Finanssipolitiikka Suomessa KO / Markus Sovala

Mitä finanssipolitiikka (fipo) on? Finanssipolitiikka on osa talouspolitiikkaa. Sitä harjoitetaan julkisen talouden instituutioiden puitteissa: Valtio (budjettitalous, rahastot, valtionyhtiöt) Kunnat (budjettikunnat, kuntayhtymät ja kuntien liikelaitokset) Sosiaaliturvarahastot (työeläkelaitokset sekä KELA ja työttömyysvakuutusrahasto (TVR) huolehtivat pakollisesta sosiaaliturvasta. Finanssipolitiikassa vastuu ja aloiteoikeus on (pitkälti) maan hallituksella ja päätösvalta (lähinnä) eduskunnalla Kunnat kuitenkin pitkälti autonomisia Työeläkerahastojen ja TVR:n toiminnasta päätetään kolmikantaisesti etuudet ja maksut kuitenkin vahvistetaan hallituksen päätöksin. Perusturvaa toteuttavalla KELA:lla on hallituksesta riippumaton hallinto etuudet ja maksut määritellään kuitenkin lainsäädännössä. 2

Mitä finanssipolitiikka ei ole vai onko? Rahapolitiikkaa Erilaiset valtioiden tukipaketit ja ns. epätavanomaiset operaatiot on väitetty hämärtävän raja-aitoja. Tulo- ja muu työmarkkinapolitiikkaa Erilaisissa kokonaisratkaisuissa hallituksilta on vaadittu (ja jossain määrin hallitukset ovat myös sitoutuneet) tiettyjä veroja maksupoliittisia toimia ja/tai muutoksia sosiaalietuuksiin tms. Rakennepolitiikkaa Erityisesti verotuksen ja sosiaaliturvan osalta fiskaaliset vaikutukset (fipo) ja rakenteelliset vaikutukset kietoutuvat yhteen Kansainvälistä politiikkaa EU-tasolla päätetyt säännöt ja suositukset kuitenkin rajaavat fipon liikkumatilaa. 3

Julkisyhteisöjen alasektorit Suomessa Valtio Vastaa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta yhteiskunnassa, Keskushallinnosta ja Infrastruktuurista. Valtionosuudet paikallishallinnolle Rahoitus yliopistoille ja sosiaaliturvarastoille Paikallishallinto Huolehtii pääosasta kansalaisten hyvinvointipalveluja, kuten sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta Rahoitus (pääasiassa ansiotuloja) verottamalla sekä valtionosuuksilla Palvelut kotitalouksille Sosiaaliturvarahastot Työeläkerahastot keräävät eläkemaksut, maksavat eläkkeet ja rahastoivat tulevia eläkkeitä varten (järjestelmä osittain rahastoiva, rahastointi-aste n. 25 %) Kansaneläkelaitos (KELA) Työttömyysvakuutusjärjestelmä Tulonsiirrot kotitalouksille Uhat 4

Perustietoja julkisyhteisöistä (kansantalouden tilinpidon 2015 tiedot) Julkisyhteisöt yhteensä menot 120,7 mrd. alijäämä 5,7 mrd. velka 131,0 mrd. Valtio menot 58,9 mrd. alijäämä 6,3 mrd. velka 99,8 mrd. Paikallishallinto menot 41,6 mrd. alijäämä 1,3 mrd. velka 17,8 mrd. Sosiaaliturvarahastot menot 43,3 mrd. ylijäämä 1,9 mrd. velka 1,1 mrd. Työeläkelaitokset menot 24,7 mrd. ylijäämä 2,7 mrd. velka 0,0 mrd. Muut soturahastot menot 19,0 mrd. alijäämä 0,8 mrd. velka 1,1 mrd.

Miten finanssipolitiikka vaikuttaa? (1) Julkisen talouden tuloja ja menoja säätelemällä vaikutetaan kokonaiskysyntään. Finanssipolitiikkaa kiristävillä (veronkorotus, menoleikkaus) tai keventävillä toimilla (veronalennus, menojen lisääminen) voidaan vähentää tai lisätä kotimaista kysyntää (ainakin lyhyellä) aikavälillä. Suhdannepolitiikka voiko siinä onnistua? Resurssien käyttöaste? Joskus esitetään, että finanssipolitiikkaa keventämällä voitaisiin tukea talouskasvua pidemmälläkin aikavälillä Voiko siinä onnistua??? Finanssipolitiikalla vaikutetaan yli ajan: Nautitaanko tulonsiirroista ja palveluista nyt vai huomenna? Velkaantumisen voi nähdä mahdollisuutena. Julkisen talouden kestävyyden menettämisen voi nähdä uhkana. 6

Miten finanssipolitiikka vaikuttaa? (2) Verotus ja julkisen talouden menot (sosiaalietuudet, infrastruktuuri, koulutus, tutkimus, omaisuuden suoja, työvoimapolitiikka, elinkeinotuet, maahanmuuttajien integrointi yms.) vaikuttavat talouden kasvun puitteisiin ja siten kasvuun pitkällä aikavälillä. Finanssipolitiikan ja rakennepolitiikan ero onkin ehkä lähinnä näkökulmaero. Jos suhdannepolitiikka yrittää vaikuttaa resurssien käyttöasteeseen kysynnän kautta, rakennepolitiikka niiden määrään ja aktiiviseen tarjontaan? Vero- ja tulonsiirtojärjestelmän parametrit vaikuttavat käytettävissä olevan tulon jakaantumiseen. Jos hallitus on neuvottelusuhteessa (esim. kolmikanta), finanssipoliittinen valta luo peliin uhkapisteitä. Voidaanko tässä onnistua? 7

Finanssipolitiikan säännöt ja rajoitteet Julkisen talouden hoitoa ohjaa ja rajoittaa kansallinen lainsäädäntö. Laki valtion talousarviosta (423/1988), ns. finanssipoliittinen laki (869/2012) jne. suoraan finanssipolitiikkaa koskeva lainsäädäntö. Laajasti ymmärrettynä koko lainsäädäntö luo rajoitteita finanssipolitiikalle. Suuri osa lainsäädännöstä hyväksytään ns. budjettilakeina eli käsitellään valtion talousarvion rinnalla. EU-säännöt rajoittavat ensisijaisesti julkisen talouden alijäämiä ja velkaantumista. Yhteisen rahan oloissa kevyellä finanssipolitiikalla on jäsenvaltioiden rajat ylittäviä ulkoisvaikutuksia. Kunnilla periaatteessa laaja (taloudellinenkin) itsemääräämisoikeus, mutta: Suuri osa tuloista valtionosuuksia. Toimintaa rajoittaa erillislainsäädäntö (erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus ) Kunnilla talouden tasapainottamisvelvollisuus. Kuntien perimien verojen parametreista suuri osa päätetään kansallisesti. Sosiaaliturvarahastojen toiminta voimakkaasti säädeltyä. 8

Finanssipoliittisen päätöksenteon hierarkia (1) Lainsäädäntö (sitoo oikeudellisesti) EU-normit joissain kohdin ylittävät kansallisen päätösvallan (osin sitovaa oikeutta, osin poliittista ohjausta) Hallitusohjelma (sitoo poliittisesti, ei oikeudellisesti) Puolueiden (vaali)ohjelmissa ilmaisemat tavoitteet ja sitoumukset rajoittavat hallitusohjelmia; moni asia on linjattu ennen hallitusohjelmaa. Hallitusohjelmassa tyypillisesti ilmoitetaan Velka- ja/tai alijäämätavoitteet Millaista kehyssääntöä hallitus noudattaa? Mahdollisten sopeutustoimien mittakaava ja mahdollisesti kohteet. Veropolitiikan yleislinja. 9

EU:n finanssipoliittinen kehikko Sopimus Euroopan Unionista Alijäämä korkeintaan 3% ja velka 60% suhteessa BKT:hen Vakaus- ja kasvusopimus Ennaltaehkäisevä osa (keskipitkän aikavälin tavoite, MTO sekä vakaus- ja lähentymisohjelmat) Korjaava osa (liiallisen alijäämän menettely, EDP) Six-pack Vakaus ja kasvusopimuksen toimeenpanon tiukentaminen Makrotalouden valvonta, (liiallisen epätasapainon menettely, EIP) Two-pack Kansallisten budjettien valvonnan tiukentaminen Valtioiden välinen finanssipoliittinen sopimus ja kansallinen laki Juridisesti sitova jäämätavoite ja korjausmekanismi Laaja ja vaikeasti tulkittava kokonaisuus, jonka tosiasiallinen merkitys selviää ja tarkentuu tulkintojen myötä. Sivuutetaan tässä esityksessä pitkälti vaikka vaikuttaakin merkittävästi fipoa koskevissa päätöksentekotilanteissa. 10

Finanssipoliittisen päätöksenteon hierarkia (2) Hallitus hyväksyy vuosittain seuraavalle 4 vuodelle Julkisen talouden suunnitelman: Sektorikohtaiset (valtio, paikallishallinto, sosiaaliturvarahasto) tasapainotavoitteet (sitoo oikeudellisesti?) Valtiontalouden menokehys (sitoo poliittisesti) Yksityiskohtaiset linjaukset valtion menoista ja osin veropolitiikasta (sitoo poliittisesti). Valtion talousarvio kattaa suurimman osan valtion menoista. Valtion rahastoja ohjataan erillislainsäädännöllä ja niitä koskevilla hallituksen hyväksymillä käyttösuunnitelmilla. Eduskunnan ohjausvalta on usein talousarviotaloutta heikompi. Valtion virastot toimivat talousarviomäärärahojen puitteissa ja niiden toimintaa ohjataan ministeriöistä ns. tulosohjauksella. Valtionyhtiöillä omistajaohjaus, joka on väljempää. Omistusjärjestelyjen ohjaus vastuuministeriöistä (VNK/OOO), mutta ministerit hakevat ns. selkänojaa hallituksen talouspoliittiselta ministerivaliokunnalta (Tal.pol.) Kunnat. Soturahastoista suuri osa on juridisesti yksityisiä keskinäisiä vakuutusyhtiöitä 11 (työeläkeyhtiöt).

Valtiontalouden menokehys Vaikka ei oikeudellisesti sitova, kehys on nykyään talousarviota tärkeämpi päätöksenteon muoto. 1990-luvulla käyttöön, mutta muodostui menokehitystä sitovasti rajoittavaksi vasta 2003 alkaen Hyväksytään vuosittain neljälle seuraavalle vuodelle. Määrittää enimmäismäärän valtion budjettitalouden menoille. Kattaa noin 80% menoista Ulkopuolella tekijät joihin hallitus ei voi vaikuttaa tai joita ei ole syytä rajoittaa (työttömyyden taso, erilaiset läpivirtauserät, kompensaatiot verotukset alentamisesta kunnille, korkomenot, rahapelivarat, tms.) sekä finanssisijoitukset (esim. sijoitukset voittoa tavoitteleviin yrityksiin). Multiannual budgetary ceilings/frames Useassa maassa top-down tai macro ceilings eli rajoittavat menojen yhteismäärää. Suomessa järjestelmä samaan aikaan top-down ja bottom-up eli menojen yhteismäärärajoitteen rinnalla määritellään seuraavalle 4 vuodelle kaikkien talousarviomomenttien taso. Suomessa ministeriöt ja virastot suunnittelevat talouttaan vuosiksi 12 eteenpäin.

Miksi menokehys? Suomessa kehysjärjestelmä ollut keskeisin finanssipolitiikan sääntö viimeisen neljän hallituskauden ajan. Finanssipolitiikan säännöt luovat vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön, tuovat vakautta veroja menopolitiikkaan, luovat kehikon velan hallinnalle ja lisäävät finanssipolitiikan tehokkuutta suhdanteiden tasoittajina. Kehys katkaisee yhteyden (vero)tulojen ja menojen välillä menot päätetään erillään tuloista (tulot myös tulevat ). Menojen kasvun hillintä Kesken hallituskauden syntyvissä päätöstilanteissa (lue: ongelmatilanteissa) poliittiset paineet saattaisivat johtaa menotason korottamiseen jos ei olisi sitoumusta menojen rajoittamisesta Luonteva osa varautumista väestön ikääntymiseen ja sen mukanaan tuomiin menopaineisiin tavoitteena julkisen talouden kestävyyden varmistaminen. Määrärahojen suunnittelu (rullaavalla) 4 vuoden kehyksellä ohjaa ministeriöitä ja virastoja suunnittelemaan toimintaansa kaukokatseisemmin. 13

Valtion talousarvio Valtion talousarvio hyväksytään vuosittain. Talousarvioesitys (TAE) eduskunnalle syyskuun puolivälissä, hyväksytty TA joulukuun puolivälin jälkeen. Ns. täydentävä esitys marraskuussa korjaa ja tarkentaa esitystä. Lisätalousarviot n. 4 kertaa vuodessa yllätyksellisille menoille ja menoarvioiden tarkentumiseen. Valtiontalouden kehyksessä niille varattu 200-300 m. Talousarvio on eduskunnalta saatu valtuutus käyttää valtion varoja. Laintasoinen säädös. Talousarviomäärärahat ovat joko kiinteitä (ei saa ylittää) tai arvioita (menorajoitus tulee erillislainsäädännöstä). Vaikka talousarvio on vuotuinen, useat määrärahat useampivuotisia (saa käyttää esim. 3 vuoden aikana). Määrärahojen lisäksi talousarviossa hyväksytään valtuuksia, joiden perusteella hallitus/ministeriöt/virastot voivat tehdä useampivuotisia sopimuksia (joista aiheutuviin menoihin on pakko budjetoida varat seuraavissa budjeteissa). Talousarvion toteuttamista ja muita hallituksen talouspoliittisia päätöksiä käsitellään ns. RV-menettelyssä (raha-asiainvaliokunta, finanssipolitiikan ennakollinen valvonta ) 14

Valtion talousarvio ja kehykset http://vm.fi/valtion-budjetti Katso erityisesti Budjettikatsaus 2017 http://tutkibudjettia.vm.fi/ http://budjetti.vm.fi/indox/index.jsp http://vm.fi/valtion-talouden-kehykset 15

Hallituksen raha-asiainvaliokunta (RV) Monessa maassa talousarviossa olevien varojen käytöstä päättävät ministeriöt varsin itsenäisesti. Suomessa pohjoismaisen perinteen mukaisesti tietyn rajan (tapauksesta riippuen esim. 10 m ) ylittävät menot vaativat hallituksen raha-asianvaliokunnan puollon. Hallituksen johto voi näin valtiovarainministeriön avustuksella seurata ja valvoa määrärahojen käyttöä. Tietyin edellytyksin kaikki hallituksen ohjelmat ja suurimmat valtion tekemät sopimukset vaativat ns. RV-puollon. Useimmat kuntien ja sotu-rahastojen toimintaa ohjaavista isoimmista päätöksistä (sotu-maksujen taso, verolait, erilaiset ohjelmat) vaativat valtioneuvoston (VN) hyväksynnän ja sitä ennen RV-puollon. 16

Julkisen talouden indikaattorit (1) Yleisemmät virtaindikaattorit : Nettoluotonanto/julkisyhteisöjen alijäämä/rahoitusasema, (overall balance) Lasketaan erikseen eri julkisen talouden sektoreille (tulojen ja menojen erotus). Huom: valtion ja kuntien osalta ei voida laskea suoraan niiden kirjanpidosta! Valtion talousarvio on kassaperusteinen (finanssi-investoinnit ovat menoja, menot kirjataan kassaperusteisesti) Kuntien liikekirjanpidon alijäämäkäsite on eri kuin kansantalouden tilinpidossa. Perusjäämä (Primary balance) Suhdannekorjattu jäämä (Cyclically adjusted balance) Rakenteellinen jäämä (Structural balance) 17

Julkisen talouden indikaattorit (2) Yleisimmät varantoindikaattorit : Julkinen velka (velka/bkt) (brutto) Lasketaan erikseen sektoreille Voidaan laskea suhdannekorjattuna. Julkinen varallisuus. Varallisuus keskittyy työeläkejärjestelmään. Valtion saatavat usein ei-likviidejä. Julkinen nettovelka Suomessa työeläkejärjestelmän sijoitusvarallisuuden vuoksi nettovelka on negatiivinen eli julkinen sektori on nettosaaja. Kestävyysindikaattorit Tavoitellaan julkisen talouden pitkän aikavälin haasteiden kuvaamista. Julkisen talouden laatua mittaavat indikaattorit Yrittävät kuvata julkisten menojen hyvyyttä kasvun ja työllisyyden näkökulmasta. 18

Korjatut jäämät Suhdannekorjattu jäämä: julkisen talouden rahoitusasema puhdistettuna suhdannekehityksestä riippuvaisilla menoja tuloerillä. Mittari julkisen talouden perimmäisestä asemasta: Nettoluotonannon laskennallinen määrä olettaen, että tuotanto potentiaalisella tasolla. Ajatuksena korjata verotuottojen ja esim. työttömyysturvamenojen poikkeamaa potentiaalisen tuotannon tasolta. Käytännössä usein estimoidaan joustojen ja tuotantokuilun kautta voidaan (yrittää) laskea myös bottom-up. Rakenteellinen jäämä: rahoitusasema sopeutettuna suhdannekehityksestä riippuvaisilla menoja tuloerillä ja muilla tilapäisillä tai kertaluonteisilla tekijöillä. Tarkempi mittari julkisen talouden perimmäisestä asemasta kun myös muut merkittävät tilapäiset tai kertaluonteiset tekijät otetaan huomioon. Käytännössä vaikea sopia mitkä tekijöistä tilapäisiä ja mitkä ei. Perusjäämä: nettoluotonanto ilman brutto- tai nettokorkomenoja. Voidaan laskea myös suhdannekorjattuna. 19

Suhdannekorjattu jäämä Suhdannekorjattu jäämä = nettoluotonanto suhdannesyklinen komponentti Suhdannesyklinen komponentti: se osa nettoluotonannosta joka reagoi automaattisesti suhdanteisiin ( automaattiset vakauttajat ): Estimaatti tuotantokuilusta (=tuotannon poikkeama potentiaaliselta/normaalilta tasolta) Tulo- ja meno joustot tuotantokuilun suhteen. Mm. EU:lla on yhteiset pelisäännöt miten laskelmat tehdään. Useilla pienillä mailla tulokset epäuskottavia: rakenteellinen jäämä muuttuu liikaa tuoreiden havaintojen (=suhdanne??) mukana. Tuotantokuilu Tuotantokuilu suhteessa potentiaaliseen tuotantoon: Tuotantokuilu = (Y-Y*)/Y* 20

Potentiaalisen tuotannon estimointi Aikasarjalähestymistavat Lineaarinen trendi Hodrick-Prescott (HP) suodin Muut tasoitusmenetelmät Hankaluus: Tasoitusmenetelmistä riippumatta menneisyys dominoi odotusta tulevasta. Politiikka-arvioita tarvitaan kuitenkin yleensä eteenpäin katsovasti. Tuotantofunktiolähestymistapa Potentiaalinen tuotanto määräytyy työvoiman, pääoman ja kokonaistuottavuuden perusteella EU:ssa käytetyn lähestymistavan perusta. Hankaluus: Käytännössä perustuu alkuperäisten sarjojen tasoittamiseen ja siten menneisyys erityisesti kokonaistuottavuuden osalta dominoi odotusta tulevasta. Laskento monimutkaista ( black box, vaikeuttaa entisestään EU:n finanssipoliittisen kehikon tulkintaa ja ymmärtämistä) 21

Suhdannekorjatun jäämän (SJ) laskeminen 1. Estimoidaan potentiaalinen tuotanto. 2. Estimoidaan jousto joka kertoo miten julkisen talouden tulot poikkeavat potentiaalisen tuotannon tasolle arvioiduista tuloista kun tuotanto poikkeaa potentiaalista. 3. Estimoidaan vastaava jousto menoille. 4. Lasketaan tulot ja menot jotka olisivat realisoituneet potentiaalisen tuotannon tasolla. 5. Suhdannekorjattu jäämä on näiden erotus suhteutettuna potentiaaliseen tuotantoon. 6. Rakennejäämästä poistetaan muita eriä. 7. Suhdannekorjatusta perusjäämästä poistetaan korkomenot (joko ennen laskentaa tai sen jälkeen).

Finanssipolitiikan kireys Finanssipolitiikan viritys (Fiscal Stance, FS) Finanssipolitiikka on neutraalia jos suhdannekorjattu/rakenteellinen jäämä on nolla (SJ=0). Jos suhdannekorjattu jäämä on negatiivinen (rakenteellinen alijäämä), fipo on elvyttävää (pitää yllä kotimaista kysyntää). Jos suhdannekorjattu jäämä on positiivinen (rakenteellinen ylijäämä), fipo on kiristävää (supistaa kotimaista kysyntää). On kuitenkin muistettava, että potentiaalista tuotantoa ja siten tuotantokuilua ei havaita, vaan ne joudutaan estimoimaan. Virheet ja dataongelmat yms. voivat johtaa väärään johtopäätelmään? Finanssipolitiikan vaikutus (Fiscal Impulse, FI) Finanssipolitiikan vaikutus mittaa finanssipolitiikan virityksen muuttumista ajassa. FI(t) = FS(t) FS(t-1) Jos suhdannekorjattu/rakenteellinen alijäämä kasvaa (tai ylijäämä pienenee), finanssipolitiikan vaikutus on elvyttävä. Jos suhdannekorjattu/rakenteellinen alijäämä supistuu (tai ylijäämä kasvaa) finanssipolitiikan vaikutus on elvyttävä. Jos fipon viritystä koskeva arvio/mittausvirhe pysyy vakiona vuodesta toiseen, finanssipolitiikan vaikutus saatetaan voida arvioida tarkemmin kuin itse viritys? 25

Julkisen talouden tulojen ja menojen välinen epätasapaino pitkällä aikavälillä runsaat 3 % suhteessa BKT:hen (n. 7,5 mrd.)

Kestävyysvaje Laskelman lähtövuoden (t+4) julkisen talouden alijäämän ja julkisen talouden kestävyyden turvaavan ylijäämän erotus. Kestävyysvajeen käsite vastaa kysymykseen: Kuinka paljon julkista taloutta olisi sopeutettava keskipitkällä aikavälillä, jotta julkisen talouden velka ei lähtisi pitkällä aikavälillä kasvamaan hallitsemattomasti, kun otetaan huomioon (ikäsidonnaisten) menojen kehitys? Kestävyysvajeetta laskettaessa otetaan huomioon väestön ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset. Muut menot ja veroaste vakioidaan (tietyin EU:ssa sovituin menettelyin). Jos verokilpailu kiihtyy tulevaisuudessa, vakioinen veroaste voi olla vahva oletus. Todellinen kestävyysvaje voi silloin olla arvioitua suurempi? Kestävyysvajearvio on Suomelle nyt noin 3 %, mutta laskelmaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin laskelman viimeisen vuoden tilanne (suhdanneherkkä!) ja siten ennusteen muutokset (suhdanneherkkä). Kestävyysvajearvio on hankala operationaalinen fipo-indikaattori, mutta kuvaa julkisen talouden pitkän aikavälin haasteiden mittakaavaa. 28

VM:n kestävyysvajearvio, syksy 2016 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 Kestävyysvaje reilut 3 % suhteessa BKT:hen -1,0-2,0-3,0-4,0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Julkisyhteisöjen rahoitusasema Kestävyyden turvaava ylijäämä

Väestön ikääntyminen heikentää julkista taloutta Työikäinen väestö supistuu. Terveys-, hoiva- ja eläkemenot kasvavat. Talouden kasvu hidastuu. Julkinen talous heikkenee.

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050 Väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee 80 % 70 % 70 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohti 60 % Hoivatarve kasvaa 50 % 50 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohti Eläköityminen lisääntyy 40 % 30 % Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö

Terveys- ja hoivamenot kasvavat Kuntasektorin käyttökustannukset vuonna 2013 milj. euroa 2015 2025 2035 Koulutuspalvelut 9780 100 104 104 Lasten päivähoito ja esiopetus 2729 100 102 99 perusopetus 4798 100 107 107 lukiokoulutus 665 100 103 106 ammatillinen koulutus 1588 100 99 103 Terveyspalvelut 11008 100 111 122 erikoissairaanhoito 6784 100 109 115 perusterveydenhuolto 4223 100 114 132 Sosiaalipalvelut 3548 100 125 168 vanhainkodit 878 100 128 174 kotipalvelut 861 100 123 162 palveluasuminen 1810 100 125 169 Yhteensä 24336 100 110 122 Lähteet: STM ja VM

VM:n kestävyysvajearvio Perustuu EU:ssa yhteisesti kehitettyyn ja hyväksyttyyn menetelmään ja oletuksiin EU:n ikääntymistyöryhmä (AWG) päivittää EU-oletuksia ja - laskelmia 3 vuoden välein (viimeksi keväällä 2015) VM:n arviossa käytetään kansallisia ennusteita (Tilastokeskuksen väestöennuste ja VM:n keskipitkän aikavälin ennuste) Arvio päivitetään kahdesti vuodessa (syksy ja kevät) 33

Kestävyysvajelaskelman oletuksia Projektiossa muuttumattoman politiikan oletus Julkisten menojen projektio Väestökehitys vaikuttaa ikäsidonnaisiin menoihin Julkisen velan kehitys vaikuttaa korkomenoihin Muut menot pysyvät vakiona suhteessa BKT:hen Julkisten tulojen projektio Veroaste pysyy vakiona suhteessa BKT:hen Omaisuustulot vähenevät suhteessa BKT:hen Kestävyysvaje voidaan hajottaa osatekijöihin Lähtötilanne: velanhoitomenot, perusjäämä ja omaisuustulot Ikäsidonnaisten menojen kehitys pitkällä aikavälillä 34

Velanhoitomenot Lähtöhetken julkisen velan aiheuttamat diskontatut korkomenot VM:n ennuste julkiselle velalle 65,6 % suhteessa BKT:hen v. 2020 Laskelmissa reaalikorko-oletus 3 % niin julkisen velan korolle kuin diskonttokorolle Syksy 2016 Velan hoitomenot 0,9 Perusjäämä 0,2 Omaisuustulot 0,9 Ikäsidonnaiset menot 1,3 S2 kestävyysvaje 3,2 35

Perusjäämä ja velanhoitomenot Laskelman perusvuoden julkisen talouden perusjäämä näkyy suoraan kestävyysvajeessa Otetaan laskelmaan VM:n julkisen talouden ennusteesta Ennusteessa alijäämä 0,2 % suhteessa BKT:hen v. 2020 (kansantalouden tilinpidon mukainen julkisyhteisöjen nettoluotonanto ilman bruttokorkomenoja) Syksy 2016 Velan hoitomenot 0,9 Perusjäämä 0,2 Omaisuustulot 0,9 Ikäsidonnaiset menot 1,3 S2 kestävyysvaje 3,2 36

Omaisuustulot Omaisuustulojen diskontattu muutos Oletuksena on, että ei tehdä uusia sijoituksia Poikkeus: Työeläkevarat suhteessa BKT:hen vakiona Seurauksena korkopapereiden nimellisarvo pysyy vakiona, jolloin korkotuotot suhteessa BKT alenevat vähitellen BKT:n kasvaessa Tällöin omaisuustulot laskevat suhteessa BKT:hen, mikä kasvattaa kestävyysvajetta Syksy 2016 Velan hoitomenot 0,9 Perusjäämä 0,2 Omaisuustulot 0,9 Ikäsidonnaiset menot 1,3 S2 kestävyysvaje 3,2 37

Ikäsidonnaiset menot Ikäsidonnaisten menojen diskontattu muutos Ikäsidonnaisiksi katsotaan eläke-, terveydenhuolto-, pitkäaikaishoiva-, koulutus- ja työttömyysmenot Projektio v. 2060 asti, jonka jälkeen menot / BKT ennallaan Menojen kasvu hieman yli prosenttiyksikön suhteessa BKT:hen vuosina 2020-2060 Syksy 2016 Velan hoitomenot 0,9 Perusjäämä 0,2 Omaisuustulot 0,9 Ikäsidonnaiset menot 1,3 S2 kestävyysvaje 3,2 38

Ymmärrys finanssipolitiikasta ja käsitys sen oikeista mittareista heijastaa kunkin maan ja kunkin hetken taloudellista tilannetta sekä sitä koskevia talouspoliittisia käsitystä. Vastaavasti ymmärrys ja mittarit vaikuttavat talouspoliittisiin käsityksiin. Riippuu katsojasta kumpi vaikutussuunta on kiinnostavampi.

Suomessa kestävyysnäkökulma finanssipolitiikkaan on suhdannenäkökulmaa relevantimpi? Vaikean työttömyystilanteen vuoksi finanssi- ja rakennepolitiikkaa katsottava yhdessä.

Hyvä uutinen: julkisen talouden velkaantuneisuuden kasvu pysähtyy 160 140 120 100 80 60 40 20 Julkisyhteisöjen velka 80 70 60 50 40 30 20 10 0 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 17 19 Mrd. euroa (vasen asteikko) Suhteessa BKT:een, % (oikea asteikko) 0 Lähde: Tilastokeskus, VM

Huono uutinen: velkaantuneisuus alkaa kasvaa uudelleen ensi vuosikymmenellä 90 % BKT:stä 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 Lähteet: Tilastokeskus, VM Julkisyhteisöt perusura

Julkinen talous uhkaa lukkiutua rakenteellisesti alijäämäiseksi

Valjussa kasvuympäristössä on vaikea kuroa umpeen Suomen kasvukuilua 135 2010 = 100 130 125 120 2,6 %/v. 115-24 % 110 105-9 % 100 95 90 85 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Tuotannon suhdannekuvaaja, trendi Tuotannon suhdannekuvaaja JOS kasvu v. 2007-> sama kuin 2004-2008 keskim. Lähde: Tilastokeskus

eivätkä Suomen julkisen talouden tulot riitä menoihin

6 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 -4 Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä ja rakenteellinen rahoitusjäämä¹ suhteessa BKT:een, % 01 03 05 07 09 11 13 15 17 19 Rakenteellinen rahoitusjäämä Rahoitusjäämä 1) Laskelmat perustuvat EU-komission tuotantofunktiolähestymistapaan Lähde: Tilastokeskus, VM 6 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 -4

Kuntien velkaantuminen jatkaa kasvuaan 30,0 Paikallishallinnon velka mrd. eur. % 14,0 25,0 12,0 20,0 15,0 10,0 5,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 0,0 Velka, mrd. euroa Velka suhteessa BKT:hen, %

Taustalla heikko kasvu finanssikriisin jälkeen ja valju kasvunäkymä

Suomi alisuoriutunut 2008 jälkeen

250 Tuotanto 1990=100 250 200 Teollisuus 200 150 100 Palvelut Alkutuotanto Rakentaminen 150 100 50 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 14 16 18 50

Odotettavissa vaisua kasvua, mutta tarkkojen arvioiden esittäminen on vaikeaa 6 4 2 0-2 -4-6 -8-10 Bruttokansantuote määrän muutos, % 00 02 04 06 08 10 12 14 16 18 Lähde: Tilastokeskus, VM 6 4 2 0-2 -4-6 -8-10 51

5 4 3 2 1 0-1 -2-3 Potentiaalisen tuotannon kasvu ja sen osatekijät EU menetelmän mukaan, % 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 17 19 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 Kokonaistuottavuus Pääomapanos Työpanos Potentiaalinen tuotanto Lähde: Tilastokeskus, VM

Vienti

Vienti romahti 2009, ei ole toipunut

eikä syy ole pelkästään elektroniikassa

markkinaosuus jatkaa supistumista

Vientihaaste: Maailmantalouden rakenteellinen muutos ei suosi Suomea

Teollisuusmaissa pulaa investoinneista

Maailmankauppa hidastunut

Riskiskenaario: Eurooppa Japanin tiellä?

Nollakasvu ja -inflaatio voivat jatkua pitkään

samoin nollakorot

Liite: Suhdannekorjatun jäämän laskeminen