SUOMENLAHDEN ALUEEN ALUSÖLJY JA ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNNAN YHTEISTOIMINTASUUNNITELMA

SUOMENLAHDEN ALUEEN ALUSÖLJY JA ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNNAN YHTEISTOIMINTASUUNNITELMA Uudenmaan ympäristökeskus Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 11.6.2007

2 Sisällys Yleistä... 3 Suunnitelman esitysmuodot ja käyttötapoja...4 Suunnitelman tarkoitus ja perusteet...4 1. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset ja muut henkilöresurssit... 5 1.1 Torjuntaviranomaiset...5 1.2 Virka apuviranomaiset...8 1.3 Satamien, laitosten ja telakoiden henkilöstö...8 1.4 Vapaaehtoiset...8 2. Vahinkojen torjunta-alukset ja -kalusto... 9 2.1 Valtio...9 2.2 Alueen pelastustoimet...9 2.3 Laitokset ja yhtiöt...9 3. Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntajärjestelyt... 10 3.1 Hälyttäminen, hälytys ja viestijärjestelmät...10 3.2 Kiireelliset alkutoimet johtaminen, puomitukset, onnettomuustilanteen vakauttaminen ja tilannekuvan muodostaminen...10 3.3 Torjunnan järjestäminen ja johtaminen...11 3.4 Torjuntayksiköiden muodostaminen ja miehitys...13 3.5 Hälytysvalmius ja lähtöjärjestys...13 3.6 Torjuntayksiköiden varustaminen, huoltaminen ja kuljetukset...14 3.7 Kansainvälinen torjuntayhteistyö...14 3.8 Tiedotustoiminta...14 4. Muu toiminta... 15 4.1 Jälkitorjunta, rantojen puhdistaminen ja vahinkojätehuolto...15 4.2 Eläinten pelastaminen...16 4.3 Tutkimukset ja vahinkojen arviointi...16 4.4 Ympäristövahinkojen vaaraa aiheuttavia seikkoja ja toimintoja...17 4.5 Erityisesti suojeltavat alueet ja kohteet...17 4.6 Suojasatamat ja ankkuripaikat...17 5. Vahinkojen ennaltaehkäisy... 18 5.1 Meriliikenteen ohjaus...18 5.2 Harjoitukset ja koulutus...19 5.3 Suunnitelman päivitys ja uusiminen...19 6. Muita seikkoja... 20 Ympäristöministeriön ohjeita...20 Yhteyksiä ja linkkejä...20 Luettelo suunnitelmaa koskevista säädöksistä ja ohjeista...20 7. Työryhmän esityksiä ja suosituksia... 20 Liitteet.... 22

3 Yleistä Alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisten ja virka apuviranomaisten tulee alusjätelain (Laki aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä 300/1979) 31 :n (muutos 489/2000) mukaisesti laatia alueellisen ympäristökeskuksen johdolla suunnitelma yhteistoiminnasta alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjuntatyössä. Jäljempänä näitä vahinkoja kutsutaan lyhyemmin myös ympäristövahingoiksi. Uudenmaan ympäristökeskus vastaa Suomenlahden alueen yhteistoimintasuunnitelman laatimisesta (Ympäristöministeriön asetus alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmien aluejaosta 27.7.2000/706). Suunnitelman vahvistaa ympäristöministeriö. Suunnitelman valmistelua varten perustettiin ohjausryhmä jossa olivat edustettuina Uudenmaan ympäristökeskus, Kaakkois Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristökeskus, Itä Uudenmaan pelastuslaitos, Länsi Uudenmaan pelastuslaitos, Helsingin pelastuslaitos, Kymenlaakson pelastuslaitos, Merenkulkulaitos, Merentutkimuslaitos, Helsingin Sotilasläänin Esikunta, Itäisen Maanpuolustusalueen Esikunta, Suomenlahden Meripuolustusalue, Suomenlahden merivartiosto, Etelä Suomen lääninhallitus ja Tiehallinto. Ohjausryhmä on hyväksynyt suunnitelman kokouksessaan 14.5.2007. Suomenlahden alueen yhteistoimintasuunnitelma käsittää Uudenmaan ja Kaakkois Suomen ympäristökeskusten alueella olevan merialueen Hangosta Virolahdelle. Suunnitelma alue käsittää 18 rannikkokuntaa. Merialueen pinta ala talousvyöhykkeen ulkorajalle on yhteensä n. 11 000 km 2. Suomenlahden mantereenpuoleisen rantaviivan pituus Hangon kärjestä Venäjän rajalle on noin 3 800 kilometriä. Suomenlahden saarten yhteenlaskettu rantaviivan pituus on noin 6 500 kilometriä. Suunnitelma korvaa aiemmat Uudenmaan läänin sekä Kymen läänin alueelliset alusöljyvahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmat. Suunnittelualue on esitetty kuvassa 1.

4 Kuva 1 Suunnittelualue ja sen kunnat Suunnitelman esitysmuodot ja käyttötapoja Suunnitelmaa koskevia yksityiskohtaisia tietoja on varastoitu ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmässä, josta ne on ladattavissa Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämällä, ympäristövahinkojen torjuntaa varten tehdyllä BORIS karttaliittymällä (Baltic Oil Response Information System). Boriksessa olevista tiedoista keskeisimmät ovat karttoina suunnitelman liitteissä. BORIS karttaliittymä on käytettävissä ympäristöhallinnon yksiköillä ja muilla Suomen ympäristökeskukselta luvan saaneilla. Boriskarttakäyttöliittymä on off line versiona käytössä myös valtion öljyntorjuntaaluksilla. Boriksen sisältämiä aineistoja ja sinne vahinkotilanteesta syötettyjä tietoja voidaan yhdistää erilaisiksi tulostettaviksi ja tallennettaviksi teemakartoiksi Suunnitelman tarkoitus ja perusteet Öljykuljetukset ovat moninkertaistuneet Suomenlahdella 1990 luvun puolivälistä ja kasvavat edelleen. Oheisessa 27.1.2007 päivätyssä kaaviossa esitettyjen öljynkuljetusmäärien lisäksi on Venäjä helmikuun alussa 2007 ilmoittanut uusista n. 50 miljoonan tonnin vuosikuljetusten lisäyksistä lähivuosina.

5 Kuva 2 Öljykuljetusten kehittyminen Suomenlahdella Suunnitelman tarkoituksena on varmistaa torjuntatöiden nopea ja tehokas käynnistäminen, loppuun saattaminen ja eri viranomaisten yhteistoiminta suunnitelmaalueella silloin, kun alusjätelain 19 ja 27 b :ssä tarkoitettu alusöljy tai aluskemikaalivahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä tai vahinko on sattunut tai sen vaara uhkaa muualla useiden alueen pelastustointen alueella taikka jos vahinko tai vaara on niin suuri, ettei alueen pelastustointa kohtuudella voida vaatia yksin huolehtimaan torjuntatöistä. Torjuntajärjestelyt perustuvat ensisijaisesti pelastustoimen alueiden ja virkaapuviranomaisten yhteistoimintaan. Torjuntatöissä voidaan tarvittaessa turvautua myös alueen ulkopuolelta saatavaan apuun. Sen järjestämisestä samoin kuin mahdollisesta torjunta avun pyytämisestä ulkomaiden viranomaisilta tai avun antamisesta ulkomaille huolehtii Suomen ympäristökeskus (SYKE). 1. Alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset ja muut henkilöresurssit 1.1 Torjuntaviranomaiset Alusjätelain tarkoittamia öljyvahinkojen torjuntaviranomaisia ovat:

alusöljyvahinkojen torjuntatyön johtajana toimiva pelastustoiminnan johtaja pelastustoimen alueen pelastusviranomainen alueellinen ympäristökeskus Suomen ympäristökeskuksen asettama torjuntatöiden johtaja sekä Suomen ympäristökeskus 6 Aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisia ovat SYKE ja sen asettama torjuntatöiden johtaja sekä alueellinen ympäristökeskus. Alueen pelastustoimen on alusjätelain 12 :n mukaan alueellaan huolehdittava alusöljyvahinkojen torjunnasta. Alueen pelastustoimella on sitä varten oltava hyväksytty alusöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee osallistua öljyvahinkojen torjuntaan ja huolehtia tarvittaessa jälkitorjunnasta. Alueen pelastustoimi on velvollinen antamaan pyydettäessä virka apua aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiselle. Jos vahingon torjuminen sitä vaatii, alueen pelastustoimen on ryhdyttävä pikaisesti torjuntavalmiutensa edellyttämiin toimiin jo ennen kuin pyyntö virka avusta on tehty. Onnettomuuden alkuvaiheessa öljyvahingon torjunnasta huolehditaan paikallisin voimin alueen pelastustoimen öljyntorjuntaviranomaisten johdolla. Suurissa ja aavalla selällä taikka talousvyöhykkeellä sattuvissa öljyvahingoissa johtovastuu siirtyy Suomen ympäristökeskuksen määräämälle torjuntatöiden johtajalle (liite 1.1.3). Pelastustoimen alueet ja valtio antavat henkilö ja kalustoresurssejaan torjuntatöiden johtajan käyttöön.

7 Alueiden pelastustoimen henkilöstö koostuu alueiden päätoimisesta, sivutoimisesta Kuva 3 Alueelliset pelastuslaitokset ja sopimuspalokuntien henkilöstöstä. Öljyntorjunnan ohella palo ja pelastustoimen valmiuden tulee säilyä riittävänä. Lisäksi on käytettävissä muuta lähinnä kuntien teknisen toimialan henkilökuntaa, jota käytetään ensisijaisesti jälkitorjuntaan. Suunnitelma alueen kunnat, pelastustoimen alueet ja alueelliset ympäristökeskukset on esitetty liitteessä 1.1.4. Alueelliset ympäristökeskukset voivat tarvittaessa osallistua alusöljy ja aluskemikaalivahingon torjuntatyön järjestämiseen ja antaa kalustoapua. Rantojen puhdistustyössä tulevat lähinnä kysymykseen työnjohto ja kartoitustehtävät. Ympäristökeskukset ovat nimenneet aluehallinnon ympäristövahinkojen torjunnan vastuuhenkilöt ja heidän sijaisensa (liite 1.1.2). SYKE:ssä on varallaolojärjestelmä, joka käsittää jatkuvan ympäristövahinkopäivystyksen (liite 1.1.1). Päivystäjällä on valtuudet päättää tarvittaessa valtion henkilöstön ja alusten hälyttämisestä sekä kaluston käytöstä ja muista kiireellisistä valtion viranomaisia koskevista toimenpiteistä. SYKE asettaa tarvittaessa torjuntatöiden johtajan ja antaa asiantuntija apua torjunnan järjestämiseksi.

Öljy ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisilla on lain antamat valtuudet määrätä mm. henkilöiden osallistumisesta ja kaluston käytöstä ympäristövahinkojen torjuntatehtäviin. 1.2 Virka-apuviranomaiset 8 Alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa virka apua antavia viranomaisia ovat alusjätelain mukaan: Rajavartiolaitos Puolustusvoimat (virka apupyynnöt Pääesikunnan kautta) Merenkulkulaitos Merentutkimuslaitos Poliisi Lääninhallitus Tiehallinto Virka apuviranomaisten yhteystiedot on esitetty liitteessä 1.2. Suomen ympäristökeskuksella on yhteistoimintasopimukset rajavartiolaitoksen esikunnan, merivoimien esikunnan, merenkulkulaitoksen ja varustamoliikelaitoksen kanssa. 1.3 Satamien, laitosten ja telakoiden henkilöstö Alusjätelain 14 :ssä tarkoitettuja satamia, laitoksia ja telakoita Suomenlahden alueella ovat liitteessä 4.4.1 mainitut yksiköt. Näitä tietoja on myös Boriksessa. Valtion Varustamoliikelaitos on velvollinen tarjoamaan väylänhoito ja öljyntorjuntaaluksillaan öljyvahinkojen torjuntapalveluja. Tiedot liitteessä mainittujen yksiköiden hälytysyhteyksistä ja torjuntahenkilöstöstä ovat pelastustoimen alueiden öljyvahinkojentorjuntasuunnitelmassa ja hätäkeskusten sekä meripelastuskeskusten tai lohkokeskusten tiedostoissa. 1.4 Vapaaehtoiset Vapaaehtoisten käyttö tulee kysymykseen lähinnä rantojen puhdistustyössä ja vahingoittuneiden eläinten, lähinnä öljyyntyneiden lintujen pelastamisessa. Vapaaehtoinen rantojen puhdistustyö järjestetään öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmissa esitetyllä tavalla ja torjuntatöiden johtajan toimesta. Vapaaehtoisista pelastuspalvelujärjestöistä on saatavissa henkilöstöapua.

Öljyyntyneiden lintujen puhdistus ja hoito tapahtuu erillisessä hoitoyksikössä, yksikön toiminnanjohtajan toimesta, omalla koulutetulla henkilöstöllä, torjuntatöiden johtajan alaisuudessa. 9 2. Vahinkojen torjunta alukset ja kalusto 2.1 Valtio Valtiolla on käytettävissään yhteensä 15 (ml. Svärtan) laivaluokan öljyntorjuntaalusta merialueella, joista 4 on suunnitelma alueella (liite 2.1). Karttakuva aluksien sijoituspaikoista on myös Boriksessa. Kaikki alukset on varustettu öljynkeräyslaittein, joiden avulla alukset pystyvät itsenäisesti keräämään öljyä veden pinnalta liikkuen noin 1 2 solmun nopeudella. Lisäksi niissä on erilaisia siirrettäviä öljynkeräyslaitteita. Ajantasaista tietoa valtion öljyntorjuntakalustosta löytyy myös internetistä SYKE:n kotisivuilta. Aluskemikaalivahinkojen torjuntaan erityisesti soveltuvia aluksia ovat Merikarhu (Helsinki) ja Telkkä (Turku). 2.2 Alueen pelastustoimet Pelastustoimen alueiden materiaalinen valmius alusöljyvahinkojen torjuntaan perustuu öljyntorjuntaveneisiin, työlauttoihin, rannikko ja meripuomeihin. Puomikalusto ja yli 10 metriä pitkät öljyntorjuntaveneet on esitetty liitteessä 2.2.1. Lisätietoja pelastustoimen alueiden veneistä sekä valtion öljyntorjuntakaluston varastopaikoista on Boriksessa. Pelastuslaitosten kemikaalivahinkojen torjuntakalustotaso määräytyy TOKEVAohjeiden (Torjuntaohjeet kemikaalien vaaratilanteille) riskiluokituksen mukaan (liite 2.2.4). 2.3 Laitokset ja yhtiöt Nestemäisten öljy ja kemikaalilastien keventämiseen soveltuvia aluksia ja kalustoa on varustamoilla. Vahinkoalusten ja niiden lastien pelastamiseen soveltuvaa hinaajaja pelastuskalustoa on hinaus ja meripelastustoimintaa harjoittavilla yhtiöillä. Mainittujen varustamoiden ja yritysten yhteystietoja on liitteessä 2.3.

3. Alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjuntajärjestelyt 3.1 Hälyttäminen, hälytys- ja viestijärjestelmät Alusöljy ja aluskemikaalivahingoista tehdään hätä ja onnettomuusilmoitus yleensä joko meripelastuskeskukseen tai lohkokeskukseen tai hätäkeskukseen (meriympäristövahinkojen ilmoituskaavio, liite 3.1.2). Meripelastuskeskusten ja hätäkeskusten tulee olla yhteistoiminnassa siten, että tieto tapahtuneesta alusonnettomuudesta välittyy kummallekin osapuolelle. Hätäkeskuksen ja meripelastuskeskuksen tulee viipymättä ilmoittaa kaikista alusonnettomuuksista asianomaisille pelastuslaitoksille ja Suomen ympäristökeskuksen päivystäjälle (liite 1.1.1), joka on jatkuvassa varallaolossa. Päivystäjä välittää tiedon edelleen alueelliselle ympäristökeskukselle. SYKE:n päivystäjä hälyttää tarpeen mukaan valtion torjunta aluksia ja muuta kalustoja toimenpideapua, joita vahinkotilanteen hallinta saattaa tarvita. Liitteessä 3.1.1 on kaavio päivystäjän yhteystahoista. Tavanomaisten puhelinyhteyksien ohella viestiyhteyksissä käytetään meripelastuspalvelun ja yleisen pelastuspalvelun hälytys ja viestiyhteyksiä. Mikäli vahinkotapahtumaan liittyvästä viestitoiminnasta on tarpeen antaa erityisiä ohjeita tai määräyksiä tai toteuttaa tavanomaisesta poikkeavia järjestelyjä, torjuntatöiden johtaja pyytää asiassa virka apua (virka apuviranomaiset liite 1.2). 3.2 Kiireelliset alkutoimet johtaminen, puomitukset, onnettomuustilanteen vakauttaminen ja tilannekuvan muodostaminen Torjuntatöitä johtaa onnettomuusaluksen sijaintipaikan alueen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntaviranomainen kunnes, niin tarvittaessa, alusjätelain 19 :n mukainen torjuntatöiden johtaja ottaa johtovastuun. Valtion torjunta alusten ja kaluston vahinkoalueelle lähettämisestä, torjuntatöihin määräämisestä ja käyttöön asettamisesta huolehtii tarvittaessa SYKE. Kiireellisten alkutoimien tekemisestä huolehtivat rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen alueen öljyntorjuntayksiköt. Kiireellisiä ovat aluksesta päässeen öljyn tai muun veden pinnalla ajelehtivan aineen leviämisen pysäyttäminen ja rajoittaminen sekä aluksen puomittaminen. Ympäristövahinkotilanteen nopea ja tehokas hallintaan saaminen edellyttää onnettomuusaluksen vaaratilanteen vakauttamista ja vaurioiden kartoittamista. Näiden toimien varmistamisesta huolehtivat alusöljyvahinkojen torjuntaviranomaiset yhteistyössä virka apuviranomaisten ja onnettomuusaluksen omistajan, vakuutusyhtiön ja meripelastukseen valmistautuneiden yrittäjien kanssa. Käytännössä se voi vaatia 10

muun muassa hinaajien, tarkastussukeltajien, pumppausyksiköiden ja lastin kevennysalusten paikalle hankkimista ja aluksen suojasatamaan viemistä. Onnettomuusaluksen omistaja ja vakuutusyhtiö huolehtivat pelastustöiden suorittamisesta yhdessä ammattimaisten meripelastajien kanssa. SYKE seuraa pelastustöiden edistymistä ja neuvottelee tarvittaessa meriturvallisuusviranomaisen, omistajan, vakuutusyhtiön, luokituslaitoksen ja pelastussopimuksen tehneen yrittäjän edustajien kanssa aluksen ja sen lastin pelastamisesta ympäristövahinkojen estämiseksi ja rajoittamiseksi. Tilannetietojen kokoamisesta huolehtivat yhteistyössä valtakunnalliset, alueelliset ja pelastustoimen alueen alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset. Virtuaalinen tilannekuva onnettomuusalueelta voidaan luoda Suomenlahden merivartioston johtokeskukseen. Tilannetietoja ovat mm. tiedot vahinkoaineista, ympäristöön vuotaneiden aineiden ja onnettomuusaluksessa vielä olevien aineiden määristä, havainnot sekä ennusteet ympäristöön joutuneiden aineiden leviämisestä. Tietoja aluksella olleista ja olevista aineista, niiden laadusta ja määristä sekä ominaisuuksista hankitaan aluksen ja lastin omistajilta, meklarilta, agenteilta ja kohdesatamista. Aineiden vaarallisista ominaisuuksista ja mahdollisesta käyttäytymisestä ympäristössä hankitaan eri kemikaalitiedostoista ja asiantuntijoilta, kuten SYKE:n kemikaalitietopalvelusta, vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksesta (Cosaamiskeskus, päivystys) tai Turvatekniikan keskuksesta. Aineiden mahdollisia ulosvuotomääriä ja ulosvuotamisen uhkaa arvioidaan vauriotietojen ja aluksen pelastussuunnitelmien sekä ympäristöhavaintojen perusteella. Torjuntatöiden johtaja hankkii havaintoja ympäristöön joutuneista aineista järjestämällä lento ja maastotiedustelua. Tarvittaessa SYKE avustaa valvontalentojen järjestämisessä ja satelliittikuvien hankkimisessa. Torjuntatöiden johto pitää tapahtumapäiväkirjaa, laatii ja ylläpitää tilannekuvaa, joka myös tallennetaan jokaisen havaintopäivityksen jälkeen. Torjuntatöiden johtaja hankkii tarvittaessa SYKE:n avulla ennusteita ympäristöön joutuneiden aineiden kulkeutumisesta. Ennusteita laaditaan virtaus, tuuli ja muiden tietojen perusteella ja mahdollisuuksien mukaan käyttäen ennalta kehitettyjä tietokonemalleja. 3.3 Torjunnan järjestäminen ja johtaminen Jos alusöljyvahinko on sattunut tai sen vaara on uhkaamassa aavalla selällä tai talousvyöhykkeellä, Suomen ympäristökeskus määrää torjunnan suorittamisesta ja asettaa torjuntatöiden johtajan. Suomen ympäristökeskus voi lisäksi ottaa vastuulleen torjunnan suorittamisen ja asettaa torjuntatyön johtajan, jos vahinko on sattunut tai sen vaara on uhkaamassa muualla, useiden alueen pelastustoimien alueella, taikka jos vahinko tai vaara on niin suuri, ettei alueen pelastustointa kohtuudella voida vaatia yksin huolehtimaan torjuntatöistä tai jos torjuntatoimet tällöin kestävät pitkään taikka 11

siihen on muuten erityistä syytä. Edellä tarkoitetuissa tapauksissa Suomen ympäristökeskus asettaa torjuntatyönjohtajan käyttöön tarpeellisen henkilöstön, kaluston ja tarvikkeet. Näissä tapauksissa alueen pelastustoimi ja alusjätelain 14 :ssä tarkoitetun sataman, laitoksen tai telakan omistajat ovat velvollisia alueensa ulkopuolellakin asettamaan torjuntatyön johtajan pyynnöstä torjuntakalustonsa ja tarvikkeensa sekä niiden käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatyön johtajan käytettäväksi. Tarvittaessa voidaan torjuntatöiden johtajan avuksi nimetä eri torjuntaviranomaisten edustajista kokoonpantu johtoryhmä. Aluskemikaalivahingon torjunnan suorittamisesta määrää Suomen ympäristökeskus ja asettaa torjuntatöiden johtajan. Alueen pelastustoimi on velvollinen antamaan pyydettäessä virka apua aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiselle. Jos vahingon torjuminen sitä vaatii, alueen pelastustoimen on ryhdyttävä pikaisesti torjuntavalmiutensa edellyttämiin toimiin jo ennen kuin pyyntö virka avusta on tehty. Alueen pelastustoimi on velvollinen alueensa ulkopuolellakin asettamaan Suomen ympäristökeskuksen asettaman torjuntatöiden johtajan pyynnöstä torjuntakalustonsa ja tarvikkeensa sekä niiden käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatöiden johtajan käytettäväksi aluskemikaalivahinkojen torjumiseen. Monialaonnettomuuksissa, joissa vahinko uhkaa tai koskee samanaikaisesti ihmishenkiä, omaisuutta ja ympäristöä, viranomaistoimia johdetaan (viranomaistoimien yleisjohto) aluksi meripelastuslain mukaisessa järjestyksessä asianomaisesta meripelastuslohkokeskuksesta, kunnes ihmishengen vaara on ohi. Suunnitelma alueen ympäristökeskusten ympäristövahinkojen torjunnan vastuuhenkilöt voivat onnettomuustilanteessa tarvittaessa toimia ympäristöhallinnon edustajina ja yhteyshenkilöinä alueen meripelastuksen johtoryhmässä (edustus meripelastusalueen johtokeskusta tai lohkokeskusta lähimmästä ympäristökeskuksesta) sekä mahdollisesti muulle johtopaikalle kuin meripelastuksen johtokeskukseen perustettavassa onnettomuuspaikan johtajan johtamassa johtoryhmässä (edustus onnettomuuspaikan alueellisesta ympäristökeskuksesta). Heidän tehtävänään on muun muassa välittää onnettomuuden torjuntaa koskevia tietoja ja määräyksiä sekä virka apua meripelastuksen johdon ja ympäristöhallinnon yksiköiden kuten alueellisten ympäristökeskusten, Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön välillä. Alusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan hälytetään ja valmistaudutaan sekä aloitetaan torjunta vahinkojen torjuntaviranomaisten ja virka apuviranomaisten toimesta siltä osin kuin ihmishenkien pelastaminen ei muuta vaadi. Kun ihmishengen vaara on ohi, viranomaistoimien yleinen johtovastuu siirtyy alusöljyvahinkojen tai aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiselle. Tällöin meripelastusviranomainen jää usein virka apua antavaksi viranomaiseksi. Milloin ympäristövahinkojen torjuntatöihin osallistuu useita viranomaisia, muodostetaan tarvittaessa edellä mainittu alusöljyvahingon tai aluskemikaalivahingon torjuntatöiden johtajan johtama johtoryhmä. Johtoryhmän perustamistarve ja mahdollinen kokoonpano riippuu onnettomuustilanteesta. Se voi aloittaa toimintansa esimerkiksi vastaavalta pohjalta kuin toimintansa päättänyt meripelastuksen onnettomuuspaikan 12

johtajan johtoryhmä, jos sellainen oli perustettu. Torjuntatoimien johtopaikkana voidaan tarvittaessa käyttää myös meripelastuskeskusta (Turku), meripelastuslohkokeskusta (Helsinki) tai muuta tarkoitukseen soveltuvaa johtamispaikkaa. Johtoryhmään voivat kuulua muun muassa valtion alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaisten sekä virka apuviranomaisten edustajat ja vahinkoalueen pelastus toimen alueen pelastusviranomainen. Suuren vahingon johto organisaatio voi olla esimerkiksi liitteen 1.1.3 kaavion mukainen. 3.4 Torjuntayksiköiden muodostaminen ja miehitys 13 Torjuntayksiköt muodostetaan pelastustoimen alueiden suunnitelmissa määritellyistä pelastustoimen yksiköistä ja muista kuntien yksiköistä ja niitä täydennetään tarpeen mukaan virka apuyksiköillä ja ulkopuolisella torjunta avulla. Avomerellä tapahtuvaa öljy tai kemikaalivahinkojen torjuntaa varten kootaan toiminta alueelle tilanteen mukaan tarpeellinen määrä torjuntaan kykeneviä aluksia. Aluksien normaalimiehitystä täydennetään tarpeen mukaan. Torjuntaosastoon voi kuulua: operatiivisen toiminnan johtoalus, joka voi toimia paitsi varsinaisena torjunta aluksena tarvittaessa myös osaston huolto ja varastoaluksena sekä tiedustelualuksia (pelastuslaitokset, merivartiosto, merenkulkulaitos, meripelastusseurat, ilma alukset) pienempiä öljypuomeilla varustettuja aluksia, joita käytetään pareittain öljyn tai muun kelluvan aineen nuottaamiseen puomeja hinaamalla itsenäiseen öljynkeräystyöhön mekaanisella keräysjärjestelmällä varustettuja aluksia yksittäisiä aluksia puomien laskemiseen öljyn liikkumisen estämiseksi tai ohjaamiseksi säiliöaluksia (ml. säiliöproomut) talteenotetun tai merestä kerätyn öljyn välivarastointi SYKE huolehtii onnettomuusaluksella tai vahinkoalueella mahdollisesti tarvittavan erikoiskaluston ja sen käyttäjien paikalle järjestämisestä. 3.5 Hälytysvalmius ja lähtöjärjestys Pelastustoimen alueen öljyntorjuntayksiköiden valmius venekaluston käyttöön perustuu sekä työ että vapaavuoron henkilöstöön ja on yleensä enintään noin puoli tuntia hälytyksestä. Alueen pelastustoimen valmius ilmenee pelastustoimen alueen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmasta.

Varustamoliikelaitoksen hallinnassa olevien öljyntorjuntaan tarkoitettujen alusten lähtövalmius on työtilanteesta riippuen noin kuusi tuntia. Päivystystä aluksilla ei ole. Merivartioston vartiovuorolla olevat alukset lähtevät viimeistään tunnin kuluessa hälytyksestä tilannepaikalle. Alusten varustaminen tapahtuu edellä mainituilla lähimmillä öljyntorjuntavarastoilla. Puolustusvoimain hoidossa olevista kahdesta suuresta öljyntorjunta aluksesta (HAL LI ja HYLJE) ainakin toinen on aina neljän tunnin teknillisessä lähtövalmiudessa ja vastaavasti myös toinen telakointeja tai muita erityistapauksia lukuun ottamatta. 3.6 Torjuntayksiköiden varustaminen, huoltaminen ja kuljetukset Torjuntayksiköiden huollosta vastaa torjunnan alkuvaiheessa kukin viranomainen itse. Torjuntatyöhön osallistuvilla aluksilla tulee lähtiessään olla mukanaan ainakin yhden vuorokauden muona. Mikäli torjuntayksiköt joutuvat pitkäaikaiseen työhön, huoltotoimet hoidetaan keskitetysti. Johtoryhmä selvittää ja organisoi muonituksen jatkojärjestämisen, alusten polttoainehuollon ja miehistöjen vaihdon sekä johtokeskuksen ja operatiivisen johdon varamiesjärjestelyt. Ilmakuljetuksiin ja lentotiedusteluun käytetään tarvittaessa Rajavartiolaitoksen valvontalentokoneita, meripelastushelikoptereita tai yksityisten lentokoneita ja helikoptereita. Ilmailuviranomaisilla on tiedossa lähimmät käyttöön soveltuvat ilma alukset. 3.7 Kansainvälinen torjuntayhteistyö 14 Kansainvälinen yhteistoiminta meriympäristövahinkojen torjunnassa tapahtuu SY KE:n kautta. Tietoja Itämerimaiden kalustosta ja yhteistoimintamenettelyistä on HELCOM:in torjuntamanuaalissa (Combatting Manual), joka on myös internetissä. Yhteydenpidossa noudatetaan Helsinki komission ohjetta ja käytetään hyväksi muun muassa niin kutsuttuja kansallisia viestiyhteyspisteitä. Torjunnan johtamisjärjestelyt vastaavat pääpiirteissään normaaleja avomeritorjuntajärjestelyjä (liite 3.7). Pääasiallisen vahinkouhan kohdistuessa Suomeen toimivat ulkomaalaiset ja suomalaiset yksiköt omien meritoiminnan johtajiensa, National On Scene Commander (NOSC), alaisuudessa kuitenkin niin, että koko meritoimintaa johtaa torjuntatöiden johtajan alaisuudessa ylin meritorjunnan johtaja, Supreme On Scene Commander (SOSC). 3.8 Tiedotustoiminta Vahingon torjuntatyön sisäisestä ja ulkoisesta tiedottamisesta vastaa torjuntatöiden johtaja tai hänen delegoimansa henkilö. Suomen ympäristökeskus ja alueelliset ympäristökeskukset tiedottavat omista toimistaan ja avustavat torjuntatöiden johtajaa tie

dottamisen järjestämisessä. Myös jälkitorjunta ja pitkäaikaisseurantavaiheessa tiedotusvalta ja vastuu on ko. toiminnan johtajalla. Ympäristöministeriön asettaman Ympäristöhallinnon erityistilanteiden viestintää selvittävän työryhmän raportti valmistuu vuoden 2007 aikana. Selvityksessä tehdään viestintäohjeen lisäksi viestintäprosessikuvauksia ja tiedotemalleja ympäristöonnettomuustilanteita varten. 15 4. Muu toiminta 4.1 Jälkitorjunta, rantojen puhdistaminen ja vahinkojätehuolto Rantojen puhdistuksessa otetaan huomioon rannan käyttö ja ympäristöolosuhteet. Puhdistustoimet tehdään pelastustoimen alueen öljyntorjuntasuunnitelman ja SYKE:n ʺRantavyöhykkeen öljyntorjuntaʺ oppaan ohjeiden mukaan. Opasta saa SYKE:stä. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on kehittänyt yhteistyössä Kymenlaakson pelastuslaitoksen ja Kaakkois Suomen ympäristökeskuksen kanssa Kymenlaakson rannikkokuntia koskevan toimintamallin merkittävän alusöljyvahingon varalle (SÖKÖhanke). Hankkeen tuloksena Itäisen Suomenlahden pelastusviranomaisten valmius suuren öljyonnettomuuden torjuntaan on merkittävästi parantunut. Pelastusviranomainen voi hoitaa torjunnan loppuun asti jälkitorjunta mukaan lukien, mutta vaikka pelastusviranomainen poistuisi onnettomuuspaikalta ja jälkitorjunta siirtyisi öljyntorjuntasuunnitelmassa määrätylle jälkitorjunnasta huolehtivalle viranomaiselle, säilyy vastuu torjuntaviranomaisella. Mikäli torjunta torjuntaviranomaisen toimesta katsotaan päättyneeksi ja vahinko vaatii vielä muiden viranomaisten toimenpiteitä, siirretään asian hoito toimivaltaiselle viranomaiselle. Vastuun siirtymisen hetki tulee olla selvästi sovittu molempien viranomaisten kesken. Tarvittaessa torjuntatyön lopettamisen päättää ylempi torjuntaviranomainen. Onnettomuustilanteessa, joka edellyttää jätehuoltotoimia, on viipymättä ilmoitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka voi toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä (ympäristönsuojelulaki 86/2000, 85 ). Alueellinen ympäristökeskus voi toimia asiantuntijana selvitettäessä jätteenkäsittelytapoja ja paikkoja. Öljyvahinkojen torjunnasta kertyvien jätteiden käsittely ja sijoituspaikkojen tietoja on esitetty liitteessä 4.1 ja Boriksessa. Vastaanottopaikkojen kapasiteetin loppuessa perustetaan välivarastointipaikkoja ja hyödynnetään myös suunnitelma alueen ulkopuolisia mahdollisuuksia yhteistoimin jätehuoltoviranomaisten kanssa. Vastuu öljyvahinkojätteestä kuuluu jätelain mukaan jätteen haltijalle.

16 4.2 Eläinten pelastaminen Ohjeita eläinten pelastamisesta löytyy SYKE:n julkaisusta ʺYhteystietoja ja ohjeita ympäristövahinkojen ja poikkeuksellisten luonnontilanteiden varalle ʺ (SYKE:n monistesarja 317/2004). Onnettomuuden sattuessa linnut pyritään pelastamaan. Mikäli onnettomuus on kuitenkin niin iso ja öljyyntyneiden lintujen määrä niin suuri, ettei kaikkien lintujen pelastaminen ole mahdollista, joudutaan pelastettavien kesken tekemään valintoja. Tällöin etusijalle asetetaan ne linnut, jotka ovat uhanalaisimpia ja ne, jotka arvioidaan voitavan pelastaa. Pelastettavissa olevat pyritään pelastamaan ja muut lopetetaan. Tavoitteena tulee olla, että vapauteen päästettävien elinkelpoisten yksilöiden määrä on mahdollisimman suuri. Niissä onnettomuuksissa, missä SYKE on vastuullinen torjuntaorganisaatio, organisoi SYKE myös öljyyntyneiden lintujen pelastamisen, pesun ja hoidon. Tämä edellyttää, että myös näissä tehtävissä on käytettävissä ammattitaitoisia henkilöitä kaikilla tasoilla. Uusi lintujen pesu ja hoitoyksikkö tullaan sijoittamaan Porvooseen, Itä Uudenmaan pelastuslaitokseen. Laitos huolehtii siitä, että yksikkö on käyttö ja lähtövalmis. Öljyyntyneiden lintujen pelastamisen järjestäminen tapahtuu torjuntaorganisaation johdon alaisuudessa tehtävään asetettavan toiminnanjohtajan toimesta. 4.3 Tutkimukset ja vahinkojen arviointi Alueelliset ympäristökeskukset järjestävät toimialueellaan tarvittavat vahingon ympäristövaikutusten tutkimukset yhteistyössä kuntien kanssa. Suuren öljyvahingon ympäristövaikutusten tutkimisesta on HELCOM suositus (HELCOM Recommendation 12/9, 1991). SYKE antaa apua tutkimusten järjestämisessä sekä järjestää öljyyntyneiden lintujen eloonjäämistutkimukset annettujen hoitojen jälkeen. Laajojen vahinkojen seurausten selvittämisessä voidaan käyttää tutkimusalus Arandaa ja SYKE:n tutkimusalus Muikkua näytteiden otossa ja ympäristövaikutusten selvittämisen yhteydessä (yhteystiedot liitteessä 1.2) Öljy ja muiden näytteiden otossa ja analysoitavaksi toimittamisessa noudatetaan yleisiä toimintaohjeita SYKE:n julkaisusta ʺOhjeet ympäristöonnettomuuksien ja poikkeuksellisten luonnontilanteiden varalleʺ, joka löytyy myös SYKE:n kotisivuilta. Varsinaisesta öljynäytteiden otosta on annettu erikseen yleiset ohjeet torjuntahenkilöstölle, ʺEnsitoimet öljynäytteenotossaʺ sekä yksityiskohtaisemmat ʺKansainvälisen Merenkulkujärjestön (IMO) ohjeet öljypäästöjen näytteenotosta ja vertailututkimuksistaʺ. Mainittuja julkaisuja saa SYKE:stä.

Korvattavien öljyvahinkojen selvittämistä varten voi alueellinen ympäristökeskus asettaa erityisen katselmuslautakunnan omasta tai öljysuojarahaston johtokunnan tai vahingonkärsijöiden aloitteesta. 4.4 Ympäristövahinkojen vaaraa aiheuttavia seikkoja ja toimintoja Alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen vaaran alueella aiheuttaa säiliö kuten myös muiden alusten liikennöinti väylillä, satamatoiminnot sekä öljy ja kemikaalivarastot. Väylät ja niiden syvyydet sekä satamat on esitetty liitteen 4.4.1 kartalla. Satamista sekä öljy ja kemikaalivarastoista löytyy tietoa Boriksesta. On varauduttava myös alueen ulkopuolta peräisin olevien vahinkojen torjuntaan. 4.5 Erityisesti suojeltavat alueet ja kohteet Luonnonsuojelun kannalta tärkeimpiä suojelualueita ja suojelukohteita on esitetty liitteen 4.5 kartalla. Tarkempia tietoja herkistä alueista kuten luonnonsuojelualueista, Natura alueista lintu ja hyljealueista, kutualueista, kalankasvattamoista ja vedenottamoista on Boriksessa. Näiden alueiden suojelu pyritään huomioimaan torjuntatöissä. 4.6 Suojasatamat ja ankkuripaikat Liitteen 4.6 ankkuripaikkakartassa on esitetty alusliikennepalvelun (VTS) ensisijaisesti käyttämät ankkuripaikat ja ne ovat tarkoitetut aluksille, joilla ei ole välitöntä vaaraa. Suojasatamiksi soveltuvia paikkoja on Suomenlahdella runsaasti. Alusjätelain (300/1979) 6 :n mukaan Suomen ympäristökeskus on alusöljy ja aluskemikaalivahinkojen valtakunnallinen torjuntaviranomainen ja sillä on muun muassa oikeus antaa aluksen tai sen lastin pelastamista koskevia määräyksiä ympäristövahinkojen estämiseksi. Alusjätelain nojalla Suomen ympäristökeskus on myös suojasatamia koskevissa asioissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Kiireellisiä tapauksia varten Suomen ympäristökeskuksella on jatkuva päivystys. Päivystäjälle on annettu tehtävät ja valtuudet Suomen ympäristökeskuksen ohjeella. Suomen ympäristökeskuksen päivystäjä voi määrätä aluksen vietäväksi suojapaikkaan tai mikäli alus pystyy liikkumaan omilla koneillaan, antaa alukselle oikeuden mennä suojapaikkaan. Onnettomuustilanteeseen joutuneen aluksen pelastamisessa tarvittavat päätökset tekee aluksen päällikkö tai tehtävään palkattu yritys yhteistoiminnassa viranomaisten kanssa. Uhkaavien tai jo tapahtuneiden öljy tai kemikaalivahinkojen torjunnasta huolehtivat viranomaiset alueellinen pelastustoimi ja Suomen ympäristökeskus. Aluksen pelastaminen tapahtuu useimmiten rinnakkain vahinkojen torjunnan kanssa ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Ratkaisuja tehtäessä ympäristönäkökohdat asetetaan taloudellisten seikkojen edelle. 17

Suojapaikan teknilliseen valintaan antaa ohjeita alusliikennepalvelu, jolla on tarvittavat syvyys ynnä muut merenkulkuun liittyvät tiedot. Kohdan 4.5 erityisesti suojeltavat alueet ja kohteet ovat paikkoja, jotka tulee suojasataman valinnassa ottaa erityisesti huomioon. Toiminnalliset ja ympäristöön liittyvät rajoitukset Se, mikä suojapaikka merihädässä olevalle alukselle myönnetään, määräytyy tapauskohtaisesti. Kyseiseen tapaukseen parhaiten soveltuvan suojapaikan valitsemiseksi on Suomen ympäristökeskuksen päivystäjälle laadittu tarkistuslista huomioon otettavista asioista. Tarkistuslista noudattaa IMO:n suojapaikan valitsemiseksi laatimia suuntaviivoja (IMO NAV 8/19, Annex 12, Appendix 1) siten, että kansalliset erityispiirteet on sisällytetty tarkistuslistaan. Suojapaikan valintaan liittyviä seikkoja ovat mm. aluksen koko, aluksen lastin laatu ja määrä, mahdollisesti vuotavien säiliöiden tilavuus, aluksen kyky liikkua omalla konevoimalla, sääolosuhteet, ympäristöllisesti herkkien alueiden sijainti, öljyntorjunta ja muun kaluston sekä huollon saatavuus paikalle, jne. Suomen ympäristökeskuksen päivystäjä voi suojapaikkapäätöstä tehdessään käyttää valmiiksi tietyille paikoille muutamalla erisuuruisella vuotomäärällä laskettujen riskikartoitusten tuloksia tai pyytää toista päivystysryhmän jäsentä laskemaan juuri kyseisen tapauksen mukaisilla muuttujilla uudet riskivyöhykkeet. Ajelehtimisennusteet lasketaan tapauskohtaisesti todellisilla öljynlaatu, paikka ja säätiedoilla. Ympäristöllisesti herkkien alueiden sekä muiden öljylle herkkien kohteiden sijainnit käytettävissä oleviin suojapaikkoihin nähden tarkastellaan päivystäjän karttapohjaisesta paikkatietoaineistosta. Suojapaikan tarkoitus Suojapaikan tarkoitus on, että siellä alus voidaan huoltaa siten, että sen on turvallista jatkaa edelleen telakalle korjattavaksi. yleisesti tämä tarkoittaa sitä, että vuodot tukitaan sekä suoritetaan mahdollinen lastin ja aluksen oman polttoaineen siirtooperaatio. 5. Vahinkojen ennaltaehkäisy 5.1 Meriliikenteen ohjaus 18 Merenkulkulaitoksessa Meriliikenteen ohjaus toiminnon tehtävänä on vastata alusliikennepalvelujen ylläpidosta ja kehittämisestä sekä ilmoittautumis ja reittijakojärjestelmistä. Toiminto vastaa myös laitoksen telemaattisista järjestelmistä sekä huolehtii rannikon turvallisuusradiotoiminnasta.

VTS eli Vessel Traffic Service tarkoittaa alusliikennepalvelua, jonka tarkoituksena on parantaa merenkulun turvallisuutta, edistää alusliikenteen sujuvuutta ja tehokkuutta sekä ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja niistä mahdollisesti syntyviä ympäristöhaittoja. Suomenlahden vaikutusalueella toimii tällä hetkellä kolme VTS keskusta: Helsingissä, Nauvossa ja Lappeenrannassa. Niiden valvonta alueet kattavat kaikki etelärannikon kauppamerenkulun väylät. Suomenlahden alusliikenteen pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä (GOFREP) aloitti toimintansa 1.7.2004. Järjestelmä kattaa kansainvälisen merialueen Suomenlahdella ja sitä valvovat Suomi, Viro ja Venäjä yhteistyössä. Tämän lisäksi Meriliikenteen ohjaus huolehtii Merenkulkulaitoksessa niistä luotsaustoimintaan kuuluvista tehtävistä, jotka eivät luotsauslain (940/2003) tai Luotsausliikelaitoksesta annetun lain (938/2003) mukaan kuulu Luotsausliikelaitokselle. 5.2 Harjoitukset ja koulutus Itämeren valtiot järjestävät vuorotellen merialueella kansainvälisiä kahden tai useamman valtion välisiä yhteistoimintaharjoituksia. Yleisenä tavoitteena on järjestää 2 3 vuoden välein yksi kansainvälinen harjoitus kullakin kolmella merialueella, Pohjanlahdella, Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Koulutuksen osalta Suomen ympäristökeskus järjestää tarpeen mukaan valtakunnallisia koulutustilaisuuksia öljyntorjuntaviranomaisille. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksella on mahdollisuus vaikuttaa eri koulutusjärjestöjen öljyntorjuntaa käsitteleviin koulutustilaisuuksiin ja ohjelmiin, kuten esim. öljyyntyneiden lintujen pelastamiseen ja hoitoon. Alueelliset ympäristökeskukset ovat mukana yhteistoimintaharjoitusten järjestelytehtävissä, järjestävät öljyntorjunnan neuvottelupäiviä ja valtion kaluston käyttöharjoituksia yhdessä pelastustoimen alueiden kanssa. Lisäksi ympäristökeskuksille kuuluu valvonta ja neuvontavastuu pelastustoimen alueiden toteuttaessa öljyntorjuntasuunnitelmien mukaisia koulutustilaisuuksia. 5.3 Suunnitelman päivitys ja uusiminen 19 Uudenmaan ja Kaakkois Suomen ympäristökeskukset huolehtivat suunnitelman päivittämisestä. SYKE huolehtii Boris järjestelmän edelleenkehittämisestä. Suunnitelma on voimassa toistaiseksi ja se tarkistetaan pääsääntöisesti viiden vuoden välein tai muutoin niin tarvittaessa.

20 6. Muita seikkoja Ympäristöministeriön ohjeita Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet yhteistoimintasuunnitelman laatimisesta. Yhteyksiä ja linkkejä Aiheeseen liittyviä verkkolinkkejä on liitteessä 6.1. Luettelo suunnitelmaa koskevista säädöksistä ja ohjeista Säädökset ja ohjeet ovat liitteessä 6.2 7. Työryhmän esityksiä ja suosituksia SÖKÖ hanketta vastaava suuren öljyvahingon torjunnan toimintamalli (SÖKÖ II) laajennetaan koskemaan Uudenmaan ja Itä Uudenmaan maakuntien alueita niin, että öljyntorjuntamanuaali tulee käsittämään koko Suomenlahden alueen. Suojasatamia ja ankkuripaikkoja koskeva suunnitelma tulisi laatia erillisenä selvityksenä Suomen ympäristökeskuksen johdolla ja merenkulkulaitoksen tuella. BORIS karttapalvelun käyttöönotto tulee varmistaa alueen torjuntaviranomaisten ja virkaapuviranomaisten piirissä. Öljyntorjuntakoulutuksista ja harjoituksista ilmoitetaan öljyntorjuntaan osallistuville viranomaisille, joita tulisi myös mahdollisuuksien mukaan kutsua seuraamaan harjoituksia. Lisätään PARKKIin (=Tyvi) mahdollisuus tarkastella myös muiden pelastuslaitosten kalustotietoja. Sisäministeriön tulee vastata siitä, että Pelastusopisto järjestää sille säädettyä pelastustoimen alueiden henkilöstön öljyntorjunta ja kemikaalitorjuntakoulutusta. Hyödynnetään Central Baltic Programme INTERREG IV ohjelmaa (erityisesti ohjelman toimintalinjaa A: Turvallinen ja terveellinen elinympäristö) kaudella 2007 2013 Suomenlahden ympäristöriskien hallintaan ja vähentämiseen sekä öljyvahinkojen torjuntaan liittyvien kehittämishankkeiden resursointiin (mahdollisia Suomen yhteistyökumppaneita Viro, Ruotsi, Latvia tai Liettua).

Hyödynnetään Etelä Suomen kilpailukyky ja työllisyystavoitteen EAKR ohjelmaa kaudella 2007 2013 Suomenlahden ympäristöriskien hallintaan ja vähentämiseen sekä öljyvahinkojen torjuntaan liittyvien kehittämishankkeiden resurssointiin. Tuetaan Uudenmaan, Itä Uudenmaan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien sekä näiden toteuttamissuunnitelmien tavoitteita, jotka liittyvät Suomenlahden ympäristöriskien vähentämiseen ja öljyntorjuntavalmiuden parantamiseen. Tuetaan pelastuslaitosten öljyntorjuntaveneiden veneenkäyttäjien lupien (kotimaanliikenteen laivuri, koneenhoitaja, kuljettaja) ylläpitoa ja näitä varten edellytettävän veneenkäyttötuntimäärän ylläpitoa. Työryhmän käsitys tärkeimmistä seuraavien kymmenen vuoden aikana tarvittavista toimenpiteistä kaluston suhteen on öljyntorjuntakaluston yhdenmukaistaminen, öljyn keräys ja rajoituskaluston lisääminen ja vanhentuneen kaluston uusiminen ja torjuntamenetelmien kehittäminen jääolosuhteissa. Öljyntorjuntavalmiuden parantamista Itämeren suojeluohjelmaa koskevan valtioneuvoston 26.4.2002 tekemän periaatepäätöksen sekä Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman mukaisesti on jatkettava. Riittävä rahoitus nykyisen kaluston ylläpitoon/uusimiseen ja tarvittaviin lisähankintoihin on turvattava sekä valtion että pelastustoimen kaluston osalta riippumatta öljyntorjunnan osaamiskeskuksen tulevasta toiminta ja rahoitusmallista (liitteet 2.2.2 ja 2.2.3). Valtion öljyntorjuntakalusto ja varastot on säilytettävä ja niitä on edelleen kehitettävä. 21

22 Liitteet 1. ALUSÖLJY- JA ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNTAVIRANOMAISET JA MUU HENKILÖSTÖ 1.1.1 Suomen ympäristökeskuksen päivystäjän yhteystiedot 1.1.2 Valtion alusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset 1.1.3 Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntatyön johtokaaviosta 1.1.4 Suunnitelma-alueen pelastustoimen alueet, kunnat ja ympäristökeskukset 1.1.4.1 Suunnitelma-alueen hätäkeskusalueet ja hätäkeskusten sijaintipaikat 1.2 Virka-apuviranomaiset yhteystietoineen 1.2.1 Kartta Suomenlahden merivartioston alueesta 2. VAHINKOJEN TORJUNTA-ALUKSET JA -KALUSTO 2.1 Pelastustoimen öljyntorjuntaveneet sekä valtion öljyntorjunta-alukset 2.1.1 Valtion torjunta-alusten kapasiteetit 2.1.2 Suomenlahdella oleva valtion puomikalusto 2.2.1 Suunnitelma-alueen pelastustoimien olemassa oleva puomikalusto ja öljyntorjuntaveneet 2.2.2 Suunnitelma-alueen pelastustoimien öljyntorjuntasuunnitelmissa hankittavaksi esitetty puomikalusto ja öljyntorjuntaveneet 2007-2011 2.2.3 Arviot suunnitelma-alueen pelastustoimien kalusto- ja koulutuskustannuksista 2007-2011 2.2.4 Kemikaalisukellusyksiköitä ja muuta kemikaalivahinkojen torjuntakalustoa 2.3 Hinaaja- ja meripelastuskalustoa koskevia yhteystietoja 3. ALUSÖLJY- JA ALUSKEMIKAALIVAHINKOJEN TORJUNTAJÄRJESTELYT 3.1.1 Kaavio SYKE:n päivystäjän yhteystahoista merialueella tapahtuvissa ympäristöonnettomuuksissa 3.1.2 SYKE:n meriympäristövahinkoja koskeva ilmoituskaavio 3.3.3 Vastuuviranomaiset ja torjuntaan osallistuvat eri alusonnettomuustyypeissä 3.7 Esimerkki kansainvälisiä yksiköitä käsittävän meritoiminnan johtokaaviosta 4. MUU TOIMINTA 4.1.1 Öljyvahinkojätteiden ja muiden ongelmajätteiden käsittely- ja sijoituspaikkoja 4.1.2 Laiturit Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen tiepiirien alueella 4.4.1 Kartta väylistä ja satamista 4.5 Kartta tärkeimmistä suojelualueista ja suojelukohteista 4.6 Alusliikennepalvelun (VTS) ensisijaisesti käyttämät ankkuripaikat 6. MUITA SEIKKOJA 6.1 Yhteyksiä ja linkkejä 6.2 Luettelo suunnitelmaa koskevista säädöksistä ja ohjeista 6.3 Lyhenteet

23 LIITE 1.1.1 Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkopäivystys Suomen ympäristökeskuksen ympäristövahinkopäivystys avustaa ympäristön poikkeustilojen vaatimien voimavarojen, tiedonvälityksen ja tutkimusten järjestämisessä. Päivystäjä voi lähettää vahinkopaikalle valtion henkilöstöä, öljyntorjunta aluksia sekä muuta erikoiskalustoa. Ympäristövahinkopäivystyksen piiriin kuuluvat seuraavat vahingot ja tilanteet: kaikki alusöljy ja aluskemikaalivahingot tai niiden vaara aluksista aiheutuva muu vesien pilaantuminen tai sen vaara ilmeisen laittomat päästöt aluksista maa alueilla tapahtuvat suuret öljy ja kemikaalivahingot. Ympäristövahinkopäivystys toimii hälytyksiä välittävänä viranomaisena seuraavissa ympäristön erityistilanteissa: luonnonvaraisten eläinten poikkeukselliset kuolemat, kasvillisuuden äkillinen vaurioituminen, poikkeukselliset leväkukinnat ja muut vastaavat ympäristön pilaantumistilanteet tulvaonnettomuudet ja patovahingot muu äkillisesti ilmenevä ympäristön poikkeustila tai pilaantuminen Ilmoita näistä tapauksista tai niiden uhasta aina myös Suomen ympäristökeskuksen päivystäjälle Virka aikana Suomen ympäristökeskuksen yhteydet ovat: TELEFAX. 020 490 2478 SÄHKÖPOSTI.. oilduty@ymparisto.fi

24 LIITE 1.1.2 Valtion alusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaviranomaiset Suomen ympäristökeskus Puh. 020 490 123 Mechelininkatu 34a, PL 140, 00251 Helsinki Päivystäjä 0400 319 390 Kalervo Jolma, 020 490 2468, 0400 444 686, kalervo.jolma@ymparisto.fi Uudenmaan ympäristökeskus Puh. 020 490 101 Asemapäällikönkatu 14, PL 36 00521 Helsinki Öljyntorjunta ja kemikaalivastuuhenkilöt: Timo Heino, 020 490 3035, 040 517 3426, timo.heino@ymparisto.fi varalla Olli Jaakonaho, 020 490 3084, 040 747 8588 olli.jaakonaho@ymparisto.fi Kaakkois Suomen ympäristökeskus Puh. 020 490 105 Kauppamiehenkatu 4, PL 1023 45101 Kouvola Öljyntorjunta ja kemikaalivastuuhenkilöt: Mauri Tani, 020 490 4375, 0400 753 511, mauri.tani@ymparisto.fi varalla Juha Rantala, 020 490 4366, 0400 650 612, juha.rantala@mparisto.fi

25 LIITE 1.1.3 Esimerkki suuren alusöljyvahingon torjuntatyön johtokaaviosta Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus Öljyntorjuntatöiden johtaja (SYKE määrää) Johtoryhmä YM, RVL, MV, MKL, PTA, AYK, SYKE tilanteen mukaisesti myös muita viranomaisia Meritorjunnan johtaja (öljyntorjuntatöiden johtaja määrää) Tiedustelutoiminta RVL:n ilma-alukset Öljyntorjunta-alukset merivoimat rajavartiolaitos varustamoliikelaitos Alueellinen ympäristökeskus Alueen pelastustoimi alueen öljyntorjuntaveneet rantojen suojapuomitukset ranta-alueen puhdistus Kunnat jälkitorjunta Vapaaehtoisjärjestöt

26 LIITE 1.1.4 Suunnitelma alueen pelastustoimen alueet, kunnat ja alueelliset ympäristökeskukset UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUE: KAAKKOIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN ALUE: 1. Helsingin pelastuslaitos Agricolankatu 15 A, PL 112, 00099 Helsinki p. 09 310 1651 Suunnitelma-alueen kunnat: Helsinki 2. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos Palomiehentie 1, PL 47, 02070 Espoo p. 09 8162 8699 Suunnitelma-alueen kunnat: Espoo, Hanko, Inkoo, Kirkkonummi, Pohja, Siuntio, Tammisaari 8. Kymenlaakson pelastuslaitos Takojantie 4, 48220 Kotka p. 05 23161 Suunnitelma-alueen kunnat: Hamina, Kotka, Pyhtää, Vehkalahti, Virolahti. Yleinen hätänumero 112 4. Itä-Uudenmaan pelastuslaitos Ruiskumestarinkatu 2, 06100 PORVOO p. 020 1111 400 Suunnitelma-alueen kunnat: Loviisa, Pernaja, Porvoo, Ruotsinpyhtää, Sipoo.

27 LIITE 1.1.4.1 Suunnitelma alueen hätäkeskusalueet ja hätäkeskusten sijaintipaikat

28 LIITE 1.2 Virka apuviranomaiset yhteystietoineen Etelä SUOMEN LÄÄNINHALLITUS Birger Jaarlin katu 15, PL 150, 13101 HÄMEENLINNA puh. 0205 16 121, virka ajan j. (09) 39 461 Faksi 0205 16 2068, virka ajan j. (09) 394 6480 ja hätäkeskuksen kautta Helsingin alueellinen palveluyksikkö Ratapihantie 9, PL 110, 00521 Helsinki puh. 0205 16 121, virka ajan ulkop. hätäkeskuksen kautta Kouvolan alueellinen palveluyksikkö Salpausselänkatu 22, PL 301, 45101 Kouvola puh. 0205 16 121, virka ajan ulkop. hätäkeskuksen kautta MERENKULKULAITOS Suomenlahden merenkuluntarkastustoimisto Porkkalankatu 5, 00180 Helsinki puh. 0204 48100 Suomenlahden liikenneyksikkö Itäinen kanavatie 2, 53420 Lappeenranta puh. 0204 481 Suomenlahden meriliikennekeskus (VTS) Helsingin VTS keskus Katajanokanranta 4 B, 00130 Helsinki puh. 0204 48 5391 (vuoroesimies), päivystys 24 h/vrk Kotkan VTS keskus c/o Kotkan merivartioasema, 48130 Kotka puh. 0204 48 5604 MERENTUTKIMUSLAITOS Erik Palménin aukio 1, PL 2, 00561 Helsinki Puh. (09) 613 941 (vaihde), Faksi (09) 323 2970 Tutkimusalus Aranda Vedenkorkeus: (09) 61394436 (virka aikana) Merentutkimuslaitos, Jääpalvelu Porkkalankatu 5 PL 304, 00181 Helsinki Puh. (09) 6857659 (päivystys)

29 PUOLUSTUSVOIMAT Pääesikunta PL 919, 00131 Helsinki (09) 181 0111 Läntisen maanpuolustusalueen esikunta Suomenkasarmi, PL 315, 13131 Hämeenlinna Puh. 03 181 0111 Helsingin sotilasläänin esikunta Laivanvarustajankatu 6, PL 169, 00141 Helsinki Puh. 09 181 0111 Uudenmaan sotilasläänin esikunta Kauppakatu 5 9, PL 35, 08101 Lohja Puh. 09 181 0111 Itäisen maanpuolustusalueen esikunta Karkialampi, PL 145, 50101 Mikkeli Puh. 015 181 0111 Kymen sotilasläänin esikunta Paraatikenttä 1, PL 1077, 45101 Kouvola Puh. 05 181 0111 Merivoimien esikunta Pohjoiskaari 36, 00200 Helsinki Puh. 09 181 24211 Merivoimien operatiivinen päivystäjä 09 181 24 460. RAJAVARTIOLAITOS PL 3 (Korkeavuorenkatu 21) 00131 HELSINKI Puh. 020 410 6511 Suomenlahden merivartiosto PL 150, 00161 HELSINKI Puh. 020 410 6811 Meripelastuslohkokeskus MRSC Helsinki puh. 0204 1000 tai 0204 1002 (meripelastushälytysnumerot) Kaakkois Suomen rajavartiosto PL 5, 55911 IMATRA puh. 020 410 2000

30 TIEHALLINTO Uudenmaan tiepiiri Opastinsilta 12 A, PL 70, 00521 Helsinki Puh. 0204 22 11 Kaakkois-Suomen tiepiiri Kauppamiehenkatu 4, 45100 Kouvola Puh. 0204 22 153

31 LIITE 1.2.1

32 LIITE 2.1

33 LIITE 2.1.1 Valtion torjunta alusten kapasiteetit ALUKSEN NIMI OMISTAJA PITUUS [m] LEVEYS [m] PYYHKÄISY- LEVEYS [m] TANKKI TILAVUUS [m³] PYYHKÄISY ALA [km 2 / 12h] KERUU KAPASITEETTI [m³/h] Halli MV 60 12,5 40 1400 0,9 74 Hylje MV 54 12,5 35 800 0,8 65 Merikarhu RVL 58 11 32 40 0,7 59 Tursas RVL 61,3 10,2 30 100 0,7 56 Uisko RVL 61,3 10,2 30 100 0,7 56 Oili I VLL 24 6,6 21 80 0,5 39 Oili II VLL 24 6,6 21 80 0,5 39 Oili III VLL 24 6,6 21 80 0,5 39 Oili IV VLL 19 6,5 19 30 0,4 35 Kummeli VLL, Saimaa 28 7,9 24,9 70 0,6 46 Sektori VLL 33 7,9 24,9 108 0,6 46 Linja VLL 35 9 23 77 0,5 43 Letto VLL 43 12,2 30 43 0,7 56 Seili VLL 50,5 12,2 30 196 0,7 56 Svärtan ÅLS 24 6,6 21 52 0,5 39 YHTEENSÄ 3256 9,0 746 MV = Merivoimat VLL = Varustamoliikelaitos (Finstaship) RVL = Rajavartiolaitos

34 LIITE 2.1.2 Suomenlahdella oleva valtion puomikalusto Rannikkopuomi, m Meripuomi, m 700 900 1300 1500 2000 Kotka 700 2 800 600 Porvoo 500 1 200 Helsinki 600 600 (Tavi) 600 Upinniemi 400 (Merikarhu) 1 400 Hanko 200 1 600 Hangon varastossa on 8 x 200 m 2,0 m korkeaa ilmatäytteistä RO BOOM meripuomia, 200 m 90 cm korkeaa rannikkopuomia ja Expandi puomin pesulaite. Upinniemessä Hylkeellä 7 x 200 m 2,0 m ja 2 x 200 m 1,5 m korkeaa ilmatäytteistä RO BOOM meripuomia. Merikarhun 3 x 200 m RO BOOM 1,5 m korkeaa ilmatäytteistä meripuomia. VL Tavilla Lamor LOB 1,3 m korkeaa ilmatäytteistä meripuomia 3 x 200 m. Hakuninmaalla UUS:n korjaamolla neljässä kontissa yhteensä 1 500 m 1 m korkeaa kevyttä FLE XI rannikkopuomia. Santahaminassa Helsingin kaupungin varastossa on säilytettävänä 600 m TATE 100 rannikkopuomia häkkeihin sijoitettuna. Emäsalon varastolla on 1,2 km TATE 100 rannikkopuomia sekä 500 m 50 75 cm korkeaa rannikkopuomia Kotkan Kuusisen varastossa on 14 x 200 m LAMOR 1,5 m korkeaa ja 3 x 200 m LAMOR 2,0 m korkeaa ilmatäytteistä meripuomia keloilla suojakankaalla peitetyillä.