Tutkijakoulutapaaminen 30.1.2007 Tutkimusetiikka Jaana Hallamaa
Tieteen etiikka Voidaan erottaa kolme aluetta eettisten ongelmien luonteen mukaan: Hiroshima-kysymykset eli tieteen ja yhteiskunnan suhdetta koskevat eettiset kysymykset Nürnberg-kysymykset eli eettiset kysymykset, jotka koskevat tieteen suhdetta tutkimuskohteeseen Tieteen sisäinen etiikka eli varsinainen tutkimusetiikka
Tieteen ja yhteiskunnan suhde Tiede on osa yhteiskuntaa ja toimii siinä. Tieteen edistymistä pidetään yhteiskunnan kehityksen edellytyksenä: tiedettä tarvitaan ja rahoitetaan. Kaikki tieteen tulokset eivät ole yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä ja osa niistä on vahingollisia. Hyötyjä arvioitaessa kiinnitetään usein huomiota tieteen tuotannollisiin sovelluksiin, vaikka tutkijoiden tekemien käsitteellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten innovaatioiden vaikutus voi olla merkittävämpi kuin aineellisten keksintöjen. Miten teologinen tutkimus voi vahingoittaa yhteiskuntaa ja sen eri yhteisöjä?
Tieteen ja yhteiskunnan suhde Yhteiskunnan ja sen intressiryhmien toive hyötyä tieteen tuloksista suuntaa rahoitusta: Vain olennainen on tärkeää! Perustutkimus ja tuotannollisen toiminnan kannalta vähämerkityksinen tutkimus joutuvat oikeuttamaan olemassaolonsa osoittamalla olevansa yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä. Kuka muotoilee tutkimuskysymykset? Teologinenkin tutkimus on harjoitetun tutkimuspolitiikan funktio ja ilmentää yhteiskunnassa vallalla olevia arvoja ja käsityksiä.
Tutkija ja yhteiskunta Tutkimuksen vapautta pidetään aidon tieteen tunnusmerkkinä. Rahoitusta suuntaamalla yhteiskunta ja tutkimusinstituutiot vaikuttavat tutkimusaiheisiin. Tohtorikoulutus ja tutkijoiden runsastuminen vaikuttavat tutkijoiden työllistymiseen ja arvostukseen. Tutkijoiden sosio-ekonominen tilanne vaikuttaa tieteen ja tutkimuksen asemaan yhteiskunnassa. Osa tutkijakoulutetuista on vaarassa syrjäytyä kurjalistosivistyneistöön, joka jää ilman sosiaaliturvaa ja pysyvää työpaikkaa. Tutkijan asemasta on tulossa tutkimuseettinen ongelma.
Tieteen suhde tutkimuskohteeseen Kaikki tutkimus vaikuttaa kohteeseensa ja muuttaa sitä (jollain tavalla). Tutkimusintressi vaikuttaa tutkijan asettamiin kysymyksiin mutta myös tutkimusmetodeihin. Puolueeton, etäännyttävä, osallistuva vai osallistava ote? Hyvä pyrkimys ei takaa tutkimuksen eettistä korkealaatuisuutta. Tutkimuksen vaikutus kohteeseen tulee erityisen polttavaksi, kun tutkimus kohdistuu eläviin olentoihin.
Tieteen suhde tutkimuskohteeseen Lääketieteen väärinkäytökset ovat luoneet tarpeen säädellä tieteen suhdetta tutkimuskohteeseen. Tunnetuimpia koodeja: Nürnbergin ja Helsingin julistukset Lääketieteellistä tutkimusta säädellään laeilla ja kaikki sen alan tutkimus edellyttää eettisen ennakkoarvioinnin läpikäymistä. Milloin ihmiseen kohdistuva tutkimus on lääketieteellistä ja edellyttää ennakkoarviointia?
Tutkittavien kohtelua määrittävät normit Muuta kuin lääketieteellistä ihmistutkimusta säätelevät eettiset normit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Henkisen ja fyysisen vahingoittamisen välttäminen Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen Yksityisyyden kunnioittaminen ja suojeleminen Tutkittavien on saatava riittävä informaatio tutkimuksesta, siihen osallistumisen ehdoista ja tutkimuksen tarkoituksesta. Erityisen vaativia ovat tutkimukset, jotka koskevat niin kutsuttuja haavoittuvia ihmisryhmiä. On tärkeää, että avuntarve ei vaaranna tutkittavien autonomiaa.
Laki säätelee ihmistutkimusta Ihmisten, myös kaikkien tutkittavien yksityisyyttä suojellaan henkilötietolailla. Henkilötietolain säädökset koskevat yksityiselämän suojan piiriin kuuluvan aineiston keräämistä, käsittelemistä ja säilyttämistä. Tutkijan aineisto voi muodostaa henkilörekisterin, jota henkilötietolain säädökset koskevat. Tarkemmin asiasta Arja Kuulan kirjassa Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Vastapaino 2006.
Tutkimusetiikka Onko erityisiä tutkimuseettisiä normeja? Tutkimusetiikka ei ole erityistä etiikkaa, vaan se voidaan tiivistää kolmeen normiin: Älä valehtele omasta äläkä muiden tutkimuksesta! Älä varasta muiden ideoita, aineistoja äläkä tuloksia! Älä vahingoita tutkimuksen tekemisen edellytyksiä! Positiivisena toimintana tutkimusetiikka voidaan tiivistää hyväksi tieteelliseksi käytännöksi. Negatiivisena toimintana tutkimusetiikka keskittyy selvittämään hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia.
Hyvä tieteellinen käytäntö Hyvä tieteellinen käytäntö koostuu tutkimuksen tekemisen edellytyksistä, joiden avulla ja varassa voidaan tehdä tieteellisesti ja moraalisesti korkeatasoista tutkimusta. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu metodologisia, prudentiaalisia ja moraalisia normeja. Hyvän tieteellisen käytännön ylläpitäminen ja edistäminen on jokaisen tutkijan mutta myös tutkijaryhmän, sen johtajan ja tutkimusinstituutioiden vastuulla. Hyvän tieteellisen käytännön määrittelyä: http://www.protsv.fi/tenk/julkaisutjaohjeet/htkfi.pdf
Tutkimusetiikan loukkaukset Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä Vilppi tieteellisessä toiminnassa Sepittäminen Vääristely Luvaton lainaaminen Anastaminen Tutkimuseettinen väärinkäytös voi olla myös rikos. Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä johtaa helposti vilppiin tieteellisessä toiminnassa. Tutkimuseettinen väärinkäytös leimaa tutkijan ja hänen yhteisönsä usein pysyvästi.