Yhteisen kriisinratkaisurahaston täydentävät rahoitusjärjestelyt 16.9.2015 Jussi Lindgren/RMO Talousvaliokunta 16.9.2015 Rahoitusmarkkinaosasto
Pankkiunioni, yhteinen kriisinratkaisumekanismi ja yhteinen kriisinratkaisurahasto Yhteinen kriisinratkaisumekanismi (SRM) on osa pankkiunionin arkkitehtuuria yhteisen pankkivalvontamekanismin (SSM) ja yhteisen sääntökirjan ohella (vakavaraisuusdirektiivi ja -asetus, talletussuojadirektiivi ja elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi). Yhteisen kriisinratkaisumekanismin oikeusperusta on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30.7.2014. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin keskeiset elementit ovat asetuksessa säädetyt Kriisinratkaisuneuvosto (SRB), täysin toimivaltainen alkaen 1.1.2016 Kriisinratkaisurahasto (SRF), aloittaa toiminnan 1.1.2016 Asetusta täydentää jäsenvaltioiden välinen kansainvälinen sopimus yhteisestä kriisinratkaisurahastosta, joka sisältää määräyksiä jäsenvaltioiden keräämien maksujen siirtämisestä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon sekä rahastoon sisältyvien kansallisten rahastoosuuksien asteittaisesta yhdistämisestä kahdeksan vuoden siirtymäajan puitteissa. 2
Yhteinen kriisinratkaisurahasto aloittaa toimintansa 1.1.2016 Kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää rahastoa kriisinratkaisuvälineiden tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi. Kriisinratkaisurahastoa kartutetaan pankeilta kerättävillä vakausmaksuilla. Rahaston tavoitetaso vuoteen 2024 mennessä on noin 55 miljardia euroa/väh. 1 prosenttia suojattujen talletusten määrästä. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto/täysistunto päättää kriisinratkaisurahaston käytöstä yksinkertaisella enemmistöllä. Kriisinratkaisurahastoa voidaan käyttää kriisinratkaisussa mm. varojen tai velkojen takaamiseen, lainojen myöntöön, omaisuuserien ostoon. Myös suora pääomittaminen on erityistapauksissa mahdollista. 3
Rahaston käyttörajoitteet siirtymäaikana Siirtymäaikana (2016-2024) voi syntyä tilanteita, jolloin rahaston varat eivät riitä kriisinratkaisutoimenpiteen rahoittamiseksi. Jäsenmaat ovat sopineet joulukuussa 2013, että rahaston toimintakyky varmistetaan siten, että jäsenmaat sitoutuvat järjestämään rahastolle puuttuvan rahoituksen (täydentävä rahoitusjärjestely). Täydentävästä rahoitusjärjestelystä tulisi olla sopimus vuoden loppuun mennessä. Rahastolla on myös valtuus ottaa lainaa ja sopia rahastoosuuksien välisestä lainaamisesta. Tehokas sijoittajanvastuun toteutuminen minimoi rahaston käyttötarpeen. 4
Kriisinratkaisuneuvoston ehdotus täydentäväksi rahoitusjärjestelyksi EU:n talous- ja rahoituskomitea on neuvotellut alustavasti täydentävästä rahoitusjärjestelystä. Esillä on ollut malli, jossa pankkiunioniin osallistuvat jäsenmaat myöntäisivät lainalimiitin erikseen kriisinratkaisuneuvostolle. Lainalimiitin enimmäismäärä jaettaisiin vakausmaksujen määräytymisen perusteella, kuitenkin niin, että rahastolla olisi käytössään heti varoja noin 55 miljardin euron arvosta vuoden 2016 alusta lukien. Lainalimiitin enimmäismäärä Suomen osalta olisi nykytiedon perusteella noin 1,1 miljardia euroa. Lainalimiitin enimmäismäärä määräytyy sekä vakausmaksujen, että kriisinratkaisurahaston tavoitetason perusteella. 5
Keskeisiä huomioita Hallitusohjelman mukaisesti valtioneuvoston toimintalinja korostaa sijoittajavastuun merkitystä pankkien kriisinratkaisussa. Pankkien kriisinratkaisu ei tule perustua julkisten varojen käyttöön. Valtioneuvoston suhtautuminen lainalimiittien yhteisvastuullistamiseen on kielteinen. Esillä on ollut myös Euroopan vakausmekanismin suora lainalimiitti kriisinratkaisuneuvostolle. Suomi on suhtautunut tähän kielteisesti. Pankkisektori vastaa viime kädessä myös mahdollisten julkisten lainojen/varojen takaisinmaksusta. Pysyvästä yhteisestä rahoitusjärjestelystä kriisinratkaisurahastolle tullaan päättämään erikseen. 6
Jussi Lindgren vanhempi finanssisihteeri Puh. 0295 16001 (vaihde) Lisätieto: jussi.lindgren@vm.fi www.vm.fi Valtiovarainministeriön viestintä vm-viestinta@vm.fi Mediapalvelunumero (arkisin 8 16) 02955 30500