Tutkielmaseminaarin kirjallisten töiden tekniset ohjeet (Päivittänyt 12.9.2011 Mikko Ketola)

Tutkielmaseminaarin kirjallisten töiden tekniset ohjeet (Päivittänyt 12.9.2011 Mikko Ketola) Näitä ohjeita noudatetaan soveltuvin osin myös aineseminaarissa ja kandidaatin tutkielmaa tehtäessä. Tarkemmat tiedot aineopinnoista ja kandidaatin tutkielmasta löytyvät Kirkkohistorian opiskelun ABC:sta Almasta osoitteesta https://alma.helsinki.fi/doclink/83727. 1

SISÄLLYS I TUTKIMUSSUUNNITELMAN LAATIMINEN 3 1. TUTKIMUSTEHTÄVÄ 3 2. AIHEEN HISTORIALLINEN TAUSTA 3 3. LÄHTEET 4 4. AIEMPI TUTKIMUS 4 5. DISPOSITIO 4 6. LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO 5 7. TUTKIMUSSUUNNITELMAN SISÄLLYSLUETTELO 5 II SEMINAARIESITELMIEN LAATIMINEN 5 III TAVALLISEN PRO GRADU -TUTKIELMAN RAKENNE 6 1. JOHDANTO 6 2. ENSIMMÄINEN PÄÄLUKU 7 3. TOINEN PÄÄLUKU 7 4. KOLMAS PÄÄLUKU 7 5. TUTKIMUSTULOKSET 7 6. LIITTEET (KUVAT, KARTAT, TAULUKOT YMS.) 8 7. LYHENTEET 9 8. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 9 9. HENKILÖHAKEMISTO 9 IV ESIMERKKI PRO GRADU -TUTKIELMAN DISPOSITIOSTA 10 V DOKUMENTOINNIN PÄÄSAANNÖT ELI ALAVIITTEIDEN KÄYTÖSTÄ 11 VI LÄHTEIDEN JA KIRJALLISUUDEN MERKITSEMINEN 12 1. PAINAMATTOMAT LÄHTEET (ELI ARKISTOLÄHTEET) 12 2. PAINETUT LÄHTEET 15 3. SANOMA- JA AIKAKAUSLEHDET 18 4. INTERNET-LÄHTEET 19 5. HAASTATTELUT 20 6. KIRJALLISUUS (MYÖS INTERNETISTÄ HAETTU TUTKIMUS) 21 A. TAVALLINEN ITSENÄINEN TEOS ELI MONOGRAFIA 21 B. TIETEELLISESSÄ SARJASSA JULKAISTU 22 C. ARTIKKELI KOKOOMATEOKSESSA TAI TIET. AIKAKAUSKIRJASSA 23 D. TOIMITETTU TEOS 24 E. PRO GRADU -TUTKIELMA 24 F. KIRJALLA ON USEITA TEKIJÖITÄ, EIKÄ TIEDETÄ KUKA MINKÄKIN LUVUN TAI ARTIKKELIN ON TEHNYT 25 G. INTERNETISTÄ LÖYTYVÄ TUTKIMUSKIRJALLISUUS 25 H. OMAKUSTANNE 27 7. RAAMATUNKOHTIIN VIITTAAMINEN 27 VII LAINAUSTEN ELI SITAATTIEN MERKINTÄ 28 VIII GRADUN MARGINAALIT, RIVIVÄLI, JNE. SEKÄ SUOSITELTU PITUUS 28 2

I TUTKIMUSSUUNNITELMAN LAATIMINEN Ensimmäinen kirjallinen työsi seminaarissa on oman aiheesi tutkimussuunnitelma. On tärkeää valmistaa se hyvin; huolimattoman ja pinnallisen tutkimussuunnitelman esittämisellä on yleensä sama vaikutus kuin merikartan jättämisellä kotiin purjehtimaan lähtiessä: kohta ollaan karilla. Joka tapauksessa matkaan tulee turhia mutkia. Sen sijaan hyvin valmisteltu ja harkittu tutkimussuunnitelma on usein merkki siitä, että gradun valmistuminen ei tule pitkittymään. Tutkimussuunnitelman tulee sisältää seuraavat osat: 1. TUTKIMUSTEHTÄVÄ Tutkimuskysymysten muotoilu on tutkimussuunnitelman tärkein osa. Siinä on yritettävä muotoilla se pääkysymys (tai pääkysymykset), jonka selvittämiseen gradu tähtää täytyy siis selvittää itselleen, mitä aikoo tutkia, ja millaisiin tutkielman otsikosta nouseviin kysymyksiin etsii vastauksia. Tutkimuskohteeseen on etsittävä sellainen näkökulma, josta tutkimuksen pystyy kirjoittamaan. Näkökulman etsimisen ohella voidaan puhua myös problematisoinnista. Pääkysymyksen lisäksi voi olla useita alakysymyksiä. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa paperille paljon, mieluiten liikaakin, kysymyksiä tutkittavasta kohteesta. Tekijälle tulisi olla selvää, mitkä ovat pääkysymyksiä, mitkä alakysymyksiä. On perusteltava sitä, miksi näiden kysymysten selvittäminen on kiinnostavaa ja tärkeää; mihin suurempaan kokonaisuuteen asia ehkä liittyy. Tutkijan on kirjoitettava auki tutkimusmetodinsa mahdollisimman selvällä suomen kielellä. Käsitteillä ja teorioilla on turha kikkailla, jollei ole niiden soveltamisesta hyvin perillä; enemmän lukijaa kiinnostaa se, millä tavalla, mitä lähteitä käyttäen ja millaista analyysia soveltaen tutkija aikoo vastata asettamiinsa kysymyksiin. On pyrittävä omin sanoin ilmaisemaan se, miten toimimalla aikoo selvittää muotoilemansa tutkimuskysymyksen/kysymykset. Esimerkiksi: Tarkoitukseni on vastata tähän kysymykseen etsimällä niistä ja näistä lähteistä viitteitä siihen, miten x:n suhtautuminen y:hyn muuttui aikavälillä z. Jotta pystyisin selvittämään x:n motiiveja, hyödynnän myös aineistoa a. Pyrin jatkuvasti ottamaan huomioon tapahtumien historiallisen kontekstin ja erityisesti ajankohdan poliittisten/yhteiskunnallisten/sosiaalisten tms. tekijöiden vaikutuksen. On pohdittava myös aiheen ajallista rajaamista. Historiallisessa tutkimuksessa ajallinen rajaus on tärkeä ja liittyy läheisesti tutkimuskysymysten muotoiluun. Se antaa tutkimukselle selkärangan. On helpompi kirjoittaa, kun tietää mistä alkaa ja mihin lopettaa. Aikarajaus on myös perusteltava. 3

2. AIHEEN HISTORIALLINEN TAUSTA Tutkimussuunnitelmaa kirjoitettaessa oman aiheen historiallisen taustan hahmottelemiseen ei pidä uhrata valtaosaa sivumäärästä. Sen tarkoitus on aiemman tutkimuksen avulla johdattaa lukija napakasti tutkimusaiheeseen. Lukua ei kuitenkaan saa otsikoida sanoilla Historiallinen tausta, vaan otsikko on sopeutettava omaan aiheeseen! (Ks. esimerkki s. 5). On varottava, ettei aloita liian kaukaa. Jos on kyse 1900-luvun Suomen kirkkohistoriasta, liikkeelle ei lähdetä kristinuskon tulosta Suomeen! Jos tutkitaan reformaation aikaa, ei aloiteta alkukirkon ajoista. Muista kuitenkin, että omaa aihetta on vaikea ymmärtää, jos ei tiedä sen taustoja. Siksi on tärkeää olla hyvin perillä edeltäneestä kehityksestä. Tutkimussuunnitelman samoin kuin itse gradun kirjoittamisessa tekijä joutuu selvittämään itselleen taustoista huomattavasti enemmän kuin mitä on tarkoitus kirjoittaa lopulliseen työhön: lukija pääsee ihastelemaan vain vedenpinnan yllä kimaltelevaa jäävuoden huippua. Itse gradun johdantolukuun tuleva historiallista taustaa käsittelevä osuus on perusteellisempi kuin tutkimussuunnitelmassa esittämäsi historiallinen "katsaus". Kaiken kaikkiaan itse tutkielman johdantoluku ajatellaan ensin mutta kirjoitetaan viimeisenä. Se ei saa paisua liikaa. Suositeltava pituus on korkeintaan noin viidesosa koko tutkielmasta. 3. LÄHTEET Jo tutkimusmetodin selittämisen yhteydessä kerrotaan jotain lähteistä. Tässä osiossa selosta tiedossa olevien tärkeimpien lähteittesi luonne, laajuus, kattavuus, sijainti jne. tarkemmin. Ovatko lähteet kirjeitä, virallisia asiakirjoja, lehtiä vai jotain muuta? Millaiseen tärkeysjärjestykseen eri lähderyhmät voi asettaa? Voiko tiedossa olevien lähteiden avulla vastata tutkimuskysymykseen/kysymyksiin? Voisiko lähteitä löytyä vielä jostakin muualta? Millaisia lähdekriittisiä ongelmia voi tulla? Missä määrin lähteisiin voi luottaa? Luettele mainitsemasi lähteet myös tutkimussuunnitelmasi lähde- ja kirjallisuusluettelossa. 4. AIEMPI TUTKIMUS Esittele ne tutkimukset, jotka jollakin olennaisella tavalla liittyvät omaan aiheeseesi. Kerro, miten ne ovat sivunneet sitä, miksi ne on otettava huomioon omassa tutkimuksessasi, millaisia selvittämättömiä kysymyksiä tai epäilyttäviä väitteitä niihin kenties on jäänyt. Mainitse myös se, mitkä ovat perusteoksia ajan yleistä poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta selvitettäessä.viittaa näihin teoksiin opetetulla tavalla. Jos viittaat johonkin kirjaan kokonaisuutena, tee se alaviitteessä esimerkiksi näin: Lauha 1990. Muista lisätä mainitsemasi tutkimukset myös tutkimussuunnitelman kirjallisuusluetteloon. 5. DISPOSITIO ELI JÄSENNYS Tutkimussuunnitelmasta alkaen jokaisen esitelmäsi liitteenä on oltava kulloinkin voimassaoleva dispositio eli jäsennys. Alussa se harvoin on paljon muuta kuin ylimalkainen hahmotelma pääluvuista, ja seminaarin 4

kuluessa se voi muuttua hyvinkin paljon. Tutkimuksen otsikkokaan harvoin on enää keväällä aivan samalla tavalla muotoiltu kuin syksyllä seminaaria aloitettaessa. Graduntekijälle on vain hyötyä siitä, että dispositiota tarkistetaan jokaisen esitelmän yhteydessä. Siksi sen laatimiseen kannattaa uhrata joka kerta aikaa ja vaivaa. Disposition perusteella sovitaan tavallisesti myös seuraavan esitelmän aihe. 6. LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO Tutkimussuunnitelma sisältää lähde- ja kirjallisuusluettelon. Siinä luettelet ensinnäkin kaikki ne painamattomat ja painetut lähteet sekä sanoma- ja aikakauslehdet, joista tiedät tai oletat löytyvän materiaalia tutkimukseesi, sekä ne tutkimukset, jotka olet maininnut esitellessäsi aiempaa tutkimusta ja tietenkin kaiken muun sellaisen, johon olet tutkimussuunnitelmassasi viitannut. Sen lisäksi tutkimussuunnitelman kirjallisuusluettelossa voi olla sellaisia tutkimuksia, joita et ole vielä ehtinyt silmäillä, mutta joiden oletat olevan hyödyllisiä tutkimuksesi kannalta. Lähde- ja kirjallisuusluetteloa kannattaa päivittää koko seminaarin ajan. Se on syytä tallentaa omana tiedostonaan. Gradun valmistumisvaiheessa on sitten enää tarpeen tulostaa valmis ja seminaarikäsittelyissä mahdollisimman oikeaan muotoon saatu luettelo! 7. TUTKIMUSSUUNNITELMAN SISÄLLYSLUETTELO (otsikoidaan lyhyesti Sisällys) voi näyttää siten vaikkapa seuraavalta: Sisällys Tutkimussuunnitelma aiheesta XX näkökulmasta y vuosina 1903 1910 1. Tutkimustehtävä 2. XX ennen vuotta 1903 3. Tutkimuksen lähdepohja 4. Keskeinen aiheeseen liittyvä kirjallisuus 5. Dispositio 6. Lähteet ja kirjallisuus II SEMINAARIESITELMIEN LAATIMINEN Tutkimussuunnitelman jälkeen aletaan työstää itse gradua kirjoittamalla esitelmiä. Liikkeelle ei yleensä kannata lähteä johdannosta, vaan viisainta on käydä heti lähteiden kimppuun, jolloin ohjauksestakin on eniten hyötyä. Johdanto kannattaa kirjoittaa viimeiseksi; silloin tietää parhaiten, mitä siihen on tarpeellista ottaa mukaan. Tämä ei merkitse sitä, ettei taustaa olisi tarpeellista selvittää itselleen jo ennen kirjoitustyöhön ryhtymistä. Esitelmissä on hyvä alusta lähtien rohkeasti pyrkiä tekemään omia johtopäätöksiä lähteiden pohjalta. Puhtaalle "mutu-linjalle" ei kuitenkaan saa ryhtyä, vaan omat tulkinnat täytyy perustella johdonmukaisesti ja asiallisesti. Muista liittää jokaiseen esitelmääsi dispositio. 5

III TAVALLISEN PRO GRADU -TUTKIELMAN RAKENNE 1. JOHDANTO Voi olla nimeltään yksinkertaisesti Johdanto. Johdanto sisältää kaksi asiakokonaisuutta, tutkimustehtävän ja tutkimusaiheen historiallisen taustan. a. Tutkimustehtävä Tutkimustehtävän esittely on tavallisesti johdannon ensimmäinen alaluku ja se otsikoidaan Tutkimustehtävä. Se käsittää tehtävänasettelun, siitä johtuvien tutkimuskysymysten hahmotuksen, tutkimusmetodin selostuksen, ajallisen rajauksen ja muiden rajausten perustelut, tärkeimpien lähteiden ja aihetta koskevien aiempien tutkimusten esittelyn sekä mahdollisten erityiskäsitteiden selitykset. b. Tausta Taustaa koskevassa osuudessa selvitetään lukijalle tarpeellinen taustatieto tutkittavasta ilmiöstä, henkilöstä, asiasta jne. Otsikko laaditaan sisällön mukaan dynaamisesti. Kuvitteellisen aiheen Kirkon yhteiskunnallisesta asemasta käyty keskustelu 1957 1969 johdantoon voisivat kuulua seuraavat kaksi historiallista taustaa koskevaa alalukua: 2. Suomalaisen yhteiskunnan pääpiirteet toisen maailmansodan jälkeen 3. Keskustelu kirkon yhteiskunnallisesta asemasta viriää 1950-luvun alkupuolella Johdantopääluvun dispositio tässä tapauksessa näyttäisi seuraavalta: I Johdanto 1. Tutkimustehtävä 2. Suomalaisen yhteiskunnan pääpiirteet toisen maailmansodan jälkeen 3. Keskustelu kirkon yhteiskunnallisesta asemasta viriää 1950-luvun alkupuolella Huom! Johdantoon ei tarvita erikseen alalukua lähteiden ja kirjallisuuden esittelyä varten. Se tehdään Tutkimustehtävä-alaluvussa. Johdannossa ei käsitellä vielä varsinaiseen tutkimusaikaan liittyviä asioita tai tapahtumia, ainoastaan siihen johtanutta kehitystä. 6

Johdannossa ei yleensä vielä käytetä lähteitä, mutta se dokumentoidaan normaaliin tapaan tutkimuskirjallisuudella eli varustetaan viittein. Kun on kyse aivan lähihistoriaan liittyvästä tutkimuksesta, johdannossa voi olla pakko käyttää lähteitä, koska aihetta sivuavaa aiempaa tutkimusta ei välttämättä vielä ole olemassa. Johdannon enimmäispituus on korkeintaan noin viidesosa koko työn sivumäärästä, useimmiten riittää vähempikin. 2. ENSIMMÄINEN PÄÄLUKU Otsikoi niin, että se kuvastaa ajanjakson keskeisiä kehityslinjoja. Pyri luomaan ytimekkäitä otsikoita, joista lukija näkee heti, mikä on luvun pääasia. Otsikot saavat olla preeensissä, mutta vain harvoin niihin sopii imperfekti. HUOM! Otsikoiden loppuun ei tule pistettä. Jos niin kuin luontevaa on pääluvussa on alalukuja, niitä on oltava vähintään kaksi. Kahden kappaleen tai yhden sivun alaluku tai alaluvun alaluku on liian suppea. Minimi on alalukujen määrästä riippuen 3 7 sivua. Alalukujen alalukuja ei yleensä tarvita. Muista, että kappalejakokin on keksitty! Huom! Älä laadi pääluvun alkuun mitään johdantokappaletta ennen ensimmäistä alalukua eli ns. kivijalkaa, vaan lähde liikkeelle heti ensimmäisestä alaluvusta. Aloita johdantoluvun jälkeen jokaisessa pääluvussa alaviitenumerointi alusta. 3. TOINEN PÄÄLUKU Otsikoi tämäkin niin, että se kuvastaa ajanjakson keskeisiä kehityslinjoja. 4. KOLMAS PÄÄLUKU Otsikointiohje kuten edellä. Vähintään kaksi alalukua. Huom! Päälukujen määrä voi olla suurempi kuin kolme, mutta yleensä niitä ei kuitenkaan kannata tehdä viittä enempää. Asia riippuu aiheesta ja käsittelytavasta. 5. TUTKIMUSTULOKSET/JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä luvussa kokoat omat havaintosi ja matkan varrella tekemäsi analyysit yhteen, vastaat tehtävänasettelun kysymyksiin ja luot kokonaiskuvan kehityksestä, muutoksesta tms. Tarkoitus ei ole mekaanisesti toistaa samoja johtopäätöksiä, jotka tekstissä on jo esitetty, vaan tässä luvussa niitä voi ryhmitellä esimerkiksi teemoittain. Tutkimustulokset-luvussa et enää käytä viitteitä! 7

Uusia asioita siellä ei oteta esiin. Tutkimustulosten esittämiseen kannattaa keskittyä kunnolla. Tämä luku näet paljastaa, mitä olet saanut aikaan! Käsittelemiesi asioiden uusi ryhmittely tässä luvussa voi paljastaa uusia näkökulmia tutkimustuloksiisi. 6. LIITTEET (kartat, taulukot, luettelot, yksittäiset asiakirjat jne.) Kuvien, karttojen, taulukoiden yms. sekä liitteiden käytöstä Yleisperiaate: kaikilla "lisukkeilla" on oltava jokin tarkoitus; niiden on liityttävä asiaan, ja tekstissä on viitattava niihin ainakin kerran. a. Kuvat Esim. valokuvat, piirrokset, pilakuvat, kirjojen kansikuvat tai etusivut (valokopiot tietenkin riittävät) Kuvat sijoitetaan tavallisesti tekstin keskelle, harvoin liitteeksi Kuvan alla on oltava aina selittävä teksti, joka kertoo, kuka tai mitä kuvassa on ja tarvittaessa (jos asiayhteys ei muuten ole selvä), mihin tekstissä käsiteltyyn asiaan kuva liittyy On aina mainittava kuvalähde eli mistä kuva on peräisin, esimerkiksi Museoviraston kokoelmista, jostakin yksityisarkistosta tai jostakin painetusta julkaisusta Jos kuva on peräisin jostakin Kansallisarkistossa sijaitsevasta yksityisarkistosta, ilmoitetaan kuvalähde esim. seuraavasti: Kansallisarkisto, Aimo T. Nikolaisen arkisto Kuvalähde ilmoitetaan kuvatekstin jälkeen b. Kartat Kartat sijoitetaan yleensä tekstin keskelle, voi laittaa myös liitteeksi Kartalla on oltava selvä otsake ja jos gradussa on useampia karttoja, ne on myös numeroitava Esim.: Kartta 4. X:n leviäminen Euroopassa keskiajalla Karttaan on ehdottomasti viitattava tekstissä. Esim.: Liikkeen leviäminen on esitetty kartassa 4, josta ilmenee, että Jos kartta on lainattu jostakin toisesta tutkimuksesta tai muusta teoksesta, kyseinen kirja on ilmoitettava kartan otsikon jälkeen tai alaviitteessä c. Taulukot Taulukot sijoitetaan tekstin keskelle Taulukoihin on viitattava tekstissä, mutta niiden on oltava myös ymmärrettäviä itsenäisiä kokonaisuuksia, joita voi lukea turvautumatta tekstiin Selvä otsake (mitä, missä, milloin) Esim.: Taulukko 3. Apokalyptisen kirjallisuuden julkaiseminen kustantajittain 1945 1962 8

Taulukoissa on usein tarpeen ilmoittaa alaviitteen avulla, mitä lähteitä sen laatimisessa on käytetty. Nämä lähteet on muistettava liittää myös gradun lähdeluetteloon d. Asetelmat ja kuviot Ovat yksinkertaisempia kuin taulukot Asetelmia ja kuvioita ei otsikoida Liittyvät välittömästi tekstiin, tavallisesti kaksoispisteen jälkeen e. Liitteet Liitteet numeroidaan ja otsikoidaan. Sijoitetaan välittömästi johtopäätös- tai tutkimustulokset-luvun jälkeen Tilastollinen materiaali on usein kätevintä sijoittaa liitteeksi Kartat Aivan keskeiset asiakirjat, etenkin, jos ne ovat ennestään tuntemattomia ja vaikeasti käsiin saatavissa Lehtileikkeitä ei yleensä kannata laittaa liitteiksi Pitkät luettelot, esim. jonkin yhdistyksen jäsenet Liitteiden on ehdottomasti liityttävä tekstiin ja tekstissä on viitattava liitteisiin. Viittauksen voi tehdä joko alaviitteellä tai suluissa (liite 3) Liitteet on dokumentoitava, toisin sanoen joko niiden laatimisen pohjana käytetty materiaali tai niiden sijainti esim. arkistossa on ilmoitettava alaviitteessä 7. LYHENTEET (aakkosellinen luettelo) 8. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 1. Painamattomat lähteet 2. Painetut lähteet 3. Sanoma- ja aikakauslehdet 4. Internet-lähteet 5. Haastattelut 6. Kirjallisuus 9. HENKILÖHAKEMISTO Kannattaa tehdä erityisesti silloin, jos gradussa esiintyy laaja henkilökaarti. Hakemisto voi olla yksinkertaista mallia, jossa luetellaan aakkosjärjestyksessä tutkimuksessa esiintyvät henkilöt ja sivut, joilla heidät mainitaan. Hieman informatiivisemmassa mallissa henkilöistä mainitaan heidän elinvuotensa ja asemansa tai tehtävänsä tutkimuksessa käsiteltynä aikana ja sivut, joilla he esiintyvät. 9

IV ESIMERKKI PRO GRADU -TUTKIELMAN DISPOSITIOSTA Outi Uusimäki: Pohjois-Irlannin tulevaisuudennäkymät The Tablet -lehdessä vuosina 1972 1975. Yleisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielma 2005. 89 s. SISÄLLYS I JOHDANTO 1 1. Tutkimustehtävä 1 2. Poliittinen ja uskonnollinen kahtiajako Pohjois-Irlannissa 5 3. The Tablet -lehden luonne 8 II VÄKIVALTA JA TOIVEET PAREMMASTA KESKIPISTEESSÄ VUONNA 1972 11 1. Poliittiset muutosvaatimukset kasvavat väkivallan keskellä 11 1.1. Bloody Sunday terävöittää mielipiteitä 11 1.2. Yhtenäinen Irlanti unelma vai todellinen tulevaisuus? 13 1.3. Kirkollinen auktoriteetti valjastetaan tukemaan poliittista linjaa 17 1.4. Vallanvaihdos pehmentää äänenpainoja 21 1.5. Katolisen väestön ja kirkon johtajien vastuu väkivallan tuomitsemisessa 23 2. Varovaiset toiveet paremmasta tulevaisuudesta heräävät 25 2.1. Ison-Britannian hallitusta kiitetään ja neuvotaan 25 2.2. Pohjois-Irlannin tulevaisuus puhuttaa Irlannin tasavallassa 29 2.3. Tulevaisuuden suunnitelmat miellyttävät Norman St. John-Stevasia 32 III UUSI POLIITTINEN MALLI HALLITSEE VUODEN 1973 KESKUSTELUA 34 1. Vuosi alkaa odottavissa tunnelmissa 34 2. Ison-Britannian hallituksen suunnitelmat saavat positiivisen vastaanoton 36 3. Kirkkojen välinen yhteistyö tiivistyy merkittävästi 42 IV UMPIKUJAN TUNTUA VUOSINA 1974 1975 46 1. Poliittinen epäonnistuminen synkentää tulevaisuudennäkymiä vuonna 1974 46 1.1. Kirkkojen yhteistyö- ja vastuukysymykset virittävät rauhallista keskustelua 46 1.2. Sunningdalen sopimus siirtää painopisteen protestantteihin 49 1.3. Katolisen kirkon suhde nälkälakkoon jakaa mielipiteitä lehden sisällä 53 2. Tietä ulos umpikujasta etsitään päätoimittajan johdolla 57 2.1. Vielä yksi mahdollisuus 57 2.2. Päätoimittaja Burns vaatii ihmisoikeuksia ja tasapuolisuutta 59 3. Katolisen hierarkian toiminta herättää vastalauseita vuonna 1975 62 3.1. Erikoisnumero analysoi irlantilaisten omaa vastuuta tulevaisuudestaan 62 3.2. Tapaus Wilson synnyttää kritiikkiä kirkon autoritaarisuutta vastaan 64 3.3. Piispojen lausunnot opetuksesta ja moraalikysymyksistä kyseenalaistetaan 66 3.4. Päätoimittaja vaatii poliitikoilta ja kirkonmiehiltä uutta ilmettä 71 V JOHTOPÄÄTÖKSET 75 VI LIITTEET 81 VII LYHENTEET 83 VIII LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 83 IX HENKILÖHAKEMISTO 89 10

V DOKUMENTOINNIN PÄÄSÄÄNNÖT ELI ALAVIITTEIDEN KÄYTÖSTÄ Lähteitä ja kirjallisuutta referoidessa tutkijan on merkittävä tekstiin eli dokumentoitava, mistä lähteestä tai tutkimuksesta esitetty asia on peräisin. Yksi tärkeä syy tähän on se, että kuka tahansa lukija voisi tarkistaa, onko tutkija esittänyt ja ymmärtänyt asian oikein. Tämä dokumentointi tehdään alaviitteiden avulla. Alaviitteitä kirjoitettaessa on tärkeää, että lähteet ja kirjallisuus merkitään niihin niin selvästi ja sovittujen sääntöjen mukaisesti, että lukija löytää ne helposti lähde- ja kirjallisuusluettelosta. Merkitsemisestä on tarkempia ohjeita seuraavassa luvussa. Alaviite sijoitetaan referoinnin loppuun, pisteen jälkeen. Esimerkiksi: Pastori Mäkisen mukaan kyse oli väärinkäsityksestä. 1 Jos alaviite on ennen pistettä, yksittäisen sanan jälkeen, sen ymmärretään koskevan vain kyseistä sanaa. Tällöin voi olla kyse vaikkapa siitä, että tekijä pitää tarpeellisena jonkin keskellä lausetta esiintyvän termin tai käsitteen selittämistä alaviitteessä. Yleisin näky tieteellisessä tekstissä on kappale, jonka viimeisen pisteen jälkeen on alaviite. Se tarkoittaa sitä, että koko kappale on peräisin alaviitteeseen merkitystä lähteestä tai lähteistä ja kirjallisuudesta. Esimerkiksi tämän kappaleen lopussa voisi olla alaviite, jossa viittattaisiin Tutkielmaseminaarin kirjallisten töiden teknisiin ohjeisiin. Jos kappale on kokonaan ilman viitettä, sen ymmärretään tavallisesti olevan pelkästään tekijän omaa analyysia tai johtopäätöstä. Sen vuoksi ei suositella sellaista menettelyä, että referoitaessa samaa lähdettä usean kappaleen verran alaviite merkittäisiin vasta viimeisen kappaleen jälkeen. Se voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Parempi on tällöin merkitä samaan lähteesen viittaava alaviite jokaisen kappaleen loppuun, vaikka se tuntuisikin puuduttavalta toistolta. Usein kappaleet rakentuvat useammasta, vaikkakin lyhyesti ilmaistusta asiakokonaisuudesta, jotka perustuvat eri lähteisiin. Tällöin on suositeltavaa sijoittaa alaviite jokaisen tällaisen kokonaisuuden jälkeen, käytännössä 1-3 virkkeen jälkeen. Kappaleen viimeisen pisteen jälkeen oleva alaviite tarkoittaa tälla tavalla rakennetussa kappaleessa vain sitä osuutta, joka alkaa edellisen alaviitteen jälkeen. Oma analyysi tai johtopäätökset erotetaan referoinnista helpoimmin siten, että ne sijoitetaan kappaleessa viimeisen alaviitteen jälkeen. Kappaleen viimeinen virke tai virkkeet, jotka eivät pääty alaviitteeseen, ymmärretään aina tekijän omiksi johtopäätöksiksi. Kirkkohistorian tutkimuksissa alaviitteissä pyritään ilmoittamaan yleensä vain käytetyt lähteet ja kirjallisuus. Siksi on pyrittävä mahdollisimman pitkälle välttämään erilaisten asiatäydennysten tai lisäselitysten sisällyttämistä alaviitteisiin; kaikki tärkeä on saatava mahtumaan itse tekstiin. Gradussa alaviitteiden numerointi aloitetaan jokaisessa pääluvussa ykkösestä. Juoksevaa numerointia läpi gradun ei käytetä. 11

VI LÄHTEIDEN JA KIRJALLISUUDEN MERKITSEMINEN 1. PAINAMATTOMAT LÄHTEET (ELI ARKISTOLÄHTEET) Peruskaava alaviitteessä: [Päätearkisto] [Arkistonmuodostaja] [Mahdollinen alempi arkistonmuodostaja] [Signum] [Asiakirja] [Määreet (päiväys, pöytäkirjan pykälä, sivut yms.)]. HUOM. Välilyönnit tässä kaavassa ovat välilyöntejä myös varsinaisessa alaviitemerkinnässä. Edetään isommasta yksiköstä pienempään. Myös päinvastaista käytäntöä esiintyy. Siitä on hyvä esimerkki Jenni Krapun väitöskirja E. G. Gulinin ekumeeninen työ ja ajattelu. Välimerkkejä ei käytetä, vain välilyontejä, paitsi: jos on kyse asiakirjasta, jonka sivut on numeroitu. Silloin käytetyt sivunumerot erotetaan pilkulla jos on kyse pöytäkirjan liitteestä. Silloin liite mainitaan pöytäkirjan pykälänumeron jälkeen ja erotetaan pilkulla (ptk. 24.6.1957 2, liite 4.) Alaviite päättyy aina pisteeseen. Esimerkkejä: Kirje a) Kansallisarkiston kokoelmasta Alaviite: KA SLA Eaa 32 Oldham Tarkkaselle 3.12.1919. KA = Päätearkisto (Kansallisarkisto) SLA = Arkistonmuodostajan arkisto (Suomen lähetysseuran arkisto) Eaa 32 = Signum (Lähetysjohtajalle kotimaasta saapuneet kirjeet 1919, sisältää myös ulkomailta saapuneita kirjeitä) Kirjeen lähettäjästä ja vastaanottajasta mainitaan sekä etunimi [Matti] että sukunimi [Tarkkanen], mikäli tutkimuksessa esiintyy useita henkilöitä, joilla on sama sukunimi. b) Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmasta Alaviite: KK Coll. 63.46 Gummerus von zur Mühlenille 20.6.1921. KK = Päätearkisto (Kansalliskirjasto) * Coll. 63 = Arkistonmuodostajan arkisto (Gummerus-Pihkala -suku) 12

Coll. 63.46 = Signum (kansio nro 46 kyseisessä arkistossa) * Helsingin yliopiston kirjaston nimi muuttui 1.8.2006 Kansalliskirjastoksi. Pöytäkirja Alaviite: KA SKSKA IV Ca Diasporatoimikunnan ptk. 9.9.1930 3. KA = Päätearkisto (Kansallisarkisto) SKSKA = Arkistonmuodostajan arkisto (Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton arkisto) IV = Alempi arkistonmuodostaja (Diasporatoimikunta) Ca = Signum (Diasporatoimikunnan pöytäkirjat) Muu asiakirja Alaviite: KA SKHSA APA B 130 Pietilän käsikirjoitus "Helsingistä Astoriaan", 22 24. KA = Päätearkisto (Kansallisarkisto) SKHSA = Arkistonmuodostajan arkisto (Suomen kirkkohistoriallisen seuran arkisto) APA = Alempi arkistonmuodostaja (Antti J. Pietilä) B 130 = Signum Alaviite: SKS KRA KKA yleiskysely 1973 Takahikiä 3N. Nykyisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston (SKS KRA) kokoelmiin siirretystä Kirkollisen kansanperinteen arkistosta (KKA) käytetyn tavallisimmin litteroidun materiaalin signum koostuu seuraavista osista: SKS KRA KKA [kyselyn nro] [seurakunta] [haastattelun numero (tai haastateltavan nimi, josnumeroa ei erityiskyselyssä ole)] [N signumissa merkitsee sitä, että haastattelu on myös nauhalla]. Järjestämätön arkisto Jos käytössäsi on esimerkiksi jonkin yhdistyksen tai jonkun yksityishenkilön arkisto, jota ei ole järjestetty ja jolla ei ole luetteloa, alaviitemerkinnässä on tärkeintä, että merkitään arkisto ja käytetty 13

asiakirja. Tutkijan ei pidä mennä itse luomaan arkistolle sen tarkempaa alajaottelua, ellei siitä erikseen ole sovittu arkiston haltijan kanssa. Arkiston luonne (esimerkiksi järjestämättömyys, luettelon puute, vaikeakäyttöisyys tms.) on selitettävä tutkimustehtäväluvussa lähteiden esittelyn yhteydessä. Kun alaviitteessä mainitaan useamman tyyppisiä lähteitä ja kirjallisuutta, järjestys on: Arkistolähteet; painetut lähteet; sanoma- ja aikakauslehdet; internet-lähteet; haastattelut; kirjallisuus. Esimerkkejä: KA SLA Eac 30 Alho Tarkkaselle 23.7.1931; Suomen lähetysseuran vuosikertomus 1931, 23; Lähetyssanomat 1931, 33; Peltola 1958, 221. tai TPA UKA Urho Kekkosen pvk. 5.5.1978; Uusi Suomi 92/4.5.1978 Juvasta arkkipiispa; Mikko Juvan haastattelu 4.8.2000; Niiranen 2000, 159. TPA = Tasavallan presidentin arkistösäätiö, Orimattila UKA = Urho Kekkosen arkisto Eri viittauskohteet erotetaan toisistaan puolipisteellä (;) Jos viitteessä mainitaan useampia arkistolähteitä, niiden järjestyksen määrää ensisijaisesti niiden päiväys, toissijaisesti niiden merkittävyys Jos haluaa mainita alaviitteessä viitausten jälkeen jonkin täydentävän tai selventävän tiedon, se tehdään seuraavaan tyyliin: Murtorinne 1975, 34. Murtorinteen mainitsema pastori toimi sodan jälkeen Saksan ulkoministeriön osastonjohtajana. Müllerschmidt 1992, 23. Arkistolähteet lähdeluettelossa: Esimerkeissä mainitut arkistot merkittäisiin luetteloon seuraavalla tavalla: 14

Kansallisarkisto, Helsinki Suomen kirkkohistoriallisen seuran arkisto Antti J. Pietilän arkisto Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton arkisto Diasporatoimikunnan arkisto Pöytäkirjat Suomen Lähetysseuran arkisto KA SKHSA APA SKSKA IV Ca SLA Kansalliskirjasto, Helsinki KK Gummerus-Pihkala -suku Coll. 63 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, Helsinki Kirkollisen kansanperinteen arkisto Tasavallan presidentin arkistosäätiö, Orimattila Urho Kekkosen arkisto SKS KRA KKA TPA UKA Yksittäisiä kirjeitä tai muita asiakirjoja ei merkitä lähdeluetteloon Huomaa sisennysten logiikka 2. PAINETUT LÄHTEET Painettujen lähteiden kokoelmat merkitään lähdeluetteloon esimerkiksi seuraavasti: DBFP Documents on British Foreign Policy 1919 1939. First Series, Volume XI. Upper Silesia, Poland and the Baltic States. January 1920 1921. London: Her Majesty's Stationery Office, 1961. Alaviitteessä: DBFP 1:XI, No. 242. Lähdejulkaisujen lyhenteet ovat yleensä vakiintuneita eikä niitä tarvitse itse keksiä. FMU Finlands medeltidsurkunder, samlade och i tryck utg. genom Reinh. Hausen. I VIII. Helsingfors. Alaviitteessä: FMU 3068, 3069. Useimmiten alaviitteessä ilmoitetaan useampiosaisesta lähdekokoelmasta osan numero ja sen jälkeen joko sivunumero tai dokumentin numero. FMU:ssa käytäntönä on ilmoittaa vain dokumentin numero. FMU:n dokumentit löytyvät nykyään Diplomatarium Fennicum -tietokannasta Kansallisarkiston sivujen kautta. GR Konung Gustaf den Förstes registratur 4 27. Stockholm 1868 1913. 15

Alaviittesssä: GR 25, 640 644. Alaviitteessä voi ilmoittaa aluksi kyseessä olevan dokumentin tarkemmat tiedot: Kustaa Vaasa Laurentius Petrille 24.12.1554. GR 24, 481 485. HUOM. piste dokumentin tietojen ja lähdejulkaisun välissä. MAT Mikael Agricolan teokset I IV. Näköispainos ja tekstien selvennys. Porvoo 1987. Alaviitteessä: MAT IV, 43. WA D. Martin Luthers Werke. Kritische Gesamtausgabe. Weimar 1883 Alaviitteessä: WA 10:2, 481. Seuraavaksi esitellään Suomen kirkkohistorian kannalta tärkeiden piispainkokousten, hiippakuntakokousten ja pappeinkokousten painettujen pöytäkirjojen merkintä sekä lähdeluetteloon että alaviitteeseen. On muistettava, että pöytäkirjojen painovuotta ei merkitä tunnusvuodeksi, vaan se merkitään painopaikan jälkeen. Tunnusvuoden kohdalle merkitään se vuosi, jolloinkokous on pidetty. Sama koskee merkintää alaviitteeseen. Kirkolliskokouksen pöytäkirjat Merkintä lähdeluetteloon: Kirk.kok. ptk. 1928 Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon kymmenennen Yleisen Kirkolliskokouksen Pöytäkirjat ja Pöytäkirjain liitteet. Turku 1929. Alaviitteessä: Kirk.kok. ptk. 1928, 76. Piispainkokouksen pöytäkirja Merkintä lähdeluetteloon: Piispainkok. ptk. 1947 Piispainkokouksen pöytäkirja 9. 10.12.1947. Turku 1949. Alaviitteessä: Piispainkok. ptk. 1947, 11. 16

Hiippakuntakokouksen pöytäkirja Merkintä lähdeluetteloon: Turun hpk.kok. ptk. 1953 Turussa huhtikuun 15 16. päivinä 1953 pidetyn Turun arkkihiippakunnan I lakimääräisen hiippakuntakokouksen pöytäkirja sekä liitteet. Turku 1953. Alaviitteessä: Turun hpk.kok. ptk. 1953, 23. Jos viitataan pöytäkirjan liitteisiin: Turun hpk.kok. ptk. 1953 liitteet, 4. Pappeinkokouksen pöytäkirja Merkintä lähdeluetteloon: Lapuan hpk. ppk. ptk. 1957 Pöytäkirja Lapuan hiippakunnan papiston ensimmäisestä lakimääräisestä pappeinkokouksesta Lapualla lokakuun 15 17 p:nä 1957 ynnä liitteet. Vaasa 1958. Alaviitteessä: Lapuan hpk. ppk. ptk. 1957, 21. Jos viitataan liitteisiin: Lapuan hpk. ppk. ptk. 1957 liitteet, 37. Kaikki sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit, joihin viitataan tekijän nimellä, merkitään painettuihin lähteisiin. Näin tehdään myös siinä tapauksessa, että niitä on käytetty internetin kautta. Silloin lähdeluettelon merkinnän lopuksi ilmoitetaan kyseisen julkaisun pääsivun internetosoite ja päivämäärä, jolloin juttu on katsottu. Täysin tarkkojen internet-osoitteiden merkinnästä sanomalehtiartikkelien kohdalla on luovuttu, koska ne ovat usein pitkiä, vievät paljon tilaa ja niiden merkinnässä tulee helposti virheitä. Lisäksi artikkelit löytää lehtien elektronisista arkistoista usein helpommin otsikkohaulla. Vain siinä tapauksessa, että on varmasti tiedossa tai ainakin todennäköistä, että juttu on julkaistu ainoastaan internetissä, se merkitään internet-lähteisiin eikä painettuihin lähteisiin. Kaila, Erkki 1916 Eräs yritys kirkkomme kritiikkiin. Vja. tai Rich, Frank 2007 The Reverend Falwell's Heavenly Timing. The New York Times 20.5.2007. <http://www.nytimes.com>. Katsottu 11.9.2009. Vja = Vartija 17

Aikakauslehden numeroa ei ole tarpeen ilmoittaa silloin, jos vuosikerrassa on juokseva sivunumerointi läpi vuoden. Jos painettujen lähteiden luettelossa on samalta tekijältä useita kirjoituksia samalta vuodelta, ne merkitään ilmestymisjärjestyksessä alla näkyvällä tavalla. Mikäli lähteiden keskinäistä ilmestymisjärjestystä ei ole mahdollista saada selville, ne merkitään aakkosjärjestyksessä. Esimerkki: Peura, Jalo 1921 a Ajankohtaisesta kysymyksestä. Km 23.4.1921. 1921 b Vielä ajankohtaisesta kysymyksestä. Km 15.5.1921. 1921 c Luulisi jo tulleen selväksi. Km 6.6.1921. Huomaa välilyönti vuosiluvun ja kirjaimen välissä! Painettujen lähteiden luettelo voi siten näyttää vaikkapa seuraavalta: DBFP Documents on British Foreign Policy 1919 1939. First Series, Volume XI. Upper Silesia, Poland and the Baltic States. January 1920 1921. London: Her Majesty's Stationery Office, 1961. Peltola, Matti 1961 Minaretin kutsu. Teologia ja kirkko. Turun hpk. ppk. ptk. 1922 Turun arkkihiippakunnan 10 13 päivinä lokakuuta 1922 pidetyn synodaalikokouksen pöytäkirja ja liitteet. Turku 1923. Vp. ptk. 1922 Valtiopäivät 1922. Pöytäkirjat. Helsinki. 3. SANOMA- JA AIKAKAUSLEHDET Lähdeluettelossa mainitset aakkosjärjestyksessä vasemmasta reunasta alkaen: 1. Lehdestä mahdollisesti käyttämäsi lyhenne (käytä vakiintuneita lyhenteitä) 2. Lehden koko nimi 3. Lukemasi vuosikerrat. Kursivoi ne vuodet, jotka olet käynyt läpi systemaattisesti (olet siis lukenut joka numeron). Esimerkki: Fbl Församlingsbladet 1956 Km Kotimaa 1923 1924, 1925 1930 US Uusi Suomi 1923 1930 18

Huom! Lehtiä ei merkitä luetteloon numeroiden tarkkuudella. Muista, että aina, kun sanoma- tai aikakauslehden jutun kirjoittaja mainitaan ja kyse on kirjoituksesta, jossa kirjoittaja esittää omia näkemyksiään, mielipiteitään tai käsityksiään, juttu merkitään painettujen lähteiden luetteloon ja siihen viitataan hänen nimellään (ks. s. 16). Nykyhetken sanomalehtijutuissa on jokaisen uutisjutunkin kirjoittaja lähes aina mainittu. Silloin on erityisen tärkeää arvioida juttua sen mukaan, onko kyse näkemyksellisestä kirjoituksesta. Kun on kyse uutisluonteisista tai ilman kirjoittajan nimeä ilmestyneistä jutuista, noudatetaan seuraavaa käytäntöä. Viitteessä mainitse ensin lehden nimi (tai lyhenne), sitten numero ja päiväys kauttaviivalla erotettuna ja viimeiseksi jutun otsikko välilyönnillä erotettuna. Jos kyseessä on pääkirjoitus,merkitse se jutun jälkeen sulkuihin (pk.). Esimerkki: Km 23/26.3.1925 Huomioita kirkollisesta elämästä (pk.). Huomaa, että päiväyksen ja jutun otsikon väliin tulee vain välilyönti! Jos viittaat samaan juttuun useamman kerran samalla gradun sivulla, ensimmäisen kerran jälkeen riittää se, että mainitset vain lehden nimen ja päiväyksen. Jos lehtiartikkelin referointi jatkuu seuraavalle sivulle, sivun ensimmäisessä alaviitteessä on otsikko taas toistettava. 4. INTERNET-LÄHTEET Jos käytät internetissä julkaistua lähdemateriaalia, laadi asiakirjasta lyhenne. Viitteeseen merkitään lyhenne ja vuosiluku. Internet-osoite ja päivämäärä merkitään vain lähde- ja kirjallisuusluetteloon. Päivämäärä tarkoittaa sitä päivää, jolloin lähdettä on ensimmäisen kerran käytetty, ja se ilmoitetaan lähde- ja kirjallisuusluettelossa Katsottu-merkinnällä. Internet-lähteisiin ei merkitä internetin välityksellä käytettyä tutkimuskirjallisuutta; se merkitään kirjallisuusluetteloon. Esimerkkejä: Helsingin hpk. kiertokirje 2006 Helsingin hiippakunnan kiertokirje nro 433 (8.3.2006). <http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/hiippakunta/tiedotteet/kiertokirjeet/?x26945=30886>. Katsottu 7.9.2009. Alaviitteessä: Helsingin hpk. kiertokirje 2006. tai BCEIA 1999 Bishop's Committee on Ecumenical and Interreligious Affairs. Catholic Teaching on the Shoah: Implementing the Holy See's We Remember. <http://www.bc.edu/research/cjl/metaelements/texts/documents/catholic/ 19

Alaviitteessä: BCEIA 1999. NCCB_Shoah_teaching.htm>. Katsottu 25.9.2004 (Tätä nimenomaista dokumenttia ei enää löydy tästä osoitteesta, mutta mainittuna päivämääränä se on ollut luettavissa. Koska internet-lähteiden osoitteet muuttuvat helposti tai lähde saatetaan poistaa kokonaan internetistä, on tärkeää, että tutkija merkitsee, milloin hän on lähdettä käyttänyt. Tämän vuoksi lähteestä olisi hyvä varmuuden vuoksi ottaa myös tuloste.) tai CRRJ s. a. Commission for Religious Relations With the Jews. <http://www. vatican.va/roman_curia/pontifical_councils/chrstuni/relations-jewsdocs/rc_pc_chrstuni_doc_19740101_commission-jews_en.html>. Katsottu 27.8.2004. Alaviitteessä: CRRJ s. a. Ellei artikkelin julkaisuvuotta ole selvästi ilmoitettu, mutta se on muuten helposti pääteltävissä, merkitään julkaisuvuosi hakasulkuihin. Ellei vuosiluku ilmene eikä sitä voi päätellä, merkitään s. a. (= sine anno = ilman vuotta). 5. HAASTATTELUT Haastateltavasta ilmoitetaan ammatti ja/tai asema, nimi, haastattelun päivämäärä. Haastattelut merkitään luetteloon aakkosjärjestyksessä. Haastattelut lähde- ja kirjallisuusluettelossa, esimerkki: Kirkkoneuvos Risto Cantellin haastattelu 18.5.2004 Järjestöneuvos Mauno Huikun haastattelu 11.7.2005 Katolisen uskonnonopettajan Riitta Laukaman haastattelu 10.3.2004 Ministeri Marjatta Väänäsen puhelinhaastattelut 28.4.2005 ja 17.5.2005 Jos kaikki haastattelut ovat tutkijan itsensä tekemiä, loppuun merkitään: Haastattelut tekijän hallussa. Haastattelut alaviitteessä, esimerkki: Risto Cantellin haastattelu 18.5.2004; Marjatta Väänäsen puhelinhaastattelu 28.4.2005. Alaviitteeseen merkitään vain haastateltavan nimi, haastattelun muoto ja haastattelun päivämäärä. 20

6. KIRJALLISUUS (MYÖS INTERNETISTÄ HAETTU TUTKIMUS) Merkitään ja viitataan ensisijaisesti tutkimuksen tai artikkelin tekijän/tekijöiden mukaan. Toimitetut teokset merkitään ja niihin viitataan niiden nimekkeen mukaan. Kaava kirjallisuusluettelossa: sukunimi pilkku etunimi, rivinvaihto 1-rivivälillä. Sukunimen alle painovuosi, sitten tabulaattorilla eteenpäin, teoksen otsikko piste, mahdollinen alaotsikko piste. Kustannuspaikka kaksoispiste kustantaja, PISTE. (Teksti jatkuu rivit täyteen tabulaattorin kohdasta.) Aikakauskirjoista ja muista kausijulkaisuista (esim. vuosikirjoista) ei kustannuspaikkaa eikä kustantajaa merkitä. Ellei kustantajaa saa selville, merkitään painopaikka. Mikäli sekään ei selviä, merkitään kirjaimet s. l. (= sine loco = ilman paikkaa). Huom. Kustannuspaikka on eri asia kuin painopaikka ja kustantaja eri asia kuin kirjapaino. Mikäli alaviitteessä on useampia kirjallisuuteen kuuluvia nimekkeitä, ne erotetaan toisistaan puolipisteellä. Nimekkeet ilmoitetaan aikajärjestyksessä painovuoden mukaan vanhimmasta uusimpaan, EI AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ! Esimerkki: Andersson 1994, 23; Svensson 1995, 15; Pettersson 2000, 25 27. A. TAVALLINEN ITSENÄINEN TEOS ELI MONOGRAFIA Kirjallisuusluettelossa: Mustakallio, Hannu 2009 Pohjoinen hiippakunta. Kuopion-Oulun hiippakunnan historia 1850 1939. Helsinki: Kirjapaja. Alaviitteessä: Mustakallio 2009, 345. HUOM! Myös kirjan alaotsikko merkitään kirjallisuusluetteloon. HELKA- ja FENNICA-luettelossa pää- ja alaotsikko on erotettu kaksoispisteellä. Gradussa ne erotetaan pisteellä. tai Robertson, Edwin 1989 Dietrich Bonhoeffer. Elämä ja julistus. Lohja: Karas-Sana. Alaviitteessä: Robertson 1989, 75 77. (Huomaa ajatusviiva sivunumerojen välissä!) 21

Jos kyseessä on toinen tai myöhempi painos: Brown, Callum G. 2009 The Death of Christian Britain. Understanding Secularisation 1800 2000. Second edition. London and New York: Routledge. B. TIETEELLISESSÄ SARJASSA JULKAISTU Kaava kirjallisuusluettelossa: sukunimi pilkku etunimi rivinvaihto 1-rivivälillä. Sukunimen alle painovuosi. Tabulaattorilla eteenpäin, teoksen otsikko piste, mahdollinen alaotsikko piste. Sarja ja sarjanumero. Diss. ja yliopistopaikkakunta, jos väitöskirja, piste. Kustannuspaikka kaksoispiste kustantaja ja PISTE. (Teksti jatkuu rivit täyteen tabulaattorin kohdasta.) Kaava alaviitteessä: sukunimi painovuosi pilkku, sivunumerot ja PISTE. a. väitöskirja Lauha, Aila 1990 Suomen kirkon ulkomaansuhteet ja ekumeeninen osallistuminen 1917 1922. SKHST 150. Diss. Helsinki. Helsinki: SKHS. Alaviitteessä: Lauha 1990, 101. (Huomaa ajatusviiva otsikon vuosilukujen välissä!) tai Huhta, Ilkka 2007 Täällä on oikea Suomenkansa. Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880 1918. SKHST 186. Diss. Helsinki. 2. p. Helsinki: SKHS. SKHST = Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia Diss. = väitöskirja, ja sen jälkeen mainittu paikkakunta tarkoittaa yliopistoa, jossa väitöskirja tarkastettiin. b. monografia, joka ei ole väitöskirja Kääriäinen, Kimmo 1993 Atheism and Perestroika. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia B 270. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. 22

Alaviitteessä: Kääriäinen 1993, 71. C. ARTIKKELI KOKOOMATEOKSESSA TAI TIETEELLISESSÄ AIKAKAUSKIRJASSA Kaava kirjallisuusluettelossa: artikkelin tekijän sukunimi pilkku etunimi rivinvaihto 1-rivivälillä. Sukunimen alle painovuosi. Tabulaattorilla eteenpäin. Artikkelin otsikko piste ja mahdollinen alaotsikko piste. Sitten välilyönti ja ajatusviiva kertomaan, että artikkeli on teoksessa, jonka otsikko tulee ajatusviivan ja välilyönnin jälkeen. Teoksen otsikon jälkeen piste, mahdollinen alaotsikko, piste. Kustannuspaikka kaksoispiste kustantaja PISTE. (Teksti jatkuurivit täyteen tabulaattorin kohdasta.) Kaava alaviitteessä: sukunimi painovuosi pilkku, sivunumerot ja PISTE. Heinonen, Reijo 1982 Saksan kirkollisministeriö 1935 1945. TA. Alaviitteessä: Heinonen 1982, 211. TA = Teologinen Aikakauskirja (Huom! Sekä ennen että jälkeen ajatusviivan tulee yksi tyhjä lyönti!) tai Vahros, Igor 1981 Esipappi Avvakum vanhan uskon puolustajana ja kirjailijana. Ortodoksia 31. Alaviitteessä: Vahros 1981, 86. tai Bouchenski, J. M. 1975 Marxism-Leninism and Religion. Religion and Atheism in the USSR and Eastern Europe. London: Macmillan. Alaviitteessä: Bouchenski 1975, 241. HUOM! Kun merkitään kokoomateoksessa oleva artikkeli, kirjan toimittajaa/toimittajia ei ilmoiteta. tai Lahtinen, Aarno 1991 Uskontolainsäädännön kehitys. Usko, toivo ja vallankumous. Kristinusko ja kirkot Neuvostoliitossa. Helsinki: Otava. Alaviitteessä: Lahtinen 1991, 66. 23

D. TOIMITETTU TEOS Toimitetut teokset merkitään niiden nimekkeen, ei toimittajien mukaan. WCE 1982 World Christian Encyclopedia. A Comparative Study of Churches and Religions in the Modern World AD 1900 2000. Ed. David B. Barrett. Nairobi & Oxford & New York: Oxford University Press. Alaviitteessä: WCE 1982, 553. Lyhenteen WCE (jonka voi kehitellä itse, jollei jotakin vakiintunutta jo ole) tilalle voi laittaa myös teoksen otsikon kokonaan. Toimittaja lyhennetään suomeksi Toim., ruotsiksi Red., englanniksi Ed. ja saksaksi Hg. Toimittaja(t) mainitaan vain, jos kirja merkitään luetteloon kokonaisuutena. tai HCEC 1995 The HarperCollins Encyclopedia of Catholicism. Ed. Richard P. McBrien. San Francisco: HarperCollins. Alaviitteessä: HCEC 1995, 103. tai Reformaatio 2008 Reformaatio. Henkilökuvia ja tutkimussuuntia. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran yhteisessä symposiumissa marraskuussa 2007 pidetyt esitelmät. Toim. Joona Salminen. STKSJ 257. SKHST 208. Helsinki: STKS & SKHS. Kun kyseessä on kahden kustantajan, tässä kahden tieteellisen seuran, yhteisjulkaisu, merkitään kumpikin taho kustantajaksi. Jos teos kuuluu kummankin seuran julkaisusarjaan, merkitään kumpikin sarjatieto. E. PRO GRADU -TUTKIELMA Bergström, Milla 2004 Pyhä Pius XII vai Hitlerin paavi? Vuosina 1998 2003 käyty keskustelu paavi Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin. Yleisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. HYTTK. 24

Alaviitteessä: Bergström 2004, 33. HYTTK:n tilalla voi käyttää myös lyhennettä Ht. Molemmat tarkoittavat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjastoa. Björkgren, Malena 2004 I nöd och lust. Feministiska perspektiv på mäns våld mot kvinnor inom kristen tradition. Pro gradu -avhandling i systematisk teologi. ÅAHB. Alaviitteessä: Björkgren 2004, 26. ÅAHB = Åbo Akademis huvudbiblioteket F. KIRJALLA ON USEITA TEKIJÖITÄ EIKÄ TIEDETÄ, KUKA MINKÄKIN LUVUN TAI ARTIKKELIN ON TEHNYT Kaava kirjallisuusluettelossa, kun kaksi tai kolme tekijää: sukunimi pilkku etunimi välilyönti &-merkki sukunimi pilkku etunimi &-merkki välilyönti sukunimi pilkku etunimi, rivinvaihto 1-rivivälillä. Ensimmäisen sukunimen alle painovuosi, sitten tabulaattorilla eteenpäin teoksen otsikko piste ja mahdollinen alaotsikko piste. Kustannuspaikka kaksoispiste kustantaja ja PISTE. (Teksti jatkuu rivit täyteen tabulaattorin kohdasta.) Kaava alaviitteessä: sukunimi & sukunimi painovuosi pilkku sivunumerot ja PISTE. (Esimerkkiteoksessa on myös tekijöiden nimillä kirjoitettuja osia ja silloin viitataan tekijännimellä, ks. kohta C.) Heikkilä, Tuomas & Lehmijoki-Gardner, Maiju 2002 Keskiajan kirkko. Uskonelämän muotoja läntisessä kristikunnassa. Tietolipas 185. Helsinki: SKS. Alaviitteessä: Heikkilä & Lehmijoki-Gardner 2002, 350, 387. SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura G. INTERNETISTÄ LÖYTYVÄ TUTKIMUSKIRJALLISUUS Internetistä löytyy paljon tutkimusta, joka on alun perin julkaistu painettuna. Tällaiset tutkimukset merkitään kirjallisuusluetteloon muun kirjallisuuden joukkoon samoin bibiliografisin tiedoin kuin 25

muutkin teokset. Muiden merkintöjen jatkoksi merkitään se internet-osoite tai -sivusto, josta teos on löydettävissä. Alaviitteissä tällaisiin tutkimuksiin viitataan kuten muuhunkin kirjallisuuteen. Internetversioina ne ovat useimmiten näköispainoksia, jolloin niissä on sama sivunumerointi kuin alkuperäisessä painetussa versiossa. Esimerkiksi: Laine, Esko M. 1999 Viljo Mömmö ja Jumalan valtakunta. Mikrohistoriallinen näkökulma teologiaan ja kirkkoon 1910-luvun Suomessa. TA. <www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres>. Katsottu 23.9.2009. tai Ketola, Mikko 2005 Onko antisemitismi vain katsojan silmissä? The Passion of the Christ -elokuvan vastaanotto Yhdysvalloissa. Kirkko, taide, viestintä. Markku Heikkilän juhlakirja. SKHST 197. Helsinki: SKHS. <www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres>. Katsottu 23.9.2009. Kun on kyse lehtien elektronisista arkistoista, artikkelin julkaisuvuosi on yleensä helppo todeta. Sivunumeroita ei yleensä näissä tapauksissa ilmoiteta, ellei niitä ole selvästi merkitty (esim. pdftiedostot). Chadwick, Owen 1998 Pius XII: the legends and the truth. The Tablet 28.3.1998. <http://www.thetablet.co.uk/articles/6609>. Katsottu 24.8.2006. Alaviitteessä: Chadwick 1998. tai Fisher, Eugene [1997] Bibliographic Update 1993 1999. <http://www.jcrelations.net/en/?id= 810>. Katsottu 21.7.2004. Alaviitteessä: Fisher [1997]. Ellei artikkelin julkaisuvuotta ole selvästi ilmoitettu, mutta se on muuten helposti pääteltävissä, merkitään julkaisuvuosi hakasulkuihin. tai Heininen, Simo [2000] Jalopeurukaisen jäljillä Agricolan raamatunsuomennoksesta. <http://www. tsv.fi/ttapaht/005/heininen.htm>. Katsottu 31.8.2006. 26

Alaviitteessä: Heininen [2000]. Ellei vuosiluku ilmene eikä sitä voi päätellä, merkitään s. a. (= sine anno = ilman vuotta). H. OMAKUSTANNE Salmesvuori, Päivi 2009 Power and Authority. Birgitta of Sweden and Her Revelations. Diss. Helsinki. [Helsinki]: [Päivi Salmesvuori]. Omakustanteista täytyy kustannuspaikka ja kustantaja yleensä päätellä. Jos ei mitään kustannusyhtiötä ole ilmoitettu, täytyy olettaa, että kirja on tekijän itse kustantama. Kustannuspaikaksi oletetaan väitöskirjojen ollessa kyseessä yleensä väittelypaikkakunta tai tekijän asuinpaikka. Jos nämä asiat joudutaan päättelemään/olettamaan, kumpikin tieto merkitään hakasulkeisiin. 7. RAAMATUNKOHTIIN VIITTAAMINEN Raamatunkohtiin viitattaessa käytetään Raamatun kirjojen nimistä vakiintuneita lyhenteitä ja niiden jälkeen merkitään numeroin luku ja jae, esimerkiksi 1. Moos. 1:26 27. Huomaa, että kaksoispisteen jälkeen ei tarvita välilyöntiä, mutta virhekään se ei ole. Yleensä raamatunkohtiin viitattaessa viitteitä ei laiteta alaviitteisiin vaan sulkuihin tekstin sisälle. Esimerkkitapaus voisi olla seuraavanlainen: Himmelreiter viittaa tiettyyn Matteuksen evankeliumin kohtaan (Matt. 27:24 25), jonka hän katsoo vaikuttaneen Krempelsleucherin ajtteluun. -- Kirjojen nimiin viitataan sen mukaan kuin ne on kirjoitettu vuonna 1992 käyttöön otetussa virallisessa raamatunkäännöksessä. Tämä on otettava erityisesti huomioon eräiden kirjojen nimissä, joista alettiin käyttää aiempaa lyhyempää muotoa, kuten Aikakirjat = Aik. (aiemmin Aikak.), Obadjan kirja = Ob. (aiemmin Obad.), Esterin kirja = Est. (aiemmin Ester). Apostolien teot lyhennetään nyt Ap. t. (aiemmin Ap.t.). Korkean veisun (Kork.v.) nimi on muuttunut Laulujen lauluksi, ja sen lyhenne on uuden nimen mukaisesti Laul. l. Eräät aiemmin pitkävokaalisina esiintyneet nimet kuten Naahum, Tiitus ja Jooel on muutettu asuun Nahum, Titus ja Joel, ja sen mukaisesti heidän nimeään kantavat kirjatkin lyhennetään Nah., Tit. ja Joel. Joel ei tosin ole lyhenne, mutta Joelin kirjaan viitattaessa hänen nimeään käytetään lyhenteenomaisesti. Sama koskee Esran, Jobin, Joonan, Miikan ja Ruutin kirjoja. Esimerkiksi Miikan kirjan lyhenne on Miika ja Jobin kirja Job. Raamatunkohtiin viittaamisesta kannattaa lukea Taru Kolehmaisen artikkeli Kielikellon numerossa 4/2000, jonka ohjeita tässäkin on käytetty apuna. 27

VII LAINAUSTEN ELI SITAATTIEN MERKINTÄ Tekstissä yleensä kolmea riviä lyhyemmät suorat lainaukset merkitään lauseen sisälle lainausmerkeillä. Alaviitettä ei silloin sijoiteta heti lainauksen jälkeen vaan lauseen tai kappaleen loppuun. Esimerkiksi: Kirkko ei Leino Hassisen mukaan saanut lähteä tinkimään uskon perusteista kulloisenkin ajan tarpeiden mukaan, sillä vaarana oli, että epämääräinen valtiokirkollinen mutina syrjäyttäisi kokonaan kirkon äänen. 1 Pitkät suorat lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan pistekoolla 10, riviväli on 1. Ne kytketään edeltävään tekstiin kaksoispisteellä. Sisennettäessä ei käytetä lainausmerkkejä eikä kursivointia osoittamaan lainausta, joka käy jo ilmi sisennyksestä ja fonttikoosta. Suoran lainauksen tulee olla täsmälleen alkuperäisen tekstin mukainen. Jos lainausta lyhennetään, pois jätetyt kohdat merkitään kahdella ajatusviivalla. Esimerkiksi: Seminaareja käsittelevässä muistiossaan Martti Havas pohti vielä lopuksi kirkon ja politiikan suhdetta: me emme ole seurakuntaa ja kirkkoa politisoimassa jos huolehdimme siitä, että ne näkemykset, joita me edustamme, tulevat myös edustetuiksi samassa suhteessa hiippakunta- ja kirkon yleishallinnossa, mikä meillä on seurakuntatasolla. Jos näin menettelemme, silloin pidämme kiinni suhteellisesta osuudestamme. sama peruskuvio tulee saada näkyville kirkon yhteisessä toimikuntalaitoksessa. Lähdetään tästä kokonaisajatuksesta ja rakennetaan kirkosta myös hallinnollisessa mielessä kansankirkko. 1 Sisennetty lainaus loppuu aina alaviitteeseen. Sitaattia edeltävän ns. johdantolauseen loppuun sen sijaan ei tule alaviitettä. Vieraskieliset lainaukset suomennetaan. Jos sisennetty lainaus on peräisin vieraskielisestä lähteestä, alkuperäinen teksti sijoitetaan aina alaviitteeseen. Lyhyemmissä lainauksissa näin ei yleensä tarvitse tehdä, mutta jos tekijä on epävarma suomennoksen oikeellisuudesta, hän voi silloin laittaa alkuperäisen tekstin sulkeisiin suomennoksen jälkeen. VIII GRADUN MARGINAALIT, RIVIVÄLI, KIRJASIN JA KIRJASINKOKO SEKÄ SUOSITELTU PITUUS Pro gradu -tutkielma jätetään tiedekuntaan tarkistettavaksi kahtena kappaleena, joista toinen tarkastuksen jälkeen palautetaan tekijälle ja toinen talletetaan tiedekunnan kirjastoon. Kirjaston kappale on sidottava koviin kansiin. TUTKIELMAN ULKOASU 1 Tänne se, mistä lainaus on peräisin. 28