Kansainväliset Jääveistoskilpailut Korkeasaaressa 14-15.1.2006

JÄSENLEHTI 1 2006 Kansainväliset Jääveistoskilpailut Korkeasaaressa 14-15.1.2006 Finnilcon perinteiset kesäpäivät 3-4.6.2006 Hotelli Heimarissa Saimaan rannalla

2 Pää toimittajalta SUOLITUKOS Kaksikymmentä vuotta olen saanut nauttia kaikista ruuista herneet, appelsiinit ja parsat mukaan lukien. Sitten iski! Tullessani nälkäisenä kotiin pistelin viisi mandariinia, ennen kuin varsinainen ruoka valmistui. Ilta meni normaalisti, mutta aamuyöllä heräsin, kun vatsaa särki ja turvotti: TUKOS?! Seuraavan vuorokauden sinnittelin odottaen tukoksen laukeamista, mutta ei. Seuraavana yönä oloni paheni ja aloin oksennella rajusti seurauksena nestevajaus. Soitin ambulanssin ja menoksi Meilahden sairaalaan. Vatsani kuvattiin ja jäin valvontaosastolle odottamaan tukoksen laukeamista. Tiputuksessa nestevajaus saatiin nopeasti korjattua, mutta kolmeen päivään ei suolesta tullut mitään. Sitten alkoi hitaasti laueta ja vasta kuudentena päivänä röntgenkuvaus osoitti, että tukos oli ohi. Mitä tästä opimme? Vuosikymmenien jälkeenkin tukos voi iskeä rajusti. Siksi kirjoitankin varoitukseksi niille, jotka eivät ole saaneet, eivätkä saa tukosta. Minä opin kantapään kautta. Kai Sjölund Päätoimittaja kai.sjolund@ilcouusimaa.inet.fi Finnilco-lehti 1/2006 (104) 31. vuosikerta Julkaisija FINNILCO RY Avanne- ja vastaavasti leikattujen valtakunnallinen keskusjärjestö. Päätoimittaja Kai Sjölund Talvikkitie 5 A124 01300 Vantaa puh. 0400-453 737 kai.sjolund@ilcouusimaa.inet.fi Toimituspäällikkö osmo.lindroos@ auriamail.net Finnilco ry Toimisto Järjestösihteeri Tarja Smalen Santaniitynkatu 7 B 14 04250 Kerava Puh. 09-239 8968 ma-pe klo 9-13 Fax 09-239 8969 finnilco@finnilco.fi www.finnilco.fi Hallitus Puheenjohtaja Osmo Lindroos Linnunpääntie 2 G 79 20810 Turku Puh. 02-235 8134, 050-438 2522 osmo.lindroos@auriamail.net Kansikuva: Kai Sjölund Toimitussihteeri Tarja Smalen Toimitus Teija Kalinainen, Rauno Nieminen, Matti Rönkkö, Jarmo Salonen Ilmoitukset Kai Sjölund Taitto Taittotalo PrintOne Mikkolantie 20, 00640 Helsinki Puh. 09 711 100 minna.komppa@printone.fi Paino Kirjapaino Gosmo Ilpoistentie 16, 20740 Turku ISSN 0355-5747 Jäsenet Juha Järvinen, Outi Laine, Helena Parila, Matti Rönkkö, Antti Salminen, Jarmo Salonen Varajäsenet Teija Kalinainen, Marita Kumpulainen, Jorma Lakka, Anne Salmi, Kai Sjölund, Lea Tuominen Rahastonhoitaja Hannu Luutonen Kunniajäsenet Sakari Aukee, Katri Gröhn, Kalevi Lehikoinen Jäsenrekisteri ja osoitteenmuutokset Helena Parila Ukonkatu 12, 48600 Karhula Puh. 050-566 0501 helena.parila@finnilco.fi Ilmoitushinnat ¼ sivu 200,- e ½ sivu 350,- e 1/1 sivu 570,- e Värilisä 1 sivu 275,- e Kannatusilmoitus 100,- e Ilmestymisajankohdat Suluissa aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä. N:o 1 helmikuu (25.01.) N:o 2 toukokuu (10.04.) N:o 3 syyskuu (5.08.) N:o 4 joulukuu (5.11.) Aineisto päätoimittajalle mieluiten sähköpostilla, myös muut kirjoitustavat käyvät. Kirjoitathan selvästi. Kiitos. TÄSSÄ LEHDESSÄ MM: Näköalapaikalta...3 Kesäpäivät Ristiinassa...6 Onko elämää leikkauksen jälkeen...7 Peräaukon sulkijalihasvauriot ja ulosteenkarkailu synnyttäneillä...8 Tukihenkilötoiminta... 9 Kevätkokous ja Keski-Suomen Ilcon 30-vuotisjuhla...11 Melontaa Australiassa...14 Ruotsin ja Tanskan avanneyhdistysten toimintaa v. 2005...16 Suolaa, suolaa!...16 Jäsenyhdistykset...18 Avannepoliklinikat...35 Sope-kurssit v. 2006...36

3 Näköala paikalta Pelottava kokemus Puheenjohtaja Osmo Lindroos Loka-marraskuun vaihteessa menneenä vuotena sain vakavan muistutuksen omista terveydellisistä riskitekijöistäni. Aurinkoisen kauniina myöhäissyksyn päivänä olin kävelemässä täällä kotikaupungissani Aurajoen länsirantaa keskustasta kohti satamaa. Olin ihan vain nauttimassa leppoisasta liikunnasta suositulla kävelykadulla lukuisten muitten turkulaisten tapaan. Yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta alaraajani ja erityisesti vasen sellainen irtisanoi yhteistyösopimuksen, ja kaaduin kadulle. En menettänyt tajuntaani tai jotain muuta vastaavaa, joten käsilläni hallitsin tilannetta ja siten vältyin kolhuilta. Siinä vain yksinkertaisesti istuin keskellä katua enkä muutamaan minuuttiin pystynyt nousemaan jaloilleni. Sain TIA-kohtauksen, lievän aivoverenkiertohäiriön. Toistaiseksi ainoan kohdallani. Onneksi pahin oli ohi muutamassa minuutissa ja pystyin raahautumaan läheiselle penkille istumaan. Neljännestunnin jälkeen pääsin palaamaan kävellen keskustaan, josta bussilla kotiin. Yllä mainitun diagnoosin kuulin lääkäriltäni muutaman päivän kuluttua. Tapahtuma oli henkilökohtaisella tasolla erittäin vakava kokemus. Mutta samalla tuo tapahtuma on pannut allekirjoittaneen useaan otteeseen pohdiskelemaan ja monen läheiseni kanssa keskustelemaan ihmisten asenteista. Minä, seitsemääkymmentä lähestyvä vanhus, istun siinä keskellä aurinkoista katua 0-promilleisena, eikä yksikään ohitseni kävellen, hölkäten tai pyöräillen kulkevista pysähdy kohdalleni tiedustelemaan vointiani. Lämpiminä kesäpäivinä murrosikäiset ja sitä nuoremmat tapaavat istuskella kadulla juttelemassa ja nauttimassa yhdessäolostaan. Se on ihan luonnollinen näky. Mutta vanhus toimimassa samoin ei ole sitä. Entä jos kohtaukseni olisi ollut muutamaa astetta vakavampi, aivoinfarkti tai vastaava? En ainakaan ohikulkijoitteni avulla olisi päässyt riittävän ajoissa tehokkaaseen ja siten pahimmat vauriot estävään hoitoon ambulanssilla ensiapuasemalle. Olemmeko tosiaan näin välinpitämättömiä? Näin usein julkisessa sanassa väitetään, ja omalla kohdallani olen sen nyt kokenut todeksi. Välittäminen Jos - toivottavasti en - joudun toiste käymään läpi vastaavan, toivon kohdalleni toisenlaisia kanssakulkijoita, sellaisia, joiden sanavarastoon kuuluu sana välittäminen. Näitä ihmisiä on paljon. Sen tiedän, sillä kaikenlainen vertais- ja vapaaehtoistoiminta perustuu nimenomaan toisesta henkilöstä välittämiseen. Juuri tälle rakentuu oma järjestömme. Tämä on se kipinä, joka saa lukuisat puuhaihmiset eri puolilla maatamme jäsenyhdistyksissämme vuodesta toiseen käyttämän niin henkisiä kuin fyysisiä voimavarojaan ja ennen kaikkea aikaansa, jotta monen suomalaisen elämänpolku avanneja vastaavasti leikattuna muodostuisi helpommaksi. Haluan palstallani tässä vuoden ensimmäisessä lehdessä antaa tunnustusta Teille, hyvät jäsenyhdistystemme vastuuhenkilöt. Te mahdollistatte sen moninaisen ilco-toiminnan, jota jälleen tänäkin vuonna Suomessa tapahtuu. Olette korvaamattomia. Kiitos, että jaksatte! Osmo Lindroos Puheenjohtaja osmo.lindroos@auriamail.net

4 Från utsikts platsen Skrämmande upplevelse Vid månadsskiftet oktober-november i fjol fick jag en allvarlig påminnelse om mina egna hälsorisker. En vacker solig senhöstdag promenerade jag här i min hemstad längs västra stranden av Aura från centrum mot hamnen. Jag var helt enkelt bara ute och njöt av en gemytlig promenad längs den populära gågatan liksom otaliga andra åbobor. Helt plötsligt och utan någon som helst varning gav de nedre extremiteterna och i synnerhet det vänstra benet upp samarbetet och jag föll omkull på gatan. Jag miste inte medvetandet eller något liknande, så jag kunde behärska situationen med mina händer och armar och således stötte jag mig inte. Där satt jag bara helt enkelt mitt på gatan och kunde inte på några minuter stiga upp. Jag fick ett TIAanfall, en lindrig blodcirkulationsstörning i hjärnan. Tillsvidare den enda jag varit med om. Till all lycka var det värsta över på några minuter och jag kunde släpa mig fram till en bänk i närheten och kravla mig upp och sitta på den. Efter en kvart var jag i stånd att återvända gående till centrum och därifrån med buss hem. Diagnosen hörde jag av min läkare några dagar senare. Händelsen är på personlig nivå en ytterst allvarlig upplevelse. Men samtidigt har den fått mig och med många av mina närstående att begrunda människors förhållningssätt. Jag, en åldring som närmar sig sjuttio, sitter där mitt på den soliga gatan med 0 promille, och inte en enda människa som kom gående, joggande eller cyklande stannade och frågade hur det är fatt med mig. Varma sommardagar brukar tonåringar och yngre sitta på gatan och prata och njuta av trevlig samvaro. Det är en helt naturlig syn. Men en åldring agerande på samma sätt är det ingalunda. Och vad hade hänt om mitt anfall hade varit några grader allvarligare, en hjärninfarkt eller något motsvarande? Åtminstone så hade jag inte med hjälp av de förbipasserande kommit med ambulans till första hjälpen för att där få effektiv vård som hade kunnat förhindra större skador. Är vi faktiskt så likgiltiga? Så påstås det ju ofta i medierna och jag har nu personligen fått erfara att det stämmer. Att bry sig Om förhoppningsvis inte hamnar att genomgå något liknande, så hoppas jag att möta annorlunda medmänniskor, sådana, till vilkas ordförråd hör uttrycket att bry sig. Sådana människor finns det många. Det vet jag eftersom all slags stödoch frivilligverksamhet baserar sig uttryckligen på att man bryr sig om en annan person. Just på detta grundar sig vår egen organisation. Detta är gnistan som får åtskilliga drivande krafter i våra medlemsföreningar i landets olika delar att år efter år använda både sina psykiska och fysiska krafter och framförallt ge sin tid så att många finländares livsstig som stomiopererad eller med närliggande problem kan bli lättare. Här på min spalt vill jag nu i årets första tidning ge erkännande åt Er, bästa ansvarspersoner i våra medlemsföreningar. Det är Ni som möjliggör den mångfaldiga ilcoverksamheten som även i år sker i Finland. Ni är oersättliga. Tack för att ni orkar! Joka tuntee toiset, se on oppinut. Joka tuntee itsensä, on viisas. Joka voittaa toiset, on lihaksiltaan vahva. Joka voittaa itsensä, on voimakas. Joka on tyytyväinen, se on rikas. Joka ei kadota omaa keskustaan se kestää. Laotse

6 FINNILCON PERINTEISET KESÄPÄIVÄT 3-4.6.2006 Hotelli Heimari, Ristiina Päivien alustava ohjelma: La 3.6. klo 11.30-13.00 Lounas noutopöydästä Perinteisiä kilpailuja ja mukavaa yhdessäoloa n. 15.00 Iltapäiväkahvi Kilpailut jatkuvat 16.30-18.00 Illallinen noutopöydästä Illanvietto, tanssia ja karaokea Su 4.6. 08.00-10.00 Aamiainen noutopöydästä 12.00-14.00 Lounas noutopöydästä ILMOITTAUTUMISKUPONKI Aamiainen ja lauantaisauna sisältyvät majoitushintoihin. Lapset: 4-12 v majoitus ja ruokailut, alennus 50 %; alle 4 v vain petausmaksu 10 Majoitus Ruokailut Hotelli (31 huonetta, huoneissa WC, suihku, puhelin ja TV) c Lounas/la 11 c 2 hh/35 /hlö/vrk c 1 hh/55 /hlö/vrk c Päiväkahvi/la 4 c Ilallinen/la 12 c Lounas/su 11 Kesämajoitus 1900-luvun alussa rakennettu romanttinen 2-kerroksinen Auralan huvila (WC [2kpl], suihku [2kpl] ja keittiö alakerrassa): c 4 hh/30 /hlö (3 huonetta) c 3hh/30 /hlö (4 huonetta) c 2hh/30 /hlö (1 huone) c 1hh/30 /hlö (1 huone) Honkapirtti (talossa WC [2kpl], suihku [2 kpl] ja retkikeittiö): c 2 hh/30 /hlö/vrk (4 huonetta) Erikoistoiveita, dieetti, huonetoveri yms. Nimi: Paikallisyhdistys: Osoite: Puhelin: Sähköposti: Päiväys ja allekirjoitus: Postita tai faksaa kuponki 16.5.2006 mennessä Finnilcon toimistoon, os. Santaniitynkatu 7 B 14, 04250 Kerava, fax 09-239 8969 tai lähetä samat tiedot sähköpostilla finnilco@finnilco.fi. Tiedustelut: Finnilcon tsto, p. 09-239 8968 tai Kai Sjölund, p. 0400-45 3737. Ilmoittautumiset ovat sitovia. TERVETULOA ILCOLAISET! Ilco Uusimaa ry ja Finnilco ry

HYVÄT KULKUYHTEYDET Heimari sijaitsee maanteitse vain reilut 13 km päässä Mikkelistä ja Ristiinasta Saimaan rannalla, veneilyreitin varrella. Mikkelin rautatie- ja linja-autoasemalta on yleiset kulkuyhteydet Heimariin. Mikkelissä on myös lentokenttä. Lisäksi TelBus-linja-auto, puh. 015-228 200 tuo perille ja noutaa ennakkovarauksesta. Jarmo Salonen Aila Ala-Aho Onko elämää leikkauksen jälkeen jatko-osia elämäkertateokseeni. Elämähän jatkuu ja menee eteenpäin vaikean sairastelun jälkeenkin, ja läheskään aina se elämä ei enää pyöri sen sairastamisen ympärillä (eikä siellä oman navan seutuvilla ). Osmon pyyntöihin olen siksi vastannut, että eihän minulla ole elämässä mitään tapahtumia, kun en ole enää varsinaisesti sairas, siksi en ole juuri kirjoitellut mitään. Oikeasti asia on niin, että tapahtumia vain on ollut niin paljon, että en ole ehtinyt saada ajatuksiani edes kiinni lennosta, saati sitten paperille asti. Aivan eri asia on, kiinnostaako lehden lukijoita tietää, kuinka aamuisin raahaudun päiväkotiin töihin keitettyäni ensin kahvit ja herätettyäni pienet koululaiseni syömään aamiaista ja potkittuani epäsäännöllistyöaikaisen muusikkoaviomieheni unestaan, kuinka iltaisin päivällisen jälkeen kuljetan lapsia harrastuksiin, raahaan ja roudaan soittimiansa ja muita välineitänsä milloin mihinkin. Kiinnostuvatko oikeiden kipujen keskellä tuskailevat ihmiset minun arkisista rutiineistani? Ehkä eivät, mutta vain pari vuotta sitten itsekin painiskelin päivittäisten kipujen kanssa, pelon ja epätoivon rajamaastossa lähes vuoden ajan. Kuitenkin Olen tavannut Osmo Lindroosin useita kertoja menneen vuoden aikana, ja joka kerta hän on pyydellyt >>

selvisin siitä, niin kuin varmasti monet muutkin selviävät, vaikkei sillä hetkellä toivoa tuntuisi olevankaan. Jollekin voi tuoda lohtua tieto siitä, että minulla meni melkein vuosi, että pystyin vain haaveilemaan osallistumisesta kotitöihin. Voimat eivät olisi niihin riittäneet, mutta nyt olen toipunut tulehduksistani niin, että olen taas elämässä mukana. Ihminen on onnekseen huonomuistinen, eikä muista vaikeita aikoja liian tarkasti, ja välttää näin masentumisen, mutta kuitenkin niin hyvin, että pystyy olemaan kiitollinen, kun taas menee paremmin. Marraskuussa sain sisätautipoliklinikalta niin sanotusti terveen paperit : Veriarvot olivat täydellisesti kohdallaan. (Labran tulosteessa ei ollut yhtään tähdellä merkittyä kohtaa) Tämä auttaa taas jaksamaan puoli vuotta eteenpäin, siis seuraavaan kontrollikäyntiin asti. Taas menee puoli vuotta, ettei muista koko ajan pelätä. Tällä hetkellä crohnin tautini on oireeton, mutta en oikein osaa suhtautua asiaan sillä tavalla, että se olisi ikuisesti voitettu. Se on osana elämääni nyt ja aina. Aivan niin kuin avannekin. Se on minulla aina merkkinä eletystä elämästä, sillä jäähän kaikesta eletystä jälkiä, osa mieleen, osa ruumiiseen. Uusi elämä avanneleikattuna on kyllä ollut antoisaakin. Olen saanut paljon uusia ystäviä, siksi haluankin rohkaista leikattuja lähtemään rohkeasti mukaan toimintaan paikallisyhdistyksissä ja hakeutumaan kursseille. Vertaistuki on varmasti avain siihen tärkeään eheytymiseen, jotta parantumisprosessi pääsee käyntiin. Saman kokeneitten ystävien kanssa ei aina tarvita edes sanoja toisen ymmärtämiseksi. Tukihenkilönä olen saanut yrittää antaa tukeani ja ohjeita leikkaukseen valmistautuvalle tai juuri leikatulle, ymmärtää ja kuunnella pahimmat huolet. Valehtelin, kun sanoin, ettei elämässäni ole mitään tapahtumia. Nytkin käännän taas uuden lehden elämässäni. Aloitin tammikuussa opiskelun ammattikorkeakoulussa. Toivon valmistuvani sosionomiksi kolmen vuoden päästä. Voi olla, että puheenjohtajuuteni Vaasailcossa tuona aikana hieman kärsii, ellen sitten saa jotain muuta henkilöä houkuteltua siihen pestiin opiskeluni ajaksi. Koulutusinnostus sai alkunsa siitä, että vaikka pidän lastenhoitajan työstäni päiväkodissa, ovat työnäkymät äärimmäisen huonot Vaasassa. Teen jatkuvasti pätkätöitä, työsopimukset ovat pituudeltaan muutamasta päivästä viikkoihin. Haluan päivittää tietojani ja löytää jotain uutta näkökulmaa työhöni, onhan elämänkokemuksenikin karttunut viime vuosien aikana rutkasti. Näihin tulevaisuuden näkymiin päätän jutusteluni tältä erää, kaikkea hyvää kaikille uutena vuotena! Terveisin Aila Suomenkielinen tiivistelmä Tarja Pinnan väitöskirjasta Anal incontinence and anal sphincter rupture during childbirth - prevalence, diagnosis and treatment Peräaukon sulkijalihasvauriot ja ulosteenkarkailu synnyttäneillä Tahaton ilman ja/tai ulosteen karkailu eli anaali-inkontinenssi on kiusallinen ja häpeällinen vaiva. Tavallisin anaali-inkontinenssin syy naisilla on alatiesynnytyksen yhteydessä tapahtunut peräaukon sulkijalihasten repeämä. Nuorilla naisilla oireet ovat yleensä lieviä, lähinnä ilman karkailua tai kiirettä vessaan, mutta iän myötä oireet voivat pahentua. Piilevä sulkijalihasvaurio Peräaukon sulkijalihasten (ulompija sisempi lihas) rakennetta voidaan tutkia ultraäänilaitteella peräaukon kautta. Piilevällä sulkijalihasvauriolla tarkoitetaan vauriota, jota ei ole havaittu synnytyksen yhteydessä, mutta vaurio todetaan myöhemmin sulkijalihasten ultraäänitutkimuksessa. Alatiesynnytys voi johtaa piileviin sulkijalihasvaurioihin Väitöskirjatyössä selvitimme piilevien sulkijalihasvaurioiden ja anaaliinkontinenssi -oireiden esiintyvyyttä ensimmäisen alatiesynnytyksen jälkeen verrattuna keisarileikkausryhmään. Havaitsimme, että piileviä sulkijalihasvaurioita esiintyi 23%:lla alatiesynnyttäjistä ja heistä puolella esiintyi anaali-inkontinenssi -oireita. Oireet olivat enimmäkseen lieviä. Keisarileikkausryhmässä piileviä vaurioita ei tullut esiin. Sulkijalihasvauriot synnytyksen yhteydessä Alatiesynnytyksen yhteydessä todetut selvät sulkijalihasrepeämät ovat harvinaisia; 0.4-2.4%:ssa alatiesynnytyksistä. Lihasrepeämät ommellaan leikkaussalissa heti synnytyksen

TUKIHENKILÖTOIMINTA - oleellinen osa Finnilco ry:n toimintaa Finnilco ry:n yksi tavoite on yhdessä sen jäsenyhdistysten kanssa antaa jokaiselle potilaalle ennen ja jälkeen leikkauksen mahdollisuus tavata sopiva tukihenkilö. Tukihenkilötoiminnan tärkeä ja oleellinen osa onkin edesauttaa avanne- tai vastaavasti leikattua sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Keskeinen rooli tukihenkilötoiminnassa on yhdistysten ja koulutettujen tukihenkilöiden lisäksi mm. sairaalahenkilökunnalla. Leikkauksen myötä eteen tuleva uusi tilanne askarruttaa ja mietityttää. Tuolloin on hyvä olla joku, jolta kysellä kokemuksia ja tuntemuksia ja joka kuuntelee ja saman kokeneena myös ymmärtää toisen tilanteen. Halutessaan tavata tukihenkilön, voi sitä kysyä sairaalahenkilökunnalta tai Finnilco ry:stä ja sen jäsenyhdistyksiltä. Tukihenkilöitä koulutetaan Finnilco ry:n toimesta. Tällä hetkellä tällaisia Finnilcon kouluttamia tukihenkilöitä on 142 eri puolilla Suomea. Seuraava peruskoulutus on maaliskuussa 2006. Peruskoulutuksessa selvitetään mm. tukihenkilötoiminnan periaatteet, vaitiolovelvollisuus ym. Tukihenkilöksi koulutettavalla tulee olla tietyt ominaisuudet tuohon palkattomaan vapaaehtoistyöhön. Tukihenkilötoiminnassa tärkeää on muistaa se, että se tapahtuu tuettavan ehdoilla. Lisäksi järjestetään myös vanhojen jo koulutettujen tukihenkilöiden tapaamisia eli jatkokoulutusta. Yleensä tukihenkilö käy tapaamassa leikattua sairaalan pyynnöstä. Joskus tapaaminen on vasta leikatun kotiuduttua. Myös puhelinkeskustelut ja nykyisin jossakin määrin myös sähköinen viestintä ovat osa tukihenkilötoimintaa. Tärkeää olisi, että tukihenkilöitä löytyisi kaikista eri avannetyypeistä sekä vastaavasti leikatuista ja uutena ryhmänä pidätyskyvyttömyydestä kärsivistä. Myös tukihenkilöille, jotka olisivat leikattujen läheisiä, olisi tarvetta. Tukihenkilön tulisi ilmoittaa Finnilco ry:lle tai vaikkapa yhdistykselle, jonka jäsen on itse, muutoksista mm. yhteystiedoissaan, kuten osoite ja puhelinnumero, sekä esim. siitä, jos jostakin syystä ei voi enää olla käytettävissä tukihenkilönä. Teija Kalinainen jälkeen. Mikäli sulkijalihasvaurio todetaan vasta myöhemmin ja on inkontinenssi -oireita, voidaan tehdä myöhäisvaiheen korjausleikkaus. Myöhäisvaiheen ja välittömästi synnytyksen jälkeen tehtyjen sulkijalihaskorjausleikkausten tulokset Tutkimuksessa totesimme, että myöhäisvaiheen sulkijalihaskorjausleikkauksen jälkeen noin kolmasosalla potilaista oireet helpottivat selvästi, kolmasosalla jonkin verran ja kolmasosa ei hyötynyt leikkauksesta. Korkea ikä, runsaat oireet ja lantionpohjalihasten laskeumavaiva huononsivat leikkaustulosta. Synnytyksen yhteydessä tehtyjen sulkijalihaskorjausleikkausten hoitotulokset eivät olleet kovin hyviä. Reilun vuoden kuluttua kontrollikäynnillä tehdyssä ultraäänitutkimuksessa todettiin 75%:lla edelleen sulkijalihasvaurio ja anaali-inkontinenssin oireita esiintyi 61%:lla. Näistä 20%:lla oli tapahtunut myös ulosteen karkailua. Uutena asiana havaitsimme, että emättimen kautta tehtävällä magneettitutkimuksella voidaan tutkia sulkijalihaksia yhtä luotettavasti kuin ultraäänitutkimuksella. Riskitekijöitä sulkijalihasvauriolle alatiesynnytyksen yhteydessä Aiemmissa tutkimuksissa riskitekijöitä sulkijalihasrepeämälle on todettu olevan ensisynnytys, pihtisynnytys, imukuppisynnytys, sikiön tarjontavirhe, pitkittynyt ponnistusvaihe yhdessä epiduraalipuudutuksen kanssa, suurikokoinen sikiö (yli 4kg) ja sikiön suuri päänympärys. Tässä tutkimuksessa imukuppisynnytys ja sikiön tarjontavirhe olivat riskitekijöitä sulkijalihasvauriolle. Tutkimuksen merkitys On hyvä muistaa, että alatiesynnytys voi johtaa sulkijalihasvaurioon ja anaali-inkontinenssi -oireisiin. Tiedostamalla riskitekijöitä, voidaan vaurioita ennaltaehkäistä. Sulkijalihasvaurion tunnistamiseen ja korjausleikkaukseen synnytyksen yhteydessä pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Mahdollisia anaali-inkontinenssi -oireita tulisi kysyä kaikilta synnyttäneiltä naisilta. Jos sulkijalihas on korjattu synnytyksen yhteydessä tai synnytyksen jälkeen esiintyy anaali-inkontinenssi - oireita, potilas tulisi ohjata jatkotutkimuksiin kirurgian poliklinikalle. Tarja Pinta, LT, kir.- ja gastrokirurgian erikoislääkäri Seinäjoen keskussairaala

10 Koulutettujen tukihenkilöiden tapaaminen Kuopiossa Kylpylähotelli Rauhalahdessa 27-28.11.2005 pidettiin Kylpylähotelli Rauhalahdessa tukihenkilötapaaminen jo koulutetuille tukihenkilöille eli jatkokoulutus. Tällä kertaa tukihenkilöitä oli Savon Ilco ry:n, Pohjois-Karjalan Ilco ry:n, Itä- Savon Ilco ry:n, Kasuilco ry:n sekä Kymen Ilco ry:n alueelta sekä samaiselta alueelta Ipaa-Yhdistyksen tukihenkilöitä. Lisäksi mukana oli Ilco Uusimaa ry:n tukihenkilöitä. Tapaamisen järjesti keskusjärjestö Finnilco ry, vetäjinä Matti Rönkkö ja Teija Kalinainen. Viikonvaihteen tarkoituksena oli toisten tukihenkilöiden tapaaminen, kokemusten vaihto sekä tietojen päivittäminen. Lauantain aikana käytiin läpi mm. tukihenkilötoimintaan liittyviä periaatteita, Finnilco-tietoa sekä yleistä tukihenkilötoiminnasta ja miten se on koettu. Osa koki että kutsuja tukihenkilötapaamisiin tulee liian harvoin ja oli myös keskustelua siitä, että joskus helposti kutsutaan paikalle sama jo tutuksi tullut tukihenkilö. Suuri kiitos tukihenkilöiden käyttämisestä kuuluu sairaalahenkilökunnalle, joka käyttää tätä Finnilcon tarjoamaa tukihenkilöpalvelua. Keskustelu olikin vilkasta. Myös avannehoitaja Seija Veikanmaa oli kuuntelemassa lauantaina ja hän tulikin sitten sunnuntaina kertomaan myös tukihenkilötoiminnasta sairaalan näkökulmasta. Lauantaina osa osallistujista käytti hyväkseen myös kylpyläosastoa sekä kävi pienellä ulkoilulenkillä. Lauantaina klo 14.00 alkanut ja sunnuntaina aamupäivällä päättynyt tapaaminen koettiin tarpeelliseksi, mutta kes- kusteluaika tukihenkilötoiminnan tiimoilta tuntui kuitenkin jäävän liian lyhyeksi. Osa osallistujista olikin sitä mieltä, että tapahtuma saisi olla hieman pidempi. Avannehoitaja Seija Veikanmaa Seija Veikanmaa kertoi omassa osiossaan yleisiä asioista tukihenkilötoiminnasta ja sen tärkeydestä. Hän kertoi siitä, milloin tukihenkilöä tarjotaan. Tukihenkilöiden palveluja on kyllä pyritty käyttämään. Esille tuli myös se seikka, että täytyy muistaa, että juuri leikattu henkilö saattaa olla siinä tilassa vielä sairaalassa ollessaan, että ei välttämättä pysty eikä jaksa ottaa vastaan tarjottua tietoa tai tukihenkilöä. Monesti tukihenkilön tarve saattaa tulla hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, koska henkilö haluaakin esim. juuri ennen kotiutumista tavata tukihenkilön. Tässä ongelmana voi tietenkin olla esim. työelämässä vielä olevan tukihenkilön saatavuus. Tukihenkilöiden saatavuuteen liittyen tuli myös esille, että olisi tärkeää, että tukihenkilö olisi sellainen, jolla on sama avannetyyppi tai muu vastaava leikkaus kuin tuettavalla, sukupuolella ja iällä on myös merkitystä. Tukihenkilöiksi koulutetuissa olisi hyvä olla myös läheisiä, koska myös läheisille uusi tilanne, kun leikkauksesta on päätetty tai sellainen on tehty, saattaa olla todella vaikea asia. Tuolloin on tärkeää, jos voi keskustella toisen samassa tilanteessa olleen henkilön kanssa. Tukihenkilötoiminnan kehittäminen on tärkeää. Tässä suuri merkitys on tiedottamisella, mm. nykypäivänä internet on yksi hyvä väylä tällaiselle tiedottamiselle. Keskusteltiin myös siitä, mitä tietoja tukihenkilöistä on tai voi olla saatavilla ja missä. Teksti/kuva: Teija Kalinainen

11 KUTSU Tervetuloa viettämään kanssamme Keski-Suomen Ilco ry:n 30-vuotisjuhlaa la 8.4.2006 Jyväskylään Sokos Hotel Alexandraan os. Hannikaisenkatu 35, 40100 Jyväskylä Viikonlopun ohjelma: Pe 7.4. klo 19.00 Hallituksen kokous La 8.4. 11.30-13.00 Lounas 11.00-13.00 Tuote-esittelyt 13.00-14.30 Finnilco ry:n sääntömääräinen kevätkokous 16.00-16.40 Onnittelujen vastaanotto sekä kahvit juhlasalissa 17.00 Keski-Suomen Ilco ry:n 30-vuotisjuhla juhlasalissa 19.30 Illallinen Su 9.4. 07.30-10.30 Aamiainen Ilmoittautumiskuponki c Kyllä, haluan osallistua tapahtumaan ja valitsen seuraavat palvelut (maksetaan hotelliin) Majoitus: c 71 /hlö/1 hh c 44,50 /hlö/2 hh (sis. aamiainen, sauna, vapaa pääsy hotellin iltaravintoloihin) Lounas: c 23,00 Noutopöytä ravintola Franseskassa (alkuruoka, lämminruoka, kahvi) Illallinen: c 22,00 Noutopöytä ravintola Franseskassa (alkupalapöytä, paahtofilettä ja konjakki-kermakastiketta, paistettua kuhaa ja pinaattikastiketta, persilja-perunaa, perunagratiinia, kevätkasviksia, vaniljapannacotta, raparperihilloke) c Erikoistoiveita, dieetti ym. Olen c virallinen kokousedustaja c muu osanottaja Nimi: Yhdistys: Osoite: Puh. Sähköposti: Postita tai faxaa kuponki tai lähetä samat tiedot sähköpostitse 20.3.2006 mennessä, os. Finnilco ry, Santaniitynk. 7 B 14, 04250 Kerava. E-mail: finnilco@finnilco.fi, fax 09-239 8969. Tiedustelut: Esa Leppävuori, puh. 050-464 0398 tai Finnilcon tsto, puh. 09-239 8968. Ilmoittautumiset ovat sitovia.

12 Avanne- tai vastaavasti leikattujen kuntouttava yksilökurssi 15-18.9.2005 Kuntoutuskeskus Herttuassa Liikuntapainotteiselle kurssille saavuimme ympäri Suomea, pieni jännityksen kihelmöinti vatsanpohjassa, olenkohan liian huonokuntoinen ryhmään. Kaikki ennakkoluulot olivat turhia, sillä me kymmenen tyytyväistä kurssilaista saimme kaikki yksilöllisen kuntoutuskartoituksen ja meidät otettiin huomioon yksilöinä, niin että laiskahkoksi liikkujaksi itseään nimittänyt piti kurssin yhtenä parhaana antina sitä, että trimmattu nuori fysioterapeutti tutki hänen kuntonsa niin perusteellisesti, eikä suinkaan moittinut vaan päinvastoin kannusti ja kertoi juuri arki- ja hyötyliikunnan riittävän. Liikuntaa harrastimme kurssilla omaan tahtiimme. Kauniissa männikössä liikkuessamme osa ryhmämme sauvakävelijöistä mennä vilahti pidemmälle lenkille, kun taas mukava fysioterapeutti jäi hitaamman kulkijan mukaan. Saunomiset ja vesivoimistelu kuuluivat myös kurssiimme. Tiivistahtiseen ohjelmaan kuuluivat eri asiantuntijoiden luennot, joista varmasti jokainen meistä nappasi jotain uutta tietoa itselleen. Ja entäs se meidän kurssin vertaistuki, se oli mahtavaa! Meidän kurssilaisten ikäjakauma oli suuri ja joukossa oli niin vastaleikattuja kuin pitkäänkin pussia kantaneita. Pöytäkeskustelut piti aina keskeyttää, kun oli kiiruhdettava jo seuraavalle luennolle. Myös avannehoitajien yksilötapaamiset antoivat varmasti meille jokaiselle henkilökohtaisesti jotain, ja sillä tunnilla ei ollut kiirettä. Kiitos (onnellinen, tuore mummi) Ulla Mutanen ja kiitos Terhi Järvinen! Samoin kiitos gastroenterologi Erkki Valkamolle hyvästä luennosta ja vastauksista mitä erilaisimpiin kysymyksiimme. Unohtaa ei myöskään sovi mukavaa vetäjäämme. Jouko Saarivuori mahdollisti meidän, eri ongelmiemme kanssa painivan ryhmän, kokoontumisen Herttuaan. Ja nyt lopuksi erään kurssilaisen sanoin: Huumorilla eteenpäin. Teksti Airi Parkkonen

14 Ei harmittanut ollenkaan Se oli tammikuinen torstai, kun ei harmittanut ollenkaan. Lähdin aamulla omalla autolla puuskaisessa tuulessa jopa 24 m/s ajamaan lentokentälle Helsingin koneelle. Ajelin rauhassa, sillä tie oli paikoin liukas ja meinasi vähän jännittää. Olin onneksi ajoissa liikkeellä, sillä parkkipaikka oli melko täynnä eikä vapaille paikoille ollut asiaa kuin nelivedolla, jollainen pikkuinen Clioni ei ole. Lumenauraus oli jäänyt pahasti kesken. Jouduin ajamaan parkkipaikan äärimmäiselle perille, josta liukastelin lentoaseman rakennukseen. Ei vieläkään harmittanut, sillä aikaa oli vielä sopivasti. Näin kentällä Ilco-ystäväni Aarnon, joka esitteli minulle tuttavansa Raijan. Raija oli menossa ensimmäiselle lentomatkalleen. Hänellä kävi hyvä tuuri, sillä yllättäen kuulutettiin, että lento kiertäisikin Kemin kautta ja olisi siis tunnin myöhässä. Raija saisi saman tien vähän enemmän lentokokemusta. Minulla piti olla hyvin aikaa ehtiä bussilla kokoukseen ja syödäkin sitä ennen. Ei kuitenkaan harmittanut. Siinä me kaksi huonomuistista juttelimme ja yritimme muistella, ketä emme olleet nähneet yhdistyksen tilaisuuksissa pitkään aikaan. Oli mukava taas tavata hänet. Lopulta pääsimme koneeseen ylimääräisten polttoainetankkausten jälkeen. Kapteeni nauratti matkustajia kertomalla, miten Kemissä oli hajonnut aamun aikana kaksi lentokonetta ja koska VALITETTAVASTI kaikki matkustajat olivat Finnairin asiakkaita, piti heidät käydä hakemassa kyytiin. Helsinki-Vantaan lentoasemalla vedin vetoketjun ylemmäs kaulaan ja viimassa odottelin bussia, joka oli varttitunnin myöhässä. Bussikuski ajoi tosi vauhdikkaasti ja yritti ilmeisesti ottaa myöhästymistään kiinni. Hän kaasutteli ja jarrutteli aggressiivisesti, mutta onneksi olin saanut istumapaikan kasvot menosuuntaan. Ei harmittanut ollenkaan. Torniolaiset naiset vastapäätä ihastelivat Helsingin keväistä säätä, nurmikin jo viheriöi. He keskustelivat siitä, kuka oli istunut vieressä ensimmäisellä tai toisella yrityksellä ja kuka seurueesta MELONTAA AUSTRALIASSA Haasteellisista melontaretkistään tunnettu Yrjö Lindroos matkaili Australiassa tyttärenpoikansa Aleksi Airaksen kanssa osallistuen samalla maratonmelonnan MM-kisoihin Perthissä mantereen länsirannikolla. Tässä hänen raporttinsa matkasta. Yrjölle jouduttiin muutama vuosi sitten tekemään avanne- ja vastaava leikkaus virtsarakkosyövän seurauksena. Tämä kirjoitus on rohkaiseva osoitus siitä, että me avanne- ja vastaavasti leikatut voimme tehdä jopa ylipitkiä lentoja kuin myös harrastaa vaativia liikuntamuotoja. Harva tietää, että kapteeni James Cookin saapuessa nykyisen Sydneyn alueelle Endeavour-laivallaan keväällä 1770, hänen mukanaan oli suomalainen tutkimusmatkailija Herman Dietrich Spöring. Sitä ennen ei yksikään valkoinen mies ollut nähnyt itäistä Australiaa, jonka kapteeni Cook nimitti Uudeksi Etelä-Walesiksi. Tänä syksynä joukko melojia ja heidän avustajiaan matkasi kohti Länsi-Australian pääkaupunkia Perthiä, jonka vuoro oli järjestää kuluvan vuoden maratonmelonnan MM-kisat. Eräiden maratonmelojien aloitteesta minutkin (suostumuksellani) ilmoitettiin Suomen joukkueeseen veteraanisarjaan (Masters World Cup). En ole koskaan ollut Australiassa, mikä kaukaisena kohteena kiinnosti. On myönnettävä, että minun tapauksessani tärkeintä ei ollut kilpailu eikä edes voitto vaan matkailu. Matka sinänsä oli erittäin positiivinen kokemus. Kevät oli siellä parhaimmillaan; aurinkoista joka päivä ja sää sopivan lämmintä, ei kuitenkaan liian lämmintä. Siihenkin sai tottua, että aurinko paistoi pohjoisesta ja liikkui vasemmalle. Myös tähtitaivas oli erilainen ja kuun sirppikin väärinpäin. Yllättävää ja suorastaan poikkeavaa totutusta oli ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys sekä ympäristön siisteys kaikkialla. Vaarinsa huoltomiehenä ollut Aleksi kirjoittikin kavereilleen kortteja, joissa lyhyesti luki vain; mä muutan tänne. N. kahden viikon matkan aikana teimme muutamia retkiä

15 oli ehtinyt tähän bussiin. Helsingissä bussi pysäköi Kansallisteatterin eteen ja peruutti takana seisovaan linja-autoon niin lähelle, että siitä hajosi konepelti. Kädet kaaressa heiluen takimmaisen auton kuski riensi selittämään tapahtunutta. Siinä vaiheessa minulla oli jo sen verran kiire, etten ehtinyt jäädä seuraamaan bussikuskien välien selvittelyä. Ei kuitenkaan harmittanut, sillä ehdin perille ajoissa ja ehdin syödäkin. Kokous sujui lupsakkaasti ja hyvässä hengessä. Kokouksen jälkeen kävelin Senaatintorille pyöreän kuun paistaessa jo tummenevalta syvän siniseltä taivaalta. Turistit kuvasivat kaunista maisemaa ja arvokkaita rakennuksia. Oli hieno tunnelma. Taksikuski jutteli mukavia säästä, pääkaupunkiseudun kalliista ensiasunnoista, pikkulapsista ja jopa Kärpistä. Koska matka sujui niin leppoisasti ja nopeasti, ajoi hän vahingossa ulkomaan terminaaliin. Anteeksi pyydellen hän lupasi minulle kunniakierroksen ja ajeli lopulta kotimaan terminaaliin, jossa jäin kyydistä mennäkseni Oulun koneelle. Turvatarkastus sujui nopeasti, vaikka jouduinkin tyhjentämään reppuni vanhoja nenäliinoja myöten. Melkein hävetti, mutta ei harmittanut ollenkaan. Lentokoneen noustessa ihastelin maisemien kauneutta. Autojen ajovalot muodostivat kirkkaita loistavia helminauhoja pimenevään maahan. Paluulento sujui kokousmuistiota kirjoitellen enkä nähnyt ketään tuttua. Oulun kentällä liukastelin taas parkkipaikan perimmäiseen nurkkaan, josta löysin autoni. Ikkunoita ei tarvinnut raaputella, vaikka maa olikin aivan jäässä. Kotimatka meni vähemmällä jännityksellä kuin aamuinen ajo. Kuu paistoi edelleen kauniina. Olin kotona ennen seitsemää ja ihmettelin, kun ei ollut harmittanut ollenkaan. Sydäntalven terveisin, Raija Halonen eräisiin luonnonnähtävyyksiin, joita noin suuressa maassa riittäisi vaikka millä mitalla. Kenguruja ja söpöjä koaloja tietenkin nähtiin. Sen sijaan iso krokotiili, joka myös nähtiin ei vaikuttanut kovin söpöltä. Jonkunlainen elämys oli myös uinti Intian Valtameressä. Vesi puhdasta, kirkasta ja tietenkin suolaista sekä sopivan lämmintä. Kun iso surffiaalto syöksyi päälle, silloin piti sukeltaa. Seikkailunomaista jännitystä hommaan antoi tieto haikaloista, joita silloin tällöin eksyi rantavesille. Jonkinlainen haivaroitusjärjestelmä siellä kuulemma oli. Osa seurueestamme jäi kisojen jälkeen pitemmäksi aikaa matkailemaan tähän Tyynen ja Intian Valtamerien välissä sijaitsevaan valtavaan saareen. Perthin kaupungin läpi valtamereen virtaavan Swan River-joen varrelle oli luotu iso kisakylä huolto- ja kilpailualueineen 3.-17.10. väliseksi ajaksi. Yleisöä liikkui paikalla runsaasti ja ilmassa oli todella suuren urheilujuhlan tuntua. Tärkeintä oli luonnollisesti kilpailut yleisessä sarjassa. Unkarin joukkueesta löytyivät parhaimmat melojat; kultaa K2W, C1M ja C2M sekä hopeaa K1W, K2 M ja C2M. Toiseksi paras oli Espanja; kultaa K1M ja K2M sekä hopeaa K1M ja C1M. K1- kilpailussa Suomen Jari Väkiparta sijoittui huippukovassa porukassa 22:nneksi. Masters sarjoissa, 35+ - 70+ oli osanottajia kymmenistä eri maista yli 300 veteraanimelojaa. Etelä-Afrikasta ja Länsi-Australiasta olivat suurimmat joukkueet. Entisistä yleisen sarjan maailmanmestareista oli sarjassa 40-44 v. mukana mm. Ramon Anderson, Herman ja Oscar Chalupsky, Robert Clegg, Nic Rosa ja John Jacoby. Tässä sarjassa Väkiparta oli 8. heti Andersonin jälkeen. Jari ei kertomansa mukaan ollut tyytyväinen tulokseen, jota ei ainakaan parantanut matalikossa sattunut peräsinrikko. Muiden suomalaisten tuloksista mainittakoon, että ikäsarjassa 60-64 v. Jyri Aulio meloi hienosti 7:nneksi, sarjassa 65-69v. entinen mestarimeloja Leo Kaukiainen meloi hopeaa ja ikäryhmässä 70-74v. entinen retkimeloja Yrjö Lindroos nousi kultapallille! Melottavan matkan pituus veteraanisarjoissa oli kolme 7,5 km:n kierrosta. Kilpailupäivänä valtamereltä puhaltava kova tuuli haittasi melontaa vastatuulen ja aallokon takia. Ainakaan minä en näissä oloissa pystynyt ns. ehjään suoritukseen kun tasapainon kanssa sai välillä temppuilla. Muutama meloja siellä kaatuikin. Oma kajakki olisi ollut paras, nyt sain tyytyä minulle ehkä vähän kiikkerään lainakajakkiin. Tiedoksi kaikille asiasta kiinnostuneille: ensi vuonna maratonmelonnan MM-kisat ovat Ranskassa ja v. 2007 Unkarissa. Näihin kilpailuihin Suomestakin osallistunee isompi joukkue, kun tapahtumat eivät ole ylipitkän matkan päässä. 9.11.2005 Yrjö Lindroos Alkuperäinen kirjoitus oli Meloja-lehdessä 5/2005

16 Ruotsin ILCOn toimintaa v. 2005 Ruotsalaisella avanneleikattujen keskusjärjestöllä, ILCOlla on noin 5500 jäsentä ja he kuuluvat 20 alueelliseen yhdistykseen, jotka kattavat koko valtakunnan. Joissakin suuremmissa alueyhdistyksissä on vielä pienempiä paikallisyhdistyksiä. Näin jäsenet voivat helpommin olla kanssakäymisissä keskenään. Seuraavassa kerron toiminnastamme vuonna 2005. Yhteistyö Syöpäyhdistyksen kanssa: ILCO toimi kiinteässä yhteistyössä Syöpäyhdistyksen kanssa osallistuen pääasiassa tapahtumiin, jotka ovat liittyneet paksunsuolen tai peräsuolen syöpiin. Olemme laatineet ja lähettäneet kyselykaavakkeen ym. syöpiä sairastaville saadaksemme lisäselvyyttä näiden potilaiden saamasta hoidosta sairaaloissa ja heidän elämästään leikkausten jälkeen. Valitettavasti en osaa sanoa, montako kyselylomaketta lähetettiin. Vastauksia saatiin 25 kirjallisina ja 6 puhelinsoittoina. Sopeutumisvalmennuskurssit: ILCO järjesti viikon pituisen sopeutumisvalmennuskurssin kahdella eri paikkakunnalla toukokuussa, Skellefteåssa ja Norrköpingissä. Kurssipaikkana oli koulu ja niiden teemana oli Elämä avanneleikattuna. Osallistujat olivat pääasiassa äskettäin leikattuja. Tarkoituksena on jakaa monipuolista tietoa luentojen ja keskustelujen avulla. Painoa annetaan myös mahdollisuudelle saada tavata kohtalotoveri. Lasten ja nuorten kesäleiri: Erittäin suosittu leiri pidettiin kesäkuussa Linköpingissä 10-18- vuotiaille lapsille ja nuorille. Tapahtuma kesti viikon ja vanhempien sallittiin vain tuoda ja noutaa lapsensa. Toiminnoista mainittakoon käynti Kolmårdenin eläintarhassa, uiminen, erilaiset pelit ja grillijuhla. Nuorisotoiminta: 18-35-vuotiaille meillä on oma erityisryhmämme nimeltään Ung- ILCO. Sillä on oma hallituksensa ja budjettinsa. Se järjestää viikonlopputapahtumia, tavallisimmin yhden keväällä ja yhden syksyllä. Yhteenkokoontumissa meillä on luentoja ravinnosta, leikkausmenetelmistä, liikunnasta, joogasta, yms. Tärkeä merkitys on uusien ihmissuhteiden solmimisella. Kansainvälinen toiminta: ILCO on luonnollisesti NOA:n jäsen. Tämä pohjoismainen yhteistyöfoorumi antaa meille ainutlaatuisen mahdollisuuden saada äänemme kuulumaan niin Pohjoismaissa kuin koko Euroopassa. Jennie Nyman, UngILCO:n puheenjohtaja Vapaasti ja lyhentäen suomentanut Osmo Lindroos H u h t i k u u n puolestavälistä kesäkuun puoleenväliin järjesti Coloplast (tanskalainen avannetarvikkeiden tuottaja) bussikiertueen ympäri Tanskan. Kaikki kiinnostuneet voivat tutustua Coloplastin tuotteisiin ja saada neuvoja tarvikkeiden käytöstä. Mukana oli myös COPA: sta edustaja, jonka kanssa voi keskustella kiinnostavista avannetta koskevista asioista. Nuoriso COPA piti keväällä leirin yhdessä parin valvojana toimineen vanhemman kanssa. Leirillä pidettiin hauskaa uimalla, keilaamalla, ruokaa valmistamalla, retkeillen jne. Osanottajien ikä oli neljästätoista kahdeksaantoista. Kesäkuussa 13. 18. oli aikuisjäsenten kokoontuminen puolisoineen viiden päivän hotellilomalla Dragorin kauniissa pikkukau- Aina kun kuulen tämän suolaa-suolaa, tulee mieleeni fakiiri Kronblom ( Krumplum ), joka sai suolan avulla taikatemppunsa onnistumaan. Fakiiri Kronblom tuli mieleeni myös eilen illalla, kun sain käydä tukihenkilökäynnillä avanneleikattavan luona. Yritin painottaa suolan tärkeyttä ohutsuolileikatulle, sillä olen sen omalla kohdallani huomannut yllättävän tärkeäksi. Jotenkin siinä sängyn vierellä haluaisi ammentaa kaiken tietonsa ja kokemuksensa ennen kaikkea siitä, että elämä jatkuu ja että itse asiassa elämän laatu yleensä kohenee

17 Joitakin faktoja Tanskan avanneyhdistyksen COPA:n toiminnasta vuonna 2005 leikkauksen jälkeen. Yllättävintä mielestäni on ollut, että sitten kun leikkauksesta on jo toipunut, tulee vielä hetkiä, jolloin saattaa väsähtää niin että itkettää. Neuvoni on, että ensin kannattaa ottaa ripaus suolaa kämmenelle ja nuolaista se, ja alkaa vasta sitten hoitaa väsymystä tai mielialaa. Aina pahan olon syy ei ole kumppanin lausuma tai muu koettu epäoikeudenmukaisuus vaan joskus myös yksinkertaisesti vähän heilahtanut nestetasapaino! Se, miksi nyt kirjoitan, johtuu siitä, etten ole muistanut kenellekään sanoa, että reissuilla kannattaa pitää mukana pikkuruisia suola-anpungissa Kööpenhaminan lähistöllä. Siellä 64 osanottajalla oli mukavaa yhdessä vertaistensa seurassa. Siihen sisältyi myös muutama retki ja päättäjäisillallinen ja tanssia. Elokuun viimeisenä viikonloppuna 62 COPA:n jäsentä tapasi hotellissa Faaborgissa Fynin saarella. Osanottajat olivat sekä työssäkäyviä että eläkeläisiä. Mutta koska he eivät halunneet viettää koko viikkoa yhdessä, tapahtumaan käytettiin vain viikonloppu. Moni heistä on ollut tällaisessa tapahtumassa monta kertaa, joten ryhmä on kuin suuri perhe, joka haluaa kokoontua muutamaksi päiväksi. Monet jäsenet ovat saaneet ja saavat näissä tapahtumissa hyviä ystäviä. Syksyllä pidettiin perheviikonloppu. Se on tarkoitettu perheille, jonka lapsella on tai saatetaan leikata avanne tai Ipaa-leikkaus. Viikonlopun aikana on aikuisille luentoja, joita pitävät lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalialan luennoijat. Perheet saavat hyviä ohjeita siitä, mitä on elämä, kun on vakava sairaus. Lapsilla on samaan aikaan ohjattua toimintaa sisarustensa ja muiden osanottajien kanssa. Tanskassa on 16 paikallisyhdistystä. Jokaisella on kokouksia lääkäreiden, avannetarvikkeiden tuottajien ja toimittajien kanssa. Jokaiselle yhdistykselle valitaan kerran vuodessa johtokunta. Paikallisyhdistykset voivat itse päättää toiminnoistaan (samoin kuin Suomessa). COPA:lla on 3300 jäsentä. Se lisääntyi vuoden 2005 aikana sadalla jäsenellä, joten yhdistys kasvaa, hitaasti mutta oikeaan suuntaan (onkohan näin? kääntäjän huomautus)! COPA toivottaa ystävilleen hyvää uutta vuotta kautta Pohjoismaitten. Lämpimät terveiset Tanskasta Henning Granslev, COPA:n puheenjohtaja (käännös Jarmo Salonen, Turun Seudun Ilco) Suolaa, suolaa! nospusseja. Eräs työkaveri kertoi vuosia sitten, että hänen anoppinsa matkusteli paljon maailmalla lentokapteenipoikansa siivellä. Anopilla käsilaukku pullisteli kerma-, sokerija maustepusseja, joita lentokoneessa jaetaan tarjoilujen yhteydessä. Ihan näin valtaisaa suolavarastoa en suosittele, mutta esim. hampurilaisaterioiden mukana joskus näkee pieniä suolapakkauksia, jollaisen voi sujauttaa taskuunsa odottamaan parempia aikoja. Sitten kun pussi hajoaa taskun pohjalle, ei vahinkokaan ole iso. Lisäksi olen joskus lentokoneessa pyytänyt vieruskaverilta hänen käyttämättä jäävää suolapussiansa perustellen omalla suolatarpeellani. Suolasta on hyötyä myös silloin, jos hyvin juhlitun illan ja yön jälkeen kärsii suonenvedosta. Saatoin hiljattain neuvoa kollegaa, että kannattaa ottaa ylimääräinen suola-annos pikaisesti ja helpottaa näin oloaan. Itse asiassa vasta nyt ymmärrän, miksi teekkarien perinteiseen vappuaamuun kuuluu silliaamiainen. Fakiiri Kronblomia muistellen, Raija Halonen

18 JÄSENYHDISTYKSET SAVON ILCO RY Viljo Pulkkinen, puheenjohtaja Hirvenpolku 8, 70910 Vuorela Puh. 017-4651 210, 0500-277 710 Marita Kumpulainen, varapuheenjohtaja Suurlahdentie 1723, 52360 Someenjärvi Puh. 050-5346 490 E-mail: posava.savonilco@luukku.com Poimintoja 2006 alkuvuoden toiminnasta: YHDISTYKSEN kevätkokous pidetään lauantaina 25.3. Pieksämäellä Partaharjun toimintakeskuksessa. VESIJUMPPA Mikkelissä, torstaisin klo 15, AMK:n sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksella Raviradantie 16, alkaen 9.2.-06 ja jatkuen 27.4.-06 saakka. Viikolla 10 jumppaa ei ole, koska on hiihtolomaviikko. Lisätietoja Marita Kumpulaiselta, puh. nro. yllä. KERHOILLAT Kuopiossa: tiistaisin 10.1., 14.2., 14.3., 11.4., 9.5., alkamisaika on klo 18. Katso tarkemmat tiedot edeltävän sunnuntain Savon Sanomien muistiopalstalta. KERHOILLAT Mikkelissä: tiedustelut Marita Kumpulaiselta. KERHOILLAT Varkaudessa: tiedustelut Matti Tenhuselta puh. 040-756 6770. MYYJÄISET KYS:ssa torstaina 13.4.-06. URHEILUPÄIVÄ Maritan ja Simon luona Someenjärvellä lauantaina 22.4.-06 Yksityiskohtaisempaa tietoa edellä mainituista toiminnoista ja muusta ohjelmasta kerrotaan helmikuun jäsentiedotteessa. Juha Komulainen, sihteeri Kirkkokatu 33 B 23, 70100 Kuopio Puh. 017-4625 599 E-mail: juha.komulainen@dnainternet.net Toimitila: Tukipilarissa Koljonniemenkatu 2 (2. krs), 70100 Kuopio Avoinna: ke klo 13-15 Puh. 017-2824 201, Fax. 017-287 2888 Puhelimeen vastataan yllä mainittuna aikana, vanhamuotoinen puhelinvastaajatoiminto on poistettu käytöstä. OIKEIN HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA! Mikkelin alaosaston pikkujoulut pidettiin 10.12.05 Someenjärvellä Maritan ja Simon kotona. Tunnelma oli jouluinen ja lämminhenkinen. Ruokailimme, kahvittelimme, lauloimme ja leikimme, oli myös karaoke-laulukilpailut ja lopuksi kävi pukkikin lahjoineen. Kuvan otti Pekka Venäläinen KANTA-HÄMEEN ILCO RY Anne Salmi, puheenjohtaja Pikku-Parolantie 7 as 1 13130 HÄMEENLINNA Puh. 040 7628 637 E-mail: anne.salmi@suomi24.fi Tapani Yrjönen, varapuheenjohtaja, Kivimiehenkatu 11 A 16 12400 TERVAKOSKI Puh. 019 766 285 Liisa Lehtola, rahastonhoitaja Tohijärventie 26 16960 ISO-EVO Puh. 03 6335 026 Raija Elomaa, sihteeri Suojalantie 10 11120 RIIHIMÄKI Puh. 019 736 960

20 KESKI-SUOMEN ILCO RY Esa Leppävuori, puheenjohtaja Purotie 3, 40930 Kinkomaa Puh. 050-464 0398 E-mail: esa.leppavuori@kolumbus.fi Riitta Hämäläinen, sihteeri Kolikkotie 3 D 39, 40320 Jyväskylä Puh. 0400-127 444 riitta.hamalainen@kolumbus.fi Jorma Lakka, varapuheenjohtaja Vaajarinne 4 B, 40800 Vaajakoski Puh. 014-261 447 ja 0400-575 565 KOKOUSKUTSU Keski-Suomen ilco ry:n sääntömääräinen kevätkokous on ke 22.3. 2006 Klo 17.00 Paikka: Kumppanuustalo/yläkammari, Vapaudenkatu 4, Jyväskylä Tarjolla iltapala. Tule mukaan toivottaa hallitus. 1. Kokouksen avaus. 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa, sekä kutsutaan sihteeri. 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys. 5. Käsitellään hallituksen kertomus edellisen toiminta- kauden toiminnasta ja tehdään sitä koskevat päätökset. 6. Esitellään edellisen tilikauden tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto. 7. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille. 8. Päätetään niistä toimenpiteistä, joihin edellä 5-7 kohdissa käsitellyt asiat antavat aihetta. 9. Käsitellään muut asiat: - yhdistyksen 30-vuotisjuhla la 08.04.2006 - jäsenten esille tuomat asiat IPAA-YHDISTYS RY Teija Kalinainen, puheenjohtaja Hukankatu 43, 55420 Imatra Puh. 050-3044 345 e-mail:teija.kalinainen@tilipalvelu.inet.fi Helena Leikas, varapuheenjohtaja Aravatie 3 D 5, 51900 JUVA Puh. 050-591 4981 e-mail: helena.leikas@pp1.inet.fi Vuokko Kaunismäki, sihteeri Lepistöntie 83, 16600 JÄRVELÄ Puh. 0500-541 776 E-mail: vuokko.kaunismaki@kerava.fi Yhdistyksen kotisivu: www.ipaa-yhdistys.fi Yhdistyksen keskustelupalsta: www.ipaa-yhdistys.fi/forum www.sivut: Matti Sorjonen, puh. 0400-701 776, e-mail: matti@prophics.fi nuorisoasiat: Niina Haapaniemi: puh. 040-5952 691, e-mail: niina.haapaniemi@luukku.com Vuosi on aluillaan ja vuoden toimintaakin on pitkälti suunniteltu. Ipaa-Yhdistyksen esittelykansiot saivat hyvän vastaanoton ja yhteydenottoja niiden tiimoilta mm. sairaaloista on tullut. Nyt on myös valmistunut sähköinen versio eteenpäin lähetettäväksi. Seuraava Ipaa-Yhdistyksen oma tapahtuma Vuosikokous ja talvipäivät 17-19.03.2006 Kylpylä-Hotelli Rauhalahti, Kuopio Muuta: Finnilco ry:n kevätkokous 08.04.2006 Aleksandra, Jyväskylä Sokos Hotel Lisää tapahtumista jäsenpostissa ja Finnilco-lehdessä. Hyvää alkanutta vuotta! Hallitus/Teija

21 ILCO UUSIMAA RY Kai Sjölund, puheenjohtaja Talvikkitie 5 A 124 01300 Vantaa puh. 0400-453 737 kai.sjolund@ilcouusimaa.inet.fi Marja-Leena Monto, sihteeri Männiköntie 27 A 6 04260 KERAVA puh. 010-850 4744 tai 050-320 2113 m-l.monto@ilcouusimaa.inet.fi Yhdistyksen kotisivu: http://personal.inet.fi/yhdistys/ilcouusimaa/index.htm Ilco Uusimaan päiväkerhon retki Tamrotaloon Coloplastin kutsumana 1.12.2005. Vietimme oikein mukavan joululounaan Tamrotalon tiloissa, jonne meidät oli kutsunut Coloplast. Meitä oli kokoontunut sinne ennätyksellinen 40 hengen ryhmä. Lounaan ja kahvin nautimme Tamrotalon tiloissa, kävimme ostoksilla henkilökunnan kaupassa, lauloimme joululauluja ja saimme jälleen kerran upean tuote-esittelyn ja näimme kaikki uutuudet. Sen jälkeen tutustuimme Coloplastin toimitiloihin ja kävi siellä joulupukkikin. Iltapäivä oli todella mukava ja bussikin oli järjestetty kuskeineen. Meitä suosi jopa sää. Päivä oli suuremmoisen kaunis ja näkymä kuudennesta kerroksesta oli aivan kuin joulukortista. Sopihan se tähän päivään. Suuri kiitos tästä kaikesta Coloplastin mukaville ja tekeville tekijöille. Hannele Vuorensola PÄIVÄKERHO Kokoontuu Reumayhdistyksen tiloissa, Kotkankatu 9 A 15 (3.krs.) Helsinki. Klo 13-15 Kevätkauden päiväkerhopäivät: to 2.03. Minna Kyllinen/Oriola to 6.04. Merja Oksanen/Hollister to 12.05. Kuvia Kiinan matkalta/marja-leena Tarkempi ohjelma tapahtumistamme jäsenkirjeessä ja kotisivuillamme netissä. Ystävyys on ihanteellista niiden ihmisten välillä, joilla on samat hyveet. Parhaan osoituksen ystävyydestä voi antaa elämällä hyvin ystäviensä tähden. (Aristoteles) Ilco Uusimaa/Marja-Leena Kuvassa vasemmalta aluepäällikkö Niina Kokko, myyntija markkinointiassistentti Maarit Pöri ja tuotepäällikkö Sari Kankaala. Ilco Uusimaan jäseniä joululounaalle Tamrotalossa. Hannele Vuorensolan kotona

23 TURUN SEUDUN ILCO RY Lea Tuominen, puheenjohtaja Ieskatu 19 E 47, 20210 Turku Puh. 02-237 3347, 040-743 6213 E-mail: lea.tuominen@pp.inet.fi Yhdistyksen osoite: PL 508, 20101 Turku Anita Nyberg, sihteeri Bläsnäsintie 4 A 4, 21600 Parainen Puh. 02-458 0559, 050-461 7183 E-mail: oeds.anita@parnet.fi Kotisivumme: www.turunseudunilco.fi Toimintaa kevätkaudella: Päiväkerhot Ruusukorttelissa kuukauden toisena keskiviikkona klo 14-16 11.01. Oriolan tuote-esittelijä vieraanamme 08.02. Hollisterin tuote-esittelijä vieraanamme 08.03. Lomaliiton edustaja vieraanamme 12.04. avoin 10.05. avoin Kevätkokous la 18.03. Meri-Karinassa Turun Hirvensalossa. Aloitamme lounaalla klo 13.00 ja varsinainen kokous alkaa klo 14.00. Esillä sääntömääräiset asiat. Kevätmatka on 20.5. Tarkemmin jäsentiedotteessa. Liikunta Vesijumppaa kerran viikossa keskiviikkoisin klo 17.30 Meri-Karinassa. Sulkapalloa kerran viikossa lauantaisin klo 15.00-16.30 Wäinö Aaltosen koululla. Finnilcon valtakunnallisiin tapahtumiin, kevätkokoukseen ja kesäpäiville, pyrimme järjestämään yhteiskuljetuksia henkilöautoilla. Yksityiskohtaisemmin jäsenkirjeessä helmikuussa. Hyvää kevättä / hallitus OULUN SEUDUN ILCO RY Antti Salminen, puheenjohtaja Rajakuja 6, 90630 Oulu Puh. 08-530 6280, 0400-280 374 E-mail: antti.salminen@as-aviationart.com Marja-Leena Oikarinen, sihteeri Helatie 3 B 1, 90250 Oulu puh. 08-333 848, 040-555 9190 E-mail: mloikar@luukku.com Kun saatte tämän lehden kotiinne, eletään jo valoisampia aikoja ja pimeys on saanut väistyä auringon tieltä, siksipä onkin aika aloittaa kerhotoiminta. Tammikuussa emme kokoonnu, vaan ensimmäinen tapaaminen on helmikuussa. Kevään 2006 kerhoillat ovat seuraavasti: Torstaina helmikuun 23 päivänä klo 17.30. Paikalla virkailija Kelasta kertomassa vammais- ja hoitotuista. Torstaina maaliskuun 23 päivänä klo 17.30 mukana avannehoitaja. Torstaina 27 päivänä huhtikuuta klo 17.30. Illassa käsittelemme vertaistukea. Tiistaina 23 päivänä toukokuuta vietämme ulkoilupäivää, paikka ilmoitetaan myöhemmin ( Huom! päivä on tiistai) Paikkana on edelleen Aleksinkulma. Osoite on Aleksanterinkatu 9. Kainuun kerho kokoontuu entiseen malliin. Ajoista ja paikoista tarkemmin Urpolta. Seurailkaapa kotisivujamme, pyrimme päivittämään ne säännöllisesti ja sivuilta löytyvät tuoreimmat tapahtumat. Sivut löytyvät joko hakusanalla Finnilco/paikallisyhdistykset/Oulun Seudun Ilco tai Oulun Seudun Ilco. Nyt kaikki joko keväthangille hiihtämään tai muuten ulkoilemaan ja sitten virkistyneenä mukaan Oulun Seudun Ilcon toimintaan, myös nuoret. Kevättä odottaessa Antti Kevätkokous 18.3.2006 Aleksinkulman Pohjansalissa, osoite Aleksanterinkatu 9 Oulu. Tilaisuus alkaa klo 12.00. Kaikki mukaan!

24 ANNIKO ry Outi Laine, puheenjohtaja Vasamakatu 3 A 7, 04230 Kerava Puh. 050-917 8450 ti ja pe sekä illat ja viikonloput Pirjo Sohlman, sihteeri puh. 050-917 8451 ma-pe klo 12-19 ANNIKO-YHDISTYS Kotisivu: www.anniko.fi E-mail: anniko@anniko.fi Juhlatunnelmia Osmo Lindroos toi Finnilcon tervehdyksen viisivuotiaalle Annikolle. Anniko ry täytti 5 vuotta Anniko ry on perustettu 7.12.2000, jolloin aktiivisena Meilahden avannehoitaja Eeva Kaattari totesi tämäntyyppiselle yhdistykselle olevan selkeän tarpeen. Todennäköisesti Anniko on ainutlaatuinen maailmassa, ei ole vastaavaa yhdistystä löytynyt kyselyistä huolimatta. Alussa jäseniä oli vain muutama, mutta vuosien saatossa, vaivamme tultua tunnetummaksi ja tunnustetummaksi, on jäsenmäärä kasvanut pikkuhiljaa yli 50, joukkoon mahtuu mitä erilaisimpia kohtaloita ja syitä, mistä ongelma johtuu. Yksi merkittävä virstanpylväs toimintamme aikana oli virallinen rekisteröityminen ja sen myötä mahdollisuus liittyä Finnilcoon, sillä avanne on joillekin jäsenillemme se viimeinen, auttava, elämänlaatua parantava hoitokeino. Toinen uusi ja merkittävä asia oli kotisivujen saaminen internettiin kesällä 2004; nykyään uusia jäseniä tulee sitä kautta yhä useammin ja se on myös mahdollistanut asiallisen tiedon levittämisen laajemmalle kuin ennen. 5-vuotisjuhlaa vietettiin hieman myöhässä 17.1.2006 Reumaliiton tiloissa Helsingissä. Paikalla olivat Annikon oman väen lisäksi Finnilcon pj Osmo Lindroos ja Ilco Uusimaan pj Kai Sjölund, lämmin kiitos heille muistamisesta! Tilaisuudessa nimitettiin Anniko ry:n ensimmäiset kunniajäsenet, alusta asti mukana olleet perustajajäsenet Eeva Kaattari ja Anna-Liisa Korpela. Eeva toimi pitkään Puheenjohtaja Outi Laine ja kunniajäseniksi nimitetyt Annikon perustajajäsenet Anna-Liisa Korpela ja Eeva Kaattari. yhdistyksen puheenjohtajana ja Anna-Liisa sihteerinä; molemmat ovat nähneet yhdistyksen kasvun ja muuttumisen vuodet. Eeva kertoi tri Tarja Pinnan väitöskirjasta, jossa hän on ollut mukana tutkimushoitajana (asiasta juttua toisaalla lehdessä) ja Anna-Liisa muuten yhdistyksen alkuajoista. Lisäksi kerrattiin, miten yhdistys sai nimensä (erään perustajajäsenen ehdotus) ja logon tarinaa. Logommehan on tuoksupelargonian oksa ja kerrotaan, että kasvi oli aikoinaan hyvin yleinen sairaaloiden osastoilla ja ennen lääkärinkiertoa hoitajat hieroivat kasvin lehtiä, jolloin koko osastolle levisi sen hyvä tuoksu. Yhdessä tähtäämme seuraavalle 5-vuotiskaudelle, toimintamme jatkuu ja kasvaa, sillä yhdistys on osoittautunut tarpeelliseksi muiden potilasyhdistysten joukossa. Lämmin kiitos kaikille juhlaamme osallistuneille ja muistaneille! Kaikkien annikolaisten puolesta Outi Laine