Nurmijärvi 27 Nurmijärven järvien veden laatu 26 26 Takaherunen aamuauringossa elokuussa 26. Kuva Liisa Teräsvuori Ympäristölautakunta m
ISBN 978-952-99837-3-5 Painopaikka: Nurmijärven kunnan monistamo, Nurmijärvi 27 1
Sisällysluettelo Tiivistelmä...3 1. Johdanto...4 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät...4 3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä...6 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet...6 5. Tutkimustulokset...9 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen)...9 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen)...13 5.3. Sääksjärvi...17 5.4. Vaaksinjärvi...21 5.5. Valkjärvi...25 6. Lähteet...29 Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina 2 26 Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina - 26 Liite 3. Vuoden 26 vesianalyysitulokset Liite 4. Valkjärven Mixox-hapetuksen vuosiraportti 25-26 2
Tiivistelmä Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuonna 26 järvien veden laadun tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen tutkimusten tulokset. 26 oli vuosien 24 ja 25 tavoin harvinaisen lämmin. Kesällä satoi poikkeuksellisen vähän ja vuoden lopulla taas ennätyksellisen paljon. Kesän aikana sekä järvien että pohjavesien pinnat laskivat vähäisen sadannan ja suuren haihdunnan takia poikkeuksellisen alas. Loppusyksyn sateet nostivat vedenpintoja selvästi vuoden loppua kohden. Joulukuu oli paikoin ennätyslämmin ja -sateinen. Vuoden lopussa vedenpinnat olivat korkealla ja lunta, jäätä ja routaa oli suurimmassa osassa maata keskimääräistä vähemmän. Itä-Herusen happitilanne oli kevättalvella 26 edellisiä vuosia heikompi. Myös Länsi- Herusen happitilanne oli melko huono. Länsi-Herusen kokonaisfosforipitoisuus nousi vuosina 24 ja 25 edellisvuosia korkeammaksi, mutta laski vuonna 26 lähes aiemmalle tasolle. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuonna 26 hyvin edellisvuosien tasolla. Järven pharvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 198-luvun lopulta lähtien ja näyttäisi viime vuosien aikana vakiintuneen lähelle neutraalia. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus kuvasti enimmäkseen karuja olosuhteita, mutta yhdellä mittauskerralla pitoisuus kuvasti reheviä oloja. Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan. Vuonna 26 happipitoisuus alusvedessä oli normaalia selvästi korkeampi. Vaaksinjärven väriarvo nousi ennätyksellisen korkeaksi loppukesällä 24 ja kevättalvella 25. Vuonna 26 väriarvo laski jälleen aiempien vuosien tasolle. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on edelleen alhainen. Valkjärven molemmat hapettimet toimivat keskeytyksettä koko kesäkauden vuonna 26. Hapetuksesta huolimatta happipitoisuus laski elokuussa alusvedessä hyvin alas. Toisaalta pintaveden happipitoisuus nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi. Päällysvedessä esiintyvä hapen ylikyllästys on merkki järven runsastuottoisuudesta. 3
1. Johdanto Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua vuonna 26. Uudet vesianalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi. Valkjärvellä on jatkettu vuonna aloitettua alusveden hapetusta. Hapetus tapahtui aluksi yhdellä Vesi-Eko Oy:ltä vuokratulla hapettimella. Nurmijärven kunta osti hapettimen itselleen vuonna. Kesällä hapetustehoa nostettiin ottamalla käyttöön edellisenä vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti kesäkaudeksi toinenkin hapetin Vesi- Eko Oy:ltä vuokrattuna. Uusi hapetin vaihdettiin entistä tehokkaampaan vuonna 21, jolloin laitteiden yhteinen vuorokautinen vedensiirtoteho kasvoi aiemmasta 55 kuutiometristä 95 kuutiometriin. Vuonna 24 myös toinen hapetin ostettiin Nurmijärven kunnalle. Vesi-Eko Oy on laatinut vuosien 25 ja 26 hapetuksesta yhteenvedon, joka on tämän raportin liitteenä (Liite 4). Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesä- ja syyskautena tihennetysti näytteitä. Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta - 25 laadituille Nurmijärven järvien veden laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristösuunnittelija Liisa Teräsvuori. 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otettiin vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja loppukesällä. Myös Valkjärvestä otettiin vesinäytteet kevättalvella ja loppukesällä. Lisäksi järvi oli toukosyyskuussa intensiiviseurannassa hapetuksen tehon seuraamiseksi. Sääksjärvi kuuluu kunnan oman seurannan lisäksi Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Sen puitteissa Nurmijärven kunta otti järvestä vesinäytteet kerran vuonna 26. Lopputalven tarkkailukerta yhdistettiin kunnan omaan seurantaan. Sääksjärvi kuuluu Suomen EUROWATERNET-seurantaverkostoon. Vuonna 26 otettiin a-klorofyllinäytteet kaikista järvistä. Valkjärvestä ja Sääksjärvestä a- klorofylliä tutkittiin kuusi kertaa touko-syyskuussa. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet kerran loppukesällä. Vuonna 26 ei otettu kasviplanktonnäytteitä. Nurmijärven kunnan ottamat vesinäytteet on analysoitu Suunnittelukeskus Oy:n ympäristölaboratoriossa. Näytepisteiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. 4
Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet. 5
3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen. Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä- Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pinta-alaltaan reilut 12 hehtaaria. Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat matalia, syvimmillään vain reilut 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä- Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen. Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 26 hehtaaria. Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4 m syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7-8 metriä. Sääksjärven vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5 hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 2 metriä. Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja käyttökelpoisuudeltaan erinomainen. Järven rannoilla on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. nläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohjasedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia hapettomissa olosuhteissa veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet Tammikuu 26 oli hieman tavallista leudompi ja sademäärät olivat vain noin puolet keskimääräisestä. Helmi- ja maaliskuu olivat sen sijaan kumpikin koko maassa tavanomaista kylmemmät. Etenkin maaliskuu oli harvinaisen kylmä ja talvinen. Tavanomaista kylmemmän sään myötä jäänpaksuudet kasvoivat aina kuukauden loppuun saakka. Huhtikuussa keskilämpötilat olivat Etelä-Suomessa ajankohtaan nähden hyvin 6
tyypillisiä, sademäärät puolestaan jonkin verran tavallista runsaammat. Lumipeite viipyi koko maassa reilusti huhtikuun puolelle, mutta viimeisen viikon lämpimän sään aikana lumet sulivat nopeasti. Maa paljastui kuukauden puolivälin jälkeen maan etelä- ja keskiosassa kokonaan. Toukokuu alkoi lämpimänä ja hetkittäin helteisenä, mutta päättyi viileänä ja sateisena. Kesä oli ennätyksellisen helteinen ja maan eteläosassa kaikkien aikojen kuivin. Aurinko paistoi kesällä suuressa osaa maata kolmanneksen keskimääräistä enemmän. Etenkin heinäkuussa sademäärät jäivät hyvin pieniksi maan eteläosassa. Elokuun alkupuoli oli täysin poutainen koko maassa, mutta kuurosateita saatiin elokuun puolivälistä alkaen. Suurin yhden päivän sade Nurmijärvellä oli 28.8. mitattu 44,6 mm. Pinta- ja pohjaveden pinnat laskivat huimasti kuivan kesän aikana. Pintaveden lämpötilat olivat selvästi keskimääräistä korkeampia. Syyskuussa mitattiin vielä kesäisiä lämpötiloja. Lokakuussakin lämpötilat olivat hieman tavanomaista korkeammat, mutta toisaalta lokakuu oli yksi sateisimmista lokakuista maan eteläosassa, jossa sadekertymät olivat laajalti kaksinkertaisia tavanomaisiin verrattuna (Kuva 2). Vedenpinnat kääntyivät nousuun sateiden myötä. Marraskuun keskilämpötila päätyi hyvin lähelle keskimääräistä, vaikka marraskuun loppupuoli olikin poikkeuksellisen lauha. Lumipeite saatiin koko maahan loka-marraskuun vaihteessa voimakkaiden lumipyryjen tuomana. Leudot lämpötilat kuukauden loppupuolella saivat lumipeitteen kuitenkin häviämään nopeasti. Joulukuu oli ennätysleuto. Hyvin leuto sää piti maan paljaana tai lähes paljaana koko joulukuun ajan maan eteläosassa. Joulukuun sademäärät olivat Ilmatieteen laitoksen mukaan paikoin yli kaksinkertaiset pitkän ajan keskiarvoon nähden. Kaiken kaikkiaan vuosi 26 oli vuosien 24 ja 25 tavoin harvinaisen lämmin. Kesällä satoi aivan elokuun loppua lukuun ottamatta poikkeuksellisen vähän ja vuoden lopulla taas ennätyksellisen paljon. Kesän aikana sekä järvien että pohjavesien pinnat laskivat vähäisen sadannan ja suuren haihdunnan takia poikkeuksellisen alas. Loppusyksyn sateet nostivat vedenpintoja selvästi vuoden loppua kohden. Joulukuu oli paikoin ennätyslämmin ja -sateinen. Vuoden lopussa vedenpinnat olivat korkealla ja lunta, jäätä ja routaa oli suurimmassa osassa maata keskimääräistä vähemmän. Vuoden 26 sademäärä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla 558 mm (Röykässä 665,8 mm, Kuva 3). Helsinki-Vantaan sademäärä jäi pitkän ajan keskiarvoa alemmaksi (vuosisademäärä kaudella 1971 2 keskimäärin 65 mm). 7
Kuukausisadanta Nurmijärvellä 26 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Sadanta mm/kk Kuukausi Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 26. sadanta Nurmijärvellä -26 9 8 7 Sadanta mm/a 6 5 4 3 2 1 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 3. sadanta Nurmijärvellä vuosina 26. 8
5. Tutkimustulokset Analyysitulokset vuodelta 26 ovat liitteen 3 taulukoissa. 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen) Itä-Herusen happitilanne oli kevättalvella 26 edellisiä vuosia heikompi. Kevättalvella alusveden hapen kyllästysaste oli vain 2 prosenttia ja pintavedenkin kyllästysaste oli vain 11 prosenttia (Kuva 4). Helmi-maaliskuun pakkasten myötä järven jääpeite kasvoi varsin paksuksi (48 cm 4.4.26). Jääpeite estää happitäydennyksen ilmakehästä ja paksu jääpeite on osaltaan saattanut vaikuttaa matalan Itä-Herusen happipitoisuuden laskuun lopputalvella. Itä-Herunen, hapen kyllästysaste 12 1 Kyllästysprosentti 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 4. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa. Itä-Herunen on kalkittu vuonna. Kalkituksen myötä veden ph-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven ph-arvo pysytteli vuonna 26 edellisvuosien tasolla (Kuva 5). Itä-Herusen puskurointikyky eli kyky neutraloida happamoittavia aineita oli edelleen huono ja sitä kuvaava alkaliteetti alhainen. Alkaliteetti sai arvoja välillä,2,3 mmol/l. 9
Itä-Herunen, ph ph 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 5. Veden ph-arvo Itä-Herusessa. Itä-Herunen, sähkönjohtavuus 4,5 4 Sähkönjohtavuus ms/m 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 6. Sähkönjohtavuus Itä-Herusessa. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Yleisesti ottaen Suomen vedet ovat vähäsuolaisia (kallioperä 1
heikosti rapautuvaa). Tästä johtuu myös huono järvivesien puskurikyky. Itä-Herusen sähkönjohtokyky on erittäin alhainen ja jatkuvassa lievässä laskusuunnassa (Kuva 6). 2-luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa hetkellisesti, mutta nousivat vuonna 23 aiemmalle tasolle. Vuonna 26 kokonaisfosforipitoisuus pysytteli edellisten vuosien tasolla (Kuva 7). Kokonaistyppipitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä noususuunnassa (Kuva 8). Kokonaisfosforin pitoisuuksien perusteella Itä-Herusen ravinnetaso vaihteli lievästi rehevästä rehevään. Itä-Herusessa kokonaistypen ja fosforin suhde oli vuonna 26 kasvukaudella 13 (Kuva 9). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17 niin typpi kuin fosfori voivat säädellä levätuotantoa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesällä 26 minimiravinne vaihteli. Itä-Herunen, kokonaisfosfori 8 7 6 Kok. P µg/l 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa. 11
Itä-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 8. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa. Itä-Herunen, typpi/fosforisuhde N:P 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 9. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa. Loppukesällä 26 saatiin a-klorofyllin arvoksi 19 µg/l, joka kuvastaa reheviä oloja. 12
5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) Kevättalvella 26 Länsi-Herusen happitilanne oli melko huono. Hapen kyllästysprosentti oli alusvedessä 11 % ja jään alla pintavedessä 28 % (Kuva 1). Länsi-Herunen, hapen kyllästysaste 14 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 1. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa. Ammoniumtyppipitoisuus nousi Länsi-Herusessa muutaman edellisvuoden kevättalvella selvästi normaalia korkeammaksi. Kevättalvella 26 ammoniumtyppipitoisuus jäi kuitenkin alemmaksi (8 µg/l, Kuva 11). Normaalisti ammoniumtyppeä on luonnonvesissä vähän ja yli 1 µg/l olevat pitoisuudet osoittavat vähähappisia olosuhteita tai jätevesikuormitusta. Toisaalta turvesoiden valumavesissä voi esiintyä kuitenkin poikkeuksellisen paljon ammoniumtyppeä (1 3 µg/l). Länsi-Herusen rannoilla on paljon soita. 13
Länsi-Herunen, ammonium typpenä 3 25 NH4-N µg/l 2 15 1 5 21 23 25 Kuva 11. Ammoniumtyppipitoisuus Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, ph 7,5 7 6,5 ph 6 5,5 5 4,5 4 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 12. Veden ph-arvo Länsi-Herusessa. Länsi-Herusen ph-arvo kohosi vuonna tehdyn kalkituksen myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 21, 22 ja 25 ph-arvo oli pintavedessä edellisinä vuosina mitattuja arvoja selvästi korkeampi (Kuva 12). Vuonna 26 ph-arvo oli taas 14
laskenut, ollen enää 5,2 5,7. Länsi-Herusen alkaliteetti on alhainen. Vuonna 26 alkaliteetti oli vain,mol/l. Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa puskurikykyä eli kykyä vastustaa ph-arvon muutosta. Myös Länsi-Herusen sähkönjohtavuus on Itä-Herusen tavoin jatkuvassa lievässä laskusuunnassa. Vuonna 26 sähkönjohtavuus sai enää arvot 1,7 2,S/m. Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua. Niin kokonaistyppi- kuin fosforipitoisuus laski hieman vuonna 26 edellisvuoteen verrattuna (Kuvat 13 ja 14). Kokonaistypen ja fosforin suhdetta tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. Vuonna 26 kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli 2 (Kuva 15). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 26 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis ainakin mittaushetkellä olleen fosfori. Länsi-Herusen a-klorofyllipitoisuus loppukesällä 26 oli 24 µg/l. Tällaisen a- klorofyllipitoisuuden perusteella Länsi-Herunen olisi erittäin rehevä järvi. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Länsi-Herunen vaikuttaisi rehevältä järveltä. Länsi-Herunen, kokonaisfosfori 12 1 Kok. P µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 13. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa. 15
Länsi-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 14. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, typpi/fosforisuhde 45 4 35 3 N:P 25 2 15 1 5 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 15. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi-Herusessa. 16
5.3. Sääksjärvi Suunnittelukeskus Oy on laatinut Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailusta vuosiraportin vuodelta 26. Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven lähialueelta. veden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. vedenoton ehtona on, että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 26 Sääksjärven vedenkorkeus ylitti tammi-kesäkuussa juoksutusluvan ylärajan. Vettä juoksutettiin Vihtilammista Sääksjärveen 5.1.-26.5. ja 4.9.-22.12.26. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuonna 26 hyvin edellisvuosien tasolla (Kuva 16). Sääksjärvi, hapen kyllästysaste 14 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 16. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä. Sääksjärven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 198-luvun lopulta lähtien ja näyttäisi viime vuosien aikana vakiintuneen noin arvojen ph 6 ja 7 välille (Kuva 17). Siten Sääksjärven ph on lähellä neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuonna 26 arvojen,5,6 mmol/l välillä (Kuva 18). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu. 17
Sääksjärvi, ph ph 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 17. Veden ph-arvo Sääksjärvessä. Sääksjärvi, alkaliteetti,14,12 Alkaliteetti mmol/l,1,8,6,4,2 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 18. Sääksjärven alkaliteetti. Sääksjärven kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuudessa on voimakasta vuosittaista vaihtelua (Kuva 19 ja 2). Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta järveltä. Sääksjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli vuonna 26 18
kasvukaudella pintavedessä välillä 32 46 (Kuva 21). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Sääksjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 19. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä. Sääksjärvi, kokonaistyppi 8 7 6 Kok. N µg/l 5 4 3 2 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 2. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä. 19
Sääksjärvi, typpi/fosforisuhde 14 12 1 N:P 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 21. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä. Sääksjärvi, a -klorofylli 16 14 12 Chl-a µg/l 1 8 6 4 2 1979 1981 1983 21 23 25 Kuva 22. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus. Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2 ensimmäisen kerran yli 1 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 1 µg/l oleva a-klorofyllipitoisuus kuvaa reheviä oloja. Vuonna 26 a-klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 1, 14 µg/l (Kuva 2
22). Yhteensä kuudesta mittauskerrasta neljällä pitoisuudet jäivät alle 4 µg/l, joka kuvaa karuja olosuhteita. Kerran pitoisuus sai arvon 4,7 µg/l ja vain kerran reheviä oloja kuvaavan arvon 14 µg/l. Tulevina vuosina on syytä edelleen jatkaa kehityksen seuraamista. Sääksjärvellä havaittiin lokakuussa 26 rihmamaisen Anabaena lemmermannii - sinilevälajin muodostama kukinta. 5.4. Vaaksinjärvi Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan (Kuva 23). Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen. Vuonna 26 happitilanne Vaaksinjärven alusvedessä oli loppukesällä normaalia selvästi parempi (kyllästysaste 63 %). Vaaksinjärvi, hapen kyllästysaste 12 1 Kyllästysprosentti 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 23. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven ph-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen, tosin viime vuosina etenkin alusveden ph-arvo näyttäisi lievästi nousseen (Kuva 24). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti sai vuonna 26 arvoja väliltä,18,2 mmol/l. Vaaksinjärven alkaliteetti on sen perusteella tyydyttävä. 21
Vaaksinjärvi, ph 8 7,5 ph 7 6,5 6 5,5 5 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 24. Veden ph-arvo Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, väriluku 8 7 Väriluku mg Pt/l 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 25. Väriarvo Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven väriarvo nousi ennätyksellisen korkeaksi loppukesällä 24 ja kevättalvella 25. Väriarvon nousu johtui todennäköisesti heinäkuun lopun 24 rankkasateista ja 22
niistä seuranneista virtaamien kasvusta ja humuskuormituksesta. Vuonna 26 väriarvo laski jälleen aiempien vuosien tasolle (Kuva 25). Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen (Kuva 26 ja 27) ja järvi voitaisiin luokitella kokonaisfosforipitoisuuden perusteella karuksi. Vaaksinjärvessä fosfori on levätuotantoa rajoittava ravinne (Kuva 28). Vaaksinjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 26. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä. 23
Vaaksinjärvi, kokonaistyppi Kok. N µg/l 9 8 7 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 27. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, typpi/fosforisuhde 18 16 14 12 N:P 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 24 25 26 Kuva 28. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä. Vuoden 26 loppukesällä Vaaksinjärven a-klorofyllipitoisuus oli 4,5 µg/l. Se kuvastaa lievästi reheviä oloja. 24
5.5. Valkjärvi Valkjärveä on hapetettu vuodesta alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta alkaen kahdella hapettimella. Molemmat hapettimet toimivat keskeytyksettä koko kesäkauden vuonna 26. Tehokkaampi hapetin käynnistettiin kesän ajaksi toukokuun alussa ja sammutettiin uudestaan marraskuussa talven ajaksi. Valkjärven hapetuksesta vuodelta 26 tehty raportti on liitteenä (Liite 4). Valkjärveä on kunnostettu hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla. Vuonna 26 Valkjärvellä tehtiin Kala- ja vesitutkimus Oy:n toimesta särkikalojen nuottauksia (Vatanen 27). Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa. Viime vuosina kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttää jonkin verran parantaneen Valkjärven happitilannetta (Kuva 3). Vuonna 26 molemmat hapettimet toimivat keskeytyksettä koko kesäkauden, mutta siitä huolimatta hapen kyllästysaste laski elokuussa hyvin alas (Kuva 29). Toisaalta pintaveden happipitoisuus nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi. Päällysvedessä esiintyvä hapen ylikyllästys on merkki järven runsastuottoisuudesta. Samalla ph-arvot ovat korkeita. Valkjärven pintaveden ph-arvo olikin yli 8 kesä-elokuussa (Kuva 31). Valkjärvi, happitilanteen kehitys vuonna 26 14 Kyllästysprosentti 12 1 8 6 4 2 7 m 4.4.26 31.5.26 19.6.26 1.7.26 2.8.26 23.8.26 12.9.26 Päivämäärä Kuva 29. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 26. 25
Valkjärvi, hapen kyllästysaste 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 196 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 199 22 25 Kyllästysprosentti Kuva 3. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä. Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 26 korkein mitattu pharvo pintavedessä oli 8,9 (Kuva 31). Korkeat ph:t ovat tyypillisiä leväkukintojen aikana. Valkjärvi, ph ph 1 9,5 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 196 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 199 22 25 Kuva 31. Veden ph-arvo Valkjärvessä. 26
Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 32). Fosforitaso on kuitenkin edelleen varsin korkea. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi pääasiassa rehevältä järveltä. Valkjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli kasvukaudella vuonna 26 välillä 15 28 (Kuva 34). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17, molemmat ravinteet voivat säädellä levätuotantoa. Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Valkjärvellä fosfori näyttäisi pääasiallisesti olleen minimiravinteena, mutta hetkellisesti niin fosfori kuin typpi olisi voinut säädellä levätuotantoa. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus sai vuonna 26 arvoja välillä 4,5 25 µg/l (Kuva 35). Tulosten perusteella Valkjärvi vaihteli lievästi rehevästä erittäin rehevään. Valkjärven pohjoispäässä seurattiin järven levätilannetta kesäkuun alusta elokuun loppuun. Järvellä havaittiin alueellisessa leväseurannassa vuonna 26 vähän levää vain kerran elokuun loppupuolella. Valkjärven alueellisen leväseurannan piste kuuluu osana myös valtakunnalliseen leväseurantaan. Valkjärvi, kokonaisfosfori 8 7 6 Kok. P µg/l 5 4 3 2 1 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 24 26 Kuva 32. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä. 27
Valkjärvi, kokonaistyppi 25 2 Kok. N µg/l 15 1 5 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 25 Kuva 33. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä. Valkjärvi, typpi/fosforisuhde N:P 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 25 Kuva 34. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai 31.7. arvon 185. 28
Valkjärvi, a -klorofylli Chl-a µg/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 21 23 25 Kuva 35. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus. Valkjärveltä ei otettu kasviplanktonnäytteitä vuonna 26. Myöskään Nurmijärven muilla järvillä ei tutkittu vuonna 26 kasviplanktonlajistoa. 6. Lähteet Ilmatieteen laitoksen tiedotteet vuodelta 26. Kauppinen, E. ja Saarijärvi, E. 27. Nurmijärven Valkjärven Mixox-hapetuksen vuosiraportti 25 26. Vesi-Eko Oy. 17 s. + liitteet. Suomen ympäristökeskuksen kuukausittaiset vesitilannekatsaukset vuodelta 26. Suunnittelukeskus Oy 27. Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 26. 9 s. + liitteet. Uudenmaan ympäristökeskus 27. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vesistöjen ja rannikkovesien tila vuonna 26. 2 s. Vatanen, S. 27. Valkjärven nuottapyynti syksyllä 26. Kala- ja vesitutkimus Oy. 1 s. 29