Toimialakatsaus 2013 Toimialakatsaus

Transkriptio

1 Toimialakatsaus

2 2 Toimialakatsaus 2013

3 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO Esipuhe Kansainvälinen taajuussuunnittelu Radioluvat ja tutkinnot Keskeisiä kysymyksiä asiakkaiden näkökulmasta VIESTINTÄVERKKOJEN TOIMINTA TIEDONSIIRTO- JA PUHELINPALVELUT Liittymämäärät Yleisen viestintäverkon häiriöt Radiohäiriöt ja radiolaitteiden markkinavalvonta Markkinaosuudet Tiedonsiirtopalvelut Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnoittelu Laajakaista hanke Nopean laajakaistan saatavuus Yleispalvelu Fi-verkkotunnukset Puhelinpalvelut Matkapuhelinpalvelujen hinnoittelu Matkapuhelinpalvelujen käyttö ulkomailla TIETOTURVA Yleisen tietoturvallisuuden taso Kyberturvallisuuskeskus Tietoturvauhat Palvelunestohyökkäykset ja kohdistetut haittaohjelmat Automaatiojärjestelmien tietoturvauhat Tietomurrot ja haittaohjelmahavainnot Kodin verkkolaitteiden ja älypuhelimien tietoturva Kiristyshaittaohjelmat TELEVISIOPALVELUT Maanpäälliset televisiolähetykset Kaapelitelevisio ja uudet vastaanottotavat Teräväpiirtotelevisio POSTIPALVELUT Postilähetysten määrä Kirjeen kulkunopeus Postitoimipisteet RADIOTAAJUUKSIEN KÄYTTÖ KUVIOT FM- ääniradiotoiminta Yleisradion ja kaupallisten radioverkkojen taajuudet Lyhytaikainen ja pienimuotoinen radiotoiminta Lyhytaikaiset tapahtumat Taajuushuutokauppa, television teknologiasiirtymä ja taajuuksien käytön muutokset Television taajuusresurssit Langattomat mikrofonit Radiolinkit ja kognitiivinen radio

4 Johdanto 1.1 Esipuhe VIESTINTÄVIRASTON tavoitteena on varmistaa, että viestintä on varmaa ja vaivatonta kaikille Suomessa. Tätä tavoitetta virasto toteuttaa sähköisen viestinnän ja postimarkkinoiden valvonta- ja sääntelyviranomaisena sekä osaltaan toimillaan edistämällä markkinoiden toimivuutta. Viestintäviraston tietoturvatehtävät laajenivat vuoden 2014 alussa, kun virastoon perustettiin Suomen kyberturvallisuusstrategian mukaisesti Kyberturvallisuuskeskus. Viestintävirasto edistää viestintämarkkinoiden toimivuutta lisäämällä markkinoiden läpinäkyvyyttä. Tätä palvelee nyt julkaistava viestintämarkkinoiden toimialakatsaus, joka kattaa viraston kaikki toiminnan osaalueet: puhelin-, laajakaista- ja televisiopalvelut, taajuuksien käytön, kyberturvallisuuden, viestintäverkkojen toiminnan ja postipalvelut. Markkinoiden läpinäkyvyyttä lisäsi myös marraskuussa 2013 viraston wwwsivuille tuotu MONITORi-palvelu, jossa ensi vaiheessa julkaistaan viestintäverkkojen vika- ja häiriötilanteita. Palvelua kehitetään ja sen on tarkoitus laajentua tämän vuoden lopulla sisältämään myös saatavuus- ja laatutietoja. Suomen sähköisen viestinnän markkinat ovat monella mittarilla mitattuna edistykselliset. Keskeisiä piirteitä ovat matkaviestinverkon palveluiden ja erityisesti dataliittymien laajamittainen käyttö ja samalla kiinteän verkon puhelinliittymien ja puheluiden nopea väheneminen. Myös taajuusasioissa olimme viime vuonna eturintamassa, sillä Suomi teki Euroopan maista ensimmäisenä päätöksen 700 MHz:n alueen siirtämisestä televisiotoiminnasta mobiililaajakaistan käyttöön. Niin ikään tietoturva-asioissa olemme mallimaa, sillä useissa vertailuissa sijoituimme tietoturvassa kärkijoukkoon. Tämä Viestintäviraston vuotuinen katsaus perustuu viraston säännöllisesti keräämiin toimiala- ja valvontatietoihin. Se antaa laajan monipuolisen kuvan toimialan kehittymisestä. Toivon teille kiinnostavia lukuhetkiä näiden mielenkiintoisten faktojen ja analyysien parissa. Asta Sihvonen-Punkka Pääjohtaja 4

5 1.2 Keskeisiä kysymyksiä asiakkaiden näkökulmasta VIESTINTÄVIRASTOON tulevat asiakasyhteydenotot avaavat yhden perspektiivin viraston toimialan keskeisiin kysymyksiin ja muutoksiin erityisesti viestintäpalvelujen käyttäjien kannalta. Yhteydenotoissa korostuvat varsinkin asiakkaiden kokemat ongelmakohdat ja tietyt viraston tehtävät. Ymmärtääkseen toimialan positiivista kehitystä tulee trendejä hakea muista tilastoista. Suurin osa kaikista vuoden 2013 aikana Viestintävirastoon tulleista asiakasyhteydenotoista koski vuoden 2012 lopussa päättynyttä televisiomaksuvelvollisuutta. Viestintävirastossa käsiteltiin vuoden 2013 aikana yhteensä yli asiakasyhteydenottoa, joista arviolta liittyi tv-maksuihin ja maksujen palautukseen. Muita televisioon ja radioon liittyviä asiakasyhteydenottoja tuli Viestintävirastoon vuoden aikana hieman yli 700 kappaletta. Asiakasyhteydentotot ja tiedustelut liittyivät suurimmaksi osin televisio-ohjelmien sponsorointiin ja mainontaan. Yhteydenottojen taustalla oli muun muassa Viestintäviraston antama päätös YLEn esittämästä Lottoarvonnasta, jota Veikkaus sponsoroi. Viestintävirastossa käsiteltiin vuonna 2013 yhteensä noin verkkotunnuksia koskevaa yhteydenottoa. Tietoturvaan liittyviä asiakasyhteydenottoja puolestaan käsiteltiin vuoden aikana yli 4500 kappaletta. Näitä koskevia moninaisia ongelmia on avattu edelleen tämän katsauksen tietoturvauhkia käsittelevissä luvuissa. Puhelin- ja laajakaistapalveluja koskevia asiakasyhteydenottoja käsiteltiin kappaletta. Asiakasyhteydenotoissa toistuivat usein matkapuhelinverkon liittymien saatavuuteen ja kuuluvuuteen liittyvät kysymykset. Viestintävirasto sai edelleen myös varsin runsaasti yhteydenottoja, joissa oli kysymys kiinteän puhelin- ja laajakaistaverkon purkamisesta. Merkittävän puhelinpalveluihin liittyvän yhteydenottojen ryhmän muodostivat edelleen maksullisiin palvelutekstiviesteihin liittyvät kysymykset. Palvelujen teknisiin ratkaisuihin liittyvissä asiakasyhteydenotoissa nousivat esiin kiinteistöjen sisäverkkoja koskevat aiheet. Osaltaan yhteydenottojen määrään on todennäköisesti vaikuttanut Viestintäviraston teknisen sääntelyn uudistuminen ja siihen liittyvä tiedottaminen. Radiotaajuuksiin liittyviä asiakasyhteydenottoja käsiteltiin vuoden aikana runsaat kappaletta. Suurin osa yhteydenotoista koski erilaisia radiolupa-asioita. Myös pätevyystutkinnot ja todistukset sekä radiohäiriöt ja television vastaanotto-ongelmat olivat usein yhteydenottojen aiheena. Etenkin vuoden loppupuolella käsiteltiin lukuisia yhteydenottoja, jotka liittyivät radiomikrofoneille käytettäviin taajuuksiin ja 800 MHz:n luvanvaraisen taajuusalueen radiomikrofonikäytön päättymiseen. Radiomikrofoneja koskevien kysymysten ratkomiseksi asiakkaille on julkaistu verkkopalvelussa ohjeistusta sekä uusi mikrofonitaajuuksien hakupalvelu. Postitoimipisteiden lakkauttamista koskevat kysymykset näkyivät myös Viestintävirastoon tulleissa asiakasyhteydenotoissa. Postipalveluihin liittyviä asiakasyhteydenottoja tuli vuoden 2013 aikana hieman yli 300 kappaletta. 5

6 2 TIEDONSIIRTO- JA PUHELINPALVELUT Tiedonsiirto- ja puhelinpalvelut kehittyivät vuonna 2013 monessa suhteessa aiempien vuosien kehityssuuntien mukaisesti. Voimakkain kasvu liittyi matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluihin. Kiinteässä verkossa kehitys taas ilmeni ennen kaikkea kasvaneina tiedonsiirtonopeuksina. Sen sijaan perinteisten puhepalvelujen käyttö supistui rajusti kiinteässä verkossa ja jopa matkaviestinverkon osalta oli nähtävissä merkkejä kasvun pysähtymisestä.

7 2.1 Liittymämäärät Matkaviestinverkon liittymämäärän kasvu hyytyi vuoden 2013 aikana. Liittymiä oli vuoden 2013 lopussa noin 9,3 miljoonaa, mikä oli saman verran kuin vuonna Luku sisältää kaikki matkaviestinverkon liittymät, mukaan lukien tiedonsiirtopalveluihin käytetyt liittymät, joihin ei kuulu lainkaan puhe- ja viestipalveluja. Kokonaisliittymämäärän voimakkaan kasvun huomioiden on merkille pantavaa, että matkaviestinverkon kotitalousja yritysliittymien osuudet ovat pysyneet hyvin vakaina. Matkaviestinverkon liittymistä kotitalouksien käytössä oli noin 75 prosenttia. Yritysliittymien osuus taas on pysytellyt viime vuosina noin 25 prosentissa ja pitkälläkin aikavälillä tarkasteltuna prosentissa. (Kuvio 1) Kuvio 1. Matkaviestinverkon liittymämäärät Tuhatta liittymää / /2006 6/ /2007 6/ /2008 6/ /2009 6/ /2010 6/ /2011 6/ /2012 6/ /2013 Kotitalouksien liittymät Yritysten liittymät PIENI osa matkaviestinverkon liittymistä on tuotteistettu kiinteitä puhelinliittymiä muistuttaviksi. Liittymissä on kiinteän verkon puhelinnumero ja mahdollisesti myös kiinteän liittymän kaltainen hinnoittelu tai palveluvalikoima. Tällaisia liittymiä oli vuoden 2013 lopussa runsaat kappaletta. Kiinteän verkon puhelinliittymiä oli vuoden 2013 lopussa noin , mikä oli noin 16 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Liittymistä noin 52 prosenttia oli yritysten käytössä, joten yritysliittymien osuus kiinteän verkon puhelinliittymistä on selvästi suurempi kuin matkaviestinverkon liittymistä. Kiinteän verkon puhelinliittymien määrä on supistunut tasaisesti jo pitkään. Vuoteen 2007 verrattuna määrä on pudonnut melko tarkkaan miljoonalla liittymällä. Kiinteän verkon laajakaistaliittymiä puolestaan oli vuoden 2013 lopussa noin 1,7 miljoonaa. Liittymien määrä on pysynyt suhteellisen vakaana viime vuosina. Liittymämäärän voimakas kasvu taittui vuonna 2008, jonka jälkeen hienoista laskua kesti aina vuoden 2010 ensimmäiselle vuosipuoliskolle asti. Tämän jälkeen määrä on jälleen hieman kasvanut. Todennäköisesti kiinteän verkon laajakaistaliittymien kokonaismäärässä ei tapahdu lähitulevaisuudessa suuria muutoksia. Merkittävimmät muutokset ovat jatkossakin odotettavissa liittymätekniikoissa ja yhteysnopeuksissa. 7

8 Liittymien määrän suhteellista kehitystä voi verrata havainnollisesti liittymämääräindekseillä, joissa vuoden 2008 liittymämäärä saa arvon 100. Liittymämääräindeksien mukaan vuosina suhteellisesti suurin muutos on tapahtunut matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymissä. Rajoittamattomien tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut erittäin voimakkaasti, noin seitsemänkertaiseksi vuoden 2008 tasosta. Myös matkaviestinverkon kokonaisliittymämäärä on kasvanut merkittävästi, noin 35 prosenttia. Samaan aikaan kiinteän verkon puhelinliittymien määrä on supistunut yli 55 prosentilla. Kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrässä ei puolestaan ole juuri tapahtunut muutoksia. Vuonna 2013 jokaista suomalaista kohden oli 1,71 matkaviestinverkon liittymää, 0,31 kiinteän verkon laajakaistaliittymää ja 0,14 kiinteän verkon puhelinliittymää. (Kuvio 2) KUVIO 2: Tiedonsiirto- ja puhelinliittymien suhteelliset lukumäärät Suhteellinen liittymäärä, 2008 = Matkaviestinverkon tiedonsiirto- ja puheliittymät Matkaviestinverkon rajoittamattomat tiedonsiirtoliittymät Kiinteän verkon laajakaistaliittymät Kiinteän verkon puhelinliittymät 8

9 2.2 Markkinaosuudet Matkaviestinverkossa markkinaosuuksia on syytä tarkastella matkaviestinverkon kokonaisliittymämäärän perusteella, koska puhelin- ja tiedonsiirtopalveluihin käytetään usein samaa liittymää. Matkaviestinverkossa kolme suurinta toimijaa ovat matkaviestinverkkooperaattorit Elisa Oyj, TeliaSonera Finland Oyj sekä DNA Oy. Niiden yhteenlaskettu osuus liittymämarkkinoista oli vuoden 2013 lopussa 99 prosenttia. Elisan markkinaosuus oli 40 prosenttia, TeliaSoneran 35 prosenttia ja DNA:n 24 prosenttia. Edellisvuoteen verrattuna TeliaSoneran markkinaosuus kasvoi prosenttiyksikön, DNA:n laski prosenttiyksikön ja Elisan pysyi ennallaan. Pitkän aikavälin tarkastelussa Elisan ja vielä selvemmin DNA:n markkinaosuudet ovat kasvaneet ja TeliaSoneran markkinaosuus on vastaavasti laskenut. Kaiken kaikkiaan liittymämäärien nopea kasvu on kuitenkin jakautunut melko tasaisesti markkinatoimijoiden kesken. (Kuvio 3) KUVIO 3: Matkaviestinverkon liittymämääriin perustuvat markkinaosuudet % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 6/ /2006 6/ /2007 6/ /2008 6/ /2009 6/ /2010 6/ /2011 6/ /2012 6/ /2013 TeliaSonera Elisa DNA Muut Kiinteässä verkossa tarjottavat laajakaista- ja puhelinpalvelut myydään yleensä erikseen omina liittyminään. Nämä liittymämäärät ovat kehittyneet hyvin erisuuntaisesti. Puhelinliittymien vähentyessä voimakkaasti kiinteiden laajakaistaliittymien määrä on pysynyt melko vakaana. Näistä syistä markkinaosuuksia on kiinteän verkon osalta syytä tarkastella palveluittain. Kiinteän verkon puhelin- ja laajakaistapalveluiden markkinoilla on Suomessa suhteellisen suuri joukko yrityksiä. Markkinaosuuksia laskettaessa on huomioitu samaan konserniin kuuluvien teleyritysten liittymämäärät. Kolme suurinta yksittäistä toimijaa ovat Elisa, Telia- Sonera ja DNA. Lisäksi Finnet-ryhmän yritykset ovat yhteenlaskettuna muodostaneet merkittävän toimijan. Vuoden 2013 lopussa kiinteän verkon laajakaistaliittymämarkkinoilla Elisa nousi markkinajohtajaksi 34 prosentin markkinaosuudella. TeliaSoneran markkinaosuus oli 32 prosenttia ja DNA:n 19 prosenttia. Finnetyritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli 12 prosenttia ja muiden teleyritysten 4 prosenttia. Edellisvuoteen verrattuna Elisan markkinaosuus kasvoi noin 3 ja Telia- Soneran noin 2 prosenttiyksikköä. Finnet-liiton markkinaosuus laski noin 4 prosenttiyksikköä ja DNA:n pysyi ennallaan. Markkinaosuuksien muutoksia selittää osaltaan yrityskauppa, jossa Elisa osti entiset Finnet-liiton yritykset KYMP Oy:n, PPO Yhtiöt Oy:n ja Telekarelia Oy:n. 9

10 Pitkällä aikavälillä markkinaosuuksissa tapahtuneet merkittävät ja nopeat muutokset liittyvät yritysjärjestelyihin. Finnet-ryhmän yrityksistä kootun DNA:n markkinoille tulo vuonna 2007 näkyy Finnet-ryhmän markkinaosuuden pudotuksena. Welho Oy:n sulautuminen DNA:han vuonna 2010 puolestaan kasvatti DNA:n markkinaosuutta. Huomattavin suoranaisesti yritysjärjestelyistä riippumaton kehitys on ollut Elisan markkinaosuuden lasku noin kuudella prosenttiyksiköllä vuosien aikana. Tulevaisuudessa kiinteiden laajakaistaliittymien markkinaosuuksissa voi tapahtua suuriakin muutoksia johtuen siirtymisestä metallijohdinyhteyksillä toteutetuista verkoista valokuituverkkoihin. Jatkossa kiinteän verkon laajakaistayhteyksien markkinaosuutta voivat kasvattaa erityisesti ne teleyritykset, jotka ovat ensimmäisten joukossa aloittaneet investoinnit uusiin laajakaistatekniikoihin. Todennäköisesti markkinaosuuksien muutokset eivät kuitenkaan ole kovin nopeita, vaan näkyvät useamman vuoden aikana. (Kuvio 4) KUVIO 4: Kiinteän verkon laajakaistaliittymämääriin perustuvat markkinaosuudet % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 6/ /2006 6/ /2007 6/ /2008 6/ /2009 6/ /2010 6/ /2011 6/ /2012 6/ /2013 TeliaSonera Elisa DNA Finnet Muut 10

11 Vuoden 2003 lopussa kiinteän verkon puhelinliittymien markkinoilla Elisan markkinaosuus oli 40 prosenttia, TeliaSoneran 22 prosenttia ja Finnet-ryhmän 20 prosenttia. Elisan markkinaosuus kasvoi edellisvuodesta noin 5 prosenttiyksikköä ja Finnet-ryhmän laski noin 4 prosenttiyksikköä. Elisan yrityskaupat selittävät osaltaan markkinaosuuksien muutoksia myös näillä markkinoilla. Pitkällä aikavälillä markkinoiden suurin muutos on tapahtunut vuonna 2007, jolloin DNA irtautui Finnetryhmästä. Tämän jälkeen Elisa erottautui selvästi suurimmaksi kiinteän puhelinverkon toimijaksi. Markkinaosuuksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kiinteän verkon puhelinliittymämarkkinoiden hiipuminen: liittymien määrä on tarkastelujaksolla pudonnut reilusti alle puoleen. (Kuvio 5) KUVIO 5: Kiinteän verkon puhelinliittymämääriin perustuvat markkinaosuudet % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 6/ /2006 6/ /2007 6/ /2008 6/ /2009 6/ /2010 6/ /2011 6/ /2012 6/ /2013 TeliaSonera Elisa DNA Finnet Muut 2.3 Tiedonsiirtopalvelut Matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen käyttö on kasvanut viime vuosina merkittävästi sekä tiedonsiirtoon käytettävien liittymien että niissä käytetyn tiedonsiirron määrällä mitattuna. Vuoden 2013 lopussa yli 6,1 miljoonasta matkaviestinverkon liittymästä käytettiin kuukausimaksullista tiedonsiirtopalvelua ja tämän lisäksi alle liittymästä muulla perusteella laskutettavaa tiedonsiirtopalvelua. Muut laskutustavat voivat olla esimerkiksi tiedonsiirtomäärään perustuvia. Vuoteen 2012 verrattuna kuukausimaksullisten tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut lähes kolmanneksen, kun muilla perustein laskutettavien tiedonsiirtopalveluiden määrä on laskenut yli 40 prosenttia. Vuoden 2013 aikana osa operaattoreista liitti kaikkiin matkaviestinliittymiin kuukausimaksullisen datapaketin, mikä osaltaan näkyy tiedonsiirtoliittymien määrien kehityksessä. Vaikuttaa siltä, että sekä liittymien käyttö että liittymien tuotteistusmallit ovat kehittymässä suuntaan, jossa lähes jokaiseen matkaviestinverkon liittymään sisältyy jonkinlainen tiedonsiirtopalvelu. Koska vuoden 2013 lopussa matkaviestinverkon liittymiä oli kaikkiaan noin 9,3 miljoonaa kappaletta, kuukausimaksullinen tiedonsiirtosopimus oli siis noin 66 prosen- 11

12 tissa liittymistä, ja kaikkiaan 72 prosentissa liittymistä maksettiin tiedonsiirtopalveluiden käytöstä. Jälkimmäinen osuus on kasvanut nopeasti: vuonna 2011 se oli 52 prosenttia ja vuonna 2007 noin 17 prosenttia. Kuukausimaksulliset tiedonsiirtoliittymät voidaan jakaa rajoittamattomiin ja rajoitettuihin liittymiin sen mukaan, kuuluuko kuukausimaksuun rajoittamaton tiedonsiirto vai onko tiedonsiirrossa jonkinlainen katto, jonka jälkeen tiedonsiirto voi sopimuksesta riippuen hidastua tai muuttua maksulliseksi. Kuukausimaksullisista tiedonsiirtoliittymistä noin 55 prosenttia oli rajoittamattomia vuoden 2013 lopussa. Rajoittamattomien tiedonsiirtoliittymien osuus kaikista kuukausimaksullisista tiedonsiirtoliittymistä oli vuoden 2013 lopussa suunnilleen samalla tasolla kuin vuoden 2011 lopussa. Vuonna 2012 osuus laski alle 50 prosentin, mutta nyt rajoittamattomien liittymien määrä kasvaa jälleen rajoitettuja nopeammin (Kuvio 6) KUVIO 6: Matkaviestinverkon liittymät tiedonsiirtosopimuksen mukaan % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 6/ /2011 6/ /2012 6/ /2013 Ei tiedonsiirtosopimusta Muunlaiset tiedonsiirtosopimukset Kk-maksullinen rajoitettu tiedonsiirto Kk-maksullinen rajoitukseton tiedonsiirto Mobiilitiedonsiirtoliittymien määrä on siis kehittynyt voimakkaasti ja niiden käyttö on matkaviestin verkoissa siirretyn tiedon määrällä mitattuna kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Vuoden 2013 aikana tietoa siirrettiin noin teratavun edestä. Luku sisältää sekä lähetetyn että vastaanotetun mobiilidatan. Määrä yli kaksinkertaistui vuoden aikana ja vuoteen 2007 verrattuna se on 365-kertaistunut. Vaikka kasvu on hidastunut kuuden vuoden takaisesta, se on viime vuosinakin ollut eksponentiaalista ja suhteellinen vuosittainen kasvuvauhti on ollut noin 1,5-2-kertainen. Vuonna 2013 mobiilidataa siirrettiin keskimäärin 96 megatavua suomalaista kohti päivässä. (Kuvio 7) 12

13 KUVIO 7: Matkaviestinverkossa siirretyn tietomäärän kehittyminen Teratavua / /2008 6/ /2009 6/ /2010 6/ /2011 6/ /2012 6/ /2013 Kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrä on pysynyt melko vakaana jo useiden vuosien ajan. Vuoden 2013 lopussa liittymiä oli noin 2 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eri tekniikoilla toteutetuista kiinteän verkon laajakaistaliittymistä vuonna 2013 absoluuttisesti eniten lisääntyivät Ethernet-liittymät noin liittymällä sekä kaapelimodeemiliittymät noin liittymällä. Valokuituverkkoihin tehdyt investoinnit näkyvät kasvuna paitsi niin sanottujen FTTH-liittymien (Fiber to the Home, kotiin tuotu valokuitutilaajayhteys) määrissä, myös muiden valokuituverkkoa hyödyntävien liittymien kuten Ethernet-liittymien määrissä. Kyseessä olevilla tekniikoilla toteutettujen liittymien määrät kasvavat todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Vaikka DSL-tekniikalla (Digital Subscriber Line, puhelinverkon metallijohtimilla toteutettu laajakaistaliittymä) toteutettujen liittymien osuus on edelleen laskussa, kiinteän verkon laajakaistaliittymistä noin 61 prosenttia oli vuoden 2013 lopussa yhä toteutettu DSL-tekniikalla. Kaapelimodeemiliittymiä oli noin 19 prosenttia ja Ethernet-liittymiä noin 17 prosenttia kaikista liittymistä. (Kuvio 8) KUVIO 8: Kiinteän verkon laajakaistaliittymämäärät tekniikoittain Tuhatta liittymää 12/ / / / / / /2013 xdsl Ethernet Kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät * Kaapelimodeemi Langaton laajakaista FTTH Muu *Kiinteistöjen ja taloyhtiöiden määrä. Vuoteen 2010 saakka sis. lisäksi mm. Ethernet-liittymät. Loppukäyttäjät ovat johdonmukaisesti siirtyneet käyttämään yhä nopeampia kiinteän verkon laajakaistaliittymiä. Vuoden 2013 lopussa kaksi kolmesta liittymästä oli nopeudeltaan 10 Mbit/s tai enemmän, ja noin joka kuudes liittymä oli vähintään satamegainen. Nopeudeltaan yli 10 Mbit/s liittymien osuus kaikista liittymistä on kasvanut edelleen, mutta hitaammin kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä nopein kasvu nähdään vähintään 100 Mbit/s liittymissä. Hitaimpia, nopeudeltaan alle 2 Mbit/s liittymiä oli enää noin 4 prosenttia kaikista liittymistä. 13

14 2.3.1 Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnoittelu Kiinteiden laajakaistaliittymien hinnat laskivat koko maassa noin 5 prosenttia vuonna Huomattavin hinnanlasku, lähes 9 prosenttia, oli nähtävissä nopeissa 100-megan liittymissä. Tämä lienee seurausta nopeiden laajakaistayhteyksien tarjonnan kasvusta ja liittymien yleistymisestä. Sen sijaan yhteysnopeudeltaan yhden megabitin liittymien tarjonnassa oli havaittavissa hienoista hintojen nousua. Suurimmat alueelliset hintaerot muodostuivat pääkaupunkiseudun ja muun Manner- Suomen välille tiedonsiirtonopeudesta riippumatta. Pääkaupunkiseudulla hinnat ovat keskimäärin 18 prosenttia edullisempia kuin muualla Suomessa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella suurissa kaupungeissa laajakaistaliittymät olivat keskimäärin vajaat 4 prosenttia edullisempia kuin muissa kunnissa. (Kuvio 9) KUVIO 9: Kiinteiden laajakaistaliittymien hintakehitys nopeusluokittain Mbit/s 2 Mbit/s 8 Mbit/s 24 Mbit/s 100 Mbit/s Viestintävirasto antoi joulukuussa 2012 huomattavan markkinavoiman päätöksiä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinalla (markkina 4). Päätökset tulivat voimaan , minkä jälkeen kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoite koski enää kahdeksaa markkinan kannalta merkittävintä HMV-yritystä. Muita HMV-yrityksiä jäi koskemaan ainoastaan syrjimättömän hinnoittelun velvoite. HMV-päätöksillä asetettiin ensimmäistä kertaa kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoite myös valokuitutilaajayhteyksille sekä velvoite noudattaa Viestintäviraston asettamaa tilaajayhteyksien kuukausivuokran ja kytkentämaksun enimmäishintaa. Varsinaiset enimmäishinnat Viestintävirasto määrittää erillisellä päätöksellä. Viestintävirasto jatkoi vuonna 2013 uuden kustannussuuntautuneen hinnoittelun arviointiin ja enimmäishinnan asettamiseen liittyvän menetelmän kehittämistä tilaajayhteysmarkkinoille. Viestintäviraston tavoitteena oli määrittää uuden menetelmän avulla yrityskohtaiset enimmäishinnat tilaajayhteyksien kuukausivuokralle ja kytkentämaksulle vuoden 2013 loppuun mennessä. Viestintävirasto joutui kuitenkin lykkäämään enimmäishintapäätösten antamista useilla kuukausilla kevääseen 2014, koska teleyritykset eivät toimittaneet Viestintäviraston tarvitsemia tietoja pyydetyssä aikataulussa. Lisäksi toimitetut tiedot olivat osin puutteellisia ja epäluotettavia. Metallijohtimisen tilaajayhteyden kuukausivuokran mediaani nousi vuoden 2012 lokakuusta vuoden 2013 lokakuuhun 4 prosenttia ja oli vuoden 2013 lokakuussa 12,40 euroa/kk. Vastaavana aikana kytkentämaksun mediaani nousi yhden prosentin 100,20 euroon. Valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran mediaani laski vastaavana aikana 15 prosentilla 233,50 euroon/kk, 14

15 ja kytkentämaksun mediaani laski 44 prosentilla 446,50 euroon. Metallijohtimisen tilaajayhteyden mediaanihintojen nousun selittää se, että useat suuret teleyritykset korottivat tilaajayhteyden kuukausivuokria prosenttia lähes samanaikaisesti muiden yhtiöiden kanssa heinä syyskuussa Viestintävirasto ilmaisi huolensa hinnankorotusten vaikutuksista teleyritysten väliseen kilpailuun ja sitä kautta loppuasiakkaiden laajakaistaliittymien hintoihin. Valokuitutilaajayhteyksien osalta Viestintävirasto havaitsi, että neljän teleyrityksen kuukausivuokrat tai kytkentämaksut olivat vielä voimaan tulleiden uusien HMV-velvoitteiden asettamisen jälkeenkin merkittävästi suuremmat kuin yritysten hinnoittelulaskelmissaan esittämät kustannukset. Viestintäviraston huomautettua asiasta yritykset muuttivat hinnoitteluaan vastaamaan hinnoittelulaskelmissaan esittämiään kustannuksia. Vuoden 2013 aikana näiden huomautuksen saaneiden teleyritysten valokuitutilaajayhteyksien kytkentämaksut alenivat prosenttia ja kuukausimaksut 9 37 prosenttia. Teleyritysten hinnankorotukset sekä kustannussuuntautuneen hinnoittelun havaitut puutteet vahvistavat entisestään tarvetta enimmäishintojen asettamiselle. Nykyinen, pääosin jälkikäteiseen valvontaan perustuva sääntely on tehotonta ja vie aikaa, koska Viestintävirasto joutuu kyseenalaistamaan teleyritysten asettamat hinnat tapauskohtaisesti. Yrityksillä ei ole halua tai syytä asettaa hintojaan oma-aloitteisesti lain edellyttämälle kohtuulliselle tasolle, eikä jälkikäteen todetusta kohtuuttomasta hinnoittelusta seuraa yrityksille sanktioita Laajakaista hanke Euroopan komission digitaalisessa agendassa on asetettu tavoitteeksi, että 30 Mbit/s -laajakaistaliittymät ovat kaikkien eurooppalaisten saatavilla vuoteen 2020 mennessä. Suomessa hallitus puolestaan asetti vuonna 2008 tavoitteeksi 100 Mbit/s -laajakaistan saatavuuden lähes kaikille suomalaisille vuoden 2015 loppuun mennessä. Vuoden 2014 alkuun mennessä Viestintävirasto on myöntänyt Laajakaista hankkeeseen osallistuneille yrityksille noin 25 miljoonaa euroa valtion tukea valokuituverkon rakentamiseen. Tukihakemuksia on vireillä yhteensä noin 45 miljoonan euron arvosta. Eniten tukea on myönnetty Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon maakuntiin. Suurimpia tuensaajayrityksiä ovat Kaisanet Oy (Kainuu ja Pohjois-Savo), Kairan Kuitu verkko-osuuskunta (Pohjois-Pohjanmaa) sekä TeliaSonera Finland Oy (Lappi, Keski-Suomi ja Kymenlaakso). Laajakaistahankkeessa mukana olevissa kunnissa valokuituverkon saatavuusalue on kasvanut hankkeen aikana arviolta noin kotitaloudella. Erityisesti harvaan asutuissa maaseutukunnissa laajakaistahanke on vaikuttanut merkittävästi nopean laajakaistan saatavuuteen. Suomalaisista noin 41 prosenttia asuu omakotitaloissa, 14 prosenttia rivitaloissa ja 45 prosenttia kerrostaloissa. Laajakaistahankkeen tukikelpoiset alueet ovat Suomen harvimmin asuttuja alueita, joissa asuu noin 5 prosenttia koko maan väestöstä. Näiden alueiden rakennuskanta muodostuu suurelta osin omakotitaloista, joten hankkeessa mukana olevissa kunnissa uuden valokuituverkon rakentamisen voidaan katsoa kohdistuvan pääosin omakotitaloalueille Nopean laajakaistan saatavuus Vuoden 2013 lopussa kiinteän verkon tekniikoilla toteutettuja, nopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s olevia laajakaistaliittymiä oli saatavilla noin 69 prosentilla suomalaisista kotitalouksista. Kasvua edellisvuodesta oli noin 5 prosenttia. Valokuituverkon avulla kotiin tai kiinteistöön toteutettu laajakaistaliittymä oli puolestaan käytettävissä noin 41 prosentilla, missä oli kasvua edellisvuodesta noin 11 prosenttia. Paras nopean kiinteän laajakaistaverkon saatavuus on Pohjanmaan maakunnassa, jossa yli kolmeen neljäsosaan vakituisista asunnoista on saatavilla nopea laajakaistayhteys. Myös matkaviestinverkon avulla toteutettujen mobiililaajakaistaliittymien saatavuus on parantunut koko Suomessa. Vuoden 2013 aikana 30-megaisten mobiililaajakaistojen saatavuus kasvoi 10 prosenttia tavoittaen vuoden lopussa 85 prosenttia Suomen väestöstä. Teleyritysten joukosta eniten valokuituverkkoa vuoden 2013 aikana rakensivat Elisa Oyj, TeliaSonera Finland Oyj, Anvia Oyj, Suupohjan Seutuverkko Oy ja Savon Kuituverkko Oy. Nämä viisi teleyritystä rakensivat vuonna 2013 valokuituverkkoa yhteensä noin uuden kotitalouden liittämiseksi nopean laajakaistan saatavuuden piiriin. 15

16 2.3.4 Yleispalvelu Viestintävirasto antoi vuoden 2013 aikana uusia yleispalveluun liittyviä päätöksiä, joilla nimettiin yleispalveluyrityksiä yhä laajemmalle alueelle Suomessa. Päätöksillä nimettiin yhteensä 10 teleyritystä yleispalvelun tarjontaan. Yleispalveluyritys nimettiin puhelinpalvelun tarjontaan 92 alueelle, laajakaistaliittymän tarjontaan 304 alueelle, puhe- ja kuulovammaisten tekstiviestipalvelujen tarjontaan 93 alueelle sekä kuulo- ja puhevammaisten symmetrisen internetyhteyden tarjontaan 304 alueelle. Yleispalvelun saatavuutta tarkasteltiin alueellisesti yhteensä 390 kunnan tai sen osan alueella. Teleyritysten uudet yleispalveluvelvoitteet parantavat muun muassa kuulo- ja puhevammaisten mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja. Kuulo- ja puhevammaisten tarvitsemat videopuhelu- ja etätulkkauspalvelut asettavat internetyhteydelle erityisiä vaatimuksia, sillä liittymän tulee mahdollistaa riittävän nopea kahdensuuntainen tiedonsiirto. Myös hätäpalvelujen käyttöön soveltuvat tekstiviestipalvelut ovat kuuloja puhevammaisille välttämättömiä Fi-verkkotunnukset Fi-verkkotunnusten määrä jatkoi tasaista kasvuaan ja vuoden 2013 aikana myönnettiin yli uutta fiverkkotunnusta, eli hieman enemmän kuin vuonna Voimassa olevien fi-verkkotunnusten määrä oli vuoden lopussa yli kappaletta. (Kuvio 10) KUVIO 10: Voimassa olevat fi-verkkotunnukset Kpl / / / / / / /2013 Vuosi 2013 oli muutenkin mielenkiintoinen fi-verkkotunnusten kannalta. Verkkotunnuksia hallinnoivan ja koordinoivan organisaation ICANNin (Internet Corporation of Assigned Names and Numbers) pitkäaikainen uusien tunnusten projekti (new gtld) huipentui, kun vuoden lopulla otettiin internetissä käyttöön ensimmäiset uudet tunnukset kaikkiaan noin 1400 haetusta tunnuksesta. Loput tunnukset tultaneen delegoimaan vuosien 2014 ja 2015 aikana. Suomalaisten hakemina joukossa ovat muun muassa.nokia,.kone,.helsinki,.promo,.city sekä kolme kiinankielistä tunnusta. ICANN globalisoi toimintaansa vuoden aikana perustamalla alueelliset toimistot Singaporeen ja Istanbuliin. Snowden-paljastukset toivat oman lisänsä muutoinkin aktiivisena käytyyn keskusteluun Internetin hallinnosta - erityisesti Internetin osoitteiston hallinnasta. Paineet myös IANA (Internet Assigned Numbers Authority)-toimintojen kansainvälistämiseksi kasvoivat merkittävästi. Tietoyhteiskuntakaaren valmistelu oli tiivistä koko vuoden ajan, myös fi-verkkotunnusten osalta. Mikäli eduskunta hyväksyy esityksen annetussa muodossa, tuo se merkittäviä muutoksia fi-verkkotunnustoimintaan muun muassa välittäjämallin ja haltijaan kohdistuvien rajoitusten poistumisen muodossa. Viestintävirasto onkin aloittanut mahdollisten tulevien muutosten valmistelun. 16

17 2.4 Puhelinpalvelut Matkaviestinverkosta soitettujen puheluminuuttien määrä laski vuonna 2013 jo toisena vuonna peräkkäin. Vuositason lasku oli sekä vuonna 2012 että vuonna 2013 pientä, alle prosentin luokkaa. Puolivuositasolla puheluminuuttien määrä laski vuoden 2012 toisella puoliskolla selvästi ja kasvoi vuoden 2013 molemmilla puoliskoilla hieman, mutta ei kuitenkaan noussut vuoden 2012 alkupuoliskon tasolle. Vuositason luvut siis kertovat pienestä laskusta, mutta puolivuositason luvut pienestä kasvusta. Vuosi 2013 oli ensimmäinen vuosi, kun lähetettyjen tekstiviestien määrä laski Suomessa. Laskua oli noin 7 prosenttia vuoden takaiseen määrään nähden. Puolivuositason tarkastelussa lasku alkoi itse asiassa jo vuoden 2012 jälkimmäisellä puoliskolla. Multimediaviestien määrä sen sijaan kasvoi edelleen, ja kasvu on myös nopeutunut vuoden takaisesta noin 20 prosentin vuosikasvusta yli 35 prosenttiin. Kiinteästä puhelinverkosta soitettujen puheluminuuttien määrä laski vuoden 2013 aikana noin 10 prosenttia. Lasku on jatkunut edelleen voimakkaana, mutta hidastunut aikaisempiin vuosiin verrattuna. (Kuvio 11) KUVIO 11: Puhelu- ja viestimäärät Miljoonaa kappaletta Matkapuheluminuutit Kiinteän verkon puheluminuutit Tekstiviestit Multimediaviestit Vuonna 2013 suomalaiset soittivat keskimäärin noin 8,6 puheluminuuttia päivässä, kun huomioidaan sekä kiinteän verkon että matkaviestinverkon puheluminuutit. Tekstiviestejä suomalaiset lähettivät keskimäärin 2,6 kappaletta ja multimediaviestejä keskimäärin 0,04 kappaletta päivässä. Kaiken kaikkiaan puhelu- ja viestipalveluiden käyttöä koskevissa tilastoissa näkyy todennäköisesti tiedonsiirtoyhteyksien kautta käytettävien palveluiden vaikutus. Kiinteän verkon puheluminuuttien määrä on pitkään vähentynyt samaa tahtia kun matkaviestinverkon puheluminuuttien määrä on kasvanut. Puheluminuutit ovat siis aiemmin siirtyneet kiinteästä puhelinverkosta matkaviestinverkkoon. Tässä tasapainossa on tapahtunut muutos, kun matkaviestinverkon puheluminuuttien määrä ei ole enää kasvanut kahden viime vuoden aikana. Käytännössä kokonaispuheluminuuteista osa on korvautunut muilla tavoin, todennäköisesti internetin kautta tarjottavilla palveluilla. Nettipalvelujen käyttö selittänee myös tekstiviestien määrän vähenemistä. Multimediaviestin määrän kasvu on tässä suhteessa poikkeuksellista, mutta sitä voi selittää ainakin entistä sujuvampi kuvien jakaminen älypuhelimien avulla. Telepalvelujen käytön vertailu vuoden 2008 käyttötasoon paljastaa hyvin palveluiden käytön toisistaan poikkeavan kehityksen. Vuoden 2008 käyttötasoa merkitään indeksiarvolla 100 ja suhteellista muutosta vuoden 2008 arvoon merkitään indeksin muutoksella. Puhe- ja viestipalveluita tarkastellessa MMSviestien määrä on kasvanut suhteellisesti eniten, vuoteen 2013 mennessä arvoon 240 eli lähes 2,5-kertaiseksi vuoteen 2008 verrattuna. Tekstiviestien määrän suhteellinen kasvu oli pitkään vain hieman MMS-viestien määrän kasvua hitaampaa, mutta vuoden 2012 jälkeen määrä kääntyi selvään laskuun. Puheluminuuttien suhteellisessa kehityksessä nähdään kokonaispuheluminuuttien hienoinen lasku ja kiinteän verkon puheluminuuttien indeksiarvon putoaminen arvoon 40 viiden vuoden aikana. Vaikka viesti- ja puheluminuuttimäärien muutokset ovat erisuuntaisia ja osin suhteellisen paljonkin toisis- 17

18 taan poikkeavia, on matkaviestinverkossa siirretyn datan määrän kasvu näihin verrattuna aivan omaa luokkaansa. Samalla periaatteella indeksoituna siirretyn datan määrän indeksiarvoksi saadaan lähes 4000 vuonna (Kuvio 12) KUVIO 12: Tiedonsiirto- ja puhelinpalvelujen suhteelliset käyttömäärät Suhteellinen käyttömäärä, 2008 = Matkapuheluminuutit Lankapuheluminuutit Puheluminuutit yhteensä Tekstiviestit Multimediaviestit Mobiilidata Matkapuhelinpalvelujen hinnoittelu Viestintävirasto on vertaillut teleoperaattoreiden julkisista hinnastoista kerättyjen matkapuhelinliittymien hintoja matkapuheluista, tekstiviesteistä sekä datasiirtopalveluista. Kun huomioon ei oteta tarjouksia tai määräaikaisia sopimuksia, hinnoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuonna Hintataso on pysynyt ennallaan jo useamman vuoden ajan Matkaviestinverkon laskevan puheliikenteen yhdysliikennemaksuissa eli terminointihinnoissa ei tapahtunut vuoden 2013 aikana muutoksia. Matkaviestinverkon terminointihinta on ollut lähtien 2,8 senttiä minuutissa. Matkaviestinverkkoon laskevalla liikenteellä tarkoitetaan toisesta verkosta tulevaa liikennettä, joka laskee kohdeverkon yhteenliittämispisteestä puhelun vastaanottajan liittymään. Matkaviestinverkkoon laskevassa liikenteessä on aina kysymys liikenteestä yhteenliitettyjen verkkojen välillä. Viestintävirasto on asettanut HMV-päätöksissään matkaviestinverkon laskevan puheliikenteen markkinoilla velvoitteita viidelle teleyritykselle. Näistä DNA Oy:llä, Elisa Oyj:llä ja TeliaSonera Finland Oyj:llä on velvollisuus hinnoitella laskevasta liikenteestä perittävä korvaus kustannussuuntautuneesti. Viestintävirasto päivitti vuosien aikana matkaviestinverkon laskevan puheliikenteen kustannusten arviointiin käytettävää mallia siten, että siinä otetaan huomioon matkaviestinverkkojen tämänhetkinen teknologia sekä palvelujen käyttö. Päivitetty malli huomioi paremmin verkkojen teknologisen kehityksen sekä mobiilidatan kasvun kustannusten kohdistamisessa. Suomen matkaviestinverkon terminointihinta 2,8 senttiä minuutissa ylittää EU-keskiarvon ja on selvästi korkeampi kuin niissä maissa, joissa hinnat on asetettu EU:n komission suosittelemalla menetelmällä (ns. pure LRIC). Viestintävirasto kävi vuoden 2013 aikana aktiivista keskustelua terminointihintojen tasosta kunkin kolmen yrityksen kanssa ja kehotti niitä neuvottelemaan hintatason laskemisesta. Matkaviestinverkko-operaattorit pääsivät helmikuussa 2014 neuvottelutulokseen, jonka mukaan terminointihinta alenee syyskuun alussa 1,87 senttiin minuutissa. 18

19 2.4.2 Matkapuhelinpalvelujen käyttö ulkomailla Vuonna 2013 kansainvälisen verkkovierailun hinnat laskivat Euroopan unionin alueella matkustettaessa, kun EU-verkkovierailuasetuksen (no 531/2012) mukaiset uudet enimmäishinnat tulivat voimaan Voimaantulleet kansainvälisen verkkovierailun enimmäishinnat Euroopassa (sisältäen arvonlisäveron) ovat: 0,30 euroa minuutissa/ ulkomailta soitettu puhelu 0,09 euroa minuutissa/ ulkomailla vastaanotettu puhelu 0,10 euroa/ ulkomailta lähetetty tekstiviesti 0,56 euroa megatavulta/ ulkomailla käytetty mobiilidata (mukaan lukien ulkomailla lähetetty tai vastaanotettu multimediaviesti) Mainitut enimmäishinnat ovat voimassa siihen asti, kunnes enimmäishinnat laskevat edelleen EU-verkkovierailuasetuksen mukaisesti Viestintävirasto valvoo säännöllisesti kansainvälisen verkkovierailun enimmäishintojen noudattamista Suomessa. Vuonna 2013 suomalaiset teleyritykset noudattivat asetettuja enimmäishintoja hyvin. Enimmäishintojen lisäksi EU-verkkovierailuasetuksella pyritään edistämään kilpailua markkinoilla verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin velvoitteiden avulla. Näiden velvoitteiden mukaan teleyritysten tulee tarjota asiakkailleen mahdollisuus käyttää mahdollisen kilpailevan verkkovierailuoperaattorin tarjoamia verkkovierailupalveluja alkaen. Heinäkuussa 2013 yhteistyöelin BEREC (Body of European Regulators for Electronic Communications) julkaisi verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin toteuttamista koskevat suuntaviivat. Suuntaviivat eivät ole sitovaa lainsäädäntöä, mutta sääntelyviranomaisten on otettava ne huomioon tehtäviään hoitaessaan. Syyskuussa 2013 Euroopan komissio antoi Euroopan sähköisiä sisämarkkinoita koskevan EU-asetusehdotuksen, jonka osana unionin sisäiseen kansainväliseen verkkovierailuun ehdotettiin sopimusjärjestelyihin perustuvaa Roam Like at Home -mallia vaihtoehdoksi kansainvälisten verkkovierailupalvelujen erilliselle myynnille. Ehdotetussa mallissa käyttäjät voisivat kohtuullisen käytön rajoissa käyttää matkapuhelintaan kotimaisten palvelujen hinnoilla ulkomailla matkustaessaan. Vuoden 2013 lopussa ehdotuksen käsittely oli vielä kesken. 19

20 3 TELEVISIOPALVELUT Perinteiset TV-lähetysten vastaanottotavat ovat yhä voimissaan. Niiden rinnalla myös uudet tekniikat kasvattavat kuitenkin suosiotaan täydentävinä katselumuotoina. Yhä useammasta kotitaloudesta löytyy teräväpiirtokuvan katselemiseen ja uuden lähetystekniikan vastaanottoon soveltuvia laitteita. Vuoden aikana otettiin askelia kohti terävämpää televisiokuvaa myös edistämällä antennitelevisioverkon DVB-T2 -siirtymää. 20

21 3.1 Maanpäälliset televisiolähetykset Finnpanelin TV-taloudet Suomessa -tutkimuksen (1 mukaan 49 prosenttia kotitalouksista vastaanotti televisiosignaalia antennitelevision kautta vuonna Antennitelevision katseluosuus on pitkällä aikavälillä hienoisessa nousussa - sen osuus on suunnilleen edellisvuoden tasolla, mutta kasvanut muutamia prosentteja 2000-luvun puolivälin tasosta. Merkittävä osa maanpäällisten televisiolähetysten eli antennitelevision katselusta Suomessa on ns. vapaasti vastaanotettavien kanavien (kuten Ylen kanavat, MTV3, Nelonen) katselua. Vapaasti vastaanotettavien kanavien lähetysten katselemiseen tarvitaan ainoastaan antenni ja vastaanotin, ei esimerkiksi sopimussuhdetta palveluntarjoajaan. Tästä syystä antennitelevision katselumääriä voidaan selvittää ainoastaan kotitalouksille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Antennitelevisiolähetyksiä lähettävät Suomessa Digita ja DNA. Tarkkoja tilastoja antennitelevisioverkkojen katseluosuuksista ei ole olemassa. Digitan lähetykset olivat aiemmin ainoita antennitelevisiolähetyksiä, joten todennäköisesti valtaosa antennitelevisiota käyttävistä kotitalouksista vastaanottaa yhä ainakin Digitan lähetyksiä. Osa vastaanottaa tämän lisäksi myös DNA:n lähetyksiä. Vuoden 2013 aikana televisiotoiminnan tulevaisuutta suunniteltiin koko toimialan kesken tiiviissä yhteistyössä maanpäällisen televisiotoiminnan seuraavaa teknologiasiirtymää valmistelevassa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmässä. Työryhmän marraskuussa luovuttama väliraportti (2 sisälsi tarkan suunnitelman UHFtaajuusalueella toimivan television siirtymisestä uuteen DVB-T2 -lähetystekniikkaan. Raportissa kuvattiin mediaalan tilannetta ja muutoksia sekä taajuusnäkökulmat, joiden huomioiminen on olennainen edellytys maanpäällisen televisiotoiminnan siirtymälle uuteen jakelutekniikkaan. Valmistelu pohjautuu vuonna 2012 annetun Sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman (3 tavoitteisiin, kuten 700 MHz:n taajuusalueen osoittaminen mobiililaajakaistalle vuoden 2017 alusta sekä television teknologiasiirtymä vuodesta 2017 alkaen. Vuonna 2013 tehty siirtymäsuunnitelma on ensimmäinen askel kohti siirtymää uuteen DVB-T2 -tekniikkaan sekä kapeamman taajuusalueen käyttöä siten, että eri toimijoiden intressit on otettu huomioon. Televisiotoiminnan muutokset jakautuvat pääasiallisesti kahteen siirtymään, jotka koskettavat toimialaa sekä kuluttajia eri tavoin: televisiotoiminnan taajuusalue pienenee siirtymä teräväpiirtolähetykset mahdollistavaan DVB-T2 -tekniikkaan alkaa Nämä siirtymät koskevat sekä televisiotoimialaa että kuluttajia, minkä vuoksi niiden käytännön toteutuminen edellyttää, että toimialan eri tahot sitoutuvat toteuttamaan siirtymän edellyttämät toimenpiteet oikea-aikaisesti. 3.2 Kaapelitelevisio ja uudet vastaan otto - tavat Antennitelevision ohella toinen merkittävä televisiolähetysten vastaanottotapa Suomessa on kaapelitelevisio. Kaapelitelevisioverkkoja on useilla paikallisilla ja valtakunnallisilla teleoperaattoreilla - yhteensä yli 20 yrityksellä. Kaapelitelevisioliittymiä oli vuoden 2013 lopussa , joka oli noin kolme prosenttia edellisvuotta enemmän. Liittymistä noin 97 prosenttia oli kotitalouksilla. Liittymämäärän perusteella kaapeli-tv-liittymä on noin 57 prosentissa kaikista kotitalouksista. Finnpanelin kyselytutkimuksen (4 perusteella noin 46 prosenttia kotitalouksista ilmoittaa vastaanottavansa televisiosignaalia kaapelitelevision kautta. Näiden lukujen eroja selittänee ainakin osittain se, että kaapelitelevisioliittymän haltijoista kaikki eivät välttämättä vastaanota televisiosignaalia lainkaan. Antennitelevision ja kaapelitelevision ohella kolmas perinteinen televisiolähetysten vastaanottotapa on satelliittitelevisio. Finnpanelin tutkimuksen mukaan vuonna 2013 noin 3 prosenttia kotitalouksista vastaanotti satelliittilähetyksiä. Satelliittilähetysten katsojaosuus on pudonnut tasaisesti noin kolmannekseen 2000-luvun puolivälin tasosta. 1) Finnpanel Oy, TV-taloudet Suomessa 2013 vuosiyhteenveto, julkaistu ) Liikenne ja viestintäministeriö, Maanpäällisen televisiotoiminnan seuraava teknologiasiirtymä. Työryhmän väliraportti, julkaistu ) Liikenne- ja viestintäministeriö, Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma, valtioneuvoston selonteko eduskunnalle ) Finnpanel Oy: TV-taloudet Suomessa 2013 vuosiyhteenveto, julkaistu

22 Uudempi, vasta viime vuosina yleistynyt televisiolähetysten vastaanottotapa on laajakaistayhteyden kautta käytettävä IPTV. IPTV-palveluja tarjoaa noin 20 teleyritystä, osa ainoastaan omassa laajakaistaverkossaan ja osa muidenkin yritysten laajakaista-asiakkaille. Tällä hetkellä IPTV-vastaanotto on kuluttajan kannalta yleensä antenni- tai kaapeli-tv-vastaanotolle rinnakkainen TV-lähetysten vastaanottotapa. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli IPTV-liittymää, joista lähes kaikki kotitalousasiakkailla. IPTV-liittymiä oli siis liittymämäärän perusteella laskettuna noin 13 prosentilla kaikista kotitalouksista. IPTV-tekniikka on kuluttajamarkkinoilla varsin uutta ja liittymämäärän kasvu on ollut nopeaa, noin 26 prosenttia edellisvuodesta. (Kuvio 13) KUVIO 13: Kaapeli- ja IPTV-liittymämäärät /2013 6/ /2012 6/ / Tuhatta liittymää IPTV-liittymät Kaapelitelevisioliittymät Finnpanelin kyselytutkimuksen perusteella noin 9 prosenttia kotitalouksista kertoi vastaanottavansa televisiosignaalia IPTV-liittymän kautta. Eroa liittymämääristä laskettuun kotitalouksien osuuteen selittää osittain liittymämäärän nopea kasvu - noin puolessa vuodessa kyselytutkimuksen tekemisen jälkeen liittymämäärä ehti kemän tutkimuksen mukaan yli kolmannes kaikista kotitalouksista ilmoitti käyttäneensä nettitelevisio- tai tilausvideopalveluita vuoden 2013 alkupuolella. Tutkimuksen mukaan suosittuja tilausvideopalveluita olivat muun muassa Netflix, Elisa Viihde, Sonera Koti-TV, Watson, C More Play ja Viaplay. kasvaa merkittävästi. Osa erosta jää kuitenkin tällä tavalla selittymättä. IPTV-liittymän käyttö vaatii nopean laajakaistaliittymän. HD- eli teräväpiirtokuvan vastaanotto vaatii käy- 3.3 Teräväpiirtotelevisio tännössä vähintään 8 10 Mbit/s kiinteän laajakaistaliittymän. 10 Mbit/s tai nopeampia kiinteitä laajakaistaliittymiä oli Suomessa vuonna 2013 yhteensä noin 1,1 miljoona. Osa näistä liittymistä on yritysasiakkaiden käytössä. Karkeasti arvioiden noin kahdella viidesosalla niistä kotitalouksista, joilla on laajakaistaliittymän puolesta edellytykset vastaanottaa IPTV-lähetyksiä, on IPTV-liittymä. Erilaiset nettitelevisiot ja tilausvideopalvelut ovat kasvattaneet suosiotaan myös vuonna Finnpanelin te- Teräväpiirrolla eli HD:lla (High Definition) viitataan televisiokuvaan, jonka resoluutio eli kuvan tarkkuus on vähintään 1280 x 720 pikseliä. Laitteiden markkinoinnissa usein esiintyvä Full HD -termi puolestaan tarkoittaa 1920 x 1080 pikselin resoluutiota, mikä on tällä hetkellä myynnissä olevissa televisiolaitteissa yleisin käytössä oleva kuvan tarkkuus. Siirtyminen antennitelevisioverkossa uudempaan 22

23 DVB-T2 -lähetystekniikkaan mahdollistaa teräväpiirtoeli HD-lähetykset tai vaihtoehtoisesti kanavanippuun jopa puolet enemmän ohjelmistoja. Vuonna 2013 televisiotoiminnan teknologiasiirtymän tavoitteeksi on otettu laajamittaisen siirtymän käynnistäminen toimilupakauden vaihtuessa eli heti vuoden 2017 alusta. Kuluttajien kannalta tämä edellyttää DVB-T2 yhteensopivien eli Antenna Ready HD -vastaanottimien hankkimista. Toimialan kannalta olennaisena edellytyksenä laajamittaisiin DVB-T2 lähetyksiin siirtymisellä on kuluttajien vastaanotinmäärän kasvattaminen. Tämä edellyttää merkittävää kuluttajaviestintää sekä laiteopastusta. Lähetystekniikan muutoksen osalta tavoitteena onkin toteuttaa mahdollisimman pitkälle sekä katsojien, televisioyhtiöiden että audiovisuaalisen teollisuuden tarpeet huomioiva siirtymä. Viestintävirasto vastaa siirtymäviestinnän aikataulutuksen ja tehtävien koordinoinnista toimijoiden kesken. Mukana ovat kaikki televisiotoimialan osapuolet eli viranomaiset, mediatalot, operaattorit sekä laitekauppa. Teknologiasiirtymän viestinnässä keskitytään ensimmäiseksi kuluttajien informoimiseen DVB-T2 tekniikan mukaisista laitteista. Viestintävirasto aloitti jo vuonna 2013 sekä kuluttajille suunnatun DVB-T2 -vastaanottimia koskevan viestinnän että antenniasentajille suunnatun viestinnän tulevista taajuusmuutoksista. Televisiotoiminnan suunnitellut muutokset koskettavat UHF-alueen MHz antennitelevision katselijoita eli noin puolta suomalaisista kotitalouksista. Kaapelitelevisiotalouksissa tai niissä kotitalouksissa, joissa antennitelevisioverkon sijaan käytetään muita televisiolähetysten vastaanottotekniikoita, esimerkiksi satelliitti tai IPTV, muutoksia ei ole tulossa. Näilläkin vastaanottotekniikoilla teräväpiirtokuvan katseleminen edellyttää kuluttajalta tähän soveltuvaa vastaanotinta. (Kuvio 14) KUVIO 14: Antenniverkon uuden DVB-T2 -tekniikan mukaisen vastaanoton ja teräväpiirto- eli HD-ohjelmistojen katselun mahdollistavan laitteen tunnistaa Antenna Ready HD merkistä. Kaapeliverkossa HD-ohjelmistojen katselun mahdollistavat vastaavasti laitteet, joissa on Cable Ready HD -merkki. Finnpanelin TV-taloudet Suomessa -tutkimuksen (5 mukaan vuonna 2013 noin 1,3 miljoonalla kotitaloudella eli 54 prosentilla TV-talouksista oli HD-televisio, jolla voi katsoa teräväpiirtosisältöä. 27 prosentilla kotitalouksista oli HD-virittimellä varustettu televisio tai digiboksi. Elokuussa 2013 noin kotitaloutta eli 8 prosenttia TV-talouksista tilasi teräväpiirtosisältöä tarjoavia HD-kanavia. (Kuvio 15) KUVIO 15: TV-talouksien valmiudet katsoa teräväpiirtolähetyksiä % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % HD valmius näytössä HD-viritin TV:ssä tai boxissa Tilaa HD-kanavia 5) Finnpanel Oy: TV-taloudet Suomessa 2013 vuosiyhteenveto, julkaistu

24 4 RADIOTAAJUUKSIEN KÄYTTÖ Tiedonsiirtopalvelujen kasvun myötä radiolinkkien kapasiteettitarve on jatkuvassa nousussa ja suunnitteilla on lisätaajuuksia langattomalle laajakaistalle. Vuoden aikana käytiin myös 800 MHz:n LTE-taajuuksien huutokauppa. FM-radion lyhytaikainen ja tilapäinen käyttö erilaisissa tapahtumissa kasvoi, ja 15 uutta taajuuskokonaisuutta osoitettiin kaupalliseen FM-radiotoimintaan. Vuoden aikana huomiota herätti myös langattomien mikrofonien taajuusalueen muuttuminen. 24

25 4.1 FM-ääniradiotoiminta Suomea. Näiden taajuuksien käytöstä pystyttiin myös sopimaan naapurimaiden kanssa. FM-ääniradiotoiminnan taajuudet on Suomessa suun niteltu naapurimaihin verrattuna huomattavasti tehokkaammin. Pinta-alaan ja väestömäärään suhteutettuna meillä on valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia radioverkkoja käytössä naapurimaita enemmän. Verkot ovat myös peittoalueiltaan kattavia ja toimijoita on paljon. Analogisen FM-ääniradiotoiminnan osalta vuoden aikana käytiin vilkasta keskustelua radiotoiminnan tulevaisuudesta Tietoyhteiskuntakaari-lakihankkeen mukanaan tuomien muutosten myötä. Pienimuotoisen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi sekä nykyisten verkkojen täydennystarpeiden mahdollistamiseksi Viestintävirasto suunnitteli uusia taajuuksia eri puolelle Yleisradion ja kaupallisten radioverkkojen taajuudet FM-radion nykyisen toimilupakauden alusta 2012 lähtien on verkkoihin tehty laajennuksia vuosittain. Vuoden 2013 aikana lisätaajuuksilla toteutettiin sekä Yleisradion että kaupallisten radioiden peittoaluelaajennuksia. Kaupallisten radioiden toimiluvanvaraiseen käyttöön suunniteltiin ja voitiin osoittaa 55 uutta taajuutta. Näistä muodostettiin viisitoista uutta alueellista tai paikallista taajuuskokonaisuutta, joille valtioneuvosto myönsi toimiluvat. Lisäksi taajuuksilla täydennettiin aiempien verkkojen peittoalueita. Toimintavuonna kaupallisten radioiden kuuluvuutta parannettiin alueittain myös tehon korotuksilla. Edellisen toimilupakauden lopusta ääniradiotoiminnan taajuuksien määrä on ollut nousussa vuosittain. (Kuvio 16) KUVIO 16: Radioverkkojen taajuuksien määrät vuosina Alueelliset ja paikalliset taajuudet Valtakunnallisten verkkojen taajuudet Yleisradion käytössä olevat taajuudet Uusien taajuuksien suunnittelussa kiinnitetään erityistä huomiota nykyisten verkkojen kuuluvuuden sekä peiton turvaamiseen. Uusien taajuuksien ja lähettimien osalta huolehditaan tarkoin kriteerein myös siitä, ettei muille järjestelmille tai läheiselle asutukselle aiheudu häiriöitä. Viestintävirasto on taannut riittävän määrän taajuuksia yhä lisääntyvään lyhytaikaiseen ja pienimuotoiseen toimintaan. 25

26 4.1.2 Lyhytaikainen ja pienimuotoinen radiotoiminta Viime vuosina FM-ääniradiolähettimien käyttö yhä moninaisemmissa tapahtumissa on ollut voimakkaassa kasvussa. Lyhytaikaiseen, alle kolme kuukautta kestävään FM-radiotoimintaan myönnettyjen taajuuksien määrä on vuodesta 2009 lähtien yli kaksinkertaistunut. (Kuvio 17) Kuvio 17: Lyhytaikaiseen FM-radiotoimintaan myönnettyjen taajuuksien määrä FM-lähettimiä käytetään muun muassa raveissa sekä useissa erilaisissa kulttuuri- sekä urheilutapahtumissa, kuten Helsingin sambakulkue, Neste Ralli, MM-hiihdot tai Suomessa järjestetyt maailmancupin kilpailut, joissa selostus siirretään esimerkiksi autossa kuunneltavaksi. Etenkin kesäaikaan järjestetään erilaisia massatapahtumia, joissa lyhytaikaisin radioluvin toteutetaan jopa maan laajuisia FM-verkkoja. Laajimpia näistä olivat vuonna 2013 Suviseurat ja Jouluradio, joista Suviseurojen kuukauden toiminnassa ollut radioverkko toteutettiin ennätyksellisellä 50 lyhytaikaisen toiminnan taajuudella. Jouluradio toimi vastaavasti 15 taajuudella marraskuun lopulta loppiaiseen. Vuoden 2013 aikana lyhytaikaiseen tapahtuma- ja pienradiotoimintaan ympäri Suomen myönnettiin yksittäisiä taajuuksia radioluvilla yhteensä yli Lyhytaikaiset tapahtumat Suomessa järjestettiin vuonna 2013 satoja lyhytaikaisia tapahtumia, kuten urheilukilpailuja ja konsertteja, joihin liittyy langattomien laitteiden käyttöä. Konserteissa käytetään erityisesti langattomia mikrofoneja ja monitorointijärjestelmiä. Televisioitavien urheilukilpailuiden yhteydessä käytössä on usein lisäksi langattomia kameroita ja tuotantoyhtiöiden sekä joukkueiden puheyhteyksiä. Joihinkin tapahtumiin yleisölle tarjotaan esimerkiksi selostusta paikallisen ULA-tapahtumaradion kautta. Mainitussa käytössä langattomien järjestelmien taajuuksien toimiva käyttö ja häiriöttömyys mahdollistetaan huolellisella taajuussuunnittelulla sekä merkittävimmissä tapahtumissa myös paikanpäällä tehtävällä valvonnalla. 4.2 Taajuushuutokauppa, television teknologiasiirtymä ja taajuuksien käytön muutokset Taajuushuutokauppa 800 megahertsin taajuusalueesta käynnistyi 24. tammikuuta 2013 ja päättyi 30. lokakuuta 2013 kestettyään 170 päivää. Taajuushuutokauppa kesti huomattavasti kauemmin kuin alun perin odotettiin. Syy huutokaupan pitkittymiseen oli kova kilpailu taajuusalueista sekä huutokauppaan osallistunei- 26

27 KUVIO 18: Huutokaupattujen taajuuskaistaparien voittajat ja toteutuneet hinnat 800 MHz -taajuusalueella. DNA - FDD1 ( MHz / MHz) 16,9 DNA - FDD2 ( MHz / MHz) 16,9 Elisa - FDD5 ( MHz / MHz) 16,7 Elisa - FDD6 ( MHz / MHz) 16,7 Sonera - FDD3 ( MHz / MHz) 22,2 Sonera - FDD4 ( MHz / MHz) 18, Miljoonaa euroa den toimijoiden tarjouskäyttäytyminen. Tarjouksia siirtämällä huutokauppaan osallistuvat toimijat pystyivät pudottamaan hinnat takaisin lähtöhintoihin, jolloin huutokauppa pitkittyi. Toimiluvat ja radioluvat myönnettiin vuoden 2013 lopussa ja ne mahdollistivat toiminnan aloittamisen (Kuvio 18) Tuleva television teknologiasiirtymä liittyy myös taajuuksien käyttöön. Käytännössä 700 MHz:n taajuusalueen MHz osoittaminen mobiililaajakaistan käyttöön vuoden 2017 alusta merkitsee muutosten tekemistä televisiotoiminnan nykyisin käytössä oleviin taajuuksiin. Nämä taajuusmuutokset edellyttävät ennakoiden tehtäviä muutoksia television lähetysjärjestelmiin sekä taloyhtiöiden ja julkisten rakennusten yhteisantennijärjestelmiin. Muutoksissa 700 MHz:n alueella käytössä olevat kanavanippujen taajuudet vaihdetaan 700 MHz:n alapuoliselle taajuusalueelle. Viestintävirasto aloitti taajuusmuutostöiden suunnittelun vuoden 2013 aikana ja tämä työ jatkuu vuonna Muutokset koskettavat eniten yhteisantennikiinteistöjä, joissa antennijärjestelmiin joudutaan antenniasentajien toimesta asentamaan uudet kanavat. Yksittäisiltä kuluttajilta muutokset edellyttävät pääsääntöisesti vain vastaanottimien uudelleen virittämistä. Taajuuksien muutoksista kuluttajille aiheutuvia vaikutuksia tullaan minimoimaan huolellisella ja pitkäjänteisellä taajuussuunnittelulla sekä oikea-aikaisella viestinnällä Television taajuusresurssit Vuoden 2017 alusta maanpäällisen antennitelevision UHF-alueen taajuusresurssit pienenevät noin 30 prosenttia, kun 700 MHz:n taajuusalue siirtyy langattomalle laajakaistalle. VHF-alueen televisiotoiminnan käytössä olevat taajuudet MHz säilyvät ennallaan. UHF-alueen muutos edellyttää mittavaa taajuussuunnittelua ja lisätaajuusresurssien koordinointia, jotta televisiotoiminta turvataan 700 MHz:n alueen alapuolella MHz seuraavan toimilupakauden alusta 2017 lähtien. 27

28 Maanpäällisen television tulevaisuuden turvaamiseksi ja tulevaisuuden verkkojen joustavan suunnittelun mahdollistamiseksi Viestintäviraston koordinointitavoitteena on ollut UHF-alueen televisiotaajuuksien jakaminen tasan Suomen ja naapurimaidemme kanssa sekä uuden DVB-T2 -lähetystekniikan mahdollistama laajojen yhden taajuuden verkkojen muodostaminen. Etenemistapa maksimoi television taajuusresurssit maittain sekä mahdollistaa joustavamman kanavanippujen suunnittelun, kun taajuuksien käytöstä on jo sovittu ennalta. (Kuvio 19) KUVIO 19: Television taajuusresurssi 2017 ja langattoman laajakaistan käyttöön siirtyvä UHF 700 MHz -taajuusalue. 96 MHz 224 MHz 56 MHz TV VHF TV UHF UHF 700 MHz Vuonna 2013 Viestintävirasto jatkoi koordinointineuvotteluita naapurimaiden kanssa saavuttaen vuoden aikana toivotun tuloksen sekä Venäjän että Viron kanssa. Ruotsin 700 MHz:n päätöksen lykkääntyminen vuoteen 2014 siirsi myös television koordinointineuvotteluiden loppuunsaattamista Ruotsin kanssa Langattomat mikrofonit Langattomille laajakaistaverkoille vuoden 2014 alusta siirtyneen 800 megahertsin taajuusalueen käyttöönotto aiheutti muutoksia mikrofonien käytölle. Luvanvaraisilla taajuusalueilla ja MHz mikrofonien käyttö päättyi vuoden 2013 lopussa. Tämän muutoksen valmistelut aloitettiin vuoden 2007 maailman radiokonferenssin jälkeen, ja suurimpien mikrofonien käyttäjäryhmien edustajien sekä maahantuojien kanssa käytiin keskusteluja muutoksesta. Kaikille kyseisen taajuusalueen langattomien mikrofonien lupien haltijoille tiedotettiin käytön päättymisestä, ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tehtiin vuoden 2013 aikana yhteistyötä, koska kulttuurialan toimijoiden oli mahdollista hakea ministeriöstä harkinnanvaraista avustusta taajuusmuutoksesta aiheutuviin kustannuksiin. Langattomien mikrofonien käyttöön 800 megahertsin alueelta jäivät edelleen luvasta vapaat taajuusalueet ja MHz. 800 MHz:n taajuusalueen käytön muutoksen vuoksi langattomille mikrofoneille käyttöön osoitettiin jo vuoden 2011 alusta mahdollisuus käyttää maanpäällisten televisioverkkojen ensisijaisesti käyttämiä taajuusalueita MHz, ja MHz. Näistä taajuusalue MHz on käytössä vain vuoden 2016 loppuun, koska taajuusalue on siirtymässä 800 MHz:n taajuusalueen tapaan langattomien laajakaistaverkkojen käyttöön vuonna 2013 tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti. Televisiotaajuusalueilla mikrofonit voivat käyttää luvanvaraisesti niitä taajuuksia, joita ei ole käyttöpaikkakunnalla varattu televisiolähetyksille. Käytettävien taajuuksien etsimisen helpottamiseksi Viestintävirasto avasi vuonna 2013 internet-sivuillaan toimivan hakupalvelun. 28

29 4.2.3 Radiolinkit ja kognitiivinen radio Radiolinkeille on käytettävissä runsaasti taajuuksia, mutta suosituimmilla taajuusalueilla taajuuksista on paikallisesti pulaa tietyillä maantieteellisillä alueilla. Radiolinkillä rakennettujen yhteyksien kapasiteettitarve on koko ajan nousussa laajakaistan yleistyessä ja matkaviestinverkkojen kapasiteetin kasvaessa. Alla olevasta kuvaajasta voidaan nähdä, että operaattorit ovat viime vuosina korvanneet vanhoja kapeamman kanavanleveyden radiolinkkejä suuremman kanavanleveyden radiolinkeillä. Tällä on saatu modulaation kasvattamisen ohella nostettua radiolinkkien kapasiteettia lähelle 1 GBps. (Kuvio 20) KUVIO 20: Radiolinkkijänteiden lukumäärät kanavanleveyksittäin Lkm Kanavan leveys (Mhz) Älykkäiden radioverkkojen tutkimus jatkuu edelleen. Uudet ratkaisut yhdistettynä taajuuksien käytön joustavuutta edistäviin lupamenettelyihin tuovat helpotusta halutuimpien alle 3 GHz:n taajuuksien kysyntään lähivuosina. Taajuuksien käytön joustavuutta pyritään lisäksi parantamaan sallimalla eri laitteiden käyttö useammilla taajuusalueilla yhdessä muiden radiojärjestelmien kanssa. Tämä lisää joustavuutta kansalliseen taajuuksien käytön suunnitteluun, jolloin kullekin sovellukselle voidaan osoittaa sopivin taajuusalue käyttötarpeen mukaisesti. Tällä menettelyllä pyritään vastaamaan erityisesti ohjelmantuotannon tarpeisiin (esim. radiomikrofonit ja langattomat kamerat). 29

30 4.3 Kansainvälinen taajuussuunnittelu Kansainvälisen televiestintäliiton ITUn radioviestintäkonferensseissa (World Radiocommunication Conference, WRC) päätetään maailmanlaajuisesti radiotaajuuksien käytöstä. Päätöksillä on suoria vaikutuksia taajuuksien käyttöön myös Suomessa ja esimerkiksi kaikki nykyisin käytössä olevat matkaviestinverkkojen maailmanlaajuiset tai alueelliset taajuusratkaisut on tehty aikaisemmissa radioviestintäkonferensseissa. Seuraava WRC pidetään vuonna 2015 ja sen valmistelu on täydessä käynnissä niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Suomen kannalta tärkeimmät asiat vuoden 2015 radioviestintäkonferenssissa ovat lisätaajuuksien osoittaminen langattomille laajakaistaverkoille sekä 700 MHz:n taajuusalueen lopullinen osoittaminen langattomille laajakaistaverkoille. Konferenssin teknisten asioiden valmistelu tapahtuu viraston WRC-valmisteluryhmässä, jossa eri sidosryhmät ovat laajasti edustettuina. Langattomien laajakaistaverkkojen osalta kansallinen ehdotus lisätaajuuskaistoiksi on lähetetty eurooppalaiseen WRC-valmistelutyöhön ja useat Suomen ehdottamat taajuuskaistat ovat lähdössä myös yhteiseurooppalaisina ehdotuksina radioviestintäkonferenssin päätettäväksi. Viraston edustaja on päävastuussa eurooppalaisesta valmistelutyöstä tämän WRC:n asialistan kohdan osalta. 700 MHz:n taajuusalueen lopullisten päätösten valmisteluissa päähuomio on häiriöiden välttämisessä eri radiojärjestelmien välillä. Kansallisesti tämä tarkoittaa sitä, että langattomien laajakaistaverkkojen tekniset toimintaparametrit on määriteltävä niin, ettei alle 700 MHz:n taajuuksille kokonaan siirtyvälle TV-toiminnalle aiheudu haitallisia häiriöitä. Naapurimaiden suhteen toimintaparametrit on määriteltävä niin, ettei erityisesti Venäjän ilmailun radionavigointijärjestelmä häiriinny Suomen 700 MHz:n langattomista laajakaistaverkoista. Suomi on ottamassa ensimmäisten joukossa 700 MHz:n taajuusaluetta langattoman laajakaistan käyttöön, joten muut Venäjän naapurimaat seuraavat tarkasti, millaisin teknisin rajoituksin pystymme ottamaan taajuusalueen laajakaistaverkkojen käyttöön. Suomen malli otetaan käyttöön todennäköisesti myös muissa Venäjän naapurimaissa. Aalto-yliopistolla on suunnitteilla Suomen ensimmäinen satelliitti Aalto-1. Satelliittihankkeessa on mukana suomalaista avaruusosaamista myös muista yliopistoista ja teollisuudesta. Vuonna 2013 Viestintävirasto lähti viemään eteenpäin Aalto-1 -satelliitin kansainvälistä taajuuskoordinointia, mikä mahdollistaa satelliitin laukaisun ja käyttöönoton mahdollisesti jo ensi vuonna. Vaikka Suomi ei ole vielä satelliittivaltio, Viestintävirasto ajaa Suomen etuja kuitenkin myös satelliittitoiminnan taajuusalueilla. Kansainvälisissä yhteistyöfoorumeissa CEPT:ssä ja ITU-R:ssa Viestintävirasto osallistuu aktiivisesti työryhmien työskentelyyn tavoitteena maanpäällisten radiojärjestelmien suojaaminen. 30

31 4.4 Radioluvat ja tutkinnot Radiolupia haettiin ja tutkintoja suoritettiin aktiivisesti myös vuonna Radiolupien lukumäärä vuoden lopussa oli kappaletta, kun voimassa olevia radiolupia oli vuonna kappaletta. Meriradioviestinnän pätevyystutkintojen osuudet pysyivät lähes samana vuoteen 2012 verrattuna. (Kuvio 21, 22) KUVIO 21: Radiolupien jakautuminen eri käyttötarkoituksiin vuonna 2013 Radiolupien lukumäärä Yksityiset radioverkot Alukset ja ilma-alukset Radioamatöörit 7079 Radio- ja kauko-ohjaus 1404 Radiolinkit 492 Ilmailu- ja merijärjestelmät 405 Henkilökohtaiset hätälähettimet 204 Radiomikrofonit 172 Matkaviestinverkot 75 FM-radiot 56 Muut 317 KUVIO 22: Meriradioviestinnän eri tutkintojen osuudet vuonna % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Rannikkolaivurin radiotutkinto SRC Yleinen ammattimerenkulun radiotutkinto GOC Rajoitettu ammattimerenkulun radiotutkinto ROC Avomerilaivurin radiotutkinto LRC 31

32 5 VIESTINTÄVERKKOJEN TOIMINTA Laajamittaisia viestintäverkkojen häiriöitä ilmeni vuonna 2013 suunnilleen saman verran kuin vuotta aiemmin. Suurin syy laajoille häiriöille löytyi loppuvuoden myrskytuhoista, vaikka niiden vahinkoja kyettiin korjaamaan hieman aiempaa rivakammin. Myös radiohäiriöiden määrä näytti kehittyvän johdonmukaisesti parempaan suuntaan. 32

33 5.1 Yleisen viestintäverkon häiriöt Vuonna 2013 Viestintävirasto vastaanotti teleyrityksiltä noin 200 vika- ja häiriöilmoitusta, jotka koskivat viestintäverkkojen vakavia häiriöitä. Ilmoituksista alle 20 luokiteltiin merkittäviksi A-vioiksi, jotka vaikuttivat puhelin- ja internetyhteyspalveluissa yli ja TV- ja radiopalveluissa käyttäjään laajalla maantieteellisellä alueella vähintään puolen tunnin ajan. Määrä on lähes sama kuin edellisvuonna Pitkäkestoisia, yli kuuden tunnin kestäviä A-luokan vikoja raportoitiin vuonna 2013 kuusi kappaletta. Yli puolet laajavaikutteisista häiriöistä koski matkaviestinverkon- tai radiopalvelujen toimintaa, loput TVja kiinteänverkon palveluita. Vakavien häiriöiden asiakasvaikutukset saatiin poistettua suurimassa osassa tapauksia alle kahdessa tunnissa häiriön alkamisesta, näistäkin osassa alle tunnissa. Yli vuorokauden kestoiset häiriöt olivat kaikki seurausta myrskyjen aiheuttamista sähkökatkoksista. Loppuvuoden 2013 myrskyt Eino ja Seija vaikuttivat yleisen viestintäverkon toimivuuteen lähes koko maassa. Luonnonilmiöihin liittyvien laajojen häiriöiden korjaustyöt ovat edellisvuosista hieman nopeutuneet, missä teleyritysten toimivan yhteistyön lisääntyminen on ollut merkittävässä osassa. Myös Viestintäviraston perustaman hätätilanteiden yhteistoimintaryhmän toiminta on nopeuttanut laajoista häiriöistä toipumista. Ryhmään kuuluu muun muassa sähkö- ja telealan toimijoita sekä viranomaisia. Säännöllisellä yhteistyöllä ryhmän tarkoitus on kehittää toimintatapoja, joilla häiriötilanteita ennaltaehkäistään ja niistä toivutaan. Marraskuussa 2013 julkaistiin Viestintäviraston MO- NITORi-palveluun kuuluva häiriökarttapalvelu. Kartan tavoitteena on ollut visualisoida viestintäverkoissa esiintyvien vikojen vaikutuksia niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin palvelujen käyttäjien tarpeita ajatellen. Lisäksi karttapalvelun tarkoituksena on tukea teleyritysten tämänhetkisiä tiedottamiskäytäntöjä. Viestintäverkkojen häiriöiden seuranta on Viestintäviraston jatkuvaa, niin kutsuttua hiljaista työtä. Seurantatyön merkitys nousee esiin erityisesti vakavien myrskyjen aikaan. Vuoden 2013 aikana teleyritykset ilmoittivat yhteensä yli häiriöstä. Kyselyt koskivat laajuudeltaan kohtuullisia tai pieniä häiriöitä, jotka vaikuttivat tyypillisesti alle asiakkaaseen yli puolen tunnin ajan samanaikaisesti. Tätä laajemmista häiriöistä teleyritykset ovat velvollisia ilmoittamaan Viestintävirastolle vakavina viestintäverkkojen häiriöinä, joita on esitelty edellä. (Kuvio 23) KUVIO 23: Häiriöiden jakautuminen palveluittain ja vuosineljänneksittäin lkm Kiinteä (data) Matka (puhe) Kaapeli-TV Kiinteä (puhe) Matka (data) IPTV Muu langaton data Sähköposti VoIP Q1 Q2 Q3 Q4 33

34 Vuoden 2013 jokaisella neljänneksellä merkittävin osuus häiriöistä koski kiinteän verkon internetyhteyksiä. Kokemusten mukaan kiinteän verkon ongelmat ovat harvoin niin laaja-alaisia että ne luettaisiin vakaviksi häiriöiksi, mutta vaikuttavat kuitenkin tapahtumien kokonaismäärän vuoksi suureen asiakasmäärään. Häiriöiden tyypillisin korjausaika on ollut 12 tunnin ja kahden vuorokauden välillä. Suuri osuus häiriöistä korjataan kuitenkin alle kuuden tunnin kuluessa. (Kuvio 24) KUVIO 24: Ilmoitettujen häiriöiden korjausajat vuosineljänneksittäin Q4 Q3 Q2 Q1 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70% 80 % 90 % 100% < 6 h 6 h - <12 h 12 h - <2 vrk 2 vrk - <7 vrk 7 vrk - <21 vrk 21 vrk tai yli Häiriöiden syyt vaihtelevat merkittävästi kvartaaleittain. Suurimmat muutokset liittyvät konfiguraatio-ongelmien vähenemiseen ja sähkökatkosten lisääntymiseen loppuvuonna. Sähkökatkosten määrä kasvoi loppuvuonna laajojen myrskyjen seurauksena. Eroavaisuuksia tosin selittää osin myös se, että häiriöiden tilastointikäytäntöjä on vuoden aikana muuteltu. (Kuvio 25) KUVIO 25: Häiriöiden syyt vuosineljänneksittäin Laitevika Itsestään tai epäselvä Luonnonilmiö Asiakkaan laiteongelma Sähkökatkos Ohjelmistovika Konfiguraatiovika Voimalaitejärjestelmä Lämpötilaongelma Maanrakennustyöt Inhimillinen virhe Vesivahinko Ilkivalta Tulipalo Q4 Q3 Q2 Q1 34

35 5.2 Radiohäiriöt ja radiolaitteiden markkinavalvonta Viestintäviraston selvittämien radiohäiriöiden määrä on tasaisesti laskenut vuosi vuodelta. Vuonna 2013 näitä häiriöitä oli yhteensä 125 kappaletta. Selvitettyjen häiriöiden väheneminen johtuu muun muassa siirtymisestä analogisista radiojärjestelmistä digitaalisiin sekä yhteistyön tehostamisesta alan toimijoiden kanssa. Vaikka häiriöiden lukumäärä on laskenut, niiden selvittäminen ja poistaminen on entistä haasteellisempaa ja enemmän aikaa vievää. Viestintävirasto kehittää yhteistyötä hätä- ja turvallisuusliikenteen taajuuksien käyttäjien ja virastolle virka-apua antavien tahojen kanssa. Sujuva yhteistyö on tärkeää tilanteissa, joissa tarvitaan virka-apua häiriön selvittämiseen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lentokaluston ja miehistön käyttämistä koske vat virka-apupyynnöt häiriön paikantamiseksi. (Kuvio 26) KUVIO 26: Radiohäiriöiden määrä vuosina Viestintäviraston selvittämien matkaviestinverkkojen radiohäiriöiden määrä laski edelliseen vuoteen verrattuna. Viestintäviraston ja matkaviestinoperaattoreiden yhteistyö operaattoreiden oman häiriönselvityskyvyn kehittämiseksi on tuottanut tulosta. Matkaviestinoperaattorit ovat jo pystyneet itse selvittämään joitakin häiriötapauksia. Luvattomien matkaviestinverkon toistimien lisääntynyt käyttö aiheutti radiohäiriöitä jo vuonna Vuonna 2013 Viestintävirasto otti käyttöön toimintamallin, jossa toistimen luvattomasta käytöstä tehdään tutkintapyyntö poliisille. Häiriöt ovat usein johtuneet väärin asennetuista toistimista. Myös erinäisten pienteholaitteiden (SRD) keskinäiset häiriöt ovat lisääntyneet viime vuoden aikana. Tämä johtunee siitä, että nykyään käytetään yhä enemmän esimerkiksi erilaisia langattomia sääasemia ja muita langattomia laitteita. Viranomaisverkkojen häiriöiden määrä pysyi vuoden 2012 tasolla. Nämä uudenlaiset häiriöt ilmenivät myös vuonna 2013 Viestintävirastoon tulleissa asiakasyhteydenotoissa. Radiohäiriöihin liittyvistä yhteydenotoista kasvavan asiaryhmän muodostivat matkaviestinverkon toistimiin liittyvät häiriöilmoitukset, joiden pohjalta vuonna 2013 paikannettiin ja poistettiin käytöstä useita häiriötä aiheuttaneita luvattomia toistimia. Ilmoituksia autojen lukituksen kauko-ohjauksen häiriöistä vastaanotettiin myös enenevässä määrin. Televisiovastaanoton häiriöiden vähentämiseksi virasto on tiedottanut aktiivisesti kunnollisen tv-vastaanoton antennijärjestelmän merkityksestä. Lisäksi virasto valmisteli ensimmäistä kertaa määräyksen, joka määrittelee vähimmäisvaatimukset tv-vastaanoton antennijärjestelmille. 35

36 KUVIO 27: Viestintäviraston käsittelemät radiohäiriöt vuonna 2013 Häiriön kohteet Häiriön aiheuttajat Antenni-tv 30 2 Matkaviestinverkot 27 7 Yksityiset radioverkot FM-radiot 13 3 Lyhyen kantaman radiolaitteet 13 5 Radioamatöörilaitteet 11 4 Ilmailun radiojärjestelmät 7 2 Merenkulun radiojärjestelmät 2 2 Satelliittijärjestelmät 1 - Luvaton radiolaitteiden käyttö - 4 Muut kuin radiolaitteet (esim. sähkölaitteet) - 32 Häiriö poistunut itsestään tai lähde tuntematon - 51 Yhteensä Viestintävirasto selvitti markkinoilla olevien 5 GHz:n langattomien lähiverkkojen (WLAN) laitteiden vaatimustenmukaisuutta. Erityisesti tutkittiin, onko näissä WLANlaitteissa toteutettu vaatimus saman taajuuskaistan säätutkan taajuusalueen väistämisestä. Tällä pyritään suojaamaan säätutkan toiminta, jotta ne eivät häiriinny samaa taajuusaluetta käyttävien WLAN-laitteiden lähetteistä. Radio- ja telepäätelaitteiden vaatimustenmukaisuutta valvottiin tarkastuksin ja mittauksin, ja ongelmiin puututtiin nopeasti. Laitteiden tekninen vaatimustenmukaisuus oli edellisten vuosien tapaan kohtuullisen hyvällä tasolla, eikä tuotteita juurikaan jouduttu poistamaan markkinoilta vakavien teknisten puutteiden vuoksi. Vuonna 2013 Viestintävirasto ja muut eurooppalaiset markkinavalvontaviranomaiset selvittivät markkinoilla olevien 5 GHz:n taajuudella toimivien langattomien lähiverkkojen (WLAN) laitteiden vaatimustenmukaisuutta. Erityisesti tutkittiin, onko näissä WLAN-laitteissa toteutettu vaatimus saman taajuuskaistan säätutkan taajuusalueen väistämisestä häiriöiden ehkäisemiseksi. Useissa Euroopan maissa on havaittu 5 GHz:n WLANlaitteiden aiheuttamia häiriöitä säätutkille. 36

37 6 TIETOTURVA Vuonna 2013 kansallista tietoturvaa koetteli kaksi erityisen merkittävää tietomurtosarjaa. Lisäksi globaalit tietourkintatapaukset herättivät paljon huolta sähköisen viestinnän suojaamisesta. Vuoden tapahtumat osoittivat, että myös Suomessa on syytä varautua huolella kohdistettuihin verkkohyökkäyksiin haittavaikutusten minimoimiseksi. 37

38 6.1 Yleisen tietoturvallisuuden taso Suomessa tietoliikenneverkkojen tietoturva on pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Tämä käy ilmi useista eri lähteistä kerätyistä tilastoista, joissa Suomi sijoittuu kärkijoukkoon. Hyvän sijoituksen taustalla on jatkuva haittaohjelmien torjuntatyö yhteistyössä teleyritysten kanssa. Esimerkiksi vuonna 2013 teleyritykset käsittelivät tietoturvaloukkausta, joista aiheutti toimenpiteitä. Toimenpiteillä, kuten ottamalla yhteyttä asiakkaisiin tai tilaajaliittymän irtikytkemisellä, teleyritykset pyrkivät rajoittamaan haittaohjelmien aiheuttamia vaikutuksia ja estämään niiden tarttumista muihin järjestelmiin. Jatkuvalla torjuntatyöllä Suomi on kyetty pitämään tietoturvan kärkimaana haittaohjelmatartuntojen määrällä tarkasteltuna. Haittaohjelmien tartuntalukumäärä ei kuitenkaan suoraan kuvaa maan tietoturvallisuuden tasoa, vaikka se antaakin siitä viitteitä. Yksikin kriittiseen toimijaan kohdistettu hyökkäys saattaa olla vaarallisempi kuin lukuisat haittaohjelmat yhteensä. Sen vuoksi Suomeen kohdistuvia uhkia ei voida arvioida pelkästään yksityisten tietoturvayhtiöiden tekemien haittaohjelmahavaintojen lukumäärän perusteella. Esimerkiksi ulkoasiainministeriöstä vuonna 2013 löytynyt vakoiluohjelma ja muut sen kaltaiset vakoiluohjelmat eivät näy yleisissä haittaohjelmatilastoissa lainkaan. Suomella on hyvät edellytykset pyrkiä tietoturvan kärkimaaksi, mutta edessä on silti paljon työtä. Erityisesti kriittisten toimijoiden kykyä puolustautua kohdistettuja hyökkäyksiä vastaan on kyettävä tehostamaan. Lisäksi haittaohjelmien päivittäistä torjuntatyötä on jatkettava ja yhteistyötä teleyritysten kanssa on ylläpidettävä, jotta suomalaiset voivat jatkossakin toimia tietoverkoissa ilman haittaohjelmien aiheuttamaa huolta. 6.2 Kyberturvallisuuskeskus Vuoden vaihteessa Viestintäviraston tietoturvapalvelut uudistuivat ja samalla CERT- ja NCSA-tehtävät yhdistyivät osaksi uutta Kyberturvallisuuskeskusta. CERT-tehtävillä tarkoitetaan tietoturvaloukkausten ennaltaehkäisyä, havainnointia ja ratkaisua. Tehtäviin kuuluu myös merkittävistä tieturvauhista tiedottaminen. NCSA-tehtäviin puolestaan sisältyy vastuu turvaluokitellun aineiston sähköiseen tiedonsiirtoon ja -käsittelyyn liittyvistä turvallisuusasioista. Kyberturvallisuuskeskus luo ja ylläpitää kyberturvallisuuden tilannekuvaa yhteistyössä sekä julkisten että yksityisten toimijoiden kanssa. Tilannekuvan avulla voi arvioida tiedossa olevien riskitekijöiden vaikutuksia toimintaansa ja varautua niihin tarpeen mukaan. Tietoturvaan liittyvien kysymysten ohella keskus tuottaa tilannekuvaa myös viestintäverkkojen häiriöistä. Viestintävirasto ja valtiovarainministeriö solmivat tammikuussa sopimuksen, jolla varmistettiin edellisen vuoden kesällä käynnistettyjen GovCERT-palvelujen eli valtionhallinnolle tuotettujen tietoturvapalvelujen jatkuvuus vuonna Viestintävirasto tuottaa GovCERTja GovHAVARO-palveluita valtiovarainministeriölle. Gov- CERT-palvelut tukevat valtionhallinnon tieto- ja viestintäjärjestelmiin sekä organisaatioihin kohdistuvien tietoturvaloukkausten ennaltaehkäisyyn, havainnointiin ja ratkaisuun tähtääviä toimia. GovHAVARO on Viestintäviraston tuottaman teknisten tietoturvaloukkausten havainnointi- ja varoituspalvelu. 6.3 Tietoturvauhat Kuluneen vuoden aikana Viestintäviraston CERT-FI:lle toimitettiin 38 tietoturvailmoitusta merkittävästä tietoturvaloukkauksesta. Nämä perustuivat teleyrityksiä koskevaan Viestintäviraston määräykseen tietoturvaloukkausten ilmoitusvelvollisuudesta yleisessä teletoiminnassa. Tammikuussa 2014 Kyberturvallisuuskeskus toteutti kyselyn, jossa teleyrityksiltä selvitettiin vuoden 2013 tietoturvapoikkeamia. Kyselyyn vastasi 51 toimijaa, joista 29 ilmoitti ajanjaksolla olleen raportoitavia tietoturvaloukkauksia. Kyselyssä ilmeni, että vuonna 2013 suomalaiset teleyritykset kohtasivat tietoturvaloukkauksia yhteensä Tyypillisin tietoturvaloukkaus 38

39 aiheutui internetliittymän takana sijaitsevasta järjestelmästä löytyneestä haittaohjelmasta. Tällaisia tapauksia oli yhteensä 78 prosenttia kaikista tietoturvapoikkeamista. Roskasähköpostin levitys aiheutti 10 prosenttia ja luvaton käyttö tai tietomurrot 7 prosenttia havaituista tietoturvapoikkeamista. (Kuvio 28) KUVIO 28: Tietoturvaloukkauksia aiheuttaneiden tietoturvapoikkeamien prosentuaaliset osuudet. 78 % 10 % 7 % 3 % 1 % 1 % Haittaohjelmahavainto liittymän takana sijaitsevasta järjestelmästä Roskasähköpostin levitys Luvaton käyttö/tietomurto Muut tietoturvaongelmat Palvelunestohyökkäyksen osallinen järjestelmä Botnet-verkon komentopalvelin Kaikista havaituista tietoturvaloukkauksista toimenpiteitä aiheutti Tyypillisiä toimenpiteitä ovat yhteydenotto asiakkaaseen tai liittymän tai palvelun irtikytkeminen. Noin tapauksessa ilmoitukset todettiin aiheettomiksi ja ne eivät aiheuttaneet toimenpiteitä. Ero havaittujen tietoturvapoikkeamien ( ) ja toimenpiteitä aiheuttavien poikkeamien lukumäärän välillä johtuu lukuisista duplikaattihavainnoista. Sama tietoturvapoikkeama, esimerkiksi yhden tietokoneen saastuttanut haittaohjelma, saattaa aiheuttaa useita päällekkäisiä havaintoja eri havaintopisteistä. Lisäksi kotitalouksien internetliittymissä käytetään usein dynaamista internetosoitetta, joka vaihtuessaan saattaa aiheuttaa useita havaintoja samasta haittaohjelmasta. Näistä syistä havaittujen tietoturvapoikkeamien lukumäärä on huomattavasti suurempi kuin niistä aiheutuvien toimenpiteiden lukumäärä. (Kuvio 29) KUVIO 29: Toimenpiteet, joilla tietoturvaloukkauksiin on reagoitu vuonna Yhteydenotto asiakkaaseen Aiheeton ilmoitus, ei toimenpiteitä Liittymän tai palvelun irtikytkeminen Liikenteen suodattaminen Siirretty muulle toimijalle

40 6.3.1 Palvelunestohyökkäykset ja kohdistetut haittaohjelmat Palvelunestohyökkäysten volyymi kasvoi vuonna 2013 ja ne olivat tavallisin kyberrikollisuuden muoto. Hyökkäysten motiivina näyttäisi edelleen olleen vandalismi tai protestointi. Suurimmissa havaituissa palvelunestohyökkäyksissä liikennemäärät olivat satoja gigabittejä sekunnissa ja Suomeenkin kohdistuneissa hyökkäyksissä kymmeniä gigabittejä sekunnissa. MTV3:n Katsomo-palvelua vastaan hyökättiin alkusyksystä. Hyökkäykset vaikeuttivat palveluun kirjautumista ja sen käyttöä. Maksullisten tv-lähetysten seuraaminen palvelun kautta oli ajoittain kokonaan estynyt. Samaan aikaan hyökättiin myös Viestintäviraston www. cert.fi -sivustolle. Verkossa julkaistujen viestien perusteella on syytä olettaa, että molempien hyökkäysten takana oli sama tekijä. Tähän viittaa myös hyökkäyksessä tutkitun verkkoliikenteen samankaltaisuus. Pienempiä palvelunestohyökkäyksiä on kohdistunut myös muihin kotimaisiin verkkopalveluihin. Valtionhallintojen verkkovakoiluun tarkoitettujen haittaohjelmien uhka konkretisoitui Suomessa vuonna 2013, kun ulkoasiainministeriö kertoi verkkoihinsa kohdistuneesta vakoilusta. Lisäksi kansainvälisten tietoturvayhtiöiden julkaisemat raportit, kuten Red October, Miniduke ja NetTraveler, vahvistivat käsitystä, että kohdistetut haittaohjelmat ovat vakoilukeinona arkipäivää. Kohdistetuilta hyökkäyksiltä on mahdotonta täysin suojautua, mutta tunnustamalla potentiaalinen uhka ja varautumalla ennalta mahdolliseen hyökkäykseen voidaan estää tai minimoida haittavaikutuksia tehokkaasti. Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen ylläpitämä HA- VARO-järjestelmä on yksi menetelmä tehostaa organisaatioiden tietoturvaloukkausten teknistä havainnointia Automaatiojärjestelmien tietoturvauhat Aalto-yliopisto julkaiseman raportin (6 mukaan Suomesta on löytynyt lähes 3000 suojaamatonta automaatiojärjestelmää tai -laitetta, jotka ovat olleet kytkettynä internetiin. Järjestelmät ovat olleet esimerkiksi verkkokameroita tai kiinteistö- ja teollisuusautomaatiojärjestelmiä. Automaatiojärjestelmiä on etsitty suomalaisista IP-osoitteista Shodan-hakukoneella, joka hakee ja listaa verkosta löytyviä automaatiolaitteita. Ensimmäinen Shodan-avusteinen tutkimus tehtiin Aalto-yliopistossa tammikuussa 2013 ja tutkimus (7 toistettiin marraskuussa Molemmilla kerroilla suomalaisia suojaamattomia verkkolaiteita löydettiin lähes saman verran. Kyberturvallisuuskeskus suhtautuu vakavasti kaikkiin havaintoihin, joissa on syytä epäillä järjestelmien olevan tahattomasti avoinna internetiin. Kyberturvallisuuskeskus on tiedottanut tutkijoiden löytämien avoimien järjestelmien omistajia ja ylläpitäjiä teleyritysten välityksellä vastaanotettuaan tutkimusten tulokset. Keskus tulee välittämään saamiaan tietoja yrityksille myös tulevaisuudessa Tietomurrot ja haittaohjelmahavainnot Vuonna 2013 tietoon tuli useita Suomeen kytkeytyviä tietomurtotapauksia. Tapausten seurauksena satojen tuhansien suomalaisten ja miljoonien muiden käyttäjien tietoturva vaarantui. Lisäksi ne työllistivät mittavasti verkkopalvelujen ylläpitoa. Tietomurtotapaukset voivat olla huomattavasti laajempia, kuin yksittäinen tapaus antaa ymmärtää: vaikutukset ylittävät valtiolliset rajat ja vanhoissa tietomurroissa saatuja tietoja voidaan käyttää hyväksi vielä vuosien kuluttua. Merkittävimmät tapahtumat olivat Itellan palvelun käyttäjätileihin kohdistuneet murrot ja syksyllä paljastuneet tietomurtosarjat. Itellan verkkopalvelussa havaittiin luvatonta käyttöä, jossa hyödynnettiin vuosia sitten täysin erillisissä tietomurroissa saatuja ja verkkoon vuodettuja salasanoja sekä käyttäjätunnuksia. Tietomurtosarjoissa puolestaan murtauduttiin automatisoiduin menetelmin lukuisten pienyritysten, yhteisöjen ja suurien organisaatioiden verkkopalvelujen palvelimille. Molemmissa tietomurtosarjoissa hyödynnettiin ohjelmistojen tunnettuja haavoittuvuuksia. Tapauksissa saatiin haltuun yhteensä satoja tuhansia suomalaisia ja miljoonia ulkomaisia käyttäjätietoja, mukana vähäisessä määrin myös arkaluontoisempia tietoja, kuten luottokorttinumeroita. Lisäksi jälkimmäisessä murrossa saatiin haltuun yli tuhat palvelinta bot-verkon muodostamista varten. Syksyn tietomurtojen lopulliset vaikutukset saattavat paljastua vasta vuosien kuluttua, jos murroissa saadut tiedot ovat edelleen haitalliseen tarkoitukseen hyödynnettävissä. On myös huomioitava, että jaottelu suomalaisiin ja ulkomaisiin palveluihin on osin keinotekoinen verkkomaailman kansainvälisen luonteen vuoksi. Verkon palveluja käytetään sujuvasti yli maarajojen samoilla käyttäjätunnuksilla, salasanoilla ja ohjelmistoilla. 6) Aalto-yliopisto, Suomen automaatioverkkojen haavoittuvuus - Raportti Internetissä julkisesti esillä olevista automaatiolaitteista, julkaistu ) Helsingin Sanomat, Valtava määrä automaatiojärjestelmiä yhä suojaamattomina, julkaistu

41 Suuria käyttäjäryhmiä koskettavia haavoittuvuuksia ajatellen vuosi 2013 oli pitkälti samanlainen kuin Suosittujen asiakasohjelmistojen haavoittuvuuksia paikkailtiin säännöllisesti. Sekä vuonna 2012 että 2013 julkaistiin seitsemän Java-haavoittuvuustiedotteita. Vuonna 2013 Adoben Flash- ja Reader -ohjelmistoista julkaistujen haavoittuvuustiedotteiden määrä jopa kasvoi edellisvuodesta. Myös selainhaavoittuvuuksia julkaistiin edellisvuosien tapaan runsaasti. Usein vakavat asiakasohjelmistohaavoittuvuudet johtavat tilanteeseen, jossa haavoittuvuuksia käytetään hyväksi todella laajasti hyväksikäyttömenetelmäpakettien (exploit kit) avulla. Erityisen suosittuja hyväksikäyttökohteita ovat olleet Java-haavoittuvuuksien lisäksi Internet Explorer -selaimen useita versioita koskevat haavoittuvuudet. Haavoittuvuudet ovat vain yksi keino levittää haittaohjelmia päätelaitteille. Käyttäjiä myös huijataan asentamaan haittaohjelmia koneilleen muun muassa sähköpostiviestien ja sosiaalisen median linkkien avulla Kodin verkkolaitteiden ja älypuhelimien tietoturva Vuoden 2013 lopulla uutisoitiin useista haavoittuvuuksista kotikäyttöön tarkoitetuissa langattomissa tukiasemissa sekä internetyhteyslaitteina käytetyissä DSL- ja kaapelimodeemeissa. Kodin verkkolaitteiden haavoittuvuuksien avulla tehtävien hyökkäysten voidaan arvioida yleistyvän tulevaisuudessa. Loppuvuodesta 2013 ja vuoden 2014 alussa nähtiin muun muassa kyseisissä verkkolaitteissa leviävä mato ja bot-verkko. Nykyisellään älypuhelin on tietokoneen kaltainen mobiililaite, josta löytyy tehokas prosessori, reilusti muistia, iso näyttö ja laitteelle suunniteltu käyttöjärjestelmä. Puheluiden ja teksti- tai multimediaviestien lisäksi älypuhelimella käytetään usein esimerkiksi sähköpostia, kalenteria, selataan www-sivuja, otetaan valokuvia ja videokuvaa, navigoidaan, pelataan pelejä ja käytetään erilaisia hyöty- ja huviohjelmistoja. Älypuhelin on verkottunut laite ja sillä on käytännössä jatkuva pääsy internetiin erilaisten rajapintojen kautta (3G, 4G tai WLAN), joita myös puhelimeen asennetut ohjelmistot käyttävät. Koska älypuhelin on muuttunut tietokoneen kaltaiseksi laitteeksi, sen käyttöjärjestelmien ja ohjelmien päivitystarve on lisääntynyt. Älypuhelin tietää käyttäjästään muun muassa nimen, erilaisia yhteistietoja sekä päätelaitteeseen ja sijaintiin liittyviä yksityiskohtaisia tietoja. Eri ohjelmat ja pelit käyttävät puhelimen ominaisuuksia ja puhelimesta löytyviä tietoja löytääkseen niille mahdollisimman hyvät toiminnallisuudet. Tosin osa ohjelmistoista lähettää tietoja myös kolmansille osapuolille - lähinnä mainostajille. Suosituimmat älypuhelinten käyttöjärjestelmät tällä hetkellä ovat Googlen Android ja Applen ios. Vähemmän käytettyjä käyttöjärjestelmiä ovat esimerkiksi Windows Phone, BlackBerry, Bada ja Symbian. Kansainvälinen IT-alan tutkimusyritys Gartner tutkimuksessaan toteaa, että maailman älypuhelimista 82 prosenttia käyttää Android-käyttöjärjestelmää. Osittain tästä syystä myös suurin osa haittaohjelmista on suunnattu Android-käyttöjärjestelmille. Ciscon tutkimuksen mukaan 99 prosenttia kaikista mobiililaitteiden haittaohjelmista kohdistuu Android-laitteisiin Kiristyshaittaohjelmat Ransomware, eli kiristyshaittaohjelma, on ilmiönä edelleen ajankohtainen. Se on yksi yleisimmin esiintyvä haittaohjelmatyyppi Suomessa ja maailmalla. Ransomwareksi luokitellaan sellaiset haittaohjelmat tai haitalliset verkkosivut, joiden tavoitteena on aiheuttaa käyttäjän tietokoneelle paikallinen palvelunestotila ja saada käyttäjä maksamaan lunnasrahaa tietokoneen toimintakyvyn palauttamiseksi. Haittaohjelmasta kehitellään yhä uusia versioita, joiden Suomeen rantautuminen on todennäköisesti vain ajan kysymys. Poliisi saa noin kymmenen ransomware-ilmoitusta kuukaudessa. Viestintävirasto sai puolestaan lähes sata ransomwareen liittyvää yhteydenottoa vuonna F- Securen tilastojen mukaan päivittäin tunnistettuja Browlock-haittaohjelmatapauksia ilmenee tavanomaisesti , mutta aktiivisen saastutuskampanjan seurauksena tapausten määrä voi väliaikaisesti lisääntyä tuhanteenkin tartuntaan vuorokaudessa. Huomion arvoista on, että esimerkiksi aiemmilta ajoilta tunnetut Reveton-sukuiset haittaohjelmat ovat yhä lähes yhtä aktiivisia kuin aiemmin mainittu Browlock. F-Securen Viestintävirastolle antamien tietojen mukaan Reveton-tartuntoja todettiin Suomessa vuoden 2012 lopulla ja vuoden 2013 alussa päivässä monen kuukauden ajan. 41

42 7 POSTIPALVELUT Sähköisen viestinvälityksen ja verkkokaupan suosio jatkoi kasvuaan vuonna 2013, mikä vaikutti aiempaa voimakkaammin postilähetysten kokonaismääriin. Osoitteellisten kirjelähetysten määrän jatkaessa laskuaan postipakettien suosio kasvoi yleisestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta. 42

43 7.1 Postilähetysten määrä Jo useamman vuoden jatkunut kehitystrendi osoitteellisten kirjeiden määrän laskussa nopeutui entisestään vuonna 2013, vähennystä edellisvuoteen oli noin 6 prosenttia. Kirjelajeittain tarkasteltuna yritysten lähettämät laskut ovat perinteisesti olleet suurin yksittäinen ryhmä, vuonna 2012 laskujen osuus kaikista osoitteellista kirjeistä oli noin 40 prosenttia. Internetin mukanaan tuomat uudet ratkaisut erilaisine sähköisen maksamisen sovelluksineen ovat vaikuttaneet juuri tähän ryhmään erityisen voimakkaasti. Vuonna 2013 Suomessa siirryttiin entistä enemmän sähköiseen laskutukseen muun muassa sen seurauksena, että yhä useampi yritys on alkanut veloittaa erikseen paperilaskusta. Itellan mukaan viime vuoden lopussa jo joka toinen kuluttajalasku vastaanotettiin sähköisesti kun vuotta aikaisemmin sähköisten laskujen osuus oli runsas kolmannes kaikista kuluttajalaskuista. Sähköiseen laskutukseen siirtyminen selittää jo yksinään suurelta osin kirjeiden kokonaismäärän suhteellisen nopean vähenemisen. (Kuvio 30) KUVIO 30: Lähetettyjen kirjeiden ja postipakettien lukumäärän kehittyminen Miljoonaa kirjettä Sataatuhatta pakettia Myös lehtijakelu väheni vuonna Digitalisoituminen on vaikuttanut erityisesti media-alaan viime vuosina hyvin voimakkaasti. Internetin ja sosiaalisen median kasvun myötä paperilehtien toimintakenttä on murroksessa. Sisältö muuttuu sähköiseksi, jakelukanavien ja tarjoajien lukumäärä kasvaa ja kilpailu muuttuu yhä kansainvälisemmäksi. Sanoma- ja aikakauslehtien osuus mediamainonnasta putoaa, kun mainostajat siirtyvät entistä enemmän verkkoon. Samaan aikaan uudet sukupolvet tottuvat yhä enemmän ilmaisen, internetissä jaettavan median kuluttamiseen. Sanomalehtien kokonaisvolyymi väheni vuonna 2013 noin 3 prosenttia ja aikakauslehtien puolestaan runsaat 5 prosenttia. Osoitteeton jakelu pitää sisällään osoitteettoman suoramainonnan, kuten mainoslehtisten ja ilmaisjakelulehtien jakelun. Kirje- ja lehtijakelusta poiketen tämä ryhmä on kasvanut koko 2000-luvun ajan, keskimääräinen vuosikasvu oli noin 6 7 prosenttia vuosina Kasvu on kuitenkin viime vuosina hidastunut ja vuonna 2013 kasvua oli edellisvuoteen enää runsaat kaksi prosenttia. Vuoden 2013 loppupuolella kokonaismäärissä oli jopa laskua vertailuajankohtaan nähden. Digitalisoituminen ja erilaiset sähköiset mainonnan välineet eivät ole ainakaan toistaiseksi syrjäyttäneet osoitteetonta jakelua. Internetin jatkuvasti laajentuva käyttö ja sen myötä kehittyvät sähköiset palvelut ovat vaikuttaneet pakettimarkkinoiden nopeaan kasvuun. Kulutustottumusten muutos näkyy siten, että yhä suurempi osa vähittäiskaupan tavaroista ostetaan verkkokaupoista suurem- 43

44 pien valikoimien ja kilpailukykyisten hintojen takia. Erilaiset sähköiset kauppapaikat lisäävät myös kuluttajien toisilleen lähettämien pakettien määrää. TNS Gallupin julkaiseman tutkimuksen (8 mukaan suomalaiset ostivat netistä yhteensä 10,5 miljardilla eurolla vuonna 2013, missä on kasvua yli 9 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna. Eniten verkosta ostetaan palveluita, niiden osuus verkkokaupasta on yli puolet. Suosittuja palveluita ovat esimerkiksi majoitus, matkailu ja netissä tapahtuva pelaaminen. Vähittäiskaupan tuotteiden osuus kaupasta on noin kolmannes. Verkkokaupasta merkittävä osa tehdään ulkomaisissa kaupoissa, jolloin erityisesti Suomen rajojen ulkopuolelta tuleva pakettiliikenne kasvaa. Tämä kehitys on tuonut Suomen kuriirimarkkinoille uusia toimijoita, jotka ovat usein kansainvälisiä yrityksiä laajalla maantieteellisellä palveluverkolla. Muista postilähetyslajeista poiketen pakettimarkkinoilla on huomattavan suuri määrä toimijoita. Ulkomaisen verkkokaupan osuus koko pakettiliikenteessä näkyy rajat ylittävässä pakettiliikenteessä siten, että Suomesta lähtevä pakettimäärä on arviolta noin 40 prosenttia maahan saapuvan liikenteen volyymista. Pakettien kokonaisvolyymin kehittymiseen vaikuttaa merkittävästi kaksi tekijää; verkkokaupan suosion kasvu ja yleinen taloudellinen tilanne. Kappalemääräisessä volyymissa tapahtui merkittävä pudotus vuoden 2008 talouskriisin myötä ja vuodesta 2009 on alkanut jälleen kasvu. Vuonna 2013 kasvua arvioidaan kertyneen hieman yli 5 prosenttia heikosta taloustilanteesta huolimatta. 7.2 Kirjeen kulkunopeus Postilain mukaan yleispalveluun kuuluville kirjelähetyksille eli niin sanotuille 1. ja 2. luokan kirjeille on asetettu laatustandardi: 80 prosenttia 1. luokan kirjeistä on oltava viimeistään jättöpäivää seuraavana työpäivänä perillä. Toisen luokan kirjeistä on oltava perillä jättöpäivästä laskien toisena työpäivänä 95 prosenttia ja kolmantena työpäivänä 98 prosenttia. Ensimmäisen luokan kirjeiden mitatut kulkunopeudet täyttivät postilaissa asetetut laatuvaatimukset vuonna Toisen luokan kirjeen kulkunopeus sen sijaan jäi vuonna 2013 hieman alle lain edellyttämän laatutason. Toisen työpäivän sisällä jaettujen lähetysten määrä oli 92,7 prosenttia. Määrä on laskenut hieman vuodesta 2012, jolloin toisen työpäivän sisällä jaettujen kirjelähetysten määrä oli 93,3 prosenttia. (Kuvio 31) KUVIO 31: Ensimmäisen ja toisen luokan kirjeen kulkunopeudet (Lähde: Itella Oyj ja Tietokiila) 100 % 1. luokan kirjeen kulkunopeus 2. luokan kirjeen kulkunopeus 100 % 98 % 98 % 96 % 94 % 96 % 92 % 94 % 90 % 92 % 88 % 86 % 90 % 84 % 88 % H1/2013 H2/2013 H1/2013 H2/2013 Jättöpäivä + 1 Jättöpäivä + 2 Jättöpäivä + 2 Jättöpäivä + 3 8) TNS Gallup, Kaupan liitto ja Asiakkuusmarkkinointiliitto, Verkkokauppatilasto 2013, julkaistu

45 7.3 Postitoimipisteet Itella Posti Oy:n omien täyden palvelun postitoimipisteiden ja asiamiespostien lukumäärä on tasaisesti laskenut vuosittain. Itellalla oli vuoden 2013 lopussa 101 omaa toimipistettä ja 788 asiamiestoimipistettä. Lisäksi Itella ylläpiti 102 pakettien noutopistettä ja 307 SmartPOSTpakettiautomaattia. Kirjeiden jättölaatikoita oli noin 6900 ja postimerkkien jälleenmyyntipisteitä noin Valtioneuvoston asetuksen mukaan toimipisteet on sijoitettava siten, että koko maan alueella vähintään 82 prosentilla postipalvelujen käyttäjistä toimipisteen etäisyys vakituisesta asunnosta on enintään kolme kilometriä. Lisäksi korkeintaan kolmella prosentilla postipalvelujen käyttäjistä etäisyys vakituisesta asunnosta toimipisteeseen saa olla yli kymmenen kilometriä. Postilaissa tarkoitettu muu kuin kiinteä toimipiste tai muu toimipiste voi täydentää toimipisteitä ja tulla huomioiduksi etäisyyksiä laskettaessa tietyllä edellytyksellä. Toimipisteverkon kokonaisuuden tulee muodostaa kuluttajan kannalta yhtenäinen, kohtuullisen asiointimatkan päässä oleva palvelupisteiden verkko, josta kuluttajan tarvitsemat yleispalveluun kuuluvat tuotteet ja palvelut ovat saatavilla. (Kuvio 32) Vuoden 2013 lopussa enintään kolmen kilometrin etäisyydellä toimipisteistä, noutopisteistä ja Smart- POST-pakettiautomaateista oli 82 prosenttia väestöstä ja enintään kymmenen kilometrin etäisyydellä 97 prosenttia väestöstä. Nämä prosenttiarvot täyttivät juuri toimipisteasetuksen vaatimuksen. Jokaisessa kunnassa oli postilain edellyttämä toimipiste. KUVIO 32: Postitoimipisteiden lukumäärät Omat toimipisteet Asiamiespostitoimipisteet Yhteensä postitoimipisteet Noutopisteet SmartPost-automaatit 45

46 8 KUVIOT Kuvio 1...Matkaviestinverkon liittymämäärät Kuvio 2...Tiedonsiirto- ja puhelinliittymien suhteelliset lukumäärät Kuvio 3...Matkaviestinverkon liittymämääriin perustuvat markkinaosuudet Kuvio 4...Kiinteän verkon laajakaistaliittymämääriin perustuvat markkinaosuudet Kuvio 5...Kiinteän verkon puhelinliittymämääriin perustuvat markkinaosuudet Kuvio 6...Matkaviestinverkon liittymät tiedonsiirtosopimuksen mukaan Kuvio 7...Matkaviestinverkossa siirretyn tietomäärän kehittyminen Kuvio 8...Kiinteän verkon laajakaistaliittymämäärät tekniikoittain Kuvio 9...Kiinteiden laajakaistaliittymien hintakehitys nopeusluokittain Kuvio 10...Voimassa olevat fi-verkkotunnukset Kuvio 11...Puhelu- ja viestimäärät Kuvio 12...Tiedonsiirto- ja puhelinpalvelujen suhteelliset käyttömäärät Kuvio 13...Kaapeli- ja IPTV-liittymämäärät Kuvio Antenna Ready HD ja Cable Ready HD merkki Kuvio 15...TV-talouksien valmiudet katsoa teräväpiirtolähetyksiä Kuvio 16...Radioverkkojen taajuuksien määrät vuosina Kuvio 17...Lyhytaikaiseen FM-radiotoimintaan myönnettyjen taajuuksien määrä Kuvio 18...Huutokaupattujen taajuuskaistaparien voittajat ja toteutuneet hinnat 800 MHz -taajuusalueella Kuvio 19...Television taajuusresurssi 2017 ja langattoman laajakaistan käyttöön siirtyvä UHF 700 MHz -taajuusalue Kuvio 20...Radiolinkkijänteiden lukumäärät kanavanleveyksittäin Kuvio 21...Radiolupien jakautuminen eri käyttötarkoituksiin vuonna 2013 Kuvio 22...Meriradioviestinnän eri tutkintojen osuudet vuonna 2013 Kuvio 23...Häiriöiden jakautuminen palveluittain ja vuosineljänneksittäin 2013 Kuvio 24...Ilmoitettujen häiriöiden korjausajat vuosineljänneksittäin 2013 Kuvio 25...Häiriöiden syyt vuosineljänneksittäin 2013 Kuvio 26...Radiohäiriöiden määrä vuosina Kuvio 27...Viestintäviraston käsittelemät radiohäiriöt vuonna 2013 Kuvio 28...Tietoturvaloukkauksia aiheuttaneiden tietoturvapoikkeamien prosentuaaliset osuudet Kuvio 29...Toimenpiteet, joilla tietoturvaloukkauksiin on reagoitu vuonna 2013 Kuvio 30...Lähetettyjen kirjeiden ja postipakettien lukumäärän kehittyminen Kuvio 31...Ensimmäisen ja toisen luokan kirjeen kulkunopeudet 2013 (Lähde: Itella Oyj ja Tietokiila) Kuvio 32...Postitoimipisteiden lukumäärät

47 47

48 Itämerenkatu 3 A Helsinki 48