Karisiian kutualueselvitys suunnitellun Oulunsalon- Hailuodon pengertien selvitysalueella Suomen Luontotieto Oy 30/2009 Jyrki Oja, Satu Oja
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Karisiian (Goregonus lavaretus widegreni)... yleisekologiaa... 4 3.1 Tuntomerkit ja systematiikka... 4 3.2 Elintavat... 5 3.3 Lisääntyminen... 5 4. Tulokset... 6 5. Karisiian kalataloudellinen merkitys... suunnittelualueella... 6 6. Lähteet ja kirjallisuus... 7 7. Liitteet... 8 2
1. Johdanto Tiehallinto/ Oulun tiepiiri ja Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkö tilasivat Destia Oy:ltä / Suomen Luontotieto Oy:ltä selvityksen karisiian mahdollisista kutualueista suunnitellun Oulunsalon- Hailuodon pengertien alueelta. Selvitys kuuluu pengertien ympäristösuunnitteluun liittyviin lisäselvityksiin, joita Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus suositteli. Destia Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Heimo Rintamäki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Pääasiassa nyt tehty selvitys perustuu alueelta tehtyihin pohjanlaatu selvityksiin ja kalastajien sekä asiantuntijoiden haastatteluihin. Asiantuntijoista haastateltiin mm. FT Juha Kääriää, joka tuntee karisiian ekologiaa Saaristomerellä ja Eero Taskista, joka on tehnyt kymmeniä kalastusselvityksiä Perämeren ja erityisesti Oulun edustan merialueella. Alueen pohjanlaatua selvitettiin sekä sukeltamalla että haraamalla. Selvityksen tarkoituksena oli hakea alueelta lajin optimaalisimmat kutualueet. Karisiian kutualueista on olemassa jonkin verran tutkimustietoa sekä Perämereltä että Saaristomereltä ja näiden selvitysten mukaan karisiika kutee alle 3 m. syvyydessä melko karkeilla, kasvittomilla sorapohjilla. Maastoselvitysten tarkoituksena oli etsiä alueelta karisiialle kutemiseen soveltuvat matalat kivikkopohjat. Laji ei ilmeisesti kude puhtailla hiekkapohjilla, sillä suurikokoiset mätimunat eivät ole suojassa hiekkaisilla alueilla vaan vaativat suojakseen soraikkoja. Oulunsalon-Hailuodon välisellä alueella on hyvin laajoja hiekkapohjia, mutta somerikko tai sorapohjia on vain karien ympärillä. Karikoiden ympäristössä pohjia muokkaa säännöllinen, jokatalvinen jääeroosio, joka pitää kohteet myös kasvittomina. Hienompi aines kasaantuu vähitellen syvänteisiin ja tasaisille pohjille. Alueelta ei tehty poikasnuottauksia, mutta muiden selvitysten yhteydessä Hailuodon puoleiselta rantavyöhykkeellä havaittiin todennäköisiä siianpoikasia. Perämerellä mm. Pyhäjoella tehdyissä selvityksissä karisiianpoikasia on löytynyt matalilta hiekkapohjaisilta rannoilta runsaasti (Eero Taskinen suul.tiedonanto). 3
Pohjaselvitykset tehtiin touko- lokakuussa 2009. Karisiian mahdollisten kutupaikkojen rajaus tehtiin ensisijaisesti maastohavaintojen perusteella. Kaikki matalikoilla sijaitsevat karikot eivät välttämättä ole karisiialle optimaalisia kutupaikkoja, sillä osaa ympäröi tasainen hiekkahiesupohja, jossa mätimunien selviytyminen on todennäköisesti huonoa predaation vuoksi. Yhteensä karikoiden rakenteen tutkimiseen käytettiin kolme maastopäivää. Selvitykset toteutettiin osana muita selvityksiä (mm. luontotyyppi ja pohjaeläinselvitykset). Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasivat FM Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöihin osallistui myös FK, geologi Rami Lindroos. 3. Karisiian (Goregonus lavaretus widegreni) yleisekologiaa 3.1 Tuntomerkit ja systematiikka Siika on yleisnimitys kalaryhmälle, jonka lajit, alalajit, paikallismuodot ja ekologiset rodut ovat hyvin samankaltaisia ulkoisilta tuntomerkeiltään. Lohikaloille tyypillisenä piirteenä niillä on rasvaevä, mutta muodoltaan ne ovat lohen suvun lajeja solakampia ja pienipäisempiä. Muita tyypillisiä piirteitä ovat mm. suuret suomut, hampaattomat leuat ja pieni suu. Siian voi sekoittaa muikkuun, jota pidetään siikojen lähilajina, mutta muikulla alaleuka on selvästi yläleukaa pidempi Nykyisen käsityksen mukaan kaikki Suomessa tavattavat siikamuodot kuuluisivat samaan voimakkaasti vaihtelevaan lajiin, jonka geneettiset erot ovat kuitenkin hyvin pienet, Tutkimusalueella esiintyy luonnonvaraisena kahta eri siikamuotoa, karisiikaa ja vaellussiikaa. Suurin osa vaellussiioista on kuitenkin istutusperäistä kutujokien patoamisen seurauksena. Näistä karisiika kutee meressä ja vaellussiika nimensä mukaisesti vaeltaa kutemaan vapaisiin jokiin. Ulkonäön perusteella kaloja voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta keskimäärin vaellussiika on karisiikaa suurikokoisempi. Karisiika on huomattavasti yleisempi Perämerellä kuin Itämerellä. Suomen puoleinen Perämeren alue ylläpitää koko Itämeren vahvimpia karisiikakantoja. Itämeren pohjoisosissa tavattava karisiika muistuttaa huomattavasti vaellussiikaa ja onkin mahdollista että Perämeren karisiiat ovat eriytymässä omaksi alalajikseen. Jääeroosio muokkkaa karisiian kutukarikoita säännöllisesti 4
3.2 Elintavat Karisiiat liikkuvat enimmäkseen rannikkolinjaa vastaan kohtisuoraan syvän ja matalan veden välillä. Lohikalojen tapaan kalat oleskelevat kesällä syvemmissä ja viileämmissä vesissä ulkosaariston alueella ja käyttävät ravinnokseen muun muassa eläinplanktonia ja valkokatkoja. Syksyllä kutuaikaan ne ovat matalassa vedessä ja lähellä rannikkoa. Talvella ne taas ovat syvemmissä vesissä, mistä ne vielä keväisin kylmän veden aikaan siirtyvät lähemmäksi rannikkoa. 3.3 Lisääntyminen Karisiika pidetään melko paikallisena kalana, joka on todennäköisesti jakaantunut kantoihin, joilla on erilliset lisääntymisalueet. Karisiika kutee meressä karkeilla hiekka- ja sorapohjilla, mutta muuten optimaalisten kutupaikkojen ympäristötekijät tunnetaan huonosti. Kutu tapahtuu pääosin lähellä rantaa ja ulkoluodoilla ja poikaset kuoriutuvat keväällä. Karisiika kutee noin 0,5-3,0 metrin syvyydessä. Poikaset vaeltavat kuoriutumisen jälkeen mataliin, hiekkapohjaisiin vesiin, jossa ne oleskelevat koko alkukesän. Sopivien sorapohjaisten/ hiekkapohjaisten lisääntymisalueiden saatavuus on oleellista karisiian esiintymiselle. Hyvin hienojakoinen hiekka ei kuitenkaan ilmeisesti ole lajin parasta kutualuetta sillä suurikokoisten mätimunien selviytyminen on todennäköisempää sorapohjilla joissa mätimunat ovat suojassa kivien välissä. Siian mätimunien löytäminen esim. sukeltamalla on äärimmäisen hankalaa, sillä kutu tapahtuu veden pintakerroksessa ja hedelmöittyneet mätimunat leviävät laajalle alueelle. Edes systemaattisella etsinnällä ei tavallisesti löydy kuin muutamia mätimunia /sukellus, vaikka alue olisi tunnettua kutupaikkaa. Karisiian kutualueiksi soveltuvia kohteita löytyy laajalti muun muassa Perämeren luoteisosista ja Suomen puoleiselta rannikolta. Karisiian lisääntymismenestys vaihtelee eri alueilla yleensä samansuuntaisesti, mikä viittaa siihen, että suurimittaisilla sääolosuhteiden muutoksilla voi olla merkitystä lisääntymiselle. Polkankari talviasussaan 5
4. Tulokset Tutkimustiedon perusteella karisiialle optimaalisia kutualueita löytyi sekä nykyisen lauttaväylän etelä että pohjoispuolelta. Suurin osa kohteista on keskiveden aikana pinnalla näkyvien karikoiden ympäristöjä, joissa pohjan latu vaihtelee somerikosta soran kautta karkeaan hiekkaan. Osa karikoista käsitti vain muutaman keskiveden aikana pinnalla olleen kiven, jota ympäröi tasainen hiekka /hiesukenttä. Näitä kohteita ei luokiteltu karisiian kutualueiksi. Karisiialle ympäristön perusteella optimaaliset kutupaikat on esitetty karttaliitteessä 1. Todennäköisiä kutukarikoita on suunnittelualueen ulkopuolella runsaasti erityisesti Haukiputaan- Oulunsalon ja Hailuodon rajoittamalla merialueella Todennäköisesti mätimunista kehittyvät poikaset suuntaavat varsin nopeasti matalille hiekkapohjaisille ranta-alueille, jotka lämpenevät keväällä nopeasti. Poikasalueita, joissa karisiiat viettävät ensimmäisen kevään /alkukesän on todennäköisesti kaikkialla alueen matalissa hiekkapohjaisissa rantavesissä. Koska ranta-alueet ovat suunnittelualueella ekologisilta ominaisuuksiltaan hyvin samanlaisia, on ilman poikasnuottausta mahdotonta selvittää onko alueella selkeitä karisiianpoikasten kerääntymiskohteita. On kuitenkin hyvin todennäköistä että karisiian poikasia elää kaikilla alueen hiekkapohjaisilla rantavyöhykkeillä. Huikun matalikot ovat karisiian poikasten ruokailualueita 6
5.Karisiian kalataloudellinen merkitys suunnittelualueella Karisiialla on aiemmin ollut paikallista kalataloudellista merkitystä, mutta nykyisin lajin kaupallinen pyynti on lähes olematonta ja myös lajiin kohdistuva virkistyskalastus on suunnittelualueella vähäistä. Kalastajien kertoman sekä myös kesän 2009 maastoselvitysten perusteella verkkokalastus on alueella nykyisin hyvin vähäistä hylkeiden aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Alueella on aina esiintynyt itämerennorppia, mutta nykyisin kesäaikana alueella voi oleskella kerrallaan jopa 50 harmaahyljettä. Inventoinneissa suurin lauttaväylän pohjoispuolella havaittu hyljelauma oli noin 35 yksilön suuruinen ja aivan keskikesää lukuun ottamatta harmaahylkeitä näkyi päivittäin. Erityisesti Polkankari lähiympäristöineen veti harmaahylkeitä puoleensa. Karikkoalueet ovat harmaahylkeiden tyypillisiä oleskelualueita ja myös saalistusalueita ja nykyisellään karisiian kutumahdollisuudet alueella ovat vähäiset. Itämerennorpat viihtyvät alueella lopputalvella ja keväällä, mutta kesän 2009 havaintojen perusteella ne ilmeisesti siirtyvät ulommille merialueille kesänviettoon. Itämerennorppa myös lisääntyy alueella. Hylkeiden lisääntyminen ei kuitenkaan ole ainoa syy karisiian pyynnin vähyyteen. Muita syitä ovat lajin pieni koko ja kalan heikko kysyntä ja siitä saatava alhainen hinta. 6. Lähteet ja kirjallisuus Himberg, M. 1995. Siian kutupaikat ja biologia Saaristomerellä ja Selkämerellä. Maa ja metsätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja, Nro 16. Kohonen, T., Vahteri, P., Virtasalo, J., Vuorinen I. & Helminen, U. 2001. Kalojen kutuja poikastuotantoalueiden suojelu- ja kunnostustutkimus Turun saaristossa. Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. 82 s. + liitteet. Koli, Lauri.1998. Suomen kalat. Porvoo, WSOY. ISBN 951-0-23123-1 Oikarinen Jyrki & Kurkela Olli-Veikko 2008. Suurhiekan kalastusselvitys. Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto ry. 16 s. Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskus; Perämeri-life hanke, useita raportteja. Haastatellut: Juha Kääriä (Turun yliopisto ja Turun ammattikorkeakoulu), Eero Taskinen ( Pöyry Oy), Arto Katajamäki (Suomen kalatalous ja Ympäristöinstituutti) ja Riutunkarin kalasataman ammattikalastajat. 7
7. Liitteet Karttaliite: Karisiian todennäköiset kutualueet suunnitellun pengertien lähialueella 8