Biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffi Suomessa Perusteita järjestelmän toteuttamiselle. Työryhmän mietintö

Biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffi Suomessa Perusteita järjestelmän toteuttamiselle Työryhmän mietintö

2 Tiivistelmä Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli laatia raportti biokaasusta tuotettavalle sähkölle soveltuvan syöttötariffijärjestelmän perusteista Suomen olosuhteissa. Raportissa työryhmän tuli tarkastella muun muassa erityyppisiä syöttötariffeja, asetettavia tariffitasoja, erityyppisten ja erikokoisten biokaasulaitosten tariffille asettamia vaatimuksia, tariffin aikajännettä, tariffitasojen tarkistusmekanismia sekä muissa maissa käytössä olevia syöttötariffijärjestelmiä. Työryhmä toteaa, että biokaasulla tuotettu sähkö on sähkönsyöttötariffijärjestelmän kannalta kaikkein monimutkaisimpia johtuen muun muassa erilaisista laitostyypeistä ja -kokoluokista, monista eri raaka-ainelähteistä ja biokaasun vaihtoehtoisista käyttömuodoista. Työryhmän työssä on myös käynyt ilmi, että biokaasun ja biokaasusähkön tuotantoon liittyy useita erilaisia tavoitteenasettamismahdollisuuksia ja että tariffiratkaisut vaikuttavat moneen suuntaan. Lisäksi asioiden tietopohjassa on puutteita. Komission parhaillaan valmistelemaan, vuoden 2008 alussa annettavaan uusiutuvan energian puitedirektiiviehdotukseen sisältynee esitys maidenvälisestä uusiutuvan energian kauppajärjestelmästä. Työryhmän mielestä kauppajärjestelmästä ja sen ehdoista ja vaikutuksista kansallisiin tukijärjestelmiin tulisi olla näkemys, ennen kuin biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffijärjestelmää viedään merkittävästi eteenpäin. Työryhmä pitää tärkeänä myös, että uusiutuvan energian edistämiskeinoja tarkasteltaisiin kokonaisuutena. Työryhmä esittää, että varsinaista biokaasun syöttötariffijärjestelmää valmisteltaessa sovellettaisiin hintapreemioon perustuvaa mallia, jossa tuotetun sähkön osto ja myynti sähkömarkkinoille sekä useat muut tehtävät voitaisiin hoitaa keskitetysti erityisen pooliorganisaation kautta. Tällöin preemiomalli olisi yksittäisen tuottajan kannalta pitkälti kiinteän tariffin tyyppinen. Yksittäisen biokaasuntuottajan liittyminen pooliorganisaatioon olisi vapaaehtoista. Vain yhteen tukitasoon perustuva järjestelmä ei työryhmän näkemyksen mukaan sovellu hyvin biokaasulla tuotetun sähkön tuotannon edistämiseen, ja työryhmä esittää tariffin jakamista laitostyypeittäin kolmeen ryhmään. Tariffitasoon esitetään porrastuksia myös laitoksen kokoluokan perusteella. Tariffijärjestelmään voisi lisäksi sisältyä erillisiä bonuspreemioita esimerkiksi uuden teknologian käytön, lantojen raaka-ainekäytön tai lämmön hyödyntämisen perusteella. Yksittäisen laitoksen syöttötariffin keston tulisi olla 10 15 vuotta, jona aikana tariffin taso säilyisi vakiona, mutta tariffi voisi olla laitosten käyttöönottovuoden mukaan aleneva. Tariffijärjestelmä olisi voimassa vuoteen 2020 asti. Tariffitasojen määrittämistä varten tulisi vielä kattavasti selvittää investointien ja käytön kustannuksia erikokoisille biokaasulaitoksille ja eri kohteissa. Pelkkää sähköntuotantoa tukeva järjestelmä voi johtaa biokaasun muiden käyttövaihtoehtojen, kuten lämmön ja liikennepolttoaineiden tuotannon, jäämiseen hyödyntämättä. Tähän eitoivottuun vaikutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota syöttötariffia asetettaessa. Huomiota tulee kiinnittää myös eri tuki-instrumenttien koordinointiin päällekkäisyyksien välttämiseksi. Investointitukien osalta on syytä selvittää, missä tapauksissa niiden soveltaminen olisi edelleen perusteltua. Kyseeseen voisivat työryhmän näkemyksen mukaan tulla erityisesti maatilojen biokaasulaitoksille myönnettävät investointituet. Esitetyn kaltaisella syöttötariffijärjestelmällä arvioidaan voitavan tuottaa sähköä noin 0,5 0,6 TWh vuoden 2020 tilanteessa, mikä vastaa tehona 60 75 MW. Syöttötariffilla maksettavan tuen kokonaismäärä olisi suuruusluokaltaan 90 110 milj. euroa vuodessa. Tällöin biokaasutuottajalle maksettava keskimääräinen tuki olisi noin 180 euroa/mwh (18 snt/kwh). Sähkön käyttäjille tuleva lisämaksu olisi noin 1 euro/mwh (0,1 snt/kwh).

3 Esipuhe Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 24.8.2007 työryhmän valmistelemaan biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffijärjestelmän toteuttamista Suomessa. Työryhmän tehtävänä on ollut laatia raportti biokaasusta tuotettavalle sähkölle soveltuvan syöttötariffijärjestelmän perusteista Suomen olosuhteissa. Raportissaan työryhmän tuli tarkastella mm. erityyppisiä syöttötariffeja, asetettavia tariffitasoja, erityyppisten ja erikokoisten biokaasulaitosten tariffille asettamia vaatimuksia, tariffin aikajännettä, tariffitasojen tarkistusmekanismia sekä ulkomailla käytössä olevia syöttötariffijärjestelmiä. Työryhmän toimeksiantoon ei kuulunut varsinaisen syöttötariffin toteuttavan lainsäädännön valmistelu, vaan se jää kauppa- ja teollisuusministeriön ja sen seuraajan, 1.1.2008 aloittavan työ- ja elinkeinoministeriön asiaksi. Työryhmän puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Aimo Aalto kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Jäseninä olivat ylitarkastaja Birgitta Vainio-Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä, yli-insinööri Risto Kuusisto ympäristöministeriöstä, erikoistutkija Bettina Lemström Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta sekä asiamies Ilpo Mattila Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ry:stä. Työryhmän pysyvänä asiantuntijana oli ylitarkastaja Helena Kantola kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja sihteerinä toimi ylitarkastaja Nina Broadstreet kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina seuraavia henkilöitä: lakimies Antti Kivipuro (Energiamarkkinavirasto), johtaja Erkki Kannus (Fingrid Oyj/Fingrid Verkko Oy), johtaja Jukka Leskelä (Energiateollisuus ry), hallituksen puheenjohtaja Satu Helynen (FIN- BIO Suomen Bioenergiayhdistys ry), toimitusjohtaja Antero Jännes (Gasum Oy), erikoistutkija Mikko Hongisto (Valtion teknillinen tutkimuskeskus), johtava asiantuntija Juha Rautanen (Motiva Oy) ja puheenjohtaja Simo Leinonen (Suomen Biokaasuyhdistys ry). Työryhmän työn tueksi kauppa- ja teollisuusministeriö on teettänyt selvitykset: Esiselvitys biokaasun tuotannon tuotantopotentiaalista ja sähkön tuotannon tukitarpeesta, tekijänä Pöyry Energy Oy, sekä Selvitys biokaasulla tuotetun sähkön syöttötariffista, tekijänä GreenStream Network Oy. Työryhmä luovuttaa kunnioittavasti mietintönsä kauppa- ja teollisuusministeriölle. Helsingissä joulukuun 5 päivänä 2007 Aimo Aalto Risto Kuusisto Bettina Lemström Ilpo Mattila Birgitta Vainio-Mattila Helena Kantola Nina Broadstreet

4 Sisällysluettelo Esipuhe...3 Sisällysluettelo...4 Määritelmät ja lyhenteet...6 1 Johdanto...8 1.1 Tausta ja tavoite...8 1.2 EU-toimintaympäristö...8 1.3 Työryhmän tehtävän rajaus...10 2 Biokaasun tuotannon ja käytön nykytilanne Suomessa...12 2.1 Biokaasun tuotanto...12 2.2 Biokaasun hyödyntäminen...13 2.3 Tämänhetkiset tukikeinot biokaasun tuotannon ja käytön edistämiseksi...15 2.3.1 Kauppa- ja teollisuusministeriön tuki energiainvestointeihin...15 2.3.2 Maatalouden tuet bioenergian tuotannon ja käytön edistämiseksi...16 2.3.3 Sähköntuotannon verotuki...19 2.3.4 Pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pääsyn helpottaminen...20 3 Biokaasun sähköntuotantopotentiaali ja tuotantokustannukset Suomessa...21 3.1 Biokaasun ja biokaasusähkön tuotantopotentiaali...21 3.1.1 Teoreettinen potentiaali...21 3.1.2 Tekninen potentiaali...22 3.2 Tuottajan kustannukset...23 3.2.1 Sähkön tuotantokustannukset...23 3.2.2 Muut kustannukset ja velvoitteet...26 3.3 Biokaasulaitosten tukitarve...29 4 Tuotannon ja käytön tilanne sekä tukitoimet muissa EU-maissa...31 4.1 Biokaasun tuotanto ja käyttö EU:ssa...31 4.2 Muissa maissa käytössä olevia syöttötariffijärjestelmiä...32 4.3 Muiden maiden syöttötariffijärjestelmistä saatuja kokemuksia...36 5 Sähkönsyöttötariffit ja niiden käyttö tukikeinona...38 5.1 Eri syöttötariffityypit ja niiden vertailu...39 5.2 Tariffin taso, aikajänne ja rakenne...41 5.2.1 Tariffin määräytymisperusteet...41 5.2.2 Tariffin aikajänne...42 5.2.3 Tariffin taso...43 5.3 Tariffin kustannustehokkuus ja reunaehdot...46 5.4 Hallinnointi ja varmentaminen...47 5.4.2 Hallinnointi...47 5.4.2 Varmentaminen...49 5.5 Tariffin soveltaminen eri sähköntuotantomuotoihin...50 5.5.1 Soveltaminen biokaasusähköön...50 5.5.2 Laajentaminen muihin uusiutuviin energialähteisiin...51 6 Biokaasusähkön syöttötariffin vaikutuksia...52 6.1 Taloudelliset vaikutukset...52 6.2 Ympäristövaikutukset...53 6.2.1 Kasvihuonekaasupäästöt...53 6.2.2 Muut ympäristövaikutukset...54 6.3 Vaikutukset biokaasun käyttöön muissa kohteissa...54 6.4 Yhteensopivuus muiden tukikeinojen kanssa...55 6.4.1 Tämänhetkiset tukikeinot...55

6.4.2 Kaavaillut uudet uusiutuvan energian tukikeinot...56 7 Suomeen soveltuvan biokaasusähkön syöttötariffin perusteet...57 7.1 Tariffijärjestelmälle asetettavat keskeiset tavoitteet ja vaatimukset sekä järjestelmän reunaehdot...57 7.2 Tariffijärjestelmä, sen rakenne ja tariffin määrittäminen...58 7.3 Tariffijärjestelmän hallinnoinnin järjestelyt...61 7.4 Biokaasusähkön tariffijärjestelmän vaikuttavuus ja kokonaiskustannusten taso...63 7.5 Biokaasusähkön syöttötariffijärjestelmän käyttöönottoaikataulu ja siihen vaikuttavat tekijät...64 8 Yhteenveto, työryhmän johtopäätökset ja esitykset toimenpiteiksi...66 8.1 Yhteenveto...66 8.2 Työryhmän johtopäätökset ja esitykset toimenpiteiksi...70 8.2.1 Yleiset johtopäätökset ja toimenpide-esitykset...70 8.2.2 Tariffijärjestelmään ja tariffin rakenteeseen liittyvät toimenpideesitykset...71 8.2.3 Muut toimenpide-esitykset...73 Lähdeluettelo...75 5

6 Määritelmät ja lyhenteet Biokaasu Biokaasulla tarkoitetaan orgaanisen aineksen anaerobisen hajoamisen tuotetta, jonka pääkomponentit ovat metaani ja hiilidioksidi Hintapreemioon perustuva syöttötariffi Hintapreemioon perustuvalla syöttötariffilla tarkoitetaan järjestelmää, joka maksaa sähköntuottajalle sähkön markkinahinnan ja sähkön tuotantokustannuksen erotuksen. Itse käytetty sähkö Tässä yhteydessä itse käytetyllä sähköllä tarkoitetaan biokaasulaitoksen yhteydessä muuhun kuin biokaasutuksen ja energiantuotannon prosesseihin käytettävää sähköä. Esimerkiksi maatilakohtaisen biokaasulaitoksen tuottamasta sähköstä osa voidaan käyttää tilan oman sähköntarpeen kattamiseen. Kiinteähintainen syöttötariffi Kiinteähintaisella syöttötariffilla tarkoitetaan järjestelmää, jossa tuottajalle maksettava kokonaiskorvaus ei vaihtele sähkön markkinahinnan mukaan. Kiinteähintainen syöttötariffi voi koostua toisistaan eroteltavista komponenteista kuten hintapreemiosta ja markkinahinnasta. Hinta asetetaan tyypillisesti vastaamaan tuotantokustannuksia ja se voi olla ajan myötä laskeva. Omakäyttösähkö Omakäyttösähkö on biokaasulaitoksessa biokaasutuksen tai energiantuotannon prosesseihin käytettävää sähköä. Pooli Pooli on syöttötariffijärjestelmän taho, joka hankkisi biokaasusta tuotettua sähköä pientuottajilta ja myisi sähkön isommissa erissä eteenpäin normaalina markkinatoimijana. Pooli hoitaisi tuottajalle tulevan hintapreemion haun ja maksamisen tuottajalle, sekä mahdollisesti varmentamiseen ja sähkön alkuperään liittyviä asioita. RES, RES-E Uusiutuvat energialähteet (Renewable Energy Sources), uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö Vastaanottomaksu Vastaanottomaksu eli porttimaksu on biokaasu- tai muun jätteenkäsittelylaitoksen perimä maksu siitä, että laitos ottaa vastaan jätettä ja huolehtii sen käsittelystä ja loppusijoituksesta. Verkonhaltija (kantaverkko, alueverkko ja jakeluverkko) Verkonhaltijalla tarkoitetaan yhteisöä tai laitosta, jolla on hallinnassaan sähköverkkoa ja joka harjoittaa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa. Sähköverkko jaetaan jännitetason ja käyttötarkoituksen mukaan kanta-, alue- ja jakeluverkkoon. Kantaverkko koostuu 400, 220 ja 110 kilovoltin voimajohdoista ja sähköasemista. Jakeluverkon nimellisjännite on pienempi kuin 110 kilovolttia. Alueverkot liittyvät kantaverkkoon ja siirtävät sähköä alueellisesti yleensä yhdellä tai useammalla 110 kv johdolla.

Yhteismädätyslaitos, yhteismädättämö Yhteismädätyslaitoksella tai yhteismädättämöllä tarkoitetaan keskitettyä bioreaktorilaitosta, joka käyttää tyypillisesti useita eri raaka-aineita useasta eri kohteesta. Raakaaineita voivat olla esimerkiksi lannat, yhdyskuntien tai teollisuuden lietteet, elintarviketeollisuuden jätteet tai erilliskerätyt biojätteet. 7

8 1 Johdanto 1.1 Tausta ja tavoite Energia- ja ilmastopolitiikka ovat nousseet Euroopan unionissa merkittäviksi painopisteiksi. Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasuja 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta, kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta 20 prosenttiin, lisäämään energiatehokkuutta 20 prosentilla sekä nostamaan liikenteen biopolttoaineiden osuuden vähintään 10 prosenttiin koko unionin alueella vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian lisääminen on keskeisessä asemassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Päästövähennyspotentiaalin lisäksi se edistää työllisyyttä ja parantaa energiahuollon varmuutta. Biomassa on tärkeimpiä käytössä olevia uusiutuvia energialähteitä. Energia- ja ilmastokysymysten painoarvo on kasvanut myös pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa. Hallitusohjelmassa todetaan, että tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä nykyisestä tasosta hyvin merkittävästi ja että uusiutuvan ja biopohjaisen energian lisäkäytön varmistamiseksi tarvitaan erillisiä toimia. Lisäksi todetaan, että hallitus toteuttaa syöttötariffin biokaasulaitosten (peltobiomassa, teurasjätteet, erilaiset karjalannat, yhdyskuntajätteet) osalta. Järjestelmän piiriin kuuluvat alle 20 MW:n laitokset. Järjestelmä sisältää markkinahinnan ja bioenergian hinnan erotuksen kompensaation. Työryhmän työn tavoitteena on ollut hallitusohjelman kirjauksen pohjalta tarkastella muun muassa erityyppisiä syöttötariffijärjestelmiä, monia erilaisia vaikuttavia tekijöitä sisältävän biokaasuntuotannon syöttötariffille asettamia vaatimuksia, tariffin tasoja ja aikajänteitä. Tarkastelujensa pohjalta työryhmän tuli laatia raportti biokaasusta tuotettavalle sähkölle soveltuvan syöttötariffijärjestelmän perusteista Suomen olosuhteissa. 1.2 EU-toimintaympäristö Uusiutuvan energian valkoinen kirja Komissio julkaisi marraskuussa 1997 tiedonannon Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet. Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja (KOM/97/599). Tässä valkoisessa kirjassa on asetettu tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden käytön kasvattaminen 12 prosenttiin primäärienergialähteiden kulutuksesta vuoteen 2010 mennessä. Eri uusiutuville energialähteille vuoteen 2010 laaditun skenaarion mukaisesti bioenergian käyttö kolminkertaistuisi. Valkoinen kirja ei sisällä maakohtaisia tavoitteita eikä kuvausta varsinaisista primäärilähteistä. Pelto-, metsä- ja yhdyskuntajätepohjainen biomassa ovat lähes yhtä suuria lähteitä tavoitellulle lisäkäytölle.

9 RES-E-direktiivi Direktiivi sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla (2001/77/EY), eli ns. RES-E-direktiivi, annettiin vuonna 2001. Sen tavoitteena on edistää uusiutuvien energialähteiden osuutta sähköntuotannossa. Direktiivin mukainen kokonaistavoite on, että vuoteen 2010 mennessä 22,1 prosenttia yhteisön kokonaissähkönkulutuksesta olisi uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä. Suomen kansallinen tavoiteosuus vuonna 2010 on 31,5 prosenttia. Päästökauppa EY:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) mukainen päästökauppa alkoi vuoden 2005 alusta. Päästökauppajärjestelmä kattaa suurten teollisuuslaitosten ja yhteenlasketulta nimelliseltä lämpöteholtaan yli 20 MW:n laitosten hiilidioksidipäästöt. Suomessa järjestelmään kuuluu myös 20 MW tai sitä pienempiä kaukolämpöä tuottavia laitoksia. Ensimmäinen päästökauppakausi koskee vuosia 2005 2007 ja on vain EU-laajuinen. Seuraava päästökauppakausi, eli Kioto-kausi vuosina 2008 2012 koskee kaikkia Kioton pöytäkirjan ratifioineita maita. Lisäksi parhaillaan keskustellaan päästökaupan ns. post-kioto-kaudesta 2013 2020. Päästökauppa vaikuttaa sähkömarkkinoihin ja markkinasähkön hintaan rajakustannuksen kautta eli siihen, kuinka paljon viimeisimmän, kalleimman sähköntuotannon muuttuvat kustannukset ovat. Päästökauppa tuo fossiilista polttoainetta (kivihiiltä, maakaasua, öljyä) ja turvetta käyttävälle sähköntuotannolle lisä-kustannuksen: jokaisen sähköyksikön tuottaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, joiden kattamiseen tarvitaan päästöoikeuksia. Näin ollen päästökauppa parantaa sellaisten laitosten kilpailukykyä, joiden energiantuotantoon käytetystä polttoaineesta (puuperäiset polttoaineet, biokaasu) aiheutuu vähän tai ei lainkaan hiilidioksidia. Etenkin kasvihuonekaasupäästötöntä sähköä markkinoille tuottava päästökauppalain soveltamisalaan tuleva uusi laitos saa päästökaupassa jaettavien päästöoikeuksien avulla kilpailuedun toisiin samalla sektorilla toimiviin fossiilista polttoainetta käyttäviin laitoksiin nähden. Päästöoikeuden hinta määräytyy markkinoilla. Direktiivi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä Vuonna 2003 annettuun direktiiviin sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta (2003/54/EY) sisältyy säännös sähköntuotantolaitosten ajojärjestyksestä. Artiklan 11 (3) mukaan jäsenvaltio voi vaatia verkonhaltijaa antamaan sähköntuotantolaitosten ajojärjestyksessä etusijan niille sähköntuotantolaitoksille, jotka käyttävät uusiutuvia energialähteitä tai jätettä tai tuottavat yhdistetysti sekä lämpöä että sähköä. Integroitu ilmasto- ja energiapoliittinen toimintasuunnitelma Eurooppa-neuvosto hyväksyi 8-9.3.2007 integroidun ilmasto- ja energiapoliittisen toimintasuunnitelman, jossa asetettiin sitovaksi tavoitteeksi uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin EU:n energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Tämä merkitsisi nykyisen runsaan 8,5 prosentin osuuden 2,5-kertaistamista. Yleisen uusiutuvia energialähteitä koskevan tavoitteen ohella on asetettu erillinen sitova tavoite nostaa liikenteen biopolttoaineiden osuus vähintään 10 prosenttiin EU:n bensiinin ja

10 dieselin kulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Toimintasuunnitelmaan sisältyy myös tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasosta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Komissio valmistelee ehdotuksia siitä, miten edellä mainitut tavoitteet saavutetaan yhteisössä. Tämänhetkisen tiedon mukaan komission on tarkoitus antaa alkuvuodesta 2008 niin kutsuttu ilmasto- ja energiapaketti, johon sisältyvät ehdotus uusiutuvaa energiaa koskevaksi puitedirektiiviksi, ehdotus päästökauppadirektiivin muutoksista sekä esitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Uusiutuvaa energiaa koskevassa puitedirektiiviehdotuksessa tullaan asettamaan kullekin jäsenmaalle kansalliset, sitovat tavoitteet EU:n keskimääräisen tavoitteen saavuttamiseksi. Direktiiviesitys kattaa uusiutuvan energian käytön lämmityksessä ja jäähdytyksessä, liikenteen biopolttoaineiden käytön sekä sähkön tuotannon uusiutuvilla energialähteillä. Tekninen analyysi kansallisten tavoitteiden kriteereistä tehdään läheisessä yhteistyössä jäsenmaiden kanssa. Jäsenmaiden edellytetään valmistelevan kansalliset uusiutuvan energian toimintasuunnitelmat, joissa asetetaan sähköä, lämpöä ja liikennekäyttöä koskevat sektoritavoitteet. Kauppa- ja teollisuusministeriön komission kanssa käymissä keskusteluissa on ilmennyt, että tulevaan uusiutuvan energian puitedirektiiviin saattaa sisältyä ehdotus maidenvälisestä alkuperätakuilla käytävästä kaupasta. Koska direktiiviesityksen valmistelu on kesken, ei kaupankäynnin ehdoista ole vielä tarkempaa tietoa. Mikäli tällainen kauppajärjestelmä toteutuu, merkitsee se sitä, että kansalliset tukijärjestelmät, kuten syöttötariffit, tulee sopeuttaa siihen. 1.3 Työryhmän tehtävän rajaus Työryhmä esittää tässä raportissa ehdotuksia biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffijärjestelmää koskevan lainsäädännön taustaksi. Toimeksiantoon ei kuitenkaan sisälly varsinaisen lainsäädännön valmistelua. Valmistelu tehtäisiin virkatyönä. Biokaasulla on sähköntuotannon lisäksi vaihtoehtoisia käyttömuotoja, kuten lämmöntuotanto ja liikennekäyttö ja niitä voidaan edistää eri toimenpitein. Esimerkiksi asiantuntijoiden kuulemisissa on tullut esille, että biokaasua voisi olla mahdollista syöttää maakaasuverkkoon ja sille voitaisiin laatia sähköntuotannon syöttötariffin kanssa analoginen syöttötariffi kaasuverkkoon. Työryhmä on saamansa tehtäväksiannon mukaisesti rajannut työnsä käsittelemään vain sähköntuotantoa ja sen syöttötariffia ja käsitellyt muita biokaasun hyödyntämisvaihtoehtoja siltä osin, kuin voidaan nähdä sähköntuotannon edistämisen syöttötariffilla vaikuttavan niihin. Työryhmä toteaa myös, että EU:ssa meneillään olevat keskustelut yhteisötason laajuisen kauppajärjestelmän luomisesta ja sen mahdolliset vaikutukset on otettava huomioon biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffijärjestelmää, sen käyttöalaa ja perusteita pohdittaessa. Biokaasun tuotannon voimakkaaseen lisäämiseen voi liittyä ongelmia, kuten mädätteen loppusijoittamiseen liittyvät kysymykset. Näitä eri ongelmia ja haasteita on nos-

11 tettu esille raportin luvussa 6. Tässä työssä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista lähteä etsimään niihin ratkaisuja. Työryhmän työn kuluessa on käynyt ilmi, että biokaasun ja biokaasusähkön tuotantoon liittyy useita erilaisia tavoitteenasettamismahdollisuuksia ja tariffiratkaisujen vaikuttavuutta moneen suuntaan, sekä lisäksi asioiden tietopohjassa on monin paikoin puutteita. Tästä johtuen työryhmä on toimenpide-ehdotuksissaan joutunut useasti tuomaan esiin erilaisia vielä selvitystä vaativia tai muuta täsmennystä tarvitsevia asioita, eikä työryhmä ole johtopäätöksissään voinut edetä syöttötariffijärjestelmän määrittelyssä niin pitkälle kuin alun perin oli tavoitteena.

12 2 Biokaasun tuotannon ja käytön nykytilanne Suomessa 2.1 Biokaasun tuotanto Biokaasu määritellään yleensä lähinnä metaanista ja hiilidioksidista koostuvaksi anaerobikäsittelyllä tuotettavaksi kaasuksi. Anaerobisessa käsittelyssä bakteerit hajottavat orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa. Biokaasua voidaan tuottaa erityisissä reaktorilaitoksissa, joissa mädätetään orgaanista ainesta, kuten lantaa, kasvi- tai eläinperäisiä jätteitä tai yhdyskuntien jätevesilietteitä. Lisäksi kaatopaikoilla muodostuu niihin vietyjen orgaanisten jätteiden hajotessa vastaavaa kaasua, jota yleensä nimitetään kaatopaikkakaasuksi. Biomassasta voidaan myös termisesti kaasuttamalla valmistaa kaasua, joka on mahdollista edelleen prosessoida metaaniksi tai muiksi kaasuseoksiksi. Nämä termiset biopohjaiset kaasut eivät kuitenkaan kuulu biokaasun määritelmään ja näin ollen ne on rajattu työryhmän tarkastelun ulkopuolelle. Biokaasun koostumus vaihtelee jonkin verran riippuen siitä onko kyseessä reaktorilaitoksessa vai kaatopaikalla tuotettu kaasu ja mikä on käytetyn raaka-aineen koostumus. Yleisesti kuitenkin metaanin osuus on noin 40 70 tilavuusprosenttia ja hiilidioksidin osuus on noin 60 30 tilavuusprosenttia. Lisäksi kaasu voi sisältää pieniä määriä muun muassa vesihöyryä, typpeä, happea ja rikkiyhdisteitä. Metaanipitoisuudella on vaikutusta biokaasun lämpöarvoon, joka tyypillisesti on noin 4-7 kwh/m3. Puhtaan metaanin lämpöarvo on 10 kwh/m3. Reaktorilaitoksia ovat yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesilietteitä käsittelevät laitokset, maatilojen laitokset sekä ns. yhteismädätyslaitokset, joissa voidaan käsitellä useita erilaisia raaka-aineita. Vuonna 2005 Suomessa oli tällaisia laitoksia yhteensä 29. Kaatopaikkakaasua kerättiin 33 kaatopaikalla, eli kaikkiaan 62 biokaasulaitosta (kuva 1). Kaatopaikka Jätevedenpuhdistamo Teollisuuden jätevedenpuhdistamo Yhteismädätyslaitos Maatila Kuva 1. Biokaasulaitokset Suomessa (Pöyry Energy Oy)

13 Biokaasun tuotanto on Suomessa lisääntynyt 1990-luvun puolesta välistä varsin voimakkaasti (kuva 2). Kasvu johtuu pääosin kaatopaikkakaasun tuotannon lisäyksestä, kun taas reaktorilaitosten tuotanto on pysynyt vakaana. Kaatopaikoilla biokaasun tuotannon lisääminen on pitkälti seurausta kaatopaikkakaasun keräämisestä ja hävittämisestä annetuista velvoitteista. Asiasta on säädetty kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997), jonka mukaan 1.1.2002 tai myöhemmin käytössä olevilla kaatopaikoilla muodostuva kaasu on otettava talteen ja tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää hyödyksi taikka sitten hävittää (soihdutus). Edellä mainittu päätös myös velvoittaa selvittämään kaasun muodostumista ja seuraamaan sitä. Päätös ei koske niitä kaatopaikkoja, jotka on suljettu ennen vuotta 2002. 160 milj. m3 140 120 100 80 60 Reaktorilaitokset Kaatopaikat Yhteensä 40 20 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 2. Biokaasun tuotannon kehittyminen Suomessa vuosina 1997 2005 (Lähde: Suomen Biokaasukeskus) Kokonaisuudessaan biokaasua tuotettiin yhteensä 144,9 milj. m3 vuonna 2005. Tästä kaatopaikkojen osuus oli 118,4 milj. m3 ja reaktorilaitosten 26,5 milj. m3. Suomessa on tällä hetkellä aktiivisesti vireillä 10 15 biokaasulaitoshanketta, joista suurin osa on yhteismädättämöjä. Ämmässuon kaatopaikalla on suunnitteilla merkittävä biokaasun hyödyntämisen lisäys. 2.2 Biokaasun hyödyntäminen Biokaasua voidaan hyödyntää sähkön- tai lämmöntuotannossa tai se voidaan jalostaa eteenpäin käytettäväksi liikennepolttoaineena. Sähköntuotantoon on tällä hetkellä käytettävissä kaksi teknologiavaihtoehtoa eli kaasumoottorit ja mikroturbiinit. Lämpö voidaan tuottaa laitoksen omassa lämpökattilassa, joka on yhteydessä kaukolämpöverkkoon. Etenkin pienemmillä laitoksilla lämpö voidaan hyödyntää yhdessä tai useammassa laitosta lähellä olevassa yksittäisessä lämmönkulutuskohteessa. Maatiloilla lämpöä hyödynnetään yleensä tilan omien rakennusten lämmityksessä. Biokaasu voidaan johtaa myös lähellä olevaan voimalaitokseen, jossa se käytetään sähkön- ja lämmöntuotantoon.

14 Yhteen laskettuna kaatopaikkojen laitoksissa pystyttiin hyödyntämään noin 60 prosenttia tuotetusta kaasusta. Laitoksista 20:ssä tuotettiin lämpöä, kahdessa laitoksessa sähköä ja lämpöä ja kahdessa laitoksessa pelkkää sähköä. Tuotettu energiamäärä kokonaisuudessaan vuonna 2005 oli noin 300 GWh, josta sähkön osuus oli noin 10 GWh. Suurin yksittäinen kaatopaikkakaasun tuottaja oli Ämmässuon kaatopaikka, joka vastasi yli puolta kaikesta kaatopaikoilta kerätystä kaasusta. Energiantuotantoon hyödyntämätön kaatopaikkakaasu poltettiin soihduissa. Kaatopaikkalaitosten hyödyntämisaste on alhainen muihin laitostyyppeihin verrattuna. Tämä johtuu paitsi kerätyn kaasun paikoin alhaisesta metaanipitoisuudesta, laatuvaihteluista ja käyttöhäiriöistä, myös siitä, että kaatopaikat sijaitsevat usein syrjässä, jolloin niiden lähellä ei ole sopivia lämmönkulutuskohteita. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla on yhteensä 15 biokaasulaitosta. Näistä kahdeksalla tuotetaan sekä lämpöä, että sähköä. Tuotettu energiamäärä oli vuonna 2005 noin 105 GWh ja siitä sähkön osuus oli noin 28 GWh. Kaikilla teollisuuden biokaasua tuottavilla jätevedenpuhdistamoilla tuotettiin vain lämpöä, yhteensä noin 7 GWh. Tuotetun kaasun hyödyntämisaste on korkea, yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla 90 prosenttia ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla jopa 97 prosenttia. Tuotettu energia hyödynnetään yleensä puhdistamoiden oman sähkön- ja lämmöntarpeen kattamiseen. Yhteismädätyslaitoksissa tuotettiin vuonna 2005 lämpöä 7,3 GWh ja sähköä 4,8 GWh. Kaasun hyödyntämisaste oli 90 prosenttia. Maatilojen laitoksissa tuotettu kaasu hyödynnetään lähes kokonaan energiaksi. Tiloilla tuotettu lämpö oli 1 150 MWh ja sähkö 150 MWh. Maatilalaitokset Yhteismädätys- laitokset Sähkö Lämpö Teollisuuden jätevedenpuhdistamot Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot Kaatopaikat 0 50 100 150 200 250 300 GWh Kuva 3. Biokaasulla tuotettu sähkö ja lämpö eri tyyppisissä laitoksissa vuonna 2005 (Pöyry Energy Oy) Lisäksi reaktorilaitoksilla tuotettiin pieni määrä mekaanista energiaa eli esimerkiksi kaasumoottorista kompressorin käyttöön siirrettyä energiaa.

15 Biokaasun liikennekäyttö on Suomessa vielä hyvin vähäistä. Toiminnassa on yksi maatilakokoluokan biokaasulaitos, jossa puhdistetaan biokaasua liikennekäyttöön. Useita hankkeita, joissa pohditaan mahdollisuuksia biokaasun liikennekäytön lisäämiseen, on kuitenkin meneillään. Jotta biokaasua voidaan käyttää liikennepolttoaineena, siitä on poistettava hiilidioksidi niin, että jäljelle jää lähes täysin puhdasta metaania. Lisäksi kaasu tulee paineistaa ajoneuvokäytön vaatimaan 200 250 bar:in painetasoon. Biokaasun (tai yleensä metaanin) käyttö vaatii oman tankkausjärjestelmän sekä erikoisrakenteiset ajoneuvot. 2.3 Tämänhetkiset tukikeinot biokaasun tuotannon ja käytön edistämiseksi 2.3.1 Kauppa- ja teollisuusministeriön tuki energiainvestointeihin Bioenergian tuotantoon liittyvät yritysten, kuntien tai muiden yhteisöjen investoinnit sekä selvityshankkeet voivat hakea rahoitusta kauppa- ja teollisuusministeriön (1.1.2008 lukien työ- ja elinkeinoministeriö) hallinnoiman energiatukijärjestelmän puitteissa kansallisesti sekä EAKR -osarahoitteisina (Euroopan aluekehitysrahasto) hankkeina alueellisesti. Energiatukeen sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001), valtion talousarviota ja valtioneuvoston asetusta energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista (625/2002). EY:n komissio on hyväksynyt energiatukiohjelman valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen yhteisön suuntaviivojen (EYVL C37/2001) perusteella. Energiatuen myöntämistä koskevaa valtioneuvoston asetusta ollaan parhaillaan uusimassa ja uuden asetuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alussa. Energiatukea voidaan myöntää sellaisiin investointi- ja selvityshankkeisiin, jotka edistävät uusiutuvan energian tuotantoa tai käyttöä, edistävät energiansäästöä tai energian tuotannon tai käytön tehostumista, vähentävät energian tuotannon tai käytön ympäristöhaittoja tai muutoin edistävät energiahuollon varmuutta ja monipuolisuutta. TE-keskus myöntää energiatukea niihin investointihankkeisiin, jotka ovat kustannukseltaan enintään 2 000 000 ja selvityshankkeisiin, joiden kustannukset ovat enintään 200 000. Näitä suurempien hankkeiden tuesta päättää kauppa- ja teollisuusministeriö. Valmisteilla olevassa uudessa asetuksessa nämä rajat nostettaneen 3 000 000 ja 250 000 euroon. Investointihankkeella tarkoitetaan investointia käyttöomaisuuteen sekä siihen liittyvää valmistelua, seurantaa ja tiedotusta, selvityshankkeella taas energiakatselmuksia ja - analyysejä, muita investointeihin liittyviä selvityksiä sekä selvityksiä uuden menetelmän tai palvelun kehittämiseksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön tukea energiainvestointeihin voidaan myöntää yrityksille, kunnille ja muille yhteisöille. Tukea ei voida myöntää maatilojen investointeihin. Energiatuen myöntämisvaltuus on vuonna 2007 noin 30 miljoonaa euroa. Vuodelle 2008 esitetty myöntämisvaltuus on noin 25 miljoonaa euroa. Myönteisiä tukipäätöksiä tehdään vuosittain noin 300 400 ja tukipäätösten määrä on viime vuosina ollut kasvussa. Energiatuella tuetaan hyvin monenlaisia hankkeita kuten esimerkiksi puuta käyttäviä lämpölaitoksia ja voimalaitoksia, puupolttoaineen tuotantoa (esimerkiksi hakkureita), tuulivoimaa, pienvesivoimaa sekä energiakatselmuksia ja energian sääs-

16 töön ja tehokkuuteen liittyviä investointeja. Valtion talousarvion mukaan energiatuessa etusija annetaan uuden teknologian kaupallistamista edistäville hankkeille. Taulukossa 1 on esitetty myönnettyjen energiatukien jakauma eri hanketyyppeihin vuosina 2003 2006. Taulukko 1. Energiatuki investointeihin ja selvityksiin, kansallinen ja EAKR-rahoitus yhteensä vuosina 2003 2006 Tuen kohde Puun energiakäyttö Energian tuotanto Puupolttoaineiden tuotanto 2003 2004 2005 2006 1000 % 1000 % 1000 % 1000 % 17 700 2 800 54,5 8,5 14 200 3 400 42,4 10,1 15 200 4 500 45,9 13,6 12 600 5 200 37,0 15,2 Tuulivoima 4 900 15,1 4 300 12,8 - - 4 400 12,9 Muut uusiutuvat Biokaasu Polttoaineiden tuotanto, kierrätyspolttoaineet ym. Pienvesivoima Aurinko / lämpöpumput 1 900 200 300 100 5,9 0,6 0,9 0,3 2 100-300 200 6,3-0,9 0,7 2 500 1 700 900 3 600 7,6 5,1 2,7 10,9 100 900 1 000 100 0,3 2,6 2,9 0,3 Energian säästö ja tehokkuus 2 900 8,9 7 400 22,1 2 700 8,2 8 600 25,2 Selvitykset 1 700 5,3 1 600 4,8 2 000 6,0 1 200 3,5 Yhteensä 32 500 100,0 33 500 100 33 100 100 34 100 100 Enimmäistukitaso vaihtelee kohteesta ja käytettävän teknologian uutuustasosta riippuen välillä 25 40 prosenttia, eräissä kuntien ja maakuntaliittojen selvityshankkeissa enimmäistuki voi olla jopa 50 prosenttia. Myönnettävien tukien suuruus harkitaan aina hankekohtaisesti ja pääosin ne ovat olleet huomattavasti enimmäistukiprosentteja pienempiä, keskimäärin 15 prosentin luokkaa. Biokaasun tuotantoa ja käyttöä edistävien investointien keskimääräiset tukitasot ovat viime vuosina olleet 25 30 prosenttia reaktorilaitoksilla ja noin 20 prosenttia tavanomaisen teknologian kaatopaikkakaasulaitoksilla. Lisäksi on ollut joitakin uudeksi teknologiaksi katsottavia mikroturbiineja hyödyntäviä kaatopaikkakaasuhankkeita, joissa tukiprosentti on ollut 30 35 prosenttia. Useissa tapauksissa tuetut reaktorilaitokset ovat olleet yhteismädätyslaitoksia, joissa päälähtökohtana on ollut jätteen käsittelyn saattaminen tiukentuneiden jätehuoltolainsäädännön vaatimusten mukaiselle tasolle. Energiatuen tarkoituksena ei lähtökohtaisesti ole olla jäteongelman ratkaisemisen instrumentti. Näin ollen tukea harkittaessa hyväksyttävät kustannukset on pyritty rajaamaan vain energian tuottamiseen liittyviin osiin. Kaatopaikkakaasuhankkeissa ei ole hyväksytty kaasun keräysjärjestelmien kustannuksia, milloin kyseessä on kaatopaikka, joka on velvoitettu kaasunkeräykseen. Lisäksi biokaasuhankkeet ovat lähestymässä tavanomaisen (kaupallisen) teknologian tasoa, joka energiatuen kannalta tarkoittaa pienempiä tukitasoja. 2.3.2 Maatalouden tuet bioenergian tuotannon ja käytön edistämiseksi Suomessa on viljelykäytössä peltoa yhteensä noin 2,2 miljoonaa hehtaaria. Peltojen viljelyn ensisijaisena tarkoituksena on turvata suomalaiselle ruokaketjulle kotimaisen raaka-aineen saanti. Peltoviljelyn tulevaisuuden linjauksia Suomessa käsitelleen työryhmän mukaan Suomessa on tällä hetkellä riittävästi peltoalaa teollisuuden raakaainekysynnän tyydyttämiseksi sekä pellon vaihtoehtoisten käyttömuotojen mahdollis-

17 tamiseksi. Tarvittaessa nykyisestä peltoalastamme voidaan noin 500 000 hehtaaria ottaa peltobioenergiatuotantoon. Tällöin myös koko kesantoala olisi peltobioenergian tuotannossa. Kuten aikaisemmin on jo todettu sopivat monenlaiset eloperäiset raaka-aineet biokaasutuotannon raaka-aineiksi. Eläinten lanta on hyvä biokaasutuksen perusmateriaali, mutta lisäämällä prosessiin esimerkiksi peltobiomassaa saadaan siitä tehokkaampi ja tuottoisampi. Edellisessä kappaleessa mainitun mukaisesti Suomessa on siis peltopinta-alaa, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi biokaasulaitosten raaka-aineen tuottamiseen. Pääsääntöisesti kannustavuus peltobiomassan tuottamiseen tulisi löytyä markkinoilta kilpailukykyisen raaka-aineen hinnan muodossa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on useampia keinoja bioenergian tuotannon ja käytön lisäämiseen. EU:n pinta-alatuet Peltobiomassan tuottamiseen kannustaviin tukiin liittyen voidaan todeta, että maatalouden tukipolitiikan osalta on tehtävissä olevat edistämistoimenpiteet jo pitkälti tehty. Euroopan unionissa pääosa viljelijöille maksettavista tuista on irrotettu tuotannosta (tilatukijärjestelmä). Se, mitä pelloilla tuotetaan, riippuu markkinoiden kysynnästä. Tilatuki maksetaan pellolle samansuuruisena riippumatta siitä, mitä pellolla viljellään vai viljelläänkö mitään. Maatalouspuolella ainoa erityisesti energiakasvien tuotantoon tarkoitettu tuki on EU:n kokonaan maksama energiakasvituki, joka on suuruudeltaan 45 /ha ja jota maksetaan 27 EU-jäsenmaassa tämän suuruisena enintään 2 miljoonalle hehtaarille. Rajoitteen ylittymisen vuoksi viljelijälle vuonna 2007 maksettava tuki leikkautunee noin 30 prosenttia. On myös mahdollista, että EU:n tilatukijärjestelmän väliarvioinnissa eli niin kutsutussa terveystarkastuksessa vuonna 2008 komissio esittää tämän tukimuodon lakkauttamista kokonaan. Komission mukaan tulee nykyisen energiakasvitukijärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta ja kustannustehokkuutta tarkastella uudelleen tilanteessa, missä bioenergian käytölle on asetettu sitovia tavoitteita ja raaka-aineiden hinnat ovat korkealla tasolla. Hehtaaria 20000 18000 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 2004 2005 2006 2007 Vuosi Kuva 4. EU:n energiakasvien tukea saavan viljelyalan kehitys Suomessa. Vuoden 2007 luku on ennakkoarvio.

18 Bioenergian raaka-ainetuotantoa on voinut harjoittaa myös EU:n non food -tukijärjestelmän piirissä. Non food -tuki on mahdollistanut muuhun kuin elintarvikeketjun käyttöön viljeltävien kasvien tuottamisen ns. velvoitekesantoaloilla. Järjestelmää on sovellettu Suomessa melko vähän, mutta eräissä muissa jäsenmaissa laajastikin. Kesannointivelvoite on päätetty poistaa vuoden 2008 ajaksi ja todennäköisesti velvoitekesannointivaatimus tulee poistumaan käytöstä kokonaan lähitulevaisuudessa. Tämä saattaa aiheuttaa suuriakin muutoksia muun muassa energiakasvituen pinta-aloihin EU:ssa ja pienentää entisestään energiakasvien tuen hehtaarikohtaista euromäärää. Edellä mainittujen tukien lisäksi energiakasvialojen perusteella maksetaan myös muita viljelytukia, mikäli niiden tukiehdot täyttyvät. Tällaisia ovat muun muassa kansalliset pinta-alatuet, ympäristötuki ja epäsuotuisten alueiden LFA-tuki. Pääsääntöisesti energiakasviviljelmille maksetaan näitä tukia samantasoisina kuin vastaaville kasveille tuotettaessa niitä elintarvikeketjun käyttöön. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007 2013 ja kansalliset investointituet MMM:n energia- ja investointituilla on mahdollista tukea kehittämishankkeita, yritysten kehittämis-, aloittamis- ja investointihankkeita sekä maatilojen energiainvestointeja. Rahoitus kanavoituu MMM:n osalta paljolti EU-osarahoitteisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kautta, mutta osaa maatilojen bioenergiainvestoinneista rahoitetaan kansallisilla investointituilla. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman puitteissa tehtävä kehittämistyö jakautuu toiminnallisesti kolmeen päätyyppiin: 1) innovaatiohankkeisiin, joihin sisältyy tutkimusta, kehitystoimia, neuvontaa ja koulutusta, 2) laajempaa yritys- tai toimijajoukkoa koskeviin maaseudun kehittämishankkeisiin sekä 3) maatila- tai yrityskohtaisiin kehittämishankkeisiin. Lisäksi bioenergiahankkeita voi soveltuvin osin rahoittaa ns. Leader -toimintatavan kautta. Innovaatiohankkeiden avulla edistetään uuden tiedon, tekniikoiden ja innovaatioiden käyttöönottoa ja siirtoa tuotantokäyttöön. Tämä toteutuu viljelijöiden, puuntuottajien, teollisuuden, tutkimuksen ja muiden asiantuntija-organisaatioiden yhteistyön tai jalostusketjuissa toteutettavien kehittämistoimien avulla sekä kehittämällä tuotantoketjujen logistisia ratkaisuja. Maaseudun kehittämishankkeiden avulla voidaan toteuttaa laajasti muun muassa erilaisia yritystoiminnan edistämiseen tähtääviä sekä neuvonta- tai asiantuntijapalveluita tarjoavia hankkeita. Kehittämishankkeiden avulla edistetään erityisesti usean tilan yhteislaitoksia koskevia investointihankkeita tai sellaisia tilakohtaisia hankkeita, joiden laitteita on suunniteltu käytettäväksi tilan oman lannan tai kasvimateriaalin lisäksi tilan tai yrityksen ulkopuolisten materiaalien kaupalliseen käsittelyyn. Kehittämishankkeisiin tukea on voinut hakea syyskuulta 2007 alkaen. Bioenergiaa jalostavat ja myyvät maaseudun yritykset ovat voineet hakea tukea toimintaansa alueensa TE-keskukselta kesäkuun 2007 alusta alkaen. Tukea on voinut hakea yritystoiminnan käynnistämiseen, bioenergiainvestointeihin ja yritystoiminnan kehittämiseen. Tuen määrä on 20-90 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonais-

19 kustannuksista toimenpiteestä ja tukialueesta riippuen. Esimerkkeinä tuen piirissä olevasta toiminnasta voidaan mainita lämpöalan yritysten kehittämistoimet ja investoinnit. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007 2013 mahdollistaa myös investointituen myöntämisen maatiloille silloin, kun ne tuottavat energiaa maatilan ja siihen liittyvien rakennusten käyttöön käyttäen polttoaineena erilaisia biopohjaisia raakaaineita kuten kotieläinten lantaa, puuta ja peltobiomassoja. Kyseeseen voivat tulla biokaasu, mutta myös maatilojen puu- tai hakelämpökeskukset. Tämän tuen valmistelu on osa maatalouden rakennetukijärjestelmää, jota uudistetaan parhaillaan. Maatalouden rakennetukia koskeva laki tulee voimaan vuoden 2008 alusta alkaen. Uusi bioenergiantuotannon avustus vuodelle 2008 Bioenergian tuotannon ja käytön lisäämiseksi on vuoden 2008 talousarvioesityksessä MMM:llä uusi momentti bioenergiatuotannon avustukset. Tästä momentista on mahdollisuus rahoittaa uuden tyyppisiä toimia, joita ei voida rahoittaa tällä hetkellä käytössä olevien rahoituskeinojen kautta. Momentin käyttöä pohdittaessa erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että ei luoda päällekkäisiä rahoitusmuotoja. Tätä momenttia voidaan käyttää muun muassa bioenergiaa tuottavien laitosten perustamista edistäviin soveltaviin tutkimus-, selvitys-, koulutus- ja tiedotushankkeisiin ja uutta tutkimustietoa ja teknologiaa soveltaviin pilottihankkeisiin. Avustuksen tavoitteena on lisätä maatilapohjaisten bioenergian raaka-aineiden, elintarviketeollisuuden eloperäisten jätteiden ja sivutuotteiden sekä haja-asutuksesta peräisin olevien lietteiden sekä yhdyskuntalietteiden käyttöä bioenergian tuotannossa. Bioenergian tuottamisen ja käytön edistämiseksi pyritään käynnistämään pilottihankkeita, joiden tuloksena lähivuosina syntyy 6-10 suurehkoa biokaasulaitosta erityisesti alueille, joissa on kotieläinkeskittymiä. Lisäksi määrärahaa saa käyttää EU:n energiapalveludirektiivin toteuttamiseen maatilasektorilla. Tarkoituksena on kohdentaa tätä rahaa myös bioenergian neuvonnan ja asiatuntijapalveluiden toteuttamiseen valtakunnan tasolla sekä valtakunnalliseen bioenergiakoordinaation järjestämiseen. 2.3.3 Sähköntuotannon verotuki Nykyisessä energiaverojärjestelmässä tuetaan useilla uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä sähköntuotannon verotuilla (Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 1260/1996). Aikaisemmin verojärjestelmän kautta ohjattu tuki oli vastaavan suuruinen kuin kuluttajien maksama sähkövero ja tuki voitiin katsoa sähköveron palautuksena uusiutuvan sähkön tuottajille. Nykyään sähkötuotannon verotuki on selvästi kuluttajien maksamaa sähköveroa alhaisempi sillä verotukea ei ole nostettu vastaavasti kuin sähköveroa. Käytännössä verotuki on toimintatukea uusiutuvaan energiaan perustuvalle sähköntuotannolle. EU:n komissio on hyväksynyt Suomen nykyiset sähköntuotannon verotuet vuoden 2011 loppuun asti. Sähköntuotannon tukijärjestelmä muodostuu tuulivoiman, pienvesivoiman, metsähakkeen, kierrätyspolttoaineen ja biokaasun tuista. Tuen perusmäärä on 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Tämä tukitaso koskee siis myös biokaasulla tuotettua sähköä. Tuulivoi-

20 man ja metsähakkeen kilpailukyvyn turvaamiseksi ja parantamiseksi tuulivoimalla ja metsähakkeella tuotetulla sähköllä on korotettu tuki 0,69 senttiä kilowattitunnilta. Kierrätyspolttoaineella tuotetun sähkön tuki on 0,25 senttiä kilowattitunnilta, koska kierrätyspolttoaine ei ole kokonaisuudessaan bioenergiaa. Vuonna 2005 biokaasulla tuotetulle sähkölle maksettiin sähköntuotannon verotukea yhteensä runsaat 52 000 euroa. 2.3.4 Pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pääsyn helpottaminen Pienimuotoisen sähköntuotannon (mukaan lukien biokaasulla tuotettava sähkö) verkkoon pääsyn helpottamiseksi tulee helmikuussa 2008 voimaan laki (Laki sähkömarkkinalain muuttamisesta 624/2007). Lain mukaan jakeluverkonhaltija ei saa sisällyttää pienimuotoisen sähköntuotannon liittymismaksuun sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia ja jakeluverkossa sähköntuotannolta veloitettavilla siirtomaksuilla tulee kattaa suhteellisesti pienempi osuus sähköverkon kustannuksista kuin sähkön kulutukselta perittävillä siirtomaksuilla. Tämän lakimuutoksen mukaan pienimuotoisella sähköntuotannolla tarkoitetaan sähköntuotantolaitosta tai usean sähköntuotantolaitoksen muodostamaa kokonaisuutta, joka liittyy nimellisjännitteeltään enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon. Hallitus on syksyllä 2007 esittänyt lakiin uutta muutosta (HE 116/2007 vp) ja jos esitys hyväksytään, liittymismaksuhelpotus rajoittuu koskemaan enintään 2 MVA:n kokoisia sähköntuotantolaitoksia. Talousvaliokunta on puoltanut muutosesityksen hyväksymistä (TaVM 9/2007 vp). Lisäksi tulee voimaan asetus (Valtioneuvoston asetus sähköntuotannon siirtomaksuista sähkönjakeluverkoissa 691/2007), jonka mukaan jakeluverkkoon liittyneen sähköntuotannon siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitunnilta vuodessa. Jakeluverkolla tarkoitetaan sähköverkkoa, jonka nimellisjännite on pienempi kuin 110 kilovolttia. Siirtomaksu määritetään jakamalla yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta verkkoon syötöstä vuodessa veloitettujen siirtomaksujen summa saman ajan kuluessa verkkoon syötetyn energian määrällä. Siirtomaksuksi ei katsota liittymismaksuja. Edellä, kohdassa 2.3.1 mainitussa valmisteilla olevassa uudessa energiatuen myöntämistä koskevassa valtioneuvoston asetuksessa jakeluverkonhaltijan sähkön tuotannolta veloittamasta liittymismaksusta aiheutuvat kustannukset tultaneen lukemaan energiatuen kannalta hyväksyttäviksi kustannuksiksi.