KIRJALLINEN KYSYMYS 923/2001 vp Asumistuen ja työmarkkinatuen yhteensovittaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa on viime kuukausina käyty keskustelua siitä, paljonko työttömänä olevien perustoimeentulon turvaavaa peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea pitäisi korottaa. Yleinen arvio on, että tasokorotus on tarpeen. Niinpä valtion ensi vuoden talousarvioehdotuksessakin on varattu tähän tarkoitukseen 250 miljoonaa markkaa. Kun peruspäiväraha ja työmarkkinatuki nousevat, niin on huolehdittava niiden yhteensovittamisesta muiden tukimuotojen kanssa. Muuten voi käydä niin, että muiden tukimuotojen aleneminen syö korotuksesta suuren osan; pahimmillaan voi mennä miinuksellekin. Eräs epäkohta nousi esiin viime talvena tapahtuneen työmarkkinatuen korotuksen myötä. Kyse on tapauksista, joissa molemmat perheen aviopuolisot saavat työmarkkinatukea. Kun työmarkkinatuki viime talvena nousi kuukausitasolla 2 620 markasta 2 730 markkaan, merkitsi se kahden työmarkkinatukea saavan perheessä 220 markan bruttotulojen lisäystä kuukaudessa. Mutta toisaalta tämä pieni tulojen lisäys merkitsi sitä, että heidän asumistukensa aleni nettomääräisesti 73 markalla, koska perusomavastuu nousi 923 markasta 996 markkaan. Ja nousu tapahtui, vaikka asumiskustannuksissa taikka -olosuhteissa ei tapahtunut mitään muutosta. Ymmärrän sen logiikan, että tulojen lisäys vähentää yhteiskunnan tukea. Mutta kun on kyse työmarkkinatuen kaltaisesta minimitoimeentulosta, niin mielestäni on kohtuutonta, että pienestä, kustannustasoa jollain tavoin kompensoivasta korotuksesta tuntuva osa mitätöityy liian tiukan normituksen vuoksi. Tuntuukin ilmeiseltä, että tällaiset tapaukset, joissa perheen molemmat aviopuolisot saavat työmarkkinatukea, ovat asumistukinormeja laadittaessa jääneet epähuomiossa korjaamatta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä tavalla hallitus aikoo korjata asumistukijärjestelmää sellaisten perheiden osalta, joissa molemmat aviopuolisot saavat työmarkkinatukea, että työmarkkinatuen korotus ei osittainkaan mitätöidy vähenevänä asumistukena? Helsingissä 4 päivänä syyskuuta 2001 Reijo Kallio /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Reijo Kallion /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 923/2001 vp: Millä tavalla hallitus aikoo korjata asumistukijärjestelmää sellaisten perheiden osalta, joissa molemmat aviopuolisot saavat työmarkkinatukea, että työmarkkinatuen korotus ei osittainkaan mitätöidy vähenevänä asumistukena? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Asumistukea myönnetään ruokakunnille varsin tiukan tuloharkinnan mukaan. Tukea myönnetään 80 % ruokakunnan tulojen mukaan määräytyvän perusomavastuuosuuden ylittävistä, enintään kohtuullisista asumismenoista. Perusomavastuuosuus on alimmalla ns. täysimääräisen tuen tuloalueella 0 markkaa, jolloin asumistuki on 80 % vuokrasta. Tällä tuloalueella pysyttäessä tulon muutos ei vaikuta asumistuen määrään. Täysimääräiseen tukeen oikeuttavan tulotason yläpuolella asumistuki pienenee noin 30 45 % ruokakunnan bruttotulojen noususta. Täysimääräiseen asumistukeen oikeuttava tulotaso on asumistukeen lamavuosina tehtyjen säästötoimenpiteitten seurauksena alentunut huomattavasti niin, että ruokakunnan tuloista riippuva omavastuu alkaa kasvaa jo tuloalueella, jolla ruokakunnalla on vielä oikeus asumismenoista johtuvaan toimeentulotukeen. Toimeentulotukea saavalla ruokakunnalla bruttotulojen lisäys ei kasvata tuensaajan käytettävissä olevaa tuloa lainkaan, vaan toimeentulotuki pienenee nettotulojen kasvua vastaavasti. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että ensisijaiset etuudet olisivat sellaisella tasolla, että pysyvää toimeentulotuen tarvetta ei syntyisi perusmenoihin: elantomenoihin ja kohtuullisiin asumiskustannuksiin. Asumistukijärjestelmä tulisi mitoittaa siten, että asumistuki ulottuu täysimääräisenä ainakin toimeentulotukea vastaavalle bruttotulojen tasolle asti. Tuensaajan ei pitäisi joutua pysyvään toimeentulotuen tarpeeseen pelkästään kohtuullisten asumismenojensa vuoksi. Tämä oli periaatteellisena lähtökohtana, kun asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovitusta uudistettiin vuonna 1998. Tuolloin yksinäisten asumistuen saajien täysimääräiseen asumistukeen oikeuttava tuloraja nostettiin työmarkkinatukea vastaavalle bruttotulojen tasolle. Tällöin keskimääräisillä asumistuensaajien asumismenoilla toimeentulotuen tarve poistui. Käytettävissä olleen määrärahan puitteissa yhteensovitus voitiin uudistaa täydessä laajuudessa vain yksinäisillä tuensaajilla, jotka muodostavat huomattavan osan asumistuen ja toimeentulotuen saajista. Tämän jälkeen yksinäisten täysimääräiseen tukeen oikeuttavia tulorajoja on sitten asumistuen perusteissa korotettu II ja III kuntaryhmissä vuosina 2000 ja 2001 niin, että oikeus täysimääräiseen asumistukeen on säilynyt työmarkkinatuen korotusten jälkeenkin eikä työmarkkinatuen korotus ole pienentänyt asumistukea. Näitten rajojen korottamistarve vuoden 2002 asumistukiperusteissa nousee jälleen esille, jos työmarkkinatukea korotetaan kaavaillulla tavalla. Yhden hengen ruokakunnalla täysimääräisen asumistuen ulottamisella työmarkkinatuen tasolle on pyritty poistamaan tilanne, jossa ensisijaisen etuuden ohella tarvitaan toimeentulotukea. 2
Ministerin vastaus KK 923/2001 vp Reijo Kallio /sd Kahden hengen ruokakunnilla asumistuen tulojen mukaan määräytyvä perusomavastuuosuus kasvaa voimakkaasti jo toimeentulotukeen oikeuttavalla tulotasolla. Tämän vuoksi myös näiden perusteita tulisi kehittää toimeentulotuen tarpeen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Sama ongelma on myös lapsiperheillä, joiden tukiperusteiden parantamista on esitetty hallitusohjelmassa ja hallituksen asuntopoliittisessa strategiassa. Kirjallisessa kysymyksessä on tuotu esille tapaus, jossa työmarkkinatuen yhteensä 220 markan nousu aiheutti puolisoilla asumistuen pienentymisen 73 markalla. Itse asiassa asumistuen muutos on 80 % perusomavastuuosuuden noususta eli 58 markkaa kuukaudessa, koska asumistukea myönnetään 80 % hyväksyttyjen asumismenojen ja perusomavastuuosuuden erotuksesta. Tällä hetkellä kahden hengen ruokakunnalla täysimääräiseen asumistukeen oikeuttava tuloraja on kuntaryhmästä riippuen 3 000 3 300 markkaa kuukaudessa, kun kahden henkilön työmarkkinatuen määrä on 5 460 markkaa kuukaudessa. Tällä tulotasolla asumistuen perusomavastuu on jo 868 996 markkaa kuukaudessa. Tulojen noustessa perusomavastuuosuus kasvaa asumistuen tuloprogression mukaisesti tällä tulotasolla noin 33 % tulon noususta ja asumistuki pienenee 26 % tulon lisäyksestä. Tällä hetkellä asumistuen täysimääräiseen tukeen oikeuttavat tulorajat ovat kahden hengen ruokakunnalla liian alhaiset, koska työmarkkinatukea saavilla puolisoilla on vielä oikeus toimeentulotukeen asumistuen omavastuun vuoksi. Sen sijaan ei ole aivan selvää, tulisiko täysimääräinen tuki ulottaa kahden työmarkkinatukea saavan tulotasolle asti, jotta työmarkkinatuen korotus ei pienentäisi asumistukea. Työmarkkinatukea saavien puolisoiden tulot ovat kaksinkertaiset verrattuna yksinäiseen henkilöön, mutta kahden hengen ruokakunnan toimeentulotukea ja asumistukea myönnettäessä huomioitavat menot eivät nouse kaksinkertaisiksi. Puolisoiden toimeentulotuen perusosa on 1,7 kertaa yhden hengen perusosa ja asumistuessa hyväksyttävät asumismenot kasvavat noin 50 % yhden henkilön ruokakuntaan verrattuna. Näyttää siltä, että työmarkkinatukea saavat puolisot pystyisivät maksamaan nykyistä noin puolta pienempää perusomavastuuosuutta joutumatta toimeentulotuen tarpeeseen asumistuessa hyväksyttävien asumismenojen vuoksi. Täysimääräisen asumistuen nostaminen puolisoiden työmarkkinatuen tulotasolle merkitsisi asumistukiperusteiden tuntuvaa lieventämistä ja aiheuttaisi huomattavan asumistukimäärärahan tarpeen lisäyksen. Sitä ei voitaisi tehdä korottamatta myös tätä isompien ruokakuntien täysimääräiseen tukeen oikeuttavia rajoja, mihin sinänsä olisi tarvettakin. Uudistus tulisi koskemaan myös muita samalla tulotasolla olevia ruokakuntia. Työmarkkinatukea saavien puolisoiden tulotaso ylittää tällä hetkellä asumistukea saavien kahden hengen ruokakuntien keskimääräisen tulotason. Asumistukiperusteiden parantamista selvitetään ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä. Työryhmän tavoitteena on asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovituksen parantaminen, jossa keskeisenä on täysimääräiseen asumistukeen oikeuttavien tasojen määrittely suhteessa toimeentulotuen turvaamaan tulotasoon. Asumistuen tukiperusteiden parantamiseen on tarvetta myös puolisoiden muodostamilla kahden hengen ruokakunnilla. Ensisijaista asumistuen kehittämisessä on lapsiperheiden tukiperusteiden saaminen oikealle tasolle. Täysimääräisen tuen myöntäminen ruokakunnalle, jossa molemmat puolisot saavat työmarkkinatukea tai vastaavan suuruista tuloa, edellyttää vielä asian tarkempaa selvittämistä. Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Reijo Kallio /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 923/2001 rd: På vilket sätt ämnar regeringen korrigera systemet med bostadsbidrag med tanke på sådana familjer där vardera maken får arbetsmarknadsstöd, så att en höjning av arbetsmarknadsstödet inte ens delvis skall gå om intet i form av minskat bostadsbidrag? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Hushållen beviljas bostadsbidrag på basis av en mycket strikt inkomstprövning. I bidrag beviljas 80 % av de boendeutgifter som är skäliga och som överstiger den bassjälvriskandel som bestäms enligt hushållets inkomster. På det lägsta inkomstområdet för fullt bidrag är bassjälvriskandelen 0 mark, varvid bostadsbidraget utgör 80 % av hyran. Inom detta inkomstområde påverkar ändringar i inkomsterna inte bostadsbidragsbeloppet. Ovanför den inkomstnivå som berättigar till fullt bidrag minskar bostadsbidraget med ca 30 45 % av stegringen i hushållets bruttoinkomster. Den inkomstnivå som berättigar till fullt bostadsbidrag har efter de besparingsåtgärder som under lågkonjunkturen påverkade bostadsbidraget avsevärt sjunkit så att den självrisk som är beroende av hushållets inkomster aktualiseras redan inom det inkomstområde där hushållet alltjämt har rätt till utkomststöd på grund av boendeutgifterna. En ökning av bruttoinkomsterna för hushåll som får utkomststöd ökar inte alls de inkomster som bidragstagaren förfogar över, utan utkomststödet minskar motsvarigt som nettoinkomsterna ökar. Det är därför viktigt att de primära förmånerna ligger på en sådan nivå att något permanent behov av inkomststöd inte uppstår för de grundläggande utgifterna, nämligen uppehållskostnaderna och de skäliga boendekostnaderna. Bostadsbidragssystemet borde dimensioneras så att bostadsbidrag utgår till fullt belopp åtminstone till den nivå för bruttoinkomsterna som motsvarar utkomststödet. Bidragstagaren borde inte råka in i en situation där han kontinuerligt behöver utkomststöd enbart på grund av sina skäliga boendekostnader. Detta var den principiella utgångspunkten då sammanjämkningen av bostadsbidraget och utkomststödet sågs över år 1998. Då höjdes den inkomstgräns som berättigar ensamboende bostadsbidragstagare till fullt bostadsbidrag till den gräns för bruttoinkomsterna som motsvarar arbetsmarknadsstödet. Detta ledde till att behovet av utkomststöd försvann för de bostadsbidragstagare som hade genomsnittliga boendeutgifter. Inom ramen för de tillbudsstående anslagen kunde denna sammanjämkning genomföras i full utsträckning enbart för ensamboende bidragstagare, vilka utgör en avsevärd del av dem som får bostadsbidrag och utkomststöd. Därefter har de inkomstgränser för ensamboende som berättigar till fullt bidragsbelopp i kommungrupperna II och III höjts i grunderna för bostadsbidraget åren 2000 och 2001 så, att rätten till fullt bostadsbidrag har bibehållits också efter höjningar i arbetsmarknadsstödet, och så att en höjning i arbetsmarknadsstödet inte har minskat bostadsbidraget. Behovet att höja dessa gränser i grunderna för bostadsbidraget år 2002 kommer åter att aktualiseras, om arbetsmarknadsstödet höjs så som planerat. Genom att höja det fulla bostadsbidragsbeloppet för en persons hushåll till nivån för arbetsmarknadsstödet har man eftersträvat att 4
Ministerns svar KK 923/2001 vp Reijo Kallio /sd avveckla en situation där hushållet utöver primära förmånen också behöver utkomststöd. För två personers hushåll ökar den bassjälvriskandel som bestäms enligt hushållets inkomster kraftigt redan på en inkomstnivå som berättigar till utkomststöd. Av denna anledning borde också grunderna för dessa ses över så att behovet av utkomststöd kan minska eller avvecklas. Samma problem gäller också barnfamiljer; både regeringsprogrammet och regeringens bostadspolitiska strategi går in för att grunderna för stödet till dem skall förbättras. I det skriftliga spörsmålet refereras ett fall där en sammanlagt 220 marks höjning av arbetsmarknadsstödet gjorde att makarnas bostadsbidrag minskade med 73 mark. I själva verket är förändringen i bostadsbidraget 80 % av höjningen av bassjälvriskandelen, dvs. 58 mark i månaden, eftersom bostadsbidrag beviljas för 80 % av skillnaden mellan de godkända boendekostnaderna och bassjälvriskandelen. I detta nu är den inkomstgräns som berättigar två personers hushåll till fullt bostadsbidrag 3 000 3 300 mk per månad, beroende på kommungrupp, medan arbetsmarknadsstödet för två personer uppgår till 5 460 mark i månaden. På denna inkomstnivå ligger bassjälvriskandelen för bostadsbidrag redan på 868 996 mark per månad. Då inkomsterna ökar, ökar bassjälvriskandelen i enlighet med inkomstprogressionen på denna inkomstnivå till ca 33 % av inkomstökningen, och bostadsbidraget minskar med 26 % av inkomstökningen. I detta nu är de inkomstgränser som berättigar två personer till fullt bostadsbidrag alltför låga, eftersom makar som får arbetsmarknadsstöd ytterligare har rätt till utkomststöd på grund av självrisken för bostadsbidraget. Däremot är det inte helt klart, om det fulla bidraget borde utsträckas till inkomstnivån för två personer som får arbetsmarknadsstöd, för att en höjning av arbetsmarknadsstödet inte skall minska bostadsbidraget. Inkomsterna för makar som får arbetsmarknadsstöd är dubbelt det som en ensamstående får, men de utgifter som beaktas då utkomststöd och bostadsbidrag beviljas för två personers hushåll är inte två gånger så stora. Grunddelen för makars utkomststöd är 1,7 gånger grunddelen för en person, och de boendeutgifter som godkänns för bostadsbidrag ökar med ca 50 % jämfört med en persons hushåll. Det verkar som om makar som får arbetsmarknadsstöd skulle kunna betala en bassjälvriskandel som är ungefär hälften mindre än den nuvarande utan att behöva utkomststöd på grund av de boendeutgifter som godkänns för bostadsbidraget. En höjning av det fulla bostadsbidragsbeloppet till inkomstnivån för makars arbetsmarknadsstöd skulle innebära en avsevärd lindring i grunderna för bostadsbidraget och skulle orsaka ett avsevärt behov att öka bostadsbidragsanslagen. Detta vore inte möjligt utan en höjning av de gränser som berättigar större hushåll till fullt bostadsbidrag, vilket visserligen nog skulle behövas. Reformen skulle också gälla andra hushåll på samma inkomstnivå. Inkomstnivån för makar som får arbetsmarknadsstöd överstiger i detta nu den genomsnittliga inkomstnivån för två personers hushåll som får bostadsbidrag. En förbättring av grunderna för bostadsbidraget undersöks i en arbetsgrupp som miljöministeriet har tillsatt. Arbetsgruppen skall förbättra sammanjämkningen av bostadsbidraget och utkomststödet, och det centrala är att definiera de nivåer som berättigar till fullt bostadsbidrag i relation till den inkomstnivå som garanteras genom utkomststödet. En förbättring av grunderna för bostadsbidraget behövs också med tanke på två personers hushåll som består av makar. Det primära i utvecklingen av bostadsbidraget är att grunderna för stödet till barnfamiljer kommer på rätt nivå. Det krävs ytterligare utredningar om beviljande av fullt bostadsbidrag till hushåll där vardera maken får arbetsmarknadsstöd eller har inkomster av motsvarande storlek. Helsingfors den 26 september 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 5