Nurmijärvi 28 Nurmijärven järvien veden laatu 27 Valkjärvi syyskuussa 27. Kuva Liisa Garcia Ympäristölautakunta
ISBN 978-952-99837-4-2 Painopaikka: Nurmijärven kunnan monistamo, Nurmijärvi 28 1
Sisällysluettelo Tiivistelmä...3 1. Johdanto...4 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät...4 3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä...6 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet...6 5. Tutkimustulokset...9 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen)...9 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen)...13 5.3. Sääksjärvi...17 5.4. Vaaksinjärvi...22 5.5. Valkjärvi...25 5.5.1 Valkjärven vesikasvillisuus...3 6. Lähteet...31 Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina 2 27 Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina - 27 Liite 3. Vuoden 27 vesianalyysitulokset 2
Tiivistelmä Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuonna 27 järvien veden laadun tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen tutkimusten tulokset. 27 oli edellisvuosien tavoin harvinaisen lämmin. Jäät lähtivät maan eteläisimmän osan järvistä huhtikuun alkupuolella eli 3 4 viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Aikaisen kevään ja vähäsateisen kesäkuun alun vuoksi pinta- ja pohjavesien pinnat laskivat suurimmassa osassa maata kesäkuun aikana. Heinäkuu puolestaan oli tavanomaista sateisempi ja sateisilla alueilla vedenpinnat ja virtaamat nousivat selvästi. Joulukuun lopussa lunta ei ollut lainkaan eteläisessä Suomessa ja suuret järvet olivat vielä ilman jääkantta. Vuoden päättyessä sekä vesistöjen että pohjaveden pinnat olivat suurimmassa osassa maata keskiarvoa ylempänä. Itä-Herusen happitilanne oli vuonna 27 selvästi edellisiä vuosia parempi. Myös Länsi- Herusen happitilanne oli edellisvuotta parempi. Herustenjärvien ph-arvo on edelleen varsin alhainen. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuonna 27 hyvin edellisvuosien tasolla. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta järveltä, a- klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi rehevältä. Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on edelleen alhainen ja se voitaisiin luokitella niin kokonaisfosforipitoisuuden kuin a-klorofyllipitoisuuden perusteella karuksi järveksi. Valkjärven molemmat hapettimet toimivat keskeytyksettä koko kesäkauden vuonna 27. Hapetuksesta huolimatta happipitoisuus laski elokuussa alusvedessä varsin alas. Toisaalta pintaveden happipitoisuus nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi. Päällysvedessä esiintyvä hapen ylikyllästys on merkki järven runsastuottoisuudesta. Samalla ph-arvot ovat korkeita. Valkjärven vesikasvillisuutta tutkittiin ensimmäistä kertaa vuosina 24 27. Järven kasvillisuus on rehevää ja kasvustot keskittyvät järven lahtiin, joissa vesi on matalampaa ja pohja pehmeämpi. Valkjärven ravinteisuustaso ja sijainti huomioon ottaen vesikasvilajisto on savikkoalueen järvelle varsin tyypillistä. 3
1. Johdanto Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua vuonna 27. Uudet vesianalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi. Valkjärvellä on jatkettu vuonna aloitettua alusveden hapetusta. Hapetus tapahtui aluksi yhdellä Vesi-Eko Oy:ltä vuokratulla hapettimella. Nurmijärven kunta osti hapettimen itselleen vuonna. Kesällä hapetustehoa nostettiin ottamalla käyttöön edellisenä vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti kesäkaudeksi toinenkin hapetin Vesi- Eko Oy:ltä vuokrattuna. Uusi hapetin vaihdettiin entistä tehokkaampaan vuonna 21, jolloin laitteiden yhteinen vuorokautinen vedensiirtoteho kasvoi aiemmasta 55 kuutiometristä 95 kuutiometriin. Vuonna 24 myös toinen hapetin ostettiin Nurmijärven kunnalle. Vesi-Eko Oy on laatinut raportin hapettimien teknisestä toiminnasta vuonna 27 (Kauppinen 28). Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesäja syyskautena tihennetysti näytteitä. Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta - 26 laadituille Nurmijärven järvien veden laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristösuunnittelija Liisa Garcia. 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otettiin vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja loppukesällä. Myös Valkjärvestä otettiin vesinäytteet kevättalvella ja loppukesällä. Lisäksi järvi oli toukosyyskuussa intensiiviseurannassa hapetuksen tehon seuraamiseksi. Sääksjärvi kuuluu kunnan oman, kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan seurannan lisäksi Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Sen puitteissa Nurmijärven kunta otti järvestä vesinäytteet kaksi kertaa vuonna 27. Sääksjärvi kuuluu Suomen EUROWATERNET-seurantaverkostoon. Vuonna 27 otettiin a-klorofyllinäytteet kaikista järvistä. Valkjärvestä a-klorofylliä tutkittiin kuusi kertaa touko-syyskuussa. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta, Sääksjärvestä ja Vaaksinjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet kerran loppukesällä. Vuonna 27 ei otettu kasviplanktonnäytteitä. Nurmijärven kunnan ottamat vesinäytteet on analysoitu Suunnittelukeskus Oy:n (nykyinen FCG Planeko Oy) ympäristölaboratoriossa lukuun ottamatta 13.9.27 otettuja näytteitä. Valkjärvestä 13.9. otetut näytteet on analysoitu Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristölaboratoriossa. Näytepisteiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. 4
Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet. 5
3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen. Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä- Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pinta-alaltaan reilut 12 hehtaaria. Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat matalia, syvimmillään vain reilut 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä- Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen. Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 26 hehtaaria. Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4 metrin syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7-8 metriä. Sääksjärven vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5 hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 2 metriä. Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja ekologiselta luokaltaan erinomainen. Järven rannoilla on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. nläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohjasedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia hapettomissa olosuhteissa veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet Tammikuun 27 alku oli poikkeuksellisen leuto ja maa oli lumeton. Kuukauden puolivälin jälkeen sää kylmeni koko maassa ja sateet muuttuivat lumeksi. Pakkasista huolimatta tammikuun keskilämpötila jäi suuressa osassa maata keskimääräistä leudommaksi. Kuukauden sademäärät olivat koko maassa keskimääräistä suurempia. Vesistöjen vedenkorkeudet olivat lähes koko maassa Lappia lukuun ottamatta keskimääräistä 6
ylempänä. Kuukauden lopussa jäät olivat maan eteläosassa ajankohtaan nähden erittäin ohuita. Helmikuu tasoitti ennätysleutoa alkutalvea ollen jopa tavanomaista kylmempi. Helmikuun lopussa pakkanen hellitti ja sää oli pilvistä. Harvinaisen kylmästä säästä johtuen helmikuun sademäärät olivat pieniä. Maaliskuu oli Suomessa huippulämmin. Maaliskuun keskilämpötila oli koko maassa yli kolme astetta keskiarvojen yläpuolella. Lumet alkoivat sulaa etelässä maaliskuun alkupuolella ja kuukauden päättyessä maan eteläosa oli lumeton. Huhtikuu alkoi yöpakkasilla, mutta kuukauden puolivälissä nautittiin jo kesäisen lämpimistä säistä. Huhtikuun keskilämpötila oli maan eteläosassa selvästi tavanomaista korkeampi, sademäärät puolestaan olivat tavanomaisia. Jäät lähtivät maan eteläisimmän osan järvistä huhtikuun alkupuolella eli 3 4 viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Toukokuun sademäärät olivat lähes koko maassa tavanomaista suuremmat. Suurimmat sademäärät kertyivät kuukauden viimeisellä viikolla maan etelä- ja keskiosassa paikoin hyvin rajuiksi yltyneiden ukkoskuurojen yhteydessä. Toukokuun keskilämpötila oli selvästi keskimääräistä korkeampi ja pintavedenkin lämpötilat olivat pari astetta ajankohdan keskiarvoa korkeampia. Kevätkuukaudet (maalis-toukokuu) olivat suurimmassa osassa maata viiden lämpimimmän joukossa 19-luvulta lähtien. Tämä johtui pääosin maaliskuun ennätyksellisestä lämmöstä, mutta myös muut kevätkuukaudet olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Kesäkuun lämpötilat vaihtelivat koleasta helteisiin. Kuukauden keskilämpötilat olivat kuitenkin lähellä keskiarvoja. Aikaisen kevään ja vähäsateisen kesäkuun alun vuoksi pintaja pohjavesien pinnat laskivat suurimmassa osassa maata kuukauden aikana. Pintaveden lämpötilat olivat kesäkuun loppuessa hieman keskimääräisen alapuolella. Heinäkuussa oli hellepäiviä tavanomaista vähemmän pitkään jatkuneen matalapainevoittoisen säätyypin takia. Lämpötila ei paikoin kivunnut hellelukemiin kertaakaan. Keskilämpötiloiltaan heinäkuu oli kuitenkin lähellä pitkän ajan keskiarvoja, koska öisin oli tavanomaista lämpimämpää. Heinäkuu oli tavanomaista sateisempi lähes koko maassa. Sademäärät olivat monin paikoin yli kaksinkertaisia heinäkuun keskimääräiseen sademäärään verrattuna (Kuva 2). Sateisilla alueilla vedenpinnat ja virtaamat nousivat selvästi. Etelä- ja Keski-Suomessa elokuu oli koko kesän lämpimin kuukausi. Elokuun viimeisen viikon syksyisen koleasta säästä huolimatta kuukauden keskilämpötila oli keskimäärin kaksi astetta tavanomaista korkeampi. Pintavedet olivat lähes koko elokuun ajan keskiarvoa lämpimämpiä. Koko kesän (kesäkuu-elokuu) keskilämpötila oli lämpimän elokuun ansiosta noin asteen verran pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Syyskuu alkoi kylmänä, mutta kuun lopussa oli useana päivänä hyvin lämmintä. Koko kuukauden keskilämpötila jäi lähelle pitkän ajan keskiarvoa. Syyskuun sademäärät ylittivät laajoilla alueilla pitkän ajan keskiarvon. Lokakuun keskilämpötila oli Etelä-Suomessa hieman tavanomaista korkeampi. Kuukauden aikana satoi keskimääräisesti tai sitä vähemmän. Sateet tulivat pääosin vetenä. Marraskuun keskilämpötila oli lähellä pitkän ajan keskiarvoa suuressa osassa maata. Myös marraskuun sademäärät olivat suuressa osassa maata varsin tavanomaisia. Syksy (syyskuu-marraskuu) oli vuonna 27 maan 7
eteläosassa noin asteen tavanomaista lämpimämpi. Poikkeama johtui lähinnä tavanomaista leudommasta lokakuusta. Joulukuu oli koko maassa keskimääräistä leudompi. Joulukuun lopussa lunta ei ollut lainkaan eteläisessä Suomessa. Maan etelä- ja keskiosan suuret järvet olivat vuodenvaihteessa vielä ilman jääkantta. Vuoden päättyessä sekä vesistöjen että pohjaveden pinnat olivat suurimmassa osassa maata keskiarvoa ylempänä. Kaiken kaikkiaan vuosi 27 oli edellisvuosien tapaan harvinaisen lämmin. Vuoden aikana kertynyt sademäärä oli koko maassa tyypillinen tai hieman vertailukauden 1971 2 keskiarvoa suurempi. Vuoden 27 sademäärä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla 759 mm (Röykässä 718,8 mm, Kuva 3). Helsinki-Vantaan sademäärä oli 117 % vuosien 1971 2 keskiarvoon verrattuna (vuosisademäärä kaudella 1971 2 keskimäärin 65 mm). Kuukausisadanta Nurmijärvellä 27 Sadanta mm/kk 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuukausi Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 27. 8
sadanta Nurmijärvellä -27 Sadanta mm/a 9 8 7 6 5 4 3 2 1 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 3. sadanta Nurmijärvellä vuosina 27. 5. Tutkimustulokset Analyysitulokset vuodelta 27 ovat liitteen 3 taulukoissa. 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen) Itä-Herusen happitilanne oli vuonna 27 selvästi edellisiä vuosia parempi. Kevättalvella alusveden hapen kyllästysaste laski 43 prosenttiin, mutta pintaveden kyllästysprosentti oli yli 8 (Kuva 4). Leuto ja lyhyt talvi osaltaan vaikutti Itä-Herusen hyvään happitilanteeseen; jääpeite tuli myöhään ja lisäksi vesinäytteet haettiin heikon jäätilanteen takia normaalia aiemmin. 9
Itä-Herunen, hapen kyllästysaste 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 4. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa. Itä-Herunen, ph 7.5 7 6.5 ph 6 5.5 5 4.5 4 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 5. Veden ph-arvo Itä-Herusessa. Itä-Herunen on kalkittu 197-luvun loppupuolella ja uudestaan vuonna. Kalkituksen myötä veden ph-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven ph-arvo pysytteli vuonna 27 edellisvuosien tasolla (Kuva 5). Itä-Herusen puskurointikyky eli kyky 1
neutraloida happamoittavia aineita oli edelleen huono ja sitä kuvaava alkaliteetti alhainen. Alkaliteetti sai arvoja välillä,1,2 mmol/l. Itä-Herunen, sähkönjohtavuus Sähkönjohtavuus ms/m 4.5 4 3.5 3 2.5 2 1.5 1.5 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 6. Sähkönjohtavuus Itä-Herusessa. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Yleisesti ottaen Suomen vedet ovat vähäsuolaisia (kallioperä heikosti rapautuvaa). Tästä johtuu myös huono järvivesien puskurikyky. Itä-Herusen sähkönjohtokyky on erittäin alhainen ja jatkuvassa lievässä laskusuunnassa. Tosin vuonna 27 lasku näyttäisi pysähtyneen ja sähkönjohtokyky jopa hieman kohonneen edellisvuosiin verrattuna (Kuva 6). 2-luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa hetkellisesti, mutta nousivat vuonna 23 aiemmalle tasolle. Vuonna 27 kokonaisfosforipitoisuus pysytteli suurinpiirtein edellisten vuosien tasolla (Kuva 7). Kokonaistyppipitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä noususuunnassa (Kuva 8). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Itä-Herusen ravinnetaso oli rehevä. Itä-Herusessa kokonaistypen ja fosforin suhde oli vuonna 27 kasvukaudella 15 (Kuva 9). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17 niin typpi kuin fosfori voivat säädellä levätuotantoa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesällä 27 minimiravinne vaihteli. 11
Itä-Herunen, kokonaisfosfori Kok. P µg/l 8 7 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa. Itä-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 8. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa. 12
Itä-Herunen, typpi/fosforisuhde 2 18 16 14 12 N:P 1 8 6 4 2 21 23 25 27 Kuva 9. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa. Loppukesällä 27 saatiin a-klorofyllin arvoksi 22 µg/l, joka kuvastaa erittäin reheviä oloja. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) Kevättalvella 27 Länsi-Herusen happitilanne oli edellisvuotta parempi. Hapen kyllästysprosentti oli alusvedessä 23 % ja jään alla pintavedessä 72 % (Kuva 1). Ammoniumtyppipitoisuus nousi Länsi-Herusessa muutaman edellisvuoden kevättalvella selvästi normaalia korkeammaksi. Kevättalvella 27 ammoniumtyppipitoisuus oli palannut normaalille tasolle (Kuva 11). Normaalisti ammoniumtyppeä on luonnonvesissä vähän ja yli 1 µg/l olevat pitoisuudet osoittavat vähähappisia olosuhteita tai jätevesikuormitusta. Toisaalta turvesoiden valumavesissä voi esiintyä kuitenkin poikkeuksellisen paljon ammoniumtyppeä (1 3 µg/l). Länsi-Herusen rannoilla on paljon soita. 13
Länsi-Herunen, hapen kyllästysaste Kyllästysprosentti 14 12 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 1. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, ammonium typpenä 3 25 NH4-N µg/l 2 15 1 5 21 23 25 27 Kuva 11. Ammoniumtyppipitoisuus Länsi-Herusessa. 14
Länsi-Herunen, ph ph 7.5 7 6.5 6 5.5 5 4.5 4 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 12. Veden ph-arvo Länsi-Herusessa. Länsi-Herusen ph-arvo kohosi 197-luvun loppupuolen ja vuonna tehtyjen kalkitusten myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 21, 22 ja 25 ph-arvo oli pintavedessä edellisinä vuosina mitattuja arvoja selvästi korkeampi (Kuva 12). Vuonna 27 ph-arvo oli taas laskenut, ollen enää 5,1 5,9. Länsi-Herusen alkaliteetti on alhainen. Vuonna 27 alkaliteetti oli vain,1,2 mmol/l. Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa puskurikykyä eli kykyä vastustaa ph-arvon muutosta. Myös Länsi-Herusen sähkönjohtavuus on Itä-Herusen tavoin jatkuvassa lievässä laskusuunnassa. Toisin kuin Itä-Herusessa, Länsi-Herusessa laskusuunta jatkui edelleen vuonna 27, jolloin sähkönjohtavuus sai enää arvot 1,5 2,S/m. Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua. Niin kokonaistyppi- kuin fosforipitoisuus laski hieman vuonna 27 edellisvuoteen verrattuna (Kuvat 13 ja 14). Kokonaistypen ja fosforin suhdetta tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. Vuonna 27 kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli 21 (Kuva 15). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 27 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis ainakin mittaushetkellä olleen fosfori. Länsi-Herusen a-klorofyllipitoisuus loppukesällä 27 oli 31 µg/l. Tällaisen a- klorofyllipitoisuuden perusteella Länsi-Herunen olisi erittäin rehevä järvi. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Länsi-Herunen vaikuttaisi rehevältä järveltä. 15
Länsi-Herunen, kokonaisfosfori 12 1 Kok. P µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 13. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 14. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa. 16
Länsi-Herunen, typpi/fosforisuhde 45 4 35 3 25 2 15 1 5 21 23 25 27 N:P Kuva 15. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi-Herusessa. 5.3. Sääksjärvi FCG Planeko Oy on laatinut Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailusta vuosiraportin vuodelta 27. Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven lähialueelta. veden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. vedenoton ehtona on, että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 27 Sääksjärven vedenkorkeus ylitti helmikuusta heinäkuun alkuun juoksutusluvan ylärajan. Vettä juoksutettiin Vihtilammista Sääksjärveen 5.1.-25.5. ja 28.9.-21.12.27. Juoksutettavan veden määrä oli vuonna 27 edellisvuosia korkeampi. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuonna 27 hyvin edellisvuosien tasolla (Kuva 16). Sääksjärven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 198-luvun lopulta lähtien. Edellisvuosien tasaantumisen jälkeen ph-arvo kohosi jälleen hieman vuonna 27 (Kuva 17). Sääksjärven ph on lähellä neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuonna 27 arvojen,6,8 mmol/l välillä (Kuva 18). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu. 17
Sääksjärvi, hapen kyllästysaste Kyllästysprosentti 14 12 1 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 16. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä. Sääksjärvi, ph ph 9 8.5 8 7.5 7 6.5 6 5.5 5 4.5 4 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 17. Veden ph-arvo Sääksjärvessä. 18
Sääksjärvi, alkaliteetti.14.12.1.8.6.4.2 1974 1976 1978 198 1982 199 2 Alkaliteetti mmol/l 22 24 26 Kuva 18. Sääksjärven alkaliteetti. Sääksjärven kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuudessa on voimakasta vuosittaista vaihtelua (Kuva 19 ja 2). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta järveltä. Sääksjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli vuonna 27 kasvukaudella pintavedessä välillä 33 75 (Kuva 21). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2 ensimmäisen kerran yli 1 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 1 µg/l oleva a-klorofyllipitoisuus kuvaa reheviä oloja. Vuonna 27 a-klorofyllipitoisuus mitattiin vain kerran elokuun lopussa, jolloin pitoisuudeksi saatiin 4, µg/l (Kuva 22). Alle 4 µg/l jäävät arvot kuvaavat karuja olosuhteita, 4 1 µg/l kuvastaa lievästi reheviä olosuhteita. Tulevina vuosina on syytä edelleen jatkaa kehityksen seuraamista. 19
Sääksjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 19. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä. Sääksjärvi, kokonaistyppi 8 7 6 Kok. N µg/l 5 4 3 2 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 2. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä. 2
Sääksjärvi, typpi/fosforisuhde 14 12 1 N:P 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 21. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä. Sääksjärvi, a -klorofylli 16 14 12 Chl-a µg/l 1 8 6 4 2 1979 1981 1983 21 23 25 27 Kuva 22. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus. 21
5.4. Vaaksinjärvi Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan (Kuva 23). Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen. Vaaksinjärvi, hapen kyllästysaste 12 1 Kyllästysprosentti 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 23. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven ph-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen, tosin viime vuosina etenkin alusveden ph-arvo on ollut lievässä kasvusuunnassa (Kuva 24). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti sai vuonna 27 arvoja väliltä,18,2mol/l. Vaaksinjärven alkaliteetti on sen perusteella tyydyttävä tai hyvä. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen (Kuva 25 ja 26) ja järvi voitaisiin luokitella päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella karuksi. Etenkin pohjanläheinen kokonaistyppipitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä noususuunnassa (Kuva 26). Vaaksinjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella vuonna 27 oli 75 (Kuva 27). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana ravinteena. 22
Vaaksinjärvi, ph 8 7,5 ph 7 6,5 6 5,5 5 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 24. Veden ph-arvo Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 25. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä. 23
Vaaksinjärvi, kokonaistyppi Kok. N µg/l 9 8 7 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 26. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, typpi/fosforisuhde 18 16 14 12 N:P 1 8 6 4 2 21 23 25 27 Kuva 27. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä. Vuoden 27 loppukesällä Vaaksinjärven a-klorofyllipitoisuus oli 2,9 µg/l. Se kuvastaa karuja olosuhteita. 24
5.5. Valkjärvi Valkjärveä on hapetettu vuodesta alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta alkaen kahdella hapettimella. Molemmat hapettimet toimivat keskeytyksettä koko kesäkauden vuonna 27. Heikompitehoinen hapetin on ympärivuotisessa käytössä. Laite pysähtyi tammikuussa 27 noin viikon ajaksi, mutta toimi loppuvuoden ilman katkoksia. Laite huollettiin marraskuussa 27. Tehokkaampi hapetinlaite on käytössä kesäisin. Laite käynnistettiin kesän ajaksi toukokuussa ja se sammui syyskuun puolivälin ja lokakuun alun välisenä aikana kahden verkon kietouduttua hapettimen potkurin ja akselin ympärille. Laitteen sammumisesta ei todennäköisesti ole aiheutunut Valkjärven alusveden happipitoisuuden alenemista. Laite sammui ajankohtana, jolloin järvessä on yleensä käynnissä syyskierto. Laite korjattiin marraskuussa, jolloin järvi oli edelleen ilman jääpeitettä. Valkjärven hapetinlaitteiden teknisestä toiminnasta on tehty raportti vuodelta 27 (Kauppinen 28). Valkjärveä on kunnostettu vuosien varrella hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla. Vuonna 27 ei tehty hoitokalastuksia, mutta käynnistettiin yhdessä Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa hanke Valkjärven kunnostussuunnitelman laatimiseksi. Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa. Viime vuosina kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttää jonkin verran parantaneen Valkjärven happitilannetta (Kuva 29). Vuonna 27 molemmat hapettimet toimivat keskeytyksettä koko kesäkauden, mutta siitä huolimatta hapen kyllästysaste laski elokuussa varsin alas (Kuva 28). Toisaalta pintaveden happipitoisuus nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi. Päällysvedessä esiintyvä hapen ylikyllästys on merkki järven runsastuottoisuudesta. Samalla ph-arvot ovat korkeita. Valkjärven pintaveden ph-arvo olikin jopa yli 9 kesä-heinäkuussa (Kuva 3). Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 27 korkein mitattu pharvo pintavedessä oli 9,2 (Kuva 3). Veden normaali ph on lähellä neutraalia (ph = 7). Hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin 8 1. Tämä johtuu siitä, että levät käyttävät loppuun hiilidioksidin ja bikarbonaatin, jolloin puskurisysteemi häiriintyy. Korkeat ph:t ovat tyypillisiä sinileväkukintojen aikana. 25
Valkjärvi, happitilanteen kehitys vuonna 27 Kyllästysprosentti 14 12 1 8 6 4 2 7 m 15.3.27 28.5.27 18.6.27 11.7.27 1.8.27 21.8.27 13.9.27 Päivämäärä Kuva 28. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 27. Valkjärvi, hapen kyllästysaste Kyllästysprosentti 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 196 1962 1964 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 29. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä. 26
Valkjärvi, ph ph 1 9.5 9 8.5 8 7.5 7 6.5 6 5.5 5 196 1962 1964 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 3. Veden ph-arvo Valkjärvessä. Sameusarvo kuvaa nimensä mukaisesti vedessä esiintyvää sameutta. Kirkkaan veden sameus on pienempi kuin 1, NTU (FNU). Lievästi samean veden sameus on välillä 1 5 NTU (FNU). Sameus ei ole vielä tässä vaiheessa selvästi silminnähtävää. Nämä arvot ovat tyypillisiä lievästi reheville järvivesille. Kesällä sameus on suurempi kuin talvella päällysvedessä esiintyvän leväsamennuksen takia. Valkjärven sameusarvot olivat lopputalvella vuonna 27 välillä 11 13 NTU eli kuvastivat varsin sameita oloja. Sameutta ovat kohottaneet ilmeisesti lumen sulamisvesien myötä järveen kulkeutuneet ainekset. Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 31). Fosforitaso on kuitenkin edelleen varsin korkea. Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforin keskipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi rehevältä järveltä. Valkjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli kasvukaudella vuonna 27 välillä 14 41 (Kuva 33). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17, molemmat ravinteet voivat säädellä levätuotantoa. Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Valkjärvellä fosfori näyttäisi pääasiallisesti olleen minimiravinteena, mutta hetkellisesti niin fosfori kuin typpi olisi voinut säädellä levätuotantoa. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus sai vuonna 27 arvoja välillä 5 29 µg/l (Kuva 34). Tulosten perusteella Valkjärvi vaihteli lievästi rehevästä erittäin rehevään. Valkjärven pohjoispäässä seurattiin järven levätilannetta kesäkuun alusta elokuun loppuun. Järvellä havaittiin alueellisessa leväseurannassa vuonna 27 vähän levää 27
elokuun alku- ja loppupuolella. Valkjärven alueellisen leväseurannan piste kuuluu osana myös valtakunnalliseen leväseurantaan. Valkjärvi, kokonaisfosfori 8 7 6 Kok. P µg/l 5 4 3 2 1 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 31. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä. Valkjärvi, kokonaistyppi 25 2 Kok. N µg/l 15 1 5 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 25 27 Kuva 32. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä. 28
Valkjärvi, typpi/fosforisuhde 1 9 8 7 6 N:P 5 4 3 2 1 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 25 27 Kuva 33. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai 31.7. arvon 185. Valkjärvi, a -klorofylli 5 45 4 35 Chl-a µg/l 3 25 2 15 1 5 21 23 25 27 Kuva 34. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus. Valkjärvellä tehtiin levähaittahavainto lokakuun loppupuolella 27, josta otettiin näyte. Suomen ympäristökeskus mikroskopoi näytteen ja sen valtalajina oli Woronichinia 29
naegeliana -sinilevä. Lisäksi näytteessä oli Cryptomonadales-nieluleviä ja vähän Anabaena sp. ja Aphanizomenon sp. sinileviä. Anabaena-sukuun kuuluvat sinilevät voivat muodostaa myös myrkyllisiä kantoja. Valkjärveltä ei otettu muita kasviplanktonnäytteitä vuonna 27. Myöskään Nurmijärven muilla järvillä ei tutkittu vuonna 27 kasviplanktonlajistoa. 5.5.1 Valkjärven vesikasvillisuus Hanna Sinkko tutki Valkjärven vesikasvillisuutta vuosina 24 27 (Sinkko 27). Työn tavoitteena oli tehdä selkoa Valkjärven vesikasvillisuudesta ja vesi- ja rantakasvilajistosta. Valkjärven vesikasvillisuutta ei aiemmin ole tutkittu. Tutkimustulosten on tarkoitus palvella järven kunnostustyötä, virkistyskäytön suunnittelua ja luoda mahdollisuus kasvillisuuden kehityksen seuraamiseen. Vesikasvien esiintymisen perusteella voidaan usein tehdä päätelmiä vesistön tilasta ja kasvillisuuden muutoksia seuraamalla saada tietoa myös sen kehityssuunnasta ja ympäristötekijöiden muutoksista. Näin ollen vesikasvit toimivat bioindikaattoreina eli ympäristön tilan ilmentäjinä. Vaikka Valkjärvi ei kooltaan ole suuri, sen piirteet ovat monipuoliset: etelä- ja pohjoispään lahdet ovat matalia ja pohja-aines on hienojakoista. Kivikkorannat reunustavat järveä idässä ja lännessä. Lisäksi tavataan kallioita. Vesikasvillisuudessa on havaittavissa poispäin rannasta kuljettaessa karkeasti jaotellen seuraavat vyöhykkeet: ilmaversoisten vyöhyke, ilmaversoisten, kelluslehtisten ja uposlehtisten vyöhyke, pohja- ja uposlehtisten vyöhyke, kellus- ja uposlehtisten vyöhyke sekä syvimmällä uposlehtisten vyöhyke. Vyöhykkeisyys ei Valkjärvellä kuitenkaan ole kovin selvää. Maastotutkimusten perusteella piirrettiin lajikohtaiset levinneisyyskartat. Tarkemmin tutkittiin pohjoispään lahti, josta piirrettiin erillinen kasvillisuuskartta. Pääosa tutkimusaineistosta kerättiin kesällä 24, mutta järven kasvillisuuden tilaa käytiin silmämääräisesti arvioimassa myös vuosien 25 27 kesinä. Tutkimustulokset olisivat olleet hyvin erilaisia, jos maastotyöt olisi tehty vain vuosina 25 27, sillä kasvillisuudessa oli selvästi havaittavissa muutoksia eri vuosien välillä. 24 oli hyvin runsassateinen. Sateet tehostivat veden sekoittumista ja vaihtumista, rikkoivat rantoja ja kuljettivat sedimenttejä ja ravinteita järveen. Vesikasvillisuus vuonna 24 oli hyvin elinvoimaista ja silminnähden runsaampaa kuin seuraavina vuosina. Valkjärven kasvillisuus on rehevää ja kasvustot keskittyvät järven lahtiin, joissa vesi on matalampaa ja pohja pehmeämpi. Kasvillisuus on rehevintä savipohjilla. Ilmaversoisten muodostamat kasvustot ovat laajimmillaan pohjoispään lahdessa. Lahdista löytyvät myös runsaimmat kelluslehtisten (kuten ulpukoiden) ja uposlehtisten kasvustot. lehtisten lajien kasvustot keskittyvät häiriöpaikkoihin, kuten mökkirantoihin, ja ovat muualla vähäisiä. Kasvillisuus ulottuu 3 4 metrin syvyyteen. Muilla rantatyypeillä kasvillisuus on harvempaa ja lajistossa on havaittavissa eroja. 3
Valkjärvi on luonnostaan rehevä, mutta ihmisen toiminta on rehevöittänyt sitä entisestään. Järven ravinteisuustaso ja sijainti huomioon ottaen vesikasvilajisto on savikkoalueen järvelle varsin tyypillistä. Makrofyyttilajien määrä (34 lajia) on kohtuullinen tämän kokoiselle ja tyyppiselle järvelle, mutta ei yllä läheskään runsaslajisimpien järvien lajimäärään. Lajisto koostuu ravinteisuusvaatimuksiltaan hyvin erilaisista lajeista. Valtaosa lajeista on ravinteisuusvaatimuksiltaan meso-eutrofisia tai eutrofisia (23 lajia). Järveltä löytyy myös joitain oligotrofian ilmentäjiä. Kaikki vesikasvien elomuotoryhmät ovat järvellä edustettuina. Ilmaversoisten lajimäärä on huomattava (yli 1/3 lajeista). Lajistoon kuuluu mm. leveä- ja kapeaosmankäämi sekä osmankäämiristeymä, palpakoita, sarjarimpi ja ratamosarpio. Järven rehevyyteen viittaa ilmaversoisten lisäksi myös kelluslehtisten runsaus, ulpukka näistä huomattavimpana, joukossa myös uistinvitaa ja palpakoita. Myös uposlehtisiä on paljon, yleisimpinä lajeina vesirutto, tylppälehtivita ja pyörösätkin. Myös irtokeijuja karvalehti on uposkasvien vyöhykkeessä valtalajeja. Vuonna 24 vesirutto ja karvalehti olivat järven ylivoimaiset valtalajit, mutta muina vuosina niitä oli vähemmän. lehtiset (kuten hapsiluikka ja lahnanruohot) ovat järvellä edellisiä harvinaisempia ja niukempia, mutta niiden selviytymistä edesauttavat mm. erilaiset ihmisen aiheuttamat häiriöt kasvillisuudessa. Tulevaisuudessa Valkjärven lajisto pysynee jokseenkin samanlaisena, sillä järven sisäisestä kuormituksesta ei heti päästä eroon, vaikka muut päästöt olisivatkin kurissa. n pehmentymisen ja sukkession etenemisen seurauksena ilmaversoiset, kuten leveäosmankäämi ja kapeaosmankäämi sekä niiden risteymä voivat runsastua. 6. Lähteet FCG Planeko Oy 28. Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailu - yhteenveto 27. 8 s. + liitteet. Ilmatieteen laitoksen tiedotteet vuodelta 27. Kauppinen, E. 28. Nurmijärven Valkjärvi Hapetinlaitteiden tekninen toiminta vuonna 27. Vesi-Eko Oy. 3 s. Sinkko, H. 27. Nurmijärven Valkjärven putkilokasvisto ja vesikasvillisuus. Pro gradu työ, Helsingin yliopisto. 84 s. + liitteet. Suomen ympäristökeskuksen kuukausittaiset vesitilannekatsaukset vuodelta 27. Uudenmaan ympäristökeskus 28. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vesistöjen ja rannikkovesien tila vuonna 27. 18 s. 31