RISTIRIIDAT JA VOIMAVARAT KAKSIKULTTUURISESSA AVIOLIITOSSA Natalja Haaponiemi Opinnäytetyö, kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi / diakoni (AMK)
TIIVISTELMÄ Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaaliala, sosionomi / diakoni (AMK). Haaponiemi Natalja: Ristiriidat ja voimavarat kaksikulttuurisessa avioliitossa. Helsinki 2002, 54 sivua, 4 liitettä. Tutkimuksen aiheena on kaksikulttuuriset avioliitot Suomessa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kulttuurierot vaikuttavat avioliiton arkipäivään ja millaiset ristiriidat ilmenivät avioliitossa kahden kulttuurin yhteentörmäyksestä. Tarkasteltiin myös koko perheen sopeutumisongelmia. Tutkimuksella selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat liiton onnistumiseen. Tutkittavina oli kahdeksan Helsingissä asuvaa maahanmuuttajanaista. Naiset olivat tulleet Suomeen solmittuaan avioliiton suomalaisen miehen kanssa. Tutkittavien avioliitot olivat kestäneet 1-7 vuotta. Maahanmuuttajanaiset asuvat Suomessa, pääkaupunkiseudulla. He ovat naimisissa tai eronneet. Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimuksessa on edetty sekä deduktiivisesti että induktiivisesti. Tutkimus tehtiin puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen. Haastattelut suoritettiin venäjäksi ja suomeksi. Koko aineisto käännettiin suomeksi. Tutkimusaineistoista nousseet aiheet analysoitiin jakamalla ne teemoihin. Analyysin avulla esille nousivat seuraavat aiheet: väkivalta, aviomiesten alkoholin ongelmakäyttö, lasten kasvatus, kulttuurien erot, naisten omat voimavarat ja uskonto. Tutkimuksessani ilmeni, että tutkittavat pitävät kulttuurisia eroja liittoa vaikeuttavana tekijänä ensimmäisten avioliittovuosien aikana. Kieliongelma, taloudellinen ja henkinen riippuvuus aviopuolisosta sekä kulttuurishokin vaikutus ovat silloin huipussaan. Tuon elämänvaiheen aikana haastateltavat toivovat ulkopuolista apua kaikista eniten. Tutkimuksessa kävi ilmi että maahanmuuttajanaiset ammentavat voimia kotimaahan matkustamisesta, hyväänlaatuisista ihmissuhteista, sukulaisten ja kavereiden tuesta, uskosta Jumalaan ja jonkin verran harrastuksista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kahden kulttuurin parisuhteessa on tärkeää tutustua puolisoiden kulttuuri-, perhe- ja uskontotaustoihin. Tärkeää on myös keskustella näistä arvoista avoimesti etukäteen, jotta vältyttäisiin ristiriidoilta. Kaikissa avioliitoissa, kulttuuritaustasta riippumatta, tulee tilanteita, joissa tarvitaan tukea. Kahden kulttuurin perheitä varten tarvittaisiin erityisesti niihin erikoistuneita auttamisyksiköitä, esimerkiksi perheneuvoloita. Yhteiskunnan tulisi auttaa enemmän eri tahojen voimia yhdistävänä maahaanmuuttajanaista oman elämän hallinnassa. Lähtökohtana ovat tällöin naisten omat voimavarat ja sosiaalijärjestelmän / seurakunnan palveluiden tarjoamat resurssit. Asiasanat: kaksikulttuurinen avioliitto, maahaanmuuttajanaiset Venäjältä ja Virosta, integraatio, julkiset sosiaalipalvelut, seurakunta. Säilytyspaikka: Diak/ Helsingin yksikkö, kirjasto
ABSTRACT THE DIAKONIA POLYTECHNIC IN FINLAND, HELSINKI UNIT Author: Natalja Haaponiemi Conflict and Resources in Multicultural Marriages Pages: 54 Appendices: 4 April 2002 This study looked at multicultural marriages in Finland. The study investigated how cultural differences influence everyday life in such marriages. This study examined which factors influence the success and the failure of multicultural marriages. The foreign spouses were women from Russia and from Estonia and living in Helsinki. The investigated couples had been married from 1 to 7 years. The study is qualitative and the research data consists of taped and transcribed thematic interviews. The data was collected through interviews with six women from Russia and two from Estonia. The interviews took place in the Russian and Finnish languages. The themes that arose from the data were analysed thematically. Data (source material) was collected in September 2001 and analysed using content analysis. According to the interviewees, cultural differences bring about significant difficulties such as: language problems, child-rearing, self- identity crisis, psychological adaptation stress, family violence, religion and husbands excessive consumption of alcohol. Also, the ability to get a job in the new country was seen as an important prerequisite for success. Furthermore, it was suggested that the support received from travel possibilities to the home country, quality relationships and network, family and friends were very important. A belief in God, religion or the church was seen by some as important. The results of this study show that in multicultural relationships one of the first important steps is to get to know the wife s and husband s families, religion and cultural backgrounds. Also, another important factor is to discuss important values openly, so that conflict stemming from different viewpoints can be avoided. As in all marriages, it was important for these couples to receive support. Specialized family counseling centers provided by the church and community were seen as important. Child rearing and parenthood support are especially needed. The most important thing for those interviewed was help from the outside. The Finnish society, the social services and the church must give increased support in various ways: mental, economic, social and spiritual. Keywords: multicultural marriage, church, community, social services, cultural integration, Russian, Estonian. Filed and stored at: Diakonia Institute Library, Helsinki Unit.
SISÄLLYS 1. JOHDANTO 5 2. SUOMEEN AVIOLIITON KAUTTA MUUTTAJAT 6 2.1 Aiemmat tutkimukset 7 2.1.1 Kaksikulttuuristen perheen riskit tutkimuksen valossa 7 2.1.2 Diakonia- ammattikorkeakoulun kaksikulttuurisia perheitä käsittelevät opinnäytetyöt 9 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 10 3.1 Tutkimustehtävä 10 3.2 Kvalitatiivinen tutkimus 11 3.3 Aineiston keruu 12 3.4 Puolistrukturoitu haastattelu 13 3.5 Tutkimushenkilöiden valinta 14 3.6 Aineiston analysointi 15 3.7 Tutkimuksen luotettavuus 16 3.8 Tutkimuksen eettiset lähtökohdat 17 4. KAKSIKULTTUURISET PERHEET 18 4.1 Maahanmuuttajanaiset kaksikulttuurisessa perheessä 18 4.2 Suomalainen mies kaksikulttuurisessa perheessä 19 4.3 Lapset kaksikulttuurisessa perheessä 19 5. KAKSIKULTTUURISUUDEN RISKIT PERHEESSÄ 20 5.1 Alkoholiongelma 20 5. 2 Väkivalta 21 5. 3 Kotikieli ja vuorovaikutusvaikeudet kaksikulttuurisessa perheessä 23 5. 4 Perhetraditiot ja kulttuurierot 24 5. 5 Maahanmuuttajanaisten työtilanne ja koulutus 26 5. 6 Lasten sopeutumisongelmat kaksikulttuurisessa perheessä 27
6. VOIMAVARAT KAKSIKULTTUURISESSA PERHEESSÄ 28 6.1 Naisten voimavarat ydinperheen säilyttämiselle 28 6.2 Sosiaalinen verkosto voimavaroina 30 6.3 Lasten isässä piilevät voimavarat 30 7. KAKSIKULTTUURISTEN PERHEIDEN KOKEMUKSIA TUKIPALVELUISTA 31 7.1 Kokemukset sosiaalipalvelutoimesta 31 7. 2 Toiveita maahanmuuttajien sosiaalipalvelulle 33 7. 3 Kokemukset kirkon tuesta kotoutumisprosessissa 35 7. 4 Toiveita kirkon maahanmuuttajatyölle 37 8. JOHTOPÄÄTÖKSET 38 9. LOPUKSI 42 LÄHTEET 44 LIITTEET 48 Liite 1. Haastatteluissa käytetyt apukysymykset 48 Liite 2. Teemahaastattelurunko 49 Liite 3. Kirjallinen suostumus tutkimukseen 51 Liite 4. Haastatteluissa käytetyt apukysymykset venäjäksi 52-54
JOHDANTO Vuosittain Suomessa solmitaan noin 2 000 avioliittoa, joissa toinen puolisoista on ulkomaalainen ja toinen Suomen kansalainen. Kahden kulttuurin kohtaaminen on rikkaus, mutta sopeutuminen uuteen maahan, jossa vastaa tulevat vieras kieli, kulttuuri ja koko elämisen kirjo, ei aina tapahdu ongelmitta. Kahden kulttuurin avioliitoissa puolisot joutuvat sopeutumaan enemmän kuin saman kulttuurin sisällä avioituvat. Liiton onnistumiseen vaikuttavat puolisoiden kulttuurierojen suuruus, avioliiton lähtökohdat, puolisoiden toiveet ja odotukset. (Ojuri 1999, 42.) Tutkimuksessani olen pyrkinyt saamaan käsityksen siitä, minkälaisia nämä liiton onnistumiseen tekijät ovat kaksikulttuurisissa perheissä, minkälaiset voimavarat löytyvät perheen sisältä ja miten yhteiskunta voisi tarvittaessa tukea perheitä integroitumaan uudessa kotimaassa. Akkulturaatioon tai uuteen kulttuuriin sopeutumiseen liittyy aina tietty kriisi. Maahanmuuttajat joutuvat uudessa kulttuurissa koville. Perhe joutuu alttiiksi monille paineille, joita työttömyys ja puutteellinen kielitaito lisäävät. (Silvo 1999, 62). Ikävä kyllä tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajaperheiden elämässä on paljon muitakin vaikeuksia kuin työttömyys tai kielitaidottomuus. Olen valinnut tutkimusaiheen omakohtaisiin kokemuksiin nojaten. Käsite akkulturaatio on minulle tuttu, olen itse maahanmuuttaja entisestä Neuvostoliitosta. Toivon opinnäytetyön lisäävän tietoa Venäjältä ja Virosta Suomeen avioituneista naisista ja tutkimuksesta olisi käytännöllistä hyötyä ja apua monelle muullekin, joka on kiinnostunut maahanmuuttajista. Tutkimuksen tarkoituksena auttaa maahanmuuttajanaisia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Sopeutuminen tässä tapauksessa merkitsee naisten ja perheiden hyvinvointia ja tulevan elämän hallintaa. Käytännössä se näkyy koulutuksen tai työn saamisessa, talouden turvaamisessa, ihmissuhteiden ylläpitämisessä ja ehkä uuden perheen luomisessa. 2. SUOMEEN AVIOLIITON KAUTTA MUUTTAJAT
6 Tutkimuksessani käytän käsitteitä, jotka liittyvät maahanmuuton, kaksikulttuuriseen avioliittoon ja uuteen kulttuuriin sopeutumiseen. Ulkomaalainen on vieraan valtion kansalainen, vierasmaalainen. Maahaanmuuttaja on maahan saapuva syntyperältään ulkomaan kansalainen. Maahanmuuttaja on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan kaikkia maahan muuttaneita henkilöitä. Paluumuuttajia ovat kotimaahansa takaisin muuttavat henkilöt ja heidän mukanaan seuraavat perheenjäsenet. Paluumuuttajiksi luetaan myös ne maahanmuuttajat, joiden esi-isät ovat muuttaneet Suomesta useampia sukupolvia sitten. Siirtolaisuudella tarkoitetaan henkilöiden tai henkilöryhmien vapaaehtoista muuttamista asuinmaasta toiseen lähinnä toimeentulon hankkimiseksi siellä. Siirtolaiseksi lasketaan myös avioliiton vuoksi maahan muuttavat. Opiskelijat ja turistit eivät ole siirtolaisia. (Partanen 1997, 65.) Akkulturaatiolla tarkoitetaan kulttuuriin sopeutumista ilmiönä, jossa ryhmät, joilla on erilainen kulttuuritausta, tulevat suoraan ja jatkuvaan kontaktiin toisensa kanssa. Sen seurauksena joko kummankin tai vain toisen ryhmän kulttuurissa tapahtuu muutoksia. (Alitolppa - Niitamo 1994, 29.) Integraatiolla tai integraatiopolitiikalla tarkoitetaan maahanmuuttajien sopeutumista valtakulttuuriin oman kulttuurinsa ja kielensä säilyttäen, mutta myös valtaväestön kielen ja kulttuuriin perehtyen. Integraation toinen oleellinen osa on valtaväestön sopeutuminen maahanmuuttajiin ja heidän kulttuuriinsa. (Maahanmuuttajat ja kirkko 1996, 74.) Kulttuurin käsite on hyvin laaja. Kulttuuria on kaikki se, mikä erottaa meidät omaksi ryhmäksi, yhteisöksi tai omaksi kansaksi. Se on tapa elää, ajatella, tuntea ja reagoida. Kulttuuri on kokonaisuus, joka koostuu niistä tiedoista, uskomuksista, moraalikäsityksistä, laeista, tavoista ja tottumuksista, joita ihminen yhteisönsä jäsenenä on omaksunut ( Partanen 1997, 10.) Kulttuuri muotoutuu tarkoituksenmukaisesti siihen ympäristöön, jossa se vaikuttaa. Muun muassa maantieteelliset, taloudelliset, demografiset ja historialliset tekijät vaikuttavat kulttuurin muotoutumiseen. Taustatekijöiden tunteminen auttaa paremmin ymmärtämään, miten jokin kulttuuri ja sen käyttäytymistavat ovat tarkoituksenmukaisia ja järkeviä niiden omassa kontekstissa (Alitolppa - Niitamo 1994, 110.)
7 Suomeen muutetaan etupäässä paluumuuttajana tai turvapaikan hakijana. Kolmas suuri maahanmuuttajaryhmä Suomessa on avioliiton kautta maahan muuttaneet. Tähän ryhmään kuuluu henkilöitä, jotka ovat solmineet avioliiton Suomen kansalaisen tai Suomessa pysyvästi asuvan ulkomaan kansalaisen kanssa. Tällaista avioliittoa kutsutaan tässä työssä kaksikulttuuriseksi avioliitoksi. Vuonna 2000 Suomessa solmittiin runsaat 2 700 tällaista avioliittoa. Suomalaisen miehen kanssa oli avioitunut 614 naista Venäjältä, 208 naista Virolta, Thaimaalta 150 naista, Ruotsista 54 naista ja 36 naista Yhdysvalloista. Vielä 1990- luvun alussa kaikki entisestä Neuvostoliitosta tulleet maahanmuuttajat rekisteröitiin Suomen tilastoihin neuvostokansalaisina, vaikka Neuvostoliitto oli jo lakannut olemasta. Nytkin on Suomen väestötilastoissa pari tuhatta henkilöä, joiden kansalaisuudeksi on merkitty entinen Neuvostoliitto. (Tilastokeskus 2000.) Suurin osa entisestä Neuvostoliitosta Suomeen muuttaneista on 1950- ja 1960- luvuilla syntyneitä eli 20-30- vuotiaina Suomeen tulleita. Venäjän- ja vironkielisten joukossa on naisenemmistö: naisia on molemmissa ryhmissä noin 60%. Tämä johtuu siitä, että avioliittoon kautta on Venäjältä ja Virosta muuttanut Suomeen enemmän naisia kuin miehiä. (Forsander 2001, 148-150.) 2.1 Aiemmat tutkimukset 2.1.1 Kaksikulttuuriset perheet tutkimuksen valossa Maahanmuuttajien kotoutumista ja sen edistämiseksi tehtävää työtä on ylipäätänsä tutkittu ja dokumentoitu varsin niukasti (Andrew & Hartikainen 1999, 4). Sen takia halusin tutkia maahanmuuttajanaisten akkulturaatioprosessia Helsingissä monipuolisesti. Ikävä kyllä tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajanaisten elämässä on paljon muitakin ongelmia kuin maahanmuuttajille tavalliset työttömyys tai kielitaidottomuus. Esimerkiksi Andrew ja Hartikainen tutkimuksessaan Rajat ylittävä rakkaus selvittivät maahanmuuttajanaisten avioliiton kriisin syitä ja seurauksia. Tutkimuksessa tarkastellaan turvakotityön kautta ja sosiaalityön näkökulmasta Suomeen avioituneiden maahanmuuttajanaisten tilannetta, kun perhe-elämä kriisiytyy. Tutkimuksessa tuli esille,
8 että eläminen kahden kulttuurin liitossa vaatii molemmilta sopeutumista toisen erilaisuuteen ja kulttuuriin. Aina se ei onnistu odotuksien mukaisesti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisenä tekijänä maahanmuuttajuuden lisäksi naisilla on se, että he kaikki ovat kokeneet perheväkivaltaa parisuhteessaan. Tutkimuksessa oli mukana 15 maahanmuuttajanaista, jotka ovat avioituneet suomalaisen miehen kanssa. Naiset ovat Venäjältä, Thaimaasta ja Filippiineiltä. Maahanmuuttajanaisten kokema perheväkivalta ei eroa suomalaisiin naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta. Perheväkivalta ei ole maahanmuuttajanaisten erityisongelma, mutta väkivallasta selviytymisen edellytykset ja keinot ovat ulkomaalaisilla naisilla heidän suomalaisia kanssasisariaan heikommat. Perheväkivalta ja sosiaalisista kontakteista eristäminen altistavat maahanmuuttajanaiset syrjäytymiselle ja saattavat estää naisen kotoutumisen kokonaan. (Andrew & Hartikainen 1999, 4-9.) Helsingin kaupungin tietokeskus ja Pietarin tilastokomitea, Venäjän tilastoviraston alueyksikkö, ovat yhteistyössä tehneet vertailevan tilastojulkaisun Naiset ja miehet Helsingissä ja Pietarissa, joka omalta osaltaan valottaa kaupunkien samanlaisia piirteitä sekä erilaisuutta. Tutkimus auttaa ymmärtämään toisen kulttuuriin liittyviä ominaispiirteitä ja kulttuuriperintöä. Tutkimuksessa esimerkiksi kävi ilmi, että Pietarissa avioidutaan nuorina, sen sijaan Helsingissä vanhempina, jos lainkaan. Avioliiton helsinkiläiset solmivat pietarilaisia ikätovereitaan vanhempina tai jäävät useammin kokonaan avioitumatta. Nuorista, 20-24 vuotiaista naisista oli naimisissa Helsingissä 7%, Pietarissa 40 %. Ero pysyy korkeana iän karttuessakin, 30-34 vuotiaista helsinkiläisnaisista on naimisissa 38 %, pietarilaisista 75 %. (Lankinen 2000, 61-64.) Pietarilaiset kotitaloudet rakentuvat usein asuinyhteisöstä, joiden ytimenä on perhe ja lisänä sukulaisia tai muita suvun ulkopuolelta. Näitä on 29% Pietarin kaikista kotitalouksista, Helsingissä vastaavia suurperheitä on vain 8 %. Helsingille on tyypillistä on yksin asuvien suuri osuus (47 %). Lapsiperheitä on molempien kaupunkien kotitalouksista suunnilleen yhtä suuri osuus. Helsinkiläiset naiset aloittivat työelämässä varhemmalla iällä ja päättävät sen vanhempina. Ikäryhmittäinen tarkastelu osoittaa pietarilaisten naisten työuran keskittyvän selkeämmin 30-54 - vuotiaiden ryhmiin. Taustalla voi olla kulttuuriero - pietarilaiset äidit omistautuvat oman talouden hoidolle helsinkiläisiä useammin. (Lankinen 2000, 61-64.)
9 2.1.2 Diakonia- ammattikorkeakoulun kaksikulttuurisia perheitä käsittelevät opinnäytetyöt Monikulttuurisuus on osa tämän päivän Diakonia- ammattikorkeakoulun arkea. Kuitenkin kaksikulttuurisia perheitä käsitteleviä opinnäytetöitä on toistaiseksi valmistunut niukasti. Marjatta Vesalainen (1999) on tutkinut kaksikulttuurisia avioliittoja Suomessa opinnäytetyössään Rikkaus, rakkaus vai rasite? Tutkimuksessa kaksikulttuurisen avioliiton ongelmat on kuvattu perusteellisesti. Tutkittavina oli kuusi Helsingissä asuvaa kahden kulttuurin perhettä. Tutkimus on tehty teemahaastattelua käyttäen parihaastatteluna, molempien puolisoiden läsnä ollessa. Tutkimusaineistoista nousseet aiheet on analysoitu jakamalla ne kodin sisäisiin ja ulkoisiin aiheisiin. Muina aiheina olivat uskonto, lastenkasvatus, oma kokemus avioliitosta ja rakkaus. Tutkimuksessa ilmeni, että tutkittavat pitivät kulttuurisia eroja liiton rikkautena, ei rasitteena. Tutkimuksen mukaan kaikissa avioliitoissa tulee tilanteita, joissa tarvitaan tukea. Vesalaisen mukaan kahden kulttuurin perheitä varten tarvittaisiin niihin erikoistuneita perheneuvoloita kirkon tai yhteiskunnan taholta tukemaan parisuhdetta ja lastenkasvatusta. Opinnäytetyön arvioijien mukaan työ sopii sekä seurakunnassa että sosiaalialalla työskentelevien aineistoksi heidän halutessaan tutustua kahden kulttuurin avioliitojen kysymyksiin ja arkeen. Tutkimuksessa ei ole mukana entisen Neuvostoliiton alueen maahanmuuttajanaisten ryhmää. Myös Mariela Lehtosen (1999) opinnäytetyö Avioliiton kautta muuttaneiden bulgarialaisten integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan käsittelee kaksikulttuurisia avioliittoja. Tutkimuksen ote on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksessa on tarkasteltu pientä homogeenistä vähemmistöryhmää, avioliiton kautta Suomeen muuttaneita bulgarialaisia. Tutkimuksessa ilmeni, että suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista edistävät muun muassa hyvä suomen kielen taito ja sen kautta mahdollisuus osallistua työelämään. Sen sijaan eristäytyminen arjesta, passiivisuus ja turhautuminen synnyttävät negatiivista suhtautumista valtaväestöön ja haluttomuutta luoda ystävyyssuhteita. Tutkimustulokset tukevat aikaisempien tutkimusten käsityksiä niistä tekijöistä, jotka ovat osoittautuneet merkittävimmiksi kaikkien Suomessa asuvien maahanmuuttajien kohdalla.
10 Mirja Hytönen (2000) on omassa tutkimuksessaan Kirkko kotoutumisen tukena: maahanmuuttajanaisten kokemuksia Vuosaaren seurakunnan toiminasta pohtinut, miten kirkko voi toimia maahanmuuttajanaisten kotoutumisen tukena Vuosaaressa. Hytönen on kuvannut sekä maahanmuuttajanaisten kokemuksia kotoutumisprosessistaan Suomeen että toiveitaan Suomen evankelis - luterilaista kirkkoa kohtaan. Tutkimukseen osallistui 16 ulkomailta Suomeen muuttanutta naista. Tutkimuksessa on käytetty kyselylomakkeiden vastauksia (11) ja viittä naista on haastateltu puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelun aihealueet oli muodostettu aiempien tutkimusten, esihaastattelun ja tekijän arkikokemuksen pohjalta. Maahanmuuttajanaisten kokemuksista Vuosaaren seurakunnan toiminnasta näkyy se, että naiset kokivat seurakunnan tuen merkittäväksi heidän kotoutumisessaan Suomeen. Tätä prosessia vaikeuttavat asiat ovat epävarmuus, kulttuurierot, kielivaikeudet, opiskelun tai työnsaannin vaikeus, sosiaalisen verkoston puuttuminen ja hankaluus hyväksyä uusi identiteetti. 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 3.1 Tutkimustehtävä Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa Virosta ja Venäjältä muuttaneiden naisten kokemuksista elämästä suomalaisen aviopuolison kanssa. Tavoitteena on haastattelun avulla hahmottaa, millaiset riskit ja ristiriidat ilmenivät avioliitossa kahden kulttuurin mahdollisessa yhteentörmäyksessä. Tutkimus käsittelee myös koko perheen sopeutumisongelmia ja integrointiprosessia kaksikulttuurisessa avioliitossa. Tarkoituksena oli lisäksi kartoittaa naisten omia voimavaroja sekä selvittää, mitkä tekijät auttavat pitämään perheen koossa ja auttavat integroitumista Suomeen. Tavoitteena on nostaa esille maahanmuuttajanaisten ääni, kuunnella heidän omia toivomuksiaan sosiaalipalvelujärjestelmää kohtaan ja kartoittaa, minkälaisia työmuotoja sosiaalipalvelujärjestelmä voisi kehittää näiden toivomuksien valossa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, voiko kirkko tehdä jotain erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien maahanmuuttajanaisten hyväksi, jos kukaan muu ei voi enää auttaa. Tässä
11 tapauksessa olisi mahdollista myös miettiä, miten tieto sosiaalihuollon palveluista ja diakoniatyöstä menisi perille ihmisten koteihin. 3.2 Kvalitatiivinen tutkimus Valitsin tutkimukseen toteuttamiseksi laadullisen tutkimusmenetelmän, koska halusin saada syvää tietoa suomalaisen kanssa avioituneiden maahanmuuttajanaisten elämästä Suomessa. Hirsjärven (1997) mukaan laadullisessa tutkimuksessa kuvataan ihmisten arkielämää ja siinä pyritään tutkimaan tutkimuskohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto kerätään luonnollisissa, todellisissa tilanteissa ja aineiston keräämisessä suositaan laadullisten aineistojen metodeja, joissa tutkittavien näkemykset asioista pääsevät esille. Näitä metodeja ovat muun muassa teemahaastattelu, osallistuva havainnointi, ryhmähaastattelut ja erilaiset dokumenttien ja kertomusten diskursiiviset analyysit. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 161-165.) Laadullisessa tutkimuksessa keskitytään usein varsin pieneen määrään ihmisiä ja pyritään analysoimaan heiltä saatu aineisto mahdollisimman perusteellisesti. Aineiston tieteellisyyden kriteeri ei näin ollen olekaan sen määrä vaan laatu, käsitteellistämisen kattavuus. (Eskola & Suoranta 1998, 18-20.) Laadullisessa tutkimuksessa on pyrittävä siihen, että aineistossa esiintyvät tutkimusongelmat kattavat keskeiset piirteet ja valitun aineiston avulla on mahdollista vastata tutkimusongelmiin. Tällöin tutkimusaineiston kerääminen, käsittely ja analyysi lomittuvat tiivisti yhteen. (Pyörälä 1995, 13-16; Uusitalo 1997, 80.) 3.3 Aineiston keruu Maahanmuuttajien integroitumista, kulttuurishokkia ja uuteen kulttuuriin sopeutumista käsittelevää kirjallisuutta on alettu julkaista Suomessa 1990- luvulta lähtien yhä enemmän. (esim. Alitolppa-Niitamo 1994; Forsander ym. 1994; Liebkind 1994; 2000.) Opiskeluaikana olen tutustunut teoreettisesti näihin maahanmuuttajien ongelmiin ja päätin, että teen tutkimuksen maahanmuuttajanaisista.
12 Olen tutustunut monikulttuurisuutta koskevan kirjallisuuteen, Ensi- ja turvakotiin tutkimusraporttiin sekä Helsingin kaupungin ulkomaalaispolitiikkaa koskevin asiakirjoihin, tilastollisin katsauksiin ja Diakonia- ammattikorkeakoulun tutkielmin, missä on kuvattu ongelman luonnetta ja taustaa. Tutkimukseen aloittaessaan minulla oli tietty valmis käsitys (olettamus) että akkulturaation ongelmia ovat myös kokeneet todennäköisesti maahanmuuttajanaiset, jotka ovat tulleet Suomeen avioliiton kautta. Näiden materiaalien pohjalta laadin haastatteluissa käytetyt apukysymykset (Liite 1) sekä teemahaastattelurungon (Liite 2). Käytin aineistonkeruumenetelmänä myös maahanmuuttajanaisten puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut aloitin lokakuun alussa ja jatkoin niin kauan kuin haastattelut toivat tutkimusongelman kannalta uutta tietoa. Tavoitteena oli suorittaa kymmenen tai vähintään kahdeksan haastattelua. Kahdeksan haastattelun suorittaminen osoittautunut riittäväksi, kun samat asiat alkoivat kertautua haastatteluissa. Vaikka kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineistosta ei tehdä päätelmiä yleistettävyyttä ajatellen, Hirsjärvi toteaa, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa ajatuksena on alun perin aristoteelinen ajatus, että yksityisessä toistuu yleinen. (Hirsjärvi ym. 1998. 181-182.) Haastateltavat naiset löysin seurakuntayhtymän leirin kautta. Olen toiminut seurakunnan leiriavustajana kesällä 2001 kolmella erilaisella leirillä. Yksi niistä oli suunnattu venäjänkielisille maahanmuuttajaperheille. Kohderyhmä oli sopiva tutkimukselle, sen takia otin yhteyttä leirille osallistuneisiin perheisiin. Tässä haluaisin kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita naisia aktiivisuudesta. He ehdottivat minulle omia tuttaviaan haastateltaviksi ja antoivat puhelinnumeroita. Harjoittelujaksolla Yhteiset lapsemme ry: ssä löysin myös naisia haastateltaviksi venäjänkielisen ystäväkerhon sekä erään leikkipuistossa toimivan projektin kautta. 3.4 Puolistrukturoitu haastattelu Yleisin tapa kerätä laadullista aineistoa on haastattelu. Haastattelu on ainutlaatuinen tiedonkeruumenetelmä: siinä ollaan suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa. Haastattelu on eräänlaista keskustelua, joka tosin tapahtuu tutkijan aloitteesta ja on hänen johdattelemaansa, koska haastattelun aihepiirit ja teema-alueet
13 ovat tiedossa. Se on samalla vuorovaikutusta, jossa molemmat osapuolet vaikuttavat toisiinsa. Teemahaastattelua pidetään usein lomakehaastattelun ja avoimen haastattelun välimuotona, josta voidaan käyttää myös nimitystä puolistrukturoitu haastattelu. Teemahaastattelu sopii käytettäväksi silloin, kun käsitellään emotionaalisesti arkoja aiheita ja tutkitaan ilmiöitä, joista haasteltavat eivät päivittäin ole tottuneet keskustelemaan. (Hirsjärvi & Hurme 1991, 16; Eskola & Suoranta 1998, 86; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1998, 200-202.) Päädyin käyttämään tutkimuksessani tiedonhakumenetelmänä teemahaastattelua, koska teemahaastattelu sallii haastateltavien vapaan reagoinnin haastattelukysymyksiin. Kun kysymyksessä on maahan muuttaneiden henkilöiden haastatteleminen, monia kysymyksiä joutuu luultavimmin tarkentamaan ja selventämään haastattelun aikana. Tähän puolistrukturoitu teemahaastattelu antaa mahdollisuuden. Puolistrukturoidussa haastattelussa kysymykset olivat kaikille samat, mutta valmiita vastausvaihtoehtoja ei ollut. Haastateltava saa vastata omin sanoin ( Eskola 2001, 236). Suunnittelin apukysymyksien sisältöä syksyllä 2001. Kirjoitin apukysymykset ensin suomeksi ja sitten käänsin venäjäksi. Venäjäksi käännetyn version tarkistivat venäjäkielisen perhekodin johtaja ja venäjää hyvin osaava, Helsingissä maahanmuuttajien parissa työskentelevä pastori. Tavoitteena oli haastattelun avulla saada monipuolinen kuva kahden kulttuurin liitoista, puolisoista, lapsista, kulttuureista, perheen sisäisistä ristiriidoista ja voimavaroista. Oletin, että kaksikulttuurisissa perheissä mahdollisesti voivat tulla esille seuraavat asiat: kieliongelmat, työttömyys, lasten kieli- ja sopeutumisongelmat, kulttuurishokki. Haastattelun aihealueet oli muodostettu aiempien tutkimusten, kirjallisuuden, tekijän esiymmärryksen ja arkikokemuksen pohjalta. 3.5 Tutkimushenkilöiden valinta Tutkimukseen osallistuneet henkilöt ovat suomalaisen kanssa avioituneita naisia. kotoisin Venäjältä ja Virosta. Maahanmuuttajanaiset asuvat pysyvästi Suomessa, pääkaupunkiseudun alueella tai Uudellamaalla. He ovat naimisissa, avoliitossa, eronneet tai avioituneet uudelleen. Perheissä on lapsia entisestä ja/tai nykyisestä avioliitosta.
14 Valitsin maahanmuuttajanaiset Helsingin kaupungin alueelta, koska tilanne eri alueiden sosiaalipalveluiden ja seurakuntien toiminnassa voi olla hyvin erilainen. Suomen kielen taito ei vaikuttanut haastateltavien valinnassa. Kuusi kahdeksasta haastatellusta maahanmuuttajanaisesta oli toivonut, että haastattelu olisi suoritettu omalla äidinkielellä, vaikka lähes kaikilla naisilla oli hyvä suomen kielentaito haastatteluhetkellä. Haastattelujen suorittaminen suomeksi olisi säästänyt aikaani huomattavasti: ei olisi tarvinnut tehdä käännöstyötä. Olen kuitenkin mielelläni tehnyt käännöstyön, koska sellaista syvää, avointa ja luotettavaa keskustelua, johon pääsimme, ei olisi syntynyt vieraalla kielellä. Haastattelin siis kahdeksaa maahanmuuttajanaista. Kuusi heistä on Venäjältä kotoisin ja kaksi Virosta. Heidän ikänsä vaihteli 28-49 vuoden välillä. Kuusi heistä asuu pääkaupunkiseudulla ja kaksi Uudellamaalla. Olen kysynyt naisilta etukäteen, missä he itse haluaisivat tulla haastatelluiksi ja mihin aikaan. Olen yrittänyt ottaa huomioon toivomuksia haastattelupaikasta. Yhdessä tapauksessa esimerkiksi jouduin varaamaan kirkolta tilan, niin kuin haastateltava itse toivoi. Kotona hän ei saisi mitenkään haastattelurauhaa. Suoritin kuusi haastattelua tutkittavien kotona, yhden kirkolla ja yhden omassa kodissani. Kuusi haastatelluista siis kutsui minut kotiinsa: arvostan tätä luottamusta. Kotikenttä oli naisille todennäköisesti kaikkein turvallisin ja rauhallisin paikka. Jos lapset olivat haastatteluaikana kotona, naiset järjestivät heille siksi ajaksi jotakin tekemistä. Koen, että haastattelut onnistuivat hyvin. Naiset mielellään itse halusivat kertoa omista kokemuksista avioliitosta uudessa kotimaassa. 3.6 Aineiston analysointi Koska kyseessä on teemahaastatteluaineisto, ensimmäisenä tehtävänä oli järjestää aineisto teemoittain. Haastatteluissa käytettyjen apukysymyksien avulla sain suhteellisen selkeät vastaukset tiettyihin teemoihin. Poimin kuitenkin monista muista vastauksista täydentävää ja tärkeää tietoa, koska apukysymyksiä ei välttämättä esitetty samassa järjestyksessä kaikille vaan haastattelun luonnollisen kulun mukaan. ( Eskola 2001, 143-144.) Kaikissa haastatteluissa käytin nauhuria. Haastattelun alussa informatiiviset tai taustatiedot kirjoitin käsin. Panin nauhan pyörimään silloin, kun alkoi varsinainen keskusteluvaihe. Seuraavaksi nauhoitettu aineisto purettiin paperille: ensiksi kirjoitin saadun aineiston käsin venäjäksi sanasta sanaan siinä järjestyksessä, miten kysymykset oli esitetty haastatteluissa. Sen jälkeen käänsin tekstin suomeksi ja kirjoitin
15 tietokoneella puhtaaksi. Litteroituna tekstiä kertyi 40 sivua. Tässä tutkimuksessa haastattelumateriaalia tuli kaikkiaan kymmenen 90 minuutin pituista kasettia. Analyysin tehtävä on tiivistää aineisto: tiivistää ja jäsentää se sellaisella tavalla, että mitään olennaista ei jää pois, vaan sen informaatioarvo kasvaa. Tyypillisiä tapoja toimia tämän tavoitteen hyväksi Eskolan (2001) mukaan on kaksi: aineiston tematisointi ja tyypittely. Omassa tutkimuksessaan käytin ensimmäistä, koska se antaa mahdollisuuden ryhmitellä aineisto teemoittain sekä nostaa tutkimusongelmaa valaisevista teemoista esiin mielenkiintoiset sitaatit tutkittavaksi. Olen nostanut ensiksi aineistosta tutkimuksen tarkoituksen kannalta mielenkiintoisimmat kohdat. Tutkimuksen edetessä otin käyttöön eriväriset tussit ja alleviivasin samanlaiset teemat samalla värillä. Haastatteluissa toistuvat samanlaiset ongelmat, asiat ja teemat on yhdistetty saman otsikon alle. Haastattelut luettiin huolella läpi ja lukeminen oli aktiivista lukemista, koska vastauksia ja kommentteja johonkin kysymykseen löysin litteroidun tekstin eri osista. Vastauksia ei analysoitu apukysymysten numerojärjestyksessä, vaan olen tehnyt sen lumipallotekniikalla. Eskolan (2001,144-148.) mukaan ensin rakennetaan kova ydin, jonka ympärille muista haastatteluista pyöritetään lisää massa, siis teeman kuvaa täydennetään jatkuvasti seuraavaksi antoisimmalla vastauksella kunnes koko aineisto on käyty läpi. Näin minäkin tein. Jouduin jättämään sivuun paljon sellaista aineistoa, jota en aio tutkia tässä opinnäytetyössä. 3.7 Tutkimuksen luotettavuus Luotettavuus tai tutkimuksen reliabiliteetti, tarkoittaa tutkimuksen vapautta satunnaisista ja epäolennaisista tekijöistä, erityisesti aineiston hankinnassa ja rajaamisessa (Varto 1992). Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi kohdentuu koko tutkimusprosessiin, sen eri vaiheisiin ja raportointiin, koska jokainen tutkimus on ainutkertainen. Luotettavuuden kannalta olennaista on tarkastella tutkimustehtävää, tutkittavia henkilöitä, tutkimusaineistoa ja sen hankintaa, sekä tutkijan toimintaa tiedonhankinnassa, tutkimusaineiston analyysin valinnassa, toteutusta ja tutkimusraportoinnissa. Laadullisen tutkimuksen voidaan katsoa olevan luotettavaa, kun tutkimuksessa saadaan tietoa tutkitusta ilmiöstä tai asiasta. Tutkijalla tulee olla
16 riittävästi tietoa asioista ja tutkimukseen liittyvistä tarkoituksenmukaisista lähteistä. (Krause & Kiikkala 1996, 72-73; 130-133.) Osallistuminen evankelis- luterilaisen seurakunnanyhtymän järjestämille perheleireille, joilla olen tehnyt tulkki- ja diakoniatyötä, auttoi luomaan luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen jo ennen haastatteluja. Molemmin puolisen luottamuksen syntymiseen vaikutti myös se seikka, että olen kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta, joten kulttuuritausta on minulle tuttu asia. Silloin kun keskustelunaihe on arka ja perheasiasta on vaikea puhua ääneen, äidinkielen maaginen voima auttaa. Äidinkieli avaa ehkä suljetun tai lukossa olevan tien tunnetasolla sieluun, sillä äidinkielellä on mahdollista puhua säryistä ja pahasta olosta, koska lapsuudessa pieni ihminen saa lohdutusta samalla kielellä. Tämän asian koen tärkeänä luotettavuuden näkökulmasta, sillä yhteisen äidinkielen puute vaikeuttaa maahanmuuttajien haastattelemista. Hämäläisen mukaan laadullisen tutkimuksen validiteettiongelmat liittyvät usein kieleen ja tutkijan kommunikointiin tutkittavien kanssa (Hämäläinen 1987, 55-57). Haastatellut naiset ovat hyvin avoimesti puhuneet perheasioista, vaikka etukäteen olettaisi, että Virosta ja Venäjältä kotoisin naiset ovat tottumattomia olemaan haastateltavina. Vaikka naiset olivatkin avoimia, ongelmia tuotti se, että usein naiset eivät ymmärtäneet jotakin määritelmää tai käsitettä, koska siihen ei ole vastinetta venäjän kielellä. Sellaiset sanat kuin esimerkiksi diakoniatyö tai avohuolto jouduin selittämään ja täsmentämään joka kerran, koska niillä on merkitystä tutkimuksen kannalta. Validiteetilla tarkoitetaan tutkimusmenetelmän kykyä mitata sitä, mitä sillä on tarkoitus mitata (Pyörälä 1995, 15). Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeintä osoittaa, että on tutkittu siitä, mitä on ollut tarkoituskin tutkia. Monet sisällön analyysin asiantuntijat suosittelevat validiteetin punnitsemista ns. face - validiteettimenetelmällä. Face - validiteetilla tarkoitetaan sitä, että tulos esitetään niille, jotka ovat tuttuja tutkittavan ilmiön kanssa ja pyydetään heitä arvioimaan, vastaako tulos todellisuutta. Tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi henkilöt, joita tutkimus koski. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 3.) Koen tämän menetelmän sopivaksi omassa tutkimuksessani: jokainen haastateltavista voi tutustua opinnäytetyöhön, jos kielitaito sallii.
17 3.8 Tutkimuksen eettiset lähtökohdat Hirsijärven mukaan keskeisenä eettisenä tavoitteena tutkimuksessa on oltava tutkittavien luottamuksen saavuttaminen ja anonymiteetin säilyttäminen sekä tutkimusaineiston asianmukainen käsittely (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1998, 27-29). Koko tutkimusprosessin ajan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa maahanmuuttajanaisten kanssa olen pyrkinyt noudattamaan tutkimuksen kannalta luotettavuuden ja vaitiolovelvollisuuden periaatteita. Tutkimukseen osallistuville on selvitetty haastattelun vapaaehtoisuus ja kysytty lupa käyttää nauhuria. Haastateltaville korostettu sitä, että kukaan muu kuin tutkija ei kuuntele haastattelunauhoja ja tutkimuksen valmistuttua tuhoan nauhan. Nimeä ei käytetä olleenkaan raportissa, kansalaisuus näkyy. Suostumus on kysytty (Liite 3). Haastattelut kestivät puolestatoista tunnista kolmeen, jos naiset itse vain halusivat. Olen yrittänyt noudattaa sosiaalityön ammatillisen haastattelun neuvoa, ns. rakenteellisen epäsymmetrian metodia, jolloin asiakas saa puhuu kaikesta, mikä hänen elämäänsä liittyy, kun taas minä vain kuuntelen. Onhan se myös diakoniatyön kultainen periaate, olla valmis kuuntelemaan ihmistä. Henkilökohtaisesti tai puhelimen välityksenä olen kertonut kaikille naisille, että noudatan eettisiä periaatteita ja takaan anonyymiuden. Haastattelut on suoritettu sillä kielellä, jonka haastateltavat itse valitsivat: kuusi venäjäksi, kaksi suomeksi. Käytetyt apukysymykset oli myös käännetty venäjäksi siltä varalta, että haastateltava on kiinnostunut kysymyksien sisällöstä ja määrästä. (Liite 4) Tutkimuksessa pyrin noudattamaan ihmisarvon kunnioittamisen periaatetta, jonka mukaan tutkittavan vahingoittaminen tai loukkaaminen jollain tavalla, riippumatta tutkimuksen tarkoituksesta, on väärin (Eskola ja Suoranta, 1998, 56). Tarkoituksena on kirjoittaa tutkimuksen tulokset objektiivisesti ja kunnioittaa haastateltavan yksilöllisyyttä. 4. KAKSIKULTTUURISET PERHEET
18 4.1 Maahanmuuttajanaiset kaksikulttuurisessa perheessä Haastatellut naiset olivat iältään 28 vuodesta 49 vuoteen. He ovat kotoisin Pietarista, Viipurista, Petroskoista ja Tallinnasta. Naiset ovat asuneet Suomessa 5-10 vuotta. Kaikki naiset ovat avioituneet suomalaisten kanssa 90- luvun alussa tai sen jälkeen. Kuusi heistä on eronnut, yksi asuu avoliitossa ja yksi avioliitossa. Avioliiton kesto ennen eroamista vaihtelee yhdestä vuodesta kahdeksaan vuoteen. Siihen väliin mahtuu 2, 3, 4 ja 5 vuotta yhteistä elämää. Ainoa ei- eronnut pariskunta on ollut naimisissa kuusi vuotta ja sitä ennen avoliitossa 7 vuotta. Avoliitossa asuva pariskunta harkitsee eroamista. Kolmella maahanmuuttajanaisella tämä liitto oli ensimmäinen ja kuudella toinen. Suomessa eronneista naisista kukaan ole avioitunut virallisesti uudelleen. Viisi lasta on syntynyt avioliitossa, lapset ovat iältään neljästä yhdeksään. 4.2 Suomalainen mies kaksikulttuurisessa perheessä Miehet ovat iältään 39 65- vuotiaita. Miesten ammatit ovat kokki, rakennusmies, insinööri, kahdella on oma yritys, yksi on ATK- alalla ja yksi on sähkömiehenä. Työssä miehistä on tällä hetkellä viisi, yksi on eläkkeellä, yksi on työtön ja yhdestä ei ole tietoa. Kaikki miehet olivat työssä avioitumisaikana. Perheen raha - asioista miehet vastasivat seitsemässä perheessä ennen eroamista ja vain yhdessä perheessä raha asiat hoidettiin yhdessä. Tämä perhe on avoliitossa ja heillä on yksi yhteinen lapsi. Eron jälkeen kuusi naista hoitaa itse raha - asiat. Yhdessä tapauksessa mies edelleen hoitaa raha - asiat perheessä. Tämä pariskunta on naimisissa ja heillä on nelivuotias yhteinen lapsi. 4. 3 Lapset kaksikulttuurisessa perheessä Aikaisemmista avioliitoista ja suhteista kotimaassaan naisilla on kaikkiaan kaksitoista lasta. Nuorin heistä on yksitoistavuotias ja vanhin noin kolmekymmentä. Tästä ryhmästä kaksi lasta on tullut Venäjältä adoption kautta. Kuusi murrosikäisiä lasta asuu
19 Suomessa pysyvästi, heistä viisi on äidin kanssa saman katon alla, yksi muutti omilleen. Aikuiset lapset asuvat ulkomailla omassa kotimaassaan ja äidit pysyvästi täällä. Syyt, miksi eivät kaikki lapset asu Suomessa, vaihtelevat. Aikuiset lapset eivät välttämättä halua tänne, koska heillä on työ ja perhe omassa kotimaassaan. Yksi lähti Suomesta takaisin kotimaahan sopeutumisvaikeuksin vuoksi. Hän ei integroitunut Suomeen. Neljällä kahdeksasta pariskunnasta ei ole yhteisiä lapsia Suomessa, neljällä on. Avioliitossa syntyneiden lasten ikä tällä hetkellä vaihtelee neljästä yhdeksään vuoteen. Kaksi lasta elää ydinperheessä ja kaksi yksinhuoltajan perheessä vanhempien eroamisen vuoksi. 5. KAKSIKULTTUURISUUDEN RISKIT PERHEESSÄ 5.1 Alkoholiongelma Haastattelumateriaalista nousi selvästi esille alkoholiongelma. Miehen alkoholin liikakäyttö oli myös eron päällimmäinen syy. Meillä onkin iso ongelma perheessä, alkoholiongelma. Mies väittää että suomalaiset ovat sellaisia ja juovat vaan. Minä en ymmärrä sellaista suomalaista alkoholikulttuuria. Vaimo yritti ratkaista tätä ongelmaa perheessä ja teki kaikki voitavansa miestä auttaakseen ja perheen säilyttämisen vuoksi. He kävivät perheterapiassa yhden vuoden jaksona ensin yhdessä ja sitten erikseen. Seuraavaksi mies kävi A- klinikalla ensin yksin ja seuraavaksi taas jälleen yhdessä. Vaimon mukaan nämä toimenpiteet helpottivat tilannetta jonkun verran, mutta ongelmat eivät tähän loppuneet. Vaimo itse joutui turvautumaan mielenterveyspäivystyksen psykiatriin. (menin psykiatrille) miehen alkoholijutun takia. Mies juo kotona, hän juo yksin eikä huuda eikä ole väkivaltainen. Hän vaan juo ja menee nukkumaan. Mitä tässä voisi tehdä?