pohjois-savon taidetoimikunnan tiedotuslehti 2/2009

pohjois-savon taidetoimikunnan tiedotuslehti 2/2009 1

sisällys 2/2009 Heinäkuu Oranssi on Pohjois-Savon taidetoimikunnan oma internetissä julkaistava tiedotuslehti, joka ilmestyy 3-4 -kertaa vuodessa. Oranssissa kerrotaan taidetoimikunnan toiminnasta sekä tapahtumista ja hankkeista, joita taidetoimikunta tukee. Lisäksi esitellään taidetoimikunnasta apurahan saaneiden taiteilijoiden ja järjestöjen työskentelyä ja toimintaa. Oranssi on luettavissa osoitteessa: www.pohjoissavon taidetoimikunta.fi Pääkirjoitus: Kasvun aika 3 Taidetoimikuntien myöntämä tuki vuonna 2008 4 Arviointia taidetoimikunnan työskentelystä 5 Pohjois-Savon taidetoimikunnan pääsihteerin virka 7 Folk-klubien syyskausi 7 Art Hub -hanke 8 Kirjoittajat tässä numerossa: Jussi Mattila Jyri Wuorisalo Eija Tanninen Anna-Maria Heikkinen Taiteilijaesittely: Ääniä elämästä, estetiikkaa rumuudesta 10 Palstaviljelyä-kolumni: Vihreää vandalismia 14 Taiteilijaesittely: Vinoa huumoria ja kaistale iloa 16 Tuotanto, toimitus, ulkoasu ja taitto: Anna-Maria Heikkinen anna-maria.heikkinen@minedu.fi puh. 045 111 2082 Taiteilijaesittely: Niin harvoinhan yhdessä laulella saa... 20 Kasvava kunnianosoitus 22 Lyhyesti 23 Pohjois-Savon taidetoimikunta Vuorikatu 34 A 4, 70100 Kuopio puh. 045 111 2038 Hurraat ja haukut 24 Kalenterissa 24 Pohjois-Savon taidetoimikunta Kuvasarja: Kasvava kunnianosoitus 26 Kannen kuva: Johanna Väisäsen Tie - kesäyö -videoinstallaatiosta 2

Pääkirjoitus Kasvun aika Suomen suvi on täynnä tapahtumia joka makuun. Eikä Pohjois-Savo tee tässä poikkeusta. Kesän kuluessa on jo tanssittu ja soitu, mutta myös keski- ja loppukesä tarjoavat nähtäväksi, kuultavaksi ja koettavaksi monenlaisia kulttuurielämyksiä kuten kuvataidetta, sirkusta, tanssia ja teatteria. Kesästä ja lomasta voi nauttia myös ihan itsenään ja olla tekemättä yhtikäs mitään. Pohjois-Savon taidetoimikunta ja henkilöstö pitävät myös lomaa. Toimistossa kuitenkin palvellaan koko kesän ajan tosin lyhennetyllä aukioloajalla yhdeksästä viiteentoista. Talviaikaan palataan 14. elokuuta. Oranssin kesänumerossa esittelevät näkemyksensä taidetoimikunnan toiminnasta ja oman taiteen alansa asemasta Pohjois-Savossa sävel- ja mediataiteen edustajat. Tässä numerossa luodaan myös katsaus Taiteen keskustoimikunnan julkaisemaan tilastoon taidetoimikuntien myöntämästä tuesta vuonna 2008 sekä esitellään laaja Art Hub -hanke. Esittelemme myös kolmen taiteilijan elämää ja työtä sekä aloitamme kuvasarjan, jossa seurataan kasvavaa ympäristöteosta kesästä syksyyn. Palstaviljelyä-kolumnissa tutustutaan sissitoimintaan. Oranssin ensimmäinen numero sai mukavasti palautetta. Siitä lyhyt kooste lehden loppupuolella. Palaute on edelleen tervetullutta, onhan se oivaa kasvunainesta Oranssille. Nauttikaamme ihanasta kulttuurikesästä ja kasvun ihmeestä! Anna-Maria Heikkinen assistentti, Oranssi-tiedotuslehden tuottaja Pohjois-Savon taidetoimikunta 3

Taidetoimikuntien myöntämä tuki vuonna 2008 Eija Tanninen Taiteen keskustoimikunta on julkaissut tilastoja Taidetoimikuntien myöntämästä tuesta vuonna 2008. Seuraavassa otteita tilastoista, jotka koskevat myös alueellisia taidetoimikuntia: Taiteen keskustoimikunnan tuki taiteelliseen toimintaan oli vuonna 2008 yhteensä 25,3 miljoonaa euroa. Tukea myönnettiin apurahoina, avustuksina, palkintoina sekä taiteilijaprofessorien ja läänintaiteilijoiden palkkioina. Valtion toimikuntien tuki oli 21,2, miljoonaa euroa ja alueellisten taidetoimikuntien 4,1, miljoonaa euroa. Suurin osa valtion toimikuntien tuesta suuntautui kirjallisuudelle (23%) ja kuvataiteelle (18 %). Alueellisten toimikuntien tuesta yli neljännes (27%) myönnettiin kuvataiteelle ja seuraavaksi suurimmat saajat olivat näyttämötaide (18%) ja säveltaide (10%). Apurahojen ja avustusten lisäksi alueelliset taidetoimikunnat käyttivät taiteen edistämiseen määrärahaa eri taiteenalojen hakkeisiin lähes 700 000 euroa. Alueellisten taidetoimikuntien hankkeita oli vuonna 2008 kaikkiaan yli 200. Eri yhteistyötahojen kanssa toteutettuja hankkeita näistä oli 70 % ja kansainvälisiä, ulkomaille suuntautuvia hankkeita runsas kymmenesosa. Kaiken kaikkiaan 41 prosenttia taiteen keskustoimikunnan apurahojen ja avustusten hakijoista sai tukea vuonna 2008. Valtion taidetoimikuntien tukea sai 44 prosenttia hakijoista ja alueellisten taidetoimikuntien tukea 29 prosenttia hakeneista. Vaihtelu alueellisten taidetoimikuntien välillä on melko suuri. Alueellisilta taidetoimikunnilta haki apurahaa ja avustusta kaikkiaan 3826 hakijaa., joista 60 prosenttia oli yksityishenkilöitä, 10 prosenttia työryhmiä ja 30 prosenttia yhteisöjä. Alueellisten taidetoimikuntien apurahojen ja avustusten hakijoiden suurimmat ryhmät olivat kuvataiteen (31%) ja säveltaiteen (19%) aloilta. Alueellisten taidetoimikuntien apurahoja ja avustuksia sai kaikkiaan 1100 henkilöä, työryhmää tai yhteisöä. Valtion työskentelyapurahoja (taiteilija-apurahat) sai vain noin kymmenesosa hakeneista. Alueellisten taidetoimikuntien työskentelyapurahoja hakeneista apurahan sai 23 prosenttia. Kohde- apurahoja sai valtion taidetoimikuntien hakijoista 33 prosenttia ja alueellisten taidetoimikuntien hakijoista 24 prosenttia. Yhteisöille suunnattua tukea (valtionavustus) sai 55 prosenttia valtion taidetoimikuntien hakijoista ja 40 prosenttia alueellisten taidetoimikuntien hakijoista. Yksityishenkilöiden saamat apurahasummat vaihtelivat parista sadasta eurosta enimmillään 30 000 euroon. Saatujen apurahojen mediaani oli 3000 euroa (valtion taidetoimikunnat 3000 euroa ja alueelliset taidetoimikunnat 2200 euroa). Taiteen keskustoimikunnan kaikkien apurahojen hakijoiden keski-ikä vuonna 2008 oli 45 vuotta (alueellisten taidetoimikuntien 43 vuotta). Nuorimpia olivat tanssitaiteen (keski-ikä 37 vuotta), säveltaiteen (40 v.) ja ryhmä muut hakijat (40v.) Vanhimpia olivat kirjallisuuden hakijat (52 v.) sekä arvostelijat (50v.). Alle 35 -vuotiaita hakijoita alueellisten taidetoimikuntien hakijoista oli 29 prosenttia. Alueellisten taidetoimikuntien apurahan saajien keski-ikä oli 44 vuotta. Naisten osuus sekä taiteen keskustoimikunnan apurahan hakijoista että apurahan saajista oli noin puolet. Alueellisten taidetoimikuntien hakijoiden joukosta naisten osuus oli hieman suurempi kuin valtion taidetoimikuntien. Suurimmillaan naisten osuus hakijoista oli tanssissa ja taideteollisuudessa ja pienimmillään säveltaiteessa ja elokuvassa. Naisten osuus apurahan saajista oli useimmilla taiteenaloilla heidän hakijaosuutta vastaava tai hieman suurempi. Paula Karhunen: Tilastotiedote -sarja 1/2009 Taiteen keskustoimikunta 4

Arviointia taidetoimikunnan työskentelystä Kuluvan vuoden alussa taidetoimikunnan jäseniä pyydettiin kommentoimaan edustamansa taiteen alan näkymiä ja asemaan Pohjois-Savossa. Edellisessä Oranssin numerossa näkemyksensä esittivät taidetoimikunnan puheenjohtaja Jaakko Hendolin sekä jäsenet Reijo Myllynen, Anniina Aunola, Pekka Kekäläinen ja Olli Lähdesmäki sekä varapuheenjohtaja Taina Kontio. Seuraavassa taidetoimikunnan jäsenten Jyri Wuorisalon ja Jussi Mattilan kommentit. Tätä kysyttiin: 1. Miten kohde- ja projektirahat ovat näkyneet alueen taiteen ja kulttuurin saavutettavuudessa? 2. Onko näkymä toimikunnan linjausten mukainen? 3. Kuinka ja mitä taiteilijoille jaetut taidetyöhön suunnatut työskentelyapurahat ovat tuottaneet? 4. Läänintaiteilijoiden työ: tuloksia, näkyvyyttä, saavutettavuutta? 5. Aluenäyttelyiden merkitys kuvataidekentässä? 6. Taidetoimikunnan rooli taiteenedistämistyössä? 7. Edustamansa taiteen asema alueella? Kuva: Miia Maaninen Jyri Wuorisalo, toimitusjohtaja Elokuva- ja mediataiteen tilanteesta Pohjois-Savossa Elokuvataide on viettänyt hiljaiseloa vuosikausia ja mediataide on vasta aktivoitumassa, joten taidetoimikunnan tuet ja toiminta ei ole pystynyt vaikuttamaan paljoa alan kehittymiseen. Muutama media- ja kuvataiteen rajamailla työskentelevä on saanut tukea taidetoimikunnasta ja on näin pystynyt edistämään edes hiukan uuden taiteen alueen näkyvyyttä. Ammattimaiset elokuvahankkeet ovat olleet perinteisesti niin suuria, että alan harvat ammattilaiset kohdistavat rahoitushakemuksensa Elokuvasäätiölle, AVEK:lle ja Yleisradiolle. Taidetoimikunta on sen sijaan vaikuttanut merkittävästi elokuvien ja mediataideteosten esittämiseen laajalle yleisölle tukemalla mm. alueellisen elokuvakeskuksen ISAK ry:n toimintaa erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Seminaarien, elokuvakiertueiden ja poikkitaiteellisten tapahtumien jne. tukeminen edistää elokuva- ja mediataiteen saavutettavuutta. Elokuva- ja mediataiteen aktivoimiseen panostetaan jatkossa enemmän. Hankesalkussa on huomioitu alan taiteilijoiden verkottamisen tarve sekä koulutustarjonnan lisääminen ja monipuolistaminen. Taidetoimikunnan resusrssit eivät yksin tähän riitä, joten yhteistyöstä on sovittu keskeisten toimijoiden kanssa. Taidetoimikunnan tehtävä taiteen eri alojen edistämisessä ja tunnetuksi tekemisessä on paljolti riippuvainen alan taiteilijoiden määrästä ja aktiivisuudesta. Elokuva- ja mediataiteen kenttä Pohjois-Savossa on niin kapea, että linjauksia on ollut vaikea tehdä. 5

Elokuva- ja mediataiteen näymään ollaan aktiivisesti puuttumassa lisäämällä perinteisten taiteenlajien taiteilijoiden ja liikkuvan kuvan taiteilijoiden kohtaamisia. Näistä kohtaamisista syntyy toivottavasti uudenlaista yhteistyötä ja siten elokuva- ja mediataiteen aseman vahvistumista. Läänintaiteilijoiden työ ei ole varsinaisesti kohdistunut elokuva- ja mediataiteen kenttään mutta välillisesti heidän työnsä on vaikuttanut poikkitaiteellisten tapahtumien ja projektien kautta. Taiteen rahoituksen sekä taiteen ja kulttuurin sektorin kehittäminen ovat muutoksen tilassa. Taidetoimikunnan rooli alueellisena kehittäjäorganisaationa tulee olemaan entistä keskeisempi luovien alojen merkityksen kasvaessa. Paljon riippuu taidetoimikunnan kyvystä verkostoitua tehokkaasti muiden vaikuttajaorganisaatioiden kanssa. Tässä työssä viestinnän ammattimainen hoitaminen on avainasemassa. Taidetoimikunnan on mahdollista olla tulkki ja sovittelija perinteisten kehitys- ja rahoitusorganisaatioiden ja luovan sektorin välillä. Taiteen tekemisen muuttuessa taidetoimikunnan rohkeus rahoittaa poikkitaiteellisia projekteja on tärkeää, jotta taidetoimikunta pysyy kehityksen eturintamassa. Elokuva- ja mediataiteen vaikutus koko taiteen kenttään tule kasvamaan digitaalisen kulttuurin merkityksen vahvistuessa. Internet taiteen uutena jakelukanavana ja työskentely-ympäristönä on vasta oivallettu ja tämän mahdollisuuden suunnannäyttäjinä tulevat olemaan elokuva- ja mediataiteen ammattilaiset. Elokuva- ja mediataiteen yhteiskunnallisen arvostuksen nousua kuvaa hyvin se, että mediataiteilija Eija-Liisa Ahtila sai talvella 2009 akateemikon arvonimen. Opetusministeriö teetti alkuvuodesta 2009 selvityksen mediataiteen mahdollisuuksista. Selvityksen tavoitteena on mediataiteen itsenäisen aseman vahvistaminen ja toimintaedellytysten lisääminen tukirakenteen vakiinnuttamisen avulla. Myönteisen kehityksen hyödyntäminen Pohjois-Savossa tarvitsee entistä vahvempaa verkostoitumista ja työ- ja koulutusmahdollisuuksien lisäämistä elokuva- ja mediataiteen kentällä. Taidetoimikuna voisi olla koordinoimassa elokuva- ja mediataiteen kehittämisstrategian toteuttamista. Jussi Mattila, muusikko ja musiikkitoimittaja Katsaus Pohjois-Savon säveltaiteeseen Vuonna 2008 toteutettiin taidetoimikunnan ja kesäyliopiston yhteistyönä onnistunut lauluntekijöiden koulutus Miltä tähdet tuoksuu?. Laululyriikkaa opetti muusikko Heikki Salo, sävellystä ja sovitusta muusikko Olli Heikkinen. Kurssin tuloksia saatiin kuulla Trubaduurit lavalla -illassa Kirjakantti-kirjallisuustapahtuman yhteydessä. Säveltaiteen problematiikka on osittain siinä, että kenttä on yksi monimuotoisimpia. Säveltaide ottaa syliinsä kaiken populaarikulttuurin ääri-ilmiöistä tanssilavojen helmiin ja länsimaisen taidemusiikin muotoihin. Tämä on nimenomaan saavutettavuuden ongelma: kentällä toimivia taiteilijoita kiinnostavat hyvinkin erilaiset asiat. Yhtenäistä, koko kentän kattavaa projekti-ideaa on käytännössä mahdotonta löytää. Aloittaessani kolmivuotiskautta Pohjois-Savon Taidetoimikunnassa, vastaani tuli - useissakin yhteyksissä lause Musiikilla on niin vahvat rakenteet. Säveltaide ikään kuin rullaa omillaan. Aivan näin yksinkertainen ei asia ole. Pohjois-Savossa on toki vahva oppilaitosverkosto: Kuopiossa toimii Sibelius-Akatemian osasto, Savonia-ammattikorkeakoulun Musiikki ja Tanssiakatemia, Kuopion Konservatorio, Kuopion Musiikinystäväin musiikkiopisto sekä pari muuta pienempää alan oppia tarjoavaa yksikköä. Viitostien kaupungit, Iisalmi ja Varkaus, ovat hyvin edustettuina omilla alueellisilla musiikkiopistoillaan. Kuitenkin, saamani tuntuman mukaan, jokainen näistä yksiköistä taistelee lähes vuosittain rahoituksensa ja olemassaolonsa puolesta. Kuopion kaupungista löytyy ammattiorkesteri kuten lähes kaikista muistakin maamme maakuntakeskuksista. Säveltaiteen kenttä on kuitenkin laajempi kuin oppilaitosverkostot tai ammattiorkesteri. Itse asiassa säveltaiteessa maanlaajuinen ongelma nykyään alkaa olla se, että oppilaitokset kouluttavat muusikoita opettajiksi musiikkioppilaitoksiin. Pahimmillaan ammatikseen opettava muusikko ei ole koskaan käynyt maistamassa esiintyvän taiteilijan elämää. Tämä on mielestäni säveltaiteen kannalta vaarallinen ja tuhoisa tie. Taidetoimikunnan ja muittenkin apurahaorganisaatioiden työskentelyssä on yksi hälyttävä piirre. Puhutaan napanuorien katkaisusta monen vuoden 6

apurahahistoria saattaa vaikuttaa negatiivisesti apurahan saantiin. Tarkoitus on kaunis: sitä pientä hyvää mitä on jaettavana, pyritään jakamaan tasapuolisesti mahdollisimman monelle. Kuitenkin tämä menettely voi johtaa siihen, että jonain vuonna ahkera kovan luokan tekijä, yhteisö, tapahtuma tai freelance-taiteilija, saattaa tippua kokonaan kaiken apuraharahoituksen ulkopuolelle. Jos toiminta taloudellisten resurssien puuttuessa tyrehtyy vuodeksi, voi se tyrehtyä täysin. Taidetoimikuntavuosieni varrella olenkin kasvanut ajattelemaan, että ehdottomasti pätevin ja kestävin apurahan myöntämisperuste on puhtaasti avustettavan kohteen taiteellinen arvo. Millä se sitten määritellään, onkin toinen juttu. Muusikot ovat vuosien varrella oppineet ehkä joitakin muita taidemuotoja paremmin työllistämään itseään eri tavoin erilaisissa projekteissa tai opetustehtävissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei taidemuoto tarvitsisi tukea. Alueellisen taidetoimikunnan säveltaiteen apurahat ovat kohdistuneet pääasiassa kohdeapurahoihin ja valtionapuihin yhdistyksille. Työskentelyapurahoja on saatu lähinnä puolivuotisena, niitäkin harvakseen. Ehkä muusikoiden keskuuteen on jopa levinnyt ajatus, ettei pitkiä apurahoja voi saada ainakaan niitä ei kovin paljon haeta. Toistaisin tässä yhteydessä apurahan hakemista koskevan neuvon, jonka sain aikanaan itse eräältä tuttavaltani: Apurahan saamisen ehdoton edellytys on sen hakeminen. Kotiin ei tulla palkitsemaan. Kuluvan vuoden alussa Pohjois-Savossa aloitti työssään uusi esittävien alojen läänintaiteilija. Valinnassa painotettiin säveltaidetta, joskin muittenkin taiteenalojen tuntemus koettiin tärkeänä. Vaikka meillä ei siis ole säveltaiteen läänintaiteilijaa, oli valinta selkeä panostus säveltaiteen saralle. Uusi läänintaiteilijamme on koulutukseltaan kansanmusiikkipedagogi. Valintaa on jo ennätetty ihmetelläkin: eihän kansanmusiikki ole Pohjois-Savossa mikään keskeinen säveltaiteen muoto? Ehkäpä juuri siinä onkin yksi syy. Kansanmusiikki, Folk, elää kyllä maakunnassamme omaa hiljaiseloaan. Jos taidetoimikunta omilla panostuksillaan voi luoda tähän säveltaiteen kenttään lisänostetta, ollaan mielestäni oikealla tiellä. Savolainenkin säveltaide tarvitsee monimuotoisuutta. Pohjois-Savon taidetoimikunnan pääsihteerin virka Pohjois-Savon taidetoimikunnan pääsihteerin avoinna olleeseen virkaan tuli määräaikaan mennessä 20 hakemusta. Taidetoimikunta haastatteli hakijoista kuusi ja esitti Taiteen keskustoimikunnalle pääsihteerin virkaan nimitettäväksi FM Mikael Karikoskea Järvenpäästä ja hänen varalleen FM Anna Vilkunaa Jyväskylästä. Taiteen keskustoimikunta nimitti virkaan FM Mikael Karikosken ja hän aloittaa työnsä 1.9.2009. Virkaa hakivat: Sirkka Antiala, Mikael Karikoski, Kreeta Leponiemi, Eeva Mäkinen, Mikko Nortela, Matti Oikarinen, Mikko Orpana, Ilkka Paajanen, Arja Seppälä, Saija Sillanpää, Kari Silvennoinen, Niina Simanainen, Eija Tanninen-Komulainen, Anna Thuring, Heikki Timonen, Jouni Uhlgren, Virpi Veskoniemi, Anna Vilkuna. Kaksi hakijoista ei halua nimeään julkisuuteen. Folk-klubien syyskausi Pohjois-Savon taidetoimikunnan järjestämät Folk-klubit jatkavat syksyllä Apteekkari-ravintolassa (Kauppakatu 18, Kuopio). Elokuussa Taiteiden juhlan iltana 28.8. kokoonnutaan jamitunnelmissa paikallisten kansanmusiikin ystävien kanssa. Syyskuussa alkavat jälleen Kansanmusiikkiliiton valtakunnalliset kiertueet, jotka tuovat paikkakunnalle hyviä artisteja ympäri Suomen. Lauantaina 12.9. teemana on monikulttuurinen Suomi ja pääesiintyjänä tämän vuoden EtnoEmman voittaja, mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors. Lokakuun klubiaika on vielä toistaiseksi auki. 7.11. liiton kiertueyhtyeenä on Teija Nikun balkanilaiseen musiikkiin erikoistunut yhtye. Maakunnan omaa ääntä edustaa samana iltana varkautelainen Rimpsaus. Syyskauden päättää 12.12. arkaaisen kiireettömyyden lähettiläs Trepaanit. 7

ART HUB -hanke Eija Tanninen Pohjois-Savon taidetoimikunta on saanut hallinnoitavakseen ART HUB -hankkeen (1.1.2009 31.12.2011). Hankeen rahoittaa Itä-Suomen lääninhallitus ESR ohjelmasta ja kuntarahoittajana on Kuopion kaupunki. Osahankkeet Pohjois-Savon taidetoimikunnan lisäksi hankkeella on kolme osatoteuttajaa: Sibelius-Akatemia, Kuopion Yliopisto ja Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Libera. Jokaisella osahankkeella on hankesuunnitelmassa määrätty oma tehtävä seuraavasti: Art Hub Osahankkeen toteutuksesta vastaa Pohjois-Savon taidetoimikunta. Hankkeen vastuuhenkilönä toimii projektipäällikkö Niila Tamminen. Projektiassistenttina toimii Piia Julkunen. Art Hub osahankkeen tehtävä on lisätä kehittäjäorganisaatioiden verkottumista ja palveluiden kehittämistä sekä rakentaa palvelupolku luovien toimialojen kehittämiseksi. Hanke on osa valtakunnallista Art Hub luovien alojen osaamisyhteisö hanketta. Valtakunnallisessa Art Hub -hankkeessa Pohjois-Savon vastuualueena on uusien rahoitusmallien kehittäminen luovalle alalle. Art 360 Osahankkeesta vastaa Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Libera ja siinä projektikoordinaattorina toimii MuM Ilona Sares. Osahankkeen taloushallinnosta vastaa Anna Korhonen. Osahankeen tavoitteena on kuvataiteilijoiden liiketoimintaosaamisen ja manageritaitojen kehittäminen. Painopiste on kuvataiteen aluekeskuksen sisällön rakentamisessa. Hanke on osa valtakunnallista Art 360 hanketta. Luovain Osahankkeesta vastaavat yhdessä Sibelius-Akatemia ja Kuopion yliopisto. Hankkeessa vastuuhenkilönä on Kuopion yliopistosta Päivi Voutilainen. Molemmilla osatoteuttajilla on oma erillinen hankekirjanpitonsa. Osahanke on Pohjois-Savon alueen luovien alojen tutkimus- ja tilastotietoa tuottava hanke. Luovain osahanke laatii mittareita joilla voidaan tutkia toimialan vaikuttavuutta. Art Hub -hankekokonaisuudella on yhteinen ohjausryhmä, jonka tehtävänä on projektisuunnitelman toteutumisen seuranta, toiminnan ohjaus projektipäätöksen mukaisesti sekä itsearviointi. Ohjausryhmä ohjaa tiedottamista projektista ja sen tuloksista sekä tulosten levittämistä. Ohjausryhmän varsinaisia jäseniä ovat Pekka Vähäkangas, Kirsi Moisander, Kari Virranta, Elina Laakso, Jouko Laitinen, Riitta Topelius, Hanna Korvela, Kirsi Pitkänen, Risto Löf, Mervi Niskanen, Hanna Susitaival, Riitta Moisander, Eija Tanninen sekä lisäksi asiantuntijajäsenenä rahoittajan edustaja Tuija Tuomela ja hankehenkilöinä Niila Tamminen, Ilona Sares, Paula Kosunen, Päivi Voutilainen sekä Oili Kinnunen. Ohjausryhmä voi kutsua kokouksiinsa asiantuntijoita ja ryhmää voidaan täydentää projektin aikana. Ohjausryhmä kokoontuu hankkeen aikana n. kolme kertaa vuodessa myöhemmin sovittavina ajankohtina. Hanketiimi Keskeisenä toimintaelimenä on hanketiimi joka koostuu mukana olevien osahankkeiden vastuuhenkilöistä ja hanketoimijoista: Niila Tamminen, Eija Tanninen, Ilona Sares, Paula Kosunen, Päivi Voutilainen, Oili Kinnunen sekä Sampsa Wulff. Hanketiimi kokoontuu säännöllisesti koko hankkeen ajan. Sen jäsenet jakavat yhdessä osaamista ja tietoa osatoteuttajien kesken sekä suunnittelevat hankkeissa tehtävät toimenpiteet. Hanketiimi vastaa yhdessä projektipäällikön kanssa hankkeen resurssien käytön suunnittelusta ja aikataulun, arvioinnin sekä dokumentoinnin suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Projektiryhmät Hanketiimin lisäksi osahankkeille perustetaan tarpeen mukaan projektiryhmät, jotka toimivat osahankkeiden projektikoordinaattoreiden asiantuntija-apuna tukena kunkin osahankeen tavoitteiden mukaisesti. Kunkin osahankkeen vetäjä kokoaa tarvittaessa toiminnan tueksi projektiryhmän. Projektiryhmän kokoonpano voi vaihdella hankkeen aikana. Niiden tehtäviin kuuluu painopisteiden mukaiset, erilaiset asiantuntijatehtävät, mm. toimintojen ideointi, suunnittelu, tutkimus, testaus, arviointi ja tiedottaminen. 8

9

Ääniä elämästä, estetiikkaa rumuudesta Teksti: Anna-Maria Heikkinen Kuvat: Johanna Väisänen Taiteilijana minulla on mahdollisuus itseilmaisuun, itsenäisyyteen ja omaan vapauteen. Tuuli puhaltaa pohjoisesta ja ilma tuntuu viileältä vaikka pitäisi olla yksi alkavan kesän lämpimimmistä päivistä. Tapaan kuva- ja mediataiteilija Johanna Väisäsen VB-valokuvakeskuksen takapihalla, jonne häneltä on tulossa kesän ajaksi videoteos Tie - kesäyö. Viereisen päiväkodin lapset kirmaavat kiljuen ympäri pihaa ja keinujen ketjut naukuvat, hiljaista hetkeä ei ole. Kun tuuli alkaa heittää puista roskaa, eivätkä paperit tahdo pysyä otteessa, siirrymme sisätiloihin. Taiteilijaelämää Taiteilijaksi Johanna kertoo tulleensa ikään kuin vahingossa. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta, ja työskenteli Yleisradiossa, mutta yhdeksästä-neljään-työaika ei kuitenkaan tuntunut omalta työskentelyn muodolta. Taiteilijana minulla on mahdollisuus itseilmaisuun, itsenäisyyteen ja omaan vapauteen. Johanna kuvailee. Hän myöntää, että myös puolisolla, kuvataiteilija Arto Väisäsellä, on ollut vaikutusta uravalintaan. Tuleehan siinä synergiaetua. Johanna naurahtaa. Taiteilijan elämä on monessa suhteessa samanlaista arjen pyörittämistä kuin kenen tahansa tavallisen duunarin. On mietittävä miten hankitaan se jokapäiväinen leipä perheelle ja lemmikeille. Johanna toteaakin, että elämän eri roolien, perhe-elämän ja taiteilijana toimimisen, yhteen sovittaminen vaatii joustavuutta ja sopeutumista erilaisiin tilanteisiin. Johanna kertoo taiteen tekemisensä kulkevan sykleissä: Näennäistä toimettomuutta seuraavat suorittavat tekemiset hetket, jolloin asiat tapahtuvat. Tyhjät hetket ovat tärkeitä voimien keräämiseksi ja tilaisuus latautumiselle. Rumuuden estetiikkaa Monipuolisen taiteilijan teoksissa esiintyy rujoja purettuja rakennuksia, sameita ikkunoita, sateisia maisemia ja solakoita, nopealiikkeisiä koiria. Ääniteoksissa ihmisten annetaan kertoa tarinansa kaunistelematta, omalla äänellään. Minua kiinnostavat ihmisen, kulttuurin ja elävän luonnon väliset suhteet. Johanna kertoo. Johanna toivoo teostensa kestävän aikaa ja koskettavan monitasoisesti. Hän vierastaa ajatusta taiteella vaikuttamisesta vaikkapa poliittisessa mielessä ja haluaa välttää asioiden kiiltokuvamaista päälleliimaamista. Hänen mielestään taide on enemmän yksilökokemus, oman turhautuneisuuden ja toivottomuuden purkautumiskeino vaikka esille nostettaisiinkin laajalti koskettavia aiheita kuten ilmastonmuutos tai sodat. Johanna kertoo ääniteoksen olevan omalla kohdallaan kiinnostavin väline kuvata ihmisten välisiä suhdeverkostoja ja ihmisten toimintaa. Ääni on ennakko-odotuksista ja ulkoisesta olemuksesta riisuttua ilmaisua, joka kuitenkin kertoo paljon teoksessa esiintyvästä henkilöstä. Videon ja valokuvan keinoin Johanna kuvaa mieluiten eläimiä, erityisesti koiria. Franciscus-videoteos (2005) kuvaa koiria ehtoollisella. Johannaa kiehtovat eläinten ennakoimattomat ja osittain myös kontrolloimattomat liikkeet, ilmeet ja reaktiot. Tarinoita tästä elämästä VB-valokukeskuksen pihaan on tuotu tummanharmaa autonromu. Se on Tie kesäyö -videoinstallaatio näyttämö, jonka sisälle istuuduttuaan katsoja pääsee mukaan sumuisen hämyiseen road movie 10

Deir el-balah, 29.12.2008, digitaalinen värivedos, 60x90cm, 2009 Tehdas 1-10, digitaalinen värivedos, 30x40 cm, 2006 11

-tunnelmaan. Teoksen äänenä on vanha savolaismies, joka kertoo tarinaa omasta lapsuudestaan ja elämästään. Videoinstallaatio on aiemmin ollut esillä Outokummun Vanhassa kaivoksessa Muistissamme Itä-Suomen aluenäyttelyssä vuonna 2008. Nykyistä kotiseutuaan Johanna on tallentanut videoteoksessaan Factory (2006). Siinä hän kuvaa pohjoissavolaista katoavaa kulttuuriperinnekohdetta, Itkonniemen vaneritehdasta. Tehtaan näkymät esiintyvät myös hänen Tehdas 1-10 -valokuvasarjassaan. Yhdeksi tärkeimmistä teoksistaan Johanna mainitsee Arkki-ääni-installaation. Teos oli esillä Kuopiossa Puijon tornin rappukäytävässä vuoden 2006 Bonus Pohjois-Savon aluenäyttelyssä. Arkin äänimaailma koostui eri kulttuurien muun muassa uskonnollisesta äänimateriaalista sekä eläinten äänistä sulauttaen ne yhteen. Rappukäytävässä teoksen kokija ikään kuin liikkui äänen sisällä ja vaikutti omalla sijainnillaan teokseen. Kuvissa on rauniotaloja, joiden rei itetyistä seinistä sähköjohdot ja vesiputket lohduttomina roikkuvat. Kirkas auringon valo tekee seinien rosot entistä karheammiksi, palaneet seinät kupruilevat. Kuvia katsellessa mieleen nousee kysymyksiä: Mitä on tapahtunut? Miksi rakennukset on hylätty? Ovatko vihollisen pommikoneet tehneet selvää kaupungista? Kuinka paljon siviiliuhreja on? Miten tästä eteenpäin? Kyseiset valokuvat ovat esillä Galleria 12:sta, kolmen Ars Liberaan kuuluvan taiteilijan ja kolmen itsenäisen näyttelyn kokonaisuudessa. Johannan näyttely kantaa nimeä Rauniot. Hämmästyttävää kyllä Rauniotnäyttelyn valokuvat eivät ole maailman katastrofialueilta vaan kuvattu Kuopion seudulla. Rumuuden kauneus tulee lähes käsinkosketeltavaksi. Vehreimmän kesän keskellä kuvat pysäyttävät ja hiljentävät miettimään olennaista. Rauniot-näyttelyn tekemisen on osaltaan mahdollistanut Pohjois-Savon taidetoimikunnan myöntämä puolivuotinen työskentelyapuraha. Kiireinen taiteilija Alkukesän näyttelyt saavat jatkoa jo heinäkuussa kun Johanna osallistuu Savonrannalla Vuokala 09 soittaa -tapahtuman yhteydessä järjestettävään yhteisnäyttelyyn yhdessä 11 muun taiteilijan kanssa. Elokuussa kun Johanna vie teoksiaan esille Tilitoimisto Anna Korhosen tiloihin sekä osallistuu Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan Videoteospäivään. Lisäksi luvassa on teos Anti Contemporary Art Festivalin aikaan Galleria 12:sta vasta-avatussa videotilassa. Ensi vuoden ohjelmassa on muun muassa yksityisnäyttely Galleria Jangvassa Helsingissä sekä yhteisnäyttely VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa. Aikomuksena on myös tehdä yhteistyötä kuopiolaisen kuvataiteilija Ulla-Mari Lindströmin kanssa. Tulevaisuudessa Johannan toiveissa on toteuttaa Arkin kaltainen ääniteos isoon tilaan sekä tehdä monikanavaisia videoteoksia. Johannan arkistoissa odottaa paljon materiaalia; kuvia, videoita ja valokuvia. Aika näyttää mitä aineistosta muotoutuu. tuottelias mediataiteilija toteaa. Ääniteoksia voi kuunnella Johanna Väisäsen kotisivuilla: www.johannavaisanen.net Tie kesäyö -videoinstallaatio 30.8.2009 saakka VB-valokuvakeskuksen pihalla Kuninkaankatu 14-16, Kuopio Rauniot 6.7.2009 saakka Galleria 12 Kauppakatu 12, Kuopio Vuokala 09 soittaa -näyttely 1.7.-2.8.2009 Savonranta Kuka kyseessä? - kuva- ja mediataiteilija Johanna Väisänen s. 1972, Pyhäselkä - kotipaikka: Kuopio - yksityisnäyttelyt: Vantaan taiteilijaseuran näyttelytila Galleria Gjutars (2005), Galleria Sitruuna, Kuopio (2004), Artsi, Siilinjärvi (2004) - yhteisnäyttelyt: mm. Taiteilijat 2008, Suomen taiteilijain 113. näyttely, Kuntsin Modernin taiteen museo (2008), EVVIVA! Kuopion kuvataiteilijoiden 50-vuotisjuhlanäyttely, Kuopion taidemuseo (2008), Dokumentti Pohjois-Savon valokuvan aluenäyttely, Kuopio (2008), Muistissamme Itä-Suomen aluenäyttely (2008), Höhler Biennale, Gera, Saksa (2007), New Terrortory, PAK////T Gallery, Amsterdam, Hollanti (2006), Bonus Pohjois-Savon aluenäyttely, Kuopio (2006), Iisalmen kuvataideseuran juhlanäyttely, Lapinlahden taidemuseo (2005), Rotinat Pohjois-Savon aluenäyttely, Iisalmi, (2004) - jäsenyydet: Muu ry, Iisalmen seudun kuvataideseura, Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Libera 12

Arkki, ääni-installaatio Puijon tornin rappukäytävässä, 2006 Kuvamateriaalia videoteoksesta Franciscus, 2005, 8 min. 13

Vihreää vandalismia Illan pimetessä päättäväisesti liikkuva joukko etenee kohti päämääräänsä. Asianmukaisesti varustautuneina he saapuvat tämäniltaiseen kohteeseensa keskikaupungille. Katuvalojen kelmeässä loisteessa The Green Thumbs -sissiliike aloittaa tehtävänsä. Joukkoon kuuluu eri-ikäisiä, taustoiltaan ja ammateiltaan erilaisia ihmisiä. Heitä yhdistää halu ja innostus vaikuttaa asioihin ja asenteisiin, halu saada aikaan muutos, vaikka pienikin sellainen. Lapiot heiluvat ja maa-aines vaihtaa paikkaa. Kasvien taimet asetellaan istutusasemiin ja niille varatut kuopat lannoitetaan ja kastellaan huolella. Vielä eilen niin karulta näyttänyt maapläntti katujen kulmauksessa saa aamulla töihinsä kiirehtivät ihmiset hetkeksi hengähtämään ja ihastelemaan yön aikana tapahtunutta ihmettä. Tämä sissiliike ei kylvä ympärilleen kauhua ja sekasortoa, vaan kauneutta ja palasen luontoa urbaaniin betoniviidakkoon. Ei lupaa kasvattaa Edellä kerrottu on fiktiota, mutta on hyvinkin totta monissa maailman suurissa kaupungeissa, joissa joukko ihmisiä on päättänyt ottaa ohjat omiin käsiinsä ja vaikuttaa elinympäristönsä viihtyisyyteen. Kysymyksessä on Yhdysvalloissa 1970-luvulla alkunsa saaneesta guerilla gardening -aatteesta, joka voitaisiin vapaasti suomentaa sissipuutarhuroinniksi. Tämän vihreän vandalismin periaatteeseen kuuluu, että kuka tahansa voi kasvattaa kasveja esimerkiksi joutomailla, tyhjillä tonteilla tai katujen ja teiden varsilla. Lupia ei tietenkään kysellä, maata ei itse omisteta, mutta siinä kasvatetaan kasveja. Sissipuutarhuroinnin yksi tavoite on nähdä kaupunkiympäristö uusin silmin. guerillagardening.org -sivuston perustaja ja sissipuutarhuri Richard Reynolds onkin sanonut: Mutainen maatilkku voi olla kukoistava kukkapenkki. Guerilla gardening voi olla myös yleisten ja yhteisten ympäristöjen siistimistä roskista, rikkaruohosta ja puskista tai järeimmillään peltomaiden valtausta rikkailta maanomistajilta kuten joissakin maissa köyhät viljelijät henkipitimikseen ovat tehneet. Palstaviljelyä Anna-Maria Heikkinen Viljelyä huviksi ja hyödyksi Maailmassa ei liene kovinkaan monta maata tai kansaa, joita lamaluudan maailmanlaajuinen pyyhkäisy ei olisi koskettanut. Eräät tahot pitävät taantumaa jopa hyvänä asiana ihmisten palatessa perusasioiden pariin ja miettiessään useamman kuin yhden kerran kulutustottumuksiaan ja arkipäivän valintoja. Taantuman myötä myös ruoan hinta on kohonnut. Ja niinpä ihmiset ovat havahtuneet kasvattamaan kasviksiaan itse. Näin erityisesti talouslaman runtelemassa Yhdysvalloissa, jossa puutarhainnostus on tarttunut tavallisten kansalaisten lisäksi myös valtakunnan ykkösperheeseen. Obaman perheellä tuskin olisi polttavaa tarvetta kasvattaa itse ruokaansa, mutta niinpä vain Valkoisen talon puutarhassa viljellään muutakin kuin kukkasia silmän iloksi. Kansalaisliikkeet ja ympäristöjärjestöt ovat nostaneet kasvisten kotikasvatuksen esille myös Suomessa. Ja onhan kiinnostus puutarhanhoitoa kohtaan muutenkin ollut kovassa kasvussa viime vuosina. Ainakin mikäli netti- ja lehtikirjoittelusta sekä television ohjelmatarjonnasta nyt jotain voi päätellä. Mutta mitä tehdä kun omaa maata ei ole? Kasvaako peruna kumisaappaan varressa? Pitäisikö ryhtyä sissipuutarhuriksi? Helsingin Sanomat uutisoi taannoin Ympäristöjärjestö Dodon tempauksesta, jossa istutettiin muun muassa sipulia, maissia ja kesäkurpitsaa eripuolille Helsinkiä. Viljelmien perustamisella haluttiin rohkaista kaupunkilaisia viljelemään ruokaa omassa lähiympäristössään ja miettimään miten kauaksi olemmekaan etääntyneet ruoan alkuperästä. Tietenkin taustalla ovat myös maailmanlaajuiset ympäristö- ja oikeudenmukaisuuskysymykset, jotka liittyvät jokapäiväisen leipämme tuottamiseen: Mistä näitä ruokia oikein tulee? Kasvata niin kasvat itse Urbanisoituneessa maailmassa puutarhurointia on pitkään pidetty vain höpsäneiden eläkeläismummojen ja -pappojen puuhasteluna. Mutta onkohan kukaan tullut kysyneeksi, ovatko nämä puutarhansa parissa puurtavat viherpeukalot onnellisia? Tutkimustulosten valossa he ovat, ja tuskin puutarhaharrastajat sitä itsekään kieltävät. 14

Puutarhanhoidolla on todettu olevan monenlaisia terveysvaikutuksia; saahan viljelysten äärellä paljon ulkoilmaa ja monipuolista liikuntaa sekä mielenrauhaa, terveellisestä sadosta puhumattakaan. Tosin tässä kohtaa on huomioitava, ettei syötäväksi tarkoitettuja kasveja pidä kasvattaa aivan liikenteen vierellä. Tutkimuksissa on myös huomattu jo pelkän luontoa tai puutarhaa esittävän valokuvan lievittävän stressiä ja rauhoittavan. Kasvien viljely auttaa myös suhteuttamaan asioita ja ajan kulumista. Kasvi tarvitsee kasvaakseen vettä, valoa, lämpöä, ravinteita ja aikaa. Puutarhanhoito kehittää kärsivällisyyttä ja antaa tilaisuuden miettiä omaa paikkaansa osana ympäristöä. Se kehittää myös kykyä sietää pettymyksiä sillä niitä puutarhanhoidossa väistämättäkin välillä tulee. Puutarhurointi on siis mitä parhain kasvatusmenetelmä niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Monissa päiväkodeissa ja kouluissa laitetaankin keväisin kasvamaan siemeniä, joiden kasvua sitten seurataan ja samalla opitaan jotain. Ehkä näistä pienistä puutarhureista kasvaa aikuisia, jotka ymmärtävät viihtyisän asuinympäristön merkityksen sekä osaavat kunnioittaa luontoa. Viihtyisä yhteinen olohuoneemme Guerilla gardening ei ole vielä kovin tunnettua Suomessa, mutta tuloaan se tekee. Ja mikäs sen parempi jos kaupunkilaiset ja kyläläiset näin aktivoituvat toimimaan asuinympäristönsä viihtyisyyden eteen. Puistot ja muut viheralueet ovat kaupunkien keuhkot ja tarjoavat tilaisuuden virkistäytymiseen luonnon helmassa, yhteisessä olohuoneessamme. Itselläni on ilo ja etuoikeus kulkea työmatkallani kahden puiston läpi. Mikä olisikaan parempi aloitus päivälle kuin kuulla linnunlaulua ja nähdä kauniita istutuksia. Valitettavaa kuitenkin on, että varsinkin ihanien ja lämpimien kesäviikonloppujen jälkeen ovat puistot, kadut ja pientareet täynnä roskaa, rikottuja pulloja ja tärveltyjä istutuksia. Tajuavatkohan nämä roskaajat ja sotkijat, etteivät puistot ja istutukset pysy kunnossa itsestään vaan niiden ylläpitoon tarvitaan paljon työtä ja veroeuroja. Ja lisää niitä veroeuroja tarvitaan sotkujen siivoukseen, jolloin ne ovat poissa jostakin muusta yhteishyvästä. Vai onko kysymys pelkästä välinpitämättömyydestä, kun omalla elämälläkään ei tunnu olevan merkitystä, mitäpä sitä sitten välittämään mistään muustakaan... Ainakin Helsingin ja Tampereen kaupungeissa on jo aloitettu siisteyskampanjat, joiden tavoitteena on saada kaupunkilaiset ottamaan vastuuta ympäristön siisteydestä ja viihtyvyydestä sekä ymmärtämään sen vaikutus kaupungin imagoon ja vetovoimaisuuteen. Voisikohan guerilla gardening -aatteen pohjalta luoda toimintaa, johon myös kunnat ja kaupungit sekä yksityiset maanomistajat voisivat antaa suostumuksensa esimerkiksi tarjoamalla sopivia maatilkkuja viljelytoiminnalle. Ehkä toiminnasta olisi silloin laittomuuden jännitys poissa, mutta luvan perästä voitaisiin saada enemmän aikaan, jos asukkaat aatteen nimissä toimivat ja sitoutuvat yhteisen hyvän eteen. Tai jos viheralueilla vaikka järjestettäisiin kunnon vanhan ajan talkootoimintaa ja esimerkiksi istutettaisiin syksyllä kukkasipuleita kevättä odottamaan. Ehkäpä osallistumalla oman asuinympäristönsä suunnitteluun ja muovaamiseen, oppii myös näkemään sen uudella tavalla, kunnioittamaan sitä ja ymmärtämään viihtyisyyden arvon. Kirjallisuutta: David Tracey: Guerilla Gardening A Manualfesto (engl.) Richard Reynolds: On Guerilla Gardening (engl.) www.guerillagardening.org Kokeile sissipuutarhurointia : Siemenpommien valmistus 8-10 pommia n. 4 dl hienonnettua savea n. 3 dl multaa (villikasvien) siemeniä vettä 1. Sekoita multa ja savi 2. Lisää seokseen siemenet 3. Lisää vesi tipoittain, ettei seoksesta tule savivelliä 4. Pyöritä seoksesta iso pallo ja kauli litteäksi levyksi 5. Leikkaa tasakokoisiin paloihin 6. Pyörittele palloiksi 7. Anna pommien kuivua auringossa 8. Heitä siemenpommeja huomaamatta joutomaille ja tienvarsille Käytä vain sellaisten kasvien siemeniä, joista ei ole uhkaa luonnonkasvillisuudelle, eläimille ja ihmisille. 15

Vinoa huumoria ja kaistale iloa Teksti: Anna-Maria Heikkinen Teoskuvat: Jyrki Heikkinen Huumori voi olla parhaimmillaan vapauttava elementti taiteessa, se täysvalo, missä elämä näkyy kokonaisena kaikkineen. Hyvä mieli soutaa, paha mieli huopaa. todetaan sarjakuvataiteilija ja runoilija Jyrki Heikkisen kuvarunossa Jossain. Elävä, lähestulkoon animoidun oloinen viiva kuljettaa tarinaa Jyrkin sarjakuvissa ja kuvarunoissa, joissa sana ja kuva saavat vauhtia toisistaan assosioiden yllättävillä tavoilla. Lopputulosta lukiessa hymyn on helppo nousta huulille. Mutkaisten vaiheiden kautta taiteilijaksi Jyrki aloitti kirjoittamisen ja piirtämisen jo kouluaikoina ja opettajat kannustivat lahjakasta nuorta taiteilijaa. Ensimmäinen runokokoelma julkaistiin 1980-luvulla. Kirjoittaminen ja piirtäminen kuitenkin hiipuivat noin kymmeneksi vuodeksi kun toista runokokoelmaa ei julkaistukaan. Ajan kuluessa ja lasten syntymän myötä Jyrki löysi rennomman otteen taiteen tekemiseen ja alkoi piirtää ja kirjoittaa ilman paineita. Hän kertoo kypsyneensä pikku hiljaa taiteilijaksi kun antoi itselleen ensin luvan ajatella itseään taiteilijana. Traumaattisista kokemuksistaan huolimatta hän arvostaa työtään ja toteaa: Teen työni, sen mitä mun pitää vaan tehdä, koska kukaan muu ei sitä tee. Sarjakuvien, runojen ja kuvarunojen lisäksi Jyrki on tehnyt yksittäisiä maalauksia. Hän on tyytyväinen uravalintaansa ja mahdollisuuteen tehdä taidetta ja toimia taiteen alalla. Vastakohtien taidetta Jyrki kertoo ajatuksen kaaoksesta ja järjestyksestä olevan lähtökohta taiteensa tekemiselle. Häntä kiehtovat sanaparit ja vastakohdat, ja niiden välinen alue. Taide ei varsinaisesti ole hänelle järjestyksenpitoväline, mutta sen avulla hän kertoo toimivansa tuolla kaaoksen ja järjestyksen välisellä alueella. Hän kokee kaaoksen elämän perustilana, jossa on koko ajan jotain pielessä vaikka oikeasti ei olisikaan. Kaaoksen hän kertoo olevan elämän hahmoton jokapuolelle leviävä alkutila, joka hiertää ja vaivaa. Toinen sanapari, joka toimii Jyrkin tekemisen moottorina on täysi ja tyhjä. Tyhjyyden pelko ja samaan aikaan kamala ahtauden tunne. hän toteaa. Taiteen tekemisen lähtökohdaksi hän mainitsee myös eristäytymisen tunteen ja kokee olevansa eristyksissä, ikään kuin lauman ulkopuolella. Kuvien ja sanojen avulla hän sanoo murtavansa väylää ihmisiä kohti. Keskeistä Jyrkin töissä on sanan ja kuvan suhde. Sanat edustavat näkymätöntä, aineetonta maailmaa, hengen voimaa. Kuvat puolestaan ainetta ja materiaa ihan konkreettisestikin. taiteilija linjaa. Tunnusomaista Jyrkin sarjakuvissa ja kuvarunoissa on hyvänsuopa hauskuus ja huumori, jota hän itse kuvaa vinoksi. Huumori voi olla parhaimmillaan vapauttava elementti taiteessa, se täysvalo, missä elämä näkyy kokonaisena kaikkineen. hän toteaa. Kaistale iloa on aina mukana hänen töissään vaikkakin joskus karhean koskettavana. Teostensa keskeisen kuvaston Jyrki kertoo juontuvan lapsuuden ja nuoruuden ajalta. Erityisesti Kuvitettujen Klassikkojen henkinen maailma; outous ja jäykän asetelmallinen piirrostyyli sekä 1960-luvun mainokset ja sarjakuvat ovat jättäneet jälkensä. Jyrki sanoo viehättyneensä sen ajan mustavalkoisuuteen, hyvän ja pahan, sallitun ja ei-toivotun selkeään rajaan. Näyttely kadotetun paratiisin kaipuusta Jyrki sai Pohjois-Savon taidetoimikunnalta kohdeapurahan, jonka turvin hän vie syyskuussa näyttelyn Helsinkiin Myymälä2:n tiloihin. Flying high, The cool spirit of Jyrki Heikkinen -näyttely koostuu kahdessa osasta; näyttelytilan yhteen huoneeseen tulevat sanomalehtipaperille vapaasti piirretyt mustavalkoiset akryylipiirrokset, joihin liittyy ajatus kaiken katoavaisuudesta. Näyttelyn värihuoneeseen tulevat öljypastelliliiduilla tehdyt piirrokset, joiden innoittajana ovat olleet 16

Jossain, 2009 17

Kuka kyseessä? sarjakuvataiteilija ja runoilija Jyrki Heikkinen, s. 1958 Kemi - kotipaikka: Kuopio -yksityisnäyttelyt mm. Muuttuja, Lifestyle Kauppa, Oulu (2009), Saapuva tavara, Kuopio, (2008), Kotiinpaluu, Kirjastokeskus Aralis, Helsinki (2007), Järjestyksen vuoksi, Päivälehden museon Kuplagalleria, Helsinki (2007), Miehen mallisto, Cosmic Comic Cafe, Turku (2006), Uusittu miehen mallisto, Pohjolan Sanomien näyttelytila, Kemi (2006) - yhteisnäyttelyt mm. Evviva! Ars Libera 50 vuotta, Kuopio (2008-2009), Muistissamme Itä-Suomen aluenäyttely, Kuopio (2008), Vuokala 08, Savonranta (2008), Ihmisyyden taito, XIII Mäntän kuvataideviikot (2008), Vispo, Bar Kuka, Turku (2008), Jotta muistaisin, GalleriAri, Mikkeli (2007), Bonus Pohjois-Savon kuvataiteen aluenäyttely, Kuopio (2006) Vapaa-ajallaan sarjakuvataiteilija Jyrki Heikkinen rentoutuu puutarhatöiden parissa siirtolapuutarhapalstallaan. lasten vaatteissa esiintyvät tekstit. Jyrki sanoo kiinnostuneensa näistä teksteistä niiden järjettömyyden vuoksi. Ovathan ne usein englannin kielisiä eivätkä avaudu lapsille. Niitä voisi siis pitää viesteinä aikuisilta aikuisille, absurdina kaipuuna lapsuuteen ja huolettomuuteen, kadotettuun paratiisiin. Syksyn satoa Jyrkin tuotantoa tullaan syksyn aikana näkemään Ljubljanassa Sloveniassa Stripburger-ryhmän julkaisemassa Cartoonia-albumissa, jossa hänelta on mukana 23-sivuinen tarina A Promise. Albumin julkistamistilaisuuteen liittyy myös yhteisnäyttely ja työpajoja. Cartooniassa on mukana kymmenen sarjakuvataiteilijaa eri puolilta Eurooppaa. Jokaisen mukana olevan taiteilijan piti etsiä omasta maastaan mielenkiintoinen maisema, kansanperinne sekä yksi vapaavalintainen aihe. Aiheet sekoitettiin ja jaettiin osallistujien kesken. Jyrki kertoo annetun aiheen tuoneen terävyyttä ja valppautta tekemiseensä. - kansainväliset näyttelyt mm. GlömpX, Bilbolbul, Bologna, Italia (2009), GlömpX, Bedeteca/Feira Laica, Lissabon, Portugali (2009), Le Cabinet damateur de La 5c Couche, Galerie Petits Papiers, Brysseli, Belgia (2008), Sarjakuva - Bande Dessinée Finlandaise, Aixen-Provence (2008), International Comics Festival BOOMFest-2007, Pietari, (2007), European Comics Cartography, Museo Nazionale of Ravenna, Italia (2007), Soleil de minuit, Poitiers, Ranska (2007) - jäsenyydet: Kuopion kuvataiteilijat ry, Suomen kirjailijaliitto ry Muuttuja 4.6. 15.7.2009 Lifestyle Kauppa, Oulu Flying high The cool spirit of Jyrki Heikkinen 1.-27.9.2009 Myymälä2, Helsinki Jyrki on kuvarunollaan mukana myös Runo vieköön -nuorisorunoantologiassa, joka ilmestyy syksyllä Tammen julkaisema. Ensi vuoden alussa Jyrkiltä on tulossa runokokoelma Kalevanpoika Otavan kustantamana. Lisäksi hänen kuvarunojaan voi lukea Kutisarjakuvalehdestä ja Lukufiiliksestä. 18

Nimetön, akryyliväri sanomalehtipaperille, 79x55 cm, 2009 Nimetön, akryyliväri sanomalehtipaperille, 79x55 cm, 2009 Smack track, öljypastellipiirros, 70x50 cm, 2009 Kinetic power, öljypastellipiirros, 70x50 cm, 2009 19

Niin harvoinhan yhdessä laulella saa... Teksti ja kuvat: Anna-Maria Heikkinen M/s Queen R:n pilli jo ilmaa viilsi kun Avoimen laulukoulun oppilaat ovat valmistautumassa kesäiselle lauluristeilylle. Takana on kuuden viikon harjoitusjakso oikeasta hengitystekniikasta ja äänenmuodostuksesta. Aurinko kultaa pilvien reunat ja risteilysää on mitä parhain. Lauluristeily aloitetaan alkuverryttelyllä: Laivan ravintolasalongissa on 65 hämmästynyttä naamaa ja hetken päästä saman verran irvistyksiä. Sitten pyöräytetään vielä olkapäitä ja herkkä instrumentti on valmis käyttöön. Pikainen alkuverryttely onkin tarpeen sillä lauluvihkossa odottaa 20 laulua hittibiiseistä kansanlauluihin. Jokainen on laulamisen arvoinen Mitä tehdä kun kovasti laulattaisi, mutta ei oikein luota omaan laulutaitoonsa eikä tilaisuutta tai paikkaa lauluharrastuksen aloittamiseen tunnu löytyvän? Yhden tilaisuuden kylpyhuonepavaroteille ja karaokemaestroille äänensä koulimiseen tarjoaa Avoin laulukoulu. Pohjois-Savon taidetoimikunnan kohdeapurahan tuella musiikin maisteri, lauluja ja laulunopettaja Jaana Turunen aloitti Avoimet laulukoulut kuluvan vuoden huhtikuussa Kuopiossa. Jaana kertoo idean Avoimiin laulukouluihin syntyneen käytännön tarpeesta saada kuoroihin lisää laulajia. Toimiessaan 2000-luvun alussa Händel-kuoron johtajana Tampereella, Jaana ja kuoron puheenjohtaja päättivät järjestää miehille suunnatun avoimen laulukoulun, koska kuorossa oli pulaa nimenomaan mieslaulajista. Tammikuussa 2006 alkaneet laulukoulut saivat heti valtaisan suosion ja Tampereella jo sadat laulunharrastajat, miehet ja naiset, ovat valmennuttaneet ääntään tällä tavoin. Jaana kertoo, että ihmisillä on halua ja intoa laulaa, mutta kuitenkin korkea kynnys tulla koelaulamaan kuorojen pääsykokeisiin. Laulunharrastajien saattaa olla myös vaikeaa saada ammattilaisopetusta laulamisessa, koska yksityiset laulutunnit ovat kalliita ja usein laulunopettajat opettavat mieluummin ammattilaulajia. Avoimessa laulukoulussa kukaan ei joudu harjoittelemaan yksin eikä nuotinlukutaitoa vaadita. Avoimen laulukoulun periaatteisiin kuuluu, että laulaminen ei ole ainoastaan luonnostaan lahjakkaiden etuoikeus vaan kuka tahansa oppii laulamaan kun saa ammattimaista ja asianmukaista opetusta, kuten musiikin tohtori Ava Numminen väitöskirjassaan toteaa. Jaanan oma tausta musiikin parissa sai alkunsa jo pienenä tyttönä. Teini-ikään saakka pianomusiikki, laulamisen ohella, oli erityisen lähellä sydäntä. Jaana opiskeli Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkia pääaineenaan laulu- ja kuoronjohtaminen. Händelkuoron lisäksi hän johtanut hepreaksi laulavaa kuoroa, toiminut kanttorina 15 vuoden ajan, perehtynyt etno- ja afrikkaiseen musiikkiin sekä pitänyt workshopeja, toiminut kouluttajana ja kirjoittanut kolumneja. 20