Esityslistan liite nro 8 Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry:n hallitus 27.8.2016 käsitellään vain, jos liiton sääntömuutosta ei hyväksytä Kuluttajapoliittinen ohjelma vuosille 2017 2019 1(11)
Johdanto Valtionhallinnon toimielimet ovat laatineet kuluttajapoliittisia ohjelmia vuodesta 1983 lähtien. Ensimmäinen ohjelma laadittiin ja hyväksyttiin kauppa- ja teollisuusministeriön alaisessa kuluttajaneuvostossa. Vuodesta 2004 lähtien kuluttajapoliittinen ohjelma on hyväksytty valtioneuvostossa. Nykyinen pääministeri Sipilän johtama hallitus ei ole kuitenkaan laatinut kuluttajapoliittista ohjelmaa, minkä takia Kuluttajaliitto Konsumentförbundet ry on katsonut tarpeelliseksi laatia oman liittokokouksen hyväksymän ohjelmansa. Käsillä olevan kuluttajapoliittisen ohjelman tarkoituksena on koota yhteen Kuluttajaliiton keskeisimmät kuluttajapoliittiset tavoitteet. Monet tässä ohjelmassa mainituista kuluttajapoliittisista tavoitteista ovat pitkän aikavälin tavoitteita ja niiden toteutuminen vaatii todennäköisesti pidemmän kuin yhden liittokokouskauden. Yhteiskunnan nopea muuttuminen merkitsee sitä, että uusia ja hyvin merkittäviä kuluttajapoliittisia tavoitteita syntyy myös liittokokouskauden aikana. Tämän ohjelman ei ole tarkoitus estää liittoa reagoimasta myös näihin yllättäen syntyviin ja kulloinkin ajankohtaisiin edunvalvonnallisiin asioihin. Kuluttajaliitto seuraa aktiivisesti markkinoilla ja yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia sekä, joiden pohjalta tehdään johtopäätöksiä kuluttajapolitiikan kehittämisestä tarvittaessa nopeastikin. Kuluttajapolitiikasta on tullut osa ihmisten arkea 1900-luvulla. Modernin kuluttajapolitiikan merkittävimpänä kannanottona pidetään Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn julistusta kuluttajien oikeuksista 1960-luvulla. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy kiinnitti 15.3.1962 kongressille pitämässään puheessa ensimmäisenä merkittävänä poliitikkona huomion kuluttajien oikeuksiin. Puheessaan hän esitteli neljä keskeistä kuluttajan perusoikeutta. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous täydensi listaa neljällä uudella perusoikeudella vuonna 1985. Nämä oikeudet ovat edelleen ajankohtaisia ja Kuluttajaliitonkin kuluttajapoliittisissa tavoitteissa pyritään näiden mahdollisimman laajaan toteutumiseen. Presidentti Kennedyn neljä alkuperäistä perusoikeutta (1962): 1. Oikeus turvallisuuteen 2. Oikeus tietoon 3. Oikeus vaihtoehtoihin 4. Oikeus vaikuttamiseen YK:n yleiskokouksen määrittelemät uudet oikeudet (1985): 5. Oikeus perustarpeiden tyydyttämiseen 6. Oikeus hyvitykseen 7. Oikeus kuluttajakasvatukseen 8. Oikeus terveelliseen ympäristöön. Tässä ohjelmassa ei vaadita toimia pelkästään suomalaisilta lainsäätäjiltä ja viranomaisilta vaan tavoitteita asetetaan myös muille kuluttajapolitiikan toimijoille, kuten elinkeinonharjoittajille sekä kuluttajille. Lisäksi osa tavoitteista edellyttää toimia Euroopan tasolla ja osittain jopa maailmanlaajuisesti. Keskeinen osa kuluttajia koskevasta lainsäädännöstä tulee nykyään Euroopan unionista. Monessa suhteessa unionin sääntely on parantanut suomalaista kuluttajansuojaa, mutta sääntelyyn liittyy myös uhkia. 2(11)
Maailma muuttuu Kuluttajien toimintaympäristö on jatkuvan muutoksen tilassa. Teknologiassa tapahtuvat muutokset tuovat kuluttajille uudenlaisia tavaroita ja palveluita, olemassa olevien palvelujen tuottamistapa muuttuu. Samalla osa vanhoista tavaroista ja palveluista käy suurelle osalle kuluttajista tarpeettomiksi eikä näitä enää kannata tarjota kuluttajille. Muutoksen taustalla ei ole pelkästään elinkeinonharjoittajien toiminta, vaan myös kuluttajien omilla valinnoilla on merkitystä. Uudet tuotteet ja palvelut vaativat menestyäkseen kuluttajien hyväksynnän: jos kuluttajat eivät osta niitä, eivät ne pysy markkinoilla. Muutoksiin liittyy sekä mahdollisuuksia että uhkia. Kuluttajaliitto ei vastusta muutoksia uhkien pelossa, vaan suhtautuu niihin ennakkoluulottomasti ja pyrkii vaikuttamaan asioihin siten, että kuluttajan edut turvataan maailman muuttuessa. Olemalla aktiivisesti mukana asioiden kehittämisessä Kuluttajaliitto pystyy osaltaan pienentämään kuluttajille muutoksista koituvia riskejä. Teknologinen muutos mahdollistaa tavaroiden ja palveluiden ostamisen ja tarjoamisen helposti verkossa. Kuluttajat käyttävät verkkokauppaa enenevässä määrin. Huomattava osa verkkokauppaostoksista tehdään ulkomaisista verkkokaupoista. Verkkokaupan lisääntyminen voi heikentää perinteisen kivijalkakaupan asemaa. Toimintaympäristön muuttuessa kuluttajista kerättävän tiedon merkitys kasvaa. Tietoa käytetään nykyisin esimerkiksi markkinoinnin tarkempaan kohdentamiseen ja tulevaisuudessa keksitään todennäköisesti aivan uusia tapoja tiedon hyödyntämiseen. Kuluttajista kerättävä tieto on myös kaupankäynnin kohde. Suuri osa kuluttajista ei ole kovinkaan huolestunut heistä kerättävän tiedon käytöstä, mutta merkittävä osa ihmisistä haluaa tietää ja päättää miten heidän henkilötietojaan käytetään. Kuluttajilla pitää olla oikeus päättää omien henkilötietojensa käytöstä Kuluttajaliito vaatii, että kuluttajilla on oikeus päättää omien henkilötietojensa käytöstä muuhun kuin asiakassuhteen välittömään hoitamiseen. Oikeuden käyttäminen edellyttää, että kuluttajille on tarjolla tietoa mihin ja miten tietoja käytetään. Myös rikolliset ovat kiinnostuneet kerätyistä tiedoista. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi nettipetosten tekemiseen. Kuluttajaliitosta onkin tärkeää, että tietoturvasta huolehditaan riittävästi. Teknologisen muutoksen myötä ihmisten rooli markkinatoimijoina on muuttumassa. Enää yksityiset ihmiset eivät toimi markkinoilla pelkästään kuluttajina, vaan he tarjoavat entistä enemmän palveluita ja muita hyödykkeitä sekä toisille ihmisille että jopa yrityksille. Esimerkkejä ihmisten roolin monipuolistumisesta ovat erilaiset jakamistalouden muodot, kuten Über tai Airbnb. Ilmiö ei sinänsä ole kaikin osin uusi, onhan esimerkiksi kotimajoitusta tarjottu ennen Airbnb:n tuloakin, mutta verkkopohjaiset palvelut, jotka mahdollistavat palvelun tarjoamisen ja hankkimisen merkittävästi entisiä tapoja helpommin, ovat lisänneet sekä kysyntää että tarjontaa merkittävästi. 3(11)
Jakamistalouteen kiinnitettävä huomiota sääntelyä kehitettäessä Jakamistalous on monimuotoinen ilmiö, johon nykyinen sääntely ei kaikin osin sovellu kovin hyvin. Yksinkertaisimmillaan kyse on puhtaasti kahden yksityishenkilön välisestä sopimussuhteesta, joka ei välttämättä tarvitse lisäsääntelyä. Usein jakamistaloudessa on mukana ammattimaisesti toimiva välittäjä, joka saattaa palvelun tarjoajan ja ostajan yhteen sekä hoitaa maksuliikenteen ja markkinoinnin. Tällaisessa tilanteessa on usein kyse kolmesta sopimussuhteesta, joissa sekä palvelun tarjoaja että käyttäjä ovat heikommassa asemassa suhteessa välittäjään. Kuluttajaliitto katsoo, että tällaisissa tilanteissa tarvitaan sääntelyä, jolla määritellään selkeästi eri osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä suojataan suhteen heikompia osapuolia. Sääntelyä kehitettäessä on myös poistettava tarpeettomia esteitä jakamistaloudelta sekä huolehdittava palvelun käyttäjien turvallisuudesta. 4(11)
Erityyppisiä kuluttajia Kuluttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Kuluttajien tietotaso on erilainen, heidän asuinpaikkansa poikkeavat toisistaan ja heidän tuloissaan on suuria eroja. Myöskään kaikkien kuluttajien edut eivät ole yhteneväiset. Kuluttajaliitto edustaa kaikkia kuluttajia ja se huomioi toiminnassaan erilaiset kuluttajaryhmät. Liiton kuluttajapolitiikassa tämä merkitsee kohtuullisen tasapainon löytämistä erilaisten kuluttajien etujen ja tarpeiden välillä. Kuluttajat suhtautuvat kulutusympäristön muutokseen eri tavalla. Osa kuluttajista on innostunut muutoksista ja ottaa käyttöön uudet toimintatavat nopeasti. Enemmistö kuluttajista siirtyy uusiin toimintatappoihin siinä vaiheessa, kun ne ovat jo ainakin jossakin määrin vakiintuneita ja osa haluaa kiirehtiä hitaasti. On myös joukko kuluttajia, joka ei halua omaksua uusia toimintatapoja lainkaan. Kuluttajaliitto pitää tärkeänä, että muuttuvassa maailmassa otetaan huomioon myöskin hitaammin etenevät kuluttajat ja heille annetaan riittävästi aikaa omaksua ja opetella uudet toimintamallit. Erityisesti kaupankäynnin ja palvelujen siirtyminen verkkoon on lisäämässä kuluttajien keskinäistä eriarvoisuutta. Niiden kuluttajien, jotka kykenevät ja haluavat käyttää internetiä, asema paranee merkittävästi: heillä on käytössään laajempi ja monipuolisempi hyödykevalikoima, he voivat helposti vertailla tuotteiden hintaa ja laatua sekä hankkia tuotteet edullisemmin; lisäksi he eivät ole sidoksissa myyjien sijaintiin tai aukioloaikoihin. Ne kuluttajat, jotka eivät käytä tietokonetta eivätkä internetiä, ovat syrjäytymässä markkinoilla. Kuluttajilla pitää olla oikeus riittäviin ja luotettaviin viestintäpalveluihin Palveluiden ja kaupankäynnin siirtyessä enenevässä määrin verkkoon Kuluttajaliitto vaatii, että kaikille kuluttajille on asuinpaikasta riippumatta tarjolla riittävän nopeat ja kohtuuhintaiset sähköiset tietoliikenneyhteydet. Palveluiden ja tarjottavan sisällön kehittyessä verkkojen nopeuksien on kasvettava. Yhteiskunnan toiminnan tullessa yhä riippuvaisemmaksi viestinnästä on myöskin varmistettava palvelujen jatkuva toiminta ja häiriöttömyys. Sähköisten viestintäpalveluiden ohella Kuluttajaliitto katsoo kohtuullisten postipalvelujen olevan viestinnän perusasiakaspalvelua, jota on tarjottava kaikille kuluttajille. Kuluttajaliiton mukaan on myös tärkeää, että kuluttajille on tarjolla riittävästi opetusta ja opastusta sähköisten palvelujen sekä tietotekniikan käyttöön. Palvelujen esteettömyys ja käytettävyys varmistettava Käytännössä sähköisten palvelujen käyttäminen on mahdotonta esimerkiksi monille näkövammaisille tai vanhuksille. Tämän vuoksi Kuluttajaliitto katsoo, että palveluiden pitää olla esteettömiä. Lisäksi palvelut ovat usein liian vaikeasti käytettäviä eikä nuori ja tervekään ihminen osaa käyttää niitä ilman kohtuutonta vaivannäköä, joten myös palveluiden käytettävyys on varmistettava. 5(11)
Kuluttajien oikeusturva Muuttuvassa toimintaympäristössä kuluttajien oikeusturvasta huolehtiminen on tärkeätä. Oikeusturvan periaatteet kuten sopimuksen sitovuuden periaate ovat pysyviä eikä niitä ole tarvetta muuttaa, on vain huolehdittava, että niitä sovelletaan uudessakin toimintaympäristössä. Oikeusturvan tulee olla riittävän kattava ja oikeussuojajärjestelmän pitää toimia tehokkaasti. Kuluttajien on voitava luottaa kuluttajansuojan johdonmukaisuuteen, toimivuuteen, maksuttomuuteen ja tasa-arvoon sekä kotimaassa että Euroopan sisämarkkinoilla ja laajemminkin maailmassa. Oikeusturvan toimivuus lisää kuluttajien luottamusta uusiin kaupankäyntitapoihin ja edistää niiden käyttöönottoa, mikä on myös elinkeinonharjoittajien etu. Ryhmäkannetta laajennettava Yksittäisen kuluttajan on usein mahdotonta valvoa etujaan tuomioistuimessa oikeudenkäynnin kulujen vuoksi. Lisäksi on usein tapauksia, joissa suuri määrä kuluttajia on kohdannut saman elinkeinonharjoittajan taholta samanlaisia ongelmia tällaisissa tapauksissa ryhmäkanne olisi luonteva tapa kuluttajien etujen valvomiseen. Tällä hetkellä vain Kuluttaja-asiamiehellä on oikeus ryhmäkanteen nostamiseen toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Kuluttajien oikeusturvan varmistamiseksi Kuluttajaliitto esittää, että Suomessa on käynnistettävä ryhmäkannelainsäädännön uudistus, jonka tavoitteena on soveltamisalaltaan laaja ryhmäkannemahdollisuus. Kanneoikeus on viranomaisten ja yksittäisten vahingonkärsineiden lisäksi oltava myös järjestöillä ja muilla edunvalvontaorganisaatiolla. Kuluttajansuojan periaatteet ulotettava julkisiin palveluihin Kuluttajansuojalaki koskee tällä hetkellä vain kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä kulutushyödykkeeseen liittyviä sopimuksia. Elinkeinonharjoittajan ja kulutushyödykkeen määritelmä sulkee lain soveltamisalasta pois kaikki julkisin varoin toteutettavat palvelut esimerkiksi kunnalliset terveyden- ja sairaanhoidon sekä päivähoitopalvelut. Yhteiskunnalliset muutokset ovat aiheuttaneet sen, että raja yksityisten ja julkisten palveluiden välillä on hämärtynyt. Siksi kuluttajansuojan periaatteiden soveltaminen myös julkisiin sekä julkisten ja yksityisten palveluiden rajamailla oleviin palveluihin on tullut välttämättömäksi. Kuluttajan oikeusturvaviranomaisesta yksi kokonaisuus Kuluttajaliitto esittää, että tuomioistuimen ulkopuolista riidanratkaisua tehostetaan. Kuluttajariitalautakuntaan muodostetaan kaksi osastoa: kuluttajariita- ja asuntoasioiden osasto, johon siirretään kaikki nykyiset asumisasiat kuluttajariitalautakunnasta sekä uutena osakkaan ja yhtiön sekä kahden osakkaan väliset asunto-osakeyhtiöasiat. Kuluttaja-asiamiehelle tulee taata itsenäinen asema esimerkiksi oikeusministeriön tai eduskunnan alaisuudessa. Lisäksi kuluttajaoikeusneuvonnan johto, ohjaus ja valvonta pitää siirtää Kilpailu- ja kuluttajavirastolta oikeusministeriölle. Kuluttajansuojaviranomaisten toimivaltuuksia parannettava Nykyisin elinkeinonharjoittajan lainvastaisesta toiminnasta, kuten markkinointisäännösten rikkomisesta, ei tule välttämättä minkäänlaisia seuraamuksia. Kuluttaja-asiamies voi pyytää markkinaoikeutta kieltämään tai joissakin tapauksissa kieltää itse lainvastaisen menettelyn. Valitusoikeuttaan käyttämällä elinkeinonharjoittaja voi lykätä kiellon voimaantuloa. Jos lainvastainen toiminta lopetetaan, kun kielto on tullut voimaan, ei lainvastaisesta toi- 6(11)
minnasta aiheudu elinkeinonharjoittajalle mitään seuraamuksia. Kuluttajaliitto vaatiikin, että kuluttaja-asiamies voisi hakea seuraamusmaksun määräämistä elinkeinonharjoittajalle tiettyjen laissa yksilöityjen kuluttajansuojasäännösten rikkomisesta. Kuluttaja-asiamiehen keinovalikoimaa tulee parantaa muullakin tavoin, esimerkiksi mahdollisuudella määrätä liiketoimintakielto. Yrityksiin kohdistuvat pakotteet ja sanktiot ovat osoittautuneet vähemmän tehokkaiksi vastuuhenkilöiden kyetessä nopeasti vaihtamaan toimintatapaa ja toimintaa muodollisesti harjoittavaa yritystä. Myös aluehallintovirastojen toimivaltaa kuluttajansuojalainsäädännön valvonnassa tulee laajentaa. Aluehallintovirastojen tulisi valvoa kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisen lisäksi myös muita markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa koskevia säännöksiä. Kuluttajansuojan korkea taso säilytettävä Kuluttajaliitto vastustaa kaikkia sellaisia toimia, jotka merkittävästi heikentävät kansallista kuluttajansuojaa. Kuluttajaliitto painottaa, että EU:n perustamissopimuksen mukaan EUlainsäädännön tulee perustua kuluttajansuojan korkeaan tasoon. Sisämarkkinoiden laajentaminen ei saa heikentää kuluttajansuojan tasoa niissä EU-maissa, missä se on EU-sääntelyn minimitasoa korkeampi, vaan sisämarkkinoihin liittyvän harmonisoinnin tulee perustua kuluttajansuojan korkeaan tasoon ja tapahduttava nostaen heikomman kuluttajansuojan maiden tasoa kohti korkeamman kuluttajansuojan maiden tasoa. Kuluttajien turvallisuus Kuluttajaliitto pitää tärkeänä niin kuluttajien taloudellisen kuin fyysisenkin turvallisuuden varmistamista. Turvallisuus pitää varmistaa kaikilla kuluttamisen lohkoilla, esimerkiksi ruoassa, liikennepalveluissa, kulutustavaroissa ja vapaa-ajan palveluissa. Käytännön esimerkkejä kuluttajien taloudellisen turvallisuuden vaarantumisesta ovat mm. pikavippeihin sekä koti- ja puhelinmyyntiin liittyvät ongelmat. Samoin kuluttajien taloudellista turvallisuutta heikentää se, että niillä kuluttajilla, joilla on maksuhäiriömerkintä, on vaikeaa tai jopa mahdotonta saada edes perustason kotivakuutusta. Kuluttajapalveluiden lisäksi on olemassa ihmisten turvallisuudelle ja terveydelle välttämättömiä peruspalveluita (kuten hätämajoitus ja välttämätön terveydenhuolto), joiden tulee aina olla kaikkien maassamme olevien ihmisten saatavilla riippumatta esimerkiksi heidän taloudellisesta tilanteestaan tai maassa olonsa laillisuudesta. 7(11)
Mahdollisuus tietoisiin valintoihin Vaikka kuluttajat eivät aina toimi rationaalisesti, heillä pitää olla halutessaan oikeus tehdä perusteltuja valintoja. Kuluttajaliitto katsoo, että luotettavan, selkeän ja ymmärrettävän tiedon saatavuus on keskeistä valinnanvapauden kannalta. Tarjottavan tiedon tulee olla totuudenmukaista ja perustua luotettavaan tutkimukseen ja asiantuntemukseen. Tiedot tulee antaa sillä tavalla selkeästi, että valinnan kannalta olennaiset tiedot löytyvät helposti erityisen tärkeää on kuluttajan turvallisuuden kannalta tärkeän tiedon selkeys. Tiedon on oltava kaikkien, myös esimerkiksi heikkonäköisten saatavilla. Tiedot on esitettävä sillä tavoin, että kuluttajat kykenevät ymmärtämään tarjottavan tiedon ja sen merkityksen. Kuluttajaliitosta on tärkeää, että lainsäädäntöä kehitetään siten, että olennaisen tiedon antamista korostetaan. Tarvittaessa on jopa uskallettava keventää tiedonantovelvollisuutta kuluttajan ostopäätöksen kannalta vähemmän tärkeiden tietojen osalta, koska tärkeä tieto hukkuu helposti vähemmän tärkeän tiedon sekaan. Ruoan alkuperä tulee ilmoittaa nykyistä laajemmin Kuluttajainformaatioasetus (2011) luo puitteet seuraaville vuosille siitä mitä ruoasta kerrotaan kuluttajille, mutta kansallinen lainsäädäntö tuo mahdollisuuden kertoa enemmän. Kuluttajaliiton tavoitteena on ollut jo pitkään esimerkiksi ravintolassa tarjottavan lihan alkuperän ilmoittaminen, mutta tällä hetkellä se ei ole pakollista. Myös muiden eläinperäisten ainesosien alkuperän ilmoittaminen on tärkeää. Kyseessä on kuluttajavalistuksellinen asia sekä tietoisten valintojen tekeminen sekä jäljitettävyys- ja turvallisuusasia. Elintarvikkeiden markkinointi ei saa johtaa kuluttajia harhaan Suomessa elintarvikemarkkinointi on suhteellisen ongelmatonta moneen muuhun maahan verrattuna, mutta se ei tarkoita, että markkinointi olisi moitteetonta tai että harhaanjohtavaa markkinointia ei tapahtuisi. Perinteisen mainonnan lisäksi markkinointia on tuotteiden saatavuus, sijainti kaupassa, tarjoukset, suosittelut esim. sosiaalisessa mediassa, tuotesijoittelut, pakkaukset, mielikuvamarkkinointi, tuotepuhe yms. Ne kaikki vaikuttavat kuluttajien valintoihin. 8(11)
Kuluttajien taloudelliset mahdollisuudet Kuluttajien ostovoiman turvaaminen on tärkeää kehittyvälle ja kasvavalle taloudelle. Kuluttajaliiton tavoitteena on, että kuluttajien ostovoima riittää ruokaan, asumiseen, terveyspalveluihin, koulutukseen, liikenteeseen ja muihin välttämättömiin menoihin. Ostovoiman keskeiset tekijät ovat tulot, verot ja hinnat, säästöt ja mahdollisuus lainan saantiin kohtuullisin ehdoin. Kuluttajille yhteinen ostovoimatekijä on välttämättömyyshyödykkeiden hinnat, joiden kohtuullisuus ja vakaus on turvattava. Myös julkiset palvelut vaikuttavat ostovoimaan ja niiden tarjonnalla tasoitetaan muutoin epätasaista toimeentuloa. Hintapolitiikan tärkeimmät välineet ovat taloudellinen kilpailu ja kulutukseen kohdistuvat verot ja maksut. Julkisten palvelumaksujen tai verokantojen korotukset eivät saa olla kohtuuttomia Valtion talouden säästötarpeiden alla hallituksella on paineita korottaa muun muassa eri verokantoja, terveydenhuollon maksuja tai muita palvelumaksuja. Jokaisen tällaisen korotuksen yhteydessä tulee aina selvittää, etteivät korotusten vaikutukset ole kohtuuttomat minkään kuluttajaryhmän ostovoiman kannalta (esim. eläkeläiset, sairaat, pienituloiset lapsiperheet, opiskelijat). Kilpailulta suojatut alat avattava kilpailulle Kilpailu alentaa kuluttajien tavaroista ja palveluista maksamia hintoja. On helppo löytää esimerkkejä tilanteista, joissa kilpailun vapautumisesta on ollut merkittävää hyötyä kuluttajille, tuore esimerkki on linja-autoliikenteessä tapahtunut kilpailun vapauttaminen ja sitä seurannut hintojen aleneminen. Merkittäviä kilpailulta suojattuja aloja ovat tällä hetkellä taksiliikenne ja apteekkipalvelut. Molemmilla aloilla Kuluttajaliitto on jo vaatinut kilpailun avaamista. Samoin keskustelussa on ollut rautateiden henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle. Kaikille näille aloille on myös ilmaantunut halukkaita kilpailijoita. Kuluttajaliitto pitää tärkeänä, että kilpailua avattaessa huolehditaan kuluttajien turvallisuudesta ja peruspalveluiden saamisesta koko Suomessa. 9(11)
Vastuullista kuluttamista Kuluttajien valinnoilla on merkittävä vaikutus niin ympäristön tilaan kuin ihmisten ja eläinten hyvinvointiin. Tavoitteena on, että kuluttajat voivat yksilöinä ja yhteisöinä käyttää omaa markkinavoimaansa kestävän ja eettisen kuluttamisen edistämiseksi ja, että kuluttajat tuntevat oman vastuunsa ympäristönmuutoksen hillinnässä. Kuluttajaliiton tavoitteena on myös edistää Suomen kehittymistä kohti resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta. Yritysten yhteiskuntavastuuta kehitettävä Kuluttajaliitto painottaa, että yrityksillä on vastuu oman toimintansa vaikutuksista koko hankintaketjussa. Suomen tulee edistää yritysten sosiaalista, taloudellista ja ympäristövastuuta yhdessä yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kuluttajaliiton mukaan tehokkaan ja toimivan yhteiskuntavastuuraportoinnin tulee olla mahdollisimman laajaa, standardisoitua ja perustua lakiin, jotta noudattamatta jättäminen voidaan myös sanktioida riittävällä tavalla. Jotta raportoinnista olisi kuluttajalle hyötyä, olisi pakollisen raportoinnin katettava myös koko alihankintaketju sekä tytäryhtiöt. Kuluttaja-asiamiehelle tulee osoittaa riittävät resurssit yritysvastuuväittämien todenperäisyyden valvontaan harhaanjohtavan markkinoinnin estämiseksi. Kestävä kehitys huomioitava julkisissa hankinnoissa Kuluttajaliitto vaatii, että julkisissa hankintapäätöksissä otetaan huomioon kestävän kehityksen, ympäristöä säästävän tuotannon, kulutuksen ja niiden vaikutukset laajasti huomioon ottavan tuotesuunnittelun, materiaalien uudelleen käytön, kierrätyksen ja hyödyntämisen periaatteet. 10(11)
Voimavarojen riittävyys Voimavarojen riittävyys on olennaista Kuluttajaliiton kuluttajapoliittisten tavoitteiden saavuttamiselle. Valtiontalouden säästöpaineet aiheuttaa huolta monilla yhteiskuntamme sektoreilla. Kuluttajaliitto pitää tärkeänä, että valtiontalouden säästöt eivät johda siihen, että kuluttajien asema heikkenee kuluttajaviranomaisten ja muiden kuluttajatoimijoiden voimavarojen riittämättömyyden vuoksi. Esimerkiksi lakisääteiselle talous- ja velkaneuvonnalle sekä kuluttajien kansalaistoiminnan voimavarat on turvattava. 11(11)