KANKAANPÄÄN JA JÄMIJÄRVEN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

KANKAANPÄÄN JA JÄMIJÄRVEN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Lauri Joronen 2012

2 Julkaisija: Kankaanpään kaupunki ja Jämijärven kunta Kuvat: Lauri Joronen Painatus: Kankaanpään tekninen keskus

SISÄLLYSLUETTELO: 3 1 JOHDANTO 7 2 POHJAVESIEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 8 3 POHJAVESIALUEIDEN MÄÄRITTÄMINEN JA SUOJELUSUUNNITELMA ALUE 9 3.1 Pohjavesialueluokat 9 3.2 Pohjavesiluokan muuttaminen 10 3.3 Pohjavesialueiden rajaaminen 10 3.4 Vesilain mukaiset suoja-alueet 12 3.5 Suojelusuunnitelma-alueella olevat luokitellut pohjavesialueet 14 3.6 Tutkimusalueen geologia 15 3.6.1 Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialue 15 3.6.2 Hämeenkankaan pohjavesialue 18 3.6.3 Kromunnevan, Koukunkylän ja Pietarinlähteen pohjavesialueet 19 3.6.4 Hirvikankaan pohjavesialue 20 3.6.5 Venesjärven pohjavesialue 20 3.6.6 Syrjäsenkankaan pohjavesialue 21 3.6.7 Lauttakankaan pohjavesialue 21 4 POHJAVESITIEDOT 22 4.1 Pohjavesialueet vesienhoidon suunnittelussa 22 4.2 Pohjavesialueiden merkitys vedenhankinnassa 22 4.3 Vedenottamot, antoisuudet, veden käyttömäärät sekä vedenottoluvat 23 4.4 Pohjaveden virtauskuva ja pohjavedenpinnan korkeus 25 4.4.1 Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialue 25 4.4.2 Hämeenkankaan pohjavesialue 27 4.4.3 Kromunnevan, Koukunkylän ja Pietarinlähteen pohjavesialueet 28 4.4.4 Hirvikankaan ja Venesjärven pohjavesialueet 29 4.4.5 Syrjäsenkankaan ja Lauttakankaan pohjavesialueet 29 4.4.6 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 30

4 4.5 Pohjaveden laatu, valvonta ja seuranta 31 4.5.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 32 4.6 Vedenlaadun valvontatutkimusohjelmat ja vedenottamoiden tarkkailuohjelmat 34 4.6.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 35 5 POHJAVESIALUEIDEN RAJAUSTEN TARKISTAMINEN, POHJAVESILUOKAN MUUTOSEHDOTUKSET SEKÄ OHJEELLISEN SUOJA-ALUEEN MÄÄRITTÄMINEN 35 5.1 Pohjavesialueiden rajausten tarkistaminen 35 5.2 Pohjavesiluokan muutosehdotukset 36 5.3 Ohjeellisen suoja-alueen määrittäminen 37 5.4 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 37 6 POHJAVESIMUODOSTUMISTA SUORAAN RIIPPUVAISTEN PINTAVESI- JA MAAEKOSYSTEEMIEN SELVITYKSET 37 6.1 Hämeenkangas-Niinisalon ja Hämeenkankaan pohjavesialueet 38 6.2 Kromunnevan, Koukunkylän sekä Pietarinlähteen pohjavesialueet 40 6.3 Hirvikankaan, Venesjärven, Syrjäsenkankaan sekä Lauttakankaan pohjavesialueet 40 6.4 Natura 2000-alueiden suojelutoimenpiteet 40 7 ALUEEN MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS 41 7.1 Maakuntakaava 41 7.2 Yleiskaava 41 7.2.1 Kankaanpää 43 7.2.2 Jämijärvi 43 7.3 Asemakaava 43 7.4 Rakennusjärjestys 44 7.5 Pohjavesialueilla vireillä olevia kaavahankkeita 44 7.6 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 45

5 8 RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT 45 8.1 Liikenne ja tienpito 46 8.1.1 Hämeenkangas-Niinisalon ja Hämeenkankaan pohjavesialueet 47 8.1.2 Kromunnevan, Koukunkylän ja Pietarinlähteen pohjavesialueet 50 8.1.3 Hirvikankaan ja Venesjärven pohjavesialueet 51 8.1.4 Syrjäsenkankaan ja Lauttakankaan pohjavesialueet 51 8.1.5 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 52 8.2 Turvetuotanto 53 8.2.1 Hämeenkangas-Niinisalon ja Hämeenkankaan pohjavesialueet 53 8.2.2 Lauttakankaan pohjavesialue 55 8.2.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 55 8.3 Ampumaradat 56 8.3.1 Hämeenkangas-Niinisalon ja Hämeenkankaan pohjavesialueet 56 8.3.2 Muut pohjavesialueet 57 8.3.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 58 8.4 Puolustusvoimien toiminta pohjavesialueilla 58 8.4.1 Tykistöprikaatin toiminta Hämeenkangas-Niinisalon ja Hämeenkankaan pohjavesialueilla 59 8.4.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 60 8.5 Kaatopaikat 61 8.5.1 Hämeenkangas-Niinisalon ja Hämeenkankaan pohjavesialueet 61 8.5.2 Muut pohjavesialueet 62 8.5.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 63 8.6 Maa- ja metsätalous 63 8.6.1 Kankaanpään pohjavesialueet 64 8.6.2 Jämijärven pohjavesialueet 65 8.6.3 Metsätalous 65 8.6.4 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 66 8.7 Putkistot ja viemäröinti 67 8.7.1 Kankaanpään pohjavesialueet 68 8.7.2 Jämijärven pohjavesialueet 69 8.7.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 69 8.8 Maa-ainesten otto 70 8.8.1 Kankaanpään pohjavesialueet 71 8.8.2 Jämijärven pohjavesialueet 75 8.8.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 77

6 8.9 Teollisuus ja yritystoiminta pohjavesialueilla 78 8.9.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 79 8.10 Öljyn kulkeutuminen maaperässä ja vaikutukset pohjaveteen 80 8.11 Polttonesteen jakeluasemat 81 8.11.1 Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialue 82 8.11.2 Hämeenkankaan pohjavesialue 82 8.11.3 Venesjärven pohjavesialue 83 8.11.4 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 83 8.12 Öljysäiliöt 84 8.12.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 85 8.13 Muuntajat 85 8.13.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 86 8.14 Maalämpökaivot 88 8.14.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 89 9 VESILAITOSTEN VARAUTUMINEN KRIISI- JA HÄIRIÖTILANTEISIIN SEKÄ TOIMENPITEET VAHINKOTAPAUKSISSA 89 10 YHTEENVETO JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 91 LÄHDELUETTELO 96 LIITTEET Liite 1/1-4. Pohjaveteen liittyvä lainsäädäntö sekä ohjeet ja suositukset Liite 2/1-3. Pohjavedenottamoiden suoja-aluemääräykset Liite 3/1-6. Talousveden laatuvaatimukset ja suositukset sekä pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmät Liite 4/1-10. Pohjavesialuekartat Aineiston kopiointi ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on kielletty. Pohjavesialueiden tiedot: - OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu - Aineiston hakemisaika 1.10.2011 31.1.2012

1 JOHDANTO 7 Kankaanpää ja Jämijärvi saavat talousvetensä alueen pohjavesimuodostumista, joten niiden suojelu on tulevaisuuden vedenhankinnan kannalta erittäin tärkeää. Kankaanpäässä ja Jämijärvellä pohjavesialueiden suojelusuunnitelma laaditaan yhteensä yhdeksälle pohjavesialueelle. Pohjavesiluokitukseltaan kuusi aluetta kuuluu I-luokkaan ja kolme II-luokkaan. Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueella sijaitseva varuskuntaalue jää suojelusuunnitelman ulkopuolelle, joten tässä työssä keskitytään varuskuntaalueen eteläpuoliseen alueeseen. Hämeenkankaan pohjavesialueen itäosa sekä osa Lauttakankaan pohjavesialueesta sijoittuvat Ikaalisten kaupungin puolelle ja alueille on laadittu suojelusuunnitelmat. Tämä suunnitelma rajautuu Hämeenkankaan osalta Jämijärven kunnan alueelle ja Ikaalisten vanhassa suunnitelmassa huomioidun Lauttakankaan osalta suojelusuunnitelma päivitetään. Kankaanpään kaupungin vedenhankinnasta vastaa kunnallinen vesilaitos sekä pienempiä vesiosuuskuntia. Jämijärvellä vedenhankinnasta huolehtii seitsemän suurempaa vesiosuuskuntaa ja -yhtymää sekä muutama pienempi vesiosuuskunta. Tähän suojelusuunnitelmaan pyritään täydentämään sekä ja päivittämään tietoja pohjavesialueista sekä tekemään yhteenvetoa esiintymien hydrogeologiasta keräämällä yhteen pohjavesialueilta olevaa tutkimustietoa. Pohjavesialueiden rajojen tarkistamiseksi ei laadita tarkempia tutkimuksia vaan rajaukset tarkastellaan pintapuolisesti. Työssä kartoitetaan ja arvioidaan riskitekijät ja annetaan toimenpidesuosituksia riskien vähentämiseksi sekä ehdotuksia toimenpiteiksi vahinkotapauksissa. Suojelusuunnitelmassa määritellään myös pohjavesialueille laadittavien lisätutkimusten tarpeellisuus. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena ja apuna viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa vesihuoltolaitokset, kunnalliset ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojelu-viranomaiset, maataloussihteerit sekä kunnan asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelman tarkoitus on pyrkiä suojelemaan I ja II-luokan pohjavesialueet ehkäisemällä pohjaveden laadun heikkenemistä ja säilyttää pohjavesiesiintymien antoisuudet ennallaan. Suojelun ensisijaisena tavoitteena on kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi. Suunnitelmallisuus ja riittävä tieto pohjavesialueista on välttämätöntä, jottei toimintoja rajoitettaisi liikaa.

8 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmamenettely täydentää ja osin korvaa vesilain mukaiset suoja-aluepäätökset. Suojelusuunnitelmaa ei vahvisteta aluehallintovirastossa (AVI) ja näin sillä ei ole välittömiä tai sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Pohjavesien suojelussa tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Tämä suojelusuunnitelma noudattaa ympäristöministeriön ohjeistusta suojelusuunnitelmien laatimiselle. Suojelusuunnitelmaa varten perustettiin ohjausryhmä, joka kokoontui käsittelemään työhön liittyviä asioita. Ohjausryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Lauri Joronen Marja Vaajasaari Kalevi Salmijärvi Pentti Virtanen Sanna-Liisa Suojasto Terhi Helkala Jenni Saarela Olli Kahilanluoma Kauko Alarotu Risto Rajala Jaana Jyräkoski Kankaanpään kaupunki (Suunnitelman laatija) Kankaanpään kaupunki Kankaanpään kaupunki Jämijärven kunta Varsinais-Suomen ELY Tykistöprikaati Länsi-Suomen Huoltorykmentti Palojoen vesiosuuskunta Jämijärven vesiosuuskunta Satakunnan pelastuslaitos Pohjois-Satakunnan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä (PoSa) 2 POHJAVESIEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Lainsäädäntö sisältää määräykset ja keinot pohjavesien suojelulle, mutta vastuu pohjavesistä on kunnilla, jotka myös hoitavat käytännön suojelutoiminnan. Kuntien toimintaa valvovat alueelliset ELY-keskukset. Pohjavesien suojeluun vaikuttavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (2000/86) ja vesilaki (587/2011). Uusi vesilaki astui voimaan 1.1.2012 ja myös uudessa laissa aiemman pohjaveden muuttamiskiellon tarkoittamat toimenpiteet sekä yli 250 m³/vrk vedenotto edellyttävät vesitalousluvan hakemista. Uuden vesilain 3 luvun 2 :n (vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus) mukaan vesitaloushankkeella on oltava aluehallintoviraston lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää (Liite 1/1). Lainsäädännön kannalta on tarpeen huomioida myös valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (VNA 1022/2066) ja sen pohjavesiä koskeva muutosasetus (VNA 342/2009), joka sisältää vaarallisten aineiden päästön suoraan tai välillisesti pohjaveteen (Liite 3/5). Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2006) muutos (341/20.5.2009) määrittelee poh-

9 javeden ympäristölaatunormit, joiden perusteella vesienhoidon suunnittelussa määritetään riskipohjavesialueet ja arvioidaan pohjavesialueen tila (Liite 3/6). Myös muissa laeissa, kuten maankäyttö- ja rakennuslaissa (1999/132) sekä maa-aineslaissa (1981/555) on pohjaveden suojeluun liittyviä säädöksiä (Liite 1/2-4). Erityisesti pohjaveden suojeluun liittyvät vesilaissa oleva vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus (VL 3:2) sekä ympäristönsuojelulaissa oleva pohjaveden pilaamiskielto (1:8) (Liite 1/1). Näihin kieltoihin sisältyy pohjaveden vaarantamisen käsite, jonka mukaan pelkän pohjaveden pilaantumisuhan aiheuttaminen on kiellettyä. Kiellot ovat voimassa myös pohjavesialueiden ulkopuolella. Vedenottamoiden ympärille voidaan määrätä myös suojaalue vesilain (4:11) mukaan (Liite 1/2). Kunnan/kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset ottavat huomioon paikalliset olosuhteet ja niillä voidaan vähentää pohjavesiin kohdistuvia riskejä ja estää pohjavesien likaantumista. Kankaanpään ja Jämijärven alueilla on yhteiset ympäristönsuojelumääräykset, joissa on pohjavesialueilla huomioitu jätevesien käsittely ja johtaminen, kotieläinlannan levittäminen, ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu ja huolto sekä mattojen ja muiden tekstiilien pesu, lumenkaatoalueiden sijoittaminen sekä jätteiden ja kemikaalien käsittely. Lisäksi määräyksiä on annettu öljysäiliöiden sijoittamisesta sekä käytöstä poistettavien säiliöiden käsittelystä. Ympäristönsuojelumääräyksistä on kerrottu tarkemmin riskikartoituksen yhteydessä. 3 POHJAVESIALUEIDEN MÄÄRITTÄMINEN JA SUOJELU- SUUNNITELMA ALUE 3.1 Pohjavesialueluokat Kartoitetut pohjavesialueet luokitellaan käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan eri luokkiin. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan I-luokan pohjavesialueet ovat vedenhankintaa varten tärkeitä alueita. Määritelmältään I-luokan pohjavesialue on sellainen vedenhankinnan kannalta keskeinen resurssi, jota joko käytetään tai tullaan käyttämään 20-30 vuoden kuluessa tai muutoin esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m³/d. Erityisperustein pienempiäkin vedenottamoita palvelevia alueita voidaan merkitä tähän luokkaan kuuluviksi.

10 Luokkaan I kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankinnan kannalta tarpeellisen osa-alueen. I-luokan pohjavesialue voi olla myös pistemäinen, jolloin pohjavesialue on rajaamatta. Näiltä alueilta on esitetty vain vedenottokaivot pistemäisenä tietona. Useimmiten kyse on savenalaisesta muodostumasta tai kallioporakaivosta, josta pohjavesialuetta ei ole voitu rajata esimerkiksi riittämättömän maaperä- ja pohjavesitiedon takia. Etenkin rajaamattomien pohjavesialueiden ympäristö vaatii yleensä tarkempia selvityksiä esimerkiksi eri toimintojen lupakäsittelyissä ja kaavoituksen yhteydessä. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan II-luokan pohjavesialue soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta alueelle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Tällaisia vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita ovat esimerkiksi alueet, joiden antoisuus on yli 250 m³/d tai joilla voi muutoin olla vedenhankinnan kannalta alueellista merkitystä. Luokkaan II kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelun kannalta tarpeelliset osa-alueet. III-luokan muut pohjavesialueet vaativat hyödyntämiskelpoisuuden arvioimiseksi lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. 3.2 Pohjavesiluokan muuttaminen Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan pohjavesialueluokkaa voidaan nostaa tai laskea, mikäli tutkimuksin on todettu muutoksia alueen soveltuvuudessa vedenhankintaan tai alueen käyttötarkoitus on muuttunut. Pohjavesialue voidaan myös kokonaan poistaa pohjavesiluokituksesta, jos tutkimuksissa todetaan hydrogeologisista syistä alunperin yli 50 hengen yhteisvedenhankintaan käytetyn alueen heikko soveltuvuus raakavesilähteenä. Pohjaveden laadun heikkenemisen takia ei aluetta saa kuitenkaan poistaa pohjavesiluokituksesta. Mikäli pohjavesialue päädytään poistamaan luokituksesta, turvaavat ympäristönsuojelulaki ja vesilaki kuitenkin mahdollisen yksityisen vedenhankinnan. 3.3 Pohjavesialueiden rajaaminen Pohjavesialueiden rajat määrittelee alueellinen ELY-keskus. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan pohjavesialueet rajataan kahteen vyöhykkeeseen,

11 jotka erottuvat varsinaisen muodostumisalueen ja pohjavesialueen rajan perusteella. Pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen raja on samalla hyvin vettä läpäisevän osan raja (Kuva 1). Tämän alueen maaperän vertikaalisen läpäisevyyden on vastattava vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä ja on oltava tätä tasoa koko maanpinnan ja pohjavedenpinnan välisen matkan. Myös kallio- ja moreenialueet, jotka lisäävät pohjaveden määrää kuuluvat muodostumisalueeseen. Pohjavesialueiden rajat seuraavat usein pintamaalajien rajoja, mutta maalaji ei välttämättä pysy samana koko muodostumassa. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän vedenlaatuun ja sen muodostumiseen (Kuva 1). Vyöhyke ulottuu hyvän tiiviysasteen yhtenäisesti omaavaan maaperään saakka, kuten esimerkiksi savisilttimuodostumaan, jonka kerrospaksuus on >3 metriä. Uloimpia rajoja ei kuitenkaan tarvitse aina määrittää hydrogeologisin perustein vaan rajat voidaan joskus tehdä maastossa helposti havaittavaksi. Pohjavesien korkeussuhteilla ja niistä määritettävillä virtaussuunnilla on myös merkitystä alueen rajaamisessa. Pohjavesialueen rajaus vettä ympäristöön purkavalla harjulla eli antikliinisellä akviferityypillä Pohjavesialueen rajaus vettä ympäristöstään keräävällä harjulla eli synkliinisellä akviferityypillä Kuva 1. Pohjavesialueen rajaaminen varsinaiseen muodostumisalueeseen ja pohjavesialueeseen (Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus 2009).

3.4 Vesilain mukaiset suoja-alueet 12 Pohjaveden likaantumisen estämiseksi voidaan vedenottamoiden ympärille määrätä uuden vesilain 4 luvun 11 :n mukaan suoja-alue (Liite 1/2). Uudessa vesilaissa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vedenottamon suoja-alueen perustamiseen on parannettu. Suoja-alueen perustamista voivat vaatia vedenottamoluvan hakijan lisäksi myös asianosaiset (mm. maanomistaja) sekä viranomainen. Paikoin liian suppea suojavyöhykejako sekä nykylainsäädäntöä/-käytäntöä lievemmät määräykset ovat saaneet vanhemmat suoja-aluepäätökset menettämään merkitystään. Suoja-alueet on jaettu eri suojavyöhykkeisiin, joista aluehallintoviraston vahvistama kaukosuojavyöhyke kattaa koko vedenottamon valuma-alueen. Näillä alueilla on kielletty pohjaveden pitkäaikainen saastuttava toiminta. Sisemmällä lähisuojavyöhykkeellä eli vedenottamon lähialueella on myös pohjaveden hygieenistä saastuttamista aiheuttava toiminta kielletty. Vyöhyke tulisi rajata niin, että veden virtausaika vyöhykkeen reunalta ottamolle olisi noin 50-60 päivää. Tässä ajassa taudinaiheuttajien oletetaan tuhoutuvan. Kolmas vyöhyke on itse vedenottamoalue, jossa saa harjoittaa vain vedenottotoimintaa. Suojelusuunnitelmia laadittaessa on käytännössä useimmiten päädytty siihen, että tarkistettu pohjavesialueen raja on myös suoja-alueen raja. Suojelusuunnitelma-alueella sijaitsevilla vedenottamoilla on voimassa kaksi suojaaluemääräystä Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueella olevan Uudentalonlähteen vedenottamon sekä Syrjäsenkankaalla sijaitsevan Palojoen vesiosuuskunnan Ottamo I:n ympärillä (Taulukko 1). Lisäksi Saukonlähteen pohjavedenottamon suojelusuunnitelmassa on ottamon ympärille määritelty ohjeellinen suoja-alue, joka ei ole lainvoimainen (Maa ja Vesi Oy 1994). Ohjeellisissa suojavyöhykkeissä on huomioitu myös Kierikan vedenottamo, mutta tarkempien pohjavesitutkimusten puuttumisen takia alueelle on määritelty vain yksi suojavyöhyke. Myös Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueella sijaitsevalle Viidentienristeyksen vedenottamolle on määritelty ohjeelliset suoja-alueet, joiden toimintarajoituksista on sovittu puolustusvoimien kanssa. Kankaanpään suunnitellun vedenottamon ympärille suunniteltiin laadittavan työn yhteydessä ohjeellinen suoja-alue, jonka tarkoituksena olisi suojata alue tulevaa vedenottoa varten. Rajauksesta on kerrottu tarkemmin kappaleessa 5. Suoja-aluemääräykset on nähtävissä liitteistä 2/1-3 ja rajaukset liitteissä 4.

13 Taulukko 1. Tietoja suojelusuunnitelma-alueella olevista pohjavesialueista. Kartat pohjavesialueista löytyvät liitteistä 4. Pohjavesialueen Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen Numero Sijaintikunta Karttalehti Nimi, Alueluokka (km²) pinta-ala (km²) Hämeenkangas-Niinisalo, I 02 214 03 Kankaanpää Hämeenkangas, I 02 181 54 Jämijärvi, Kankaanpää, Ikaalinen 1233 10, 1144 12, 2122 03 2122 03, 2122 05, 2122 06 20,93 (koko pohjavesialue) 18,82 (tutkimusalue) 39 (koko pohjavesialue) 32,96 (tutkimusalue) Kromunneva, I 02 214 10 Kankaanpää 1233 11 0,39 0,24 17,21 33,29 Vedenottamot Uudentalonlähde, Viidentienristeys, Varuskunta, Vihusaaren vy Jylli, Soukonlähde, Vihu, Kierikka, Mielahti Akviferityyppi Saumamuodostuma, Antikliininen (purkava) Saumamuodostuma Antikliininen (purkava), Moreenimuodostuma Koukunkylä, I 02 214 11 Kankaanpää 1233 07 0,62 0,46 Koukunkylä Moreenimuodostuma Pietarinlähde, I 02 214 12 Kankaanpää 1233 10 0,58 0,36 Pietarinlähde Moreenimuodostuma Hirvikangas, II 02 214 02 Kankaanpää 1233 07, 1144 09 8,06 6,25 Harju, Delta Venesjärvi, II 02 214 01 Kankaanpää 1144 09 1,3 0,74 Harju, Antikliininen (purkava), Rantaimeytyminen Syrjäsenkangas, I 02 181 01 Jämijärvi 2211 01 2 1,26 Ottamo I Moreenimuodostuma Lauttakangas, II 02 181 52 Jämijärvi, Ikaalinen 212206 1,7 0,74 Harju, Antikliininen (purkava) Vedenottamot, joilla on Päätöksen Määräykset Suoja-alueen kokonais- Kaukosuojavyöhykkeen Lähisuojavyöhykkeen Vedenottamon suojalainvoimaiset suoja-alueet Päätös (nro) ajankohta nähtävissä pinta-ala (km²) pinta-ala (km²) pinta-ala (km²) alueen pinta-ala (km²) Uudentalonlähde 16/1981 D (L-S VEO) 10.12.1981 liitteissä 2/1-2 32,5 21 11,23 0,27 Ottamo I 18/1981 D (L-S VEO) 29.12.1981 liitteissä 2/2-3 107,39 79,6 27,5 0,29 Viidentienristeys (ohjeellinen) Saukonlähde (ohjeellinen) 25.11.1987 133,1 103 30,1 2,14 2,1 0,04

14 Kuva 2. Suojelusuunnitelma-alueella olevat pohjavesialueet 3.5 Suojelusuunnitelma-alueella olevat luokitellut pohjavesialueet Kankaanpään ja Jämijärven pohjavesialueiden suojelusuunnitelma kattaa yhteensä yhdeksän pohjavesialuetta (Taulukko 1 ja Kuva 2). Niinisalon varuskunta-alueelle jää suojelusuunnitelman ulkopuolelle, joten tässä suunnitelmassa keskitytään Hämeenkangas- Niinisalon pohjavesialueen osalta varuskunta-alueen eteläpuoleiseen alueeseen. Hämeenkankaan pohjavesialueen itäosa sijaitsee Ikaalisten puolella ja alueelle on jo laadittu suojelusuunnitelma, joten tämä suunnitelma kattaa vain Jämijärven kunnan alueen. Myös Lauttakankaan pohjavesialueesta osa on Ikaalisten puolella ja tämän työn yhteydessä alueelta oleva suojelusuunnitelma päivitettävä uudelleen rajatulle pohjavesialueelle. Pohjavesialueista kuusi kuuluu I-luokkaan ja kolme II-luokkaan. Kankaanpäässä suojelusuunnitelma laaditaan Hämeenkangas-Niinisalon (I), Hämeenkankaan (I), Kromun-

15 nevan (I), Koukunkylän (I), Pietarinlähteen (I), Hirvikankaan (II) sekä Venesjärven (II) pohjavesialueille. Jämijärven alueella suojelusuunnitelma laaditaan Hämeenkankaan (I), Syrjäsenkankaan (I) sekä Lauttakankaan (II) pohjavesialueille. Hämeenkankaan pohjavesialue sijoittuu molempien kuntien alueelle. 3.6 Tutkimusalueen geologia Tutkimusalueen merkittävimmät pohjavesimuodostumat sijaitsevat Hämeenkankaan- Pohjankankaan saumamuodostumassa, joka on samalla eteläisen Suomen merkittävimpiä sora- ja hiekkamuodostumia. Lisäksi alueella muodostuvan pohjaveden määrä on varsin huomattava. Alueella on myös maiseman- sekä luonnonsuojelullisia arvoja ja harjualueella on merkitystä virkistyskäytössä. Alueesta suuri osa on puolustusvoimien käytössä. Hämeenkangas-Niinisalon muodostumaan yhtyy Pansiankulmalla hiekkavaltainen Hirvikankaalle ulottuva pienempi saumamuodostuma, johon myös Venesjärveltä tuleva harju yhtyy. Kromunnevan, Koukunkylän ja Pietarinlähteen pohjavesialueet sijaitsevat moreenimuodostumissa, jotka soveltuvat paikalliseen vedenhankintaan. Venesjärvi on itä-länsi-suuntainen jäätikön sulavesien kerrostama harju, jonka itäosan maaaineksesta suurin osa on kaivettu pois. Porintien molemmin puolin oleva Syrjäsenkankaan pohjavesialue on luode-kaakko-suuntainen moreenimuodostuma, jonka reunat ovat rantavoimien muokkaamia. Lauttakankaan pohjavesialue sijaitsee pohjois-eteläsuuntaisessa pitkittäisharjussa, joka jatkuu pohjoisessa aina Parkanoon saakka. Pitkittäisharjussa sijaitsee useita pohjavesialueita. 3.6.1 Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialue Mannerjäätikön kahden eri suuntaan ja eri nopeudella virtaavan jään kielekevirran väliin kerrostunut saumamuodostuma on osa Hämeenkankaan-Pohjankankaan muodostumaa. Saumamuodostuma on syntynyt nuoremmassa virtausvaiheessa kahden eri suuntaan virranneen jäätikkökielekkeen väliin ja nuorenee pohjoista kohti. Harjumuodostuma on pohjoisetelä-suuntainen. Muodostumassa esiintyy soraa yleensä vain harjun keski- ja ydinosissa. Aines on pääosin hiekkavaltaista, hyvin lajittunutta ja erittäin hyvin pyöristynyttä. Rantavoimat ovat kerrostaneet muodostuman reunaosiin laajalle alueelle hiekkaa jopa 5 metriä paksuiksi kerroksiksi. Seismisten luotausten sekä painovoimamittausten perusteella kerrospaksuudet ovat pääosin 20-30 metriä, mutta paikoin paksuudet ovat jopa 60-80 metriä. Pansiankulmalla muodostumaan yhtyy Kankaanpään suunnasta pienempi saumamuodostuma, joka kulkee Hirvikankaan laajalle muodostumalle saakka. Pohjaveden

16 purkautuminen on vaikuttanut hiekka- ja soramuodostumien liepeiden soistumiseen. Saumamuodostuma on noin 10 km pitkä ja leveimmillään Pansiankulman kohdalla noin 3,5 km. Palmun ja Vallin (1997) mukaan Kuninkaanlähteen pohjoispuolella kallioperä on gabroa ja graniittia. Niinisalossa muodostuman lähes katkaiseva Valkiajärvi on ilmeisesti ollut laaja kuolleen jaan alue. Alueella on suurehko harjun muotoa seuraava pohjois-eteläsuuntainen ruhjevyöhyke, mutta muuten ruhjeet ovat pääosin luode-kaakko tai itä-länsisuuntaisia. Ståhlen (1998) mukaan painovoimamittauksissa alueen tärkein noin 500 metriä leveä ja 20-60 metriä syvä etelä-pohjois-suuntainen kalliopainanne sijoittuu Valkiajärveltä etelään Isokeitaan itäpuolelle saakka. Maapeitteen paksuus on Ylisenharjulla noin 60 metriä ja Isokeitaan itäpuolella noin 80 metriä, josta on pohjavedenpinnan alapuolella noin 50 metriä. Kalliokohoumat saattavat rajoittaa pohjaveden virtausyhteyttä Kuninkaanlähteen luoteispuolella sekä Isokeitaan kaakkoispuolella, jossa kallionpinta kohoaa tasolle noin 100 mmpy ja maapeitteen paksuun on pienimmillään 5-10 metriä. Myös Ylisenharjulla kalliopinta kohoaa paikoin korkealle noin tasolle 120 mmpy maapeitteen ollessa ohuimmillaan 10-15 metriä (Kuva 3). Geologian tutkimuskeskuksen tekemien painovoimamittausten mukaan alue jakautuisi Kuninkaanlähteen, Pansiankulman ja Valkiajärven-Ylisenharjun osa-alueisiin. Pansiankankaan alueelta tehtyjen kairausten mukaan maaperä on pääasiallisesti hyvin lajittunutta soraa ja hiekkaa, mutta välikerrostumina tavataan myös hienorakeisempaa materiaalia. Kairaussyvyydet vaihtelivat pääosin 10-20 metrin välillä, mutta paikoin on päästy yli 20 metrin syvyyteen (Rautavuoma 1972). Uudentalonlähteen ottamon lisäkaivon alueella maaperä on maanpinnalta soraista hiekkaa, jonka alla on 80 cm paksuinen hietakerros ja 1.1 metrin syvyydeltä maaperä on hiekkaista soraa ja soraista hiekkaa aina 12 metrin syvyydelle saakka ja siitä syvemmällä esiintyy hiekkaa (Vanhala 1973). Viidentienristeyksen vedenottamon alueella hiekkakerrostuman paksuun on kairausten mukaan yli 20 metriä ja 2-3,5 metrin syvyydellä esiintyy erityisen kovaksi puristunut kivistä hiekkaa ja soraa sisältävä kerrostuma (Väänänen ja Vanhala 1976). Ylisenharjun alueella esiintyy hienompia maalajeja. Pohjavesialueen kaakkoisosaan harjuytimeen tehdyn koekaivon kohdalla pohjavedenpinta on noin 14 metrin syvyydellä, vettä johtavan sora-hiekkakerroksen paksuus on noin 11 metriä ja hienoaineksen osuus on erittäin vähäinen (Seppälä 2009).

17 Kuva 3. Kalliopinnan korkeus Hämeenkangas-Niinisalon ja Hämeenkankaan pohjavesialueella.

3.6.2 Hämeenkankaan pohjavesialue 18 Hämeenkangas on itä-länsi-suuntainen saumamuodostuma, jossa on piirteitä sekä reunamuodostumasta, että saumamuodostumasta. Pohjavedenjakajana toimivan Soininharjun aines on pääosin hiekkaa, jossa esiintyy soraisia välikerroksia. Muodostuman aines on hiekkavaltaista ja lajittunutta ainesta on levinnyt pitkälle etelään. Pirttikylän pohjoispuolella on tehty kallioon päätyneitä kairauksia, joissa mitattiin 6-8 metriä paksuja hiekka ja hienohiekkakerroksia, joiden hienorakeisin aines ovat todennäköisesti tuulen kerrostamaa. Maakerroksen paksuus on Hämeenkankaalla yleensä 30-60 metriä, mutta paksuimmat yli 100 metriset kerrokset tavataan Soininharjun alueella, jossa maapeitteen paksuudeksi on arvioitu pohjavedenpinnan alapuolella noin 40-50 metriä (Ståhle 1998). Koivistonvadin alueella maapeite on paksuimmillaan noin 90 metriä, josta on pohjavedenpinnan alapuolella noin 60-70 metriä (Ståhle 1998) (Kuva 4). Noin 20 kilometriä pitkää ja 1-3 kilometriä leveää Hämeenkangasta ympäröivät laajat suoalueet, jotka saavat osan vedestään pohjavesimuodostumasta. Hämeenkangas nuorenee länteen päin (Palmu ja Valli 1997). Kuva 4. Maakerroksen paksuus Hämeenkankaan pohjavesialueella (Seppälä 2009). Hämeenkankaan alueella kallioperä on pääosin tonaliittia ja granodioriittia ja kallioperä melko eheää. Kalliopinnan taso on alueella yleisesti 100-110 mmpy. Ståhlen (1998) mukaan muodostuman keskiosissa on suurehko pohjois-etelä-suuntainen ruhjevyöhyke, kun alueen muut ruhjeet ovat pääosin luode-kaakko- ja itä-länsisuuntaisia. Kallioperässä on painovoimamittausten mukaan painaumia Niiniharjun luoteis- ja länsipuolella sekä Soi-

19 ninharjun ja Koivistonharjun alla. Kalliokohoumia on puolestaan kolmella pääalueella, muodostuman lounais-, pohjois- sekä itäreunalla. Näillä alueilla maapeitteen paksuus on pienimmillään noin 15 metriä (Kuva 3 ja 4). Lindholmin (2010) mukaan Hämeenkankaan muodostuma muistuttaa harjuselänteineen ja laajoine rantakerrostumineen sekä niihin liittyvine orsivesiesiintymineen Virttaankangas-Säkylänharjua. Hämeenkankaan länsiosasta tehtyjen luotausten perusteella harjun soraisen ydinosan leveydeksi määritettiin noin 150 250 metriä sen kerrospaksuuksien vaihdellessa noin 20 40 metrin välillä. Harjuydin vaikuttaa yhtenäiseltä Kuninkaanlähteeltä Soininharjulle asti ja Jämin lentokentän alta havaittu pohjavedenpinnan yläpuolelle kohoava kallionkieleke toimii mahdollisesti vedenjakajana (Pollari 2008) (Kuva 3). Alue on voimakkaasti rantaprosessien muokkaamana kulunut ja tasoittunut aina Kuninkaanlähteeltä Jämin lomakeskukselle asti, jossa harjuselänne häviää lähes kokonaan rantakerrostumien alle. Paksuudeltaan rantakerrostumat ovat noin 5-20 metriä ja niiden yhteydessä esiintyy orsivettä. Harjuselänteen rinteillä esiintyy pintalohkareita ja muodostumassa on viuhkamaisia hienoaineskerroksia. Soinin- ja Niiniharjun alueilla maaperä kohoaa paikoin tasolle 185 mmpy. Soininharjun alueella esiintyy melko syviä suppakuoppia, rinteillä esiintyy lohkareisuutta ja pohjoisrinteestä on paikoin erotettavissa rantavoimien kuluttamia terasseja. Myös Niiniharjulla esiintyy muutamia suuria ja syviä suppakuoppia. Lentokentän ja moottoriradan alueelta tehdyissä maatutkaluotauksissa rantakerrostumien paksuudeksi mitattiin noin 2-4 metriä ja Soininharjun länsipäässä on mahdollinen kallionkieleke (Pollari 2008). Pohjavesipinta on Soininharjun-Niiniharjun alueella yli 30 metrin syvyydellä. Hämeenkankaan itäosassa Koivistonharjun korkea selänne toimii jatkeena Niiniharjulle ja sen aines on muodostuman rinteillä karkeahkoa soraa, joka muuttuu hyvin lajittuneeksi hiekaksi kuljettaessa kohti etelää. Koivistonharju on tulkittu rantakerrostumaksi orsivedenvedenpinnan ollessa alueella korkeimmillaan Niiniharjun itäosassa, josta se laskee kohti muodostuman reunoja. Orsivesipinta sijaitsee pääosin noin 5 metrin syvyydessä, mutta Koivistonharjun paksujen rantakerrostumien alueella pinta on paikoin noin 10-15 metrin syvyydessä. Hämeenkankaan itäreuna on melko jyrkkä ja sisältää useita lähteitä, joiden kautta pohjavesi purkautuu. 3.6.3 Kromunnevan, Koukunkylän ja Pietarinlähteen pohjavesialueet Pohjavesialueet sijaitsevat jokilaaksojen reunamille rantavoimien kerrostamissa moreenimuodostumissa, jotka sopivat vedenläpäisevyydeltään paikalliseen vedenhankintaan. Pohjavesialueet ovat kooltaan noin kilometri pituus- ja leveyssuunnassa. Kromun-

20 nevan moreenimuodostuma sijoittuu etelään viettävään pieneen allasmaiseen laaksoon, jonka pohjalla on huonosti vettäläpäiseviä siltti- ja savikerroksia. Laakson reunoilla on todennäköisesti hyvän vedenläpäisevyyden omaavaa huuhtoutunutta moreenia, jonka kautta pohjavesi kulkeutuu savenalaisiin kerroksiin. Karvianjoen länsireunalla sijaitsevan Koukunkylän kumpumaisen moreenimuodostuman aines on todennäköisesti pintaosistaan huuhtoutunutta. Tämän johdosta moreenin vedenläpäisykyky on pintaosissa pohjaosia suurempi ja pohjaveden päävirtaus tapahtuu pääosin moreenin pintaosissa. Pietarinlähteen pohjavesialue sijaitsee kumpumaisessa moreenimuodostumassa Pukanluoman laakson itäreunalla. Muodostuma saattaa sisältää rantakerrostumia ja sen aines on pintaosiltaan huuhtoutunutta ja näin myös melko hyvin vettä läpäisevää. 3.6.4 Hirvikankaan pohjavesialue Karvianjokilaakson länsirinteellä sijaitseva Hirvikangas on muinainen jäätikköjokisuisto ja muodostuman pohjoisin osa eli Oppaankangas on suiston eli deltan tuottama pitkittäisharju, joka jatkuu pienen matkan myös deltan vastakkaisella puolella. Hiekkavaltainen muodostumajakso jatkuu Pansiankulmalle saakka. Muodostuma sisältää pääosin hiekkavaltaista ainesta ja soravaltainen aines esiintyy harjuissa sekä ohuina välikerroksina. Alueelta tehtyjen kairausten mukaan muodostumassa esiintyy välikerroksina huonosti vettäläpäiseviä silttivaltaisia kerroksia sekä orsivettä ja maakerrosten paksuun vaihtelee alle viidestä metristä yli 20 metriin maaperän ollessa pääosin hiekkaa ja soraa (Lammila ja Lähteenmäki 2000). Alueen itäosassa ohuet maa-aineskerrokset ovat maaainesten otto seurauksena paikoin kaivettu kallioon asti ja pohjavedenpinta on paikoin näkyvissä. Vedensaannin kannalta parhaimmat paikat sijaitsevat Hirvikankaan kaakkoisosassa lähellä Karvianjokea, jossa vettä hyvin läpäisevät soraiset hiekkakerrokset ulottuvat noin 19 metrin syvyydelle maanpinnasta pohjavedenpinnan ollessa lähellä maanpintaa (Vanhala 1985). Kallioperä on graniittia ja granidioriittia ja alueella esiintyy lukuisia kalliopaljastumia sekä itäosa on kalliokohoumalla. 3.6.5 Venesjärven pohjavesialue Alue on itä-länsi-suuntainen pitkittäisharju, joka yhtyy Pansiankulmalta Hirvikankaalle kulkevaan muodostumajaksoon (Kielosto ym. 1984). Pohjavesialue on noin 4,2 km pitkä ja leveimmillään noin 670 metriä leveä. Muodostuma on länsipäästä hiekkavaltainen ja pitkittäisharju jatkuu myös pohjavesialueen länsipuolelle. Mielahden alueella muodostuman itäosassa aines on kohtalaisesti lajittunutta ja pyöristynyttä kivistä soraa. Pit-