Opintomatka Saksaan Hannoveriin Eurotier-messuille ja saksalaisille sikatiloille 16.-19.11.2010 Matkaraportti
Opintomatka järjestettiin yhteistyössä Lihan kasvua Hämeessä- hankkeen kanssa. Opintomatkalle osallistui yhteensä 35 henkilöä, joista Kaakkois-Suomen hankkeen puitteissa 17 henkilöä ja LihanKasvua hankkeen puitteissa 17 henkilöä. Päätoimiala osallistujilla oli porsas-, yhdistelmätai lihasikatuotanto. Tulkkina ja oppaana toimi Martti Matintalo (Veljekset Matintalo Oy). Kaakkois- Suomen hankkeen puolesta matkaan osallistui Merja Berg (Sikayrittäjät) ja LihanKasvua - hankkeen puolesta matkaan osallistui Kati Kastinen (ProAgria Häme). Matka alkoi tiistaina aamulla lennolla Helsingistä Hampuriin. Hampurin lentokentällä nousimme bussiin, joka kuljetti meitä koko matkan ajan tilakohteiden, hotellin sekä messujen välillä. Yövyimme Relexa-hotellissa Bad Salzdetfurthissa, joka sijaitsi n. 40 km päässä Hannoverista etelään. Tilavierailukohteet: KOHDE 1 16.11.2010 aamupäivä Koulutus- ja tutkimuskeskus Futterkamp, Gutshof 24327 Bleckendorf Kuvat 1 ja 2 Futterkampin päärakennus ja opetustiloja
YLEISTÄ: Koulutus- ja tutkimuskeskus sijaitsee Itämeren rannalla, Pohjois-Saksassa, Schleswig-Holsteinin maakunnassa. Se järjestää koulutusta tuottajien lisäksi myös työntekijöille, opettajille, opiskelijoille ja muille alasta kiinnostuneille. Koulutuksen lisäksi keskuksessa tehdään laaja-alaista maatalouden tutkimusta ja erityisesti sianlihantuotannossa keskeiset aiheet ovat erilaiset porsimiskarsinat ja kalusteet, typpi- ja fosforipitoisuuksien vähentäminen ruokinnassa, erilaisten rehun lisäaineiden testaaminen sekä ruokintakäyrien tutkiminen tai kehittäminen. Koetilalla on 225 hehtaaria peltoa, 180 lehmää + nuorkarja, 370 emakkoa ja 400 lihasikapaikkaa. Pelloilla viljellään pääosin vehnää, rapsia, ohraa ja maissia säilörehuksi. Laidunten osuus on n. 60 hehtaaria. Koesikalan toiminnasta kertoi Kristian Seidfeldt. Tällä hetkellä emakkopaikkoja on 370, joista 250 paikkaa pihatossa, 97 porsituspaikkaa ja 50 siemennyspaikkaa. Sikala työllistää kaikkiaan 4 työntekijää, mutta normaalisti 2,5 henkilöä. Välikasvattamossa on tilaa 1 500 vieroitetuille porsaalle. Lihasikapaikkoja on 400, mutta tarkoitus on laajentaa 1000 lihasikapaikkaan. Osa porsaista menee lähitiloille kasvatettavaksi n. 29 kilon painoisina. Koetilalla on käytössä Schauerin yksilöruokkija (Compldent + Spotmix). Tutkimuksia ja kokeita varten saadaan eri rehuseokset tehtyä tarkasti ja ruokittua yksilökohtaisesti. Esimerkiksi välikasvattamon ruokintakokeissa on 12 pääraaka-ainetta (mm. viljat, rapsi, soija) ja 7 sivukomponenttia (esim. erilaiset hiivat, aminohapot, lääkkeet), joista tehdään eri seoksia kokeita varten. Esiseosta laimentamalla koeseoksessa voidaan käyttää pieniäkin (7 grammaa) määriä eri komponentteja. Rehun syönti pyritään saamaan maksimaaliseksi, ja rehuseos tehdään tuotantovaiheen mukaan. Emakot rokotetaan PSE:tä ja sikaruusua vastaan, porsaille annetaan rokote cirko- virusta vastaan. Emakoille tehdään kuntoluokitus 3 kertaa tiineysaikana, ja ruokintaa muutetaan, mikäli tarve. Saksan sikataloudesta esittelijä kertoi, että investointeja suunnitellaan 1500-2000 lihasikaloista, koska Tanskasta tulee markkinoille porsasta. Emakkopuolella vastaavasti 1000-2000 emakon yksiköitä, koska halutaan, että porsaat tulevat yhdestä paikasta. Rakennuskustannus on keskimäärin 450 euroa/lihasikapaikka ja 2500 3000 euroa/emakkopaikka. Häntien katkaisu on yleistä ja 1/3 hännästä katkaistaan (silmämääräisesti 2/3). Kastraatiossa käytettiin puudutusta. Keskimäärin saksalaistilalla työntekijä palkataan 250-300 emakkoa kohden. Porsaita vieroitetaan keskimäärin 28 emakkoa kohden, joillakin jo 30. Porsaskuolleisuus olisi alle 2 % (välikasvattamossa). Koetilan tuotantoemakot ovat kansallisia risteytyksiä, myös tanskan maatiaista ja ranskalaista ADN genetic on tehty kokeita. Lihasikojen isinä käytetään pietrain-rotua. TIINEET EMAKOT PIHATOSSA: Emakot tulevat pihattoon 3 päivää siemennyksen jälkeen ja lähtevät sieltä 3 päivää ennen porsimista. Käytössä on 21 päivän kierto. Kaikilla emakoilla on transponderit korvissa, joista ruokintalaite tunnistaa emakon ja antaa yksilökohtaisen, tuotantovaiheen mukaisen rehuannoksen. Keskellä pihattoa on erottelualue, jonne kone ohjaa emakot toimenpiteitä (rokotukset, tiineystutkaus, kiiman uusiminen, siirto porsimisosastoon) varten. Pihatossa ei ollut sivuseinillä ikkunoita vaan ainoastaan sisääntuloluukut tuloilmalle (ikkunat toisivat liikaa lämpöä osastoon). Ilmanvaihto on suunnattu siten, että tuloilma suuntautuu ylöspäin, jolloin kylmä ilma virtaa
katonharjaa myöden ylös ja sekoittuu sikalailmaan rakennuksen keskiosassa. Poistokanava sijaitsee katonharjassa. Osaston lämmitykseen riittää emakoiden tuottama lämpö ja talvella osaston lämpötila on n.+ 16 astetta. Kesällä voidaan käyttää kostutusjärjestelmää, jolla voidaan alentaa lämpötilaa 6 astetta. Emakoiden makuualueet sijaitsivat seinien vieressä ja kooltaan ne olivat 4,5 m x 5 m. Erotteluseinän pituus oli 1,6 m. Makuulooseja ei tarvitse siivota, koska niissä ei saa olla liikaa makuutilaa, etteivät ne likaannu. Emakoille oli tarjolla olkea seinään kiinnitetystä olkihäkistä. Ruokinta-asemia oli 4, joista jokainen pystyy hoitamaan 80 emakkoa. Ruokkija avautuu klo 20.00 ja kun kaikki ovat syöneet (emakot saavat kaiken rehun kerralla niin halutessaan), ruokkija sulkeutuu aamulla 7-9 välillä. Näin vältetään turhaa liikettä ruokkijan ympärillä ja halutaan rauhoittaa osastoa. Kattoikkunoista tulevan valon lisäksi on käytössä hämärävalo. Osastossa on lisäksi karjukoppi transponder- lukijalla, jolla voidaan seurata kiimojen uusiutumisia. Mikäli emakko vierailee ahkerasti karjukopilla, seuraavalla kerralla ruokintalaite siirtää emakon erottelualueelle toimenpiteitä varten. Tiinehtymättömyyttä esiintyy lähinnä syksyllä. Ensikot ja uudet emakot tuodaan pieninä ryhminä suureen ryhmään. Tappeluita ei tule, koska ryhmäkoko on suuri. Lisäksi emakot makoilevat valtaosin looseissa eivätkä tykkää maata keskialueella. Kuva 3 Emakkopihatto Rehuna käytetään pääosin ohran, vehnän, soijan ja rapsin seosta täydennettynä mineraalirehulla (premix- tyyppinen täydennysrehu, jossa korkea pitoisuus kivennäis- ja hivenaineita sekä aminohappoja). Rahoitus koetilan toiminnalle saadaan kokeita teettäviltä yrityksiltä, omasta tuotannosta sekä valtiolta. Emakonalut saadaan edullisemmin, kun niitä käytetään tutkimukseen.
PORSIMISOSASTO: Porsimiskarsinassa on täysritilä, porsimishäkki on suorassa ja lämmitetty makuualue porsaille sijaitsee lähellä emakkoa. Porsimisia ei normaalisti käynnistetä. Viikon päästä porsimisesta häkki avataan. Emakko porsii normaalisti 6-8 kertaa ja tärkein poiston syy on porsaiden suuri kokovaihtelu. Porsituskarsinoissa oli kokeiltavana erilaisia virikeleluja emakoille mm. puuta (kakkosnelosen pätkä), ketjussa roikkuva pallo, yms. Virikelelun pitää antaa emakolle pureksittavaa, mutta se ei saa mennä rikki. Kuva 4 Porsimisosasto Ennen porsimista rauhattomilla ensikoilla on ollut kokeilussa pitää kania porsimiskarsinassa kaverina. Esittelijän mukaan sen läsnäolo rauhoittaa ensikkoa ja ensikko tottuu liikkeeseen ympärillään. Nykyisin on käytetty myös vieroitettua porsasta. Karjuporsaat saavat puudutuspiikin ennen kastraatiota. Sillä välin kun puudutusaine alkaa vaikuttaa, hoidetaan natuporsaiden hoitotoimet (rauta, transponder korvaan, hännäntypistys) ja sen jälkeen karjuporsaiden hoitotoimet. Tällä työjärjestelyllä ei työaikaa kulu aiempaa enempää. Emakoille syntyy keskimäärin 14-16 elävää porsasta pahnuetta kohden ja vieroitetaan 11-13 porsasta. Porsaskuolleisuutta esiintyy 1-2 vrk:n jälkeen syntymästä. Vieroituspaino on n. 8 kg. Pahnueita ei lajitella porsitusosastossa, mutta välikasvattamossa koon ja sukupuolen mukaan. Lisärehua imeville porsaille ei pääsääntöisesti anneta, mutta 3 viikon ikäisinä alkavat saada prestartteria. TIINEYTYS: Emakot pidetään tiineytysosastossa kiimaantulon ja siemennyksen ajan. Emakoiden ruokintakaukalon päällä, n. 1,5 metrin korkeudessa on lisävalo, jota annetaan 16-18 h päivässä vieroituksesta siemennykseen. Siemennyksen jälkeen valon määrää lasketaan 8 tuntiin päivässä. Tiineytettävien emakoiden rehu on energiapitoista. Vieroituksen jälkeen 1-2 päivää emakot saivat vähän rehua, jotta maidontuotanto loppuisi ja 2-3 päivää energiaa lisättiin, jotta munasoluja irtoaisi enemmän. Ensikot ja karjunsiemen ostetaan tilalle. Tilan karjuja käytetään lähinnä hajuna, niitä kierrätetään aamulla ja illalla emakoiden edessä. Keskimäärin siemennyskertoja kiimaa kohden oli 3, mutta joitakin siemennettiin 4 kertaa. Esittelijä totesi, että toiseksi viimeinen kerta on aina tärkein.
Keskeisiä tunnuslukuja porsastuotannossa 2008/2009: Vieroitettuja porsaita 27,1 emo/vuosi, porsaskuolleisuus 17,3 %, 2,3 porsimista emo/vuosi, välityspaino 29 kg, emakkorehua 1340 kg (13,40 dt)/emo ja porsasrehua 1030 kg (10,30 dt)/emo. Keskeisiä tunnuslukuja lihasiantuotannossa 2008/2009: Päiväkasvu 838 g, rehunhyötysuhde 2,7 kg, kuolleisuus lihasikalassa 2,9 % ja elopaino teurastaessa 119 kg. Kuva 5. Kaaviokuva Futterkampissa käytössä olevasta biokaasulaitoksen toimintaperiaatteesta. KOHDE 2 16.11.2010 iltapäivä Thomas Asmussen, 24395 Gelting, Tilan isäntä ei ollut paikalla, vaan sikalaa esitteli Schauerin edustaja Franz Bauer. Tilalla on uusi, osittain viimeistelyä vailla oleva lihasikala, yhteensä tilalla 2500 lihasikaa liemiruokinnalla (Schauer/Turbojet). Pääkomponentit rehussa ovat vehnä, ohra ja soija. Käytössä on kolmivaihe-ruokinta ja rehua jaetaan kolme kertaa päivässä. Lääkkeet ja vitamiinit voidaan jakaa venttiilikohtaisesti, eivätkä ne mene rehulinjassa. Kuva 6. Ruokintajärjestelmää
Osastoissa ovat käytössä kokoritilälattiat (palkkien väli 18 mm) putkilannanpoistolla ja väliseinämässä sijaitsevien ruuhien alla avointa tilaa puhdistusta varten. Seinämät ovat pvcmuovia. Tuloilmaluukut (SKOV) sijaitsevat hoitokäytävien päällä ja poistoilma puhalletaan ja puhdistetaan biofiltterin (hake) läpi. Jäähdytysvesijärjestelmä kulki karsinan etuosassa ja karsinan keskiosassa liotusjärjestelmä. Lämmitystä ei ollut, mutta pienille porsaille pidetään kaasulämmitintä 2-3 päivää lihasikalaan tulon jälkeen. Kuva 7. Asmussenin sikalan ilmanvaihtojärjestelmän tuloilmaluukut. Kuva 8. Yksi aurinkopaneeli tuottaa n. 200 w energiaa. KOHDE 3 17.11.2010 aamupäivä Achim Brandt, Nordkampen 33, D-29664 Walsrode Kuva 9. Tilan päärakennus ja vanhimmat tuotantorakennukset on rakennettu 1900-luvun alussa.
Kuva 10. Matkaoppaana ja tulkkina toimi Martti Matintalo (edessä) ja tilan toiminnasta kertoi Achim Brandt (keskellä). Tila on tyypillinen perheviljelmä, jossa nuoren isäntäparin lisäksi tilan töihin osallistuvat isovanhemmat ja harjoittelija. Tilalla on 230 emakkoa ja porsaat tuotetaan välitykseen. Karanteenisikalassa ostoensikoille tehtiin kattoremonttia. Uusi porsastuotantosikala on rakennettu vuonna 2004. Entinen perunahalli toimii välikasvattamona. Perunanviljelystä on tilalla luovuttu, välimatkat ovat pitkät (50 km) ja uusiin koneisiin ei ole haluttu investoida. Peltopinta-ala on n. 70 hehtaaria, josta ohra, ruisvehnän (triticale) ja rukiin lisäksi viljeltiin maissia (10 ha) biokaasuvoimalaan ja viljelykiertoa varten sekä sokerijuurikasta 4 ha. Maissia viljellään alueella pääsääntöisesti naudoille eikä se sovellu kuivaruokkijassa käytettäväksi (liisteröityy). Rukiista on saatu satoa n. 4 tn /ha, mutta jos viljelyksiä kasteltaisiin tai kesällä sataisi sopivasti, hehtaarisatoa saisi 6-7 tn/ha. Isäntä kertoi, että uuden sikalan vaatimuksena on 300 metrin välimatka naapuriin ja 600 m välimatka metsään typpipäästöjen vuoksi. Poistoilman biosuodatin on pakollinen. Tilalla biosuodattimessa käytetään olkea. Poistoilma johdetaan avoimeen n. 1,5 m korkeaan tilaan, jossa päällä ritilä ja n. 30 cm:n kerros olkea. Olkipatja vaihdetaan kerran vuodessa. Ammoniakki suodattuu poistoilmasta vesisumun avulla ja ilma suodattuu olkipatjan läpi hitaasti ulkoilmaan. Olkea käytettiin myös lietesäiliössä peittona. Kuva 11. Poistoilman biosuodatin
Rehuna käytetään omaa seosta, joka koostuu ohrasta, ruisvehnästä, rukiista (pieni määrä torajyväriskin vuoksi), soijarouheesta, sokerileikkeestä ja mineraalirehusta. Tilalla on kuivaruokinta kaikille. Lihasioille (lähinnä välitykseen kelpaamattomat porsaat) syötettiin alkukasvatuksessa ohraa ja ruisvehnää ja loppukasvatuksessa ohraa ja ruista (50%). Tiineille ja imettäville emakoille on omat seoksensa ja ruokinta on kahdesti päivässä. Ruokinnan yhteydessä tehdään myös kuntotarkastus. Imevät porsaat saavat startteria 7 pv ikäisestä lähtien. Rehuseoksen hinnaksi isäntä arvioi 250 /tn. Soijan hankinnasta oli tehty sopimus ja hinta oli 320 eur/tn. Ostoviljan hinta on vaihdellut, tällä hetkellä 140 /tn. Lihasiantuotantoa ei seurattu, mutta liha-% oli keskimäärin 56 ja elopaino teurastuksessa 118 kg. Emakot ovat risteytyksiä (Schaumann), mutta nykyiseen eläinainekseen isäntä ei ollut tyytyväinen. Porsaita syntyy paljon (pieni syntymäpaino) eikä emakon maidontuotanto riitä (laihtuvat imetysaikana) tai niillä on huono maidontuotanto (ylikuntoisia, huonoja imettämään). Porsaat vieroitetaan 21 pv ikäisinä, jonka jälkeen emakot menevät 3 päiväksi ulkotarhaan, jotta osastojen pesut voidaan tehdä. Emakolta vieroitetaan keskimäärin 23 porsasta vuodessa. Tilalla oli käytössä 4 viikon kierto. Viime aikoina mineraalirehua (premix- tyyppinen) on vaihdettu ja tarkoitus on vaihtaa eläinaines (ADN genetics). Kaikki emakot siemennettiin pietrain- rodulla, porsaat menevät lihasikatuotantoon. Tilalla oli myös 2 pietrain- rotuista hajukarjua, joita käytettiin satunnaisesti astutukseen. Emakot olivat 4 viikkoa siemennysosastossa, joissa on yksilökohtainen ruokinta. Siemennyskerrat merkittiin emakkoon värikoodein. Emakoiden korvissa on transponderit ja siemennyskerrat yms. toimenpiteet tallennetaan kämmenmikroon, josta tieto siirretään ruokintalaitteelle. Emakkokortteja ei ollut käytössä. Porsituskarsinoissa oli käytössä kokoritilä, jossa porsaille lämmitetty makuualusta. Lämpölamppua käytettiin 1-2 pv porsimisesta. Hännät katkaistiin (2/3 osa pois) leikkurilla, joka polttaa hännänpään umpeen. Kastraation jälkeen karjuporsaat saivat pitkävaikutteisen kivunlievityspiikin. Immunokastraatiosta isäntä ei ollut vakuuttunut, piti menetelmää kalliina ja saatuja tutkimustuloksia epäluotettavina. Porsaiden vieroitusosastossa oli 29 asteen lämpötila, ruokinta vapaa ja kaukaloiden pohjalla sensorit. Tiineysosasto koostui n. 8-10 emakon karsinoista, joissa oli kokoritilälattia ja ruokintakaukalo erotteluseinämillä keskellä. Virikeleluna käytettiin ruokkijakettinkiä. Muuta virikemateriaalia ei ollut näkyvillä. Liete kierrätettiin altaissa, jotta se saatiin kulkemaan putkistossa. Sikalan perässä oli myös käsintyhjennettävä biosuodatin, jossa käytettiin olkea. Kuva 12. Vieroitetut emakot siirrettiin osastojen pesun ajaksi katettuun ulkopihattoon kolmen päivän ajaksi.
KOHDE 4 17.11.2010 iltapäivä Gerhard Zettel Burenerstrasse 1. Buren D-31535 Neustadt Tila oli 320 emakon yhdistelmä, jossa n. 2000 lihasikapaikkaa. Tilalla on kaksi eri yritystä, jossa sikalan osalta emakot ja porsaat ovat omana ja lihasiat omana yrityksenä (osakeyhtiömuotoinen). Kaikki siat kasvatetaan itse, myös uudistuseläimet. Emakot ovat risteytyksiä, suuntaus on siirtää eläinaines tanskalaiseen. Keinosiemen (pietrain) tuodaan tilalle samana päivänä, jos siementilaus tehty ennen aamu 9. Annoksen hinta on tilalle tuotuna 2,40 /annos. Vanhan isännän mielestä olisi parempi, jos porsaita tulisi vähemmän, mutta syntymäpaino olisi korkeampi. Tila työllistää isäntäparin ja isovanhempien lisäksi pesijän ja maatalousharjoittelijan Puolasta. Puolalainen harjoittelija saa tilalta asunnon, ruoan ja 1000 /kk. Mikäli tila palkkaisi ulkopuolisen työntekijän, palkkakustannus olisi 50 000 /v. Viljelyksessä oleva peltopinta-ala on n. 350 ha. Viljan säilönnässä käytetään propionihappoa (1l/tn) ja hyönteisiä torjutaan atellic -valmisteella (6 g/tn). Mikäli korjuukypsän viljan kosteus ylittää 16% tai vilja on itänyt tähkässä, myydään se märkänä biokaasulaitokselle. Viljaa ei normaalisti kuivata lainkaan. Viljan hinta on vaihdellut korkeimmillaan 180-200 /tn, tällä hetkellä 140 /tn. Tila on osakkaana suunnitteilla olevassa biokaasulaitoksessa, joka hyödyntää lietettä. Mainittakoon, että kysymykseen tuulivoimaan panostamisesta, isäntä kertoi yhden tuulimyllyn maksavan 3,5 M. Pellon vuokraus maksaa keskimäärin 400 /ha ja ostohinnaksi tulisi 16 000 /ha. Viljelytukea tila saa 255 /ha. Rehuseokset tehdään tilalla itse ja pääkomponentit ovat ohra, ruisvehnä, soija ja mineraalirehu. Emakoille, lihasioille ja porsaille on omat mineraalirehunsa, joissa laatu ratkaisee, ei hinta. Myös emakoiden rehussa laatu merkitsee. Soijarouhetta käytettiin emakoille 20%, lihasioille 18 % ja porsaille 25 %. Isäntä kertoi soijaa kuluvan 1000 kg/pv. Soijan hinnaksi isäntä sanoi 300 + alv/tn. Isännät tekevät yhteisostoja, joissa vaikuttavat laatukriteerit. Kuva 10: vieroitettuja porsaita Kuva 11: Emakoita Emakot ruokittiin käsin, jotta samalla voitiin tehdä kuntotarkastus ja seurata syöntiä. Samoin vieroitetut porsaat ruokittiin käsin. Vieroitettujen porsaiden karsinat olivat kokoritilää, rehua oli vapaasti saatavilla ja hännät oli katkaistu. Olosuhteiden täytyi olla kunnossa, koska porsailla ei
liiemmin ollut vapaata tilaa liikkua. Lisäksi sikaloiden välisessä ulkotilassa oli muutama vieroituskarsina, joissa oli pressukatto. Viikoittain lihasikalan puolelle siirtyi 120 porsasta yhdelle osastolle. Lihasikalassa ruokinnan hoiti Schauerin ruokintalaite, jonka sensorit mittasivat ½ tunnin välein, onko kaukalossa rehua. Rehu tulee kaukaloon kuivana ja vesi imeytyy jauhoon 2-3 minuutin aikana. Porsaat tulevat lihasikalaan n. 30 kilon painoisina ja lihasikala maksaa niistä rokotuksineen 48 /kpl. Tila on sitoutunut noudattamaan QS (Quality Security)-tuotantotapaa. Torstai 18.11. ja perjantai 19.11. Eurotier- messut Messujen pääteemoina oli tänä vuonna mm. eläinten hyvinvointi ja bioenergia. Tutustumisaikaa oli varattu 1,5 päivää. Messut olivat useassa hallissa teemoittain, kaksi sikahallia olivat yksi suurimmista kiinnostuksen kohteista. Lisäksi bioenergiaa esiteltiin kahdessa hallissa. Tänä vuonna messuilla kävi yli 140 000 vierasta, määrä on noussut tasaisesti joka kerralla. Sikalakalusteiden valmistajilla oli monta osastoa, erilaisia porsitushäkkiratkaisuja löysimme varmasti 15 erilaista. Vapaan porsimisen mahdollistavia häkkirakenteita ei näyttelystä löytynyt. Eläinten hyvinvointiin liittyen oli esillä paljon erilaisia lattiaratkaisuja; rakopalkkeja, parsimattoja ja muoviritilöitä. Hallissa 12 oli monta sika-aiheista luentoa ja paneelikeskustelua teemalla Sow well-being in group housing eli emakoiden hyvinvointia - ryhmäkasvatuksella. Sveitsiläinen sikayrittäjä Lukas Schulltes kertoi omista kokemuksistaan emakoiden ryhmäkasvatuksesta. Komission asetuksen artiklan 48 ja 49 mukaisesti kaikkien emakoiden on ns. joutilasaikana oltava ryhmäkasvatuksessa 1.1.2013 alkaen. Uusien sikaloiden rakentamisen yhteydessä tämä on otettava jo nyt huomioon ja vanhoja tuotantorakennuksia on muutettava niin, että määräys toteutuu myös niissä vuoden 2013 alusta lähtien. Schulltes kertoi kasvattavansa emakoita myös pienissä ryhmissä, joissa on 5-8 emakkoa. Emakoille annetaan vanhaa heinää 0,5-1 kg päivässä virikkeeksi. Emakoiden ruokintaa ei seurata yksilökohtaisesti (ei transpondereita) vaikka käytössä onkin ruokinta-automaatit. Sveitsissä ei leikata häntiä. Emakoita ei oteta ryhmästä erilleen hoitotoimenpiteitä varten, tämä aiheuttaa enemmän työtä, kun hoidot annetaan ryhmäkarsinassa. Saman teeman kautta käsiteltiin myös erilaisten karsinoiden lattiarakenteiden sopivuutta ryhmäkasvatukseen. Tutkija Dirk Hesse kertoi tutkimustuloksista. Lähinnä rakopalkkien rakojen leveys ja pituus vaihtelivat, samoin kuin materiaali. Tällä oli vaikutusta lattian puhtaana säilymiseen, sorkkaterveyteen ja eläinten viihtyvyyteen. Lisäksi huomioon oli otettava myös eläinsuojelulliset näkökohdat. Kuten Suomessakin, myös Saksan sikatalousyrittäjiä puhuttivat kivunlievitys kastraatiossa, hännäntypistys ja immunokastraatio. Porsastuotannon taso on keskimäärin Saksassa korkeampi kuin Suomessa, mutta lihasikojen päiväkasvussa ja lihakkuudessa Suomi on tehokkaampi. Lähdimme messuilta perjantaina 19.11. n. klo 13.00 ajamaan kohti Hampuria ja lentokenttää. Ennen lentokentälle menoa teimme lyhyen bussikierroksen Hampurissa tutustuen joihinkin nähtävyyksiin.