Toimialakatsaus 2/2015
Viestintävirasto 2015 Tietoja lainatessa lähteenä on mainittava Viestintävirasto. Toimialakatsaus 2/2015 2
Sisällys Esipuhe... 5 1 Teleyritysten tulojen ja investointien kehitys... 6 2.1 Liikevaihdon kehitys... 6 2.2 Liittymää kohti saadut tulot (ARPU)... 8 2.3 Investoinnit... 9 2 Kiinteiden laajakaistaliittymien hintojen sekä tilaajavuokrien kehitys... 11 2.1 Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat laskeneet viime vuosina... 11 2.2. Tilaajayhteysvuokrien ja -markkinan kehitys vuosina 2014 2015... 12 3 Suomalaisten käyttötottumukset sähköisissä viestintäpalveluissa... 14 3.1 Jo yli 90 prosentilla suomalaisista käytössään nettiliittymä... 14 3.2 Matkapuhelimen käyttö monipuolistuu... 16 4 Audiovisuaalisten palvelujen käytön kehitys... 17 4.1 Audiovisuaalisia sisältöjä katsotaan yhä useammin netistä... 17 4.2 Televisio-ohjelmissa ääni- ja tekstitysvelvoite... 19 5 Taajuuksien käytön kehitys... 20 5.1 Television lähetystaajuuksissa muutoksia... 20 5.2 Viestintävirasto myöntänyt ensimmäiset pitkäaikaiset ohjelmistotoimiluvat... 22 5.3 Taajuustalkoot-palvelu poistaa 4G-verkkojen aiheuttamat antenni-tv:n häiriöt 22 5.4 Radiohäiriöiden kohteet ja aiheuttajat... 23 5.5 Meriradiotaajuuksilla... 24 6 Viestintäverkkojen toimivuus ja haittaohjelmahavainnot... 25 Toimialakatsaus 2/2015 3
6.1 Suomessa maailman puhtaimmat viestintäverkot... 25 6.2 Viestintäverkoissa vain vähän vikatilanteita alkuvuonna 2015... 25 6.3 HAVARO-järjestelmän vakavat havainnot 2015... 26 6.4 Viestintävirasto mukana uudessa tunnistushankkeessa... 26 7 Postimarkkinoiden kehitys... 27 7.1 Kirjelähetysten määrä laski viime vuonna peräti 10 prosenttia... 27 7.2 Kasvava verkkokauppa lisää lähetettyjen pakettien määrää... 28 8 Kuviot... 29 Toimialakatsaus 2/2015 4
Esipuhe Internet on osa lähes kaikkien meidän arkeamme. Ensimmäistä kertaa yli 90 prosentilla suomalaisista on laajakaistaliittymä. Tämä historiallisen korkea luku sekä moni muu palvelujen käyttäjien tottumuksista ja niiden muutoksista kertova tieto paljastuu Viestintäviraston tuoreimmasta ja samalla vuoden 2015 toisesta toimialakatsauksesta. Toimialan muutokset ja käyttäjien kokemukset tulee huomioida myös tulevaa sääntelyä kehitettäessä. Euroopan komissio on aloittanut EU-lainsäädännön uudistamisen, mikä tähtää yhtenäisiin digitaalisiin sisämarkkinoihin vuoden 2020 jälkeen. Lainsäädännön kehittämisessä ja siihen vaikuttaessa tulee pohtia sitä, millaisessa digitaalisessa maailmassa haluamme olla ja elää, millaisiin seiniin me digitaalisten palvelujen käyttäjät törmäämme ja miten nuo seinät tehokkaimmin murretaan. Aina vastaus ei ole entistä tiukempi sääntely. Selvää on, että käyttäjät haluavat ja tarvitsevat toimivat nettiyhteydet ja kaikilla on oltava oikeus laajakaistaan. Kuluttajatutkimukset ja niiden tulokset vaikuttavat osaltaan tulevaisuuden ratkaisuihin ja myös sääntelyvalintoihin. Siten kuluttajien tottumuksista tehtävät johtopäätökset on tärkeää saada osaksi julkista keskustelua. EU-lainsäädännön uudistamisessa tulee muistaa, ettei aikaisintaan reilun viiden vuoden päästä voimaan tulevalla sääntelyllä ratkaista nykypäivän vaan tulevaisuuden ongelmia. Muutoin valmistellaan jo syntyessään vanhaksi jääneitä artikloja ja pykäliä, eivätkä ne auta seuraavien vuosikymmenten haasteissa. Jotta suomalaisille käyttäjille on tulevaisuudessakin tarjolla monipuolisia, toimivia ja edullisia viestintäpalveluja, markkinoilla tarvitaan useita palvelujen tuottajia eli kilpailevaa tarjontaa. Viestintäviraston näkemyksen mukaan kiinteiden verkkojen kilpailua ei synny itsestään vaan verkkoon pääsyn sääntelyä tarvitaan jatkossakin. Sitä vastoin nykydirektiivien mukaisia sääntelykeinoja ja -prosesseja pitää tarkastella kriittisesti ja yleisesti EU-lainsäädännön uudistamisen pitää johtaa sääntelyn purkamiseen: luotetaan yleiseen kuluttajansuojan sääntelyyn ja otetaan erityissääntelyn sijasta pääsäännöksi yleinen kilpailuvalvonta. Samalla on kuitenkin muistettava, ettei tulevaisuus ole vielä tätä päivää. Ennen kuin sääntelyä voidaan purkaa, ratkomme tämän päivän ongelmia nyt käytössä olevin keinoin. Viestintävirasto tekee parhaansa, että kaikilla suomalaisilla olisi käytettävissään turvalliset, toimivat ja edulliset nettiliittymät. Käyttäjinä hyödymme eniten silloin kun meillä on vapaus valita, keneltä palvelut ostamme. Tässä toimialakatsauksessa pureudutaan kuluttajatutkimuksen tulosten lisäksi muun muassa sähköisen viestinnän markkinoiden tulo- ja investointitietoihin, taajuuksien ajankohtaisiin asioihin sekä postimarkkinoiden muutoksiin. Seuraava katsaus julkaistaan jo tämän vuoden syksyllä. Aurinkoisia lukuhetkiä sinne, missä sitten kesäpäiviä - toivottavasti hyvien nettiyhteyksien päässä - vietätkin! Helsingissä 8.7.2015 Marja Lehtimäki Apulaisjohtaja Markkinat Viestintävirasto Toimialakatsaus 2/2015 5
1 Teleyritysten tulojen ja investointien kehitys Viestintävirasto keräsi vuoden 2014 telealan tulo- ja investointitiedot entistä laajemmalta joukolta yrityksiä, kun tiedonkeruu ulotettiin myös uudemmille yrityksille. Kun vuonna 2013 tilastoihin sisältyi noin 60 yrityksen tiedot, niin vuoden 2014 osalta mukana on jo lähes 80 telealan toimijaa. Tiedonkeruuseen on nyt saatu mukaan erityisesti liittymämäärältään pienempiä kiinteän verkon toimijoita, kuten osuuskuntia, jotka organisoivat valokuituyhteyksien rakentamista haja-asutusalueilla. Siten erityisesti kiinteän verkon investoinneista saadaan nyt aiempaa kattavampi kuva. Tietojen voidaan arvioida kattavan liittymämääräisesti mitattuna yli 99 prosenttia toimialasta ja antavan siten tarkan kuvan sen taloudellisesta kehittymisestä. Jotta viime vuonna tapahtunutta kehitystä voidaan arvioida johdonmukaisesti, uusia yrityksiä ei ole laskettu vielä vuoden 2014 osalta kokonaislukuihin, joskin niiden määrät tuodaan erikseen esille. 1.1 Liikevaihdon kehitys Vuonna 2014 Suomessa toimivien teleyritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 4,6 miljardia. Summa on noin 2 prosenttia pienempi edellisvuoteen verrattuna. Näiden lisäksi tiedonkeruuseen ensimmäistä kertaa sisältyneiden uusien yritysten liikevaihto oli noin 80 miljoonaa euroa ja muodosti hieman alle 2 prosenttia koko telealan liikevaihdosta. vuonna 2013. Liikevaihto laski vuonna 2014 edeltävään vuoteen verrattuna 3 prosenttia. Laskua selittää kiinteästä verkosta saatujen tulojen vähentyminen 9:llä ja matkaviestinverkon tulojen 2 prosentilla. Matkaviestinverkon osuus kokonaisliikevaihdosta oli vuonna 2014 yli 54 prosenttia. Kiinteä televerkko muodostaa 35 prosenttia teletoiminnan liikevaihdosta. Kohdeviestinnästä poiketen TV-toiminnan tulot ovat kasvaneet. TV- ja radiotoiminnan osuus kokonaisliikevaihdosta oli vuonna 2014 yli 10 prosenttia ja osuus on kasvanut viime vuosina yli kymmenyksellä vuosittain. TV- ja radiotoiminnan osuuden nopeaan kasvuun on vaikuttanut erityisesti IPTVliittymien määrän nopea kasvu. IPTVliittymät ovat pääosin kaapeli-tv-liittymien kaltaisia liittymiä, joissa vastaavia tvlähetyksiä vastaanotetaan internetyhteyden kautta. Vuoden 2014 aikana IPTV-liittymien määrä lisääntyi 40 000 liittymällä ja vuoden 2011 lopun tilanteeseen verrattuna IPTV-liittymien määrä on jo kaksinkertaistunut. Matkaviestinverkon ja kiinteän televerkon toiminta voidaan jakaa edelleen vähittäisja tukkupalveluihin. Vähittäispalveluja ovat kuluttaja-, yritys- ja yhteisöasiakkaille myydyt telepalvelut kuten puhelu- ja laajakaistapalvelut. Tukkupalvelut taas ovat yritysten toisilleen myymiä palveluja, joita käytetään edelleen muiden telepalvelujen tarjoamiseen. Teletoiminnan osuus liikevaihdosta oli noin 74 prosenttia, mikä on lähes sama kuin Liikevaihto (miljoonaa euroa) 2013 2014 Muutos 2013-2014 Teleyritysten yhteenlaskettu liikevaihto 4 710 4 605-2 % Tulot teletoiminnasta yhteensä 3 495 3 395-3 % Tulot matkaviestinverkosta 1 870 1 840-2 % Tulot kiinteästä televerkosta 1 330 1 205-9 % Tulot TV- ja radiotoiminnasta 295 350 19 % Tulot muusta toiminnasta 1 215 1 210-1 % Kuvio 1 Teleyritysten liikevaihto 2013 2014 Toimialakatsaus 2/2015 6
Vähittäispalvelujen liikevaihto pieneni viime vuonna 3 prosentilla ja oli yhteensä noin 2,5 miljardia euroa. Matkaviestinverkon palvelut muodostavat 60 prosenttia vähittäispalvelujen liikevaihdosta ja kiinteän verkon palvelut noin 40 prosenttia. Kiinteässä verkossa tiedonsiirtopalvelut muodostavat suurimman osan vähittäistuloista. Matkaviestinpalveluissa puhe- ja viestipalvelut muodostavat vielä yli puolet vähittäistuloista, mutta osuus on pienentynyt vuosittain samalla, kun matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen merkitys on kasvanut. Tukkupalvelujen liikevaihto on laskenut viime vuosina tasaisesti vuosittain. Tukkupalvelujen liikevaihto oli viime vuonna lähes 600 miljoonaa euroa ja liikevaihto pieneni vuoteen 2013 verrattuna noin 10 prosenttia. Huomion arvoista on, että matkaviestinverkon liikevaihdon lasku selittyy kokonaan tukkutulojen vähentymisellä, sillä vähittäistulot ovat kasvaneet hieman. Sen sijaan kiinteässä verkossa tulojen lasku on ollut merkittävää juuri vähittäismarkkinoilla, missä osa vähentymisestä on kyetty mahdollisesti korvaamaan TV-palveluista saaduilla tuloilla. Kuvio 3 Teletoiminnan liikevaihdon jakautuminen palveluittain vuonna 2014 Kuvio 2 Kiinteän verkon ja matkaviestinverkon toiminnan vähittäis- ja tukkutulot 2010 2014 Toimialakatsaus 2/2015 7
Suomalaisilla telemarkkinoilla Elisa, Telia- Sonera ja DNA ovat selkeästi suurimmat toimijat. Vuonna 2014 niiden yhteenlaskettu liikevaihto muodosti lähes koko matkaviestinverkon liikevaihdon. Kiinteässä verkossa kolmen suurimman yhteenlaskettu osuus on noin neljä viidesosaa ja TV-ja radiotoiminnan liikevaihdosta reilut kaksi kolmasosaa. Suurten yritysten lisäksi Suomessa toimii 24 Finnet-ryhmäksi liittoutunutta alueellista teleyritystä sekä joukko muita itsenäisiä teleyrityksiä. Kokonaisuutena tarkasteltuna TeliaSonera on suurin toimija 35 prosentilla kahden prosentin erolla toisena olevaan Elisaan. DNA on kolmanneksi suurin 21 prosentin osuudella teletoiminnasta ja muut toimijat mukaan lukien Finnet-ryhmä muodostavat yhteensä 11 prosentin osuuden markkinoista. 1.2 Liittymää kohti saadut tulot (ARPU) Yhdistämällä tulotietoihin Viestintäviraston vuodelta 2014 keräämät liittymämäärätiedot voidaan laskea yhden kotitalousasiakkaan teleyrityksille keskimäärin tuoma tulovirta vuoden aikana (average revenue per user, ARPU). Tässä tarkastelussa on huomioitu kaikki lähes 80 telealan yritystä, jotka olivat mukana vuoden 2014 tulotietojen tiedonkeruussa. Koska kyseisten yritysten liittymämäärät ovat mukana Viestintäviraston markkinatiedoissa, on tarkoituksenmukaista huomioida myös niiden tulot AR- PU-laskennassa. Koska erilaisten liittymien käyttö poikkeaa toisistaan, ARPU:ja on syytä tarkastella liittymätyypeittäin. On huomioitava, että kiinteän verkon liittymät ovat usein koko kotitalouden käytössä, kun taas matkaviestinverkon liittymät ovat henkilökohtaisia eli niillä on usein vain yksi käyttäjä. Kiinteän verkon liittymät voidaan jakaa laajakaista- ja puheliittymiin. Sen sijaan matkaviestinverkon liittymien suhteen tilanne ei ole näin yksiselitteinen. Vaikka myös matkaviestinverkossa on pelkästään puhe- tai tiedonsiirtokäyttöön tarkoitettuja liittymiä, on suurimmasta osasta liittymiä kuitenkin mahdollista käyttää molempia palveluja. Tämän vuoksi matkaviestinliittymiä on mielekästä tarkastella yhtenä kokonaisuutena ARPU:ja laskettaessa. Kuvio 4 Teletoiminnan liikevaihdosta lasketut markkinaosuudet vuonna 2014 Vuonna 2014 matkaviestinverkon tulot yhtä kotitalouden käytettävissä olevaa liittymää kohden olivat 140 euroa. Kiinteän verkon tiedonsiirtoliittymälle ARPU oli 203 euroa ja lankapuhelinliittymälle 217 euroa. Kiinteän verkon ARPU on laskenut merkittävästi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Sekä matkaviestinverkon palveluissa että kiinteän verkon puhelinpalveluissa yhden kotitalousasiakkaan teleyritykselle tuoma tulo on hieman kasvanut. Matkaviestinverkossa ARPUn kasvua selittää palvelujen monipuolistuminen. Teleyrityksiltä kerätyt tulotiedot eivät sisällä veroja, joten kuluttajien keskimäärin maksaman hinnan laskemiseksi tulee näihin lisätä veron osuus. Kuluttajahintoja esitetään tarkemmin seuraavassa toimialakatsauksessa. Toimialakatsaus 2/2015 8
1.3 Investoinnit Koko toimialan investoinnit olivat viime vuonna noin 600 miljoonaa euroa. Näistä teletoiminnan, eli kiinteän ja matkaviestinverkon sekä TV- ja radiotoiminnan investointien määrä oli 525 miljoonaa euroa. Teletoiminnan investoinnit laskivat edelliseen vuoteen verrattuna noin 7 prosenttia. Noin 45 prosenttia teletoiminnan investoinneista kohdistui kiinteään verkkoon, saman verran matkaviestinverkkoon ja loput noin 10 prosenttia TV- ja radiotoimintaan. Teletoiminnan investoinneissa erityisesti matkaviestinverkon investoinnit laskivat viime vuonna. Matkaviestinverkon kokonaisinvestoinnit olivat vuonna 2014 yhteensä 235 miljoonaa euroa ja määrä oli lähes viidenneksen vähemmän kuin vuonna 2013. Vuonna 2013 investoinneissa painottuivat matkaviestinverkon investoinnit, minkä taustalla olivat muun muassa valtakunnallisten matkaviestinverkon operaattoreiden merkittävät investoinnit uusiin LTEverkkoihin. Kun jo yli 95 prosenttia suomalaisista asuu 4G-verkon kuuluvuusalueella, investoinnit ovat hidastuneet ainakin toistaiseksi. Monet investoinnit tukevat sekä kiinteää että matkaviestinverkkoa, mikä tulee huomioida tarkasteltaessa näiden keskinäistä kehitystä. Kiinteään verkkoon investoitiin viime vuonna 235 miljoonaa euroa, ja tässä kasvua edellisvuoteen oli noin 7 prosenttia. Kiinteän verkon investointeja nostaa erityisesti panostaminen uuteen valokuitutekniikkaan. Investoinnit TV- ja radiotoimintaan olivat viime vuonna noin 55 miljoonaa euroa ja määrä laski noin 8 prosenttia edellisvuodesta. Investointeja tarkastellessa tulee muistaa, ettei luvuissa ole mukana tiedonkeruuseen ensimmäistä kertaa osallistuneita uusia telealan toimijoita. Näiden toimijoiden liiketoiminta painottuu vielä hyvin voimakkaasti erityisesti kiinteän verkon investointeihin, joita oli yli 70 miljoonaa euroa. Investointiasteet Teletoiminta on investointi-intensiivinen ala, jossa käytössä olevaa teknologiaa korvataan tai päivitetään nopealla tahdilla. Yhteiskunnan näkökulmasta alan investoinnit turvaavat kilpailukykyisten telepalvelujen tarjonnan myös tulevaisuudessa. Viime vuosina merkittäviä investointeja ovat vaatineet muun muassa matkaviestinverkon uuden teknologian LTE-verkot sekä kiinteän verkon tiedonsiirtopalvelujen osalta valokuituyhteyksien rakentaminen. Vuonna 2014 investointien suhde kokonaisliikevaihtoon eli kokonaisinvestointiaste oli noin 13 prosenttia. Tässä oli laskua vajaa prosentti edellisvuodesta. Teletoiminnan investointiaste, eli teletoimintaan tehtyjen investointien suhde siitä saatuihin tuloihin, oli 15,5 prosenttia, missä laskua oli noin puoli prosenttiyksikköä. 2013 2014 Muutos 2013-2014 Investoinnit yhteensä 660 600-8 % Investoinnit teletoimintaan yhteensä 565 525-7 % Investoinnit kiinteään televerkkoon 220 235 7 % Investoinnit matkaviestinverkkoon 285 235-18 % Investoinnit tv- ja radiotoimintaan 60 55-8 % Muut investoinnit 95 75-17 % Kuvio 5 Teletoimialan investoinnit 2013 2014 Toimialakatsaus 2/2015 9
Kuvio 6 Teletoimialan investointiasteet 2010 2014 Kiinteän verkon investointiaste oli lähes 20 prosenttia ja nousua edellisvuodesta oli yli 3 prosenttiyksikköä. Matkaviestinverkon investointiaste oli noin 13 prosenttia, joka oli yli kaksi prosenttiyksikköä edellisvuotta pienempi. TV- ja radiotoiminnan investointiaste laski lähes viisi prosenttiyksikköä ja oli viime vuonna noin 16 prosenttia. Jos investointiastetta tarkastellessa huomioidaan uudet, tiedonkeruuseen ensimmäistä kertaa osallistuneet yritykset, niin kokonaisinvestointiaste osoittaa lievää kasvua, ja kiinteän verkon investointiaste jopa merkittävää kasvua. Toimialakatsaus 2/2015 10
2 Kiinteiden laajakaistaliittymien hintojen sekä tilaajavuokrien kehitys Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat ovat kehittyneet viime vuosina kuluttajan kannalta edullisempaan suuntaan. Keväällä 2015 Viestintävirasto asetti tilaajayhteyksien hinnoista enimmäismäärät viidelle suurimmalle huomattavan markkinavoiman yhtiölle. Näillä päätöksillä Viestintävirasto velvoitti yrityksiä alentamaan tukkuhintojaan kustannussuuntautuneelle tasolle. 2.1 Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat laskeneet viime vuosina Viestintävirasto kerää säännöllisesti hintatietoja teleyritysten julkisista hinnastoista. Hinnastohinnat antavat suuntaa-antavan kuvan todellisesta hintatasosta sekä ennen kaikkea sen yleisestä kehityksestä. Niiden avulla voidaan myös luotettavimmin arvioida alueellisia ja nopeusluokkien välisiä eroja. Hinnat eivät sisällä esimerkiksi erilaisia tarjouksia. Tarjousten vaikutusta puolestaan voidaan arvioida kuluttajatutkimuksella kerättyjen tietojen avulla. Kun kiinteän laajakaistaliittymän keskimääräinen hinnastohinta oli keväällä 2015 yhteysnopeudesta riippuen 27 45 euroa kuukaudessa, niin kuluttajilta kysyttyjen kysymysten perusteella keskimääräiseksi kuukausihinnaksi voidaan arvioida samana aikana 26 euroa. Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnastohinnat ovat laskeneet viime vuosina kaikissa nopeusluokissa. Merkittävimmin hinnat ovat laskeneet yhteysnopeudeltaan 10 30 megan liittymissä, joiden hinnat laskivat vuoden takaiseen verrattuna keskimäärin 7 prosenttia. Laajakaistaliittymien hinnoissa on alueellisia eroja erityisesti hitaammissa yhteysnopeuksissa, joiden keskimääräiset hinnat ovat pääkaupunkiseudulla hieman muuta maata keskimäärin alhaisemmat. Nopeissa, 30 100 megan liittymissä alueellista hintaeroa ei sen sijaan käytännössä ole. Vuoden 2015 tiedot on kerätty huhti- ja toukokuun aikana. Kuvio 7 Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnastohinnat 2011 2015 Toimialakatsaus 2/2015 11
2.2. Tilaajayhteysvuokrien ja - markkinan kehitys vuosina 2014 2015 Suomessa suuri osa kiinteistöistä on liitetty televerkkoon ainoastaan yhdellä kiinteällä yhteydellä. Vuokraamalla näitä tilaajayhteyksiä toisiltaan teleyritykset voivat tarjota esimerkiksi kuluttajille liittymiä myös oman verkkonsa ulkopuolella ja luoda näin tarjonnallaan valinnanvaraa käyttäjille. Tilaajayhteyksien vuokraamista koskevilla tukkumarkkinoilla on huomattavan markkinavoiman (HMV) asema yhteensä 24 teleyrityksellä. Näistä viidelle markkinoiden kannalta merkittävimmälle yritykselle eli Anvia Telecom Oy:lle, DNA Oy:lle, Elisa Oyj:lle, Lounea Oy:lle ja TeliaSonera Finland Oyj:lle asetettu velvollisuus vuokrata sekä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksiä kustannussuuntautuneeseen hintaan. Muiden HMV-yritysten on vuokrattava tilaajayhteyksiä syrjimättömin ehdoin ja syrjimättömään hintaan. Viestintävirasto selvitti vuonna 2014 viiden suurimman HMV-yrityksen tilaajayhteystuotteiden hinnoittelua. Viestintävirasto esitti lokakuussa 2014 näkemyksensä tilaajayhteystuotteiden kustannussuuntautuneesta hintatasosta ja hintojen arvioinnin periaatteista. Koska yritykset eivät alentaneet hintojaan Viestintäviraston esittämälle tasolle oma-aloitteisesti, Viestintävirasto ryhtyi asiassa valvontatoimenpiteisiin. Metallijohtimisen tilaajayhteyden kuukausivuokran mediaani nousi vuoden 2014 toukokuusta vuoden 2015 toukokuuhun 2 prosenttia, ja oli vuoden 2015 toukokuussa 12,85 euroa/kk. Vastaavana aikana kytkentämaksun mediaani laski 4 prosenttia 100,39 euroon. Kuukausimaksut vaihtelevat välillä 9,19 20,10 euroa/kk, ja kytkentämaksut 75 ja 161,46 euron välillä. Metallijohtimisen tilaajayhteyden mediaanihintojen nousu johtuu siitä, että kaksi teleyritystä korotti tilaajayhteyden kuukausivuokria 8 18 prosenttia vuoden 2014 toukokuun hintoihin verrattuna. Tarkasteluajanjaksolla yksikään yrityksistä ei alentanut kuukausimaksujaan, ja yksi yritys alensi kytkentämaksuaan 5 prosenttia. Valokuitutilaajayhteyden (yksi kuitu) kuukausivuokran mediaani pysyi ennallaan vastaavana aikana 140,00 eurossa/kk, ja kytkentämaksun mediaani nousi 1 prosentilla 282,50 euroon. Kuukausimaksut vaihtelevat välillä 95 250 euroa/kk, ja kytkentämaksut 163 ja 735 euron välillä. Vuoden takaisiin hintoihin verrattuna vuoden 2015 toukokuussa valokuitutilaajayhteyksien (yksi kuitu) kytkentämaksut olivat alentuneet viidellä teleyrityksellä 3 56 prosenttia. Kuukausimaksuja oli alentanut neljä yritystä 17 55 prosenttia. Tarkastelujaksolla vain yksi yritys korotti valokuitutilaajayhteyksien kuukausimaksuja ja korotus oli 37 prosenttia. Huhtikuussa 2015 Viestintävirasto antoi päätökset tilaajayhteyksien hintojen enimmäismääristä viidelle suurimmalle HMVyhtiölle. Näillä päätöksillä Viestintävirasto velvoitti yrityksiä alentamaan tukkuhintojaan kustannussuuntautuneelle tasolle. Metallijohtimisen tilaajayhteyden kuukausivuokra saa olla enintään 10,70 euroa ja kytkentämaksu 85 euroa, ja rinnakkaisyhteyden kytkentämaksu ei saa ylittää 57 euroa. Valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokra saa olla enintään 75,50 euroa ja kytkentämaksu 131 euroa. Päätösten johdosta viiden suurimman HMV-yrityksen metallijohtimisten tilaajayhteyksien hintojen odotetaan alenevan keskimäärin 24 prosenttia ja valokuitutilaajayhteyksien hintojen odotetaan alenevan keskimäärin 43 prosenttia. Toimialakatsaus 2/2015 12
Kustannussuuntautuneessa hinnoittelussa havaitut puutteet vahvistavat entisestään tarvetta hintojen sääntelylle. Nykyinen, pääosin jälkikäteiseen valvontaan perustuva sääntely on tehotonta ja vie aikaa, koska Viestintävirasto joutuu kyseenalaistamaan teleyritysten asettamat hinnat tapauskohtaisesti. Yrityksillä ei ole halua tai syytä asettaa hintojaan oma-aloitteisesti lain edellyttämälle kohtuulliselle tasolle, eikä jälkikäteen todetusta kohtuuttomasta hinnoittelusta seuraa yrityksille sanktioita. Aikaisemman hintavalvonnan yhteydessä havaitut yritysten verkkojaan koskevat puutteelliset tiedot vaikeuttavat todennäköisesti jatkossakin hinnoittelun valvontaa tähän saakka käytetyillä malleilla, jotka perustuvat teleyritysten toimittamiin tietoihin. Vuoden 2014 lopussa virasto käynnisti esiselvityksen, jossa arvioidaan miten Euroopan komission antama suositus syrjimättömyydestä ja kustannuslaskentamenetelmistä soveltuisi kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden hinnoittelun kustannussuuntautuneisuuden arviointiin ja hinnan määrittämiseen Suomessa. Työssä pyritään selvittämään millainen olisi Suomen markkinoille parhaiten soveltuva teoreettisesti tehokkaan toimijan kustannuksiin perustuva niin sanottu bottom up LRIC+ - hinnoittelumalli. Tietoyhteiskuntakaaren voimaantulon mahdollistaman LRIC-mallin uskotaan auttavan hintasääntelyä merkittävästi tulevaisuudessa. Toimialakatsaus 2/2015 13
3 Suomalaisten käyttötottumukset sähköisissä viestintäpalveluissa Viestintävirasto teetti keväällä 2015 vuosittaisen kuluttajatutkimuksen, jolla selvitettiin suomalaisten viestintäpalvelujen käyttötottumuksia. Kysely toteutettiin puhelinhaastatteluina maalis- ja huhtikuun aikana, ja otos edustaa 15 79-vuotiaita Manner- Suomen asukkaita. Kyselyyn vastasi 3000 henkilöä. Vastaava tutkimus on toteutettu myös keväällä 2014 sekä syksyisin 2010 2012. 3.1 Jo yli 90 prosentilla suomalaisista käytössään nettiliittymä Tutkimuksen mukaan jo 92 prosentilla suomalaisista on käytössään internetliittymä. Osuus on kasvanut viime vuosina, ja vuoteen 2014 verrattuna kasvua oli 3 prosenttiyksikköä. Alle 54-vuotiailla internetyhteys on lähes jokaisella, mutta yli 55- vuotiaista joka viidennellä ei ole käytössään internetyhteyttä. Puhekäytössä oleva matkapuhelin puuttuu vain muutamalta prosentilta suomalaisista ja osuus on sama kaikissa ikäryhmissä. Lankapuhelin on käytössä enää 9 prosentilla suomalaisista. Yleisimmin lankapuhelinta käyttävät 65 79-vuotiaat, joilla lankapuhelin on vielä joka viidennellä. Erityisesti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien eli mobiililaajakaistojen määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Jo 70 prosentilla suomalaisista on käytössään mobiililaajakaista. Kuluttajatutkimukseen 2014 verrattuna kevääseen 2015 mennessä mobiililaajakaistojen yleisyys kasvoi 6 prosenttia. Vuoteen 2010 verrattuna mobiililaajakaistaa käyttävien määrä on kaksinkertaistunut. Kiinteitä internetyhteyksiä on sen sijaan ollut koko 2010-luvun yli 60 prosentissa kotitalouksista ja keväällä 2015 kiinteä internetyhteys oli käytössä yhteensä 64 prosentilla. Kiinteän nettiliittymän omistavien osuus on kasvanut vuodessa 2 prosenttiyksikköä, mitä tukee myös Viestintäviraston teleyrityksiltä keräämät liittymämäärätiedot, joiden mukaan liittymämäärä on kasvanut suunnilleen saman verran. Yhä useammalla suomalaisella on siis nykyään käytössään sekä kiinteä että mobiililaajakaista, kun jo yli 40 prosentilla suomalaisista on käytössään molemmat nettiyhteydet. Pelkkää mobiililaajakaistaa käyttävien Kuvio 8 Suomalaisten käytössä olevat internetliittymät 2010 2015 Toimialakatsaus 2/2015 14
Kuvio 9 Millä laitteilla suomalaiset käyttävät mobiililaajakaistaa osuus on jo 28 prosenttia. On nähtävissä, että lähitulevaisuudessa kaikkiin matkaviestinverkon liittymiin sisältyy tiedonsiirtopalvelu. Pelkkää kiinteää nettiliittymää käyttää enää reilu viidennes suomalaisista. Mobiililaajakaistan käyttövarmuuden ja tiedonsiirtonopeuden kehittyminen on todennäköisesti saanut osan kuluttajista siirtymään kiinteästä liittymästä pelkkään mobiililaajakaistaan. Mobiililaajakaista on vahvistanut asemaansa suomalaisten käytössä, kun yli 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista on sitä mieltä, että tulisi toimeen pelkällä mobiililaajakaistalla. Osuus on kasvanut aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, ja ensimmäistä kertaa hienoisesti suurempi osuus oli sitä mieltä, että tulisi toimeen pelkällä mobiililaajakaistalla. Silti kiinteä nettiliittymä on edelleen tärkein nettiliittymä keskimäärin yli puolelle vastaajista. 18 24-vuotiaiden ikäryhmässä mobiililaajakaista on jo kivunnut tärkeimmäksi liittymäksi, mikä voi antaa osviittaa tulevasta kehityksestä. Kuluttajatutkimuksen tuloksia tukevat myös tuoreen kansainvälisen Telecommunication Markets in the Nordic and Baltic Countries - tilastojulkaisun tiedot, joiden mukaan- Suomessa on eniten mobiililaajakaistoja Pohjoismaihin ja Baltiaan verrattuna. Suomessa myös käytetään mobiilidataa eniten, ja siirretyn mobiilidatan määrä kasvaa Suomessa muita maita nopeammin. Mobiililaajakaistaa käytetään Suomessa yhä useammin älypuhelimen ja tabletin kautta. Jo kaksi kolmesta suomalaisesta käyttää mobiililaajakaistaa kännykällä, ja yli kolmannes tabletilla. Samaan aikaan mobiililaajakaistan käyttö kannettavalla tietokoneella on laskenut merkittävästi, tosin edelleen yli puolet käyttää sitä myös kannettavalla tietokoneella. Mobiililaajakaistan suomalaiset ovat hankkineet käyttääkseen internetiä paikasta riippumatta. Myös mobiililaajakaistan hankkiminen osana palvelupakettia esimerkiksi yhdessä kiinteän laajakaistaliittymän kanssa on yleistynyt viime vuosina, mikä viittaa siihen, että operaattoreiden tuotteistusmalleissa on tapahtunut muutoksia. Kansainvälisesti verraten Suomi ei ole Pohjoismaiden kärkeä huippunopeiden nettiyhteyksien saatavuudessa. Esimerkiksi Ruotsissa nopeiden, yli 30 Mbit/s yhteyksien määrä asukasta kohden on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kuitenkin varsin tyytyväisiä nettiliittymänsä nopeuteen, kun 80 prosenttia kokee nykyisen tiedonsiirtonopeuden sopivaksi. Joka kuudes kokee tarvitsevansa nopeamman liittymän, mutta nopeuteen tyytymättömien osuus on pie- Toimialakatsaus 2/2015 15
nentynyt vuosittain. Nopeuteen tyytymättömistä vastaajista vain kolmannekselle ei ole tarjolla riittävän nopeita nettiliittymiä, joten useimmiten liian hitaaseen nettiyhteyteen tyydytään muista kuin saatavuuteen liittyvistä syistä. Tutkimuksen mukaan niillä, joilla ei ole nettiliittymää käytössään, yli puolet ei koe tarvitsevansa internetiä ollenkaan ja joka viides taas ei ole hankkinut nettiä kotiin, koska voi käyttää internetiä muualla. Internetliittymän hankkimisen hankaluus tai kallis hinta ovat tutkimuksen mukaan yhä harvemmin syy olla hankkimatta nettiliittymää. 3.2 Matkapuhelimen käyttö monipuolistuu Tutkimuksen mukaan suomalaiset käyttävät matkapuhelimella entistä monipuolisemmin erilaisia palveluita. Erityisesti internetin kautta hyödynnettävät palvelut, kuten sähköposti, sosiaalinen media ja erilaiset pikaviestimet ovat muutamassa vuodessa vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisten säännöllisessä käytössä. Uusien palvelujen rynnäköstä huolimatta perinteiset tekstiviestit ovat säilyneet puheluiden jälkeen yleisimpänä matkaviestinpalveluna, kun 84 prosenttia ilmoittaa käyttävänsä tekstiviestejä säännöllisesti. Pikaviestimiä käyttää jo yli 40 prosenttia vastaajista. Tutkimuksen mukaan alle 25-vuotiailla pikaviestimien käyttö on jo niukasti ylittänyt perinteisten tekstiviestien käytön. Myös vanhemmat ikäryhmät ovat löytäneet pikaviestimien käyttäjiksi, ja erityisesti 35 54-vuotiailla pikaviestimien käyttö on kasvanut viimeisen vuoden aikana. Suuntaus tekstiviesteistä pikaviestimien käyttöön jatkuu todennäköisesti lähivuosina. Kansainvälisen Telecommunication Markets in the Nordic and Baltic Countries - tilastojulkaisun tietojen mukaan Suomessa lähetetäänkin varsin vähän tekstiviestejä Pohjoismaihin ja Baltiaan verrattuna. Ainoastaan Virossa lähetettyjen tekstiviestien määrä asukasta kohden on pienempi kuin Suomessa. Suomalainen lähetti vuonna 2014 keskimäärin noin 50 tekstiviestiä kuukaudessa, ja määrä on pienentynyt vuodesta 2012 alkaen. Viestintäviraston keräämien markkinatietojen mukaan muista verrokkimaista poiketen Suomessa myös matkapuhelujen soittaminen on kääntynyt laskuun, ja samaan aikaan puhelujen keskimääräinen pituus on kasvanut. Onkin todennäköistä, että erityisesti lyhyiden puheluiden sijaan Suomessa käytetään yhä useammin esimerkiksi pikaviestimiä. Kuvio 10 Suomalaisten matkapuhelimella säännöllisesti käyttämät palvelut 2011 2015 Toimialakatsaus 2/2015 16
4 Audiovisuaalisten palvelujen käytön kehitys Kuluttajatutkimuksessa selvitettiin tänä vuonna myös audiovisuaalisten sisältöpalvelujen käyttöä, kuten television katselua ja videosisältöjen katselua netistä. Finnpanel tekee kaksi kertaa vuodessa TV-taloudet Suomessa -tutkimuksen, jolla kartoitetaan suomalaisten television katselua. Näiden kahden tutkimuksen tiedoilla saadaan varsin kattava kuva audiovisuaalisten palvelujen käytöstä suomalaisten keskuudessa keväällä 2015. 4.1 Audiovisuaalisia sisältöjä katsotaan yhä useammin netistä Suomalaisista kotitalouksista yli 40 prosenttia vastaanottaa TV-signaalia antennin kautta. Saman verran kotitalouksia kuuluu kuluttajatutkimuksen mukaan kaapeli-tvverkkoon. IPTV on yleistynyt viime vuosina nopeasti ja jo 12 prosenttia kotitalouksista katsoo televisio-ohjelmia IPTV-liittymän kautta. Finnpanelin tutkimuksen mukaan IPTV:n osuus on jo 16 prosenttia. Ero tutkimusten välillä voi johtua määritelmistä ja osittain virhemarginaalista. Molemmat luvut antavat hyvän viitteen vastaanottotavan yleistymisestä. Tätä tukee myös se, että liittymämäärien perusteella IPTV-liittymiä on noin 0,14 kotitaloutta kohden. IPTVpalveluilla tarkoitetaan kotitalouksille laajakaistaliittymien kautta tarjottavia TVpalveluja, joiden kautta on mahdollista katsoa samaa reaaliaikaista ohjelmistoa kuin kaapeli- tai antenni-tv:n kautta. IPTV on käsitteenä kuluttajille vielä vieras, joten on mahdollista, että kaikki palvelua käyttävät eivät miellä hankkineensa IPTV-liittymää ja siten osuudet kyselytutkimuksissa vaihtelevat. Kotitaloudet voivat käyttää samaan aikaan useampia televisiosignaalin vastaanottotapoja, erityisesti IPTV-liittymä voidaan hankkia rinnakkaiseksi katselutavaksi antenni- tai kaapelitelevision rinnalle. Televisio-ohjelmien katseluun käytetyt laitteet Finnpanelin uusimman tutkimuksen mukaan noin 95 prosenttia kaikista suomalaisista kotitalouksista omistaa television. Perinteinen TV-vastaanotin on säilyttänyt suosionsa TV-ohjelmien katselussa, vaikka televisiota katsotaankin entistä monipuolisemmin eri laitteilla. TV-ohjelmien katselu tietokoneella Kuvio 11 Televisio-ohjelmien katseluun käytetyt laitteet Toimialakatsaus 2/2015 17
kasvaa vuosittain, ja jo lähes puolet kotitalouksista katselee TV-ohjelmia tietokoneen kautta. Erityisesti tablettitietokoneiden ja älypuhelimien käyttö TV-ohjelmien katseluun on ollut kasvussa viime vuosina, kun jo joka neljäs katsoo TV-ohjelmia tabletilla ja yli 15 prosenttia älypuhelimilla. Tabletilla katselevien osuus on noussut puolessa vuodessa lähes kolmanneksella, joten television katselun tavat monipuolistuvat nopeasti. Nettitelevision ja tallenteiden katselu Kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaiset katsovat monipuolisesti nettitelevisiota. Jo yli 60 prosenttia suomalaisista katsoo TVohjelmia tai videoita kotimaisten TVyhtiöiden palveluista, kuten Katsomosta tai Yle Areenasta. Videoita Youtubesta katsoo yli puolet, ja Netflixin kaltaisia tilausvideopalveluita käyttää joka neljäs. Tallenteiden katsominen digiboksilta on edelleen suosittua, koska yli 40 prosenttia ilmoittaa katsovansa tallenteita. TV-ohjelmien ja videosisältöjen katselu internetistä on kuluttajatutkimuksen mukaan arkipäiväistynyt kaikissa ikäryhmissä. Nuorimmista jo lähes kaikki katsovat audiovisuaalisia sisältöjä netistä eri lähteistä. Myös vanhin, 65 79-vuotiaiden ikäryhmä on löytänyt netti-tv-palvelut. Useimmiten suomalainen 65 79-vuotias hyödyntää TV- yhtiöiden omia netti-tv-palveluita, joita katsoo 40 prosenttia 65 79-vuotiaista, Youtuben kaltaisia videopalveluitakin heistä käyttää jo joka viides. Finnpanelin tutkimuksen mukaan videosisältöjä internetistä katsotaan monipuolisesti eri laitteilla. Kaksi kolmesta kotitaloudesta katsoo videoita tietokoneella. Älypuhelimen ja tablettitietokoneen osuus on noussut videoiden katselussa nopeasti, ja jo 40 prosenttia katsoo videoita kännykällä ja joka kolmas tabletilla. Sekä tietokoneen, tabletin että älypuhelimen käyttö videoiden katseluun netistä on Finnpanelin mukaan kasvanut puolen vuoden takaiseen verrattuna. Kuluttajatutkimuksessa tiedusteltiin suomalaisten halukkuutta maksaa ilmaistarjontaa monipuolisemmista TV-sisällöistä. Vain neljännes olisi valmis maksamaan ilmaissisältöjä laajemmasta tarjonnasta, ja joka kuudes paremmasta kuvanlaadusta. Suomalaiset ovat tottuneet ilmaisiin TV-palveluihin, ja halukkuus maksaa television katselusta on täällä pienempi muihin maihin verrattuna. Kansainvälisen Telecommunication Markets in the Nordic and Baltic Countries - tilastojulkaisun tietojen mukaan muissa Pohjoismaissa maksu-tv- ja IPTV-liittymät ovatkin huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa. Kuvio 12 Mitä videopalveluita suomalaiset käyttävät Toimialakatsaus 2/2015 18
4.2 Televisio-ohjelmissa ääni- ja tekstitysvelvoite Yleisradion julkisen palvelun ohjelmistoissa sekä liikenne- ja viestintäministeriön päätöksellään vahvistamissa ns. yleisen edun ohjelmistoissa on tarjottava riittävästi ohjelmia, joihin on saatavissa ääni- ja tekstityspalvelu. Ääni- ja tekstityspalvelu tulee liittää tiettyyn osuuteen kunkin kanavan ohjelmista. Suomen- ja ruotsinkielisten ohjelmien tekstitys on tärkeää, jotta kuulovammaiset voivat seurata ohjelmia. Tekstityspalvelu pitää tarjota ohjelman alkuperäiskielellä eli suomenkielisissä ohjelmissa suomeksi ja ruotsinkielisissä ruotsiksi. Äänipalvelussa ruudulla näkyvä teksti kuuluu synteettisenä puheena. Äänipalvelu helpottaa näkövam-maisten ja lukemisesteisten television kat-somista silloin, kun ohjelma on tekstitetty. Äänipalvelu toteutui vuonna 2014 lähes 100 prosenttisesti Viestintävirasto valvoo, että teleyritykset toteuttavat ääni- ja tekstityspalvelut lain ja asetusten mukaisesti. Äänipalvelu tuli liittää kaikkiin Ylen ohjelmiin ja 40 prosenttiin muiden kanavien ohjelmista. Ylen eri kanavat, MTV 3, Nelonen ja FOX olivat liittäneet äänipalvelun 100 prosenttiin ohjelmatunneistaan. Vuonna 2014 tekstityspalvelun osuus ohjelmatunneista piti olla Ylen ohjelmissa 80 prosenttia ja muilla kanavilla 40 prosenttia. Kaikilla Ylen kanavilla tekstityspalvelu ei toteutunut lain mukaisella tavalla, kun tekstitettyjen ohjelmatuntien osuus jäi Yle Fem ja Yle Fem HD -kanavilla alle 60 prosenttiin. Muilla kanavilla tekstitettyjen ohjelmatuntien osuus vaihteli 50 ja 100 prosentin välillä, mikä täyttää lain vaatimukset. Kuvio 13 Tekstitysvelvoitteen alaisten ohjelmatuntien kokonaismäärä jaoteltuna toteutuneen tekstityksen mukaan Toimialakatsaus 2/2015 19
5 Taajuuksien käytön kehitys Television lähetystaajuuksissa tehdään muutoksia heinäkuun lopulta alkaen, kun 700 MHz taajuusalue siirretään antennitelevisioverkon käytöstä langattomalle laajakaistalle. Samalla valmistaudutaan siirtymään vuodesta 2017 kokonaan uuteen DVB-T2-lähetystekniikkaan, joka mahdollistaa myös teräväpiirtolähetykset. Heinäkuun lopusta 27.7.2015 alkaen television antenniverkon taajuusmuutokset alkavat Pohjois-Suomen alueelta. Ensimmäiseksi muutokset tehdään Kemijärven, Sallan, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa sijaitsevilla lähetinasemilla viikoilla 31 34. Syyskuun alkupuolella työt jatkuvat Karigasniemen, Enontekiön, Suomussalmen, Pellon ja Ylitornion alueilla ja myöhemmin syksyllä vuorossa ovat Rukan, Rovaniemen, Vuokatin, Oulun sekä Posion alueet. (Kuviossa 14 vaaleansininen alue.) 5.1 Television lähetystaajuuksissa muutoksia Osa television antenniverkon käytössä olevasta taajuusalueesta, niin sanottu 700 MHz:n taajuusalue (694 790 MHz), siirtyy vuoden 2017 alusta langattomalle laajakaistalle. Taajuusmuutokset koskevat ainoastaan television UHF-taajuusaluetta (470 790 MHz). Taajuusalueen käyttötarkoituksen muutos perustuu valtioneuvoston vuonna 2012 eduskunnalle antamaan sähköisen median viestintäpoliittiseen ohjelmaan ja kansainvälisiin päätöksiin taajuusalueen tulevasta käytöstä. Jotta televisiopalvelujen määrä myös siirron jälkeen voidaan turvata, joudutaan Digitan operoimien UHF-taajuusalueen TVverkkojen lähetystaajuuksia muuttamaan ja paikoin järjestelemään uudelleen. Nämä lähetystaajuuksien muutokset toteutetaan alueittain ja ne alkavat heinäkuun lopussa 2015 Pohjois-Suomen alueelta. Viimeisenä ovat vuorossa Etelä-Suomen tiheään asutut alueet vuoden 2016 loppuun mennessä. Käytännössä muutokset koskevat koko Suomea. Lähes kaikilla alueilla television lähetystaajuuksista muuttuu vähintään yksi taajuus, useimmilla enemmän. Kuvio 14 Taajuusalueen 700 MHz muutosten aikataulu Suomessa lähetinasemien mukaan (vaaleansininen 2015, vihreä kevät 2016, tummansininen 2016) Toimialakatsaus 2/2015 20
Keväällä 2016 muutokset tullaan suunnitelman mukaan toteuttamaan Keski- ja Itä- Suomen alueilla. Täällä muutosalueet kattavat Iisalmen, Joensuun, Jyväskylän, Kristiinankaupungin, Kuopion, Lappeenrannan, Pihtiputaan sekä Tammelan. (Kuviossa 14 vihreä alue) Työ etenee vuoden 2016 aikana päälähetinalueittain siten, että viimeisinä muutokset toteutetaan Etelä-Suomen suurten kaupunkien alueilla. (Kuviossa 14 tummansininen alue.) Television teknologiasiirtymä Taajuusmuutosten jälkeen, vuodesta 2017 alkaen siirrytään UHF-taajuusalueen antenniverkossa käyttämään laajemmin uutta DVB-T2-lähetystekniikkaa, joka mahdollistaa myös teräväpiirto- eli HD-lähetykset. Samalla nykyisen DVB-T-tekniikan mukaiset ohjelmistot vähenevät asteittain. Ensimmäisenä kokonaan uuteen tekniikkaan siirtyvät maksu-tv-kanavat ja viimeisenä Yleisradion kanavat. VHF-alueen kanavanipuissa uudempi DVB-T2-tekniikka on jo käytössä. Teknologiasiirtymän välitarkastelu on suunniteltu vuodelle 2020 ja lähetystekniikan kokonaismuutoksen (DVB-T switch-off) lopullinen aikataulu riippuu uuden tekniikan mukaisten vastaanottimien yleistymisestä. Vasta alle joka kolmannessa antennitaloudessa uuteen teknologiaan soveltuva teräväpiirtoviritin Viestintävirasto ja liikenne- ja viestintäministeriö teettivät Finnpanelilla alkuvuodesta 2015 erillisselvityksen, jossa uuteen DVB- T2-tekniikkaan soveltuvien HD-virittimellä varustettujen vastaanottimien ja digiboksien yleisyys selvitettiin TV-mittaripaneeliin kuuluvissa kotitalouksissa. Näistä pelkästään antennivastaanoton varassa olevilta kotitalouksilta HD-viritin löytyy 29 prosentilta. Finnpanelin TV-taloudet Suomessa - tutkimuksen mukaan jokin HD-viritin on jo lähes joka toisessa kotitaloudessa. HDviritin löytyy useimmiten kaapelitelevisiota käyttävistä kotitalouksista, joissa HD-viritin on jo 60 prosentilla. Joka kolmas kotitalous ei pysty katsomaan HD-kanavia lainkaan. Kuluttajatutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia katsoo YLEn HD-kanavia, ja Finnpanelin mukaan noin 6 prosenttia suomalaisista kotitalouksista tilaa maksullisia HDkanavia. Kuvio 15 HD-virittimien yleisyys kotitalouksissa helmikuussa 2015* *Lähde: Finnpanelin TV-taloudet Suomessa -tutkimus Toimialakatsaus 2/2015 21
5.2 Viestintävirasto myöntänyt ensimmäiset pitkäaikaiset ohjelmistotoimiluvat Tietoyhteiskuntakaaren voimaantulon myötä vuoden 2015 alusta siirtyi kaikkien television ja radion ohjelmistotoimilupien myöntäminen Viestintävirastolle. Viestintävirasto on tähän mennessä myöntänyt television ohjelmistotoimilupia kahdelle yritykselle yhteensä 10 kappaletta sekä DVB-T että DVB-T2-tekniikan mukaisiin verkkoihin. Viestintävirasto on osoittanut FMradiotoimintaan 100 uutta taajuutta. Taajuuksia voidaan hakea täydentämään nykyisiä taajuuskokonaisuuksia tai niistä voidaan muodostaa täysin uusia taajuuskokonaisuuksia myös uusien radiotoimijoiden käyttöön. Näihin taajuuksiin liittyvät radion ohjelmistotoimiluvat on julistettu haettaviksi kesäkuun lopussa 2015. Ohjelmistotoimilupien hakuaikaa on elokuun lopulle saakka. 5.3 Taajuustalkoot-palvelu poistaa 4Gverkkojen aiheuttamat antenni-tv:n häiriöt Vuoden 2014 alusta 800 MHz:n taajuusalue otettiin 4G-verkkojen käyttöön. DNA, Elisa ja TeliaSonera rakentavat verkkojaan eri tahtiin, mutta jo yli 95 prosenttia suomalaisista asuu 4G-verkon kuuluvuusalueella. 4G-verkkoja on rakennettu 800 MHz:n taajuusalueen lisäksi taajuusalueille 1800 MHz ja 2,6 GHz. 800 MHz:n taajuusalue on ennen ollut tvkäytössä ja siten kuluttajien TV-antennien vastaanottokaistalla. Tämän vuoksi oli tiedossa, että uudet 4G-verkot voivat aiheuttaa ongelmia TV-vastaanotolle. Valtioneuvosto asetti operaattoreille velvoitteen poistaa nämä häiriöt veloituksetta ja perustaa yksi yhteinen yhteydenottopiste kuluttajien 4G-verkoista johtuvia TV-ongelmia varten. Operaattorit päätyivät tekemään yhteistyötä UHF-alueen TV-verkko-operaattorin Digitan kanssa, joka hoitaa kuluttajien neuvontaa TV-vastaanoton ongelmissa. Digita ylläpitää Taajuustalkoot-palvelua, joka selvittää 4G-verkkojen tukiasemien aiheuttamia TV-häiriöitä. Taajuustalkoot-palvelun kautta kotitalouksien TV-häiriöitä on korjattu vuoden 2014 alusta jo reilusti yli 10 000. Määrä on ollut odotettua suurempi, mutta operaattorit korostavat, että määrä on erittäin pieni verrattuna siihen kuinka moni on saanut mahdollisuuden 4G-palvelujen käyttöön. Lähes kaikissa häiriötilanteissa ongelmat ovat liittyneet kuluttajan antennijärjestelmässä olevaan vahvistimeen. Antennivahvistin ei siedä suuria eroja vastaanotettujen signaalien voimakkuudessa. Jos 4G-signaali menee vahvistimeen merkittävästi voimakkaampana kuin TV-signaali, vahvistin yliohjautuu ja toimii väärin. Tuloksena on TVkanavien katoaminen tai TV-kuvan pikselöityminen. Ongelma voi koskea kaikkia TVkanavia tai osaa TV-kanavista. TV-häiriöiden suuri määrä johtuu myös siitä, että suomalaisten kuluttajien käytössä on vanhanaikaisia TV-antennijärjestelmiä. Viestintävirasto on määräyksessään 65 määritellyt vähimmäisvaatimukset tvantennijärjestelmille vuonna 2014. Määräyksen mukaan rakennettu antennijärjestelmä sietää mahdollisia häiriöitä vanhoihin antenneihin verrattuna paremmin. Viestintävirasto suosittelee, että erillistä antennivahvistinta käytetään vain, jos antennin oma vahvistus ei riitä. Taajuustalkootpalvelussa ei kuitenkaan kysytä onko kuluttajan antennijärjestelmä tarkoituksenmukaisessa kunnossa, vaan operaattoreiden velvoite poistaa häiriöt koskee myös vanhoja antennijärjestelmiä. TV-häiriön osoitteen perusteella Taajuustalkoot-palvelussa arvioidaan, voiko ongelma johtua 4G-verkon tukiasemasta. Mikäli näin on, Taajuustalkoot tilaa antenniasentajan kyseiseen osoitteeseen. Useimmiten antenniasentaja poistaa häiriön asentamalla antenniin suodattimen, joka estää 4Gsignaalien pääsyn vahvistimeen ja TVvastaanottimeen. Häiriön poistamisesta ei aiheudu kustannuksia kuluttajalle. Viestintävirasto valvoo operaattoreiden velvoitteita ja ratkaisee tarvittaessa erimielisyyksiä liittyen Taajuustalkoot -palveluun. Viestintävirasto on sovitellut muutamia kymmeniä epäselviä tapauksia kuluttajan ja operaattorin välillä. Viestintävirasto on saanut myös palautetta operaattoreiden puuttuvasta alueellisesta tiedottamisesta. Vaikka 4G-verkkojen aiheuttamat TV-häiriöt Toimialakatsaus 2/2015 22
ovat saaneet sekä paikallista että valtakunnallista medianäkyvyyttä, useat kuluttajat eivät ole tienneet, että 4G-verkot voivat aiheuttaa häiriöitä ja myös Taajuustalkoot - palvelu on jäänyt osalle kuluttajista tuntemattomaksi. Vaikka 4G-verkkojen peitto on jo hyvin kattava, uusien tukiasemien käyttöönotto jatkuu. Siten 4G-verkkojen aiheuttamat TVhäiriöt ovat mahdollisia jatkossakin. Taajuustalkoot-palvelua jatketaan uusien tukiasemien käyttöönoton ajan. 5.4 Radiohäiriöiden kohteet ja aiheuttajat Viestintävirastoon tulee suuri määrä ilmoituksia radiojärjestelmien käyttöön liittyvistä ongelmista. Mikäli ilmoitusten perusteella arvioidaan, että kyseessä voi olla toisen radiolaitteen tai sähkölaitteen aiheuttama ongelma, Viestintävirasto ottaa asian tutkittavakseen radiohäiriönä. Suurin osa radiohäiriötapauksista edellyttää kenttätyötä. Tätä varten virastolla on kolme mittausautoa sekä kannettavaa mittauskalustoa. Lisäksi apuna on kiinteitä monitorointivastaanottimia. Vuonna 2014 Viestintävirasto selvitti 120 radiohäiriötä ilmoitusten perusteella. Kahdeksan häiriöistä oli hätä- ja turvallisuusliikenteen radiohäiriöitä ja näistä viisi oli kiireellisiä. Operaattoreiden ilmoittamia matkaviestinverkkojen häiriöitä oli 30 prosenttia ilmoitetuista häiriöistä. Matkaviestinverkoille häiriötä aiheuttavista luvattomista toistimista tehtiin viisi tutkintapyyntöä poliisille. Suurin osa matkaviestinverkkojen häiriöistä aiheutuu kotitalouksien TV-antennien vahvistimista. Tutkituista radiohäiriöistä 30 prosenttia liittyi TV-vastaanottoon ja ongelmien syyksi paljastui monessa tapauksessa muu kuin ulkopuolinen radiohäiriö. Näiden lisäksi virasto tutkii runsaasti TV-vastaanottoongelmia, joita ei tulkita radiohäiriöiksi. Radiohäiriöiden aiheuttajista lähes kolmannes jää selvittämättä tai häiriö katoaa itsestään. 15 prosenttia häiriöistä johtuu sähkölaitteista. Kohde (lkm) Aiheuttaja (lkm) Antenni-tv 36 2 Matkaviestinverkot 33 24 SRD sovellukset 14 6 Radioamatöörilaitteet 12 6 Ammattilaisradiopuhelinjärjestelmät (PMR) 7 2 FM-radiot 7 2 Ilmailun radiojärjestelmät 5 1 Navigaatio- ja siviiliradiopaikannusjärjestelmät 2 0 Satelliittijärjestelmät 2 0 Merenkulun radiojärjestelmät 1 2 Kiinteisiin palveluihin liittyvät 1 0 Häiriö poistunut itsestään tai lähde tuntematon 0 37 Muut kuin radiolaitteet (esim. sähkölaitteet) 0 17 Muut radiolaitteet 0 15 Luvaton radiolaitteiden käyttö 0 6 Yhteensä 120 120 Kuvio 16 Viestintäviraston vuonna 2014 selvittämien radiohäiriöiden kohteet ja aiheuttajat Toimialakatsaus 2/2015 23
5.5 Meriradiotaajuuksilla Meri-VHF-radiopuhelin on veneilijän tärkein yhteydenpitoväline vesillä. Laitteen merkitys korostuu erityisesti turvallisuuteen liittyvissä tilanteissa, sillä meriradiopuhelin mahdollistaa suoran radioyhteyden veneen ja meripelastuskeskuksen tai veneiden välillä silloinkin, kun matkapuhelinverkossa ei ole kuuluvuutta. Meri-VHF-puhelimen tai - tutkan hallussapito edellyttää radiolupaa. Tällä hetkellä voimassaolevia veneiden ja muiden alusten radiolupia on noin 13 300 kappaletta. Suurin osa alusten radioluvista myönnetään huviveneilijöille. Viime vuosina myönnettyjen lupien määrä on kasvanut ja vuonna 2014 lupia myönnettiin lähes 2 900 mikä oli peräti 24 prosenttia edellisvuotta enemmän. Voimassa olevat todistukset SRC (rannikkolaivuri) 17 776 LRC (avomerilaivuri) 418 GOC (radioasemanhoitaja) 5 236 ROC (radioasemanhoitaja) 1 904 Yhteensä 25 334 Kuvio 18 Voimassa olevat meriradioliikenteen pätevyystodistukset 2014 Meriradiopuhelimen käyttäjällä on myös oltava henkilökohtainen meriradioliikenteen pätevyystodistus. Huviveneilijät tarvitsevat rannikkolaivurin tai avomerilaivurin radiotodistuksen (SRC, LRC). Esimerkiksi kauppalaivoilla ja matkustaja-aluksissa työskentelevät ammattimerenkulkijat puolestaan tarvitsevat huomattavasti laajemman radioaseman hoitajan pätevyyden (GOC, ROC). Kuvio 17 Vuosittain myönnetyt meriradioluvat 2012 2014 Toimialakatsaus 2/2015 24
6 Viestintäverkkojen toimivuus ja haittaohjelmahavainnot Alkuvuodesta 2015 Suomessa on tehty edellisvuoteen verrattuna vähän haittaohjelmahavaintoja. Myös viestintäverkkojen häiriötilanteiden määrä on toistaiseksi edellisvuoteen verrattuna vähäisempi. 6.1 Suomessa maailman puhtaimmat viestintäverkot Suomi on maailman kärkimaa yleisten viestintäverkkojen puhtaudessa, kun verrataan eri maiden haittaohjelmahavaintojen määriä. Microsoft tekee säännöllisesti kansainvälistä vertailua haittaohjelmahavainnoista puolivuosittain julkaistavassa SIRraportissa, jonka mukaan Suomessa oli maailman alhaisimmat haittaohjelmien havaintomäärät vuoden 2014 lopussa. Viestintävirasto ja teleyritykset tekevät aktiivisesti toimia tilanteen säilyttämiseksi. Vuoden 2015 alussa havaintoja on tehty selkeästi vähemmän kuin edellisenä vuonna vastaavaan aikaan. Viime vuonna koko vuoden havaintojen kokonaismäärä oli yli 200 000 kappaletta. Mikäli tänä vuonna havaintojen määrä pysyy alkuvuoden tasolla, jäädään koko vuoden osalta alle 40 000 haittaohjelmahavaintoon. Alkuvuoden aikana Conficker, Tinba ja ZeroAccess olivat Kyberturvallisuuskeskuksen Autoreporter -palvelun havaintojen perusteella yleisimpiä haittaohjelmia. Määrällisesti eniten havaintoja aiheutti SSDP, joka on palvelujen yhteistoimintaa helpottava protokolla. Väärin asennettuja SSDPpalvelimia on hyödynnetty palvelunestohyökkäyksissä vahvistamaan verkkoliikenteen määrää. 6.2 Viestintäverkoissa vain vähän vikatilanteita alkuvuonna 2015 Kokonaisuudessa alkuvuosi 2015 on ollut viestintäverkkojen häiriöiden osalta rauhallinen. Vuoden ensimmäisen viiden kuukauden aikana ilmeni 2 korkeimman vakavuusluokan häiriötä, 14 merkittävän vakavuusluokan häiriötä ja 33 kappaletta alemman vakavuusluokan häiriöitä. Tilanteen Kuvio 19 Vuoden 2015 tammi-toukokuun haittaohjelmahavainnot ohjelmatyypeittäin Toimialakatsaus 2/2015 25
jatkuessa samankaltaisena, viestintäverkkojen häiriöiden kokonaismäärä jäisi vuoteen 2014 verrattuna alhaiseksi. Iso yksittäinen häiriöiden aiheuttaja on voimakkaat kesä- ja syysmyrskyt, joten mahdolliset yksittäiset isot myrskyt voivat nopeasti kasvattaa häiriöiden kokonaismäärää. Vuoden 2015 alun häiriöiden taustalla ei ole havaittavissa yksittäistä merkittävää ongelmaa, vaan syyt ovat jakautuneet eri tekijöihin, kuten laitevikoihin, verkon päivityksiin ja sähkönsyötön ongelmiin. Myrskyistä johtuvien häiriöiden tehokasta palautumista on pyritty entisestään kehittämään Viestintäviraston hätätilanteiden yhteistoimintaryhmässä (HÄTY) parantamalla teleyritysten ja sähköyhtiöiden välistä yhteistyötä ongelmatilanteissa. 6.3 HAVARO-järjestelmän vakavat havainnot 2015 HAVARO on huoltovarmuuskriittisille yrityksille ja toimijoille suunnattu tietoturvaloukkausten havainnointi- ja varoitusjärjestelmä. HAVARO-järjestelmä havaitsi tammitoukokuussa 2015 yhteensä yli 1200 niin sanottua punaista havaintoa. Punaiset havainnot kertovat, että järjestelmä on havainnut haitallista liikennettä ja kertoo todennäköisestä tietoturvaloukkauksesta organisaatiossa. Valtaosa havainnoista koskee massajakelualustoilla tehtyjä hyväksikäyttöyrityksiä, ja ne ovat hyödyntäneet internet selaimien lisäosien (erityisesti Java, Flash, Silverlight ja PDF) haavoittuvuuksia. 6.4 Viestintävirasto mukana uudessa tunnistushankkeessa Kansallisen tunnistuslain muutokset ja ei- DAS-asetus tuovat mukanaan Viestintävirastolle tunnistamis- ja luottamuspalveluihin liittyviä lisätehtäviä vuodesta 2016 alkaen. Lisätehtäviin valmistautuminen hoidetaan vuosien 2015 2016 aikana valtiovarainministeriön rahoittamassa hankkeessa "Tunnistus- ja luottamuspalvelujen käyttöönoton valmistelu ja käyttöönotto". Valtiovarainministeriön rahoituspäätös saatiin maaliskuussa ja hanke käynnistyi huhtikuun alussa. Hanke jakaantuu kolmeen pääalueeseen: kansallinen luottamusverkosto, rajat ylittävät tunnistamispalvelut ja luottamuspalvelut. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tehtiin esiselvitys, joka keskittyi pääosin kansallisen luottamusverkoston toimijoiden välisiin rajapintamäärittelyihin ja auditointivaatimuksiin. Valmisteilla on tunnistuslain edellyttämä valtioneuvoston asetus kansallisesta luottamusverkostosta. Rajat ylittävät tunnistamispalvelut ja luottamuspalvelut määritellään eidas-asetuksessa ja niiden toiminnan tulee olla yhdenmukaista EUmaissa. Kansallisen toiminnan organisointi asetuksen mukaisella tavalla edellyttää tietämystä asetuksen implementointia käsittelevien eurooppalaisten ryhmien työstä. Tunnistushankkeessa on osallistuttu useiden kansainvälisten ryhmien työhön. HAVAROn kautta tehdyistä havainnoista nousee vuoden 2015 ensimmäisen puoliskon perusteella muutamia keskeisiä trendejä. Verkkopankin käyttöön liittyvistä erilaisista tietovarkaista, kuten Dyre- ja Emotet -ohjelmista on tehty alkuvuoden aikana noin 200 havaintoa. Adobe Flash Playerin haavoittuvuuksia hyväksikäyttävän haittaohjelma-alustan Fiestan latauksista on tehty alkuvuoden aikana useissa ryöpyissä noin 50 havaintoa. Toisia haittaohjelmia lataavasta Ponmocup -haittaohjelmasta on alkukesältä noin 25 havaintoa. Tietokoneen tiedostot salakirjoittavasta CryptoWallhaittaohjelman komentopalvelinliikenteestä on myös noin 25 havaintoa maaliskuussa, toukokuussa ja kesäkuussa. Toimialakatsaus 2/2015 26
7 Postimarkkinoiden kehitys Palvelujen digitalisoituminen ja kuluttajakäyttäytymisen muutokset ovat vaikuttaneet kirjepostin ja pakettien volyymeihin jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien ja muutosvauhti on kiihtynyt entisestään 2010- luvulla. 7.1 Kirjelähetysten määrä laski viime vuonna peräti 10 prosenttia Osoitteellisia kirjeitä lähetettiin Suomessa viime vuonna noin 900 miljoonaa ja määrä pienentyi edelliseen vuoteen verrattuna peräti 10 prosenttia. Kirjelähetysten määrän voimakkaampi laskuvaihe alkoi vuonna 2009, jolloin vuosittainen volyymi pieneni noin 2 prosenttia. Siitä alkaen lasku on kiihtynyt vuosittain. Posti arvioi, että kehitys tulee jatkumaan samansuuntaisena ja kirjevolyymin määrä tulee puolittumaan viidessä vuodessa. Kansainvälisesti vertaillen kirjepostin volyymit ovat kääntyneet laskuun Suomessa muita Pohjoismaita myöhemmin. Tämä selittyy pitkälti hitaammalla siirtymällä sähköiseen laskutukseen, sillä yritysten lähettämät laskut ovat perinteisesti olleet kirjelajeittain tarkasteltuna suurin yksittäinen kirjelähetysten ryhmä. Postin teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kuitenkin omaksuneet hyvin sähköisen laskun ja ovat aiempaa valmiimpia luopumaan paperisista laskuista. Muutaman viime vuoden aikana muutosvauhti onkin nopeutunut muun muassa sen seurauksena, että yhä useampi yritys on alkanut veloittaa erikseen paperilaskusta. Laskutuksen sähköistymisen läpimurto tapahtui Suomessa vuonna 2013, jolloin joka toinen kuluttajalasku vastaanotettiin sähköisesti. Postin helmikuussa 2015 julkistaman tutkimuksen mukaan kuluttajalaskuista 34 prosenttia vastaanotettiin verkkopankkiin tai Netpostiin. Noin 15 prosenttia kuluttajalaskuista vastaanotettiin sähköpostiin. Yritysten välillä sähköinen laskutus on vielä yleisempää. Verkkolaskun suosiota kasvattaa sen edullisuus, nopeus ja toimitusvarmuus. Postin ennusteen mukaan vuonna 2020 sähköisten kuluttajalaskujen osuus olisi jo 75 prosenttia kaikista laskuista. Perinteinen kirje pitää edelleen pintansa kuluttajien keskuudessa Kuluttajien toisilleen lähettämien kirjeiden osuus koko kirjevolyymista on varsin vähäinen ja kuluttajien lähettämät kirjeet edustavat noin kymmenesosaa kaikista kirjeistä. Ehkä hieman yllättäen tässä kirjeluokassa volyymien vuosilasku on ollut vähäisempää verrattuna kaikkien kirjeiden kokonaisvolyymien kehitykseen. Esimerkiksi erilaisten tapahtumien muistaminen postitse, kuten joulukorttien lähettäminen, on edelleen pitänyt suhteellisen hyvin pintansa. Vaikka kuluttajat ovat samaan aikaan ottaneet entistä enemmän käyttöön erilaisia sähköisiä viestintäsovelluksia, eivät nämä ole korvanneet täysimääräisesti perinteistä kirjettä. Kaikista kirjeistä noin puolet on osoitteellista suoramarkkinointia tai muuta yritysten ja julkisyhteisöjen lähettämää viestintää. Sähköiset palvelut vaikuttavat myös tähän kirjeryhmään tarjoten monessa tapauksessa nopeamman, kustannustehokkaamman ja tarkasti juuri toivotun kohderyhmän tavoittavan viestinvälityksen kanavan. Osoitteelliset mainoskirjeet ovat kuitenkin säilyttäneet viime vuoteen asti asemansa melko hyvin ja poikkeavat siten muusta yritysten lähettämästä kirjepostista. Vuonna 2014 Kuvio 20 Lähetettyjen kirjeiden määrä 2009 2014 Toimialakatsaus 2/2015 27
tapahtui notkahdus myös tässä segmentissä. Tähän on saattanut osaltaan vaikuttaa pitkittynyt talouden taantuma yhdessä entistä monipuolisempien ja yhä useamman yrityksen ulottuvilla olevien sähköisten markkinointikanavien kanssa. Kuluva vuosi tulee osaltaan näyttämään, onko kyseessä tilapäinen poikkeama vai laskeva kehitystrendi. Muissa Pohjoismaissa osoitteettoman jakelun määrä kääntyi laskuun jo joitakin vuosia sitten. 7.2 Kasvava verkkokauppa lisää lähetettyjen pakettien määrää Pakettien kokonaisvolyymin kehittymiseen vaikuttaa merkittävästi kaksi tekijää; verkkokaupan suosion kasvu ja yleinen taloudellinen tilanne. Kappalemääräisessä volyymissa tapahtui merkittävä pudotus vuoden 2008 talouskriisin myötä ja vuodesta 2009 pakettilähetysten määrä on ollut kasvussa. Vuonna 2014 pakettilähetysten viime vuosina nopeana jatkunut kasvu hieman tasaantui ja kappalemääräinen kokonaisvolyymi kasvoi reilut 2 prosenttia. Viime vuonna Suomessa lähetettiin lähes 60 miljoonaa pakettia. toisilleen lähettämien pakettien määrää. Kuluttaja-asiakkaiden kasvava merkitys pakettikuljetusalan yrityksille näkyy palvelujen jatkuvana kehittämisenä muun muassa uusien pakettiautomaattien muodossa. Pakettimarkkinoiden volyymin arvioiminen on hankalaa, koska alalla on runsaasti toimijoita ja siten myös erilaisia käytäntöjä volyymien kirjaamisessa, paketti saattaa kirjautua yksilönä tai olla osa isompaa kuljetusyksikköä. Pakettien kokonaismäärien arviointi perustuu Viestintäviraston suurimmille toimijoille lähettämään kyselyyn, johon vastasi kaikkiaan kuusi pakettien jakelua suorittavaa yritystä. Vastaajajoukko edustaa merkittävää otosta suurimmista toimijoista, joten sen perusteella kokonaismarkkinoiden kokoa pystytään arvioimaan ja suhteuttamaan näin saatuja lukuja muista lähteistä kerättyihin tietoihin. Kasvun hidastumiseen erityisesti yritysasiakkaiden osalta lienee osaltaan vaikuttanut talouden taantuma, kun yleinen toimeliaisuus on vähentynyt. Tilannetta on paikannut kuluttajien edelleen kasvava ja monipuolistuva kaupankäynti internetissä. Erilaiset kuluttajien väliset sähköiset kauppapaikat lisäävät valtavasti potentiaalisten asiakkaiden määrää ja siten myös kuluttajien Kuvio 21 Lähetettyjen pakettien määrä 2009 2014 Toimialakatsaus 2/2015 28