EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta 26. kesäkuuta 2002 VÄLIAIKAINEN 2002/2010(INI) MIETINTÖLUONNOS Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa tapahtunut edistyminen (C5-0205/2002 2002/2010(INI)) Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta Esittelijä: Elmar Brok PR\471524.doc PE 309.702

PE 309.702 2/22 PR\471524.doc

SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY...4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT... 11 PR\471524.doc 3/22 PE 309.702

ASIAN KÄSITTELY Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 17. tammikuuta 2002, että ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä. Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta nimitti kokouksessaan 23. huhtikuuta 2002 esittelijäksi Elmar Brokin. Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksessaan (kokouksissaan)... Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja...... valiokunnan (ja... valiokunnan) lausunto (lausunnot) on (ovat) tämän mietinnön liitteenä;;... valiokunta päätti... olla antamatta lausuntoa. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. / Tarkistusten jättämisen määräaika on... klo... PE 309.702 4/22 PR\471524.doc

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä (C5-0205/2002 2002/2010(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 6. toukokuuta 1999 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen H jakson 40 kohdan mukaisesti 30. huhtikuuta 2002 Euroopan parlamentille esitetyn neuvoston vuosittaisen selvityksen YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista sekä niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon (C5-0205/2002), ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan sekä työjärjestyksen 103 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä 1, ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselmat Euroopan puolustusteollisuudesta sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) tämänhetkisestä tilasta sekä Euroopan unionin ja Naton suhteista 2, ottaa huomioon 15. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman transatlanttisen kumppanuuden vahvistamisesta 3, ottaa huomioon 22. toukokuuta 2002 annetun komission tiedonannon "Euroopan unionin suunnitelma KOM(2002) 247, ottaa huomioon työjärjestyksensä 163 artiklan, ottaa huomioon ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön (A5-0000/2002), A. arvostaa EU:n yksiselitteistä ja yksimielistä vastausta vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin; katsoo, että tuolloin unioni osoitti olevansa valmis kantamaan myös maailmanlaajuista vastuuta liittymällä terrorismin vastaiseen liittoumaan sekä toimimalla Afganistanissa, B. muistuttaa, että EU tukee kattavaa turvallisuuden käsitettä käyttämällä entistä voimakkaammin perinteisiä keinojaan, kuten tukia, kauppaa ja diplomatiaa, ja pitää konfliktien ehkäisyä yhä selvemmin ulkopoliittisen toimintansa ohjenuorana; siten se ei pyri torjumaan vain terrorismin oireita vaan myös sen juuria, 1 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. 2 Hyväksytyt tekstit (P5_TAPROV(2002)0171). 3 Hyväksytyt tekstit (P5_TAPROV(2002)0243). PR\471524.doc 5/22 PE 309.702

C. muistuttaa, että vaikka kolmetoista EU:n jäsenvaltiota onkin edustettuna Afganistanin kansainvälisissä ISAF-joukoissa, sen paremmin Nato kuin ETPP:tä harjoittava EU:kaan ei osallistu joukkojen suunnitteluun ja johtoon monenkeskisenä instituutiona, D. toteaa, että syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat kuitenkin kiihdyttäneet YUTP:n ja ETPP:n kehitystä, mikä ilmaistiin valtioiden päämiesten Laekenin julkilausumassa ETPP:n toimintakyvystä ja sen kyvystä toteuttaa tiettyjä kriisinhallintaoperaatioita, troikan ja korkean edustajan diplomaattisen toiminnan vahvistamisesta sekä komission konfliktienehkäisyn politiikan välineiden yksinkertaistamisen jatkamisesta, E. on vakuuttunut siitä, että syyskuun 11. päivän terrori-iskut muuttivat poliittista karttaa eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaan ja että EU:n osalle on selvemmin kuin koskaan idän ja lännen välisen vastakkainasettelun päätyttyä tullut kolme suurta strategista tehtävää, transatlanttisten suhteiden strateginen merkitys, Naton ja ETPP:n välisten suhteiden selvittäminen, joka on EU:n sotilaallisen kriisinhallinnan todellisen toimintakyvyn välttämätön edellytys, strategiset suhteet Venäjään ottaen huomioon erityisesti EU:n ja Naton laajentuminen sekä Yhdysvaltojen, EU:n ja Venäjän kolmenväliset suhteet, F. katsoo, ettei Yhdysvallat yksinään enempää kuin tilapäiset kansainväliset liittoumatkaan voi hallita uusia totalitaarisia uhkia, joiden tekijöinä ovat terrorismi, joukkotuhoaseet, radikaali islam ja valtioiden järjestyksen sortuminen, ja että EU:lle on tärkeää vakiinnuttaa asemansa USA:n, EU:n, Venäjän ja YK:n muodostamassa kvartetissa, G. on vakuuttunut, että tämä edellyttää eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muuttumista yhteisöllisemmäksi, H. muistuttaa, että Nizzan jälkeen unionin kolme toimielintä, neuvosto, komissio ja parlamentti, ovat kukin jatkaneet ponnistelujaan oman ulko- ja turvallisuuspoliittisen välineistönsä kehittämiseksi käytännönläheisellä tavalla ajatellen seuraavaa hallitustenvälistä konferenssia vuonna 2004 mutta että neuvoston sihteeristön EU:n ulkoja turvallisuuspolitiikkaa hoitavia hallitustenvälisiä elimiä on laajennettu erityisesti uusien turvallisuus- ja puolustuspoliittisten rakenteiden laajenemisen vuoksi, YUTP:n kehityssuunnat vuosina 2001 2002 1. toteaa, että läntinen Balkan on edelleen EU:n menestyksekkään kriisinhallinnan koetinkivi ja että EU on onnistunut vakauttamaan hajoamisen ja epävakauden leimaaman alueen ja liittämään sen uudelleen eurooppalaiseen kehitykseen vakauttamis- ja assosiointiprosessin, Cards-ohjelman talousavun ja päättäväisen poliittisen välityksen avulla sekä Naton (SFOR/KFOR/Amber Fox) voimakkaan sotilaallisen läsnäolon tukemana; 2. toteaa, että alueen väkivallan ja terrorin kierrettä ei ole pystytty katkaisemaan huolimatta korkean edustajan väsymättömistä poliittis-diplomaattisista Lähi-idän kriisin PE 309.702 6/22 PR\471524.doc

välitysyrityksistä ja EU:n huomattavista taloudellisista toimista ja rahoitustoimista, ja uskoo, että EU:lla on mahdollisuus vaikuttaa rauhanprosessiin vain toimimalla yhdessä Yhdysvaltojen, Venäjän ja Yhdistyneiden kansakuntien kanssa; 3. kehottaa siksi Yhdistyneitä kansakuntia kutsumaan pikaisesti koolle kansainvälisen rauhankonferenssin, jonka periaatteena on kahden valtion Israelin ja Palestiinan rauhanomainen rinnakkaiselo tunnustettuine ja turvallisine rajoineen ja jossa EU:n täytyy käyttää Yhdysvaltojen ja Venäjän rinnalla koko poliittista ja taloudellista, mahdollisesti myös turvallisuuspoliittista, potentiaaliaan; 4. toteaa, että EU, joka toimii Afganistanissa suurimpana kansainvälisenä jälleenrakennuksen tukijana ja oli järjestäjänä ja aloitteentekijänä joulukuun 2001 Bonnin Petersbergin konferenssissa Afganistanin poliittisen väliaikaishallituksen muodostamiseksi, pitää kansainvälistä kriisinhallintaansa maailmanlaajuisena eikä katso sen rajoittuvan lähimpiin naapurimaihin; 5. pitää siksi myönteisenä myös EU:n toimintaa kansainvälisessä yhteisössä Pakistanin ja Intian välisen Kašmirin konfliktin liennyttämiseksi ja vaatii molempia maita tekemään kaikkensa liennyttääkseen jännitystä ja ottaakseen ensimmäiset askelet kohti rakentavaa vuoropuhelua; * * * 6. huomauttaa kuitenkin kriittisesti, että huolimatta troikan näkyvästä esiintymisestä mainituissa kriisitilanteissa ja kriisinhallinnan parantumisesta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle on tunnusomaista vallan keskittyminen kahdelle rinnakkaiselle instituutiolle, jäsenvaltioiden yhteistä tahtoa ilmaisevalle korkealle edustajalle sekä komissiolle, jonka rooli on tähän mennessä rajoittunut tiukasti yhteisten voimavarojen ja välineiden tarjoamiseen; 7. toistaa näkemyksensä, jonka mukaan tästä aiheutuvan tehottomuuden välttämiseksi on välttämätöntä yhdistää korkean edustajan ja ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen tehtävät ja antaa tälle komission alaisuuteen kuuluvalle viralle suunnannäyttäjän rooli käytännön kriisinhallinnassa, siten että viran haltija on vastuussa sekä neuvostolle että Euroopan parlamentille; 8. olettaa, että EU:n konfliktinesto ja kriisinhallinta voitaisiin epäilemättä järjestää nykyistä yhtenäisemmin ja tehokkaammin perustamalla käynnissä olevan neuvoston uudistuksen yhteydessä ulkoministerineuvosto, joka käsittelisi vain ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä ja johon voitaisiin ottaa mukaan puolustuksesta, ulkopolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä vastaavat ministerit; toistaa kuitenkin lisäksi vaatimuksena, jonka mukaan ETPP:hen liittyviä kysymyksiä varten tulisi perustaa oma puolustusministerineuvostonsa; 9. ehdottaa Zimbabwen maaliskuussa 2002 pidettyjen presidentinvaalien yhteydessä toteutetun EU:n huonon kriisinhallinnan vuoksi, että neuvoston tason päätöksenteossa voitaisiin käyttää määräenemmistöpäätöksiä; katsoo, että turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa kysymyksissä tulisi ottaa käyttöön tiiviimmän yhteistyön sääntö, PR\471524.doc 7/22 PE 309.702

jotta mahdollistettaisiin niiden jäsenvaltioiden liittoutuminen, jotka haluavat ja pystyvät toteuttamaan tiettyjä Petersberg-operaatioita; 10. vaatii lisäksi, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan velvoitetta, jonka mukaan puheenjohtajavaltio tiedottaa Euroopan parlamentille ja kuulee sitä, on täydennettävä tulevan korkean edustajan / ulkosuhteista vastaavan komissaarin kirjallisella raportointivelvollisuudella, jonka tulee koskea myös turvallisuus- ja puolustuspoliittisia kysymyksiä; katsoo, että neuvoston tähänastinen vuosittainen selvitys YUTP:n alaan liittyvien päätösten taloudellisista vaikutuksista ei ole tässä suhteessa riittävä; Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tapahtunut edistyminen 11. pitää ilahduttavana, että ETPP:n rajallista toimintakykyä koskevan joulukuun 2001 Laekenin julistuksen ja toukokuussa 2002 pidetyn ensimmäisen virtuaalisen sotaharjoituksen (CME 02) jälkeen ETPP:llä alkaa pian olla todelliset toimintamahdollisuudet, mitä korostavat jo päätetty poliisioperaatio Bosniassa ja Hertsegovinassa ja aikomus siirtää Makedoniassa käynnissä oleva Naton operaatio Amber-Fox EU:n johdettavaksi; 12. pitää kiireellisenä ratkaisun löytämistä toistaiseksi umpikujassa olevaan EU:n ja Naton väliseen sopimukseen, jonka mukaan osapuolilla on oikeus tutustua toistensa suunnitteluelimiin ja sotilaalliseen kykyyn, ja vaatii neuvostolta selkeitä neuvotteluvaltuuksia suorien keskustelujen käymiseksi YUTP:n korkean edustajan ja Naton pääsihteerin välillä; toistaa kantansa, jonka mukaan kyseinen sopimus ei saa missään tapauksessa vaikuttaa EU:n päätöksentekoautonomiaan, eikä pidä hyväksyttävänä, että Turkki yhdistää kysymykseen siihen kuulumattomia vaatimuksia; 13. kannattaa Naton laajentumista ja pitää ilahduttavana Venäjän osallistumisen vahvistamista mutta varoittaa Euroopan valtioiden marginalisoitumisesta puutteellisen sotilaallisen toimintakyvyn vuoksi Natossa ja sen ulkopuolella; 14. kannattaa jäsenvaltioiden välisen työnjaon kehittämistä, jotta nopean toiminnan joukkojen sotilaallisen toimintakyvyn nykyiset puutteet voidaan korjata mahdollisimman nopeasti, ja toistaa kantansa, jonka mukaan tulisi perustaa eurooppalainen puolustusmateriaalivirasto ja harjoittaa yhteistä tutkimustoimintaa, joka rahoitetaan EU:n talousarviosta; pitää huolestuttavana eurooppalaisten puolustusmateriaaliyritysten myyntiä ja siihen liittyviä ongelmia, kuten teknistä jälkeenjääneisyyttä ja kasvavaa riippuvuutta Yhdysvalloista; 15. on sitä mieltä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden ei tulisi rajoittaa toimintaansa pelkästään rauhanturvatehtäviin, vaan uudet uhkakuvat huomioon ottaen niiden pitäisi pystyä toteuttamaan myös rauhanpalauttamistoimia; suosittelee siksi Afganistanista saatujen kokemusten jälkeen 5 000 erikoiskoulutetun sotilaan pysyvän kommandoyksikön perustamista nopean toiminnan joukkojen yhteyteen muun muassa siksi, että tulevaisuudessa voitaisiin toimia Yhdysvaltojen liittolaisena yhteisissä operaatioissa; 16. pitää ilahduttavana 17. toukokuuta 2002 sotilasoperaatioiden rahoituksesta saavutettua sopimusta, jonka mukaan yhteiset kustannukset (tukikohdat kuljetus, majoitus, viestintävälineet - ja joukkojen tukemiseen liittyvät kustannukset infrastruktuuri, PE 309.702 8/22 PR\471524.doc

lääkintä) sekä toisaalta kunkin jäsenvaltion kantamat kustannukset (joukot, aseet, välineet) on erotettava toisistaan; on kuitenkin tämän lisäksi sitä mieltä, että joukkojen kuljettaminen toimialueelle ja niiden majoittaminen siellä tulisi aina katsoa yhteisiksi kustannuksiksi, eikä niitä tule ratkaista tapauskohtaisesti; 17. kannattaa sitä, että ETPP:n sotilasoperaatioiden yhteiset kustannukset rahoitetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklan muutoksen jälkeen yhteisön talousarviosta (kuten tällä hetkellä toimitaan siviilialalla poliisioperaatioissa) eikä jäsenvaltioiden sivutalousarviosta kuten ne tällä hetkellä suunnittelevat; sotilaskustannusten erityistalousarviota käytettäessä jätettäisiin ensinnäkin huomiotta siviili- ja sotilasalan yhteistyön tärkeä näkökohta ja kasvatettaisiin entisestään ensimmäisen ja toisen pilarin välistä kuilua, ja toisekseen se olisi parlamentaarisen tilinpidon valvonnan ja demokraattisen valvonnan periaatteen vastaista, koska sellaista sivutalousarviota eivät voisi valvoa enempää kansalliset parlamentit kuin Euroopan parlamenttikaan; Strategiset kumppanuudet 18. on sitä mieltä, että muuttunut kansainvälinen tilanne syyskuun 11. päivän jälkeen on tuonut selvemmin kuin koskaan esiin Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen strategisen kumppanuuden merkityksen yhteisten arvojen ja etujen suojelemiseksi ja edistämiseksi; 19. korostaa 15. toukokuuta 2002 antamiaan suosituksia transatlanttisista suhteista 1 ja sitä, että tällöin tarvitaan myös tiiviimmät institutionaaliset suhteet Naton ja Euroopan unionin välille, jotta maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten kansainvälisen terrorismin torjuntaan, voidaan reagoida yhtenäisemmin; 20. katsoo, että Venäjästä on tulossa yhä tärkeämpi kumppani varsinkin ajatellen sen roolia kansainvälisessä terrorismin vastaisessa rintamassa ja näkee erityisesti kansainvälisen kriisinhallinnan ja turvallisuusyhteistyön alalla mahdollisuuksia yhä tiiviimpään yhteistyöhön, jollaista jo esiintyy Naton yhteydessä; 21. on sitä mieltä, että Yhdysvaltojen, Venäjän ja Mustanmeren rantavaltioiden tulisi keskittyä voimakkaammin konfliktinestoon tällä yhä herkemmäksi käyvällä alueella, jolla syntyy eturistiriitoja maakaasu- ja öljyputkista ja joka kehittyy yhä voimakkaammin myös vaaralliseksi huumeiden salakuljetuksen, laittoman maahanmuuton ja naiskaupan kauttakulkualueeksi; 22. toistaa viimevuotisessa mietinnössä esittämänsä ehdotuksen, jonka mukaan EU:n naapurimaille, jotka eivät tule saamaan ehdokasasemaa näköpiirissä olevana aikana, kehitetään uusi monenkeskisen kumppanuuspohjaisen yhteistyön muoto; 23. korostaa Euro-Välimeri-vuoropuhelun lisääntyvää merkitystä myös sen poliittisessa ja turvallisuuspoliittisessa ulottuvuudessa ja toistaa Barcelona V -kokousta varten tekemänsä ehdotuksen, jonka mukaan myös kriisinehkäisy ja ETPP yhdistettäisiin Barcelona-prosessiin pyrkien molemminpuoliseen turvallisuuteen; 1 Hyväksytyt tekstit (P5_TAPROV(2002)0243). PR\471524.doc 9/22 PE 309.702

24. viittaa omaan osuuteensa parlamentaarisessa Eurooppa-Välimeri-foorumissa ja ehdotukseensa, jonka mukaan luodaan alueellisesti suuntautuneita vuoropuhelu- ja keskustelurakenteita ja käsitellään kiireesti yhä edelleen ratkaisematonta Länsi-Saharan kysymystä sekä maahanmuuttokysymyksiä; 25. viittaa Latinalaisen Amerikan erilaisten alueellisten ryhmittymien kanssa tehtävään jatkuvaan yhteistyöhän ja pitää erityisen tärkeänä Kolumbian rauhanprosessin ja yhteiskunnallisen muutoksen tukemista; 26. on sitä mieltä, että EU:n ja Aasian strategisessa kumppanuudessa on käytävä erityisesti vuoropuhelua syyskuun 11. päivän jälkeisistä uusista uhista ja että terrorismin, laittoman maahanmuuton sekä huume- ja ihmiskaupan kysymysten tulisi olla etusijalla; 27. painottaa, että EU:n tulisi ryhtyä toimiin erityisesti suhteessa Kaakkois-Aasian maihin, kuten Malesiaan ja Indonesiaan, jotta näistä maista tulisi modernin islamilaisen maailman edustajia eikä islamilaisen radikalismin tyyssijoja; Konfliktinesto ja kriisinhallinta 28. katsoo, että yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla on kiireellisesti pyrittävä osaltaan estämään väkivaltaisten konfliktien puhkeaminen, leviäminen ja toistuminen; 29. arvostaa näin ollen menestyksekästä ennaltaehkäisevää diplomatiaa Serbian ja Montenegron suhteiden osalta, taloudellista ja poliittista toimintaa Afganistanissa sekä jatkuvia yrityksiä vaikuttaa siihen, ettei Lähi-idän konfliktissa luisuta terrorismin anarkiaan; 30. korostaa ihmisoikeuksien ja demokratisoinnin merkitystä konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa samoin kuin erilaisia yhteisöohjelmia, joilla tuetaan poliisikoulutusta ja -infrastruktuuria muun muassa Guatemalassa, El Salvadorissa, Etelä-Afrikassa, Algeriassa ja Makedoniassa; 31. katsoo, että 17. kesäkuuta 2002 saavutettu poliittinen yhteisymmärrys neuvotteluvaltuuksien antamisesta Iranin kanssa tehtävää kauppa- ja yhteistyösopimusta varten on tärkeä signaali maan uudistusmielisille voimille, ja pitää erityissopimuksia poliittisesta vuoropuhelusta ja terrorismin torjunnassa tehtävästä yhteistyöstä erittäin merkittävinä; * * * 32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille. PE 309.702 10/22 PR\471524.doc

PERUSTELUT I. Johdanto: Syyskuun 11. päivä ja sen vaikutukset YUTP:hen/ETPP:hen Seuraava vuosittainen kertomus Euroopan unionin roolista maailmassa perustuu neuvoston selvitykseen "YUTP:n tärkeimmät näkökohdat ja perusvalinnat vuodelle 2001" (PESC 100 7330/02). Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat ja niistä johtuvat yhteisen eurooppalaisen ulkopolitiikan haasteet ovat siinä täysin määräävänä tekijänä. Tilanne on kahtalainen: Euroopan poliittinen ja diplomaattinen vastaus 11. syyskuuta 2001 tehtyihin terroriiskuihin oli yksiselitteinen ja yksimielinen, ja EU:n toimielimet osoittivat vastauksen laatimisessa verratonta yhteistyökykyä: ulkoministerit pitivät seuraavana päivänä erityiskokouksen, ja ulkoasioista ja puolustuspolitiikasta vastaavien kansallisten parlamenttien valiokuntien ja Euroopan parlamentin valiokunnan puheenjohtajat ja troikan edustajat, puheenjohtajavaltio Belgian ulkoministeri Michel, korkea edustaja Solana sekä ulkoasioista vastaava komission jäsen Patten pitivät yhteisen erityiskokouksen 18. syyskuuta 2001 Euroopan parlamentissa. Välittömästi tämän jälkeen troikka matkasi Washingtoniin 19. syyskuuta, ja Brysselissä 21. syyskuuta 2001 pidettävän Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen valmistelut käynnistettiin. Tämän jälkeen EU:n kolme toimielintä eli neuvosto, komissio ja parlamentti, antoivat yhteisen julistuksen. Liittyessään terrorinvastaiseen liittoumaan EU osoitti näkyvästi ja painokkaasti olevansa valmis kantamaan myös maailmanlaajuista vastuuta. EU on myös todistanut tämän menestyksekkäästi järjestämällä joulukuussa 2001 Afganistania käsittelevän konferenssin Bonnissa, nimittämällä Klaus Klaiberin humanitaarisen avun ja jälleenrakentamisavun koordinoinnista vastaavaksi EU:n erikoislähettilääksi sekä lähettämällä korkea-arvoisen troikkaa edustavan valtuuskunnan Pakistaniin, Iraniin, Saudi-Arabiaan, Egyptiin, Jordaniaan ja Syyriaan syyskuussa 2001 ja Keski-Aasiaan lokakuussa 2001. Lisäksi on syytä muistaa EU:n taloudellinen osallistuminen; se on suurin Afganistaniin suunnatun kansainvälisen avun antaja, jonka osuus on 25 prosenttia kaikesta avusta. EU:n korkea edustaja Solana sekä troikka ovat osallistuneet pysyvästi poliittisdiplomaattisiin ponnisteluihin Lähi-idän konfliktin selvittämiseksi, ja EU onkin vakiinnuttanut asemansa epävirallisessa kvartetissa, jonka muita jäseniä ovat Yhdysvallat, Yhdistyneet Kansakunnat ja Venäjä. EU:n asema kansainvälisten konfliktien hallinnassa on siis selvästi vahvistunut laadullisesti. Bosnian ja Hertsegovinan ja Kosovon kriisejä selvitti vielä nk. yhteysryhmä, johon kuuluivat itsestään selvästi mahtimaat Yhdysvallat ja Venäjä sekä neljä Euroopan valtiota eli Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja Italia. Nyt sen sijaan tämä "maailmanlaajuisen vastuun kvartetti" muodostaa ensimmäistä kertaa tulevaisuuteenkin kelpaavan mallin PR\471524.doc 11/22 PE 309.702

kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi monenvälisesti tavalla, jossa EU:n poliittisdiplomaattinen arvo lähenee sen taloudellista merkitystä. EU on asettanut konfliktien ehkäisemisen ulkopoliittisen toimintansa ohjenuoraksi korostamalla, että terrorismin torjunnassa ei pidä pyrkiä pelkästään terrorismin oireiden vaan erityisesti sen juurien poistamiseen ja että vuoropuhelua on käytävä nimenomaan heikkojen ja ailahtelevaisten valtioiden kanssa. Siten EU on kehittänyt eräänlaisen vastapainon Yhdysvaltojen pahuuden akseli -opille. EU on luonut kattavan lähestymistavan turvallisuuteen tehostamalla tietoisesti avun, kaupan ja diplomatian kaltaisten perinteisten välineiden tietoista käyttöä - erityisesti terroristien muodostaman uhan perusteella. Samalla on kuitenkin syytä todeta kriittisesti, ettei EU ole osallistunut sotilaallisesti millään tavoin Afganistanin kriisin ratkaisemiseen. *** Yhdysvallat murskasi Taliban-hallinnon ja tuhosi osittain Al-Quaida-verkoston lähes yksinään täysin uudentyyppisellä tietokoneiden avulla ohjattujen ilmaiskujen ja maasotaa käyvien erikoisjoukkojen yhdistelmällä. Vaikka viidettä artiklaa päätettiinkin soveltaa nyt ensimmäistä kertaa, Afganistaniin lähetettyjä kansainvälisiä joukkoja koskevia suunnittelu- ja johtotehtäviä ei kuitenkaan uskottu Natolle. Tämä johtui Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan vastustuksesta. Puheenjohtajavaltio Belgia ehdotti Laekenin huippukokouksessa näiden tehtävien uskomista Natolle osana eurooppalaista toimintaa, mutta valtioiden päämiehet ilmoittivat päätelmänään, ettei EU voi osallistua yhteisesti kriisinhallintaan. EU ei ole vielä organisaationa valmis tähän: ei poliittisesti eikä sotilaallisten johtamisrakenteidensa perusteella, sotilaallisesta valmiudesta puhumattakaan. Saksalaisten joukkojen Kabuliin sijoittaminen kesti lähes kaksi kuukautta, mikä johtui soveltuvien kuljetusmahdollisuuksien puutteesta. Tästä huolimatta Afganistaniin lähetetyissä kansainvälisissä joukoissa, joita on kaikkiaan 18 maasta, on yhteensä 5 000 henkeä 13:sta EU:n jäsenvaltiosta. Ainoastaan Luxemburg ja Irlanti eivät osallistu näiden joukkojen toimintaan. Kaksi kolmannesta Nato-maista on läsnä Afganistanissa, ja maajoukoissa on enemmän eurooppalaisia kuin yhdysvaltalaisia. Kuitenkaan sen paremmin Natolla kuin ETPP:tä harjoittavalla EU:llakaan ei ole monenkeskisenä instituutioina sotilaallista roolia tässä yhteydessä. Tämä antaa ajattelemisen aihetta. Syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat vahvistaneet nykyisen suunnitelman YUTP:n ja ETPP:n kehittämiseksi ja nopeuttaneet merkittävästi sen toteuttamista. Tästä ovat esimerkkeinä valtioiden päämiesten Laekenissa antama julistus ETPP-valmiudesta ja kyvystä toteuttaa tiettyjä kriisinhallintaoperaatioita, troikan ja korkean edustajan *** PE 309.702 12/22 PR\471524.doc

diplomaattisen toiminnan tehostuminen, konfliktien ehkäisemiseen keskittyvän komission politiikan välineiden yksinkertaistamisen jatkaminen, varhaisvaroitusjärjestelmän parantaminen sekä "nopean toiminnan mekanismin" täyteen valmiuteen saattaminen tarvittavan käynnistysrahoituksen järjestämiseksi konfliktitilanteissa. Toisaalta syyskuun 11. päivän terrori-iskut ovat muuttaneet eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan poliittista karttaa ja saattaneet perinteiset painotukset täysin uuteen valoon. EU:n suuret strategiset haasteet ovat käyneet selvemmiksi kuin koskaan sitten idän ja lännen välisen konfliktin päättymisen: transatlanttisten suhteiden strateginen merkitys, jota Euroopan parlamentti korosti Ellesin mietinnössä 1, ehdoton tarve selvittää Naton ja ETPP:n suhteet, jotta EU:n sotilaallinen kriisinhallinta olisi todella täydessä käyttövalmiudessa 2, strategiset suhteet Venäjään, etenkin kun otetaan huomioon EU:n ja Naton laajentuminen sekä Yhdysvaltojen, EU:n ja Venäjän kolmenväliset suhteet 3. Läntiset yhteiskunnat joutuvat selvemmin kuin koskaan sitten idän ja lännen välisen konfliktin päättymisen kohtaamaan totalitaarisen uhan, jossa terrorismi, joukkotuhoaseet, radikaali islam ja valtioiden järjestyksen horjuminen yhdistyvät myrkylliseksi keitokseksi. Uhka on peräisin alueelta, joka ulottuu Israelin itärajalta Keski-Aasiaan. Lähi-idän, Irakin, Iranin ja Afganistanin ongelmia sekä Intian ja Pakistanin välistä kiistaa Kashmirin alueesta on tarkasteltava suuren strategisen tasapainottamisen yhteydessä ja osana sitä. Yhdysvallat ei kykene selviytymään tästä uhasta yksinään eivätkä siihen kykene myöskään tilapäiset kansainväliset liittoutumat. EU:n tehtävänä on lujittaa tulevaisuudessa entistä paremmin asemaansa Yhdysvaltain, EU:n, Venäjän ja Yhdistyneiden kansakuntien muodostaman kvartetin pysyvänä jäsenenä. Tästä syystä Valéry Giscard d'estaing toimii oikein edellyttäessään valmistelukunnan puheenjohtajana EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan lujittamista. Esittelijän mielestä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteisöllistettävä. Keskustelua voidaan hyvin pohjustaa komission 22. toukokuuta 2002 esittämillä ehdotuksilla: "unionin on hoidettava vastuunsa maailmanlaajuisena vaikuttajana". 4 1 EP:n 15. toukokuuta 2002 antama päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle: Transatlanttisen kumppanuuden vahvistaminen: keskittyminen strategiaan ja tulostensaavuttamiseen. 2 EP:n 10. huhtikuuta 2002 antama päätöslauselma Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) tämänhetkisestä tilasta sekä Euroopan unionin ja Naton suhteista. 3 EP:n 15. toukokuuta 2002 antama päätöslauselma 28. toukokuuta 2002 pidettävästä EU:n ja Venäjän huippukokouksesta. 4 Komission tiedonanto Euroopan unionin suunnitelma KOM(2002) 247 lopullinen. PR\471524.doc 13/22 PE 309.702

II. EU:n kriisinhallinnan ulko- ja turvallisuuspoliittiset painopisteet 1. Balkan Länsi-Balkan on edelleen EU:n menestyksekkään kriisinhallintakyvyn koetinkivi. EU on onnistunut liittämään hajoamisen ja epävakauden leimaaman alueen Euroopan kehityksen valtavirtaan vakauttamis- ja assosiointiprosessin, Cards-ohjelman talousavun ja päättäväisen poliittisen välityksen avulla sekä Naton (SFOR/KFOR/Amber Fox) voimakkaan sotilaallisen läsnäolon tukemana. Nyt Bosnian ja Hertsegovinan poliisioperaatio ja Naton Makedonian Task force Fox -operaation siirtäminen ETPP:n alaisuuteen ovat muodostumassa sen ensimmäiseksi tulikokeeksi todellisessa maailmassa. Näin kaikki sotilaallisen ja ei-sotilaallisen kriisinhallinnan elementit yhdistyisivät EU:n taloudellisen voiman ja rahoitusavun tukemana ensimmäisen kerran Euroopan lipun alle. Ulkoministerit päättivät 18. helmikuuta 2002 "International Police Task Force" -operaation tehtävien siirrosta EU:lle. Euroopan parlamentti ilmaisi 10. huhtikuuta 2002 tukensa sille, että osa vuosittaisista 38 miljoonan euron juoksevista kustannuksista rahoitettaisiin YUTP:n talousarviosta. Loppuosa kustannuksista on tarkoitus kattaa jäsenvaltioiden maksuilla periaatteena, että kustannukset maksetaan siellä, missä ne syntyvät. Poliisioperaation johtajaksi nimitettiin tanskalainen Sven Frederiksen. Hän on vastuussa EU:n Bosnian ja Hertsegovinan erityislähettiläälle lordi Ashdownille, joka puolestaan raportoi korkealle edustajalle Javier Solanalle ja poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle. Tällä selkeällä johtamisrakenteella pyritään takaamaan paras mahdollinen koordinointi poliisioperaation sekä vakautus- ja assosiointiprosessin välillä. Operaation valtuuksiin ei kuulu omien poliisivoimien käyttö, vaan siinä rajoitutaan Bosnian poliisivoimien tukemiseen ja kouluttamiseen. Operaation menestystä voidaan viime kädessä arvioida sen perusteella, miten hyvin onnistutaan tukemaan oikeusvaltioperiaatteen vakiintumista Bosniaan ja Hertsegovinaan. Komissiokin antaa tähän tarkoitukseen lisävaroja Cards-ohjelmasta. On vielä epäselvää, ottaako EU vastatakseen Makedonian Nato-operaation "Task Force Fox", jonka tehtävänä on EU:n ja ETYJ:n tarkkailijoiden suojeleminen ja Ochridin rauhansopimuksen valvominen EU:n toimiessa komentoketjun johtajana. Se olisi ensimmäinen Petersberg-tehtävien alempiin luokkiin kuuluva operaatio; tosin 700 miehen Nato-joukot koostuvat jo nyt pelkästään eurooppalaisista sotilaista ja ovat eurooppalaisen komentajan alaisuudessa (operaation johto siirtyi Saksalta Alankomaille kesäkuussa 2002). TFF-operaatio voitaisiin kuitenkin antaa eurooppalaisten vastuulle ainoastaan sillä edellytyksellä, että he voisivat varmasti käyttää Naton suunnittelu- ja komentojärjestelmiä (Shape ja D-Saceur), koska Makedonian EU-operaatiossa täytyisi toimia tiiviissä yhteistyössä Kosovon KFOR-yksiköiden ja niiden Makedoniassa olevien PE 309.702 14/22 PR\471524.doc

tukiyksiköiden kanssa. Sellaista EU:n ja Naton välistä sopimusta ei kuitenkaan ole vieläkään saatu aikaan. Aluksi Nato-maa Turkki ja nyttemmin EU-maa Kreikka ei ole pitänyt tähän mennessä neuvoteltua tekstiä hyväksyttävänä. Olipa ratkaisu millainen hyvänsä, Euroopan parlamentti on sitä mieltä, ettei kyseinen sopimus saa heikentää EU:n päätösvaltaa, ja on siksi ehdottanut suoria neuvotteluja pääsihteerien, Javier Solanan ja lordi Robertsonin välillä 1. 2. Lähi-itä Länsi-Balkanin lisäksi Lähi-itä on epäilemättä aivan EU:n poliittis-diplomaattisen asialistan kärjessä erityisesti syyskuun 11. päivän ja väkivallan ja terrorin kierteen kärjistymisen jälkeen. Alueelle virtaa myös huomattavasti tukivaroja erityisesti palestiinalaishallinnon tukemiseen (keskimäärin noin 250 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on yli 50 prosenttia kaikesta kansainvälisestä avusta). Samalla EU on Israelin suurin kauppakumppani. EU on yhä uudelleen pyrkinyt vaikuttamaan rauhanprosessiin. Erityisesti korkea edustaja Solana on tehnyt lukuisia välitysyrityksiä Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Rauhanprosessi voi kuitenkin viime kädessä toteutua vain toimimalla yhteistyössä Yhdysvaltojen, Venäjän ja Yhdistyneiden kansakuntien kanssa. Huhtikuussa 2002 pidetyssä Madridin konferenssissa luotiin jo hyvät puitteet tällaiselle monenkeskiselle lähestymistavalle. EU:lle on tärkeää antaa oma rakentava panoksensa vuodelle 2002 kaavaillun kansainvälien konferenssin onnistumiseksi ja käyttää taloudellista, poliittista ja mahdollisesti myös turvallisuuspoliittista potentiaaliaan. Euroopan parlamentti kehotti jo 10. huhtikuuta 2002 EU:n jäsenvaltioita valmistelemaan osuuttaan mahdollisten alueelle sijoitettavien Yhdistyneitten kansakuntien alaisten kansainvälisten rauhanturva- ja tarkkailijajoukkojen varalta. Parlamentti kehotti myös neuvostoa määräämään Israelin ja Palestiinan asevientikieltoon ja jäädyttämään Israelin kanssa tehtävän Eurooppa-välimeri-assosiaatiosopimuksen - tosin tuloksetta. Parlamentti ilmaisi poliittisen ja moraalisen tukensa Israelin ja Palestiinan väliselle rauhanliitolle yhteisessä istunnossa 13. toukokuuta 2002 Strasbourgissa osoittaakseen, että vihan ja terrorin leimaaman konfliktin molemmilla puolilla ihmisten enemmistö haluaa rauhaa. Iranin kanssa tehtävän paljon keskustelua herättäneen kauppa- ja yhteistyösopimuksen osalta neuvosto pääsi sopimukseen neuvotteluvaltuuksista vasta kuukausien kuluttua kesäkuussa 2002. Parlamentti oli jo joulukuussa 2001 ilmaissut tukensa ihmisoikeuksista, joukkotuhoaseista ja terrorismintorjunnasta käytävälle vuoropuhelulle sekä kauppasopimuksen tekemiselle maan uudistusmielisten voimien tukemiseksi. Tätä tavoitetta palveli myös tilapäisen valtuuskunnan lähettäminen Teheraniin heinäkuussa 2002. 1 Euroopan parlamentin 13. kesäkuuta 2002 antama päätöslauselma Sevillassa 21. ja 22. kesäkuuta 2002 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmisteluista. PR\471524.doc 15/22 PE 309.702

3. Afganistan Afganistania voidaan pitää ennakkotapauksena siinä mielessä, että EU pitää kansainvälistä kriisinhallintatoimintaansa maailmanlaajuisena eikä katso sen rajoittuvan lähimpiin naapurimaihin. Afganistan osoitti kuitenkin jälleen kerran, että EU:n vahvuudet ovat toimiminen talouden alalla merkittävänä rahoittajana (200 miljoonaa euroa vuodelle 2002) ja poliittis-diplomaattisella alalla joulukuussa 2001 Afganistanin poliittisen väliaikaishallituksen muodostamiseksi pidetyn Bonnin Petersbergin konferenssin järjestäjänä ja aloitteentekijänä. EU reagoi ei-sotilaallisena vaikuttajana nopeasti ja päättäväisesti Afganistaniin, mutta sillä ei ollut merkittävää asemaa sotilaallisessa kriisinhallinnassa, vaikka kolmetoista jäsenvaltiota osallistuukin YK:n mandaatilla toimiviin Isaf-joukkoihin (ks. edellä). 4. Intia-Pakistan/Kašmir Syyskuun 11. päivän tapahtumat osoittivat jälleen kerran, miten tärkeät ovat suhteet Intiaan ja Pakistaniin. Unioni piti ilahduttavana, että molemmat maat antoivat tukensa terrorismin vastaiselle liittoumalle, ja neuvosto päätti aloittaa uudelleen poliittisen vuoropuhelun Pakistanin kanssa sekä allekirjoittaa pitkään lykkääntyneen EY:n ja Pakistanin välisen yhteistyösopimuksen. Huhti-toukokuussa 2001 uudelleen puhjennut Kašmirin kiista, joka vei maat ydinsodan partaalle, osoitti, miten vaarallista on antaa kriisipesäkkeiden kyteä itsekseen sen sijaan, että ne ratkaistaisiin ennaltaehkäisevästi. Euroopan parlamentti pyrki osaltaan vaikuttamaan tilanteeseen järjestämällä ulkoasiainvaliokunnassaan Kašmir-kuulemisen 20. kesäkuuta 2002. III. ETPP:ssä tapahtunut edistyminen Eurooppa-neuvosto totesi Laekenissa joulukuussa 2001, että EU kykenee nykyisin toteuttamaan joitakin kriisinhallintaoperaatioita sekä ei-sotilaallisia että sotilaallisia operaatioita. Marraskuussa 2001 pidetyssä sotilaallisten voimavarojen parantamista käsitelleessä konferenssissa taas todettiin merkittäviä puutteita sotilaallisessa toimintakyvyssä ja välineissä ennen kaikkea liikkuvuuden ja viestinnän alalla, ja toisaalta Naton kanssa ei ole päästy sopimukseen, joka sallisi sen suunnittelulaitosten ja sotilaallisten voimavarojen hyödyntämisen. Tämä merkitsee, että eurooppalaiset joukot voivat toteuttaa vain Petersberg-tehtävien alempiin luokkiin kuuluvia operaatioita esimerkiksi humanitäärisiä pelastusoperaatioita tai albaanien ja makedonialaisten välisen tulitauon valvontaoperaatioita entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Joka tapauksessa ETPP:llä on nyt johto- ja päätöksentekorakenteet. Ensimmäinen ETPPharjoitus nimeltä CME02 (Crisis Management Exercise 2002) pidettiin toukokuussa 2002 ei taistelukentällä, vaan paperilla, tietokoneella ja puhelimella. Teemana oli Pelastakaa Atlantia valtameren virtuaalisaari, jolla eurooppalaisten tuli huolehtia rauhasta. PE 309.702 16/22 PR\471524.doc

Virtuaalisten kriisipäivien aikana poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea, sotilaskomitea ja sotilasesikunta toimivat yhteistyössä. Mukana oli myös komissio, joka vastaa kriisien yhteydessä humanitäärisestä avusta ja jälleenrakennuksesta. Ennen kaikkea harjoituksessa testattiin kuitenkin yhteyksiä 15 pääkaupunkiin, sillä jäsenvaltioiden edustajat tekevät viime kädessä päätökset sotilasesikunnan laatimista vaihtoehdoista. Lähetämmekö vielä kehitteillä olevat kriisinhallintajoukot, lähetämmekö poliisiyksiköitä vai vain siviilitarkkailijoita? Mitä lähemmäs todellisia toimintamahdollisuuksia ETPP:ssä päästään, sitä selvemmäksi käy myös, että EU:n kriisinhallintajoukkojen mahdollisuudet kentällä ovat varsin rajalliset ilman Naton sotilaallisten rakenteiden tukea. Euroopan parlamentti on muistuttanut tästä sekä siitä, että eurooppalainen suoritus- ja kilpailukykyinen puolustusvälineteollisuus on välttämätöntä EU:n itsenäisen toimintakyvyn vuoksi. Erityisesti syyskuun 11. päivän jälkeiset tapahtumat ja talibanien vastainen sota Afganistanissa osoittivat selvästi suuren sotilasteknologisen kuilun Yhdysvaltojen ja sen eurooppalaisten liittolaisten välillä. Jo ISAF-joukkojen käytössä Afganistanissa havaittiin, että eurooppalaisten joukkojen toimintakyvyssä, liikkuvuudessa, varmassa ja yhteentoimivassa viestinnässä sekä toiminnan kestävyydessä on suuria puutteita. Jo nyt monet ehdottavat yhtenä Afganistaniin selkkauksen opetuksista, että Euroopan pitäisi perustaa nopean toiminnan joukkojensa yhteyteen pysyvä 5 000 miehen kommandoyksikkö suuremman strategisen vipuvaikutuksen saavuttamiseksi. Modernisointi ja suurempi ammattimaisuus eivät ole halpoja. Euroopan parlamentti on ilmaissut tukensa eurooppalaiselle puolustusmateriaalivirastolle ja jäsenvaltioiden selkeämmälle työnjaolle hankinnoissa. Ensiksikin on kysymys siitä, että rahat käytetään paremmin ("more bang for the buck"); kysymys on kuitenkin myös siitä, että sotilasbudjetit sopeutetaan todellisiin uhkiin eikä päinvastoin. Euroopan parlamentin suhteista Naton parlamentaariseen yleiskokoukseen vastaavan valtuuskunnan puheenjohtaja, kenraali Philippe Morillon on siksi ehdottanut julkisuudessa yhteisen eurooppalaisen sotilasbudjetin perustamista tutkimusta ja hankintoja varten. Jäsenvaltiot maksaisivat talousarvioon 0,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan. 1 Kun tähän lisättäisiin nykyiset kansalliset puolustusbudjetit, esimerkiksi Ranskassa 2,4 prosenttia, saavutettu 2,9 prosenttia olisi lähellä Yhdysvaltojen puolustusbudjetin osuutta BKT:stä, joka on tällä hetkellä 3,1 prosenttia (vertailun vuoksi: EU:n keskiarvo 1,97 prosenttia, Yhdistynyt kuningaskunta 2,5 prosenttia, Saksa 1,5 prosenttia, Kreikka 4,9 prosenttia). Neuvosto oli pitkään eri mieltä siitä, miten EU:n tulevat sotilasoperaatiot tulee rahoittaa. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklan mukaan sotilasmenoja ei voida rahoittaa yhteisön talousarviosta. Muun muassa Benelux-maat, Ranska, Italia ja Kreikka ovat kuitenkin sitä mieltä, että ainakin EU-operaatioiden yhteiset kustannukset, esimerkiksi majoitus, kuljetus, tulkit jne. voitaisiin kattaa myös yhdessä. Sen sijaan 1 Le Figaro, 3. kesäkuuta 2002. PR\471524.doc 17/22 PE 309.702

puolueettomat maat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat olleet sitä mieltä, että ETPPoperaatioiden puolustusmenojen on pysyttävä tiukasti jäsenvaltioiden päätettävissä. Kesäkuun 17. päivänä 2002 pidetyssä ulkoministerineuvostossa saavutettiin kompromissi, jossa sovittiin kahdesta kustannusluokasta: yhteisistä kustannuksista (esikunnan majoitus kuljetus, hallinto, viestintä, julkisuuteen tiedottaminen; ja joukot lääkintähuolto, lisävarusteet, infrastruktuuri) sekä toisaalta omista kustannuksista, jotka kukin sotilasoperaatioihin osallistuva valtio kattaa itse. Kahdesta tärkeästä menoluokasta päätettäisiin tapauskohtaisesti: joukkojen kuljettamisesta toimialueelle ja niiden majoituksesta siellä. Euroopan parlamentin tehtävä olisi osallistua voimakkaammin keskusteluun ja korostaa ETPP:n yhteisöllistä luonnetta erityisesti siviili- ja sotilasalan yhteistyön näkökulmasta. EU:n erityinen suhteellinen etu kriisinhallinnassa perustuu juuri siihen, että sillä on monipuolinen siviilialan toimintakyky, joka sen pitäisi nyt yhdistää uusiin sotilaallisiin ETPP:n mukaisiin kykyihin Petersberg-tehtävien toteuttamiseksi. Tämä merkitsisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklan muuttamista siten, että sotilasoperaatioiden yhteiset kustannukset rahoitettaisiin yhteisön talousarviosta eikä jäsenvaltioiden suorilla maksuilla. Kriisinhallinta Balkanilla, kuten myös Lähi-idässä ja muualla, on opettanut ennen kaikkea tämän: poliittis-diplomaattiset ponnistelut konfliktien ratkaisemiseksi, sotilaiden ja poliisivoimien ponnistelut turvallisuuden luomiseksi ja taloudelliset ja yhteiskunnalliset ponnistelut kestävän rauhan ja kehityksen edellytysten aikaansaamiseksi, kaikkia näitä on käytettävä aikaisempaa voimakkaammin keskinäisessä synergiassa. EU:lla on tähän erinomaiset edellytykset. IV. Strategiset kumppanuudet 1. Transatlanttiset suhteet Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen muuttunut poliittinen kartta on tuonut selvästi esiin Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen strategisen kumppanuuden merkityksen yhteisten arvojen ja etujen edistämiseksi epävarmassa maailmassa. Maailmanlaajuisessa terrorismin torjunnassa Eurooppa ja Yhdysvallat toimivat yhdessä toimittaakseen syylliset oikeuden eteen, riistääkseen heiltä pakopaikat ja katkaistakseen heidän rahoitusvirtansa. Afganistanissa eurooppalaiset ja Yhdysvallat toimivat yhdessä luodakseen maalle paremman tulevaisuuden; Euroopan maat ovat jälleenrakennuksen suurin rahoittaja, ja niillä on myös suurin osuus kansainvälisistä vakauttamisjoukoista. Balkanilla eurooppalaisten ja Yhdysvaltojen yhteistyössä on saavutettu näkyviä tuloksia alueellisessa vakauttamisessa ja uusien kriisien ehkäisyssä. Marraskuun 2001 WTOkonferenssissa Dohassa hyväksyttiin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyöllä laaja kehityksen ja köyhyydentorjunnan asialista. PE 309.702 18/22 PR\471524.doc

Nyt on tärkeää kehittää ja laajentaa transatlanttista agendaa edelleen saavutettujen tulosten pohjalta. Etusijalla siinä on kestävän ja oikeudenmukaisen ratkaisun etsiminen Lähi-itään. Se voidaan saavuttaa vain, Atlantin molemmin puolin kannatettu ajatus kahden valtion rauhanomaisesta rinnakkaiselosta tunnustettujen ja turvallisten rajojen sisällä toteutetaan. Avoimet erimielisyydet Yhdysvaltojen kanssa koskevat kansainvälistä rikostuomioistuinta, maailmanlaajuista ilmastonlämpenemistä ja terästuotteiden tulleja. Tässä asiassa Euroopan parlamentti toivoisi, että Yhdysvallat pyrkisi eurooppalaisten tavoin saamaan aikaan ylikansallisia instituutioita, jotka toimisivat vaikutusmahdollisuuksien vahvistajina eivätkä toimintavapauden esteinä. 2. Venäjä Venäjä on ottanut myönteisen roolin kansainvälisessä terrorismin vastaisessa liittoumassa, ja näin siitä on tullut lännelle strategisesti tärkeä kumppani. Venäjän suhteissa Yhdysvaltoihin ja Natoon tätä osoittavat ydinasearsenaalin supistamista koskevat sopimukset sekä Venäjän ja Naton välisen neuvoston perustaminen 28. toukokuuta 2002. Lisäksi se näkyi 29. toukokuuta 2002 pidetyssä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa, jossa pitkän aikavälin yhteistyön aloiksi mainittiin ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yhteisen eurooppalaisen talousalueen luominen, energia-alaa koskevan vuoropuhelun kehittäminen ja poliisivoimien välinen yhteistyö. Euroopan parlamentti on lisäksi todennut, että on syytä tutkia, missä määrin venäläisiä erikoisjoukkoja ja heidän kokemustaan voidaan hyödyntää rauhanturvajoukkojen sijoittamisessa ja käytössä tulevien yhteisten kriisinhallintaoperaatioiden yhteydessä. Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa, että eurooppalaisilla nopean toiminnan joukoilla ei ole käytettävissään minkäänlaista strategista lentokuljetuskapasiteettia ainakaan vuoteen 2008 saakka, jolloin ensimmäiset Airbus 400M -kuljetuskoneet ovat käyttövalmiita. Venäläisten kuljetuskoneiden vuokraaminen olisi siihen saakka realistinen vaihtoehto. Erityisen tärkeää on Venäjän sitouttaminen EU:n ja Yhdysvaltojen rauhanponnisteluihin Lähi-idässä, mutta myös konfliktinehkäisy yhä herkemmäksi käyvällä Mustan meren alueella, jolla syntyy eturistiriitoja maakaasu- ja öljyputkista ja joka kehittyy myös yhä voimakkaammin vaaralliseksi huumeiden salakuljetuksen, laittoman maahanmuuton ja naiskaupan kauttakulkualueeksi Venäjän suhteissa kriittisiä kohtia ovat edelleen kysymys lehdistövapaudesta sekä Tšetšenia ja Kaliningradin tulevaisuus. 3. Välimeri Euro-Välimeri-vuoropuhelu tulee yhä tärkeämmäksi myös poliittisessa ja turvallisuuspoliittisessa ulottuvuudessaan. Euroopan parlamentti ehdotti siksi huhtikuussa 2002 Valenciassa pidettävää "Barcelona V" -ministerikokousta varten, että yhteiseen turvallisuuteen liittyen myös kriisinehkäisy ja ETPP sisällytettäisiin Barcelona- PR\471524.doc 19/22 PE 309.702

prosessiin. 1 Parlamentti lähetti myös tilapäisen parlamentaarisen valtuuskunnan Libyaan kesäkuussa 2002 korostaakseen, miten tärkeänä se pitää kaikkien Välimeren rantavaltioiden kanssa tehtävää yhteystyötä. Parlamentti pitää Barcelona-prosessia Lähiidän konfliktin ratkaisun olennaisena osana. 4. Afrikka/Latinalainen Amerikka/Aasia Syyskuun 11. päivän tapahtumat osoittivat jälleen kerran, miten tärkeää on harjoittaa ennakoivaa kriisinehkäisypolitiikkaa tiiviissä yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien ja ETYJ:n kanssa. Afrikassa tarvitaan konfliktinehkäisypolitiikkaa, jossa keskitytään käsiaseilla käytävään kauppaan ja tuetaan rauhan säilyttämistä. Tähän sisältyy myös kehitysmaiden vesihuollon kysymys. 1 Burundissa unioni tuki väliaikaisten monikansallisten turvajoukkojen perustamista väliaikaisen hallinnon tueksi ja osallistui niiden rahoitukseen 9,5 miljoonalla eurolla. Zimbabwen maaliskuun 2002 presidentinvaalien alla EU:lla olisi ollut paljon mahdollisuuksia vaikuttaa presidentti Mugabeen, jotta hän palaisi oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja pyrkisi ehkäisemään väkivallan kärjistymistä: diplomaattinen painostus, talousavun leikkaaminen, vaalitarkkailijoiden lähettäminen, uhkaaminen talouspakotteilla. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan päässeet sopimukseen yhteisestä linjasta retorista kritiikkiä lukuun ottamatta, ja asiasta jäi EU:n puolelta vaikutelma pilalle päästetystä kriisinhallinnasta. Latinalaisessa Amerikassa EU on kiinnittänyt huomiota erilaisten alueellisten maaryhmittymien kanssa (Mercosur, Andien yhteisö, San José -ryhmä) tehtävän jatkuvan yhteistyön lisäksi erityisesti Kolumbian rauhanprosessiin, jota tuettiin jäsenvaltioiden ja EU:n maksuilla rahoitetulla yli 330 miljoonan euron ohjelmalla. Kuuban kanssa vuoropuhelu aloitettiin virallisesti uudelleen korkealla virkamiestasolla joulukuussa 2001. EU lähetti laajan vaalitarkkailijakomission Nicaraguan tammikuussa 2002 pidettyihin vaaleihin. Aasiassa EU:n ulkopoliittisella asialistalla olivat luonnollisesti Afganistan sekä Intian ja Pakistanin välinen konflikti. Burman/Myanmarin vastaisia pakotteita jatkettiin kahdesti. V. Keskeneräinen asialista huomio valmisteluryhmään Todella yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka voi olla EU:lle ja sen kansalaisille samanlainen identiteetin luoja kuin sisämarkkinat ja yhteinen valuutta. 1 Euroopan parlamentin 11. huhtikuuta 2002 antama päätöslauselma. 1 KOM(2002) 132, Vesihuolto kehitysmaissa ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan painopisteet, 12. maaliskuuta 2002. PE 309.702 20/22 PR\471524.doc