KIRJALLINEN KYSYMYS 866/2010 vp Hammasproteesin käyttäjien oikeus Kela-korvaukseen Eduskunnan puhemiehelle Hammaslääkäri oli kertonut kansalaiselle työryhmästä, jonka raportissa on todettu, että olisi oikeudenmukaista saattaa myös hammasproteesit Kelan korvauksen piiriin. Vanhemman ikäluokan ihmiset ja yleensä ihmiset 1940 1950-luvulla saivat tylyn kohtelun hammaslääkärissä. Usein jos hampaassa oli pieni reikä, hammas poistettiin. Useat ihmiset ovat näin osin ilman omaa syytään joutuneet hankkimaan hammasproteesin, ja proteesien uusiminen on tänäkin päivänä kallista. Monen iäkkään pienituloisen ihmisen proteesit jäävät rahapulassa uusimatta, ja sitä kautta ruokailu vähenee ja yleinen elämänlaatu ja yleiskunto heikkenevät. Syntyy noidankehä, joka yleensä johtaa suurempiin kustannuksiin yhteiskunnalle kuin mitä proteesien Kela-korvauksesta syntyisi. Kokonaisuutena kansalaisten hammashoidossa tulisi huomioida myös proteesiasiakkaiden tasapuolinen kohtelu korvausjärjestelmää kehitettäessä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus päättänyt tehdä mitään hammasproteesien Kela-korvauksen suhteen ja onko asiasta olemassa tutkimusraporttia, jossa asiantilaa on tarkemmin selvitetty? Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2010 Merja Kyllönen /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 866/2010 vp: Onko hallitus päättänyt tehdä mitään hammasproteesien Kela-korvauksen suhteen ja onko asiasta olemassa tutkimusraporttia, jossa asiantilaa on tarkemmin selvitetty? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Terveyspalveluiden perustan muodostavat kuntien järjestämät palvelut, jotka ovat kaikkien saatavilla sosiaalisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Kansanterveyslaki (66/1972) velvoittaa kunnan järjestämään asukkailleen tarvittavat terveyspalvelut mukaan lukien hammashuolto. Kunnilla on joulukuun 2002 alusta lähtien ollut velvollisuus järjestää kunnan asukkaille hammashoito ilman ikärajoituksia. Sairausvakuutuksen tehtävänä on täydentää näitä julkisia palveluita korvaamalla osa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden käyttämisestä aiheutuvista kustannuksista. Kunnan kansanterveystyönä järjestämä hammashuolto koskee myös tarpeellista proteettista hoitoa. Proteettisen hoidon saaminen kunnallisessa hammashuollossa perustuu hammaslääkärin suun tutkimuksen perusteella tekemään yksilölliseen tarpeen määrittelyyn. Sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksesta korvataan yksityisen hammashoidon kustannuksia. Hammashuollon kustannuksia on korvattu sairausvakuutuksesta vuodesta 1986 lähtien, jolloin korvausoikeuden saivat vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneet. Tätä ennen korvausta voitiin maksaa vain, jos kyse oli sellaisen hammassairauden hoidosta, jonka hoitaminen oli välttämätöntä muun sairauden kuin hammassairauden parantamiseksi. Protetiikka ja hammastekniikka olivat jo tuolloin suljettu korvausoikeuden ulkopuolelle. Oikeutta sairausvakuutuslain mukaisiin korvauksiin hammashuollon kustannuksista on vähitellen laajennettu, viimeksi 1.12.2002 lukien koskemaan kaikkia vakuutettuja iästä riippumatta. Kansaneläkelaitoksen maksamia korvauksia on kuitenkin edelleen rajoitettu siten, ettei korvausta makseta hammaproteettisista toimenpiteistä eikä hammasteknisistä kustannuksista. Rajoitus ei kuitenkaan koske rintamaveteraaneja ja miinanraivaajia, joille korvataan protetiikan kliinisen ja teknisen työn kustannuksia erillisen lain perusteella. Implanttivalmisteiden kustannuksista ei kuitenkaan makseta korvausta. Sen sijaan hammasimplantin asentamiseen liittyvä hammaslääkärin kliininen työ korvataan kaikille sairausvakuutuskorvausten piirissä oleville suu- ja leukakirurgisena toimenpiteenä. Tavoitteena on, että sairausvakuutus täydentäisi parhaalla mahdollisella tavalla julkista terveydenhuoltoa käytettävissä olevat varat huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen kehittämistyöryhmä on keväällä 2007 valmistuneessa mietinnössään (Sairaanhoitovakuutuksen kehittäminen, sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:34) pitänyt hammasprotetiikan kliinisen ja teknisen työn kustannusten ottamista sairausvakuutuksen korvausten piiriin perusteltuna. Työryhmän mukaan hammaproteettisen hoidon korvaaminen edistäisi väestö- 2
Ministerin vastaus KK 866/2010 vp Merja Kyllönen /vas ryhmien välisten terveyserojen kaventumista suun terveydenhuollossa ja helpottaisi hampaattomuuden mukanaan tuomia terveydellisiä ongelmia. Proteesien materiaalikustannuksia tai hammasimplantteja työryhmä ei kuitenkaan ehdottanut korvattaviksi. Proteettisten hoitojen saattaminen sairausvakuutuksen piiriin lisäisi huomattavasti sairausvakuutuksen korvausmenoja. Sairaanhoitovakuutuksen kehittämistyöryhmän arvioiden mukaan hammashoidon korvaustason ollessa 40 prosenttia protetiikan teknisen ja kliinisen työn aiheuttamat lisämenot olisivat noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Sairausvakuutuksen kehittämistyöryhmän ehdotukset vaativat huolellista lisäselvitystä ja niiden toteuttaminen riippuu tulevista valtion taloutta koskevista ratkaisuista. Tämän hallituskauden hallitusohjelmaan ei ole sisällytetty proteesien korvaamista sairausvakuutuksesta. Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 2010 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 866/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst: Har regeringen beslutat att göra någonting i fråga om FPA-ersättning för tandproteser och finns det någon undersökningsrapport om saken, där situationen har utretts mera ingående? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Basen för hälsovårdstjänsterna utgörs av de tjänster som kommunerna ordnar och som alla har tillgång till oberoende av social, ekonomisk och samhällelig ställning. Folkhälsolagen (66/1972) förpliktar kommunen att för sina invånare ordna behövliga hälsovårdstjänster, däribland tandvård. Kommunerna har sedan ingången av år 2002 varit skyldiga att ordna tandvård för sina invånare utan några åldersbegränsningar. Sjukförsäkringen har som uppgift att komplettera dessa offentliga tjänster genom att ersätta en del av de kostnader som orsakas av anlitandet av privata hälso- och sjukvårdstjänster. Den tandvård som kommunen ordnar som kommunalt folkhälsoarbete gäller också nödvändig protetisk vård. Möjligheten att få protetisk vård inom den kommunala tandvården beror på en enskild bedömning av behovet av vård som tandläkaren gör på basis av en undersökning av munnen. Kostnader för privat tandvård ersätts från sjukförsäkringens sjukvårdsförsäkring. Kostnader för tandvård har ersatts från sjukförsäkringen sedan år 1986, då personer födda 1961 eller senare fick rätt till ersättning. Före detta kunde ersättning betalas endast om det var fråga om behandling av en sådan tandsjukdom som måste behandlas för att bota någon annan sjukdom än en tandsjukdom. Protetik och tandteknik hade redan då uteslutits från rätten till ersättning. Rätten till ersättningar enligt sjukförsäkringslagen för tandvårdskostnader har småningom utvidgats, senast från 1.12.2002, till att gälla alla försäkrade oberoende av ålder. De ersättningar Folkpensionsanstalten betalar är ändå fortfarande begränsade så att ersättning varken betalas för tandprotetiska åtgärder eller tandtekniska kostnader. Begränsningen gäller ändå inte frontveteraner och minröjare, för vilka kostnader för kliniskt och tekniskt protetikarbete ersätts enligt en separat lag. Kostnader för implantatprodukter ersätts dock inte. För alla som omfattas av sjukförsäkringsersättningarna ersätts däremot tandläkarens kliniska arbete i samband med insättningen av ett tandimplantat som ett mun- och käkkirurgiskt ingrepp. Målet är att sjukförsäkringen på bästa möjliga sätt ska komplettera den offentliga hälso- och sjukvården med beaktande av de disponibla medlen. Den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta arbetsgruppen för utvecklande av sjukförsäkringens sjukvårdsförsäkring ansåg i sitt betänkande våren 2007 (Sairaanhoitovakuutuksen kehittäminen, sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:34) att det vore motiverat att utsträcka sjukförsäkringsersättningarna till att omfatta kostnader för kliniskt och tekniskt arbete inom tandprotetik. Enligt arbetsgruppen skulle ersättning av tandprotetisk vård främja en minskning av hälsoskillnaderna mellan olika befolkningsgrupper inom mun- och tandvården och un- 4
Ministerns svar KK 866/2010 vp Merja Kyllönen /vas derlätta de hälsoproblem som tandlöshet medför. Arbetsgruppen föreslog dock inte att materialkostnader för proteser eller tandimplantat skulle ersättas. Att utsträcka sjukförsäkringsersättningarna till att omfatta också protetisk vård skulle avsevärt öka sjukförsäkringens ersättningsutgifter. Enligt de bedömningar som gjordes av arbetsgruppen för utvecklande av sjukvårdsförsäkringen skulle tilläggsutgiften för tekniskt och kliniskt arbete inom tandprotetik vara cirka 47 miljoner euro om året med en ersättningsnivå på 40 procent för tandvård. Förslagen av arbetsgruppen för utvecklande av sjukförsäkringen kräver omsorgsfull ytterligare utredning och genomförandet av förslagen beror på de framtida besluten om statens ekonomi. Ersättning från sjukförsäkringen för proteser har inte skrivits in i regeringsprogrammet för denna regeringsperiod. Helsingfors den 10 november 2010 Social- och hälsovårdsminister Juha Rehula 5