KIRJALLINEN KYSYMYS 1100/2005 vp Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorilta Eduskunnan puhemiehelle Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta eli kahdeksaatoista vuotta nuoremmalta henkilöltä säädetään rangaistavaksi rikoslain 20 luvun 8 :ssä. Säännöksen tarkoitus on suojella nuoria ajautumasta prostituutioon. Helsingin hovioikeudessa käsiteltiin viime vuoden loppupuolella tapaus, jossa 16-vuotiasta tyttöä välittänyt mies tuomittiin parituksesta. Tytön asiakkaista suurinta osaa ei saatu vastuuseen, vaikka poliisi sai jäljitetyksi lukuisia asiakkaiksi epäiltyjä miehiä. Syytettä ei voitu nostaa, koska oli vaikea todistaa miesten tienneen tytön oikeaa ikää. Vain parin asiakkaan rikosepäilyt etenivät syyttäjälle asti ja johtivat sakkoihin. Teon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta, ja siksi vaaditaan, että tekijä on ollut tietoinen siitä, että hän on ollut sukupuoliyhteydessä tai tehnyt seksuaalisen teon alaikäisen kanssa. Esimerkiksi 16-vuotiaan kehitysvaiheesta, kuten ei myöskään tapaamisolosuhteista ole kuitenkaan usein pääteltävissä hänen alaikäisyytensä, kun kyseessä on maksullisen seksin tarjoaminen. Yleistä oikeustajua vastaan sotii se, ettei seksin ostamisesta alaikäiseltä tuomita, jos ei voida todistaa ostajan tienneen nuoren ikää. Vaikuttaa epätodenmukaiselta, että prostituoidut haluaisivat paljastaa henkilöllisyytensä asiakkaalle, kuten väistämättä kävisi asiakkaan tarkistaessa ikää luotettavasti. Näin rangaistavuuden tahallisuusvaatimus ei täyty, vaikka teko seksuaalipalvelun ostaminen nuorelta on todistetusti tapahtunut. Aikuisen tulee vastata siitä, että hän selvittää luotettavasti seksikumppaninsa iän. Tätä vastuuta ei poista se, että nuori suostuu maksua vastaan sukupuoliyhteyteen tai tarjoaa palveluaan aktiivisestikin. Kun vaikuttaa mahdottomalta saattaa nykyisen lainsäädäntömme puitteissa vastuuseen henkilöitä, jotka ostavat seksuaalipalveluja alaikäisiltä, on ehdotus kriminalisoida seksuaalipalvelujen osto kokonaan perusteltu. Koska rangaistus tulisi hallituksen esityksen (HE 221/2005 vp) mukaan olemaan ankarampi seksin ostamisesta nuorelta, on lainsäädännöllistä tilannetta tahallisuuden toteamisen osalta silti selkiytettävä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo tehostaa nuorelta seksuaalipalveluja ostavan saattamista rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan? Helsingissä 26 päivänä tammikuuta 2006 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1100/2005 vp: Miten hallitus aikoo tehostaa nuorelta seksuaalipalveluja ostavan saattamista rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Rikoslain (39/1889) 20 luvun 8 :n mukaan rangaistavaa seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta on se, että lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. Rangaistusvastuuseen saattaminen mainitun rangaistussäännöksen nojalla edellyttää tekijän tahallisuutta. Tahallisuuden määritelmä on rikoslain 3 luvun 6 :ssä. Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on pykälän mukaan aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Laissa tahallisuus on siis määritelty vain niin sanotun seuraustahallisuuden osalta, kun rikoslain 20 luvun 8 :n tunnusmerkistössä mainittu seksuaalipalvelujen tarjoajan ikä kuuluu puolestaan niin sanotun olosuhdetahallisuuden piiriin. Rikoslain 3 luvun 6 sai lopullisen sisältönsä rikoslain yleisten oppien uudistamista koskevan lainsäädännön eduskuntakäsittelyssä. Hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp) mukaan tahallisuus olisi määritelty sekä seuraus- että olosuhdetahallisuuden kautta siten, että teko olisi tahallinen, jos rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen vastaa sitä, mitä tekijä on teon hetkellä tarkoittanut taikka pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä. Mainittu pykälä oli hallituksen esityksen eniten keskustelua herättänyt säännös, minkä myös lakivaliokunta otti huomioon esitystä käsitellessään (LaVM 28/2002 vp, s. 9 ja 10). Valiokunnan mukaan seuraustahallisuuden määritteleminen ei ole niin vaikeaa tai kiistanalaista kuin rikostyypeittäin vaihtelevan olosuhdetahallisuuden. Valiokunta ehdotti pykälässä säädettäväksi ainoastaan seuraustahallisuudesta, jolloin olosuhdetahallisuus jää tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen perusteella oikeuskäytännössä arvioitavaksi. Tahallisuuden lakisääteinen määritelmä on siis syntynyt äskettäin perusteellisen keskustelun ja harkinnan tuloksena. Muutenkin tällaiset rikosoikeuden perusmääritelmät ovat sellaisia, että niiltä oikeusvarmuuden vuoksi on syytä edellyttää tiettyä pysyvyyttä. Olosuhdetahallisuuden arviointiin liittyen voidaan todeta, että sukupuoliyhteyteen tai rikoslain 20 luvun 10 :n 2 momentissa määriteltyyn seksuaaliseen tekoon nuorelta vaikuttavan henkilön kanssa ryhtyvällä henkilöllä on vastuu kumppaninsa iän selvittämisestä. Tämä ei koske pelkästään seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta, vaan myös rikoslain 20 luvun 6 ja 7 :ssä rangaistavaksi säädettyjä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen törkeää tekomuotoa. Tällaisen selonottovelvollisuuden voi katsoa olevan voimassa ilman, että siitä säädetään esimerkiksi kysymyksessä olevia rikoksia koskevissa rangaistussäännöksissä. On lisäksi huomattava, että lainsäädännöllisillä ratkaisuillakaan ei pystytä tällaisissa tapauksissa poistamaan käytännössä ilmeneviä tulkinta- ja näyttöongelmia. Jäljelle 2
Ministerin vastaus KK 1100/2005 vp Päivi Räsänen /kd jää joka tapauksessa kysymys siitä, milloin yksittäistapauksessa tehostettuun kumppanin iän selvittämiseen on aihetta olosuhteiden perusteella. Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys, joka koskee muun ohessa rikoslain 20 luvun muuttamista (HE 221/2005 vp). Esityksessä ehdotetaan rikoslain 20 luvun 8 :ää muutettavaksi niin, että siinä säädetään yleisesti rangaistavaksi seksuaalipalvelujen ostaminen palveluja tarjoavan henkilön iästä riippumatta. Rangaistavaa olisi se, että lupaamalla tai antamalla korvauksen saa toisen ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Rangaistukseksi määrättäisiin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskeva rangaistussäännös siirrettäisiin 20 luvun uudeksi 8 a :ksi. Mainittujen pykälien mukaan rangaistusvastuu seuraisi myös siitä, että käyttää seksuaalipalveluita, joista toinen on luvannut tai antanut korvauksen. Hallituksen esityksen mukaan rikoslain 20 luvun 8 :n yleistä rangaistussäännöstä sovellettaisiin, jos teko ei ole rangaistava 8 a :n mukaisena seksuaalipalvelujen ostamisena nuorelta. Vaikka hallituksen esityksessä ei sitä nimenomaisesti todetakaan, yleisen rangaistussäännöksen voi katsoa täydentävän erityissäännöstä niissä tapauksissa, joissa kysymys on vastikkeellisesta sukupuoliyhteydestä tai siihen rinnastettavasta seksuaalisesta teosta. Rikoksentekijä voitaisiin siis tuomita yleissäännöksen nojalla silloin, kun palvelujen tarjoajan ikään liittyvän olosuhdetahallisuuden edellytykset eivät täyty tai sellaisen tahallisuuden toteamiseen ei ole riittävää näyttöä. Koska kysymyksessä olevien rangaistussäännösten enimmäisrangaistusten ero on vain kuusi kuukautta vankeutta, tällä ei olisi huomattavaa alentavaa vaikutusta rangaistukseen. Lasten ja nuorten suojaamistarpeeseen liittyy se, että oikeusministeriössä seurataan tarkasti heidän muodostamaansa erityisryhmään kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevien rangaistussäännösten toimivuutta. Tämä koskee myös seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevaa rangaistussäännöstä siinä määrin kuin seuranta on mahdollista saatavissa olevien tietojen perusteella. Helsingissä 15 päivänä helmikuuta 2006 Oikeusministeri Leena Luhtanen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1100/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Hur ämnar regeringen effektivera att köpare av sexuella tjänster av ung person ställs till ansvar för sitt brott? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 20 kap. 8 i strafflagen (39/1889) är det straffbart att genom att utlova eller ge ersättning få någon som är under aderton år att idka samlag eller någon annan sexuell handling. Att ställa någon till straffrättsligt ansvar på grundval av nämnda straffbestämmelse förutsätter uppsåt hos gärningsmannen. Definitionen för uppsåt ingår i 3 kap. 6 i strafflagen. Gärningsmannen har uppsåtligen orsakat en följd som omfattas av en brottsbeskrivning, om han eller hon har avsett att orsaka följden eller ansett följden vara säker eller övervägande sannolik. Enligt paragrafen har följden likaså orsakats uppsåtligen, om gärningsmannen ansett att den med säkerhet har samband med den följd han eller hon avsett. I lagen har uppsåtet definierats endast i fråga om det s.k. följduppsåtet, medan igen den ålder som nämns i gärningsbeskrivningen för 20 kap. 8 i strafflagen omfattas av det s.k. omständighetsuppsåtet. Strafflagens 3 kap. 6 fick sin slutliga utformning vid riksdagsbehandlingen av revideringen av lagstiftningen om straffrättens allmänna läror. Enligt regeringens proposition (RP 44/2002 rd) skulle uppsåtet ha definierats såväl genom följdsom genom omständighetsuppsåt på det sättet att gärningen är uppsåtlig om det att brottsbeskrivningen förverkligas motsvarar vad gärningsmannen vid tidpunkten för gärningen har avsett eller ansett säkert eller övervägande sannolikt. Den nämnda paragrafen var den bestämmelse i regeringens proposition som väckte mest diskussion vilket också lagutskottet beaktade vid behandlingen av propositionen (LaUB 28/2002 rd, s. 9 och 10). Enligt utskottet är en definiering av följduppsåtet inte lika svår eller omtvistad som omständighetsuppsåtet där formerna varierar enligt brottstyp. Utskottet föreslog att i paragrafen föreskrivs endast om följduppsåt, varvid frågan om omständighetsuppsåt kommer att bedömas i rättspraxis på basis av bestämmelsen om rekvisitvillfarelse. Den lagstadgade definitionen för uppsåt har alltså alldeles nyligen uppstått som ett resultat av en grundlig diskussion och ett övervägande. Också i övrigt är dylika straffrättsliga grunddefinitioner sådana att det med hänsyn till rättssäkerheten är skäl att förutsätta en viss varaktighet. I anslutning till omständighetsuppsåt kan det konstateras att den person som ämnar få en person som verkar ung att idka samlag eller någon sexuell handling som avses i 20 kap. 10 2 mom. i strafflagen bär ansvar för att utreda åldern hos sin partner. Detta gäller inte enbart köp av sexuella tjänster av ung person utan också i 20 kap. 6 och 7 straffbelagda sexuellt utnyttjande av barn och de grova gärningsformerna. En sådan utredningsskyldighet kan anses vara för handen utan att det angående detta föreskrivs t.ex. i straffbestämmelserna för brotten i fråga. Det kan dessutom observeras att man i dylika fall med lagstiftningsåtgärder inte i praktiken förmår eliminera tolknings- och bevisningsfrågor. Frågan om när det i det enskilda fallet funnits skäl för att aktivt utreda partnerns ålder kvarstår i vart fall. 4
Ministerns svar KK 1100/2005 vp Päivi Räsänen /kd Till riksdagen har överlämnats en regeringens proposition som gäller bl.a. ändring av 20 kap. i strafflagen (RP 221/2005 rd). I propositionen föreslås en ändring av 20 kap. 8 i strafflagen så att det införs en allmän straffbestämmelse för köp av sexuella tjänster oberoende av åldern hos den som erbjuder tjänsterna. Det skall vara straffbart att genom att utlova eller ge ersättning få någon att idka samlag eller någon därmed jämförlig sexuell handling. Straffet skall vara böter eller fängelse i högst sex månader. Straffbestämmelsen om köp av sexuella tjänster av ung person skall flyttas till en ny 20 kap. 8 a. Enligt nämnda paragrafer skall straffansvar följa också för att en person använder sexuella tjänster, för vilka någon annan har utlovat eller givit ersättning. Enligt regeringens proposition skall den allmänna straffbestämmelsen i 20 kap. 8 i strafflagen tillämpas om gärningen inte bestraffas som köp av sexuella tjänster av ung person. Fastän det i regeringens proposition inte uttryckligen konstateras kan den allmänna straffbestämmelsen anses komplettera specialbestämmelsen i de fall då det är fråga om samlag eller en därmed jämförlig sexuell handling mot vederlag. Gärningsmannen kan alltså dömas på grundval av den allmänna bestämmelse när förutsättningarna för omständighetsuppsåt i fråga om erbjudarens av tjänster ålder inte uppfylls eller det saknas tillräcklig bevisning för ett sådant uppsåt. Eftersom skillnaden i fråga om maximistraffet i straffbestämmelserna är endast sex månader har detta inte en betydande mildrande inverkan på straffet. Till behovet att skydda barn och unga anknyter att man inom justitieministeriet noggrant följer med hur väl straffbestämmelserna fungerar i fråga om brott som riktas mot denna specialgrupp. Detta gäller också straffbestämmelsen för köp av sexuella tjänster av ung person till den del en uppföljning är möjlig på grundval av tillgänglig information. Helsingfors den 15 februari 2006 Justitieminister Leena Luhtanen 5