Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2010

Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2010 Marjo Kalliolinna Pietarsaari 2011

Sisällysluettelo 1 Tarkkailun peruste 1 2 Tarkkailun suoritus 1 3 Taustatiedot 1 4 Kuormitus 4 4.1 Jätevesikuormitus 4 4.2 Muu kuormitus 7 5 Tulokset ja niiden tarkastelu 10 5.1 Yleistä 10 5.2 Veden laatu vuonna 2010 10 5.2.1 Talvi 10 5.2.2 Avovesiaika 12 5.2.3 Meriveden metallipitoisuudet vuonna 2010 16 5.3 Veden laadun vertailu jakson 2004 2008 tuloksiin 20 5.4 Kokkolan sataman metallimääritykset 21 6 Ekologinen luokitus 28 6.1 Pintavesien ekologiesen luokittelun parametrit 28 6.2 Kokkolan edustan ekologinen luokittelu 28 7 Pohjaeläimet vuonna 2010 (Nyman 2011) 31 7.1 Menetelmät 31 7.2 Tulokset 31 7.3 Ekologinen luokittelu 32 8 Sedimentti vuonna 2010 33 8.1 Orgaaninen aines ja ravinteet 33 8.2 Metallit 33 9 Kalataloustarkkailu 42 10 Tiivistelmä 43 Lähdeluettelo 46 Liitteet 1 10 47 Kansikuva: Tankarin majakkasaaren venesatama Foto: Marjo Kalliolinna

1 Tarkkailun peruste 1 Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat Kokkolan kaupungin asumisjätevedet (Kokkolan Vesi) sekä Boliden Kokkola Oy:n, OMG Kokkola Chemicals Oy:n, Kokkola Power Oy:n sekä Kip Infra Oy:n eteläisellä alueella KemFine Oy, Boliden/ rikkihappotehdas, Tetra Chemicals Europe Oy ja Yara Suomi Oy, teollisuusjätevedet sekä Kokkolan satama. Kaupungin puhdistamossa käsitellyt asumisjätevedet johdetaan Hopeakivenlahteen ja teollisuusjätevedet Ykspihlajanlahteen. Purkupaikat on merkitty karttaan (kuva 1). Vesistön tarkkailuvelvoitteet perustuvat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (LSU), Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (LSY) ja Vaasan hallinto-oikeus (VHO) päätöksiin (taulukko 3). Tarkkailua toteutetaan jaksolla 2009 2015 yhteistarkkailuna noudattaen 31.1.2009 päivättyä ohjelmaa, jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt 7.10.2009 (Dnro LSU-2005-Y-140(10)) ja Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö 6.7.2009 (Dnro 826/5723/2008) (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Tässä raportissa esitetään vuoden 2010 tarkkailun tulokset. Edellinen laaja yhteenvetoraportti tehtiin vuonna 2009 ja siinä käsiteltiin edellisen tarkkailujakson 2004 2008 aineistojen yhteenveto (Kalliolinna 2009). 2 Tarkkailun suoritus Tarkkailua on toteuttanut vuodesta 1986 lähtien Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry. Yhteistyökumppanina oli vuoteen 2008 asti Vaasan kaupungin ympäristölaboratorio. Uudella tarkkailujaksolla yhteistyökumppanina näytteenoton ja analysoinnin osalta on Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Tampereelta. Vuosittainen pohjaeläinselvityksen on tehnyt vuodesta 2009 lähtien Curt Nyman (2011). 3 Taustatiedot Kokkolan edustan merialueen näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 2. Tarkkailussa on mukana kaikkiaan 12 meripistettä ja Kaupunginsalmen eli Suntin havaintopiste. Vanhasta ohjelmasta (2005-2008) poistettiin Perhonjoen vaikutusalueella sijainnut piste X. Havaintopaikkojen B (Repskär) ja Perhonjoki (Kauko) tulokset saadaan käyttöön Suomen ympäristökeskuksen Hertta- tietojärjestelmästä. Kruunupyyn ja Korplaxin ja sadanta sekä Kruunupyyn ja Tankarin keskilämpötilat kuukausittain vuonna 2010 sekä pitkän aikavälin (1971 2000) keskiarvot Kruunupyystä on esitetty kuvissa 2 3 (Ilmatieteen laitos 2010). Taulukossa 1 esitetään talven 2009/2010 tilasto jäiden tulosta ja lähdöstä sekä jääpäivien lukumäärä ja vertailu vuosien 1961 1990 jääpäivien lukumääriin (Seinä & Peltola 1991 ja Eriksson 2011). Meriveden korkeuden vaihtelut touko-lokakuussa Pietarsaaren satamassa (Merentutkimuslaitos 2010) ja Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat Kaitforsissa (SYKE 2010, Hertta tietojärjestelmä) vuonna 2010 on esitetty liitteessä 2. Vuoden 2010 kokonaissadanta Kokkolan Korplaxissa (558 mm) oli normaalia (521 mm) suurempi (+7 %) (kuva 2). Vuoden keskilämpötila Tankarissa (2,2 C) oli hieman korkeampi kuin Kruunupyyn keskilämpötila (1,9 C). Kruunupyyssä vuosi oli lähes as-

2 teen normaalia (2,8 C) kylmempi (kuva 3). Perhonjoen keskivirtaama oli vuonna 2010 20,8 m 3 /s eli lähes sama kuin pitkän ajanjakson keskiarvo (20,2 m 3 /s) (liite 3). Kuva 1. Kokkolan edustan merialue, kuormittajat ja näytteenottopisteet. Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Kokkolan edustalla talvella 2009-2010 (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) sekä vertailu vuosien 1961-1990 jäätietoihin (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla 1961-1990) (Seinä & Peltola 1991 ja Eriksson 14.2.2011). Paikka Talvi 2009 2010 1961 1990 A B C D E Min M Max Ykspihlaja, satama 15.12. 18.12. 29.04 12.05. 149 101 155 186 Hungerberg 17.12. 19.12. 01.05. 12.05. 147 84 149 186 Repskär 18.12. 24.12. 01.05. 13.05. 147 77 143 173 Tankar 18.12. 24.12. 04.05. 16.05. 150 59 136 171 Tankar, 2 -W 28.12. 05.01. 10.05. 17.05. 137 50 118 162 Tankar, 5 -W 01.01. 07.01. 15.05. 17.05. 136 37 114 157 Tankar, 10 -W 02.01. 08.01. 16.05. 17.05. 133 35 114 159 Pysyvä jääpeite muodostui rannikolla normaaliin aikaan, mutta ulkomerellä hieman etuajassa. Ykspihlajan satama jäätyi joulukuun puolenvälin jälkeen ja Tankarin ulkopuoli tammikuun alussa (taulukko 1). Pysyvä jääpeitteisyys loppui Tankarin ulkopuolella toukokuu puolivälissä ja Tankarista Yksipihlajan satamaan huhti-toukokuun vaihteessa. Jäätalvi 2009/10 oli siten pituudeltaan Ykspihlajasta Repskäriin normaali ja

3 Tankarissa sekä ulkomerellä noin puoli kuukautta normaalia lyhyempi (Seinä ja Peltola 1991, Eriksson 2011). Kuva 2. Kuukausisadanta Korplaxissa vuonna 2010 sekä pitkän aikavälin keskiarvot (1961 1990 ja 1971 2000/ Kruunupyy) (Ilmatieteen laitos 2010). Kuva 3. Kuukausikeskilämpötila Kruunupyyssä ja Tankarissa vuonna 2010 ja pitkän aikavälin keskiarvot (Kruunupyy 1971-2000) (Ilmatieteen laitos 2010).

4 Talvi 2009/2010 oli viimeaikaisia talvia kylmempi. Lumipeite oli keskimääräistä paksumpi. Tammikuussa satoi erittäin vähän, mutta helmi-toukokuussa satoi runsaasti (kuva 2). Maalis- ja toukokuussa satoi jopa kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Tammi-helmikuu olivat keskilämpötiloiltaan noin pari astetta normaalia kylmempiä (kuva 3). Perhonjoen virtaama oli alkuvuoden kuukausina vain huhtikuussa normaalia suurempi (+34 %). Tammi-maaliskuun virtaamat jäivät vain noin puoleen pitkän ajan keskiarvoista. Perhonjoen virtaama kasvoi maaliskuun loppupuolelta lähtien ja saavutti keväthuipun 17.4. (128 m 3 /s, liite 3). Perhonjoen kevätylivirtaama laski nopeasti ja toukokuun keskivirtaama oli jo normaalia pienempi. Kesä oli tavanomaista lämpimämpi erittäin lämpimän heinäkuun ja tavanomaista lämpimämmän elokuun ansiosta (kuva 3). Lämpimään säähän liittyi myös ukkosia ja rajuilmoja heinä-elokuun vaihteessa. Kesäkuussa satoi normaalisti, mutta heinäkuu oli harvinaisen kuiva (kuva 2). Elokuu oli sateinen. Perhonjoen virtaama oli kesäheinäkuussa normaalia pienempi ja heinäkuun keskivirtaama (4,7 m 3 /s, liite 3) oli alle puolet pitkän ajanjakson keskiarvosta. Virtaama kasvoi elokuussa sateisuudesta johtuen yli kaksinkertaiseksi normaaliin verrattuna (liite 3). Syys- ja lokakuu olivat normaalia sateisempia ja keskilämpötila oli lähellä tavanomaista. Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat olivat edelleen noin kaksinkertaiset normaaliin verrattuna. Marras- ja joulukuu olivat kuivia ja erittäin kylmiä. Perhonjoen virtaama laski marraskuussa lähelle normaalia ja oli joukukuussa enää noin puolet pitkän ajanjakson keskiarvosta. Meriveden pinta vaihteli tammi-helmikuussa enimmäkseen noin -40 - -20 cm:n tasolla (liite 2). Maalis-toukokuussa pinta nousi ja vaihteli tasolla -20 0 cm. Kesäheinäkuussa pinnankorkeus oli lähellä 0 tasoa, mutta oli loppukesällä laskusuunnassa. Meriveden pinta alkoi nousta lokakuun alussa ja oli loppukuusta yli 20 cm. Sen jälkeen pinta laski nopeasti marraskuussa lähelle -60 cm. Loppuvuoden meriveden pinta vaihteli enimmäkseen välillä -40 0 cm. 4 Kuormitus 4.1 Jätevesikuormitus Kokkolan kaupungin (Vesi ja Satama), Kem Fine Oy.n, Boliden/ rikkihappotehtaan, Tetra Chemicals Europe Oy:n, Yara Suomi Oy:n, Boliden Kokkola Oy:n, OMG Kokkola Chemicals Oy:n ja Kokkola Power Oy:n kuormitustarkkailuista on tehty erilliset yhteenvedot. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2010 sekä vertailu aikaisempien vuosien jätevesien kokonaiskuormituksiin on esitetty taulukossa 2 ja vesistökuormituksen luparajat taulukossa 3. Kuvissa 4-5 esitetään jätevesikuormituksen kehittyminen 1970-luvulta lähtien. Rauta on mitattu vuodesta 1996 lähtien vain Kokkolan kaupungin jätevedestä. Orgaanisen hiilen (TOC) kuormitus on mitattu Kip eteläisen alueen jätevedestä vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2010 teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamot toimivat hyvin ja lupaehdot saavutettiin kaikilta osin. Kokkolan Veden puhdistamolla fosforin luparajat täyttyivät kaikilla vuosineljänneksillä. Kiintoaineen käsittelyteho jäi hieman lupaehdosta ensimmäisellä vuosineljänneksellä (tulos 86 %/ lupa 90 %). BOD:n osalta sekä pitoisuusettä reduktiovaatimukset jäivät saavuttamatta (tulos 53 mg/l ja 79 %/ lupa 30 mg/l ja 85

5 Taulukko 2. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2010 ja vertailu vuosien 1995-2009 kokonaiskuormituksiin. Kip eteläinen alue/ Kip Infra* = jolla sijaitsevat Kem Fine Oy, Boliden/ rikkihappotehdas, Tetra Chemicals Europe Oy, Yara Suomi Oy Boliden Kokkola Oy** = sisältää Boliden Kokkla Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy:n ja Oy Kokkola Power Ab:n vedet Kuormittaja Jätevettä BOD 7 COD Fosfori Typpi Kiintoaine TOC Fe Zn Cu As Co+Ni Cd Hg Vuosi 2010 m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Kokkolan Vesi 8 140 234 646 2,0 429 205 Kip eteläinen alue* 87 337 5,1 36 440 557 3,7 0,15 0,020 0,011 Boliden Kokkola Oy** 9 555 646 24 0,15 0,21 0,04 4,1 0,014 0,002 Yhteensä 2010 105 032 234 646 7,1 1 111 645 557 24 3,9 0,21 0,19 4,1 0,034 0,013 Yhteensä 2009 101 598 297 766 7,1 1 280 694 530 29 4,5 0,37 0,18 8,5 0,066 0,024 Yhteensä 2008 99 470 246 611 8,6 965 589 471 14 3,8 0,23 0,41 5,2 0,074 0,012 Yhteensä 2007 100 360 173 570 7,4 876 381 447 17 4,1 0,24 0,43 5,1 0,056 0,006 Yhteensä 2006 106 632 159 523 7,0 690 451 508 15 7,0 0,25 0,30 5,4 0,053 0,008 Yhteensä 2005 119 393 225 643 7,2 1 042 517 602 11 7,7 0,21 0,53 4,2 0,065 0,007 Yhteensä 2004 110 811 211 604 7,0 995 689 526 12+ 6,9 0,30 0,88 8,8 0,075 0,009 Yhteensä 2003 103 322 325 784 6,3 1 017 697 450 5+ 4,1 0,22 0,91 4,3 0,043 0,007 Yhteensä 2002 104 355 167 577 6,3 963 569+ 475 8+ 0,7+ 0,23 0,07+ 4,3 0,030+ 0,009 Yhteensä 2001 90 724 129 509 6,7 933 584+ 390 12+ 1,2+ 0,23 0,05+ 3,5 0,077+ 0,009 Yhteensä 2000 94 558 139 543 6,7 1 320 182++ 413 40+ 2,8+ 1,59 0,08+ 10,1 0,106+ 0,011 Yhteensä 1999 94 281 105 523 5,0 1 073 133++ 446 37+ 1,8+ 1,11 0,13+ 12,5 0,081+ 0,009 Yhteensä 1998 116 339 142 619 7,5 1 162 180++ 600 28+ 2,1+ 0,19 0,13+ 4,7 0,071+ 0,016 Yhteensä 1997 132 726 120 10,6 890 126++ 730 89+ 3,6+ 0,47 0,19+ 18,6 0,110+ 0,020 Yhteensä 1996 136 192 161 9,7 786 149++ 673 28+ 1,1+ 0,19 0,10+ 7,9 0,080+ 0,013 Yhteensä 1995 113 848 252 8,8 782 1 052 175 6,0+ 0,44 0,14+ 21,6 0,260+ 0,023 + = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen kuormitusta. ++ = luvussa ei ole Kip eteläisen alueen eikä Boliden Oy:n kuormituksia.

6 %) ensimmäisellä vuosineljänneksellä sekä reduktiovaatimus myös toisella vuosineljänneksellä (tulos 73 %). COD:n käsittelyteho jäi vajaaksi (tulos 66-69 %/ lupa 75 %) kaikilla muilla paitsi kolmannella vuosineljänneksellä. Taulukko 3. Kokkolan edustan merialueen tarkkailuvelvollisten vesistökuormituksen luparajat. Tarkkailuvelvollinen Päätös Luparajat Kokkolan Vesi LSY 47/2005/1 BOD 7 (ATU) 30 mg/l 85 % VYO 07/0566/2 Fosfori 0,4 mg/l 90 % KHO 3590/1/07 1.1.2012 alkaen (1/4 v keskiarvona) BOD 7 (ATU) 10 mg/l 95 % COD Cr 75 mg/l 85 % Fosfori 0,3 mg/l 90 % Ammoniumtyppi 8 mg/l 80 % Kokkolan Satama LSY 37/2004/2 LSY 46/2006/2 Kip Infra Oy LSY 65/2001/3 Fosfori 3 t/a VHO 04/0155/1 Typpi 20 t/a Elohopea 5 kg/a netto TOC 5 t/a netto Kemira Fine Chemicals Oy LSU 2004 Y - 1228 Biol. help. haj. liuottim. 100 tn/a TOC <2 tn/a Yhteinen purkuputki: *OMG Kokkola Chemicals Oy LSY 66/2001/3 Typpi 550 t/a VHO 04/0156/1 Rauta 60 t/a *Boliden Kokkola Oy LSY 67/2001/3 Sinkki 3 t/a VHO 04/0157/1 Kupari 0,5 t/a Arseeni 0,08 t/a Koboltti + Nikkeli 10 t/a Kadmium 70 kg/a Elohopea 8 kg/a netto *Kokkola Power LSY 31/2008/2 LSY 32/2008/2 Vuonna 2010 jäteveden kokonaismäärä oli jokseenkin sama kuin edellisellä tarkkailujaksolla (2004 2008). Orgaaninen-, typpi-, kiintoaine-, rauta- ja elohopeakuormitukset kasvoivat vuosien 2004 2008 keskiarvokuormitukseen verrattuna. Sinkki-, arseeni-, koboltti- ja kadmiumkuormitukset vähenivät edelliseen jaksoon verrattuna.

7 Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina 1986-2010 (Kip eteläinen alue/ Kip Infra = Kem Fine Oy, Boliden/ rikkihappotehdas, Tetra Chemicals Europe Oy, Yara Suomi Oy ja Boliden ym = Boliden Kokkola Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy ja Oy Kokkola Power Ab) (jatkuu seuraavalla sivulla). 4.2 Muu kuormitus Perhonjoki (F = 2 524 km 2 ) laskee kaakosta Kokkolan edustan Trullöfjärdenille ja Kaupunginsalmi eli Sunti (Vikströmsbäcken F = 28,3 km 2 ) laskee kaupungin keskustan kautta Kaustarinlahdelle (kuva 1). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen analyysitulosten (Kauko) vuosina 2009 2010 ja Kaitforsin virtaamien perusteella lasketut Perhonjoen ainevirtaamat (P, N, Fe) vuonna 2010 on esitetty liitteessä 4. Kuvassa 6 esitetään ensin Perhonjoen keskivirtaama ja verrataan joen ravinne- ja metallivirtaamia teollisuudesta tulevaan kuormitukseen vuosina 1991 2010. Muita metalleja kuin rautaa ei Perhonjoesta analysoitu vuonna 2010.

8 Kuva 5. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina 1986-2010 (Kip eteläinen alue/ Kip Infra = Kem Fine Oy, Boliden/ rikkihappotehdas, Tetra Chemicals Europe Oy, Yara Suomi Oy ja Boliden ym = Boliden Kokkola Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy ja Oy Kokkola Power Ab) Perhonjoen keskivirtaama oli vuonna 2010 20,8 m 3 /s, mikä oli vain hieman suurempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo (20,2 m 3 /s, kuva 6). Perhonjoen ravinnevirtaamat olivat vuonna 2010 38 tonnia fosforia ja 7590 tonnia typpeä (liite 4.2).

9 Kokkolan edustan merialueen fosfori-, rauta ja sinkkikuormituksesta valtaosa tulee Perhonjoesta (kuva 6). Sen sijaan typpi- ja nikkelikuormitus jakaantuvat hieman tasaisemmin jätevesien ja Perhonjoen kesken. Ravinne- ja metallikuormituksien suuret vuosivaihtelut johtuvat ennen kaikkea Perhonjoen virtaamavaihteluista. Jätevesien ja Perhonjoen kokonaiskuormitukset ovat fosforin ja nikkelin osalta 1990- luvulta lähtien hieman laskeneet, typpi- ja rautakuormitukset vaihtelevat Perhonjoen virtaaman mukaan ja sinkkikuormitus on kasvanut Perhonjoen sinkkivirtaamista johtuen. Teollisuudesta tuleva kuormitus on vähentynyt 1970- ja 1980-lukujen taitteesta lähtien ja metallien osalta vähennys on ollut suurin (kuva 5). Kuva 6. Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitforsin voimalaitos) ja jätevesien sekä Perhonjoen fosfori-, typpi- ja rautakuormitus vuosina 1991 2010. Perhonjoen sinkkija nikkelivirtaama vuosina 1995-2009 (Perhonjoen aineisto: E-P ELY-keskus, Ni ja Zn ei analysoitu Perhonjoen havaintopaikalta VP 10 600 vuonna 2010).

5 Tulokset ja niiden tarkastelu 5.1 Yleistä 10 Talvella virtauksia synnyttävät pääasiassa vedenkorkeusvaihtelut. Perhonjoen virtaama on niin pieni, että se ei aiheuta merkittäviä virtauksia (Lehtinen ym. 1988). Jääpeitteisenä aikana makea jokivesi ja jätevedet erottuvatkin erillisenä kerroksena heti jään alla vielä usean kilometrin päässä purkualueista. Avovesiaikaan pääasiallisin virtausten aiheuttaja on tuuli (Lehtinen ym. 1988). Silloin joki- ja jätevedet sekoittuvat tehokkaasti koko vesimassaan. Seuraavassa tarkastellaan erikseen talven (n = 1) ja avovesikauden (n = 8) veden laatua. Vuoden 2010 tarkkailut ja niiden ajankohdat ovat liitteessä 1 sekä tulokset liitteessä 5. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset Repskäristä (B) on koottu liitteeseen 6. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon uimavesitulokset Kokkolan edustan merialueelta ovat liitteessä 7. Rehevöitymistä seurattiin pääasiassa mittaamalla avovesiaikaan pintavesikerroksen (0-2 m) sisältämän a-klorofyllin (lehtivihreän) määrää. Vuosittaiset pohjaeläinnäytteet otettiin keväällä 2010 ja tulokset on raportoitu erikseen (kohta 6) (Nyman 2011). 5.2 Veden laatu vuonna 2010 5.2.1 Talvi Näytteenotto-olosuhteet Maaliskuun näytteenotto oli 15.3. Ennen näytteenottoa meriveden pinta laski muutamana päivänä ja oli ennen näytteenottoa -17 cm, mutta nousi näytteenottopäivänä -10 cm:iin. Pisteeltä A ei saatu näytettä huonon jäätilanteen takia. Muilla pisteillä jäänpaksuus oli 6 dm. Veden näkösyvyys oli huonoin Perhonjoen vaikutusalueella (S ja K: 0,7 m) ja paras Rummelgrundissa (U: 3,4 m). Jäte- ja jokivesien leviämisalueet Jäte- ja jokivedet kulkeutuvat merivettä kevyempinä erillisenä kerroksena heti jään alla ja siten pintaveden laatu poikkeaa normaalitalvina muun vesipatsaan vedenlaadusta. Kohonneet kokonaistyppi- ja ammoniumtyppi- sekä metallipitoisuudet (Ni, Zn ja Co) kuvastavat jätevesien vaikutusta. Perhonjoen vaikutusalueella pintavesi on makeampaa, ruskeampaa, happamampaa ja rautapitoisempaa kuin syvempi merivesi. Maaliskuun 2010 analyysitulosten perusteella arvioidut jäte- ja jokivesien leviämisalueet on esitetty kuvassa 7. Talvella 2010 jätevesien vaikutukset näkyivät selvästi Ykspihlajanlahdella Bolidenin edustalla (H) typpipitoisuudessa. Pisteen H pintaveden kokonaistyppi- (1 700 µg/l), ammoniumtyppi- (860 µg/l) ja rautapitoisuudet (1 200 µg/l) olivat korkeat (liite 5.2). Myös kaupungin jätevedenpuhdistamon edustan (I) pintaveden pitoisuudet olivat korkeat (1 100 µg N/l ja 840 µg Fe/l). Metalleista sinkkipitoisuudet olivat kohollaan sekä Bolidenin edustan pintavedessä (H: 15 µg/l) että Kip eteläisen alueen edustan alusvedessä (E: 16 µg/l). Lisäksi Kip eteläisen alueen edustan alusveden nikkeli- ja kobolttipitoisuudet olivat hieman kohonneet ja elohopeapitoisuudet ylittivät määritysrajan (0,002 µg/l).

11 Voimakkaimpina jätevesivaikutukset näkyivät Perandön syvänteessä (C -1 m). Pohjan lähellä happitilanne oli huono (kyll% 24). Alusveden ravinne- (kok-n: 2 900 µg/l, NH 4 -N 2 000 µg/l, NO 2+3 -N 530 µg/l ja kok-p 30 µg/l) ja metallipitoisuudet (As: 1,1 µg/l, Co: 12 µg/l, Ni: 12 µg/l ja Zn: 31 µg/l) olivat selvästi kohonneet. Ykspihlajan lahdella (R4, E ja H) sekä Hopeakivelahdella (I) pintaveden johtokykvyt olivat selvästi alentuneet (447 496 ms/m) ja etenkin alusvesi oli hapanta (ph 5,9 6,2). Perhonjoen virtaama oli tammi-maaliskuussa selvästi normaalia pienempi (liite 3). Merialueella Perhonjoen vesien vaikutus jäi vähäiseksi. Pisteellä S veden johtokyky (355 ms/m) sekä ph (6,9) olivat laskeneet ja väri (110 mg Pt/l) sekä fosfori- ja rautapitoisuudet olivat kohonneet (20 µg P/l ja 1 100 µg Fe/l). Suntin vesien vaikutukset jäivät Kaustarinlahdella (P) vähäisemmiksi kuin Perhonjoen vaikutukset pisteellä S. Kaustarinlahdella (P) koko vesipatsaan happipitoisuus (41 43 %) oli selvästi alentunut sekä typpipitoisuus oli kohonnut (1 000 940 µg/l) ja alusvesi oli hapanta (ph 6,2). Huonoon kevättalven happitilanteeseen on saattanut vaikuttaa loppuvuoden kylmyys ja sen johdosta matalien lahtialueiden aikainen jäätyminen. Ulomman Kaustarinlahden pisteen (J) alusveden happipitoisuus (41 %) oli alentunut ja sinkki- (40 µg/l) sekä kadmiumpitoisuus (0,2 µg/l) kohonnut. Lisäksi pintaveden kokonaistyppi- (1 500 µg/l) ja ammoniumtyppipitoisuudet (970 µg/l) olivat korkeat, johon vaikuttanee Suntin vesien lisäksi pisteelle levinneet jätevedet. Myös Trullevinniemen lähipisteellä (K) joki- ja jätevesien vaikutukset sekoittuivat toisiinsa ja näkyivät etenkin pintaveden happamuudessa ja typpipitoisuuksissa. Maaliskuu 2010 Kuva 7. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut joki- ja jätevesien leviämisalueet maaliskuussa 2010.

12 Tarkkailutuloksissa jäte- ja jokivesivaikutukset näkyivät melko laajalla alueella ja vain uloimmilla pisteillä ei vaikutuksia ollut havaittavissa. ELY-keskuksen ottamissa alkuvuoden näytteissä Repskärissä (B) näkyi maaliskuun alussa otetussa näytteessä (10.3.) jokivesien vaikutuksia pintavedessä. Vesi oli tummaa (90 mg Pt/l) ja ravinnepitoisuudet (19 µg P/l ja 1 100 µg N/l) olivat kohonneet (liite 4.2). 5.2.2 Avovesiaika Näytteenotto-olosuhteet Taulukoon 4 on kerätty näytteenottopäivien sääolosuhteet. Taulukko 4. Näytteenottopäivien sääolot Kokkolan edustalla vuonna 2010. Päivä Sääolot Huomautuksia Tuulen suunta Tuulen nopeus Ilman lämpötila Pilvisyys m/s C 17.5. 90 3 15 1/8 A: jäälauttoja, H: hieman levää 7.6. 360 2 10 1/8 C, D, I: leväsamennusta 21.6. 250 7-2 13 1/8 U: leväsamennusta 12.7. 180 9 20 8/8 26.7. 45 5 23 8/8 9.8. 215 2-3 17 8/8 23.8. 10 8-9 17 8/8 J: samea vesi 19.9. 360 2-3 8/8 Kesän laajat näytteenotot Kesäkuun alun näytteenottokerralla (7.6., liite 5.4) merivesi oli ulompana viileää, mutta rannikolla jo lämpimämpää (1 m 8,7 13,4 C). Heikkoa lämpötilakerrostuneisuutta oli syvimmillä pisteillä. Näkösyvyys vaihteli Kaustarinlahden (P) 1,4 m:stä Rummelgrundin (U) 3,8 m:iin. Vesipatsas oli melko tasalaatuinen kaikilla pisteillä ja vain Yksipihlajanlahden pisteillä (D, R4, ja E) sekä Perhonjoen vaikutusalueen pisteellä S pintaveden johokykyarvot olivat muuta vesipatsasta matalammat. Kaustarinlahdella (P ja J) koko vesipatsaan johtokyky oli laskenut ja vesi oli tummempaa (40 55 mg Pt/l) ja sameampaa (3,4 5,0 FNU) kuin muilla pisteillä. Rautapitoisuudet olivat Kaustarinlahden perukassa (P) korkeimmat 320 380 mg/l). Kokonaistyppi- (700 µg/l) ja ammoniumtyppipitoisuudet (170 µg/l) olivat selvästi korkeimmat Hopeakivenlahdella (I). Kasviplanktontuotanto oli voimakkailta Ykspihlajanlahdella pisteillä D ja R4 (21 µg/l) sekä pisteellä E (19 µg/l) ja Kaustarinlahden ulommalla pisteellä (J: 18 µg/l). Voimakkaan tuotannon seurauksena hapen ylikyllästystä esiintyi Ykspihlajanlahdella (D, R4, E ja H), Hopeakivenlahdella (I) ja Kaustarinlahdella (J ja P). Vedessä oli vielä fosfaattifosforia, mutta ammoniumtyppi oli kulutettu loppuun muilla pisteillä paitsi Bolidenin edustalta (H) ja Hopeakivenlahdelta (I). Elokuun alussa (9.8., liite 5.7) pintaveden lämpötilat (17,0 20,4 C) olivat korkeimmillaan. Perandössä (C) vallitsi selvä lämpötilakerrostuneisuus. Muilla pisteillä kerrostuneisuus oli lievä. Näkösyvyys vaihteli Kaustarinlahden (P) 1,6 m:stä uloimman pisteen (A) 5,6 m:iin. Perandön (C), Rummelgrundin (U) ja Ykspihlajanlahden pisteen D alusveden happipitoisuudet (kyll% 72-77) ja ph-arvot (ph 7,5 7,6) olivat matalimmat. Kaustarinlahden pohjukassa (P) vesi oli sameinta (6,8 11 FNU), tumminta (40 mg Pt/l) sekä ravinne- (540-510 µg N/l ja 32 µg P/l) ja rautapitoisinta (410 740 µg/l).

13 Ammoniumtyppä oli kuitenkin enemmän Hopeakivenlahden (I) pintavedessä (100 µg/l). Kaustarinlahdella kasviplanktontuotanto oli voimakkainta (P: 20 µg/l). Hapen ylikyllästystä ei esiintynyt millään pisteellä. Fosfaattifosfori oli loppunut tai sitä oli muutamia mikrogrammoja (1 m 1 3 µg/l). Uimavesien laatu Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon ottamissa kesän 2010 uimavesinäytteissä uimavedelle asetetut mikrobiologiset laatuvaatimukset täyttyivät muutamaa Punakalliolta otettua näytettä lukuun ottamatta. Punakallion näytteessä 20.7. suolistoperäisten enterokokkien määrä (230 pmy/100 ml) ylitti uimaveden laatuvaatimuksen (200 pmy/100 ml) (liite 7). Uusintanäyte otettiin 19.7., jolloin tilanne oli parantunut. Sinileviä havaittiin Vanhansatamanlahden uimarannalla 11.8. runsaasti ja Punakallioilla 19.7. vähän. Järvisyyhyilmoituksia ei tullut kesällä 2010 Kokkolan edustalta (terveystarkastaja Kontinaho sähköposti 2011). Rehevöityminen Avovesikauden 2010 a-klorofyllin keskiarvoihin perustuva kartta rehevöitymisluokituksineen on kuvassa 8. Luokitus on tehty edellisvuosien tapaan seuraavia klorofyllin rajaarvoja käyttäen (käytetty myös Vaasan ja Pietarsaaren merialueiden rehevyysluokitukseen, laatineet Aaltonen & Kyröläinen): Rehevyysluokka a - klorofylli erittäin rehevä > 100 µg/l hyvin rehevä 30 100 µg/l rehevä 10 30 µg/l lievästi rehevä 5 10 µg/l rehevöitymässä 2 5 µg/l karu < 2 µg/l Kokkolan edusta jakaantui kesällä 2010 kolmeen rehevyysluokkaan (kuvat 8-9). Kaustarinlahti (P ja J) erottui muusta merialueesta ja kuulu luokkaan rehevä. Hopeakivenlahti (I) ja Ykspihlajanlahden rantapisteet ja piste D kuuluivat luokkaan lievästi rehevöitynyt ja muu merialue kuului luokkaan rehevöitymässä. Kaustarinlahti (P ja J: noin 11 µg/l) oli selvästi rehevämpi kuin Ykspihlajanlahden rehevimmät pisteet (R4 ja E: noin 7,5 µg/l). Kaustarinlahden klorofyllitaso oli lähes nelinkertainen uloimpien ja karuimpien pisteiden (A ja U) klorofyllitasoon (noin 3 µg/l) verrattuna. Veden laadun vaihtelu avovesiaikaan 2010 Kesän 2010 klorofylli- ja kokonaisravinnepitoisuuksien vaihtelu pisteillä P, H, E, D, A ja B/ ELY ilmenee kuvasta 10. Kaustarinlahden piste P kuvaa rehevää lahtialuetta, Ykspihlajanlahden pisteet E ja H teollisuuden purkualueita, D vaihettumisaluetta ja B sekä A karumpaa ulkoaluetta. Uloimmilla pisteillä klorofylliarvot olivat matalimmat ja tasaisimmat (kuvassa 10 piste A: vaihtelu 1,2 7,6 µg/l, keskiarvo 3,2 µg/l). Kaustarinlahdella (P) taso oli korkeampi ja vaihtelut suurempia (5,2 20,0/ ka 11,5 µg/l). Uloimmista pisteistä ELY-keskuksen seuraamalla Repskärin pisteellä (B) klorofyllikeskiarvo oli hieman korkeampi ja vaihtelu oli suurempaa (B/ ELY: 1,9 14,0/ ka 4,1 µg/l) kuin pisteellä A. Kip eteläisen alueen edusta (E) ja vaihettumisalue (D) olivat kesällä 2010 hieman rehevämpiä kuin Bolidenin edusta (H).

14 Kesä 2010 Kuva 8. Rehevöitymisluokitus Kokkolan edustan merialueella avovesiaikaan 2010 (n=8). Repskär B/ ELY = 4,1 µg/l (aineisto: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2010). Kuva 9. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot sekä vaihteluvälit avovesiaikaan 2010.

15 Kuva 10. Havaintopaikkojen A, B, D, E, H ja P a-klorofylli-, fosfori- ja typpipitoisuuksien vaihtelu kasvukaudella 2010 (B/ ELY = E P ELY-keskuksen tuloksia).

16 Kesän 2010 klorofyllihuippu oli tavallista isompi ja se ajoittui kesäkuun alkuun (7.6.), jolloin kaikilta multa pisteiltä paitsi Kaustarinlahden perukasta (P) mitattiin kesän maksimiklorofyllit (4,2 21 µg/l). Tuolloin mitattiin myös ELY-keskuksen laajemmassa aineistossa Repskärin (B/ ELY) klorofyllimaksimi (14 µg/l, n = 14). Kaustarinlahden perukasta (P) kesäkuuta korkeampi klorofylli mitattiin elokuun alussa (9.8. 20 µg/l). Koko kesän suurimmat klorofyllitulokset havaittiin Ykspihlajanlahdella (D ja R4: 21 µg/l) kesäkuun alussa. Alkukesän klorofyllimaksimien jälkeen klorofyllit pienenivät melko tasaisesti syksyä kohti. Sateinen loppukesä toi Kaustarinlahdelle runsaasti fosforia ja kesän toinen klorofyllihuippu (20 ja 16 µg/l) osui elokuun alkuun (9.8.). Elokuun lopussa (12 µg/l) ja syyskuun puolivälissä (9,2 ja 7,6 µg/l) Kaustarinlahden (P ja J) klorofyllit olivat vielä selvästi muita pisteitä korkeammat. Kesäkuun alun intensiivinen kasviplanktontuotanto nosti meriveden ph-arvot yli ph 8:n uloimpia (A, C ja U) ja Trullöfjärdenin vaikutusalueen pisteitä (K ja S) lukuun ottamatta. Samoilla pisteillä vallitsi myös hapen ylikyllästystila. Kesäkuun lopussa ph-arvot olivat laskeneet jo alle ph 8:n. Kokonaisfosforipitoisuuksissa näkyi selvät tasoerot Kaustarinlahden (P ka 24 µg/l), Ykspihlajanlahden (E, H ja D ka 14-18 µg/l) ja uloimman pisteen (A ka 9 µg/l) välillä (kuva 10). Repskärin fosforitaso (B/ ELY ka 14 µg/l) oli samaa tasoa Ykspihlajanlahden pisteiden kanssa. Kokkolan edustan fosforipitoisuudet vaihtelivat tarkkailutuloksissa avovesikaudella 2010 välillä 7 58 µg/l. Korkein fosforipitoisuus mitattiin Perandöstä (C) toukokuussa ja seuraavaksi korkeimmat Kaustarinlahaden perukasta (P) elokuussa (32 ja 36 µg/l). Fosfaattifosfori oli loppunut toukokuussa ja muina näyttenottokertoina se oli joko loppunut tai se oli hyvin vähissä. Kokonaistypen alueelliset vaihtelut olivat kuvassa 10 verratuilla pisteillä vähäisempiä kuin fosforilla. Typpitaso oli korkein Bolidenin edustalla (H: ka 490 µg/l). Seuraavaksi korkein typpitaso oli Kaustarinlahdella (P ja J: 440 µg/l) ja lähes samaa tasoa se oli myös Hopeakivenlahdella (I: 430 µg/l). Uloimmalla pisteellä taso oli matalin (A ka 340 µg/l). ELY-keskuksen tuloksissa Repskärin kesän typpikeskiarvo (B/ ELY ka 450 µg/l) oli jopa korkeampi kuin Kaustarinlahden keskiarvo, mikä johtui ennen kaikkea Repskärin muutamista kevään korkeista arvoista (esim. 28.4. 1 200 µg/l, kuva 10). Tarkkailutuloksissa typen vaihteluväli koko merialueella oli välillä 270 840 µg/l. Typen korkeimmat pitoisuudet mitattiin Bolidenin edustalta (H 17.5. ja 23.8.: 840 ja 750 µg/l) ja Hopeakivenlahdelta (I 7.6.: 700 µg/l). Epäorgaanisia typpiyhdisteitä (nitraatti- ja ammoniumtyppi) oli yleensä mitattavia pitoisuuksia. Ammoniumtyppi oli kuitenkin kulutettu kesäkuun alussa loppuun muilta pisteiltä paitsi Bolidenin edustalta (H) ja Hopeakivenlahdelta (I). Kaustarinlahden perukasta (P) oli epäorgaaninen typpi loppu sekä kesäkuun (21.6.) että elokuun (23.8.) lopussa. 5.2.3 Meriveden metallipitoisuudet vuonna 2010 Kokkolan edustalla vuonna 2010 mitatuista metalleista sinkki, koboltti ja nikkeli sekä elohopea ja kadmium ovat vesieliöille haitallisia, joten niiden osalta tarkkailussa mitattuja pitoisuuksia verrataan haitattomaksi arvioituihin pitoisuustasoihin. Haitattomat pitoisuudet on yleensä ilmoitettu liukoisina pitoisuuksina (määritetty 0,45 µm suodatuksen jälkeen). Vertailussa on käytetty kokonaispitoisuuksia tai kirjallisuudessa esi-

17 tettyjä muuntoarvoja, koska merivedessä liukoiset metallipitoisuudet ovat useimmiten niin pieniä, että tulokset jäävät alle määritysrajan. Kokkolan edustalla kokonaismetallipitoisuudet on analysoitu mahdollisimman pienillä määritysrajoilla ja saatu ympäristönlaatunormeihin ja haitattomiin pitoisuuksiin verrattavia tuloksia. Haitattomina pitoisuuksina on käytetty elohopealle, kadmiumille ja nikkelille Valtioneuvoston asetuksen 868/ 2010 mukaista ympäristönlaatunormia (EQS), sinkille EU:n riskinarvioinnissa (Risk Assessment Report 2008) määritettyä haitatonta pitoisuutta ja koboltille Nagpalin (2004) suosituspitoisuutta. Elohopea (kuva 11) Elohopea määritettiin ohjelman mukaan vain talvinäytteistä (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Maaliskuussa 2010 elohopeapitoisuudet olivat Perandössä (C) ja Rummelgrundissa (U) alle määritysrajan (0,002 µg/l). Kip eteläisen alueen edustan (E) alusvedestä mitattiin 0,008 µg/l ja Bolidenin edustan (H) pintavedestä 0,005 µg/l. Nämä molemmat tulokset jäivät selvästi alle EQS-pitoisuuden (0,05 µg/l). Kuva 11. Elohopeapitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella talvella 2010. EQS (Environmental Quality Standard, VN:n asetuksessa 868/2010 asetettu ympäristönlaatunormi) arvo elohopealle on 0,05 µg/l. Kadmium (kuva 12) Kadmiumpitoisuudet jäivät useimmissa kesänäytteissä alle määritysrajan (0,05 µg/l). Talvella mitattiin korkeimmat kadmiumpitoisuudet Kaustarinlahden (J 0,2 µg/l) ja Perandön (C: 0,1 µg/l) alusvedestä. Näistä Kaustarinlahden pitoisuus oli sama kuin kadmiumin ympäristönlaatunormi (EQS 0,2 µg/l). Pisteen koko vuoden kadmiumkeskiarvo (0,07 µg/l) jäi kolmasosaan ympäristönlaatunormista. Nikkeli (kuva 13) Kaikki mitatut nikkelipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin ympäristölaatunormi (EQS 20 µg/l). Korkein nikkelipitoisuus mitattiin talvella Perandön (C) alusvedestä (12 µg/l). Tämä kokonaisnikkelipitoisuus jäi alle liukoisen nikkelin ympäristönlaatunormin ja myös koko vuoden keskiarvo (4,7 µg/l) oli alle neljäsosan ympäristönlaatunormista. Seuraavaksi suurimmat pitoisuudet saatiin Rummelgrundin (U: 3,9 µg/l) pintavedestä ja Kip eteläisen alueen (E: 3,6 µg/l) alusvedestä talvella. Kesän korkein pitoisuus mitattiin Bolidenin edustalta (H: 3,4 µg/l) kesäkuussa.

18 Kuva 12. Kadmiumpitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2010. EQS (Environmental Quality Standard, VN:n asetuksessa 868/2010 asetettu ympäristönlaatunormi) arvo kadmiumille on 0,2 µg/l. Kuva 13. Nikkelipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2010. EQS (Environmental Quality Standard, VN:n asetuksessa 868/2010 asetettu ympäristönlaatunormi) arvo nikkelille on 20 µg/l. Arseeni (kuva 14) Arseenipitoisuudet olivat erittäin pieniä kaikilla havaintopaikoilla. Arseenia mitattiin eniten elokuussa Kaustarinlahden alusvedestä (J: 1,7 µg/l) ja pisteen alusveden koko vuoden keskiarvo oli muita pisteitä korkeampi (1,1 µg/l). Seuraavaksi suurimmat pitoisuudet saatiin elokuussa Kip eteläisen alueen edustan (E: 1,2 µg/l) ja maaliskuussa Perandön (C: 1,1 µg/l) alusvedestä. Vähiten arseenia oli uloimmalla pisteellä (A: ka 0,6 µg/l). Koboltti (kuva 15) Talvella mitattiin Perandön (C) alusvedestä kobolttipitoisuus 12 µg/l ja se ylitti haitattoman pitoisuuden (4,0 µg/l) kolminkertaisesti, minkä seurauksena Perandön (C) alusveden koko vuoden keskiarvo (4,4 µg/l) ylitti haitattoman pitoisuuden. Avovesiaikaan kaikki pitoisuudet jäivät selvästi alle haitattoman pitoisuuden. Korkeimmat avovesiajan kobolttipitoisuudet (2,0 ja 2,8 µg/l) mitattiin Bolidenin edustalta (H). Sinkki (kuva 16) Korkeimmat sinkkipitoisuudet mitattiin talvella Kaustarinlahden (J: 40 µg/l) ja Perandön (C: 31 µg/l) alusvedestä. Nämä ylittivät sinkin haitattoman pitoisuuden (21 µg/l), mutta molempien pisteiden alusveden koko vuoden keskiarvot (17 ja 12 µg/l) jäivät sen alle.

19 Seuraavaksi korkeimmat sinkkipitoisuudet mitattiin Bolidenin edustalta (H) pintavedestä maaliskuussa (15 µg/l) ja kesäkuussa (11 µg/l). Muilla pisteillä pitoisuudet jäivät alle 10 µg/l. Kuva 14. Arseenipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2010. Kuva 15. Kobolttipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2010. Haitaton pitoisuus koboltille on 4 µg/l (Nagpal 2004). Kuva 16. Sinkkipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2010. Haitaton pitoisuus sinkille on 21 µg/l (Risk Assesment Report 2008).

20 Rauta (kuva 17) Korkeimmat rautapitoisuudet mitattiin Bolidenin edustalta (H: 1 200 µg/l) ja Perhonjoen vaikutusaleen pisteeltä S (1 100 µg/l) talvella. Kuitenkin Kaustarinlahden perukan alusvedessä oli koko vuoden keskiarvo korkein (-1m 480 µg/l). Edellisten pisteiden (H ja S) pintaveden koko vuoden keskiarvot (460 µl) olivat lähellä Kaustarinlahden tasoa. Seuraavaksi eniten rautaa oli keskimäärin Kaustarinlahden (P: 360 µg/l) ja Hopeakivenlahden (350 µg/l) pintavedessä. Selvästi vähiten rautaa oli uloimman pisteen A (ka 38 µg/l) ja Perhonjoen vaikutusalueen pisteen S (ka 36 µg/l) alusvedessä. Rautapitoinen Perhonjoen vesi liikkuu merelle pintavedessä, joten rautapitoisuus ei nosta juurikaan alusveden rautapitoisuutta. Kuva 17. Rautapitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2010. 5.3 Veden laadun vertailu jakson 2004 2008 tuloksiin Merialueen pintaveden (1 m) keskimääräiset typpi- ja rautapitoisuudet olivat talvella 2010 suurempia kuin edellisen tarkkailujakson (2004 2008) talvien keskiarvot (liite 9.1). Koko merialueen kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuutta nosti lähinnä pisteiltä H, I, J, P ja K mitatut korkeat pitoisuudet. Fosforipitoisuudet olivat hieman pienempiä pisteitä H ja I lukuun ottamatta, missä fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin edellisellä jaksolla. Nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat jokseenkin tavanomaista tasoa, mutta kobolttipitoisuudet olivat vuonna 2010 pienempiä lukuun ottamatta pistettä U, jonka pitoisuus oli lähes kaksinkertainen edelliseen jaksoon verrattuna. Kokkolan edustan kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuuksien keskiarvot olivat kesällä 2010 selvästi korkeammat kuin jakson 2004-2008 pintaveden avovesiajan keskipitoisuudet (liite 9.2). Keskimäärin merialueen ammoniumtyppipitoisuudet kasvoivat noin puolella (23 35 µg/l) kesällä 2010 edelliseen jaksoon verrattuna. Eniten kasvoivat uloimman pisteen (A) ja Ykspihlajanlahden pisteiden (C, D, R4, E ja H) sekä Hopeakivanlahden (I) ammoniumtaso. Kokonaisfosforipitoisuudet pysyivät jokseenkin samalla tasolla jaksoon 2004 2008 verrattuna, mutta uloimmalla pisteellä (A) ja Ykspihlajanlahden pisteillä (C ja D) pitoisuustaso kasvoi edellisen tarkkailujakson keskiarvoon verrattuna. Tarkkailujakson 2004-2008 klorofyllikeskiarvoihin verrattuna Kokkolan edustan merialue oli puolta rehevämpi avovesikaudella 2010 (+55 %) (kuva 18 ja liite 9.2). Klorofyllipitoisuudet olivat kaikilla pisteillä suuremmat edellisen jakson keskiarvoihin verrattuna.

21 Koko merialueen keskimääräinen klorofyllitaso (6,2 µg/l) oli lähes yhtä korkea kuin jakson 1986 1989 keskimääräinen klorofyllitaso (6,5 µg/l), mutta ei kuitenkaan niin rehevä kuin rehevimpään aikaan jaksolla 1990 1994 (8,3 µg/l). Korkeaan klorofyllitasoon vaikutti ennen kaikkea se, että kesäkuun klorofyllit olivat tavanomaista korkeampia. Kuva 18. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot avovesiaikaan tarkkailujaksoilla 1986 1989, 1990 1994, 1995 1998, 1999 2003, 2004 2008 ja vuonna 2010. 5.4 Kokkolan sataman metallimääritykset Kokkolan syväsataman täyttöalueen tarkkailussa on mitattu eri metallien pitoisuuksia vedestä vuodesta 2004 asti. Näytteitä on otettu kolmelta eri pisteeltä: allas, altaan penkereen eteläpuolelta ja pohjoispuolelta (kuva 19). Tulokset esitetään kuvissa 20 24 vuosilta 2004 2010. Vuoden 2010 tulokset ovat liitteenä 10. Kuvissa vaaleammat pylväät ovat metallien liukoisia pitoisuuksia, jotka on määritetty vuonna 2010. Pitoisuuksia verrataan ympäristölaatunormeihin ja haitattomiin pitoisuuksiin kuten kappaleessa 5.2.3. Elohopea (kuva 20) Elohopeapitoisuuksia on mitattu vuosina 2007 ja 2008. Pitoisuudet ovat kahta näytettä lukuun ottamatta alle ympäristölaatunormin (EQS = 0,05 µg/l). Altaasta 28.11.2007 otetussa näytteessä elohopeapitoisuus oli juuri määritysrajalla (= 0,05 µg/l) ja altaan pohjoispuolelta 28.8.2008 otetun näytteen elohopeapitoisuus (0,5 µg/l) oli poikkeuksellisen korkea. Myös merialueen tarkkailutuloksissa suurin osa näytteiden elohopeapitoisuuksista on jäänyt alle määritysrajan (0,002 µg/l) ja sen ylittävätkin pitoisuudet ovat olleet alle ympäristölaatunormin.

22 Kuva 19. Kokkolan sataman täyttöalueen näytteenottopisteet. Satama1 = altaana eteläpuoli, Satama 2 = altaan pohjoispuoli ja Satama = allas. Kadmium (kuva 20) Sekä kokonais- että liukoiset kadmiumpitoisuudet jäivät altaan etelä- ja pohjoispuolella pääasiassa selvästi alle ympäristölaatunormin (EQS = 0,2 µg/l). Altaasta otetuista näytteistä yli puolessa kadmiumpitoisuus ylitti ympäristölaatunormin. Korkeimmat pitoisuudet (1,0 ja 0,92 µg/l) olivat 12.7.2010 ja 28.11.2007 otetuissa näytteissä. Merialueen tarkkailunäytteissä korkein mitattu kokonaiskadmiumpitoisuus (Kaustarinalahti J) oli sama kuin ympäristölaatunormi. Muuten merialueen pitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä.

23 Kuva 20. Veden elohopea- ja kadmiumpitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2010. Kuvassa myös elohopean ja kadmiumin ympäristölaatunormi = EQS. Kadmiumkuvissa vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia. Koboltti (kuva 21) Kobolttipitoisuudet olivat altaan eteläpuolella yhtä näytettä lukuun ottamatta (2004 4,3 µg/l) alle haitattomaksi arvioidun pitoisuuden (4,0 µg/l). Liukoiset pitoisuudet olivat hyvin lähellä kokonaispitoisuuksia. Altaan pohjoispuolella ylityksiä oli enemmän (3 kpl 4,1-8,9 µg/l), joista yhdessä näytteessä myös liukoinen kobolttipitoisuus oli isompi kuin haitaton pitoisuus. Altaasta otetuissa näytteissä suurimmassa osassa haitattomaksi arvioitu pitoisuus ylittyi. Korkein pitoisuus mitattiin 2006 (480 µg/l). Merialueen tarkkailussa suurimmat kobolttipitoisuudet on mitattu Perandön (C) syvänteen alusvedestä ja ne ovat olleet noin puolta pienempiä verrattuna altaan korkeimpiin pitoisuuksiin.

24 Lyijy (kuva 21) Kokonaislyijypitoisuus ylitti yhdessä näytteessä (7.6.2007) sekä altaan eteläpuolella (12 µg/l) että pohjoispuolella (9,4 µg/l) ympäristölaatunormin (EQS = 7,2 µg/l). Altaassa ympäristölaatunormi ylittyi kahdessa näytteessä (7.6.2007 17,3 µg/l ja 28.11.2007 12,3 µg/l). Vuoden 2007 kolmen näytteen keskiarvo (10,3 µg/l) ylitti myös ympäristölaatunormin. Kaikki muut näytteet jäivät selvästi alle ympäristölaatunormin kuten kaikki liukoiset lyijypitoisuudetkin, jotka olivat erittäin pieniä. Kuva 21. Veden koboltti- ja lyijypitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2010. Kuvassa myös koboltin haitaton pitoisuus ja lyijyn ympäristölaatunormi = EQS. Kuvissa vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia.

25 Nikkeli (kuva 22) Kaikki näytteet alittivat nikkelin ympäristölaatunormin (EQS = 20 µg/l) selvästi paitsi yksi näyte, joka otettiin altaan eteläpuolelta 7.6.2007 (50 µg/l). Liukoiset nikkelipitoisuudet olivat pieniä ja melko lähellä kokonaisnikkelipitoisuuksia. Kuva 22. Veden nikkeli- ja sinkkipitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2010. Kuvassa myös nikkelin ympäristölaatunormi = EQS ja sinkin haitaton pitoisuus. Kuvissa vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia. Sinkki (kuva 22) Sekä altaan eteläpuolen (7/13 kpl) että pohjoispuolen (5/11 kpl) näytteistä noin puolet ja altaan näytteistä lähes kaikki ylittivät haitattoman sinkkipitoisuuden (21 µg/l). Liukoisen sinkin osuus kokonaissinkistä vaihteli paljon. Kokonaissinkkipitoisuus oli suurimmillaan altaassa (2006 360 µg/l) yli kymmenkertainen, altaan pohjoispuolella (23.8.2010 130 µg/l) yli kuusinkertainen ja liukoinen pitoisuus lähes viisinkertainen ja

26 altaan eteläpuolella (28.11.2007 47 µg/l ja 2.11.2010 50 µg/l) yli kaksinkertainen haitattomaan pitoisuuteen verrattuna. Merialueen tarkkailussa sinkkipitoisuudet ovat olleet keskimäärin talvella tasolla 11 µg/l ja avovesiaikaan 4 µg/l. Tarkkailutulosten korkeimmat alusveden pitoisuudet (P ja J 30 40 µg/l) ovat olleet satama-altaan eteläpuolen pitoisuuksien tasolla ja siis selvästi pienempiä kuin satama-altaasta ja sen pohjoispuolelta mitatut korkeimmat pitoisuudet. Arseeni (kuva 23) Sekä kokonais- että liukoiset arseenipitoisuudet olivat kaikissa näytteissä melko pieniä ja liukoiset pitoisuudet olivat lähellä kokonaispitoisuuksia. Altaassa ja altaan pohjoispuolella pitoisuudet olivat enimmäkseen korkeampia kuin merialueen tarkkailussa keskimäärin vuonna 2010 (noin 0,8 µg/l). Kuva 23. Veden arseeni- ja kromipitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2010. Kuvissa vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia.

27 Kromi (kuva 23) Sekä kokonais- että liukoiset kromipitoisuudet olivat sekä altaan etelä- että pohjoispuolella pieniä. Korkeimmillaan kokonaiskromipitoisuudet olivat altaan ulkopuolella noin 2,5 µg/l. Altaassa pitoisuustaso oli korkeampi kuin altaan ulkopuolella. Altaan korkeimmat pitoisuudet mitattiin 7.6.2007 (4,5 µg/l) ja 12.5.2008 (3,5 µg/l). Liukoiset pitoisuudet olivat lähes samaa tasoa kuin kokonaiskromipitoisuudet. Kupari (kuva 24) Kuparipitoisuudet olivat sekä altaan etelä- että pohjoispuolella pieniä ja vain yhdessä altaan eteläpuolelta otetussa näytteessä kokoniskuparipitoisuus oli hieman korkeampi (10.9.2007 22 µg/l). Altaasta otetuissa näytteissä kuparia oli enemmän kuin altaan ulkopuolella. Altaan korkeimmat pitoisuudet (7.6.2007 22 µg/l ja 10.9.2007 19 µg/l) olivat kuitenkin samaa tasoa kuin altaan eteläpuolelta saatu korkein pitoisuus. Liukoiset pitoisuudet olivat lähes samaa tasoa kuin kokonaiskuparipitoisuudet. Kuva 24. Veden kupari- ja rautapitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2010. Kuvissa vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia.

28 Rauta (kuva 24) Rautapitoisuudet olivat korkeita ja vaihtelivat samoissa rajoissa sekä altaan ulkopuolella että altaassa. Korkeimmat kokonaispitoisuudet mitattiin altaan pohjoispuolelta 12.5.2008 (920 µg/l), altaasta (870 µg/l) ja altaan eteläpuolelta (760 µg/l) vuonna 2006. Merialueen tarkkailussa talvella 2010 mitattiin korkeampia pitoisuuksia paikallisesti (talvella: H ja S; avovesiaikaan P) kuin satama-altaan tarkkailussa. 6 Ekologinen luokitus 6.1 Pintavesien ekologisen luokittelun parametrit Suomessa on vesienhoidon suunnittelun myötä siirrytty yleiseurooppalaiseen vesien luokittelujärjestelmään, jossa pintavedet (järvet, joet ja rannikkoalueet) on luokiteltu tyyppinsä mukaisia vertailuarvoja noudattaen viiteen laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (Vuori ym 2009). Vesienhoidon tavoitteena on pintavesien hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen jokivesille, järville ja rannikkovesille. Kokkolan edustan merialueella vesimuodostumat Kokkolan edusta, Luodon saaristo ja Kälviä-Kokkola sijoittuvat tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps) ja vesimuodostuma Tankar tyyppiin Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu). Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet sisältyvät sisempiin rannikkovesityyppeihin (Vuori ym 2009). Luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään fysikaalis-kemiallisia vedenlaatutekijöitä sekä muuta tietoa luokiteltavan alueen ominaisuuksista ja kuormituksesta. Talvinäytteistä käytetään pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksia ja kasvukauden näytteistä kasviplanktonia kuvaavan a-klorofyllin pitoisuuksia ja näkösyvyyttä. Biologisena luokittelutekijänä on Perämeren alueella lisäksi pohjaeläimistö, jota kuvataan ns BBI-ELS-indeksin perusteella. Kokkolan edustan yhteistarkkailuaineistosta on tehty vedenlaatuparametrien perusteella havaintopaikkatasoinen luokitus, joka esitetään seuraavassa kappaleessa. Pohjaeläinindeksin perusteella laadittu neljän vuosittain seurattavan pisteen luokitus on vastaavasti kappaleessa 7.3 (Nyman 2011). 6.2 Kokkolan edustan ekologinen luokitus Vuoden 2010 aineistosta on tehty vesienhoidon suunnittelussa käytetyn ekologisen luokituksen mukainen parametrikohtainen tarkastelu havaintopaikoittain. Ekologisessa luokituksessa käytetään loppukesän (1.7. 7.9.) klorofyllipitoisuuksia kasviplanktontuotannon mittarina. Tukiparametreinä käytetään tammi-maaliskuun kokonaisravinnepitoisuuksia (1-5 m vesikerros) ja heinä-elokuun näkösyvyyttä. Havaintopaikat luokitellaan näiden parametrien perusteella ympäristöhallinnon ohjeistusta ja luokkarajoja (Vuori ym 2009) noudattaen luokkiin erinomainen huono.

29 Vuosi 2010 Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuoden 2010 tulosten perusteella on esitetty taulukossa 5. Vuoden 2010 vedenlaatutulosten perusteella Kokkolan edustan merialue sijoittuu ekologisen luokituksen luokkiin erinomainen tyydyttävä. Perämeren sisemmän rannikkoalueen (Ps) yhdeksästä pisteestä kuusi (R4, E,H, I, J ja P) sijoittuu vuoden 2010 vedenlaatuparametrien perusteella luokkaan tyydyttävä. Pisteet D ja K ovat luokkaa parempia eli hyviä ja Rummelgrud (U) erinomainen vedenlaadultaan. Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu) havaintopaikoista Repskär (B) sekä Perhonjoen vaikutusalueen piste (S) sijoittuvat luokkaan tyydyttävä ja uloin piste (A) sekä Perandö (C) sijoittuvat luokkaan hyvä. Uloin piste A voidaan sijoittaa myös luokkaan erinomainen varsinkin, jos painotetaan talvitulosten fosforipitoisuutta (erinomainen) ja kasvukauden klorofylli-mediaania (erinomainen) huonommin luokittuvien kokonaistypen (hyvä) ja näkösyvyyden (hyvä) arvoja enemmän. Taulukko 5. Vuoden 2010 vedenlaatutulosten perusteella laadittu pistekohtainen luokitus Kokkolan edustalla. Piste Tyyppi/ vesi- kok-p kok-n NS a-klo Vedenmuodostuma µg/l µg/l m µg/l laatu A Pu Tankar 6** 320** 4,6 1,6 A B* Pu Tankar 11 595 3,7 1,9 B* C Pu Tankar 7 380 4,1 2,6 C D Ps Klan edusta 10 430 3,7 3,6 D R4 Ps Klan edusta 16 525 3,1 5,3 R4 E Ps Klan edusta 14 590 3,3 5,4 E H Ps Klan edusta 23 1 700 3,5 2,8 H I Ps Klan edusta 13 770 3,2 4,0 I J Ps Klan edusta 12 1 090 2,5 10,5 J P Ps Klan edusta 15 970 1,6 10,6 P K Ps Klan edusta 10 680 3,9 2,0 K S Pu Tankar 20 680 3,8 2,6 S U Ps Luodon saaristo 7 370 3,9 2,4 U * = E P ELY-keskuksen aineisto. **= tulos jakson 2004 2008 talvien keskiarvo. Luokituksen värisymbolit (Vuori ym 2009) Tyypit erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono Ps Perämeren sisemmät rannikkoalueet Pu Perämeren ulommat rannikkoalueet Rannikkovesien luokittelun kokonaisarvioinnin (ekologinen ja kemiallinen luokittelu) mukaan (Westberg ym 2009) Kokkolan edustan merialue kuuluu luokkaan tyydyttävä muilta osin mutta Trullöfjärden kuuluu luokkaan välttävä. Vuoden 2010 vedenlaadun perusteella pisteet A, C, D sekä K olivat yhtä luokkaa parempia ja U kaksi luokkaa parempi kuin vesimuodostuman kokonaisarvio. Jakso 2006-2010 Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuosien 2006-2010 tulosten perusteella on esitetty taulukossa 5 ja kuvassa 25. Jakson 2006 2010 vedenlaatuaineiston perusteella

30 Kokkolan edustan merialue sijoittuu ekologisen luokituksen luokkiin hyvä huono. Perämeren sisemmän rannikkoalueen (Ps) pisteistä kolme (I, K ja U) sijoittuu luokkaan hyvä ja viisi (R4, E, H, J ja P) luokkaa tyydyttävä sekä Trullöfjärdenin piste (X) luokkaan välttävä. Näistä Rummelgrundin (U) piste voidaan sijoittaa luokkaan erinomainen, jos painotetaan talvitulosten fosforipitoisuutta (erinomainen) ja kasvukauden klorofylli-mediaania (erinomainen) huonommin luokittuvien kokonaistypen (hyvä) ja näkösyvyyden (hyvä) arvoja enemmän. Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu) pisteet B, C ja S sijoittuvat luokkaan tyydyttävä ja uloin piste A luokkaan hyvä. Taulukko 6. Jakson 2006 2010 vedenlaatuaineiston perusteella laadittu pistekohtainen Kokkolan edustan merialueen tila-arvio. Piste Tyyppi/ vesi- kok-p kok-n NS a-klo Vedenmuodostuma µg/l µg/l m µg/l laatu A Pu Tankar 8 340 4,9 1,6 A B* Pu Tankar 14 493 3,9 2,4 B C Pu Tankar 12 430 3,9 2,9 C D Ps Klan edusta 15 436 3,5 3,5 D R4 Ps Klan edusta 16 557 3,1 4,2 R4 E Ps Klan edusta 16 530 3,2 4,7 E H Ps Klan edusta 18 1 776 3,5 3,3 H I Ps Klan edusta 10 667 3,2 3,4 I J Ps Klan edusta 11 776 2,2 5,4 J P Ps Klan edusta 14 789 1,6 8,1 P K Ps Klan edusta 13 504 3,6 2,4 K S Pu Tankar 17 562 4,1 2,6 S U Ps Luodon saaristo 9 370 3,3 2,4 U X Ps Klan edusta 46 1 250 2,5 3,6 X Luokituksen värisymbolit (Vuori ym 2009) Tyypit erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono Ps Perämeren sisemmät rannikkoalueet Pu Perämeren ulommat rannikkoalueet Kuva 25. Kokkolan edustan merialueen ekologinen luokitus vuosien 2006-2010 vedenlaatuparametrien aineiston perusteella.