ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2009

ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2009 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry - 0 -

Raportin valokuvat: Aarno Karels, Matti Hiltunen ja KKL - 1 -

ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Hietakallionkatu 2 53850 Lappeenranta www.ekkalatalouskeskus.fi ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2009 Aarno Karels ja Vesa Tiitinen Tarkkailun toimeksiantajat: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Metsä-Botnia Oy Ab, Joutseno Pulp Stora Enso Oyj, Imatraan tehtaat Tarkkailun ohjelma: Tarkkailun sisältö: Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma Tietoa kalaston rakenteesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, koetroolaukset, muikku- ja siikapopulaatio seuranta, muikunpoikasnuottaukset, kalojen hajuja makuvirheet, verkko- ja uistelukirjanpitokalastus. Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry, Hietakallionkatu 2, 53850 Lappeenranta, www.ekkalatalouskeskus.fi toiminnanjohtaja Aarno Karels, puhelin: 040-5171785, kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen, puhelin: 040-716120; - 2 -

- 3 -

ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2009 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO.... 5 2. ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS 6 3. KOETROOLAUKSET. 9 3.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet. 9 3.2. Kalaston rakenne selkävesille koetroolausten saaliiden perusteella... 11 3.2.1. Troolisaaliiden kokonaissaalis. 11 3.2.2. Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain. 12 3.2.3. Yksikkösaaliit lajeittain...... 12 3.2.4. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit. 16 3.3. Muikun populaatioseuranta. 17 3.3.1. Muikun yksikkösaaliit... 17 3.3.2. Hottamuikun (0+) yksikkösaaliit 18 3.3.3. Muikun kasvu. 19 3.3.4. Muikkupopulaatioiden ikäjakauma.. 20 3.4. Siian populaatioseuranta. 22 3.4.1. Siian yksikkösaaliit 22 3.4.2. Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu 23 4. VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN- NUOTTAUKSET.. 24 4.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet.... 24 4.2. Muikunpoikasten esiintyminen..... 26 4.3. Siianpoikasten esiintyminen.. 27 5. KIRJANPITOKALASTUS. 29 5.1. Verkkokirjanpitokalastus. 29 5.1.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet.... 29 5.1.2. Pyyntipäivämäärät ja kokonaissaaliit.... 30 5.1.3. Verkkosaaliin koostumus ja yksikkösaaliit... 30 5.2. Uistelukirjanpitokalastus.... 33 5.1.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet.. 33 5.1.2. Kokonais- ja yksikkösaaliit... 33 5.1.3. Lohikalojen uistelusaalisjakaumat.... 35 6. YHTEENVETO. 36 KIITOKSET LÄHTEET LIITTEET I. Koetroolausten tulokset II. Poikasnuottausten tulokset - 4 -

1. JOHDANTO Vuonna 2001 aloitettiin Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Ohjelman tarkoitus on kerätä nykyhetken tietoa kalaston rakenteesta ja kalastuksesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, varsinkin alueen tärkeimmistä saalislajeista muikusta ja siiasta. Vuonna 2008 aloitettiin myös koetroolauksia tehtaiden lähialueilla (Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson sataman edusta). Etelä-Saimaan vedenlaatu on parantunut merkittävästi teollisuuden vaikutusalueilla jätevesien puhdistamisen tehostuttua 1990-luvun alkupuolella. Etelä-Saimaalla on tehty Kaakkois- Suomen TE - keskuksen toimesta kalakantojen ja kalastuksen selvityksiä 1990-luvulla (Niemi 1999). Aikaisemmat tutkimukset ja vuonna 2001-2008 tehdyt Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tulokset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla on särkikalavaltaistunut ja muikun ja siian esiintyminen ei ole toistaiseksi vertailukelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. Toisaalta viime vuosina on ollut havaittavissa selkeitä merkkejä muikkukannan vahvistumisesta tehtaiden vaikutusalueilla. Kalastusolot Etelä-Saimaalla ovat varsin hyvät, joka nähtiin kalastuksen runsastumisena etenkin Imatran ja Lappeenrannan lähivesillä (kalastustiedustelu 2006; Sundell, 2008) Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tavoite on antaa nykyhetken tietoa kalaston rakenteen muutoksista ja erityisesti alueen tärkeimpiin saalislajeihin muikun ja siian esiintymisestä kyseisillä alueilla. Ohjelmassa seurataan kalaston rakenteen ja kalatiheyksien muutoksia tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla koetroolauksien sekä kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi tutkitaan muikun ja siian eri ikäluokkien esiintymistä tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla sekä seurataan niiden kasvua, kuntoa ja saaliin kehitystä alueittain, ja arvioidaan ennakkoon tulevan vuosiluokan vahvuutta tutkimalla vastakuoriutuneiden poikasten ja hottamuikun alueellista esiintymistä, kasvua ja kuolevaisuutta. Vuonna 2003 ja 2007 tutkittiin myös kalojen makuvirheitä. Hankkeen toteutuksesta on vastannut Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Hankkeen toimeksiantajat ovat olleet UPM-Kymmene Oyj Kaukas, Lappeenranta, Oy Metsä-Botnia Ab Joutseno-Pulpin tehtaat ja Stora-Enso Oyj, Imatra. Hanketta toteutetaan Kaakkois- Suomen TE-keskuksen vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Hankkeen suunnittelusta, hallinnosta, kenttätöistä ja tiedotuksesta huolehtivat E-K Kalatalouskeskus ry:n toiminnanjohtaja Aarno Karels sekä kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen. Tutkimustöistä sekä vuosiraportin kirjoittamista vastasi Aarno Karels. Apuna kenttätöissä oli Matti Hiltunen. Koetroolaukset suoritti ammattikalastaja Markku Törrönen. Tässä tutkimusraportissa on esitetty vuoden 2009 Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tulokset. Raportti koostuu kalaston rakenteen, muikku- ja siikapopulaatioseurannan, vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimuksien, sekä verkko- ja uistelukirjanpitokalastuksen tuloksista. Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman raportti vuonna 2009 on nähtävissä myös Etelä Karjalan Kalatalouskeskus ry:n nettisivuilla www.ekkalatalouskeskus.fi. - 5 -

2. ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS Etelä-Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pinta-ala on 621 km 2, vesitilavuus 5,2 km 3 ja keskisyvyys 8,4 m (taso NN + 75,10). Suurin osa Etelä-Saimaalle tulevista vesistä kulkee Rastinvirran kautta. Tätä kautta virtaa suunnilleen sama vesimäärä, kuin mikä Vuoksen kautta purkautuu. Vuoksen keskivirtaama on 596 m 3 /s (vuosina 1961-1990). Vain pieni osa vesistä tulee Etelä-Saimaan omalta valumaalueelta (Saimaan vesiensuojeluyhdistys 1995). Etelä-Saimaan virtaukset on esitetty kuvassa 1. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Ilkonselkä Suuri Jänkäsalo Lamposaaren selkä 550 m 3 /s Mäntyselkä Karvasalo Kaidonselkä Mietinsaari Salonsaari IMATRA Hetonselkä Taipalsaari Kattelussaari Vuoksi 596 m 3 /s Vehkataipale Keskisen selkä LAPPEENRANTA Haukiselkä Pulpin selkä Joutseno Etelä-Saimaa, virtaussuunnat Saimaan kanava 0.1-20 m 3 /s (Vesihallitus 1976) N S Kuva 1. Etelä-Saimaan virtaukset (Vesihallitus 1976). Etelä-Saimaan alue on yleispiirteeltään rikkonainen. Suurimmat selät ovat Ilkon-, Kaidon- ja Mäntysaaren selät. Läntinen osa on saaristoineen ja suuret selät puuttuvat. Myös Vuoksenniskan- ja Ruokolahden alueet ovat rikkonaisia, eikä suuria selkiä ole. Alueen eteläiselle rannalle oman erityispiirteensä antavat suuret avoimet lahdet. Etelä-Saimaan vesi on luontaisesti lievästi humusväritteistä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää ja niukkaravinteista. Suurimmat kuormittajat ovat Lappeenrannassa sijaitseva UPM- Kymmenen Kaukaan tehdas, Joutsenossa sijaitseva Metsä-Botnia Oy Ab Joutseno Pulpin tehdas ja Stora-Enso Oy Imatran tehdas. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella on esitetty kuvassa 2 (Karels, 2000). Tutkimusalueen osa-aluejako (kuva 5) perustuu tehtaiden jätevesien laimentumiseen Etelä-Saimaalla. Kaukaan lähialueella (alue 1-2) jätevesien pitoisuudet ovat suurimmat ja siellä on selvä jätevesien gradientti noin 15 km alavirtaan saakka. Joutsenon Pulpin lähialueella (alue 3) jätevesien pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä ja vaihtelut jätevesien laimennuksessa ja levinneisyydessä ovat suuret. Stora-Enso Oyj:n vesistövaikutukset keskittyvät Vuoksensuun alueelle (alue 5) ja Vuokseen (alue 10). Jätevesien vaikutusten välialueet on määritetty osa-alueiksi 4, 6, 9 ja puhtaat vertailualueet Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolella osa-alueiksi 7 ja 8. - 6 -

Eteläisellä Saimaalla ja Vuoksessa hajakuormituksen ja muiden pistekuormittajien vaikutus on paperiteollisuuslaitoksiin verrattuna vähäinen. Etelä-Saimaalla alueen länsi- ja itäosissa veden laatua muuttaa hajakuormitus (Saukkonen, 2000). Kuva 2. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella (Karels, 2000). Veden laatu on kehittynyt myönteisesti koko Etelä-Saimaalla 1990-luvulla. Suurimmat muutokset tapahtuivat uusien biologisten puhdistamoiden käyttöönoton jälkeen Kaukaalla vuonna 1992 sekä Stora-Ensolla vuoden 1992 lopulla. Myös Joutseno Pulpin aktiivilietelaitoksen laajentaminen vuonna 1997 vaikutti positiivisesti vedenlaatuun. Vedenlaatumuutokset ovat näkyneet natriumpitoisuutta ja sähkönjohtavuutta lukuun ottamatta kaikissa vedenlaatuparametreissa. Happitilanne on kohentunut ja rehevyyttä säätelevien ravinteiden eli fosforin ja typen pitoisuudet ovat vähentyneet. Vesi on myös kirkastunut väriluvun ja sameuden pienentymisen myötä (Saukkonen, 2000). Etelä-Saimaa on historiallisesti merkittävä alue kalataloudellisesti katsottuna, josta on osoituksena alueen voimakas virkistyskalastus sekä ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona. Suurimmat kalatiheydet ja kalabiomassat ovat Kaukaan tehtaiden ja Haukiselän välisellä alueella (Niemi, 1999; Sundell, 2003; Karels ja Niemi, 2002; Karels et al., 2002-2008). Salakka, särki ja ahven muodostavat suurimman osan kalastosta tehtaiden jätevesien vaikutusalueella. Muikun ja siian osuudet ovat pienempiä kuin puhtailla alueilla. Lievemmin rehevöityneille ja puhtaille alueille mentäessä särkikalojen tiheydet pienenevät ja muun muassa muikun ja siian osuudet kasvavat. Viime vuosina on ollut havaittavissa merkkejä muikkukannan vahvistumisesta tehtaiden vaikutusalueilla. Etelä-Saimaalla kalasti vuonna 2006 viimeisen kalastustiedustelun mukaan yhteensä 10907 ruokakuntaa (23,3 ruokakuntaa/km 2 ), joista 22,6 % oli kotoisin Imatralta, 11,9 % Joutsenosta, 29,6 % Lappeenrannasta, 5,4 % Ruokolahdelta ja 3,0 % Taipalsaarelta. Näistä järvialueella kalasti 10466 (22,4 ruokakuntaa/km 2 ) ja Vuoksessa 441 ruokakuntaa (Sundell, 2008). Kalastus oli aktiivisimmalla kesällä. Virkistyskalastajiksi itsensä luokitteli 81,2 %, kotitarvekalastajiksi - 7 -

18,2 % ja ammattikalastajiksi 0,6 % kalastusta harjoittaneista ruokakunnista. Verkot olivat yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2006 käytössä yhteensä 56799 kappaletta (121 kpl/ km 2 ). Muikkuverkkojen osuus oli 26 %. Myös vapakalastusvälineitä oli käytössä varsin paljon, joka kuvastaa alueen merkitystä virkistyskalastusalueena. Tutkimusalueen kokonaissaalis oli vuonna 2006 yhteensä 562895 kiloa (52 kg/rkk, 12,0 kg/ha). Tärkeimmät saalislajit olivat ahven (30 %), hauki (18 %), muikku (18 %) ja särki (11 %). Lohikaloja (muikku, siika, lohi, taimen) saalissa oli eniten vesipinta-alaa kohden Etelä-Saimaan eteläosassa (alue 6) ja särkikaloja Lappeenrannan lähivesillä (alue 1, Sundell, 2008). Etelä-Saimaalla oli vuonna 2009 kaksi troolikalastajaa Jari Häkkinen ja Markku Törrönen Kyläniemestä. Kyläniemen troolikalastajille kalastus on pääelinkeino. Myös syksyn muikkuverkkokalastus (muikun mäti) ja talven verkkokalastus on tulonlähde Etelä-Saimaan ammattikalastajille ja sivuammattikalastajille. Etelä-Saimaalla muikkukantaan ovat vaikuttaneet sekä luontaiset kannanvaihtelut että jätevedet. Muikkusaalit alkoivat heikentyä 1980-luvun puolivälin jälkeen ja muikkusaaliiden aallonpohja oli vuonna 1991. Tämän jälkeen hyviä vuosiluokkia on syntynyt useana vuonna (Niemi, 1999; Karels ym., 2002-2008). Varsinkin vuonna 2001 ja 2004 olivat hyviä ja 2007:n vuosiluokka on ollut poikkeuksellisen vahva tarkkailuohjelman aikana. Kuva 3. Koetroolauksissa on melkein aina Kuva 4. Troolauksissa matalammilla osakaskuntien väki mukana. tehtaiden lähialueilla on aina olemassa Kuvassa troolinnosto Vuoksensuulla, mukana troolin rikkoontumisriski. Tässä trooliin Savilahden ja Mietinsaaren osakaskunnan joutunut uppotukki Laihianselällä. miehet. - 8 -

3. KOETROOLAUKSET 3.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuonna 2009 tehtiin 30 koetroolausta. Näytteet otettiin 3 kertaa 10 eri osa-alueelta. Lisäksi tehtiin 9 (3 x 3) koetroolauksia tehtaiden lähialueilla (Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson edustalla). Koetroolausalueet ja troolausreitit ja osa-aluejako ovat esitetty kuvassa 5. Vuoden 2009 koetroolauspäivät on esitelty taulukossa 1 ja 2. Vuonna 2009 kokonaisvetoaika oli 1432 min / 23,9 tuntia. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Karvasalo Salonsaari Suuri Jänkäsalo Mietinsaari IMATRA Taipalsaari Kattelussaari A B Vuoksi N Vehkataipale LAPPEENRANTA Joutseno Koetroolaukset 2009 S Kuva 5. Osa-alueet ja koetroolausreitit Etelä-Saimaalla vuonna 2009. Tehtaiden lähialueen koetroolausreitit on merkattu sinisellä viivalla. Kalastus suoritettiin paritroolauksena ja troolauksissa käytettiin sama trooliverkkoa. Vakituisten koetroolausalueiden trooliverkon vetosyvyys oli 7-15 m, vetoleveys 60 m, verkkopussi 8 mm, vetoaika 20-60 min, paikasta riippuen, ja vetonopeus > 2 solmua, noin 4 km/tunti). Kalastetun alueen pinta-ala yhden tunnin koevedolla 60-metrisellä troolilla on siis noin 24 hehtaaria. Saaliin koosta ja koostumuksesta riippuen otettiin noin 10-25 kilon satunnainen otosnäyte. Troolisaaliin kokonaispainon arvioi troolialusten kippari Markku Törrönen. Otoksen kalat punnittiin ja laskettiin lajeittain. Muikut ja siiat mitattiin ja punnittiin yksitellen ja kaloista otettiin suomunäytteet. Mikäli otoksessa oli reilusti yli 50 kpl/laji, tehtiin lopuista ainoastaan kokojakauma. Troolisaaliin otoksesta laskettiin myös muiden lajien kappalemäärät ja lajien kokonaisbiomassa saaliissa. Muikun ja siian suomunäytteistä määritettiin ikä ja tehtiin takautuva kasvun määritys (Leanin menetelmä). Kasvukäyrät tehtiin vertaamalla pituutta ikään. Siioista laskettiin siivilähampaan määrät siikamuodon selvittämiseksi. Tuppisiialla siivilähampaiden lukumäärä on noin 30 (Koli, 1990) ja planktonsiiaksi määritettiin yksilöt, joiden siivilähampaiden lukumäärä oli yli 40. - 9 -

Taulukko 1. Koetroolaukset Etelä-Saimaalla vuonna 2009. Päivämäärä ja vetoaika alueittain. ALUE pvm vetoaika pvm vetoaika pvm vetoaika (min) (min) (min) 1. Keskisenselkä 9.6. 25 31.7. 26 8.9. 25 2. Haukiselkä 9.6. 25 26.7. 40 8.9. 35 3. Pulpinselkä 8.6. 40 24.7. 42 4.9. 35 4A. Kätkytsaari-Muuttoluotto 8.6. 49 24.7. 43 4.9. 41 4B. Tiurun/Hetonselkä 13.6. 54 26.7. 61 7.9. 46 5. Vuoksensuu 10.6. 35 28.7. 34 2.9. 16 6. Kaidonselkä 13.6. 48 26.7. 33 7.9. 47 7. Mänty/Lamposaarenselkä 12.6. 52 27.7. 60 3.9. 44 8. Petraselkä 12.6. 62 27.7. 64 3.9. 52 9. Karhuselkä 10.6. 31 28.7. 33 2.9. 31 Yhteensä (kerta, min) 10x 421 10x 436 10x 372 Taulukko 2. Tehtaiden lähialueiden koetroolaukset Etelä-Saimaalla vuonna 2009. ALUE pvm vetoaika pvm vetoaika pvm vetoaika (min) (min) (min) Laihianselkä 9.6. 21 31.7. 26 8.9. 25 Honkalahti 8.6. 25 24.7. 18 4.9. 17 Stora-Enson edustalla 10.6. 24 28.7. 27 2.9. 20 Yhteensä (kerta, min) 3x 70 3x 71 3x 62-10 -

3.2. Kalaston rakenne selkävesille koetroolausten saaliiden perusteilla 3.2.1. Troolisaaliiden kokonaissaalis Etelä-Saimaalla vuonna 2009 tehtyjen koetroolausten kokonaissaaliit vakioalueilla (20,6 troolaustuntia) on esitetty taulukossa 3 ja liitteessä I. Alueen kokonaissaalis oli yhteensä noin 6777 kg, joka merkitsee keskimäärin 330,9 kg saalista vetotuntia ja 13,8 kg/hehtaari kohden. Muikku oli painon sekä lukumäärän perusteella troolisaaliiden tärkein laji (94 % saaliin painosta). Seuraavaksi eniten esiintyneet lajit olivat kuore (2,1 %), ahven (1,4 %), salakka, siika, kuha ja järvitaimen. Verrattuna keskimäärin vuosiin 2001 2008, vuoden 2009 kokonaisyksikkösaalis oli noin 2 kertaa suurempi. Muikun ja hottamuikun (0- vuotiaita) saalis oli noin 4 kertaa suurempi kuin keskimäärin vuonna 2001-2008. Siian saalis oli noin kolme kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna 2001-2008. Taulukko 3. Etelä-Saimaan koetroolausten saaliiden keskiarvot vuonna 2009 ja vuosina 2001 2008; kokonaissaalis ja yksikkösaalis (kg/vetotunti) lajeittain. Etelä-Saimaan koetroolauksen saalis 2009 2001-2008 Laji kg kg/tunti % kg/ha kg/vuosi kg/tunti % Muikku (C. albula) 5495,8 268,3 81,1 11,2 2100,3 76,1 62,2 Hottamuikku (0+) 843,7 41,2 12,4 1,7 205,9 10,5 6,1 Siika (C. lavaretus) 41,2 2,0 0,6 0,1 187,3 7,3 5,5 Ahven (Perca fluviatilis) 91,7 4,5 1,4 0,2 222,7 7,9 6,6 Särki (Rutilus rutilus) 4,3 0,2 0,1 0,0 128,0 9,2 3,8 Salakka (Alb. alburnus) 53,0 2,6 0,8 0,1 308,8 13,1 9,1 Kuore (Osm. eperlanus) 140,0 6,8 2,1 0,3 156,9 11,1 4,6 Kuha (St. lucioperca) 45,3 2,2 0,7 0,1 19,1 0,7 0,6 Kiiski ( Gymn. cernuus) 0,8 0,0 0,0 0,0 1,1 5,8 0,0 Järvitaimen (Salmo trutta) 36,8 1,8 0,5 0,1 20,6 7,3 0,6 Lahna (Abramis brama) 6,5 0,3 0,1 0,0 7,9 5,1 0,2 Hauki (Esox lucius) 11,9 0,6 0,2 0,0 14,4 0,6 0,4 Järvilohi (Salmo salar) 4,2 0,2 0,1 0,0 4,6 7,0 0,1 Miekkasärki (P. cultratus) 1,2 0,1 0,0 0,0 1,2 7,2 0,0 Nieriä (Salvelinus alpinus) 2,0 0,1 0,0 0,0 0,3 6,5 0,0 Yhteensä 6777 330,9 100,0 13,8 3379,1 175,4 100,0-11 -

3.2.2. Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit (700-900 kg/vetotunti) saatiin Kätkytsaaren alueilla ja Kaidonselällä. Saaliit olivat välille 200 500 kg/vetotunti Keskisenselällä, Haukiselällä, Pulpinselällä ja Mäntyselällä. Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat välillä 50 200 kg/vetotunti. Vertailu- ja välialueella, muikku muodosti yli 95 % saaliista, seuraavaksi eniten saatiin ahventa ja siikaa. UPM-Kymmene Kaukaan vaikutusalueella, Keskisenselällä, muikku muodosti 65 % saaliista. Lisäksi saatiin kuoretta (13%), salakkaa (9%), ahventa (6%), kuhaa (3%), särkeä, haukea, lahnaa, miekkasärkeä ja kiiskeä. Haukiselällä muikku muodosti 95 % saaliista, lisäksi saatiin kuhaa, ahventa, kuoretta, salakkaa, siikaa, haukea ja lahnaa. Metsä-Botnian Joutseno Pulpin vaikutusalueella, Pulpinselällä muikku muodosti 95 % saaliista. Lisäksi saatiin ahventa, kuhaa, lahnaa, järvilohi, särkeä ja siika. Stora-Enson vaikutusalueella, Vuoksensuulla muikku muodosti 98 % saaliista. Lisäksi saatiin järvitaimenta, siikaa, ahventa ja kuoretta. Vuoden 2009 koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit (kg/vetotunti) ja saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 4 ja 5 ja liitteessä I. Vuoden 2001-2008 koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit ja saaliin koostumus eri osaalueilla on esitetty kuvissa 6 ja 7. Verrattuna vuosiin 2001 2008, kaikilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat vuonna 2009 merkittävästi suuremmat, johtuen edelleen vahvasta vuoden 2007 muikkuluokasta. 3.2.3. Yksikkösaaliit lajeittain Muikun ja siian yksikkösaaliit on esitetty kappaleissa 3.3. sekä 3.4. Muiden lajien keskimääräiset yksikkösaaliit vuonna 2009 ja 2001-2008 on esitetty kuvassa 6 ja 7 ja taulukossa 4 (tehtaiden lähialueet). Ahventa esiintyi kaikilla alueilla. Ahvenen suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselältä (28 kg/vetotunti) ja Laihianselältä (48 kg/t). Toisilla alueilla ahvenen yksikkösaaliit vaihtelivat 1-5 kg/vetotunti. Ahven saalis oli 50 % pienempi kuin keskimäärin vuonna 2001-2008. Särjen osalta yksikkösaaliit olivat suurimmillaan Laihianselällä (103 kg/vetotunti). Muilla alueilla särjen yksikkösaaliit olivat alle 3 kg/vetotunti. Särjen saalis oli 96% pienempi kuin keskimäärin vuonna 2001-2008. Salakkaa esiintyi rehevöityneellä alueella. Salakan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselältä (41 kg/vetotunti) Muilla alueilla salakan yksikkösaaliit olivat alle 1 kg/vetotunti. Kuoretta ja varsinkin kuoreenpoikasia esiintyi melkein kaikilla alueilla. Niiden todellisia määriä on vaikea arvioida, koska poikaset menevät trooliverkon läpi. Kuoreen suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselältä (59 kg/t), Laihianselältä (8 kg/t) ja Kätkytsaarelta (27 kg/t). Muilla alueilla kuoreen yksikkösaaliit olivat alle 1,5 kg/vetotunti. - 12 -

kg/vetotunti 1000 800 600 400 200 Kaukas Lappeenranta M-B Joutseno KOETROOLAUKSEN SAALIS 2009 (kg / vetotunti) Stora Enso Imatra Vertailuja välialueet Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 0 1 2 3 4A 4B 5 6 7 8 9 yht. ALUE Kuva 6. Etelä-Saimaalla vuonna 2009 tehtyjen koetroolauksien yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain (Huom!! y-akseli on kaksi kertaa suurempi kuin kuva 6). kg/vetotunti 500 400 300 200 100 Kaukas Lappeenranta KOETROOLAUKSEN SAALIS 2001-2008 (kg / vetotunti) M-B Joutseno Stora Enso Imatra Vertailuja välialueet Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 0 1 2 3 4A 4B 5 6 7 8 9 yht. ALUE Kuva 7. Etelä-Saimaalla vuosina 2001-2008 tehtyjen koetroolauksien keskimääräiset vuotuiset yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain. - 13 -

paino % 100 % 75 % 50 % 25 % Troolausten saaliin koostumus vuonna 2009 Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 0 % 1 2 3 4A 4B 5 6 7 8 9 yht. ALUE Kuva 8. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna 2009. paino % 100 % 75 % 50 % 25 % Troolausten saaliin koostumus v. 2001-2008 Muut Kuha Kuore Salakka Särki Ahven Siika Hotta* Muikku 0 % 1 2 3 4A 4B 5 6 7 8 9 yht. ALUE Kuva 9. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna 2001-2008. - 14 -

Kuhan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselältä (17 kg/vetotunti) ja Pulpinselältä (3,6 kg/vetotunti), Laihianselältä (10,9 kg/t), Haukiselältä (4,3 kg/t) ja Kaidonselkä (3,3 kg/vetotunti). ( Laihian-, Keskisen- ja Haukiselältä saatiin loppukesällä myös kuhanpoikasia (noin 10-200 kpl/veto; pituus 6-12 cm). Muilla alueilla kuhan yksikkösaaliit olivat alle 1,0 kg/vetotunti. Haukia esiintyi koetroolaussaaliissa Keskisenselällä (5,9 kg/t), Laihianselällä (0,8 kg/t), Haukiselällä (2,2 kg/t), Honkalahdella, Kätkytsaarella ja Karhuselällä (0,2 kg/t). Muilla alueilla ei saatu haukea. Lahnaa esiintyi koetroolaussaaliissa Keskisenselällä (3,6 kg/t), Laihianselällä (2,5 kg/t), Haukiselällä (2,2 kg/t) ja Pulpinselällä (0,8 kg/vetotunti). Muilla alueilla ei saatu lahnaa. Kiiskiä esiintyi Laihianselällä (0,3 kg/t) Keskisenselällä (0,6 kg/t) ja Haukiselällä (0,1 kg/t). Muilla alueilla ei saatu kiiskeä. Järvitaimenta esiintyi koetroolaussaaliissa Tiurunselällä (3,7 kg/t), Vuoksensuulla (1,4 kg/t), Kaidonselällä (5,5 kg/t), Mäntyselällä (1,7 kg/t), Petranselällä (1,7 kg/t), Kätkytsaarella (1,4 kg/t), Karhuselällä (0,3 kg/t) ja Enson edustalla (0.8 kg/t). Muilla alueilla ei saatu järvitaimenta. Nieriää esiintyi ainoastaan Kyläniemen pohjoispuolella (0,3 kg/t), Mäntyselällä (0,2 kg/t) ja Haukiselällä (0,3 kg/t). Muilla alueilla ei saatu nieriää. Järvilohia esiintyi troolisaalissa ainoastaan Kyläniemen pohjoispuolella (0,7 kg/t), Kaidonselällä (0,3 kg/t) ja Pulpinselällä (0,8 kg/t). Muilla alueilla ei saatu järvilohta. Miekkasärkeä esiintyi ainoastaan Keskisenselällä (0,9 kg/t) ja Laihianselällä (0,8 kg/t). Muilla alueilla ei saatu miekkasärkeä. Kuva 10. Kaksi kuhaa, 3 miekkasärkeä ja yksi lahna Laihianselän troolisaaliissa. Kuva 11. Myös haukea esiintyy troolisaalissa. Tässä Paavo Törrönen ja 4 kg:n hauki Keskisenselällä kesäkuussa 2009. Takana Heikki-Jussi Kupiainen ja 350 kg:n muikkusaalis samalta alueelta. - 15 -

3.2.4. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit on esitetty taulukossa 4. Koetroolaus on tehty samalla troolilla (leveys 60 m, verkkopussi 8 mm) kuin vakioalueilla. Taulukko 4. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit 2009 ja keskiarvo 2007-2008 (kolmen troolivedon keskisaalis; kg/vetotunti). Laihianselkä Honkalahti Stora-Enson edusta Laji 2009 2007-2008 2009 2007-2008 2009 2007-2008 kg/tunti kg/tunti kg/tunti kg/tunti kg/tunti kg/tunti Muikku 62,6 0,2 28,1 120,0 135,3 77,2 Hottamuikku 0,2 0,4 60,0 2,2 17,7 9,8 Siika 0,0 0,2 0,2 1,0 1,7 0,4 Ahven 47,5 63,5 2,1 10,7 1,2 1,8 Särki 102,9 57,7 0,6 4,5 0,0 0,2 Salakka 0,3 13,8 0,0 0,3 0,2 5,1 Kuore 8,3 30,3 0,0 0,0 0,2 0,4 Kuha 10,9 6,0 0,2 0,0 0,0 0,0 Kiiski 0,3 0,9 0,0 0,3 0,0 0,0 Järvitaimen 0,0 1,4 0,0 0,0 0,8 0,0 Lahna 2,5 7,1 0,0 0,0 0,0 0,0 Hauki 0,8 0,0 0,2 0,2 0,0 0,0 Miekkasärki 0,8 0,3 0 0,0 0,0 0,0 Yhteensä 237,1 264,00 91,4 29,6 157,2 28,3 Kaukaan lähialue (Laihianselkä, noin 3-4 km tehtaan purkupaikalta) Laihianselällä yksikkösaalis oli 237,1 kg/vetotunti. Särki muodosti 43%, muikku 26%, ahven 20 %, kuha 5% ja kuore 4 %. Lisäksi saatiin lahnaa, haukea, miekkasärkeä ja kiiskeä. Muikun ja särjen saaliit olivat suuremmat ja salakan ja kuoren saaliit pienemmät kuin vuonna 2007-2008. Metsä-Botnian lähialueella (Honkalahti, noin 0-1 km tehtaan purkupaikalta) Honkalahden yksikkösaalis oli 91,4 kg/vetotunti. Muikku muodosti 96 % ja ahven 2,3 % saaliin painosta. Stora-Enson lähialueella (Sataman edustalla, noin 0,2 2 km purkupaikalta) Stora-Enson edustalla yksikkösaalis oli 157 kg/vetotunti. Muikku muodosti 97 % saaliin painosta. Lisäksi saatiin ahventa, siikaa, järvitaimenta, salakkaa ja kuoretta. - 16 -

3.3. Muikun populaatioseuranta 3.3.1. Muikun yksikkösaaliit vuonna 2009 ja 2001-2008 Muikun eri osa-alueiden keskimääräiset yksikkösaaliit vuonna 2009 ja vuosina 2001-2008 on esitetty taulukossa 5, kuvassa 12 ja liitteessä I. Vuoden 2009 muikun yksikkösaalis koko Etelä- Saimaalla (270 kg/vetotunti) oli noin 3-4 kertaa suurempi kuin keskimäärin vuonna 2001 2008 (79 kg/t). Suurimmat muikun yksikkösaaliit (700-900 kg/vetotunti) saatiin Kätkytsaaren alueilla ja Kaidonselällä. Muikkusaaliit olivat välille 200 400 kg/vetotunti Keskisenselällä, Haukiselällä, Pulpinselällä ja Mäntyselällä. Muilla alueilla yksikkösaaliit olivat välillä 50 200 kg/vetotunti. Taulukko 5. Etelä-Saimaan vuonna 2009 ja vuosina 2001 2008 tehtyjen koetroolausten muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) alueittain. Muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) 2009 ja 2001-2008 Muikku Hottamuikku Siika Alue 2009 01-08 2009 01-08 2009 01-08 1. Keskisenselkä 276,6 38,2 23,8 44,4 0,1 0,3 2. Haukiselkä 183,0 60,9 24,0 5,2 0,1 2,9 3. Pulpinselkä 318,1 49,3 41,1 3,7 0,2 2,5 4A. Kätkytsaari 789,5 79,6 67,7 8,1 0,7 2,1 4B. Tiurun-Hetonselkä 59,7 67,3 18,6 2,7 6,2 10,3 5. Vuoksensuu 91,8 25,8 35,4 8,5 1,3 3,9 6. Kaidonselkä 576,6 176,7 141,1 10,4 2,2 9,3 7. Mäntyselkä 242,3 100,3 0,8 3,1 1,0 10,5 8. Petraselkä 50,6 154,5 47,2 4,7 3,0 6,6 9. Karhuselkä 107,4 35,2 0,1 0,1 3,0 9,7 Keskiarvo 269,5 78,8 40,0 9,1 1,8 5,8 Vuonna 2009 hottamuikkujen saaliit olivat noin 4 kertaa suuremmat kuin keskimäärin vuonna 2001 2008. Vuoden 2009 suurimmat hottamuikun yksikkösaaliit saatiin Kaidonselällä (141 kg/vetotunti) ja Kätkytsaarella (68 kg/vetotunti) ja Pulpinselällä. Saaliit olivat välillä 1 7,5 kg/vetotunti Vuoksensuulla, Hauki-, Kaidon-, Mänty-, Tiurun-Heton-, ja Petraselällä. Karhuselällä ei saatu hottamuikkuja. Syksyn hottamuikkujen yksikkösaaliiden perusteella, muikun 2009-vuosiluokka tulee olemaan hyvä. - 17 -

kg / vetotunti MUIKKU KOETROOLAUSSAALIS 2001-2009 800 Keskisenselkä 700 Haukiselkä Pulpinselkä 600 Kätkytsaari 500 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu 400 Kaidonselkä Mäntyselkä 300 Petraselkä Karhuselkä 200 Yhteensä 100 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuva 12. Muikun yksikkösaalis eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina 2001-2009. 3.3.2. Hottamuikun (0+) yksikkösaaliit Vuoden 2001 2009 eri osa-alueiden hottamuikun yksikkösaaliit (kg/vetotunti) koetroolauksissa on esitetty taulukossa 5, kuvassa 13 ja liitteessä 1. kg / vetotunti MUIKKU 0+ KOETROOLAUSSAALIS 2001-2009 100 Keskisenselkä 303 kg/vetotunti Haukiselkä 80 Pulpinselkä Kätkytsaari 60 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä 40 Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä 20 Yhteensä 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuva 13. Etelä-Saimaan hottamuikkujen yksikkösaaliit (kg/vetotunti) koetroolauksissa eri osa-alueilla vuonna 2001-2009. - 18 -

3.3.3. Muikun kasvu Muikun pituuskasvu vuonna 2009 osa-alueittain on esitetty taulukossa 6. Niin kuin vuonna 2001-2008 muikun kasvu on nopeinta Etelä-Saimaan eteläisimmillä alueilla ja hitainta Kyläniemen pohjoispuolella. Syynä siihen ovat muikkukantojen pienemmät tiheydet ja parempi ravintotilanne eteläisimmillä alueilla. Muikkukantojen ollessa tiheitä, kasvu on hitaampaa kuin pienten muikkukantojen aikana (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001). Taulukko 6. Muikun keskimääräinen pituus (cm) ja paino(g) eri osa-alueilla syyskuussa (2.9.-4.9.09) Etelä-Saimaalla vuonna 2009. ikä (vuotta) Alue / ikäluokka 0+ (hotta) 1+ 2+ 3+ 1. Keskisenselkä 11,0cm / 9,7g 16,4cm / 33g - - 2. Haukiselkä 9,2cm / 5,4g 13,4cm / 16g 15,2cm / 25g 17,2cm / 37g 3. Pulpinselkä 8,9cm / 4,6g 13,0cm / 20g 16,5cm / 28g - 4A. Kätkytsaari 8,9cm / 5,3g 13,9cm / 21g 16,5cm / 30g 19,4cm / 47g 4B. Tiuru/Hetonselkä 8,3cm / 3,7g 13,1cm / 16g - - 5. Vuoksensuu 8,6cm / 4,4g - - - 6. Kaidonselkä 8,3cm / 3,7g 12,3cm / 12g 14,1cm / 20g 16,0cm / 34g 7. Mänty-Ilkonselkä 8,0cm / 3,2g 12,1cm / 12g 13,9cm / 19g 16,3cm / 55g 8. Petraselkä 7,0cm / 2,0g 10,9cm / 10g 12,2cm / 12g 15,0cm / 18g 9. Karhuselkä 9,3cm / 5,5g 14,9cm / 25g 16,6cm / 33g - Keskiarvo 8,8cm / 4,8g 13,3cm / 15g 14,8cm / 24g 16,8cm / 38g Kuva 14. Petraselän muikkuja (alue 8) touko- Kuva 15. Laihianselällä toukokuussa 2009 kuussa 2009. Saalis koostui 98% 1-ja 2- vuoti- saadun muikun suomu (ikäarvio 7+ v: pituus aista. 1-vuotiaat on 8-9 cm ja 2-v. 10-13 cm. 21,7 cm; 55 grammaa). - 19 -

3.3.4. Muikkupopulaatioiden ikäjakauma Koko Etelä-Saimaan muikkupopulaatioiden ikäjakauma troolisaaliissa (ilman hottamuikkua) vuonna 2009 on esitetty kuvassa 16. Muikun 1+ vuotiaiden osuus oli 43 % saaliista ja 2+ vuotiaiden osuus 56 %. Tämä osoittaa, että vahvan vuoden 2007 vuosiluokan vaikutus (2+ v) on vielä hyvin nähtävissä vuoden 2009 saaliissa. 100,0 kpl% 75,0 50,0 42,7 55,9 KOKO TUTKIMUSALUE (n=2689) 25,0 0,0 1,3 0,1 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 Ikä (vuosi) Kuva 16. Etelä-Saimaan muikkupopulaatioiden ikäjakauma vuonna 2009. Osa-alueittainen muikkupopulaatioiden ikäjakauma troolisaaliissa vuonna 2009 on esitetty kuvassa 19. Osuus vuoden 2008 vuosiluokka muikkusaalissa (eli 1-vuotiaita) oli yli 75 % alueella 4A (Kätkytsaari-Muuttoluoto), Vuoksensuulla (alue 5), alueella 6 (Kaidonselkä) ja vertailualueella 7 (Mäntyselkä). Muilla alueilla 1-vuotiaiden osuus oli välillä 60 75 % (lukuun ottamatta Keskisenselkä 28 % 1-vuotiaita). Kuva 17. Muikun pituus- ja painomittaukset veneen hytissä. Kuva 18. Kalojen iänmäärityslaitteet kalatalouskeskuksen toimistossa. - 20 -

100,0 75,0 50,0 76,1 ALUE 1 (Keskisenselkä, n=113) 100,0 75,0 50,0 74,1 ALUE 2 (Haukiselkä, n=336) 25,0 0,0 20,4 3,5 0,0 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 25,0 0,0 24,1 1,5 0,3 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 100,0 75,0 50,0 81,7 ALUE 3 (Pulpinselkä, n=241 100,0 75,0 50,0 47,8 (Kätkytsaari/Muuttoluotto,n=345) 51,0 ALUE 4A 25,0 15,8 25,0 0,0 2,5 0,0 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 0,0 1,2 0,0 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 KPL % 100,0 75,0 50,0 75,6 ALUE 4B (Tiuru/Hetonselkä, n=234) 100,0 75,0 50,0 89,5 ALUE 5 (Vuoksensuu, n=190) 25,0 0,0 24,4 0,0 0,0 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 25,0 0,0 10,0 0,5 0,0 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 100,0 75,0 50,0 25,0 32,7 66,5 ALUE 6 (Kaidonselkä, n=346) 100,0 75,0 50,0 25,0 22,4 76,1 ALUE 7 (Mäntyselkä, n=339) 0,0 0,9 0,0 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 0,0 0,9 0,6 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 100,0 75,0 50,0 47,9 50,0 ALUE 8 (Petraselkä, n=236) 100,0 75,0 50,0 62,1 36,6 ALUE 9 (Karhuselkä, n=309) 25,0 25,0 0,0 2,1 0,0 0,0 0,0 1,3 0,0 0,0 0,0 0,0 1 2 3 4 5 6 1 2 3 4 5 6 Ikä (vuosi) Kuva 19. Etelä-Saimaan muikkupopulaatioiden ikäjakauma osa-alueittain vuonna 2009. - 21 -

3.4. Siian populaatioseuranta 3.4.1. Siian yksikkösaaliit Vuoden 2009 ja vuosien 2001-2008 siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa on esitetty taulukossa 5, kuvassa 20 ja liitteessä I. kg / vetotunti SIIKA KOETROOLAUSSAALIS 2001-2009 60 40 20 Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kuva 20. Siian yksikkösaalis (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä- Saimaalla vuosina 2001-2009. Vuoden 2009 siian saaliit olivat noin kolme kertaa pienemmät kuin keskimäärin vuosina 2001 2008. Siikaa saatiin kaikilla osa-alueilla lukuun ottamatta Keskisenselkä ja Kätkytsaari- Muuttoluodon alueille. Vuoden 2009 suurimmat siian yksikkösaaliit (15,2 kg/vetotunti) saatiin Kyläniemen pohjoispuolella (Petraselkä, alue 8). Muilla alueilla saaliit olivat välillä 0,9 4,0 kg/vetotunti). Keskisenselälle ja Kätkytsaari-Muuttoluodon alueilla ei ole saatu siikaa koetroolaussaaliissa. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy useita siikamuotoja, joiden ravinnon käyttö voi erota toisistaan. Siikamuodot erotetaan rakenteellisesti toisistaan pääasiassa kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärän perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Tiheäsiivilähampaiset (siivilähampaita yli 40) siikamuodot syövät koko ikänsä eläinplanktonia. Harvasiivilähampaiset (alle 30) siirtyvät poikasvaiheen jälkeen pohjaeläinravintoon. Muut siikamuodot (30 40) syövät sekä eläinplanktonia että pohjaeläimiä. Etelä Saimaalla yleisin on ns. tuppisiika (pikkusiika), jolla on keskimäärin 29 37 siivilähammasta / kiduskaari. Tuppisiika on hidaskasvuinen siikamuoto. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy myös jonkin verran istutettua planktonsiikaa. - 22 -

Taulukko 7. Siikamuodot siivilähampaiden perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Siikamuoto Siivilähampaita Kutualue Pohjasiika 18 22 Joki ja järvi Karisiika 23 31 Järvi Vaellusiika 27-31 Joki Tuppisiika 29-37 Järvi Järvisiika 40-45 Järvi Planktonsiika 50-56 Joki Peledsiika 50-65 Järvi Vuonna 2001 2005 saatiin vuosittain myös aina muutamia siikoja, joiden kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärä oli välillä 40 45. Istutuksilla on paikoin sekoitettu keskenään siikamuotoja ja -kantoja sekä muutettu niiden levinneisyysalueita. Osa alkuperäisistä järvi- ja planktonsiikakannoista on uhanalaisia (Kaukoranta ym. 1998). Tuppisiika (pikkusiika)ja planktonsiika Vuonna 2001 2006 tuppisiian osuus oli noin 92-99 % kokonaissiikasaaliista. Noin 1-8 % oli planktonsiikaa. Planktonsiika (istutettu laji) esiintyi eniten Vuoksessa (20-50 %). Vuonna 2008-2009 emme saaneet planktonsiikaa troolisaaliissa. 3.4.2. Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Taulukko 8. Tuppisiian keskimääräinen pituus (cm) elo-syyskuussa Etelä-Saimaalla 2009. Alue / ikäluokka 1+ 2+ 3+ 4+ 5+ 6+ 7+ Kyläniemen eteläpuolella 192 214 229 252 271 275 285 Kyläniemen pohjoispuolella 177 213 246 273 299 300 330 % 100 100 % 75 Siian ikäjakauma Kyläniemen eteläpuolella vuonna 2009 N = 204 75 Siian ikäjakauma Kyläniemen pohjoispuolella vuonna 2009 N = 79 50 50 25 25 0 1 2 3 4 5 6 7 8 0 Ikä (vuosi) 1 2 3 4 5 6 7 8 Kuva 21. Etelä-Saimaan siikapopulaatioiden ikäjakauma vuonna 2009. - 23 -

4. VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET 4.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuosien 2001-2009 vastakuoriutuneiden muikun ja siianpoikasten alueellista esiintymistä, poikastiheyksiä, kasvua ja kuolleisuutta selvitettiin 25 näytealueella (kuva 22). Kutvele 26 Rastinvirta Kyläniemi Suuri Jänkäsalo 14 13 16 15 Karvasalo Härskiänsaari Äitsaari 23 24 12 Mietinsaari Ruokolahti 20 Salonsaari 18 17 19 22 21 IMATRA Taipalsaari Kattelussaari 9 8 Vehkataipale 5 1 2 3 4 LAPPEENRANTA 7 6 Joutseno 25 10 11 Vuoksi Poikasnuottausalueet vuonna 2001-2008 N S Kuva 22. Muikun ja siian poikasnuottausalueet Etelä-Saimaalla keväällä 2001-2009. Vuosittain nuotattiin yhteensä 150 kertaa (Taulukko 9). Ensimmäiset näytteet (75 vetoa) otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet (75 vetoa) kerättiin samoilta alueilta toukokuun - kesäkuun vaiheessa. Nuottauksia tehtiin kullakin näytealueella 3 kohdassa. Näytteet otettiin avoperäisellä poikasnuotalla rantavyöhykkeiltä. Käytetty nuotta oli 1,5 m korkea ja sen siivet olivat 9,5 m pitkiä. Nuotan perä oli 3 mm:n havasta ja pussi oli tehty valoverhosta. Poikaset säilöttiin (etanoli 70 %) myöhempää käsittelyä varten. Muikunpoikaset eroteltiin siianpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän ja pigmentoitumisen perusteella (Karjalainen, 1992). Poikaset laskettiin lajeittain ja vedoittain. Poikasten pituus mitattiin. Jos näytemäärä oli suuri (>500 kpl), otettiin noin 100-200 poikasen otos. Vuoden 2009 ensimmäiset näytteet otettiin 6.-13.5.2009 heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet kerättiin 27.5. 2.6.2009 (Taulukko 8). - 24 -

Taulukko 9. Poikasnuottausten nuottausalueet ja vetojen määrä Etelä-Saimaalla (6.-13.5. ja 27.5. 2.6.2009). 6. - 13.5.2009 27.5. 2.6.2009 Alue / paikka vetoja vetoja Alue 1 1. Tuosansaari 3 3 Kaukaan lähialue 2. Riutansaari 3 3 (1-5 km) 3. Murheistenranta 3 3 4. Kohusaari 3 3 Alue 2 5. Mustasaari 3 3 Kaukaan lähialue 8. Suur-Suomensalo 3 3 (5-15 km) 9. Päihänniemi 3 3 Alue 3 7. Kankainen 3 3 Pulpin lähialue (0-3 km) 25. Muukonsaari 3 3 Alue 5 17. Laurinniemi 3 3 Stora-Enson lähialue 18. Vatavalkama 3 3 (0-5 km) 20. Suikkala 3 3 22. Haukkasaari 3 3 Alueet 4,6,9 10. Satamosaari 3 3 Välialueet 11. Tiuruniemi 3 3 19. Viitanen 3 3 21. Mikon/Malonsaari 3 3 23. Vepsä 3 3 24. Vilkonmäki 3 3 Alue 7 12. Pullikainen 3 3 Vertailualue 13. Ilkonsaaret 3 3 14. Suuri Mäntysaari 3 3 15. Pieni Lintusaari 3 3 16. Huuhanhiekka 3 3 26. Rastinvirta 3 3 Yhteensä 75 75 Kuvat 23 26. Kuvakooste muikunpoikasnuottauksista, nuotanvetoa, muikunpoikassaalis Pien-Lintusaaressa toukokuun lopulla (tuhansia poikasia) ja otosnäytteen purkitus 70% ethanoliin. - 25 -

4.2. Muikunpoikasten esiintyminen Vuoden 2009 muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 27. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä 2. Ensimmäisenä näytteenottokertana saatiin kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia (alueittain keskimäärin kpl/veto). Kaukaan ja Metsä-Botnian lähialueella muikunpoikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (kpl/veto) verrattuna vertailu (kpl/veto). Toisella näytteenottokerralla kaikilla osa-alueilla (lukuun ottamatta välialue) poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (0,2-20 kpl/veto) verrattuina vertailualue (204 kpl/veto). Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2009 8000 7000 6000 6-13/5/09 27/5-2/6/09 5000 4000 3000 2000 1000 0 * * 2,2 * 4,3 * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra 263 38 40 61 26 * Kuva 27. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella Etelä-Saimaalla vuonna 2009 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Vuoden 2001-2008 muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/nuotanveto) on esitetty kuvassa 28. Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2001-2008 500,0 400,0 300,0 1. kierros 2. kierros 200,0 100,0 0,0 * 38 61 26 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra * Kuva 28. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain toukokuun alussa (1. kierros) ja loppupuolella (2. kierros, mustat tolpat) vuonna 2001 2008. - 26 -

Vuosina 2001-2009 saatiin ensimmäisellä näytteenottokerralla kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia (1-1780 kpl/nuotanveto). Vertailualueella muikunpoikassaaliit olivat suuremmat ja Kaukaan vaikutusalueella (alueet 1 ja 2) poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät kuin muilla alueilla (kpl/veto). Kaukaan vaikutusalueilla on havaittavissa selkeä nouseva trendi muikunpoikassaaliissa. Tämä viittaa siihen, että muikkukanta on vahvistanut ja kutee hyvin todennäköisesti myös Kaukaan lähialueilla. Koska kaikilla poikasilla Kaukaan vaikutusalueilla on vielä ruskuaispussi ensimmäisellä näytteenottokerralla, voidaan päätellä, että muikku kutee siellä ja myös mätimunat kuoriutuvat. Lukuun ottamatta vuonna 2008, toisella näytteenottokerralla muikunpoikassaaliit olivat yleensä merkittävästi pienemmät kaikkien tehtaiden vaikutusalueilla verrattuna vertailu- ja välialueisiin. Syyskutuisen muikun keväällä kuoriutuvien poikasten määrät vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Tämä johtuu muikun korkeasta hedelmällisyydestä, lyhytikäisille kaloille ominaisesta suuresta kutukantojen vaihtelusta ja lopulta korkeasta pohjasedimentissä hautoutuvien mätimunien sekä kuoriutuneiden poikasten kuolleisuudesta. Yleensä vastakuoriutuneista poikasista kuolee ensimmäinen kesän aikana yli 90 % (kevätmyrskyt, alhainen vedenlämpötila, predaatio ym.). Ensimmäisten poikasviikkojen aikana kuolleisuus on suurinta, joten toisen näytteenottokerran (4. viikko jäiden lähdön jälkeen) perusteella pystytään jo suhteellisen luotettavasti arvioimaan syksyyn asti selviytyvien poikasten määrä. (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001). 4.3. Siianpoikasten esiintyminen Vuoden 2008 siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 29. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä II. Siianpoikaset eroteltiin muikunpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän koon ja pigmentoitumisen perusteella. Keväällä 2008 saatiin ensimmäisenä näytteenottokertana kaikilta osa-alueilta siianpoikasia. Kaukaan lähialueella 1 siianpoikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (kpl/veto) verrattuna muihin alueisiin (kpl/veto). Toisella näytteenottokerralla Kaukaan ja Stora-Enson lähialueella siianpoikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (kpl/veto) verrattuna vertailu- ja välialue (kpl/veto Vuosina 2001 2008 saatiin ensimmäisellä näytteenottokerralla kaikilta osa-alueilta kpl siianpoikasia /nuotanveto (kuva 30). Toisella näytteenottokerralla siianpoikassaaliit olivat merkittävästi pienempiä kaikkien tehtaiden vaikutusalueilla (kpl/veto) verrattuna vertailu- ja välialueisiin (kpl/veto). - 27 -

Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2009 5 4 2-8/5/08 24-28/5/08 3 2 1 0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra * Kuva 29. Siianpoikasten keskimääräiset saaliit (kpl / veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella vuonna 2009 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2001-2008 20,0 15,0 10,0 1. kierros 2. kierros 5,0 0,0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 26 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 30. Siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain toukokuun alussa (1. kierros) ja loppupuolella (2. kierros, mustat tolpat) vuonna 2001 2008. - 28 -

5. KIRJANPITOKALASTUS 5.1. Verkkokirjanpitokalastus 5.1.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Suur-Saimaan alueella kirjanpitokalastus on käynnistynyt vuonna 1988 osana koko Etelä- Karjalan kalavesien kalastusaluekohtaista kalastoseurantaa, jonka toteuttamisesta on vastannut Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Kaakkois-Suomen TE - keskuksen kalatalous-yksikkö on ylläpitänyt erityisesti ammattikalastukseen kohdistunutta kirjanpitokalastusta ja Imatran alueen metsäteollisuudella on ollut kalatalousseurantaa, johon on liittynyt lähialueiden kalaston seuranta kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi Vuoksella Imatran kaupungin toimesta on seurattu lähinnä vapaa-ajankalastajien saaliita. Etelä-Saimaan aineistot toimivat pohjana vuonna 2001 käynnistetylle kirjanpitokalastukselle, joka on osa Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran metsäteollisuuden yhteistä kalataloustarkkailua Etelä-Saimaalla. Etelä-Saimaan alueella kirjanpitokalastajia oli vuonna 2001 13 kalastajaa, vuonna 2002 10 kalastajaa, vuonna 2003 11 kalastajaa, vuonna 2004 ja 2005 13 kalastajaa, vuonna 2006, 2007 ja 2008 10 kalastajaa ja 2009 11 kalastajaa. Tulosten tarkastelussa on keskitytty verkkokalastuksen yksikkösaaliissa (saalis (kg) / verkko / pyynti-vuorokausi) tapahtuvien muutosten osoittamiseen merkittävimpien saalis- ja istutuskalalajien (muikku, siika, kuha, taimen, järvilohi) osalta. Kuvat 31-32. Verkkokalastusta avovesiaikana (kuvassa 31 kalatalouskeskuksen puheenjohtaja Raimo Haakana) ja talviaikana (kuvassa 32 Muukkolan osakaskunnnan puheenjohtaja ja kirjanpitokalastaja Pekka Laamanen). Tulokset on toistaiseksi käsitelty koko Etelä-Saimaata kattavana, koska kalastajia osaalueittaista tarkastelua kohti on liian vähän. Koska kirjanpitokalastajat kalastavat pääsääntöisesti muikkuverkoilla ja verkoilla > 40 mm, tässä raportissa on esitetty ainoastaan yli 40 mm:n ja muikkuverkkojen tulokset. Nykyään suurin osa (> 95%) kirjanpitokalastajien käytetyistä harvaverkoista on jo 50 mm tai suurempia. Käytettyjen muikkuverkkojen koko on yleensä välillä 15-20 mm, mikä on nykyiselle Etelä - Saimaan muikkukannalle liian harva koko. - 29 -

5.1.2. Pyyntipäivämäärät ja kokonaissaaliit Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit, kokonaispyyntipäivämäärät ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Etelä-Saimaan kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit (kg), kokonaispyyntipäivämäärät (ppv) ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit (kg/verkko/pyyntipäivä) vuonna 2009, sekä niiden keskiarvot ja vaihtelut vuosina 2001-2008. 2009 2001-2008 keskiarvo (vaihtelu) kg ppv kg/ppv kg ppv kg/ppv Muikkuverkot 564 429 1,32 1865 1218 1,531 (352-4728) (502-1620) (0,58-2,92) Verkot >40mm 2031 7934 0,26 1554 6636 0,234 (1225-2208) (5998-10110) (0,20-0,39) 5.1.3. Verkkosaaliin koostumus ja yksikkösaaliit lajeittain Vuonna 2009 kirjanpitokalastajien verkkosaaliin koostumus (% painosta) on esitetty kuvassa 33. Muikkuverkkojen tärkein laji oli muikku (91 %). Verkoissa yli 40 mm:n tärkeimmät lajit olivat hauki, kuha, made, lahna ja ahven. Kuva 33. Vuonna 2009 kirjanpitokalastajien muikkuverkkojen ja yli 40mm:n saaliin lajien koostumus (% kokonaissaaliin painosta). Muikku Tarkkailujaksolla 1992-2009 kirjanpitokalastuksen muikkuverkkojen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet muikun osalta 340-2884 grammaa/verkko/vuorokausi välillä (kuva 34). Vuoden 2006 saaliit olivat selvästi jakson suurimmat (2,89 kg/verkko/vuorokausi), johtuen vuoden 2004 vahvasta vuosiluokasta. Vuoden 2009 muikkusaaliit olivat samansuuruiset kuin vuonna 2007 ja 2008. Muikkuverkon saaliit olivat suhteellisesti pienemmät kuin troolisaaliit. Syy siihen oli, että monien kalastajien muikkuverkot ovat >15 mm. Suositeltava muikkuverkkokoko oli vuonna 2009 välillä 13-15 mm, johtuen muikun pienestä koosta. Tiheästä muikkukannasta johtuen muikun kasvu oli vielä huonompi kuin vuonna 2008. - 30 -

g/v/vrk 3000 Etelä-Saimaan muikkuverkon yksikkösaaliit vuosina 1992-2009 2000 1000 0 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 Vuosi Kuva 34. Kirjanpitokalastajien muikun yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä- Saimaalla vuosina 1992-2009. Siika Tarkkailujaksolla 1992-2009 siian yksikkösaaliit yli 40mm:n verkoissa ovat vaihdelleet 2-26 g/verkko/vuorokausi välillä (kuva 35). Yli 40mm verkoissa siian yksikkösaaliissa on havaittavissa laskevaa trendiä. g/v/vrk 40 Etelä-Saimaan siian yksikkösaaliit verkot > 40 mm vuosina 1992-2009 30 20 10 0 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 Vuosi Kuva 35. Kirjanpitokalastajien siian yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä- Saimaalla vuosina 1990-2009. Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi. Muut lajit (verkot yli 40mm, kuva 36) Kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkojen yksikkösaaliit vuosina 1990 2009 on esitetty kuvassa 36. - 31 -

g/v/vrk 200 Verkot >40mm yksikkösaaliit vuosina 1990-2009 Kuha Hauki Made Lahna Ahven Taimen Lohi 150 100 50 0 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 Vuosi Kuva 36. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliit (gramma/verkko/vuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina 1990-2009. Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi. Kuha Kuhan yksikkösaaliit ovat vaihdelleet 0-171 g/verkko/vuorokausi välillä 1990-2008. Kuhan yksikkösaalis oli vuonna 2007 tarkkailujakson suurin (171 g/ gramma/verkko/vuorokausi). Sen jälkeen kuhan yksikkösaaliit ovat laskeneet samalla tasolle kuin 2000-luvan alussa. Hauki Hauen yksikkösaaliit yli 40 mm:n verkoissa ovat vaihdelleet välillä 42-133 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2009. Hauen yksikkösaalis oli vuonna 2009 seurantajakson suurin (133 g/verkko/vuorokausi). Made Mateen yksikkösaaliit yli 40 mm:n verkoissa ovat vaihdelleet välillä 12-45 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2009. Mateen yksikkösaaliissa on havaittavissa hieman nouseva trendi 2000-luvulla. Lahna Lahnan yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 24-84 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2009. Lahnan yksikkösaaliissa on havaittavissa laskeva trendi 2000- luvulla. Taimen Taimen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 0-6 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2009. Vuonna 2009 oli verkkosaaliissa 31 kpl (yht. noin 67 kg) taimenta. Järvilohi Järvilohen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 0-8 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2009. Vuonna 2009 oli verkkosaaliissa 6 kpl (yht. noin 17 kg) järvilohta. Nieriä Vuonna 2009 oli verkkosaaliissa 2 kpl (yht. noin 2 kg) nieriöitä. Nieriäsaalis on 13 kpl vähemmän kuin vuonna 2008. Miekkasärki Vuonna 2009 oli verkkosaaliissa 3 kpl miekkasärkeä. - 32 -

5.2. Uistinkirjanpitokalastus 5.2.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Suur Saimaan kalastusalueen vieheluvan lunastivat vuonna 2008 540 kalastajaa. Uistelukalastustiedustelu lähetettiin 294 kalastusalueen luvan lunastaneille kalastajille. Loppujen osalta ei tiedetty osoitetta. Tiedustelussa kysyttiin kalastuskertoja, saaliista ja uistelukalastajien mielipidettä. Edellisen kerran uistelukalastustiedustelu tehtiin vuonna 2001. 5.2.2. Kokonais- ja yksikkösaaliit Tiedustelun palauttivat 61 kalastajaa. Niiden pyyntipäivien lukumäärä oli 1163 päivää. Keskimääräinen uistelupäivän lukumäärä oli 19,1 uistelupäivää / kalastaja. Keskimäärin kalastaja uisteli 5 tuntia / kalastuspäivä. Uistinpyyntiä harrastetaan eniten vertailualueella (Kyläniemen pohjoispuolella ja Ilkon- ja Mäntyselällä (> 70 %). Seuraavaksi eniten välialueella, alue 4 ja 6 (noin 20 %). Muilla alueilla uistinpyyntiä on vähemmän. Suur - Saimaan kalastusalueen uistelukirjanpitokalastajien kokonaissaaliit yksikkösaaliit ja uistelukalastuksen kokonaissaalisarvio on esitetty taulukossa 11. Uistelukirjanpitokalastajien kokonaissaalis oli vuonna 2008 yhteensä 1670 kg (1,43 kg/pyyntikerta, 6 vavalla). Suur-Saimaan kalastusalueen uistelukalastajien kokonaissaalisarvio vuonna 2008 oli 14784 kg (kaikilla 540 vieheluvan lunastaneilla). Taulukko 11. Suur - Saimaan kalastusalueen uistelukirjanpitokalastajien kokonaissaaliit (kg), ja yksikkösaaliit (kg/kalastaja/vuosi; kg/pyyntipäivä, 6 vavalla; g/vapa/pyyntipäivä), sekä uistelukalastuksen kokonaissaalisarvio vuonna 2008. Suur - Saimaan kalastusalueen uistelusaaliit (kg) vuonna 2008 Kokonais- ja yksikkösaaliit (kirjanpitokalastajat 61 kpl) Kokonaissaalisarvio (kaikille luvan lunastuneille (540 kpl) kg/ kg/ g/ Laji kg kalastaja päivä vapa kg kg % Järvilohi 513 8,4 0,44 74 4541 31 Järvitaimen 475 7,8 0,41 68 4205 28 Nieriä 33 0,5 0,03 5 292 2 Kuha 29 0,5 0,02 4 257 2 Hauki 346 5,7 0,30 50 3063 21 Ahven 274 4,5 0,24 39 2426 16 Yhteensä 1670 27,4 1,43 239 14784 100 Saalis koostui pääosin järvilohesta (31 %), taimenesta (28 %), hauesta (21 %), ahvenesta (17 %), nieriästä (2 %) ja kuhasta (2 %). Verrattuna vuonna 2001, vuoden 2008 järvilohen, järvitaimenen, nieriän, hauen ja ahventen yksikkösaaliit ovat selvästi suurempi (katso kuva 37). - 33 -