Tiedepolitiikan 2000-luvun kehitystrendejä eräissä OECD-maissa Tuloksia Finnish Science Policy in International Comparison -tutkimushankkeesta Helsinki Institute of Science and Technology Studies Prof. Marja Häyrinen-Alestalo, tutkija VTM Tuula Teräväinen, tutkija VTM Terhi Tuominen, tutkija Suvi-Tuuli Waltari VTT - Organisaatiot, verkostot ja innovaatiojärjestelmät erikoistutkija, valt. tri Antti Pelkonen Opetusministeriö 2.11.2009
Finnish Science Policy in International Comparison Hankkeessa tutkittiin yhdeksän maan viime vuosien (2000-luvun) tiedepoliittisia ratkaisuja ja muutoksia Kansalliset tasot: Ruotsi, Tanska, Norja, Iso-Britannia, Ranska, Hollanti, Sveitsi, Irlanti ja Kanada Ylikansalliset tasot: Euroopan unioni ja globaalit kysymykset Vaikka uudistusten syyt vaihtelevat eri maiden välillä, tutkimusjärjestelmän toiminnan tehostaminen ja laadun parantaminen sekä kansallisen taloudellisen kilpailukyvyn nostaminen ovat olleet keskeisiä muutostarpeiden perusteluja
Tutkimuksen päätulokset I. Kansallisen tason näkökulmat Institutionaalinen rakenne Politiikan linjaukset ja tavoitteet Resurssit ja niiden allokointi Integrointi muihin politiikan lohkoihin II. Eurooppalainen tiedepolitiikka Euroopan Unioni tutkimuksen edistäjänä Euroopan tutkimusneuvosto ja maailmanluokan tiede III. Globaali kehys Muuttuva globaalitalous ja kilpailukyky Globaalit koko maailmaa koskettavat kysymykset
I Yhtenäistyvät kansalliset valinnat (1/4) INSTITUTIONAALINEN RAKENNE Ministeriörakenne Minkälainen ministeriörakenne tukisi optimaalisella tavalla tiedepolitiikan koordinaatiota muiden politiikan alueiden kanssa? Superministeriö vs. erillinen tiedeministeriö Neuvonantojärjestelmä Tyypillistä ollut erilaisten neuvostojen perustaminen vahvistamaan ylimmän tason poliittista koordinaatiota: tiedepolitiikalla oma neuvoantoelimensä (Tanska), laajempi, integroitu (Ranska, Irlanti), innovaatiopoliittisia neuvostoja perustettu tutkimusneuvostojen rinnalle (Hollanti), globalisaationeuvostot (Tanska, Ruotsi) Yliopistojärjestelmä Useissa maissa painetta resurssien keskittämiseen ja usein maantieteellisesti hajautuneen yliopistokentän tiivistämiseen suurempiin yksiköihin Uudistuksiin usein liittynyt yliopistojen autonomian lisäämiseen pyrkiviä toimenpiteitä sekä johtamis- ja hallintomallin muutoksia
I Yhtenäistyvät kansalliset valinnat (2/4) POLITIIKAN LINJAUKSET JA TAVOITTEET Tutkimusalojen priorisoinnin voimistuminen Maat kohdentavat resurssejaan pitkälti samoille aloille Strategisen tutkimuksen aseman vahvistuminen Poliittisen päätöksenteon kautta määriteltyä poikkitieteellistä, ongelmalähtöistä tutkimusta Yritysten ja yliopistojen välisen yhteistyön painottaminen Tutkimuksen kaupallistaminen Huoli tutkimushenkilöstön ikääntymisestä sekä tutkijauran houkuttelevuuden ja kansainvälisen liikkuvuuden lisääminen Korkeakoulutuksen laatu ja hyödynnettävyys
I Yhtenäistyvät kansalliset valinnat (3/4) RESURSSIT Tiedepolitiikan merkitys kansallisilla poliittisilla agendoilla järjestään kasvanut eri maissa viimeisen vuosikymmenen aikana Vaihtelua kuitenkin siinä, missä määrin tämä on muuttunut lisääntyneeksi tutkimusrahoitukseksi T&K-panoksen riittävyys keskustelun alla lähes jokaisessa maassa Yksityisten ja julkisten panostusten tasapainottaminen Kilpaillun ja projektiperusteisen rahoituksen kasvu Tieteen vai teknologian rahoittaminen
I Yhtenäistyvät kansalliset valinnat (4/4) TIEDEPOLITIIKAN INTEGROINTI MUIHIN POLITIIKAN LOHKOIHIN Tiedepolitiikkaa tarkastellaan kasvavassa määrin osana laajempaa kokonaisuutta, erityisesti osana innovaatiopolitiikkaa Ilmenee niin rakenteellisissa uudistuksissa kuin politiikan linjauksissa Kilpailukyvyn korostuminen tiedepolitiikan tavoitteena on yleisesti myös merkinnyt linkkien korostumista tiedepolitiikan ja yleisen talouspolitiikan välillä. Ministeriörakenteessa tiedepolitiikka useimmiten yhdistyy koulutuspolitiikkaan ja/tai korkeakoulutukseen (poikkeuksena superministeriöt ) Tiedepolitiikan linkit myös muihin politiikan alueisiin ovat viime aikoina korostuneet Systemaattisesti mm. terveys-, ympäristöpolitiikat Maaspesifisti esim. verotuskysymykset, kansallinen turvallisuus (UK), alueellinen kehittäminen (Ranska, UK)
II Eurooppalaisia avauksia (1/3) EUROOPAN UNIONI TUTKIMUKSEN EDISTÄJÄNÄ Euroopan unionissa on korostunut pyrkimys linkittää eri jäsenmaiden tutkimustoimintaa toisiinsa ja edistää eurooppalaisten yliopistojen, muiden tutkimusorganisaatioiden ja teollisuuden tutkimuksellista yhteistyötä. Poliittisena tavoitteena on ollut nimenomaisesti taloudellisten ja yhteiskunnallisten päämäärien edistäminen ja tätä kautta Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn ja talouskasvun kasvattaminen. Eurooppalaisen tutkimusalueen käsite (ERA) tuotiin poliittiseen keskusteluun vuonna 2000. tieteen edistämisen uusi eurooppalainen avaus taustalla pelko siitä, että Eurooppa häviää kilpailun USA:lle ja Aasialle EU:n itsearviointi kiinnittää voimakasta huomiota tieteen edistämiseen, mutta tavoitteiden uudelleen muotoilussa korostuvat enemmän huipulle tähtäävän tieteen infrastruktuurin muutokset kuin varsinaisen eturintamatutkimuksen sisällöllinen edistäminen.
II Eurooppalaisia avauksia (2/3). Maat, joilla eniten keskeisiä osallistujia puiteohjelmiin 5 ja 6 25 Keskeisten osallistujainstituuttien määrä 20 15 10 5 0 Iso-Britannia Ranska Saksa Italia Ruotsi Hollanti Espanja Kreikka Puiteohjelma 6 Puiteohjelma 5 Puola Sveitsi Itävalta Belgia Suomi Portugali Turkki Tanska Kypros Lähde: European Commission 2008/2009
II Eurooppalaisia avauksia (3/3) ERA JA MAAILMANLUOKAN TIEDE Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) etsii ERA:lle uusia maailmanluokan tieteen keihäänkärkiä eurooppalaisten tieteenharjoittajien joukosta Kaksi yksilöhuippuja rahoittavaa apurahaohjelmaa Euroopan tutkimusneuvoston valitsemia eturintamatutkijoita löytyy voittopuolisesti Iso-Britanniasta, sen jälkeen Ranskasta, Saksasta, Sveitsistä, Italiasta ja Hollannista. Pohjoismaista ruotsalaiset ovat saaneet rahoitusta selvästi suomalaisia enemmän. Tanskalaisten menestys on vaatimaton ja norjalaisten miltei olematon ja siellä maan vähät menestyneet huiput ovat biotieteiden varassa. Fysiikka ja tekniset tieteet dominoivat, kovat yhteiskuntatieteilijät löytyvät suurista tiedemaista ja Pohjoismaista ne puuttuvat kokonaan.
III Globalisaation kehä tiivistyy (1/2) MUUTTUVA GLOBAALITALOUS JA KILPAILUKYKY Globaali kilpailu suosii edelleen vertailuja USA:han ja Japaniin, mutta kääntää niitä samalla pois kohti Kiinaa ja Intiaa. Uusien Aasian maiden nousu teknologisten innovaattoreiden joukkoon sekoittaa ennusteita taloudellisen globalisaation kulusta. Itse asiassa ICT-innovaatiot eivät enää tule edes Aasiasta, vaan kehittyvistä maista, kuten Etelä-Afrikasta ja Keniasta. WEF:n suorittaman vertailun perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että vuonna 2009 tutkimistamme maista Sveitsi nousee maailman kärkeen. Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska ovat menneet Suomen ohi (sijalla 6). Irlantia lukuun ottamatta (sijalla 25) kaikki tutkimamme maat ovat 16 kärkimaan joukossa. Erityisesti Suomen osalta taloudellisen kilpailukyvyn arvioinnit osoittavat eri suuntaan kuin menestyminen ERA:n huippututkijoiden valinnoissa. Panostukset teknologiaan eivät siten kompensoi panostuksia tieteen edistämiseen.
III Globalisaation kehä tiivistyy (2/2) GLOBAALIT KOKO MAAILMAA KOSKETTAVAT ONGELMAT Viime aikoina kansallisessa ja ylikansallisessa tiedepolitiikassa on korostunut koko maailmaa koskettavien ongelmien ratkaiseminen. Niistä keskeisimpiä on ilmasto- ja energiakysymykset. Ilmastonmuutokseen viitataan kaikissa tutkimissamme maissa ja tieteelliselle tutkimukselle asetetaan suuria paineita ratkaista maailmanlaajuisia ongelmia. Ongelmana ovat ilmastonmuutoksen politisoituminen ja epätasaiset mahdollisuudet panostaa kansallisella tasolla alan tutkimukseen.