Talviuintipaikkojen turvallisuus Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella vuonna 2015 Raportti joulukuu 2015
RAPORTTI Talviuintipaikkojen turvallisuus Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella vuonna 2015 Taustaa Itä-Suomen aluehallintoviraston sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) välisessä tulossopimuksessa oli alueelliseksi valvontaprojektiksi vuodelle 2015 sovittu talviuintipaikkojen turvallisuuden valvonta. Talviuintipaikkojen määrä on Itä-Suomessa hieman vähentynyt viime vuosina. Vuonna 2013 yhteistoiminta-alueet ilmoittivat alueellaan olevan yhteensä 55 talviuintipaikkaa, kun niitä oli kaksi vuotta aiemmin kymmenen kappaletta enemmän. Valvontaprojektiin osallistuneet seitsemän valvontayksikköä ilmoittivat alueellaan olevan 42 talviuintipaikkaa ja yhteensä talviuintipaikkoja Itä-Suomen alueella oli vuonna 2015 noin 50. Vuonna 2005 Itä-Suomen lääninhallituksen toimesta järjestettiin avantouintipaikkojen turvallisuuden valvontaprojekti. Tuolloin kaikista alueen talviuintipaikoista tarkastettiin yli 85 prosenttia. Onnettomuuksia raportoitiin yhdeksässä talviuintipaikassa, mutta ne olivat lähinnä liukastumisten aiheuttamia vähäisiä loukkaantumisia. Raportissa mainittiin myös kahdesta hukkumistapauksesta, mutta ne eivät johtuneet talviuintipaikan puutteista. Tuolloin liukkautta pidettiin selvästi suurimpana turvallisuusriskinä. Projektin perusteella alueen talviuintipaikkojen turvallisuudessa oli merkittävästi puutteita eikä yksikään tarkastettu talviuintipaikka selvinnyt ilman huomautuksia. Sovellettu lainsäädäntö Valvontaprojektissa sovellettiin kuluttajaturvallisuuslakia (KuTuL) (920/2011) sekä valtioneuvoston asetusta kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004). KuTuL:n 5 säädetään huolellisuusvelvoitteesta. Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tarjoamastaan kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava siihen liittyvät riskit. Talviuintipaikat ovat KuTuL:n tarkoittamia kuluttajapalveluja, joiden turvallisuudesta vastaa palvelun tuottaja eli talviuintipaikan ylläpitäjä. Tämän velvollisuuden noudattamista ja talviuintipaikkojen turvallisuutta valvoo paikallisesti kunnan kuluttajaturvallisuusviranomainen. Käytännössä valvontaa tekevät terveystarkastajat. Kuluttajavirasto on tehnyt Turvallinen talviuintipaikka -ohjeen yhdessä Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton, Suomen Latu ry:n ja opetusministeriön kanssa. Ohjeessa käydään läpi lyhyesti talviuintipaikkojen turvallisuuden kannalta tärkeät asiat. Ohjeita talviuintipaikoista ja niiden rakentamisesta löytyy myös opetusministeriön Liikuntapaikkajulkaisusta numero 90 Uimarantaopas. Projektin tavoitteet Projektin tavoitteena oli selvittää talviuintipaikkojen turvallisuus sekä ylläpitäjien valmiudet Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Tarkoituksena oli, että talviuintipaikkojen tarkastukset tehdään valvontakriteereihin ja riskinarviointiin perustuen. Tarkastuksista laadittiin tarkastuskertomukset, puutteista annettiin korjauskehotukset ja tarvittaessa tehtiin jälkitarkastukset. 2
Projektin toteutus Itä-Suomen aluehallintovirasto lähetti 10.12.2014 alueensa valvontayksiköille projektikirjeen. Valvontayksiköitä ohjeistettiin käyttämään tarkastuksissa aluehallintoviraston päivittämää talviuintipaikkojen tarkastuslistaa. Projektikirjeen liitteenä lähetettiin raportointilomake, jolla valvontayksiköt toimittaisivat yhteenvedon aluehallintovirastolle tarkastusten päätyttyä. Raportoinnin pystyi tekemään myös Webropol-kyselyn kautta. Tätä mahdollisuutta hyödynsi vain yksi vastaaja. Valvontayksiköille toimitettiin myös kuluttajaviraston laatima Turvallinen talviuintipaikka - ohje. Tarkastukset pyydettiin tekemään vuoden 2015 tammikuun ja maaliskuun välisenä aikana. Raportointilomakkeiden palautus tuli tapahtua viimeistään 30.4.2015. Projektin tulokset Suoritetun turvallisuusprojektin perusteella Itä-Suomen talviuintipaikkoja voidaan pitää varsin turvallisina. Tarkastetuissa talviuintipaikoissa oli tapahtunut ainoastaan kaksi vähäistä liukastumisonnettomuutta. Vaikka onnettomuuksia oli tapahtunut hyvin vähän, ainoastaan yksi talviuintipaikka selvisi ilman tarkastajien neuvontaa ja ohjausta. Se tarkoittaa, että 37 talviuintipaikassa oli sellaisia puutteita tai epäkohtia, joista kunnan terveystarkastajan piti huomauttaa. Nämä eivät kuitenkaan olleet puutteita, jotka aiheuttaisivat vaaraa käyttäjille. Vain kahdelle talviuintipaikalle kunnan terveystarkastaja antoi kirjallisen kehotuksen korjata tai poistaa vaaraa aiheuttava kohta. Itä-Suomen aluehallintoviraston alueen kahdeksasta valvontayksiköstä seitsemän osallistui skeittauspaikkojen turvallisuusprojektiin. Ainoastaan Itä-Savon sairaanhoitopiiri ei pystynyt osallistumaan. Osallistuneiden valvontayksiköiden alueella oli yhteensä 42 talviuintipaikkaa ja niistä tarkastettiin 38 kappaletta (90 prosenttia). Talviuintipaikkojen turvallisuutta käytiin kuntien terveystarkastajien suorittamissa tarkastuksissa läpi tarkastuslistan mukaan, jolloin kaikki turvallisuuteen liittyvät kohdat tarkastettiin. Tarkastetuissa talviuintipaikoissa ilmoitettiin tapahtuneen vain kaksi onnettomuutta, jotka olivat avannon ulkopuolella tapahtuneita liukastumisia. Ylläpitäjät pitivätkin liukastumisia talviuintipaikkojen suurimpana onnettomuusriskinä. Kaikki seitsemän valvontayksikköä mainitsi liukastumiset yhdeksi merkittävimmistä riskeistä. Viiden valvontayksikön alueella nostettiin sairauskohtaukset toiseksi suureksi riskitekijäksi. Kahdesti mainittiin yksin uinti ja hukkuminen. Muita riskitekijöitä olivat esimerkiksi hengen salpautuminen ensikertalaisella, käyttäytyminen vastoin ohjeita, päihtyneet henkilöt sekä lasten leikkiminen ja mäenlasku lähellä avantoa. Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) 6 pykälän mukaan talviuintipaikan toiminnan aloittamisesta, muuttamisesta ja toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on tehtävä ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle. 30 palveluntarjoajaa (79 prosenttia) tiesi ilmoitusvelvollisuudesta, mutta ilmoituksia oli tehty vain kahdeksan kappaletta. Syy vähäisille ilmoituksille oli, että suurin osa talviuintipaikoista oli aloittanut toimintansa ennen vuotta 2012, jolloin ilmoituksen tekeminen astui voimaan eikä takautuvia ilmoituksia ole tarvinnut tehdä. Kaikissa tarkastetuissa talviuintipaikoissa uintiin käytetyt avannot katsottiin olevan riittävän suuria. Myös kaikissa avannoissa sähkölaitteet, kuten pumput ja valot, oli sijoitettu turvallisesti niin, ettei niistä aiheutunut uimareille vaaraa. Talviuintipaikka olisi hyvä tarkastaa sukeltamalla ennen uintikauden alkamista, jotta mahdollisesti vammoja aiheuttavat esineet saataisiin poistettua avannon pohjalta. Kuitenkin 14 talviuintipaikassa 3
Tulosten arviointi tarkastusta ei ollut tehty sukeltamalla. Myös avannon merkinnöissä oli puutteellisuutta. 11 avannon vierellä ei ollut kylttiä, jossa olisi kerrottu avannon syvyys. Lisäksi yhdeksän avannon aluetta ei ollut merkitty asianmukaisesti. Avantoihin johtavat kulkutiet ja laiturit olivat tarkastusten perusteella oikein hyvässä kunnossa. Reitti avannoille oli kaikissa kohteissa selkeä ja valaistus niin avannolla kuin lähiympäristössäkin oli riittävä. Yhdessä paikassa oli puutteita liukkauden estossa. Ainoastaan kahdessa talviuintipaikassa oli havaittu puutteita laiturien kunnossa. Myös avantoihin johtavat portaat olivat pääsääntöisesti kunnossa ja ne olivat riittävän ulottuvat molemmista päistä. Kaiteet olivat lähes jokaisessa talviuintipaikassa turvalliset ja helpot tarttua eikä kahta paikkaa lukuun ottamatta askelmissa ollut moitteen sijaa. Ainoa selkeä ongelman paikka oli portaiden kapeus, sillä vain joka toisessa talviuintipaikassa avantoon pääsi ja sieltä pois samanaikaisesti. Vain kahdessa talviuintipaikassa ei pelastusrengas ollut riittävän helposti saatavilla avannon läheisyydessä. Sen sijaan 16 paikasta puuttui heittoliina, joka helpottaisi pelastustoimia joissain tapauksissa. Ensiapukaappi löytyi näkyvältä paikalta ja se oli asianmukaisesti varusteltu 31 talviuintipaikassa (82 prosenttia). Elvytysohjeet löytyivät 32 pukuhuoneesta (84 prosenttia). Pukuhuoneet olivat hyvin puhtaita ja niitä siivottiin riittävän usein. Saunatilojen turvallisuus vaikutti myös hyvältä. Lähes kaikki kiukaat, jotka eivät olleet muuten suojassa kosketukselta, olivat ympäröityinä turvakaiteilla. Hieman huolestuttavaa oli, että peräti 17 pukuhuoneessa ei ollut lainkaan sammutinta tai palovaroitinta. Opasteissa ja ohjeissa esiintyi jonkin verran toivomisen varaan. Kymmenessä talviuintipaikassa turvataulu, jossa pitää olla esimerkiksi paikan yhteystiedot, ei ollut sijoitettu asianmukaiselle paikalle. Viidestä turvataulusta puuttui ainakin osa tarvittavista tiedoista. Sen sijaan lähes kaikissa talviuintipaikoissa turvallisuusohjeet olivat näkyvällä ja tarkoituksenmukaisella paikalla. Lähes kaikkien talviuintipaikkojen rakennukset ja laiturit oli huollettu ja tarkastettu riittävän usein. 34 paikassa turvavarusteet ja ohjeet tarkastetaan viikoittain. Näistä tarkastuksista pidettiin kirjaa vain 11 talviuintipaikassa. Kävijämääristä ei pidetä talviuintipaikoissa kirjaa, joten niiden arviointi oli hankalaa. Palveluntarjoajien arvioiden perusteella suurimman talviuintipaikan viikkokävijämäärä oli 800 uimaria ja pienimmän vain viisi uimaria. Keskimääräinen kävijämäärä saattaisi asettua jonnekin 100 ja 200 viikkokävijän väliin. Talviuintipaikat ovat Itä-Suomessa tämän projektin tulosten perusteella varsin turvallisia. Onnettomuuksia on tapahtunut hyvin vähän eivätkä ne ole olleet vakavia. Toisaalta lähes jokaisessa tarkastetussa talviuintipaikassa oli puutteita, joihin kuntien terveystarkastajat antoivat neuvontaa ja ohjausta. Suurin osa puutteista oli pieniä ja helposti korjattavia. Tarkastusten perusteella avannot olivat asiallisessa kunnossa, mutta jonkin verran huomauttamista löytyi avantojen merkinnöistä. Laitureissa tai kulkuteissä ei löytynyt juurikaan mainittavaa. Avantoihin liittyen eniten huomauttamista löytyi avantoon johtavista portaista, sillä ne olivat niin kapeita, että kaksi ihmistä ei mahtunut ohittamaan toisiaan. Pelastusvälineet olivat kunnossa, joskin heittoliinoja puuttui aika monen avannon reunalta. Myös ensiapuvälineitä löytyi talviuintipaikoista varsin hyvin. Pukuhuoneet ja saunat olivat hyvässä hoidossa, mutta aivan liian monesta pukuhuoneesta puuttui sammutin ja palovaroitin. Talviuintipaikkojen turvatauluissa esiintyi jonkin verran puutteita, mutta ne pystytään korjaamaan hyvin helposti. Vertailtaessa edelliseen Itä-Suomessa tehtyyn talviuintipaikkoja koskevaan turvallisuusprojektiin olivat tulokset kehittyneet positiivisesti. Vuonna 2005 tehdyssä projektissa oli onnettomuuksia raportoitu yhdeksässä talviuintipaikassa. Kymmenen 4
vuotta myöhemmin raportoitiin onnettomuuksia ainoastaan kaksi. Vaikka jokainen onnettomuus on liikaa, voidaan Itä-Suomen talviuintipaikkojen turvallisuutta ainakin onnettomuuksien määrällä mitaten pitää oikein hyvänä. Jatkotoimet ja kehittäminen Vaikka onnettomuuksia tapahtui talviuintipaikoissa vähän eivätkä ne olleet vakavia, on huomioitava, että lähes kaikissa talviuintipaikoissa oli jotain huomautettavaa. Tarkastukset tehneet terveystarkastajat antoivat neuvontaa ja ohjausta 37 talviuintipaikalle ja ainoastaan yhdellä talviuintipaikalla asiat olivat niin hyvin, ettei terveystarkastajalla ollut mitään huomauttamista. Vaikka neuvonta ja ohjaus tarkoittavat vain lieviä puutteita talviuintipaikkojen toiminnassa, osoittaa ohjauksen tarpeen suuri määrä sitä, että laitoksiin kohdistuneita tarkastuksia ei tehdä aivan turhaan. Talviuintipaikkojen hyvä turvallisuus on osoitus ylläpitäjien halusta tarjota asiakkailleen turvallista palvelua. Myös kuntien terveystarkastajien vuosien aikana tekemät tarkastukset ja niiden yhteydessä antamat asiantuntevat neuvot turvallisen talviuintipaikan muodostamisessa on luonut edellytykset, joiden avulla Itä-Suomessa uimarit voivat harrastaa talviuintia turvallisissa puitteissa. Kokeneiden terveystarkastajien suuri apu näkyy erityisesti uusien ja kokemattomien yrittäjien neuvonnassa, jolloin uusi talviuintipaikka on turvallinen heti sen avautuessa. Mikäli meneillään oleva kuluttajaturvallisuuslain muutos toteutuu, siirtyy kuluttajaturvallisuusvalvonta kunnilta Tukesille. Esityksen mukaan valvonta tapahtuisi vastaisuudessa Helsingistä ja Rovaniemeltä käsin. Samalla kohteiden tarkastukset vähenisivät radikaalisti ja tapahtuisivat lähinnä pelkästään saatujen ilmoitusten perusteella. Valvonnan painopiste suunnattaisiin omavalvonnan kehittämiseen, mikä onkin erittäin merkittävä kehittämissuunta, mutta onko se riittävä säilyttämään palvelujen turvallisuuden. Ainakin nämä hyväksi havaitut alueelliset kuluttajaturvallisuusprojektit jäävät tekemättä eikä niiden tarjoamaa kattavaa informaatiota eri sektoreiden turvallisuustasosta saada enää tulevaisuudessa. Lisätietoja: tarkastaja Matti Koskela, matti.koskela@avi.fi, p. 0295 016 913 5