjestelmään asennetulla vesimittarilla, jonka lukemat merkitään perkausaikana päivittäin kalankasvatuslaitoksen hoitopäiväkirjaan.

Vesilain mukainen toiminta 7 Vesi kalankasvatuslaitokselle johdetaan painovoimaisesti Poussunkoskesta. Kasvatuksessa ja talvivarastoinnissa käytetty vesi johdetaan noin 350 m alempana Poussunjärven yläosaan. Laitokselle saadaan johtaa vettä 1.5. 30.11. enintään 0,5 m 3 /s ja muuna aikana 0,25 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla. Laitoksella käytetty vesimäärä mitataan purkukohdassa olevalla Danfossin ultraäänellä toimivalla virtaamanmittauslaitteella. Hakemuksen mukaan laitokselle johdettava vesimäärä on 1.5 30.11. enintään 0,6 m 3 /s ja muulloin 0,3 m 3 /s, ei kuitenkaan enempää kuin kolmasosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdalla. Virtaaman kasvattamisella pyritään parantamaan kalojen elinolosuhteita, mikä auttaa myös rehunkäytön optimoinnissa. Kalat kasvatetaan neljässä maa-altaassa. Altaiden vesisyvyys on noin 2,5 3,0 m, yhteispinta-ala noin 4 350 m 2 ja yhteistilavuus noin 11 350 m 3. Kasvatusaltaista vesi johdetaan lietekouruin varustetun selkeytysaltaan kautta vesistöön. Selkeytysaltaan pinta-ala on noin 2 000 m 2 ja tilavuus noin 7 000 m 3. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalankasvatuksen merkittävin ympäristövaikutus on sen jätevesien aiheuttama vesistön rehevöityminen. Päähuomio ympäristövaikutusten vähentämisessä on kiinnitetty ravinnekuormitukseen. Tehokkaimpia toimia ravinnekuormituksen pienentämiseksi ovat rehujen laadun ja niiden käytön kehittäminen. Rehujen tuotekehityksen avulla lohikalojen kasvatuksen typpikuormitusta voitaneen pienentää korkeintaan 5 10 % ja fosforikuormitusta korkeintaan 10 20 % nykyisestä. Suuremmat muutokset rehujen kuormittavuudessa vaarantavat kalojen hyvinvoinnin ja heikentävät rasvoittumisen vuoksi tuotetun kalan laatua. Laitoksen huolellinen hoito, ruokinnan optimointi ja mahdollisimman vähän ravinteita sisältävän rehun käyttö ovat tehokkaimpia tapoja vähentää kuormitusta. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Maa-alueille suunnitellut kiertovesilaitokset eivät sovellu kirjolohen eivätkä muunkaan halvan kalan ruokakalakasvatukseen suurten investointi- ja käyttökustannusten vuoksi. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Nykyisen luvan mukainen fosforikuormitus saa olla enintään 140 kg vuodessa ja enintään 1,0 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Fosforikuormitus on ollut vuosina 2007 2009 kasvatuskaudella keskimäärin 0,9 kg/vrk ja 121 kg vuodessa ja typpikuormitus vastaavasti 9,8 kg/vrk ja 1 414 kg vuodessa.

8 Laitos hakee lupaa toiminnan jatkamiseen vuodesta 2011 alkaen hieman nykyistä laajempana. Kalankasvatuksen kuormitus alueella on vähentynyt huomattavasti. Vuonna 1999 Poussunkosken ja Soivionnivan kalankasvatuslaitosten yhteiskuormitus pienentyi lupamääräysten kiristymisen myötä noin puoleen aikaisemmasta tasosta. Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksen toiminnan loppuminen vuonna 2008 näkyy myös kuormituksen pienentymisenä. Kuormitus tulee vähenemään edelleen Koillis-Suomen Lohi Oy:n Soivionnivan laitoksen lopettaessa kasvatustoiminnan vuoden 2011 jälkeen. Matti Mannisen ja Koillis-Suomen Lohen kalankasvatuslaitosten fosforikuormitusraja on 80 kg vuodessa. Kalankasvatuksen kuormitus pienenee edelleen selvästi, vaikka Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen kuormitus hieman kasvaisi. Hakija on esittänyt määrääväksi fosforin vuosikuormitusrajaa 160 kg tuotantotietojen perusteella laskettuna. Kalojen ruokintaan käytettäisiin kuivarehua noin 34 000 kg vuodessa. Muut päästöt ja jätteet Kalankasvatus ei aiheuta hajua eikä häiritsevää melua ympäristöön. Perkaamon jätevesien käsittelystä mahdollisesti aiheutuvat hajuhaitat pyritään ehkäisemään hyvällä viemärin ja maasuodatuskentän tuuletuksella. Jätehuoltoyritys tyhjentää perkaamon sakokaivot, rasvanerotuskaivon ja fosforinpoistokaivon noin 2 4 kertaa vuodessa. Poussunkosken kalankasvatuslaitoksella tyhjenee rehusäkkejä noin 1 200 kpl vuodessa. Säkit viedään Kuusamon jäteasemalle, josta ne viedään muovin kierrätykseen. Perkeitä syntyy noin 8 000 kg vuodessa ja kaloja kuolee 100 150 kg. Perkeet toimitetaan tuoreena turkistarhoille rehuksi. Kuolleet kalat haudataan maahan laitoksen kiinteistöllä. Tavanomaista jätettä syntyy pieniä määriä ja se viedään kaatopaikalle noin kerran kuukaudessa. Ongelmajätteitä ei synny. Laitoksella käytetään pesuaineena pääasiassa mäntysuopaa ja vähän kloriittia. Pesuaineita kuluu yhteensä noin 20 30 l/v. Pesuaineet säilytetään suljetuissa astioissa varastorakennuksessa. Kuorma-autoilla kuljetetaan kaloja ja rehua. Laitokselle tuodaan poikasia keväällä 2 3 vuorokauden aikana noin 10 kertaa. Teuraskalaa kuljetetaan syyskuun lopulta maaliskuun lopulle noin 1 2 kertaa viikossa. Rehuja tuodaan noin 3 4 kertaa vuodessa. Turkistarhaaja hakee perkeet. Laitokselle johtaa noin kilometrin pituinen yksityistie. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Suojelukohteet ja pohjavesialueet Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen vaikutusalueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, pohjavedenottamoita tai suojeluohjelmiin kuuluvia suojelualueita. Poussun kylän 6 7 kiinteistöä ottaa vetensä Poussunjärven rannalla sijaitsevasta kaivosta. Muille talouksille veden toimittaa Raakunjärven vesiosuuskunta.

Asutus ja muu rakennettu ympäristö 9 Poussunjärven ja Soivionjärven rannoilla on sekä vakituista että lomaasutusta. Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen kohdalla vastakkaisella rannalla on Poussun kylä, jossa lähimmät rakennetut kiinteistöt sijaitsevat noin 100 200 metrin etäisyydellä kalankasvatuslaitoksesta ja sen jätevesien purkupaikasta. Yleisiä uimarantoja hankkeen vaikutusalueella ei ole. Veneily on kalastukseen ja virkistyskäyttöön liittyvää pienveneliikennettä. Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Vesistön tila ja käyttö Poussunkosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Iijoen yläosan vesistöalueella (61.3) Iijärven ja Poussunjärven välisellä jokiosuudella Poussunkosken ja Poussunjärven rannalla. Valuma-alueen koko laitoksen kohdalla on 300 km 2 ja järvisyys 17,3 %. Poussunjärven luusuassa Soivionnivassa valumaalueen (61.333) pinta-ala on 352 km 2 ja järvisyys 16,3 %. Poussunjärven vedenkorkeusvaihteluista ja Poussunjärven luusuan virtaamista on ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan olemassa mittaushavaintoja vain vuoteen 1994. Virtaama on arvioitu jaksolle 2000 2009 Suomen ympäristökeskuksen kehittämällä ja ylläpitämällä vesistömallilla. Malli laskee virtaamia reaaliajassa, mutta siihen on sisällytetty virtaamanlaskenta takautuvasti vuodesta 1962 lähtien. Mallissa virtaamat lasketaan jokaiselle 3. jakovaiheen mukaiselle vesistöalueelle. Poussunjärven luusuan virtaaman keski- ja ääriarvot on esitetty seuraavassa taulukossa. Vertailun vuoksi on esitetty myös mittaustuloksiin perustuvia jakson 1961 1990 keskiarvoja (Hyvärinen 1999). 2000-2009 1961-1990 m 3 /s m 3 /s koko vuosi MQ 4,1 4,3 HQ 17 22 MHQ 12 12 MNQ 1,3 1,8 NQ 0,76 0,50 heinä-elokuu MQ 3,9 4,1 HQ 8,0 NQ 1,6 Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen kohdalla virtaamat ovat valumaalueen suhteella arvioituna noin 15 % pienempiä. Poussunjärven pinta-ala ilman Likolahtea on noin 1,5 km 2 ja teoreettinen viipymä noin 10 vuorokautta. Soivionjärven pinta-ala on noin 7,9 km 2 ja viipymä noin 50 vuorokautta. Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Poussunjärvestä alavirtaan Soivionnivan varrella sijaitsee Koillis-Suomen Lohi Oy:n Soivionnivan laitos, jossa saadaan käyttää rehua enintään 17 000 kg vuodessa. Soivionnivan laitos lopettaa kalankasvatustoiminnan vuonna 2011, jonka jälkeen laitoksella on tarkoitus harjoittaa kalojen talvisäilytystä. Vuoteen 2008 Soivionnivassa toimineen Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksella rehunkäytön määrä oli myös enintään 17 000 kg

10 vuodessa. Muu alueelle kohdistuva kuormitus on hajakuormitusta. Suomen ympäristökeskuksen kehittämän VEPS- järjestelmän avulla tehdyn arvion perusteella Poussunjärven valuma-alueella selvästi suurin fosforin ja typen hajakuormittaja on maatalous. Typpikuormitukseen myös ilmalaskeumalla on suuri osuus. Soivionjärven valuma-alueella selvästi suurin fosforin hajakuormittaja on maatalous. Typpikuormituksen osalta suurin hajakuormittaja on ilmalaskeuma, mutta myös maatalouden osuus on merkittävä. Poussunkosken ja Soivionnivan kalankasvatuslaitosten jakson 2007 2009 yhteenlaskettu keskimääräinen kuormitus muodostaa vuositasolla Poussunjärven ja Soivionjärven valuma-alueiden pistekuormituksen ja hajakuormituksen kokonaismäärästä fosforin osalta noin 29 % ja typen osalta noin 16 %. Luonnonhuuhtouma huomioiden vastaavat osuudet kokonaisainevirtaamasta ovat 18 % ja 8 %. Jaksolla 2002 2007 vesistötarkkailua on suoritettu vuosittain kuudella havaintopaikalla, jotka ovat virransuuntaisesti Taskulampi, Poussunjärvi, Soivionjärven Mustalahti, Soivionjärvi, Raakunjärvi ja Pikku-Kero. Lisäksi tarkkailuun sisältyi verkkojen limoittumista kuvaavia havaskokeita, jotka tehtiin kaksi kertaa kesässä heinä- ja elokuussa yhden vuorokauden kestävinä. Vuodesta 2008 alkaen vesistötarkkailualuetta supistettiin neljään havaintopaikkaan siten, että Raakunjärvi ja Pikku-Kero jäivät pois tarkkailusta. Havastarkkailu korvattiin kolmen vuoden välein toteutettavalla kasviplanktontutkimuksella. Kasviplanktontutkimus tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2008, jolloin ei tehty tarkkailusuunnitelman mukaisesti fysikaalis-kemiallista vedenlaadun tarkkailua. Vesinäytteitä on otettu vuosittain maalis-huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Tarkkailualueen vedet ovat melko kirkkaita ja vähähumuksisia. Sameusarvot ovat pintakerroksessa kesäisin jonkin verran suurempia kuin talvella johtuen levätuotannosta. Levätuotanto nostaa myös veden ph-arvoja kesäisin neutraalin tuntumaan, kun taas talvella ph-taso on lievästi hapan. Sähkönjohtavuusarvot ovat luonnontilaisille vesille ominaisella tasolla. Veden happitilanne on ollut talvisin vesimassan pintaosissa hyvä tai tyydyttävä, mutta Poussunjärven ja Soivionjärven pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne on ollut järvisyvänteille tyypilliseen tapaan heikentynyt. Voimakkainta talvinen happikato on ollut Poussunjärveä syvemmässä Soivionjärvessä. Happipitoisuudet ovat vaihdelleet pohjanläheisessä vedessä maalis huhtikuussa vuosina 2002 2010 välillä 0,1 3,1 mg/l. Vähähappisissa oloissa pohjasedimentistä on liuennut alusveteen talvella 2004 ja 2007 runsaasti rautaa, mikä havaitaan myös väriarvoissa. Kesäisin happitilanne on ollut Poussunjärven syvänteessä jokseenkin hyvä. Soivionjärven syvänteessä happikatoa on havaittu ajoittain myös kesäisin happipitoisuuden vaihteluvälin ollessa 0,3 8,7 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut talvella pintakerroksessa 10 15 µg/l. Pohjan läheisyydessä pitoisuudet ovat olleet suurempia, mutta huomattavaa sisäistä kuormitusta ei ole havaittu. Kesäajan keskimääräinen fosforipitoisuus on vaihdellut alueen pintakerroksessa välillä 15 25 µg/l siten, että suurin pitoisuus on Soivionjärven Mustalahdella. Pitoisuudet kuvastavat pääosin lievää rehevyyttä. Mustalahden kesäinen fosforipitoisuus luokittuu Forsberg & Rydingin (1980) mukaan lievästi rehevän ja rehevän rajalle. Poussunjärvellä fosforipitoisuus on ollut keskimäärin samaa tasoa pohjan lähellä kuin pinnassa, Soivionjärven syvänteessä pitoisuus on ollut kesäisin ajoittain hieman koholla. Suurimmat tarkastelujakson fosforipitoisuudet on mitattu kesällä 2006 ja Soivionjärven alusvedessä myös talvella 2007.

11 Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet talvella pintakerroksessa 244 356 µg/l. Fosforin tavoin pitoisuudet ovat olleet koholla pohjan läheisyydessä johtuen lopputalven heikosta happitilanteesta. Kesällä typpeä on ollut pinnassa keskimäärin 287 427 µg/l, eniten Soivionjärven syvänteen kohdalla. Päällys- ja alusvedessä typen pitoisuuserot ovat olleet kesäisin pieniä. Suurimmat tarkastelujakson typpipitoisuudet on mitattu Poussunjärven ja Soivionjärven pintakerroksesta kesällä 2006 ja Soivionjärven alusvedestä talvella 2007. Epäorgaanisten ravinteiden määrät ovat olleet etenkin pintakerroksessa keskimäärin pieniä. Forsbergin (1978) esittämien raja-arvojen mukaan epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella perustuotantoa rajoittavana minimiravinteena on kesäaikana ollut yleisemmin typpi tai molemmat pääravinteet yhdessä. Ajoittain on havaittu tilanteita, jolloin fosforista on muodostunut laskennallinen minimiravinne. Näin oli esimerkiksi Taskulammessa ja Poussunjärvessä kesällä 2010. Levätuotantoa ja rehevyyttä ilmentävä a-klorofyllipitoisuus on ollut alueella keskimäärin 4,7 15,0 µg/l, suurimmillaan Soivionjärven syvänteessä. Forsberg & Rydingin (1980) esittämän luokituksen mukaan pitoisuudet kuvastavat alimmillaan Taskulammella lievää rehevyyttä. Muilla havaintopaikoilla a-klorofyllipitoisuudet ovat reheville vesille tyypillistä tasoa. Veden hygieeninen laatu on ollut hyvä. Fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet ovat olleet selvästi alle sosiaali- ja terveysministeriön erinomaiselle uimavedelle asettaman raja-arvon (500 kpl/100 ml). Aikavälin 1978 2010 tarkastelussa Poussunjärven pintakerroksen kesäajan keskimääräisissä ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta lievä laskeva suuntaus on havaittavissa. Myös Soivionjärven Mustalahden pitkän ajan aineistossa suunta on lievästi laskeva. Soivionjärven syvänteen havaintopaikalla kokonaisravinteiden ja a- klorofyllin pitoisuustasoissa ei ole havaittavissa muutoksia. Taskulammen havaintopaikalta aineistoa on vähemmän ja sitä on täydennetty Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen tulevan veden näytteenottopaikan analyysituloksilla. Taskulammessa ja kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin Poussun- ja Soivionjärvellä. Poussunjärven pintakerroksen happitilanne ja avovesikaudella myös pohjan läheisyyden on ollut pääosin hyvä tai tyydyttävä, vaikka pitkän ajan aineistossa kyllästysarvoissa on lievästi laskeva suuntaus. Talvisin pohjan läheisen veden happitilanne on vaihdellut heikosta välttävään eri vuosina riippuen muun muassa syksyn ja alkutalven sääolosuhteista, eikä happitilanteessa ole nähtävissä juurikaan kehityssuuntaa. Fosforipitoisuudet ovat olleet kesäisin melko vakaita sekä pinnassa että pohjan tuntumassa, mutta talvikaudella 1990-luvun alussa ja osin myös talvella 2001 on Poussunjärvessä havaittu ajoittain korkeita fosforipitoisuuksia etenkin pintakerroksessa. Soivionjärven happitilanne on ollut pinnassa keskimäärin hyvä tai tyydyttävä. Pohjan läheisyydessä keskimääräinen happikyllästys on laskenut toisinaan kesäisin välttävälle tasolle ja lopputalvisin happitilanne on ollut säännöllisesti huono. Suuntaus on nähtävissä ainoastaan kesäajan pohjan läheisen veden happikyllästystasossa, joka on ollut viime vuosina keskimäärin aikaisempaa heikompi. Pintakerroksen tai alusveden fosforitasossa ei ole pitkällä aikajaksolla nähtävissä selkeitä muutossuuntia. Pohjan läheisen veden fosforipitoisuudet ovat olleet yleensä pintakerroksessa olevia

12 arvoja suurempia, mutta sisäiseen kuormitukseen viittaavia selkeästi kohonneita arvoja on havaittu vain harvoin, silloinkin yleensä talviaikana. Kasviplanktontutkimus vuonna 2008 ja leväseuranta Kalankasvatuslaitosten tarkkailuun lisättiin vuodesta 2008 alkaen kasviplanktontarkkailu ja havastarkkailusta luovuttiin. Kasviplanktonnäytteitä otetaan joka kolmas vuosi vuodesta 2008 alkaen. Vuosina, jolloin kasviplanktontarkkailu tehdään, ei oteta vesinäytteitä. Kasviplanktontarkkailun havaintopaikat ovat muutoin samat kuin vedenlaadun tarkkailussa, mutta Taskulammen sijasta kalankasvatuslaitoksilta ylävirtaan olevana pisteenä käytetään havastarkkailuissakin käytettyä pistettä Iijärvi, Savela2. Näytteet otetaan kultakin havaintopaikalta kaksi kertaa kesän aikana, kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa 0 2 metrin kokoomanäytteinä. Vuoden 2008 kasviplanktontutkimuksen biomassatulokset kasvoivat selvästi järviketjussa alavirtaan mentäessä. Vertailualueen Iijärven kasviplankton oli tyypillisellä karun järven biomassatasolla. Poussunkosken kalankasvatuslaitokselta alavirtaan (Pou) kasviplanktonin biomassa oli Iijärveen verrattuna 3-kertainen. Soivionjärven syvänteellä biomassa oli 3- kertaistunut, ja oli Iijärveen verrattuna 9-kertainen ja edusti selvää rehevää tasoa. Järvien kasviplankton oli tyypillistä karujen, melko vähähumuksisten ja neutraalien vesien lajistoa. Vallitsevina ryhminä olivat kultalevät, hennot piilevät sekä pienet nielulevät. Lajirunsaus oli melko suuri jo karuimmalla vertailualueella, jonka näytteissä tosin oli muutamia rantavyöhykkeestä peräisin olevia päällyslevästön lajeja. Rehevöityminen näkyi lajirunsauden kasvuna, mutta yhteisörakenne oli vielä pääosin karujen vesien lajistoa vastaava. Rehevöitymisen merkkejä oli massan kasvun lisäksi muun muassa sinilevien ja silmälevien lajien runsastuminen. Sinilevien määrä ja suhteellinen osuus kasvoivat asteittain biomassan kasvua seuraten. Nopeasta läpivirtauksesta johtuen sinilevien kasvumahdollisuudet ovat Poussunjärvessä ja Soivionjärven Mustalahdessa melko huonot, joten massojen kehittyminen on mahdollista vasta Soivionjärvessä. Soivinjärven Soivionlahti ja Poussunjärven Patalikonniemi ovat kuuluneet ympäristöhallinnon säännöllisiin leväseurantakohteisiin vuosina 2005 2009. Poussunjärveltä on tehty vain vähän levähavaintoja: vuonna 2005 havaittiin vähän levää viikolla 27 ja vuonna 2006 runsaasti levää viikolla 34. Soivionjärvessä levähavaintoja on ollut säännöllisemmin: levää havaittiin vuoden 2005 viikolla 34 runsaasti, vuoden 2006 viikoilla 31 ja 34 runsaasti, vuoden 2007 viikoilla 27 ja 29 vähän, vuoden 2009 viikolla 35 vähän ja vuoden 2010 viikolla 30 jälleen runsaasti. Säännöllisen leväseurannan tekevät pääasiassa kuntien ympäristöviranomaiset ja ranta-asukkaat. Havainnoitsijat ilmoittavat viikoittain oman seurantapaikkansa tilanteen ELY-keskukseen. Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen, joka tutkitaan SYKE:n Oulun laboratoriossa. Vesistön laatuluokitus ja tilatavoitteet Vuosien 2000 2003 vedenlaatuaineiston perusteella tehdyn, aiemmin käytössä olleen vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tarkastelualue (Iijärvi, Taskulampi, Poussunjärvi ja Soivionjärvi) kuului kokonaisuudessaan luokkaan hyvä. Luokitus kuvaa vesistöjen keskimääräistä vedenlaatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavedeksi ja virkistyskäyttöön. Vesistöt on luokiteltu viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.

13 Nykyisin käytössä olevassa pintavesien ekologisessa luokituksessa tilan arvioinnin pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Näitä ovat planktonlevät, vesikasvit, pohjalevät, pohjaeläimet ja kalat. Biologisten laatutekijöiden tilaa kuvaavien muuttujien arvoja verrataan oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen. Pintavesien ekologista tilaa kuvaavat luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien ekologisessa luokituksessa ihmistoiminnan vesiin kohdistamien rakenteellisten ja hydrologisten muutosten voimakkuuden perusteella vedet on jaettu keinotekoisiin, voimakkaasti muutettuihin ja sellaisiin, joissa muutokset eivät aiheuta merkittäviä kielteisiä vaikutuksia vesien tilaan. Arvioinnissa on otettu huomioon muun muassa vesistön säännöstelyn voimakkuus, padot, perkaukset ja penkereet. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä on alhaisemmat vesien tilatavoitteet kuin sellaisissa vesissä, joita ihmistoiminta ei ole merkittävästi fyysisesti muuttanut. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Iijärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi. Poussunjärveä ei ole luokiteltu. Soivionjärvestä ei ole tehty varsinaista ekologista luokittelua, mutta asiantuntija-arvion mukaan järvi kuuluu luokkaan tyydyttävä. Soivionjärven tilaluokkaa laskevat toistuvat levähaitat. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän toimenpideohjelman mukaan tavoitetila eli hyvä tila saavutetaan Soivionjärvellä nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä. Soivionjärvellä lisätoimenpiteinä on mainittu metsä- ja maatalouden, kalankasvatuksen sekä peruskuivatuksen ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen sekä kuormitus- ja kunnostustarveselvityksen laatiminen. Kalankasvatuksen kuormitus Soivionjärven alueella on vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään. Kalasto ja kalastus Vesistössä harjoitetaan kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kirjanpitokalastajien saalis Poussun- ja Soivionjärvestä on ollut 2000-luvulla pääasiassa haukea, ahventa, siikaa, madetta ja särkeä. Muikkua on pyydetty verkoilla vähän Soivionjärvestä ja pääasiassa nuotalla Poussunjärvestä. Taimenta on saatu viime vuosina vain vähän. Kotitarvekalastuksen luonne huomioiden kalastajakohtainen saalis Soivionjärvestä on ollut vuosina 2000 2009 suuri eli keskimäärin 372 kg vuodessa. Poussunjärvestä vastaava saalis on ollut ilman nuottasaalista keskimäärin 65 kg. Verkkokalastus Poussunjärvestä on ollut varsin pienimuotoista. Poussunjärven verkkokalastusaineisto on ollut vuosittain melko pieni ja yksikkösaaliit ovat vaihdelleet vuosittain pääsääntöisesti ilman selvää kehityssuuntaa. Pyydyskokukertaa (pkk) kohti lasketut siikasaaliit ovat olleet yleensä kohtalaisia eli 0,5 0,8 kg. Satunnaisesti siikasaalis on ollut hyvä eli yli 1,0 kg/pkk. Tiheillä siikaverkoilla (# 27-33 mm) on pyydetty vain joinakin vuosina ja silloinkin ajallisesti epäyhtenäisesti. Taimenen yksikkösaalis on ollut pieni koko tarkkailujakson ajan ja se on edelleen lähinnä satunnainen saaliskala. Vuoden 2005 keskimääräistä parempi taimensaalis johtunee vähäisen pyynnin aiheuttamasta sattumasta. Hauen yksikkösaalis on ollut kohtalainen hyvä eli yleensä 0,7 1,2 kg/pkk. Vuosien väliset erot voivat johtua pienehkön pyynnin erilaisesta ajoittumisesta eri vuosina. Tämä saattaa vaikuttaa merkittävästikin saaliiseen. Ahven- ja särkisaalit ovat olleet koko tarkkailujakson ajan pääasiassa pieniä eli yleensä alle 0,3 kg/pkk. Vuosina 2003 ja 2005 tiheillä verkoilla saatu särjen yksik-

14 kösaalis oli kuitenkin kohtalainen eli tasoa 0,5 kg/pkk. Välikoon verkoilla saadun särjen yksikkösaalis on ollut viime vuosina aiempaa pienempi. Soivionjärven verkkokalastusaineisto on ollut vuosittain kohtalaisen suuri. Eri kalalajien yksikkösaaliit ovat vaihdelleet huomattavasti vuosittain. Siian yksikkösaalis on ollut vuosina 2000 2005 pieni eli yleensä 0,1 0,4 kg/pkk ja saalis on tarkkailujakson aikana laskenut. Vuoden 2005 jälkeen siikaa on saatu enää vain hiukan ja varsinaisten siikaverkkojen käyttökin on lähes loppunut. Taimensaalis on ollut pieni koko tarkkailujakson ajan. Viime vuosina taimenta on saatu vain satunnaisesti. Hauen yksikkösaalis on ollut kohtalainen hyvä eli yleensä 0,5 1,6 kg/pkk ja saalis on tarkkailujakson aikana kasvanut. Ahven- ja särkisaaliit ovat olleet koko tarkkailujakson ajan pieniä eli yleensä alle 0,5 kg/pkk. Ahvenen yksikkösaalis on tarkkailujakson aikana parantunut. Särjen yksikkösaaliissa ei ole tapahtunut selvää muutosta tiheiden verkkojen osalta, mutta välikoon verkoilla saatu yksikkösaalis on laskenut 2000-luvun alun jälkeen. Kalastustiedustelu Poussun osakaskunnan sekä Kurjenjoen ja Raakunnivan viehekalastuksen yhteislupia lunastaneista kalasti selvitysalueella vuonna 2009 noin 300 kalastajaa. Varsinkin verkkokalastukseen osallistui usein useampia henkilöitä taloudesta. Kalastajien ilmoituksen mukaan taloudesta osallistui kalastukseen keskimäärin 1,5 henkilöä, joten kalastukseen jossakin muodossa osallistuvia oli noin 450. Kalastus keskittyi Poussunkosken ja Kurjenjoen alueille, joilla kalasti noin 120 170 henkilöä. Soivionjärvellä kalasti noin 50 ja Poussunjärvellä noin 20 henkilöä. Poussunkoski on kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan. Poussunkoskella ja Kurjenjoen alueella kalastus oli pääosin vapakalastusta, mikä ajoittui kesään. Järvialueiden verkkokalastuskin painottui selvästi avovesikauteen ja siinä kesä-syyskuuhun. Sekä Poussun- että Soivionjärvellä kalasti talvella verkoilla 4 5 henkilöä. Talvikalastus oli siten pääosin pilkkiongintaa. Kalastus oli pääasiassa verkko-, katiska- ja vapakalastusta. Lisäksi kalastettiin vähän rantarysillä, nuotalla, koukuilla sekä mato- ja pilkkiongilla. Kalastus muikkuverkoilla oli vähäistä ja niillä vain kokeiltiin muutamana päivänä. Poussunjärvellä vedettiin nuottaa talvella ja kesällä yhteensä 7 kertaa. Kunkin alueen tärkeimmillä verkoilla (# 27 40 mm) kalastettiin noin kuukauden ajan. Harvoilla verkoilla kalastettiin viikon puolentoista viikon ajan. Erilaisilla vapavälineillä kalastettiin koskialueilla 3 5 kertaa kesän aikana ja järvillä 4 10 kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis oli noin 7,9 tonnia, josta haukea oli 46 %, ahventa 23 % sekä muikkua ja särkeä molempia 9 10 %. Taimenta ja harjusta saatiin 220 ja 310 kg eli 3 4 % kokonaissaalista. Siikasaalis oli vähäinen eli 140 kg. Lisäksi saatiin vähän madetta, säynettä, seipiä ja salakkaa sekä satunnaisesti kirjolohta. Kokonaissaaliista 60 % saatiin Soivionjärvestä ja 25 % Kurjenjoen alueelta. Hauesta ja ahvenesta pääosa eli 67 84 % saatiin Soivionjärvestä. Harjuksesta ja taimenesta noin 60 % saatiin Kurjenjoen alueelta. Muikusta kaksi kolmannesta saatiin nuotalla Poussunjärvestä. Kalastajakohtainen saalis oli Poussunkosken vapakalastajilla 2,3 kg. Poussun- ja Soivionjärvillä kalastajakohtainen saalis oli keskimäärin 50 90 kg. Poussunjärvellä muilla kuin nuottakalastajalla kalastajakohtainen saalis oli kuitenkin vain 22 kg. Kurjenjoen alueella harjoitettiin vapakalastuksen ohella jonkin verran verkkokalastusta ja siellä kalastajakohtainen saalis oli 11 kg.

15 Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät särkikalojen ja vesikasvien runsautta, joita kommentoi keskimäärin noin puolet vastaajista. Veden heikkoa laatua, pyydysten likaantumista, kalankasvatuslaitosten kuormitusta ja vesistön liettymistä kommentoi noin kolmannes vastaajista. Kalojen makuvirheitä kommentoi viidennes vastaajista. Soivionjärvellä kaikkia haittoja pidettiin selvästi yleisempänä kuin Kurjenjoen alueella. Pyydysten likaantumista pidettiin Soivionjärvellä huomattavana haittana, mihin vaikutti se, että verkkokalastus oli siellä yleistä. Vapaamuotoisten kommenttien mukaan arvokalojen (siika, muikku, taimen, harjus) kannat ovat taantuneet, vesistö on rehevöitynyt, pyydykset limoittuvat, vesistö on liettynyt ja vesikasveja on runsaasti. Toisaalta Kurjenjoen alue mainittiin hyväksi ja rauhalliseksi paikaksi kalastaa. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kuluttavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvänteissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja perustuotanto voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen- että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja seisovien kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös ranta-kasvillisuus voi lisääntyä. Kaikki vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta rehevöitymistä. Ulosteen käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosforin kasvuunsa. Tutkimusten mukaan kalankasvatuksesta peräisin olevasta fosforista noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän (Ekholm 2001). Poussunkosken kalankasvatuslaitokselta jätevedet johdetaan Poussunjärveen. Arvioitu keskivirtaama on purkupaikan kohdalla noin 3,5 m 3 /s. Heinäelokuun arvioitu keskivirtaama on noin 3,3 m 3 /s ja alivirtaama 1,4 m 3 /s. Lupaa haetaan toiminnan jatkamiseen hieman nykyistä laajempana. Määrääväksi luparajaksi esitetään fosforin vuosikuormitusrajaa 160 kg. Nykyisten luparajojen aikaisen jakson 2007 2009 keskimääräisellä kuormituksella laskennallinen fosforipitoisuuden kasvu Iijoen Poussunkoskessa on ollut laimentumissuhteen perusteella noin 3 7 µg/l ja typpipitoisuuden kasvu noin 30 80 µg/l virtaamatilanteesta riippuen. Lyhyitä aikoja pitoisuuslisäykset ovat voineet olla laitoksen läheisyydessä esitettyä suurempia virtaaman ja kuormituksen vaihtelusta riippuen. Esitetyn hieman nykyistä suuremman fosforikuormituksen luparajan 1,1 kg/vrk mukainen fosforikuormitus lisäisi fosforipitoisuutta arvion mukaan noin 4 9 µg/l ja typpipitoisuutta 40 95 µg/l virtaamatilanteesta riippuen. Poussunjärven happitilanne on ollut talvisin välttävä ja Soivionjärven huono. Fosforipitoisuus on ollut kesäaikana Poussunjärvessä noin 8 µg/l ja Soivionjärvessä 7 10 µg/l suurempi kuin kalankasvatuslaitokselta ylävirtaan olevassa Taskulammessa. Fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin lievästi rehevää tasoa. Levätuotannon määrää kuvaavat a- klorofyllipitoisuudet ovat olleet Poussunjärvessä ja Soivionjärvessä rehe-

16 vää tasoa. Kasviplanktontarkkailun perusteella Soivionjärvessä on edellytykset levien massakukinnoille ja ympäristöhallinnon leväseurannan tulosten perusteella niitä on myös ajoittain kesäisin havaittu. Jatkossa vesistön tilan arvioidaan parantuvan nykyisestä kalankasvatuksen kuormituksen vähentyessä. Kalankasvatuksen kuormitus alueella on vähentynyt Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksen lopetettua toiminnan vuonna 2008 ja vähenee edelleen Koillis-Suomen Lohi Oy:n Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen lopettaessa kasvatustoiminnan vuoden 2011 jälkeen. Molemmilla laitoksilla fosforikuormituksen luparaja on ollut 80 kg/v. Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen fosforikuormituksen (160 kg/v) ei arvioida olevan este vesienhoitosuunnitelman mukaisen vesistön tavoitetilan saavuttamiselle vuoteen 2021 mennessä. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen vaikutus aiheuttaa Poussun- ja Soivionjärvellä veden fosfori- ja typpipitoisuuden nousun, millä on vesistöä rehevöittävä vaikutus. Kuormitus heikentää myös jonkin verran Poussun- ja Soivionjärven happitilannetta. Vedenlaadun muutoksia varsin hyvin kestävien kevätkutuisten kalalajien kantoihin kalankasvatuslaitoksen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Vesistön lievä rehevöityminen suosii särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Lievä rehevöityminen seurausilmiöineen ja talviaikainen heikentynyt happitilanne heikentävät vähän syyskutuisen muikun ja siian lisääntymisolosuhteita Poussun- ja Soivionjärvellä. Istutusperäisen taimenen elinolosuhteisiin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreettinen kalastushaitta on vesikasvillisuuden lisääntyminen ja seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen Poussun- ja Soivionjärvellä. Vesikasvien runsaus ja pyydysten limoittuminen ovat nykyisinkin tällä alueella kalastusta haittaavia tekijöitä. Kuormituksella ei arvioida olevan vaikutusta kalojen käyttökelpoisuuteen. Riskit ja häiriötilanteet Arvio vahingoista ja niiden korvaamisesta Poikkeuksellisia tilanteita voivat aiheuttaa esimerkiksi kalasairaudet ja ukonilma. Kalasairauksia pyritään ehkäisemään laitoksen huolellisella hoidolla. Mikäli kaloja kuolee suuri määrä kerralla, asiasta ilmoitetaan Kuusamon kaupungin eläinlääkärille ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Vastaavasti menetellään aina kalatautitapauksissa. Kuolleet kalat hävitetään viranomaisten hyväksymällä tavalla. Pienet määrät kuolleita kaloja haudataan maahan. Laitoksella on käytössä omavalvontajärjestelmä. Kalaterveystarkkailun järjestämisestä laitoksella on sopimus elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) kanssa. Voimassa olevan ympäristölupapäätöksen mukaan hakijan on istutettava vuosittain Poussun-, Soivion- ja Raakunjärveen sekä Pikku-Keroon yhteensä 1 245 vähintään 22 cm:n mittaista järvitaimenta. Istutusta esitetään jatkettavaksi nykyisen velvoitteen mukaisena.

17 Voimassa olevan ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen mukaan hakijan on maksettava hankkeesta aiheutuvasta vesistösidonnaisen virkistyskäytön vaikeutumisesta Poussunjärven, Soiviojärven, Raakunjärven, Kurjenjoen ja Pikku-Keron rantatilojen omistajille korvauksia vuodesta 2003 alkaen. Korvausmääräyksen perustelujen mukaan vuodesta 2005 alkaen vuotuiskorvaus on keskimäärin 75 % vesioikeuden 27.2.1998 antaman päätöksen nro 13/98/1 mukaisesta vuosien 1998 2002 keskimääräisestä vuotuiskorvauksesta. Haitan on arvioitu vähenevän siten, että vuonna 2005 haitta on 100 %, vuonna 2006 90 %, vuonna 2007 80 %, vuonna 2008 70 %, vuonna 2009 60 % ja vuonna 2010 50 % siitä, mitä se oli vuonna 1998 2002 keskimäärin. Korvausten määrän laskennassa viimeiseksi vuodeksi on otettu vuosi 2010, jolloin luvan saaja on velvoitettu jättämään hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi, mikäli se aikoo jatkaa toimintaa vuoden 2010 jälkeen. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on toteutettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vuonna 2008 pienin muutoksin hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Kalasto- ja kalastustarkkailu on toteutettu Kainuun TE-keskuksen vuonna 2009 hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Kuormitus- ja vaikutustarkkailun tulokset on raportoitu viime vuosina omissa Iijoen yläosan kalankasvatuslaitosten tarkkailuraporteissa yhdessä Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen kanssa. Kalasto- ja kalastustarkkailun tulokset on raportoitu erillisenä. Alueen tarkkailuvelvollisten määrä tulee vähenemään Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen lopettaessa kasvatustoiminnan vuoden 2011 jälkeen. Jotta tarkkailun kustannukset eivät nousisi kohtuuttoman korkeiksi yhdelle toimijalle, esitetään vedenlaadun ja kasviplankton tarkkailun näytemäärää supistettavaksi. Tarkkailun painopistettä keskitetään ekologiselta tilaltaan tyydyttävään Soivionjärveen, jossa esiintyy talviaikaista alusveden hapettomuutta ja kesäisin ajoittain leväongelmia. Välittömästi kalankasvatuslaitokselta alavirtaan olevassa Poussunjärvessä viipymä on lyhyt ja happisekä leväongelmat vähäisempiä. Hakemuksen liitteenä on esitys Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen uudeksi tarkkailuohjelmaksi vuodesta 2012 alkaen. Poussun- ja Soivionjärven kalankasvatuslaitosten kalasto- ja kalastustarkkailu toteutettiin vuonna 2009 kalastustiedusteluna, jolla saatiin kuva kalastuksen kokonaistilanteesta Poussunjärven ja Pikku-Keron välisellä alueella. Tiedustelu esitetään uusittavaksi seuraavan lupakauden loppupuolella siten, että tiedot ovat käytettävissä uutta lupamääräysten tarkistushakemusta tehtäessä. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennys Hakemusta on täydennetty 24.2.2011 kiinteistö- ja asianosaistiedoilla sekä rekisterikartalla Soivionjärven luusuasta Pikku-Keron luusuaan.

Lupahakemuksesta tiedottaminen 18 Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Kuusamon kaupungissa 17.3. 18.4.2011 sekä erityistiedoksiantona viranomaisille ja asianosaisille. Lisäksi aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Kuusamon kaupungin kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Koillissanomissa 17.3.2011. Muistutukset ja vaatimukset 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että kalankasvatus ilmenee vesistössä lähinnä happea kuluttavina ja rehevöittävinä vaikutuksina. Poussunjärvessä happitilanne on ollut talvisin välttävä ja Soivionjärvessä huono. Fosforipitoisuus on ollut kalankasvatuslaitosten alavirran puolella 7 10 µg/l suurempi kuin ylävirran puolella ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella molemmat järvet ovat rehevää tasoa. Soivionjärvellä on todettu toistuvasti sinilevähaittoja. Jotta Soivionjärven hyvä ekologinen tila saavutettaisiin vuoteen 2021 mennessä, tarvitaan myös kalankasvatuksessa lisätoimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. Lupahakemuksessa on esitys Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi vuodesta 2012 alkaen. Vedenlaadun tarkkailua, ainakin Soivionjärven havaintopaikasta, on lisättävä niin, että vesinäytteitä otetaan neljä kertaa vuodessa. Tällöin tuloksia saadaan riittävästi veden laatutekijöistä ja niitä voidaan hyödyntää osana vesienhoitoalueen seurantaohjelmaa, kuten myös Soivionjärven kasviplanktontutkimuksia. Muutoin vesistötarkkailua voidaan toteuttaa esitetyllä tavalla. ELY-keskus on katsonut, että Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen toimintaa voidaan jatkaa enintään nykyisen luvan mukaisena. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä ELY-keskus on todennut, että kalankasvatuksen vaikutukset Iijärvestä lähtevän vesireitin tilaan ovat selvästi havaittavissa. Veden ravinteisuus ja sitä myötä kasviplanktonin määrä kasvaa laitosten ylävirran puoleisen Taskulammen ja Soivionjärven välillä. Etenkin talvisin on havaittu alusveden hapenvajausta, mistä on seurannut ravinteiden purkautumista sedimentistä. Alueella on havaittu tyypillisiä ravinnekuormitukseen liittyviä haittoja, kuten särkikalojen runsaus ja pyydysten likaantuminen. Kielteisten vaikutusten vuoksi alueen kalankasvatuslaitosten kuormitusta on lupamääräyksin vähennetty. Soivionjärveen kohdistuva kuormitus on viime vuosina vähentynyt ja vähentyy edelleen Soivionnivan kalankasvatuslaitosten lopetettua tai lopettaessa kalankasvatuksen. Poussunjärveen kohdistuu kuitenkin edelleen Poussunkosken kalankasvatuslaitoksen kuormitus. ELY-keskus on katsonut, että fosforikuormitusta voidaan tässä vaiheessa lisätä enintään jo nykyisissä lupamääräyksissä määrättyyn 140 kg:aan vuodessa. Tarkkailutietojen perusteella tämä kuormitus saavutetaan noin 34 000 kg:n rehunkäytöllä, mikä on hakemuksessakin ilmoitettu tavoitelluksi määräksi. Esitykseen vedenjohtamisluvan ehdoiksi ELY-keskuksella ei ole ollut huomauttamista.

19 Kalanistutusvelvoitteen osalta ELY-keskuksella ei ole ollut huomauttamista. Kalasto- ja kalastustarkkailusuunnitelma voidaan hyväksyä osana lupapäätöstä. 3. Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan ympäristöjaosto Ympäristöjaoston muistutuksen mukaan lupa voidaan myöntää voimassa olevan lupapäätöksen kaltaisena. Vesimäärää voidaan lisätä, mutta ympäristöjaosto ei hyväksy hakemuksessa esitettyä fosforikuormitusrajan nostamista ja käytettävän rehumäärän lisäämistä. Ympäristöjaosto on huomauttanut, että hakemusasiakirjoissa ei mainita koko Kuusamon lainvoimaista yleiskaavaa ja että hakemuksessa esitetty kuolleiden kalojen maahan hautaaminen on jätteenkäsittelytapana Kuusamon kaupungin jätehuoltomääräysten vastainen. Ympäristöjaosto on perustellut muistutustaan varovaisuusperiaatteella sekä Poussunjärven ja Soivionjärven veden korkeahkoilla fosfori- ja a- klorofyllipitoisuuksilla. 4. Kuusamon kaupungin kaavoitusviranomainen Poussunkosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuusamon oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitetulla maa- ja metsätalousvaltaisella alueella. Vesistöön on merkitty melontareitti. Toiminnan voidaan katsoa olevan kaavamerkinnän mukaista. Vesi- ja kalataloutta ei kaavassa ole määritelty erikseen. Joen vastakkaisella puolella sijaitsee Poussun kyläkeskus, joka on merkitty yleiskaavaan. Kyläkeskuksia koske seuraava maankäytön suunnitteluohje: "Kyliä kehitettäessä erityistä huomiota kiinnitetään yhteisessä käytössä olevien alueiden ja/tai paikkojen luomiseen ja kunnostamiseen. Kylien elinvoimaisuuden ja viihtyisyyden ylläpitämiseksi erityistä huomiota kiinnitetään myös maaseutumaiseman parhaiden piirteiden, yhteisten pihapiirien, hoidettujen pihojen ja metsien kunnossa pitämiseen." Mahdolliset vaikutukset kyläkeskukselle on arvioitava lupaprosessissa erikseen. 5. Kuusamon kalastusalue Kalastusalue on todennut, että vesistöön kohdistuva ravinnekuormitus lisääntyisi, jos aluehallintovirasto myöntäisi luvan hakemuksessa esitettyyn toiminnan laajentamiseen ja vedenoton lisäämiseen.ravinnekuormituksen lisäämistä ei tule sallia. Perusteluina kalastusalue on esittänyt, -että Oulujoen Iijoen vesienhoito-ohjelman tavoitteena on vesien hyvä tila. Hyvään tilaan ei voida kyseisellä alueella päästä, jos kuormitus kasvaa, -että korkeimman hallinto-oikeuden 3.11.2009 antamassa päätöksessä todetaan perinteisten jätevedenkäsittelymenetelmien olevan riittämättömiä uutta kalanviljelylaitosta perustettaessa. Nyt esillä oleva hanke voidaan rinnastaa toiminnan laajentamisen osalta uuden laitoksen rakentamiseen, joten sitä ei tule sallia laitoksella nykyisin käytössä olevan jätevesien käsittelymenetelmän varaan.