Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 38

Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 38 KIRKKONUMMI (38) LUO-alue sijaitsee Kirkkonummen lounaisosissa Hilan kylän länsipuolella ja Upinniemen (Obbnäs) kylän koillispuolella asumattomalla kallioisella metsäalueella, joka kuuluu puolustusvoimien harjoitusalueeseen koillisinta nurkkausta lukuunottamatta. osalta erityisesti puustotietoihin (puulajit, kasvupaikka, erityisyys ja metsänkäyttötiedot). selittävät myös kohteen eteläosaan ulottuva valtakunnallisesti arvokas kallioalue (Haukipää, tunnus: KAO010040; arvoluokka 4, arvokas) sekä vähäisessä määrin ojittamattomat suot ja soistumat ja pienialainen laguunin ranta-alue. Koillisimpaan kärkeen ulottuu valtakunnallisesti arvokasta lintualuetta (Hilan FINIBA-alue). Kohteella on havaittu uhanalainen (vaarantunut) keltakänsikkä (Cristinia gallica) ja silmälläpidettävä oranssikääpä (Hapalopilus aurantiacus). Alueelta ja sen lähiympäristöstä on havaintoja vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx), jotka ovat luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja. Alue on hyvin kytkeytynyt ympäristön muihin arvokkaisiin luontoalueisiin. Siellä ja ympäristössä on jonkin verran ihmisen aiheuttamia ekologisia häiriötekijöitä, erityisesti armeijan toiminnan aikaansaamia ajouria ja muuta kulutusta sekä pienimuotoisia hakkuita ja asutusta. Kohteen välitön yhteys laajoihin kallio- ja metsäalueisiin parantaa sen ekologista tilaa. luontopiirteistä 5,4-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 5,4). Zonation-tarkastelussa, keskiarvoksi tulee 94,6

Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 120 KIRKKONUMMI (120) LUO-alue sijaitsee Kirkkonummen länsiosissa Evitskogin kylän eteläpuolella ja Volsin kylän länsipuolella asumattomalla kallioisella metsäalueella. Kohde rajautuu etelässä, kaakossa ja idässä Meiko-Lappträskin Natura 2000 -alueeseen (tunnus: FI0100021), jolla on muutama luonnonsuojelualue (Grenomossen, Meiko, Volsin lehdot) sekä soiden- ja vanhojen metsien suojeluohjelmien rajauksia. osalta erityisesti valtakunnallisesti arvokkaaseen kallioalueeseen (Isbergen-Korsolamsbergen, tunnus: KAO010037; arvoluokka 4, arvokas) sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaaseen lintualueeseen (Meiko-Lappträsketin FINIBA- ja MAALI-alue). selittävät vähäisemmässä määrin myös puustotiedot (puulajit, kasvupaikka, erityisyys ja metsänkäyttötiedot) sekä melko laajat ojittamattomat suot ja soistumat. Alueelta ja sen lähiympäristöstä on havaintoja vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx) ja lähiympäristöstä silmälläpidettävästä saukosta (Lutra lutra), jotka ovat luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja. Alue on erittäin hyvin kytkeytynyt ympäristön muihin arvokkaisiin luontoalueisiin. Kohteella ja osin ympäritössäkin on huomattavia ihmisen aiheuttamia ekologisia häiriötekijöitä: laaja-alaisia hakkuita ja ojituksia sekä voimajohtolinja. Alue on kuitenkin melko kaukana asutuksesta sekä välittömässä yhteydessä Meikon alueen laajoihin metsä- ja suoalueisiin, mikä parantaa sen ekologista tilaa. luontopiirteistä 2,0-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 2,0). Zonation-tarkastelussa, keskiarvoksi tulee 93,6

Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 121 KIRKKONUMMI (121) LUO-alue sijaitsee Kirkkonummen keskiosissa Bondarbyn ja Gunnarsbyn pohjoispuolella lähes asumattomalla kallioisella metsäalueella. osalta erityisesti pääosan kohteesta kattavaan valtakunnallisesti arvokkaaseen kallioalueeseen (Gunnarsbyn Högberget, tunnus: KAO010041; arvoluokka 4, arvokas). selittävät vähäisemmässä määrin myös pienialainen arvokas elinympäristö (vähäpuustoinen suo), puustotiedot (puulajit, kasvupaikka, erityisyys ja metsänkäyttötiedot) sekä ojittamattomat suot ja soistumat. Alueelta ja sen lähiympäristöstä on havaintoja vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx), joka on luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji. Alue on kohtalaisen hyvin kytkeytynyt ympäristön muihin arvokkaisiin luontoalueisiin. Kohteella ei juurikaan ole ihmisen aiheuttamia ekologisia häiriötekijöitä, mutta ympäristössä on hakkuita, golfkenttä ja asutusta. luontopiirteistä 1,7-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 1,7). Zonation-tarkastelussa, keskiarvoksi tulee 91,9

Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 122 KIRKKONUMMI (122) LUO-alue sijaitsee Kirkkonummen itäosissa Tanskarlan (Danskarby) kylän koillispuolella kallioisia metsäalueita ja kulttuurimaisemaa sisältävällä alueella. Kohde rajautuu kaakossa ja etelässä osin Natura 2000 -alueeseen (Medvastö-Stormossen, tunnus: FI0100024), jolla on luonnonsuojelualueita (Gumbackanranta, Kuokkamaa ja Långvikin lehdot). osalta erityisesti maakunnallisesti arvokkaisiin perinnebiotooppeihin (merenrantaniittyjä; Abramsbyn laitumet) sekä muihin ruohostomaihin (nurmet ja niityt, laitumet, peltopientareet). selittävät myös alueen puustotiedot (puulajit, kasvupaikka, erityisyys ja metsänkäyttötiedot) ja ranta-alueen kohteet (rajautuu osin rannikkokosteikoihin/tulvamaihin, kapeaan murtovesilahteen sekä laguuneihin) sekä vähäisessä määrin ojittamattomat pienimuotoiset suot ja soistumat. Kohde kuuluu lounaisnurkastaan valtakunnallisesti arvokkaaseen lintualueeseen (Etelä-Kirkkonummen kosteikot FINIBA-alue). Kohteella on havaittu uhanalainen (vaarantunut) kääpäpimikkä (Neomida haemorrhoidalis). Alueelta ja sen lähiympäristöstä on yksittäisiä havaintoja vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx), joka on luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji. Alue on hyvin kytkeytynyt ympäristön muihin arvokkaisiin luontoalueisiin. Kohteella ja etenkin sen ympäristössä on jonkin verran ihmisen aiheuttamia ekologisia häiriötekijöitä: hakkuita, asutusta ja golfkenttä. Alueen ekologinen tila on kaiken kaikkiaan hyvä. luontopiirteistä 5,4-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 5,4). Zonation-tarkastelussa, keskiarvoksi tulee 96,0

Kirkkonummi Espoo, LUO-aluetunnus 127 KIRKKONUMMI ESPOO (127) LUO-alue sijaitsee Kirkkonummen itäosissa ja osin myös Espoon länsiosissa Luoman (Bobäck) kylän luoteispuolella ja Vitträskin kylän itäpuolella pääosin asumattomalla kallioisella metsäalueella. Kohde rajautuu koillisessa osin Hällkärrin luonnonsuojelualueeseen ja sen keskiosissa on Goddarsbölebergenin tammimetsän luonnonsuojelualue. osalta erityisesti arvokkaaseen luontotyyppiesiintymään (jalopuumetsikkö ja pähkinäpensaslehto) ja valtakunnallisesti arvokkaaseen kallioalueeseen (Goddarsbölebergen, tunnus: KAO010048; arvoluokka 4, arvokas). selittävät vähäisemmässä määrin myös puustotiedot (puulajit, kasvupaikka, erityisyys ja metsänkäyttötiedot), ruohostomaat (nurmet ja niityt, laitumet, peltopientareet), pienialainen rakentamaton ranta-alue sekä osittain ojittamattomat suot ja soistumat. Alueelta ja sen lähiympäristöstä on havaintoja silmälläpidettävästä saukosta (Lutra lutra) ja vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx), jotka ovat luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja. Alue on kohtalaisesti kytkeytynyt ympäristön muihin arvokkaisiin luontoalueisiin. Kohteella ja sen ympäristössä on jonkin verran ihmisen aiheuttamia ekologisia häiriötekijöitä (hakkuita, pienimuotoisia ojituksia, asutusta ja voimajohtolinja), mutta sen välitön yhteys laajempaan metsäalueeseen parantaa alueen ekologista tilaa. luontopiirteistä 3,9-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 3,9). Zonation-tarkastelussa, pisteytetään prioriteettijärjestykseen niiden keskiarvoksi tulee 96,3 pistettä (maksimi 100).

Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 129 KIRKKONUMMI (129) LUO-rajaus sijaitsee Kirkkonummen Kolmperän ja Kauhalan välisellä kallioisella metsäalueella. LUO-rajaus koostuu neljästä osasta, jotka ympäröivät huomattavan arvokasta Kauhalan aluetta (virkistysalueena 4. vaihemaakuntakaavassa). Alueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsee Ämmässuon jätteenkäsittelyalue, ja pohjoispuolelta kulkevat Turuntie (tie 110) ja Helsinki-Turku-moottoritie (tie 1). LUO-alue on melko rauhallinen ja pirstoutumaton, mutta metsät ovat talousmetsinä hoidettuja. Kytkeytyneisyys Kauhalan alueeseen sekä Turun tien pohjoispuolelta alkavaan Nuuksion kansallispuistoon (johon liittyy myös maakunnallisesti arvokas Soidensuo) nostavat alueen ekologista merkitystä. LUO-rajauksen läntisin osa-alue (129a) sijaitsee Kakarbergetin Raakkalan valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen länsiosassa ja käsittää osia Raakkalan ja Brunnibergetin kalliometsistä sekä näiden väliin jäävän soistuneen painanteen, joka on osin ojittamaton. Kalliometsä on monin paikoin vanhapuustoista; lisäksi siihen sisältyy metsälain mukaisena erityisen tärkeänä elinympäristönä suojeltava jyrkänne. Alueelta on havaintoja vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx), joka on luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji. LUO-rajauksen pohjoisin osa-alue (129b) sijaitsee Hauklammen kaakkoispuoleisella alueella, joka kuuluu samaan valtakunnallisesti arvokkaaseen kallioalueeseen kuin läntinen osa-alue (129a). Rajaukseen sisältyy myös Hauklammen laskupuron vartta, missä on edustavia lehto- ja lehtokorpikuvioita. Laajalla kallioalueella on monin paikoin runsaslahopuustoisia alueita ja vanhaa metsää. Lisäksi länsireunassa on näyttäviä kalliojyrkänteitä. Rajaukseen kuuluu myös kallioalueiden lomassa olevia pienialaisia, ojittamattomia soita ja soistumia. LUO-rajauksen koillinen osa-alue (129c) sijaitsee Laitamaan itäpuolella. Rajaus käsittää pienen ojittamattoman Suonsilmä-nimisen suon, sen eteläpuolella olevia ojittamattomia soistumia, sekä suokohteita ympäröiviä kallioisia metsiä. Alueelta on lajihavainto mm. silmälläpidettävästä sääskilajista Macrocera grandis. LUO-rajauksen eteläisin osa-alue (129d) liittyy paitsi Kauhalan alueeseen, myös Espoon puolella olevaan LUO-kohteeseen (132). Alueen läpi virtaa osittain luonnontilaisen kaltaisia osuuksia sisältävä pieni puro, jonka varressa on lehtoa. Lisäksi rajaukseen sisältyy jyrkkäpiirteisiä kallionyppylöitä reunajyrkänteineen sekä pieni nevalaikku. Alue muodostaa eläinten liikkumisen kannalta erittäin tärkeän ekologisen käytävän Ämmässuon itä- ja länsipuolisten metsien välillä. Alueelta on runsaasti havaintoja vaarantuneesta ilveksestä, joka on luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji. luontopiirteistä 2,8-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 2,8). Zonation-tarkastelussa, keskiarvoksi tulee 93,1

Espoo Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 132 ESPOO-KIRKKONUMMI (132) Kartassa esitetty LUO-aluerajaus (taulukko) perustuu elinympäristöjen osalta tietoon alueen erityisen arvokkaista metsäelinympäristöistä sekä puustollisesta arvosta (puulajit, kasvupaikka, erityisyys ja metsänkäyttötiedot). Metsälaissa tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä alueella ovat mm. kaksi pienialaista suota alueen eteläosassa. Nämä sisältävät arvokkaita luontotyyppejä, mm. ruohokorpea, tihkupintoja, lyhytkorsinevaa, saranevaa ja tupasvillarämettä. Muita arvokkaita metsäelinympäristöjä ovat alueen puron- ja noronvarret, pienet lehtolaikut sekä jyrkänne. Alueella on myös useita pieniä soistumia, ja pohjoisosassa on vanhaa (tosin jo umpeutunutta) niittyä. Alue on potentiaalinen elinympäristö hirvieläimille ja suurpedoille, joista etenkin vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx, EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji) on hyvin runsaasti havaintoja alueelta. Alue on sijainniltaan keskeinen ekologisen verkoston toiminnan kannalta, sillä eläinten liikkuminen Ämmässuon itä-, etelä- ja länsipuolisten metsien välillä suuntautuu alueen kautta. Ekologisia häiriötekijöitä alueella ovat metsien paikoin intensiivinen talousmetsäkäsittely, Bockarmossenin vanha, tiheä ojitus sekä Ämmässuon jätteenkäsittelyalueen läheisyys. luontopiirteistä 2,6-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 2,6). Zonation-tarkastelussa, keskiarvoksi tulee 94,1

Siuntio Kirkkonummi, LUO-aluetunnus 95 SIUNTIO KIRKKONUMMI (95) LUO-alue sijaitsee Siuntion kaakkoisosissa kuntakeskuksen itäpuolella Bölen ja Djupbäckin kylien välissä pääosin metsäisellä ja kallioisella alueella. Kohde rajautuu lounaassa Degerbyn-Pikkalanjoen-Palojoen valtakunnallisesti merkittävään maisemakokonaisuuteen (tunnus: MAO010002). Itäpuolelta ja keskiosista kohde rajautuu Meiko-Lappträskin Natura 2000 -alueeseen (tunnus: FI0100021) sekä moniin luonnonsuojelualueisiin (Grenomossen, Heickas och Grefvas, Kela, Lappträskin lehto, Långträsk Lilla Blandträsk och Rudträsk, Malmsudden, Meiko, Nybacka strand, Tottendamm-Rudträsk, Triangeln-Degermossa, Östra Lappträsk). Alueen länsiosissa virtaa osa Siuntionjoen Natura 2000 -aluetta (tunnus: FI0100085). LUO-aluerajaus perustuu erityisesti linnustolliseen arvoon. Alue on linnustoltaan lähes kokonaisuudessaan kansallisesti ja maakunnallisesti arvokasta (Meiko-Lappträskin FINIBA- ja MAALI-alue). selittävät myös pienialaiset arvokkaat elinympäristöt (jyrkänteet, kallio, purot, rehevä korpi, vähäpuustoinen suo), pieni kalkkikallioesiintymä sekä kolmen valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen osat (arvoluokka 4, arvokas): idässä ja pohjoisessa Falkberget (tunnus: KAO010070), pohjoisessa Isbergen-Korsolamsbergen (KAO010037) ja luoteessa Svinberget-Kärrbacken (KAO010075). Vähäisemmässä määrin prioriteettiarvoon vaikuttavat laaja-alaiset osittain ojittamattomat suot ja soistumat, puustotiedot (puulajit, kasvupaikka, erityisyys ja metsänkäyttötiedot) sekä ruohostomaat (nurmet ja niityt, laitumet, peltopientareet). Kohteella on havaittu erittäin uhanalainen kalliosinisiipi (Scolitantides orion) sekä uhanalaiset (vaarantuneet) haapariippusammal (Neckera pennata), takkuhankajäkälä (Evernia divaricata), vahakeltasiipi (Eilema cereolum) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Alueelta ja sen lähiympäristöstä on havaintoja vaarantuneesta ilveksestä (Lynx lynx), silmälläpidettävästä saukosta (Lutra lutra) ja erittäin uhanalaisesta sudesta (Canis lupus), jotka ovat luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja. Alue on erittäin hyvin kytkeytynyt ympäristön muihin arvokkaisiin luontoalueisiin, erityisesti itään Meikon alueelle. Siellä on huomattavia ihmisen aiheuttamia ekologisia häiriötekijöitä: laajojakin hakkuita ja ojituksia. Kohde on välittömässä yhteydessä itäpuolen laajoihin ja vähän ihmishäiriöitä sisältäviin alueisiin, mikä parantaa sen ekologista tilaa. luontopiirteistä 1,4-kertaisesti verrattuna keskimäärin (tiheysarvo 1,4). Zonation-tarkastelussa, keskiarvoksi tulee 93,0 Zonation-analyysin jälkeen luo-alueen rajausta muutettiin niin, että alueen kaakkoispuolella oleva arvokas suoalue (Kirkkonummen Stormossen) irrotettiin luo-alueesta, sillä alueen oikeaksi maakuntakaavamerkinnäksi on arvioitu SL. Stormossenilla esiintyy rakenteellisen keidassuon piirteitä. Se on luokiteltu ekologisesti merkittäväksi ja luonnontilaiseksi.