Panu Oulasvirta Alleco Oy LUVY 40v. juhlaseminaari 19.11.2015
1. Jokihelmisimpukan biologia ja merkitys 2. Jokihelmisimpukan tila Suomessa 3. Jokihelmisimpukka Mustionjoessa
Raakku elää meillä pitkälti yli 100 vuotiaaksi Ennätys Pohjois-Ruotsissa: raakkuyksilön iäksi mitattu 280 vuotta! Kasvaa koko ikänsä Sukukypsyyden saavutettuaan lisääntymiskykyinen kuolemaansa saakka
HELMI! Margaritifera margaritifera - helmenkantaja Yhden helmen löytäminen vaati 500-1000 simpukan avaamista Suurin osa helmistä oli arvottomia, arvokkaimmat kuitenkin hyvin arvokkaita Helmenkalastus kiellettiin 1955
TUTKIMUS JA SUOJELU! Raakulla on monivaiheinen elinkierto ja tiukat elinympäristövaatimukset Varsinkin nuoret raakut ovat vaativia elinympäristön suhteen Raakku on suojeltu sekä kansallisesti että EU:n tasolla => Meillä on velvollisuus suojella raakkua
Monivaiheinen ja herkkä elinkierto: 1. Hedelmöitys: alkukesällä 2. Glochidiotoukka ja loisintavaihe: Alkusyksy ja talvi 3. Piensimpukkavaihe: Seuraava kesä ja 1-8 ensimmäistä elinvuotta
Indikaattorilaji: Lisääntyvä raakkukanta ilmentää luonnontilaista jokiluontoa Jos populaatiossa on vain aikuisia simpukoita on joen historiassa tapahtunut negatiivinen käänne
Yksi raakku suodattaa n. 50 l. vettä/ vrk => raakku on biologinen puhdistamo! Ylläpitää ekosysteemin toimintaa ja muodostaa hyvän elinympäristön monelle muulle lajille Jos avainlaji poistetaan koko ekosysteemi muuttuu
Raakun suojelu ei ole pelastanut lajia: yli 95 % Euroopan raakkupopulaatioista on kadonnut Jäljellä olevissa populaatioista valtaosassa lisääntyminen on loppunut=>häviäviä populaatioita Raakun uhanalaisuusluokitus muutettiin 2010 vaarantuneesta luokkaan erittäin uhanalainen
Suurimmat raakkukannat: Venäjä, Norja, Ruotsi, Skotlanti, Irlanti ja Suomi Keski-ja Etelä-Euroopassa vain jäänteitä aiemmista populaatioista => Suomi erityisasemassa lajin säilymisen kannalta!
Teno 3 Näätämö 1 2 Vienan Kemi Lutto 25 Oulujoki 9 Tornionjoki Kemijoki 31 2 6 Simojoki 2 Koutajoki 1 Ähtävänjoki Pyhäjoki (kadonnut?) Lapväärtinjoki (kadonnut?) 1 Karvianjoki (kadonnut?) 3 3 Kokemäenjoki 1 Iijoki 30 Kiskonjoki (kadonnut?) 1 1 Karjaanjoki
Luokka Jokia % Elinvoimainen 2 2 % Ehkä elinvoimainen 10 8 % Ei-elinvoimainen (osin elinvoimainen) 50 (40) 41 % (33%) Katoamassa 27 22 % Melkein kadonnut (tai jo kadonnut) 32 (5) 26 % (4 %) Yhteensä 121 100 % Kadonnut >100
Nykyisin tunnetaan n. 120 raakkujokea Laji on häviämässä Oulun eteläpuolelta kokonaan Kestävä lisääntymisen taso vain muutamassa latvapurossa Tilanne hälyttävin pääuomissa eli entisissä tai nykyisissä lohijoissa Ilman suojelutoimia raakun levinneisyys Suomessa jää muutaman Pohjois-Suomen latvapuron varaan, joissa häviämisuhka on ilman ihmisen vaikutustakin suuri!
Raakulla vain vähän luontaisia vihollisia! Historiallisia uhkia: Helmenkalastus Uittoperkaus
Isohaaran voimala 1949
Åminnefors 1911/1956 Kuva J-P Vähä
sekä turvetuotanto, maatalous ja muu toiminta joka aiheuttaa ravinteiden, humuksen ja kiintoaineiden kulkeutumista jokiin Kuva Marko Kangas
*Joosten & Clarke (2002) Kuva: SLL
Tutkimusten mukaan: Jokien pohjasedimentin huono laatu on merkittävin raakkuja uhkaava tekijä
Luonnontilainen pohja O 2 O 2 O 2 O 2
Liettynyt pohja x x x x x x
Mustionjoki on Suomen eteläisin raakkujoki Ainutlaatuinen koska siellä elää kaikki seitsemän makean veden suursimpukkaamme Mustionjoen raakkukantaa on tutkittu 1970-luvun lopulta lähtien: WWF/Helsingin yliopisto 1970-1980-luku, 1997 ja 2005; Alleco Oy 2010-2011
Junkarsborg (hävinnyt?) Vuosien 2010-2011 tutkimukset Åkerfors-Björkkulla (hävinnyt?) Åminnefors Björkkulla-Pumpviken
Tavoitteet: 1. Selvittää raakkukannan tila (2010): - Simpukoiden määrä ja ikäjakauma 2. Tutkia syitä miksi kanta ei ole kyennyt lisääntymään pitkään aikaan (Åminnefors 2011): - Veden ja pohjasedimentin laatu - Simpukoiden hedelmällisyyden tutkimus
Alue Vuosi Raakkuja Kuoria Ikärakenne Lähde Åminnefors 2010 2500 33 % Pääosin yli 60 v. (nuorimmat yksilöt 20-30 v.) Björkkulla- Pumpviken Alleco (2010) 2010 650 46 % Yli 60 v. Alleco (2010) Junkarsborg 2010 13 67 % Yli 60 v. Alleco (2010) Åkerfors- Björkkulla Yhteensä n. 3200 1997 25? Yli 60 v. Valovirta (1999) Lähteet: Oulasvirta, P. 2010. Jokihelmisimpukka Karjaanjoen vesistössä. Alleco Oy raportti. Marraskuu 2010. 29 s. Oulasvirta, P. ja Syväranta, J. 2012. Jokihelmisimpukkatutkimukset Mustionjoella 2011. Alleco Oy raportti. Tammikuu 2012. 20 s. Valovirta, I. 1999. Mustionjoen Natura 2000 -alueen suursimpukkainventointi 1997. Luonnontieteellinen keskusmuseo 1999. 19 s.
Raakut eivät lisäänny Mustionjoessa Alue Åminnefors Björkkulla-Pumpviken Junkarsborg Åkerfors-Björkkulla Elinvoimaisuus Katoamassa Melkein kadonnut Luultavasti kadonnut Luultavasti kadonnut
Tutkimus Tulos Johtopäätös Hedelmällisyys Simpukat tuottavat glokidioita Simpukat lisääntymiskykyisiä Pohjan redoxpotentiaali Redoxpotentiaali keskim. 144mV (5 cm) Raekoko Liikaa pieniä raekokoja (>64 % <1 mm) Liian alhainen happipitoisuus =>Raakun nuoruusvaiheet eivät selviä Epäedullista nuorille raakuille Orgaaninen aine Vähän (0,2-0,9 %) Luultavasti hyvä raakkujen kannalta Raudan määrä Runsaasti (keskim. 56,7 g/kg) Haitallista Veden ph 7,3 ok Veden johtokyky 13,5-13,8 ms/m Melko korkea mutta luultavasti ei haitallista Ravinteet (Luvy ry) Kokonaisfosfori 20-40 µg/l Liikaa Kokonaistyppi 600-1100 µg/l Liikaa Lisäksi: Isäntäkalaa liian vähän tai ei ollenkaan
Kestävä ratkaisu: Joen valuma-alue ja jokiuoma palautettava luonnontilaa vastaavaksi Lohikalakannat turvattava (kalatiet) Ensiapu: Raakkujen keinotekoinen kasvatus ja istutus jokeen => tavoitteena kasvattaa raakut kriittisen piensimpukkavaiheen yli
Porlan vanha kalanviljelylaitos tarjoaisi hyvät puitteet raakun kasvatukseen Voisi palvella myös muita Suomen katoamassa olevia raakkupopulaatioita Mahdollinen jatkokasvatus Mustionjokeen rakennettavissa kalateissä Kuva Markku Kaukoranta
Kiitos! Tack!