1 HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 3. osasto Käräjätuomarit Jouko Räsänen Jussi Sippola Riikka Rask TUOMIO 28.11.2013 L 09/49467 Kantaja Vastaajat Asia Espoon kaupunki Lemminkäinen Oyj VLT Trading Oy:n konkurssipesä (ent. Valtatie Oy) Skanska Asfaltti Oy NCC Roads Oy SA-Capital Oy Rudus Asfaltti Oy Super Asfaltti Oy Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus Vireille 15.12.2009
2 Sisällysluettelo 1. ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA...7 2. KANNE...8 2.1 Vaatimukset...8 2.2 Perusteet...11 3. VASTAUKSET...28 3.1 Lemminkäinen Oyj...28 3.1.1 Vastaus ja vaatimukset...28 3.1.2 Perusteet...28 3.2 VLT Trading Oy:n konkurssipesä...42 3.2.1 Vastaus ja vaatimukset...42 3.2.2 Perusteet...43 3.3 Skanska Asfaltti Oy...47 3.3.1 Vastaus ja vaatimukset...47 3.3.2 Perusteet...48 3.4 NCC Roads Oy...64 3.4.1 Vastaus ja vaatimukset...64 3.4.2 Perusteet...65 3.5 SA-Capital Oy...81 3.5.1 Vastaus ja vaatimukset...81 3.5.2 Perusteet...81 3.6 Rudus Asfaltti Oy...88 3.6.1 Vastaus ja vaatimukset...88 3.6.2 Perusteet...88 3.7 Super Asfaltti Oy...99 3.7.1 Vastaus ja vaatimukset...99 3.7.2 Perusteet...99 TODISTELU...104 KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU...105 A. VLT TRADING OY:N ASEMA...105 B. OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEET...105 1. Vaatimus jättää kanne tutkimatta kilpailunrajoituslakiin perustuvilta osin...105 2. SA-Capitalin ja Super Asfaltin väite kielletystä kanteen muuttamisesta...106 C. PÄÄASIAA KOSKEVAN RATKAISUN PERUSTELUT...106 1. TAUSTAA - Asian käsittely kilpailuvirastossa, markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa...106 2. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSEN OIKEUSVOIMA- JA TODISTUSVAIKUTUS...109 2.1 Kysymyksen asettelu...109 2.2 Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen oikeusvoima- ja todistusvaikutus tässä oikeudenkäynnissä...110 3. VAHINGON AIHEUTUMINEN...112
3.1 Euroopan komission ohjeasiakirjan luonnos...112 3.2 Asfalttikartelliasiassa esitetty taloustieteellinen todistelu...113 3.2.1 Kirjalliset todisteet...113 3.2.1.1 Ensisijassa kuntia koskevat todisteet...113 3.2.1.2 Ensisijassa valtion urakoita koskevat todisteet...123 3.2.2 Henkilötodistelu...133 3.2.2.1 Ensisijassa kuntaurakoihin liittyvä todistelu...133 3.2.2.2 Ensisijassa valtion kanteeseen liittyvä henkilötodistelu...146 3.2.2.3 Sekä kuntien että valtion kannetta ensisijassa koskeva henkilötodistelu...158 3.2.3 Taloustieteellinen todistelu ja näytön arvioinnin periaatteet...165 3.2.4 Asfalttikartelliasiassa esitettyihin tutkimuksiin liittyvät uskottavuustekijät...167 3.2.5 Taloustieteelliseen todisteluun perustuvat johtopäätökset...173 3.3 Vahingon aiheutumista ja sen määrää koskeva muu kuin taloustieteellinen todistelu...174 3.3.1 Yleinen vahingon aiheutumista koskeva henkilötodistelu...174 3.3.2 Hintatason kehitystä kunnissa koskevat selvitykset ja niihin liittyvä henkilötodistelu...178 3.3.2.1 Tausta...178 3.3.2.2 Henkilötodistelu...178 3.3.2.3 Kuntien hintaseurantaa koskevat selvitykset...191 3.3.2.4 Käräjäoikeuden havainnot kuntakohtaisista selvityksistä...195 3.3.3 Kartellissa olleiden yhtiöiden tuloskehityksestä esitetty selvitys...196 3.3.3.1 Henkilötodistelu...196 3.3.3.2 Käräjäoikeuden johtopäätökset yhtiöiden taloudellista tilaa koskevien selvitysten perusteella...200 3.3.4 Bitumin hinta ja Tieliikelaitoksen markkinoille tulo hintakehitykseen vaikuttaneina tekijöinä...202 3.3.4.1 Bitumin hinnan merkitys asfalttiurakoiden hintatasoon...202 3.3.4.2 Johtopäätöksiä bitumin hinnan vaikutuksesta asfalttiurakan hintaan...207 3.3.4.3 Markkinoiden muutoksen vaikutus kuntaurakoiden hintatasoon...210 3.3.4.3.1 Henkilötodistelusta...210 3.3.4.3.2 Lainsäätäjän tavoitteista...215 3.3.4.3.3 Käräjäoikeuden johtopäätökset Tielaitoksen organisaatiomuutosten merkityksestä...216 3.3.4.3.3.1 Yleisiä havaintoja...216 3.3.4.3.3.2 Tieliikelaitoksen osallistumisesta kuntien urakkakilpailuihin tehtäviä havaintoja...218 3.4 Johtopäätökset vahingon syntymisestä...221 3.4.1 Näyttötaakka ja sen jakautuminen...221 3.4.2 Vahingon aiheutumista koskevan näytön kokonaisarviointi...223 3.5 Vahingon aiheutumiseen liittyviä vain osassa kanteista esiin tulevia seikkoja...225 3.5.1 Espoon ja Espoon asfaltin väliset urakkasopimukset...226 3.5.2 Hintasodan olemassa olo ja vaikutus...227 3.5.2.1 Henkilötodistelu...227 3.5.2.2 Käräjäoikeuden hintasotaa koskevat johtopäätökset...228 3.5.2.3 Hintasodan perusteella muodostuneen hintatason merkitys kunnan kokonaisvahingon kannalta...231 3.5.3 Tarjouskilpailuun osallistunut yritys, jolle ei ole esitetty seuraamusmaksua...231 3
3.5.3.1 Henkilötodistelu...231 3.5.3.2 Käräjäoikeuden johtopäätökset...235 3.5.3.2.1 Ostomassaa käyttäneiden yritysten vaikutus hintatasoon...235 3.5.3.2.2 Oman asfalttiaseman massaa käyttäneiden yritysten vaikutus hintatasoon...235 3.5.4 Vahingon aiheutuminen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä määritellyn kilpailunrajoituksen kestoajan ulkopuolella...241 3.5.4.1 Kilpailutus tai myös sopimus ennen korkeimman hallinto-oikeuden määrittämän kilpailunrajoituksen alkamista...242 4. KORVAUSPERUSTE...243 4.1 Lähtökohdat...243 4.2 Väittämistaakasta...244 4.3 Pätemättömyys...245 4.3.1 KRL 18 :n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan pätemättömyys...245 4.3.1.1 Ongelmanasettelu...245 4.3.1.2 Oikeuslähteet...246 4.3.1.3 Käräjäoikeuden johtopäätökset...247 4.4 Oikeustoimilain pätemättömyysperusteiden soveltuminen...247 4.5 Kilpailunrajoituslain 18a korvausperusteena...249 4.5.1 Sovellettava säännös...249 4.5.2 Kilpailunrajoituslain 18a :n voimaantulo...249 4.5.3 Elinkeinonharjoittaja-käsitteen merkitys...250 4.5.3.1 Elinkeinonharjoittaja-käsite kilpailunrajoituslaissa ja sen esitöissä...250 4.5.3.2 Kunta elinkeinonharjoittajana asfalttiurakoita teettäessään...251 4.5.3.3 Käräjäoikeuden johtopäätökset...253 4.5.4 EU-oikeuden kunnille luoma suoja kilpailuoikeudellisessa vahingonkorvausasiassa 255 4.5.5 Lopputulos...257 4.6 NCC Roads kilpailunrajoituslain 18a :n tarkoittamana elinkeinonharjoittajana...257 4.7 Sopimusperusteinen vastuu...258 4.7.1 Sopimusperusteisen korvausvastuun ja KRL 18a :n korvausvastuun suhde...258 4.7.2 Sopimusoikeudellisten periaatteiden soveltaminen varsinaisen sopimussuhteen ulkopuolella...258 4.7.3 Korvauksen perustuminen rikkomusvastuuseen sopimusosapuolten välillä...260 4.7.4 Sopimusoikeudellisten periaatteiden soveltaminen...262 4.7.4.1 Lainvastainen menettely sopimusrikkomuksena...262 4.7.4.2 Lojaliteetti- ja tiedonantovelvollisuuden rikkominen...263 4.7.4.3 Sopimuksentekotuottamus...263 4.8 Perusteeton etu...264 4.9 Sopimuksenulkoinen vastuu...264 4.9.1 Vahingonkorvauslain soveltaminen kilpailurikkomuksesta aiheutuneen vahingon korvaamiseen...264 4.9.2 Vahingonkorvauslain soveltamisen edellytykset...265 4.9.2.1 Yleiset edellytykset...265 4.9.2.2 Vahinko...266 4.9.2.3 Tuottamusvastuu...266 4.9.2.4 Syy-yhteys...266 4
4.9.2.5 Puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen...267 4.10 Sovellettava korvausperuste Espoon kanteen osalta...268 5. PURKAUTUNEEN YHTIÖN MENETTELYYN LIITTYVÄ VASTUU...268 5.1 Taustaa...268 5.2 Selostus yritysjärjestelyistä...269 5.3 Saatavan lakkaaminen selvitysmenettelyssä (prekludoituminen)...270 5.3.1 Sovellettava laki...270 5.3.2 Saatavan lakkaaminen osakeyhtiölain mukaisessa selvitysmenettelyssä...271 5.3.3 Kartellivahinkoon perustuvan saatavan peruste...273 5.3.4 Muuhun kuin sopimuskumppaniin kohdistuvan saatavan perusteen syntyhetki...273 5.4 Taloudellinen seuraanto...274 5.4.1 Taustaa...274 5.4.2 Arvioinnin lähtökohta...276 5.4.2.1 Kilpailuoikeudellinen seuraamusjärjestelmä...276 5.4.2.2 Kilpailuoikeudellisen vahingonkorvausoikeuden toteuttaminen...277 5.4.3 Kilpailuoikeudellisen vastuun kohdentamista koskeva normisto...279 5.4.3.1 Pääsääntö Suomessa ja EU-oikeudessa: oikeudellinen seuraanto...279 5.4.3.2 Taloudellinen seuraanto Suomessa...280 5.4.3.3 Johtopäätös...282 5.4.4 Taloudellinen seuraanto EU:n kilpailuoikeudessa...283 5.4.5 Johtopäätökset...286 5.4.5.1 Vahingonkorvausvastuun kohdentuminen taloudellisen seuraannon perusteella...286 5.4.5.2 Lopputulos...289 5.4.5.3 Vastaajakohtaiset johtopäätökset...290 6. SAATAVIEN VANHENTUMINEN...292 6.1 Sopimusperusteiset ja sopimuksenulkoiset saatavat...292 6.1.1 Sovellettava laki...292 6.1.2 Sopimusperusteisen saatavan vanhentuminen ennen vanhentumislain voimaantuloa.293 6.1.3 Vahingonkorvausvastuun vanhentuminen vanhentumisasetuksen aikana...294 6.1.3.1 Sovellettava normi...294 6.1.3.2 KKO 2012:18...295 6.1.3.3 Korkeimman oikeuden antamat oikeusohjeet...296 6.1.3.4 Tapahtumat, joiden asfalttikartelliasiassa väitetään liittyvän tietoisuuden syntymiseen...296 6.1.3.5 Tietoisuuden syntyhetki asfalttikartelliasiassa...297 6.1.4 Johtopäätökset saatavien vanhentumisesta vanhentumisasetuksen ja vahingonkorvauslain 7 luvun 2 :n perusteella...299 6.2 Vanhentuminen vanhentumislain 7 :n 1 momentin perusteella...299 6.2.1 Vanhentumislain soveltaminen...299 6.2.2 Virheellisyyden havaitseminen ja tiedonsaanti vahingosta...300 6.3 Vanhentumislain 7 :n 2 momentin 10 vuoden vanhentumisaika...301 6.3.1 Sopimuksen ulkoisen korvaussaatavan vanhentuminen...301 6.3.2 Sopimusperusteisen korvaussaatavan vanhentuminen...302 6.3.3 Vanhentumislain 7 :n 2 momentin vanhentumisajan alkamisajankohtaa koskevan myöntämisen merkitys...303 5
7. REKLAMAATIOVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNTI...304 7.1 Reklamaatiovelvollisuus...304 7.2 Kantajan velvollisuus reklamoida tässä asiassa...305 8. YHTEISVASTUU JA VASTUUN HAJAUTUMINEN...305 8.1 Yhteisvastuun hajautuminen vanhentumislain 19 :n 2 momentin perusteella...307 8.2 Vahingonkorvauslain 6 luvun 3 :n 1 momentissa tarkoitettu korvausmäärän jakaminen..307 9. VAHINGON MÄÄRÄN MÄÄRITTÄMINEN...308 9.1 Kantajien näyttövelvollisuus...308 9.2 Vahingon määrän arvioiminen...309 10. SKANSKA ASFALTIN VAATIMUS SOVITELLA KORVAUKSEN MÄÄRÄÄ...312 11. ARVONLISÄVERO...313 12. TUOTTOKORKO...315 12.1 Sopimuskumppanin velvollisuus maksaa tuottokorkoa...315 12.2 Muun kuin sopimuskumppanin velvollisuus tuottokoron maksuun...316 12.3 Tuottokoron määrä...316 12.4 Tuottokoron maksuvelvollisuuden alkaminen...317 13. VIIVÄSTYSKORKO...318 13.1 Viivästyskoron alkamishetki...318 14. VLT TRADING OY:ÖÖN KOHDISTETUT VAATIMUKSET...320 15. YHTEENVETO ESPOON KANTEEN OSALTA...321 16. OIKEUDENKÄYNTIKULUT...322 16.1 Vaatimus ja vastaukset...322 16.2 Arvioinnin lähtökohta...324 16.3 Korvattavat kulut...325 16.4 Oikeustieteelliset asiantuntijalausunnot ja todistajankertomusten puhtaaksi kirjoittaminen...328 16.5 Arvonlisäveron määrä...329 16.6 Vastaajien korvattavaksi tulevat oikeudenkäyntikulut...329 17. TUOMIOLAUSELMA...330 MUUTOKSENHAKU...332 6
7 1. ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA Käräjäoikeus on 5.3.2010 tekemällään päätöksellä numero 10/7128 hylännyt Espoon kaupungin (jäljempänä Espoo) pyynnön jättää asia lepäämään. Käräjäoikeus on 5.4.2012 tekemällään päätöksellä numero 12/19031 kehottanut kantajia täyttämään oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 20 :n 1 momentissa tarkoitetut velvollisuutensa 18.4.2012 mennessä uhalla, että määräajan jälkeen kantaja ei saa vedota uuteen vaatimukseen tai seikkaan taikka ilmoittaa uutta todistetta, ellei kantaja saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. Vastaajat ovat Super Asfaltti Oy:tä (Super Asfaltti) lukuun ottamatta vastauksissaan vaatineet, että käräjäoikeus antaa välituomion erinäisistä kysymyksistä. Käräjäoikeus on 8.4.2011 hylännyt vaatimukset antaa välituomio asiassa. Käräjäoikeus on 25.4.2012 tekemällään päätöksellä numero 12/23576 yhdistänyt päätöksestä ilmenevät kanteet käsiteltäväksi samassa oikeudenkäynnissä. Käräjäoikeus on 25.4.2012 tekemällään päätöksellä numero 12/23575 kehottanut vastaajia täyttämään oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 20 :n 1 momentissa tarkoitetut velvollisuutensa 15.6.2012 mennessä uhalla, että määräajan jälkeen vastaaja ei saa vedota uuteen vaatimukseen tai seikkaan taikka ilmoittaa uutta todistetta, ellei vastaaja saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. Käräjäoikeus on valmisteluistunnossa 31.8.2012 tekemällään päätöksellä numero 12/44727 (pöytäkirjassa) hylännyt Skanska Asfaltti Oy:n (Skanska Asfaltti) vaatimukset jättää Espoon kanne tutkimatta siltä osin kuin Espoo ei ollut käräjäoikeuden asettamaan määräpäivään mennessä vaatinut, että Skanska Asfaltti vastaisi Sata-Asfaltin toiminnasta aiheutuneesta kaikesta vahingosta, eikä esittänyt "kiistämisvaatimusta" koskien Skanska Asfaltin sovitteluvaatimusta. Käräjäoikeus on 14.11.2012 tekemällään päätöksellä nro 12/57828 hylännyt useita Skanska Asfaltin tekemiä oikeudenkäyntiväitteitä, joissa on ollut kysymys siitä, onko muun muassa Espoon pääkäsittelyssä esittämissä väitteissä ollut kysymys uusista seikoista, jotka olivat vasta pääkäsittelyssä esitettyinä prekludoituneet. Käräjäoikeus on 24.1.2013 tekemällään päätöksellä numero 13/4011 hylännyt vastaajien vaatimuksen koskien sitä, että muun muassa Espoon pääkäsittelyssä esiin tuomat uudet Lemminkäinen Oyj:n
(Lemminkäinen) tuottoa koskevat tuottoluvut jätetään prekludoituneina huomioon ottamatta. Käräjäoikeus on 16.4.2013 tekemällään päätöksellä numero 13/17914 erottanut 25.4.2012 tekemällään päätöksellä nro 12/23576 samassa oikeudenkäynnissä käsiteltäviksi yhdistämänsä kanteet käsiteltäviksi erillisinä asioina. Pääkäsittelyn täydentäminen Käräjäoikeus on 20.8.2013 varannut kaikille yhdessä käsiteltyjen asioiden kantajille tilaisuuden toimittaa käräjäoikeuteen mahdollisesti käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen suoritettuja vanhentumisen katkaisemistoimenpiteitä koskevia katkaisuilmoituksia. Espoo ei ole käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. 8 2. KANNE 2.1 Vaatimukset Espoo on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa 1) Lemminkäinen ja Skanska Asfaltin yhteisvastuullisesti suorittamaan Espoolle pääomaa 5.319.944,14 euroa, mihin määrään VLT Trading Oy:n konkurssipesä (konkurssipesä) velvoitetaan yhteisvastuullisesti osallistumaan 4.787.605,98 euron, NCC Roads Oy (NCC Roads) 3.334.396,29 euron, SA-Capital Oy (SA-Capital) 2.984.727,18 euron, Rudus Asfaltti Oy (Rudus Asfaltti) 3.308.674,92 euron ja Super Asfaltti 3.334.396,29 euron osalta; 2) Lemminkäisen, Skanska Asfaltin, konkurssipesän, NCC Roadsin, SA-Capitalin, Rudus Asfaltin ja Super Asfaltin yhteisvastuullisesti suorittamaan Espoolle vaatimuskohdan 1 mukaisille summille korkolain 4 :n mukaista viivästyskorkoa siitä lukien kun tuottokoron maksuvelvollisuus päättyy seuraavasti ensisijaisesti - Lemminkäinen 3.6.2004 alkaen - konkurssipesä 5.6.2004 alkaen - Skanska Asfaltti 11.6.2004 alkaen - NCC Roads 4.6.2004 alkaen - SA-Capital 5.6.2004 alkaen - Rudus Asfaltti 7.6.2004 alkaen - Super Asfaltti 4.6.2004 alkaen tai viimeistään haasteen tiedoksiantopäivästä lukien;
3) Lemminkäisen, Skanska Asfaltin, konkurssipesän, NCC Roadsin, SA-Capitalin, Rudus Asfaltin ja Super Asfaltin yhteisvastuullisesti suorittamaan Espoolle tuottokorkoa seuraavasti: A) Päällystystyön vuosisopimukset Sopimus Al) 1994 / 532.338,15 eurolle alkaen 1.12.1994 Sopimus A2) 1995 / 675.434,62 eurolle alkaen 2.11.1995 Sopimus A3) 1997 / 596.108,90 eurolle alkaen 9.12.1997 Sopimus A4) 1998 / 633.508,43 eurolle alkaen 26.11.1998 Sopimus A5) 1999 / 574.632,82 eurolle alkaen 25.11.1999 Sopimus A6) 2000 / 788.848,33 eurolle alkaen 5.12.2000 Sopimus A7) 2001 / 803.496,44 eurolle alkaen 17.12.2001 B) Asfaltinkorjaustöiden vuosisopimukset Sopimus B3) 1999 / 138.581,11 eurolle alkaen 20.12.1999 Sopimus B4) 2000 / 210.534,04 eurolle alkaen 21.12.2000 seuraavien Lemminkäisen oman pääoman tuottoprosenttien mukaisesti: - vuodelta 1994 2,2 % - vuodelta 1995 7,1 % - vuodelta 1996 8 % - vuodelta 1997 12,1 % - vuodelta 1998 5,6 % - vuodelta 1999 20,6 % - vuodelta 2000 19,9 % - vuodelta 2001 31,4 % - vuodelta 2002 15,4 % - vuodelta 2003 12,7 % - vuodelta 2004 21,9 % - vuodelta 2005 24,5 % - vuodelta 2006 30,2 % - vuodelta 2007 27,5 % - vuodelta 2008 19,2 % - vuodelta 2009 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 1.1.- 30.6.2009 2,5 %, 1.7.-31.12.2009 1 %, tai joka tapauksessa vähintään korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitetun koron mukaan viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamiseen saakka, ensisijaisesti 3.6.2004 tai toissijaisesti haasteen tiedoksiantopäivään saakka; 4) Lemminkäisen, Skanska Asfaltin, konkurssipesän, NCC Roadsin, SA-Capitalin, Rudus Asfaltin ja Super Asfaltin yhteisvastuullisesti suorittamaan tuottokorkoa seuraavasti: 9
10 B) Asfaltinkorjaustöiden vuosisopimukset Bl) 1997 / 181.666,18 eurolle alkaen 18.12.1997 B2) 1998 / 184.795,12 eurolle alkaen 21.12.1998 seuraavien Rudus Asfaltin oman pääoman tuottoprosenttien mukaisesti: - vuodelta 1997 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 4 % - vuodelta 1998 131,68 % - vuodelta 1999 111,58 % - vuodelta 2000 30,2 % - vuodelta 2001 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 4 % - vuodelta 2002 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 1.1.- 30.6.2002 4 %, 1.7.-31.12.2002 3,5 % - vuodelta 2003 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 1.1.- 30.6.2003 3 %, 1.7.-31.12.2003 2,5 % - vuodelta 2004 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 2,5 % - vuodelta 2005 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 2,5 % - vuodelta 2006 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 1.1.- 30.6.2006 2,5 %, 1.7.-31.12.2006 3 % - vuodelta 2007 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 1.1.- 30.6.2007 4 %, 1.7.-31.12.2007 4,5 % - vuodelta 2008 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 4,5 % - vuodelta 2009 korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitettu korko 1.1.- 30.6.2009 2,5 %, 1.7.-31.12.2009 1 % tai joka tapauksessa vähintään korkolain 3 :n 2 momentissa tarkoitetun koron mukaan viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamiseen saakka ensisijaisesti 7.6.2004 tai toissijaisesti haasteen tiedoksiantopäivään saakka; 5) Lemminkäisen, Skanska Asfaltin, konkurssipesän, NCC Roadsin, SA-Capitalin, Rudus Asfaltin ja Super Asfaltin yhteisvastuullisesti suorittamaan vaatimuskohtien 3 ja 4 mukaiselle tuottokorolle korkolain 4 :n mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun tuottokoron maksuvelvollisuus päättyy seuraavasti ensisijaisesti - Lemminkäinen 3.6.2004 alkaen - konkurssipesä 5.6.2004 alkaen - Skanska Asfaltti 11.6.2004 alkaen - NCC Roads 4.6.2004 alkaen - SA-Capital 5.6.2004 alkaen - Rudus Asfaltti 7.6.2004 alkaen - Super Asfaltti 4.6.2004 alkaen tai viimeistään haasteen tiedoksiantopäivästä lukien; sekä
6) Lemminkäisen, Skanska Asfaltin, konkurssipesän, NCC Roadsin, SA-Capitalin, Rudus Asfaltin ja Super Asfaltin yhteisvastuullisesti korvaamaan Espoon oikeudenkäyntikulut korkoineen. 11 2.2 Perusteet 1. Vastaajista Lemminkäinen, VLT Trading Oy, Skanska Asfaltti, SA-Capital ja Super Asfaltti olivat osallistuneet kartelliin, mistä on aiheutunut Espoolle taloudellista vahinkoa, jonka ne sekä Skanska Asfaltti Sata-Asfaltti Oy:n, Rudus Asfaltti Asfalttineliö Oy:n ja Espoon Asfaltti Oy:n (Espoon Asfaltti) sekä NCC Roads Interasfaltin seuraajina ovat osin yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan Espoolle täysimääräisesti. Kartellin olemassaolo sekä sen asiallinen ja ajallinen laajuus on vahvistettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 2009:83. KHO:n päätöksen mukaan Suomen merkittävimmät asfalttialan yritykset olivat osallistuneet alalla valtakunnallisesti toimineeseen kartelliin ainakin ajalla 2.5.1994-11.2.2002. Kartelli oli kattanut myös kunnille tehdyn päällystystyön. Lemminkäinen oli ollut kartellin keskeisin toimija, koordinaattori ja johtaja. Kartelliin osallistuneet yhtiöt olivat toiminnallaan rikkoneet tuolloin voimassa olleen KRL 5 ja 6 :ää sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa. Kartelliin olivat kuuluneet Suomen kaikki suurimmat asfalttialan yritykset. Ne olivat sopineet etukäteen keskenään markkinaosuuksistaan tietyllä maantieteellisellä alueella. Sovitut osuudet oli toteutettu siten, että joko tietty kunta oli sovittu kuuluvaksi kokonaan tietylle asfalttiyhtiölle tai sitten yhtiöt olivat jakaneet kuntien kunkin vuoden urakat sovitussa suhteessa keskenään. Kunnat olivat yleensä kilpailuttaneet asfaltointiurakkansa vuosittain. Ennen kuin asfalttiyhtiöt olivat jättäneet tarjouksensa kunnan tarjouspyynnön johdosta, ne olivat sopineet keskenään tarjottavista hinnoista. Myös asfalttiyhtiöt, jotka eivät olleet saaneet niiden keskinäisen sopimuksen mukaan voittaa tarjouskilpailua, olivat jättäneet korkeammiksi hinnoiteltuja niin sanottuja suojatarjouksia. Näin kunnat eivät olleet päässeet kartellin olemassaolosta perille. Jos asfalttiyhtiöiden välinen kartellisopimus kuntamarkkinoiden jaosta tietyllä maantieteellisellä alueella ei ollut jonain vuonna toteutunut, osuudet oli tasattu seuraavana vuonna perusteettomilla laskuilla tai ilmaisella asfalttimassalla. Asfalttikartelliin kuuluneet yhtiöt olivat vaikeuttaneet uusien yrittäjien alalle tuloa ja estäneet kartellin ulkopuolisten pienten yhtiöiden toiminnan laajentamisen.
12 Asfalttikartelli oli varmistanut yllä kuvatuilla toimillaan, että sen jäsenet olivat saaneet vapaasti määräytyvää markkinahintaa korkeammat hinnat kuntien asfalttiurakoista koko Suomessa. Korkeampi hinta oli tarkoittanut samalla kunnalle sitä vastaavaa ylihintaa ja vahinkoa. Myös Espoon Asfaltti oli ollut mukana asfalttikartellissa. KHO päätöksessä oli todettu, että Espoon Asfaltilla oli liityntä KRL:n vastaiseen yhteistyöhön. Tältä osin KHO oli kumonnut markkinaoikeuden ratkaisun. KHO oli todennut ainoastaan, että Espoon Asfaltin menettelyllä ei ollut merkitystä arvioitaessa Rudus Asfaltille määrättävää seuraamusmaksua. Sillä, että KHO piti Rudus Asfaltin seuraamusmaksua muutenkin riittävänä, ei ollut merkitystä Rudus Asfaltin korvausvastuun kannalta. Rudus Asfaltti oli korvausvastuussa myös Espoon Asfaltin kilpailunrajoituksista. 1.1. Kartellien yleinen vahingollisuus Kartellien vahingollisuus oli sekä taloustieteellinen että empiirinen tosiasia. Kartellissa oli sovittu, kuka voittaa tarjouskilpailun ja millä markkinahintaa korkeammalla hinnalla. Kartelli oli tuottanut taloudellista etua jäsenilleen ja asiakkailleen/uhreilleen vahinkoa. Kartellin tavoitteena oli ollut rajoittaa tarjontaa, jolloin hinta oli noussut. Vahingollisuutensa vuoksi kartellit olivat suoraan muotonsa perusteella kiellettyjä paljaita kilpailunrajoituksia. Niillä ei ollut yhteiskunnan kannalta positiivisia vaikutuksia, vaan ne aiheuttivat vahinkoa muille kuin niihin kuuluville yhtiöille. Erityisen vahingollisia olivat tarjouskartellit, kuten KHO:n päätöksessä todettu asfalttikartelli. Tarjouskartellit olivat lähtökohtaisesti aina vahingollisia ja kiellettyjä. Kartellit, jotka eivät olleet onnistuneet nostamaan hintoja, olivat harvinaisia ja niiden epäonnistumiselle oli jokin selittävä tekijä. Tässä tapauksessa mitään selittävää tekijää ei ollut. Lemminkäisen johtama kartelli oli aiheuttanut merkittävää vahinkoa ylihintojen muodossa. 1.2. Espoon urakkasopimukset Ylläpitääkseen Espoon kaupungin alueella sijaitsevia katuja kaupunki oli hankkinut asfaltointipalveluja kilpailuttamalla palveluntarjoajia. Osana kilpailuttamista Espoo oli lähtenyt siitä, että tarjouskilpailussa alin hinta oli määräytynyt lain edellyttämällä tavalla vapaassa kilpailussa. Asfalttiyritykset olivat kuitenkin kartellissa sopineet sekä tarjottavan alimman hinnan että sen, mikä yhtiö tulee voittamaan päällystysurakan. Tämä oli salattu Espoolta. Kartellin olemassaolon tarkoitus oli ollut nostaa hintoja yli vapaassa kilpailussa vallitsevan hintatason. Kartellin jäsenet olivat saaneet
taloudellista etua asiakkaidensa kustannuksella, jotka puolestaan olivat kärsineet maksamistaan ylihinnoista vastaavan vahingon. Lemminkäisen johtama kartelli oli nostanut asfaltointiin liittyvien urakkasopimusten hintatasoa koko maassa noin 40 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla noin 45 prosenttia. Kartellista oli aiheutunut Espoolle edellä mainitun prosenttiosuuden määrää vastaavan suuruinen vahinko. Espoo oli toiminut koko kartelliajan hyvässä uskossa Lemminkäisen ja Espoon Asfaltin sopimuskumppanina, mutta Lemminkäinen ja Espoon Asfaltti olivat veloittaneet samaan aikaan Espoolta ylihintaa laittomalla menettelyllään. Rudus Asfaltti oli sittemmin hankkinut Espoon Asfaltin osakekannan ja purkanut Espoon Asfaltin. Vastaajien oli korvattava Espoolle lainvastaisesta ylihinnasta aiheutunut vahinko. 2. Saatavat eivät ole osaksikaan vanhentuneet minkään korvausperusteen osalta 2.1. Vanhentumisajan alkamishetki Vanhentumisajan alkamishetki oli KHO:n päätöksen antamispäivä 29.9.2009, eivätkä asiassa sovellettavat KRL:n ja/tai vanhentumislain mukaiset vanhentumisajat olleet kuluneet umpeen. Espoo oli tuolloin saanut tiedon korvausperusteen olemassaolosta ja korvausvelallisesta. Kilpailunrajoituksen olemassaolo, siihen syylliset ja sen uhrit olivat käyneet ilmi vasta kilpailunrajoitusasian lainvoimaisesta ratkaisusta, minkä jälkeen korvausta oli ollut mahdollista vaatia maksettavaksi. Kartelli kilpailunrajoituksena ja sen veloittama ylihinta perustuivat viime kädessä tuomioistuimen tekemään oikeudelliseen ratkaisuun, jossa kilpailunrajoitus oli todettu. Kartellin olemassaolo korvauksen mahdollistavana oikeudellisena tosiseikkana oli tullut havaittavaksi vasta viranomaisen lainvoimaisesta ratkaisusta. Espoo ei ollut tullut tietoiseksi Espoossa toimineesta kartellista ennen vuotta 2009. Espoo ei ollut 19.6.2003 saanut kilpailuviraston tiedotteesta lain edellyttämää tietoa korvausperusteen olemassaolosta tai korvausvelallisista. Lisäksi Lemminkäinen oli kiistänyt kartellin olemassaolon ja osallisuutensa siihen KHO:n päätökseen saakka, eikä Espoo ollut tullut tietoiseksi Lemminkäisen osallisuudesta kartellissa. Markkinaoikeus ei lisäksi ollut vahvistanut kartellin toimineen Espoossa, vaan se oli todettu vasta KHO:n päätöksessä. 2.2. Vanhentumisen katkaiseminen Kantaja oli mahdollisen myönteisen KHO:n päätöksen varalta oikeutensa turvatakseen joka tapauksessa tehnyt laissa velan 13
14 vanhentumisesta (728/2003) ("vanhentumislaki") edellytetyt vanhentumisen katkaisuilmoitukset (E 11) jotka on kuitattu vastaanotetuiksi seuraavasti: - Lemminkäinen 3.5.2004 ja 2.2.2007 - VLT Trading 5.5.2004 ja 28.2.2007 - Skanska Asfaltti 11.5.2004 ja 23.1.2007 - NCC Roads 4.5.2004 ja 9.2.2007 - SA-Capital 5.5.2004 ja 8.2.2007 - Rudus Asfaltti 7.5.2004 ja 26.1.2007 - Super Asfaltti 4.5.2004 ja 19.2.2007. Espoon vahingonkorvaussaatava ei ollut vanhentunut, vaikka vanhentumisajan alkamishetkeksi katsottaisiin KHO:n päätöksen antamista aikaisempi ajankohta. Espoo oli katkaisut vanhentumisenriittävällä tarkkuudella sekä saatavan pääoman että korkojen osalta. Espoon saatava ei ollut miltään osin vanhentunut. Espoo oli yksilöinyt velan riittävän täsmällisesti. Velan peruste ja määrä olivat olleet vastaajien tiedossa, eikä kantajalta edellytettävältä katkaisulta ollut tarpeen vaatia velkasuhteen sisällön täsmällistä yksilöintiä. Espoon katkaisutoimet olivat katkaisseet velan pääoman ohella myös velkaan liittyvien korkojen ja muiden liitännäissuoritusten vanhentumisen niiden erääntymisajasta riippumatta. Espoo ei myöskään ollut luopunut vaatimasta vastaajien aiheuttaman vahingon korvaamista tai siihen liittyviä liitännäisvaatimuksia. Espoon vaatimukset tuotto- ja viivästyskorosta eivät siten olleet vanhentuneita. Espoo oli katkaisuilmoituksissaan esittänyt korkolaissa tarkoitetun maksuvaatimuksen. Viivästyskorko oli alkanut kertyä vanhentumisen katkaisuilmoituksesta. Mikäli Espoon viivästyskorkovaatimus ei menestynyt, Espoo vaati tuottokorkoa samoin perustein kuin tuottokorkoa koskevien perustelujen yhteydessä oli esitetty ja vaatimuksissaan määritetyistä alkamisajankohdista lähtien siihen saakka, kunnes viivästyskoron maksuvelvollisuus korkolain 9 :n mukaisesti alkoi haasteen tiedoksiannosta. 2.3. Pätemättömyys ja sovittelu Kilpailuoikeuden loukkauksesta johtuva pätemättömyys ei ollut korjauskelpoista, eikä se voinut myöskään vanhentua. KRL 18 ja oikeustoimilain 30, 31 ja 33 eivät sisältäneet vanhentumiseen liittyviä määräaikoja.
15 Espoo ei ollut menettänyt oikeuttaan vedota KRL 18 :ään tai oikeustoimilain 30, 31, 33 ja 36 :ään. 2.4. Reklamaatio (Skanska Asfaltti) Espoo oli esittänyt vastaajille reklamaation vanhentumisen katkaisuilmoituksen yhteydessä ensimmäisen kerran toukokuussa 2004. Vastaajat olivat tahallisesti rikkoneet lakia, olleet tietoisia osapuolten välisessä suhteessa olevasta virheestä ja odotettavissa olevista vaatimuksista jo ennen Espoota. Erillinen reklamaatio oli ollut tarpeeton, eikä laiton menettely ansainnut reklamaatiovelvollisuuden suojaa. Espoo ei ollut laiminlyönyt reklamaatiovelvollisuuttaan eikä menettänyt oikeuttaan saatavaan. 3. Korvausvastuun oikeudelliset perusteet 3.1. Kanneperusteiden rinnakkainen soveltaminen Vastaajien aiheuttama vahinko täytti korvausvelvollisuuden edellytykset samanaikaisesti useiden eri korvausperusteiden nojalla. Espoon oli mahdollista vedota asiassa useisiin rinnakkaisiin oikeudellisiin korvausperusteisiin, jotka eivät olleet toisiaan poissulkevia. Yhdenkin korvausperusteen hyväksyminen johti kanteen hyväksymiseen. Jos KRL 18a ei soveltunut asiassa, asia oli ratkaistava muiden oikeudellisten korvausperusteiden nojalla. KRL 18a ei erityissäännöksenä syrjäyttänyt muita lakeja ja korvausperusteita. 3.2. KRL 18 a 3.2.1. Espoolla oli asiavaltuus esittää KRL 18a :ään perustuvia vaatimuksia: Valtio ja kunnat olivat ostotoiminnassaan olleet KRL:ssa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia. Valtio ja kunnat olivat julkisyhteisöjä, jotka olivat ammattimaisesti ostaneet tavaroita ja palveluksia toisilta elinkeinonharjoittajilta. Valtion ja kuntien asfalttipäällysteiden ja asfaltointipalveluiden ostotoiminta ei ollut lakisääteistä toimintaa tai julkisen vallan käyttämistä. Espoo oli ammattimaisesti ostanut vastiketta vastaan asfalttipäällysteitä ja siinä tehtävässä kuulunut KRL 3 :n 1 momentin elinkeinonharjoittajan määritelmän piiriin. Valtion ja kuntien asfalttipäällysteiden ja asfaltointipalveluiden ostotoiminta oli ammattimaista sekä toiminnan luonteen, suunnitelmallisuuden, keston että laajuuden perusteella.
16 Jos julkisyhteisön oli mahdollista uskoa määrätty tehtävä yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai yksityiset muutoin harjoittivat kyseistä toimintaa, KRL:a sovellettiin julkisyhteisöjen vastaavaan toimintaan. Teiden ylläpito oli voitu uskoa yksityiselle elinkeinonharjoittajalle ja yksityiset elinkeinonharjoittajat olivat myös harjoittaneet kyseistä toimintaa. Valtion ja kuntien teiden ylläpito oli voitu myös yhtiöittää taloudellista voittoa tavoittelevaksi toiminnaksi. Valtio ja kunnat eivät olleet käyttäneet julkista valtaa silloin, kun ne olivat ostaneet asfalttipäällysteitä ja asfaltointipalveluita yksityisiltä elinkeinonharjoittajilta. Asfalttipäällysteiden ja asfaltointipalveluiden ostotoiminnassa sinänsä ei ollut kyse lakisääteisestä toiminnasta, vaikka yleisten teiden ylläpito oli lakisääteistä toimintaa. Yleisten teiden ylläpito ei ollut julkisen vallan käyttämistä. Valtion ja kuntien asfalttipäällysteiden ja asfaltointipalveluiden ostotoiminta oli ollut vastikkeellista. Valtio ja kunnat olivat kilpailleet asfalttipäällysteiden ja asfaltointipalveluiden hankintamarkkinoilla muiden elinkeinonharjoittajien kanssa. Valtio ja kunnat olivat ostaneet asfalttipäällysteitä ja asfaltointipalveluita markkinoilla määrittyvillä hinnoilla. Valtio ja kunnat eivät ostajan roolissaan olleet poikenneet muista asfalttipäällysteitä ja asfaltointipalveluita hankkivista elinkeinonharjoittajista. Valtion ja kuntien asemaa elinkeinoharjoittajana oli verrattava muihin vastaavaa toimintaa harjoittaviin tahoihin. Myös yksityiset yhtiöt ostivat asfalttipäällysteitä ja asfaltointipalveluja omien toimipaikkojensa ylläpitämiseksi ja kohentamiseksi, eivätkä ne tavoitelleet ostotoiminnalla voittoa. Valtion ja kuntien markkina-asema ostajana oli verrattavissa muihin elinkeinonharjoittajiin eikä kuluttajiin. Sopimussuhteissa ne olivat tasavertaisessa asemassa muiden elinkeinonharjoittajien kanssa. Julkisyhteisön oikeudellisella muodolla ei ollut merkitystä elinkeinonharjoittajan käsitteen kannalta. Markkinoilla toimiva julkisyhteisö oli elinkeinonharjoittaja, vaikka toimintaa ei harjoitettu yhtiömuodossa tai liikelaitoksena. Oikeussuojan saaminen ei riippunut siitä, miten julkisyhteisö oli organisoinut ostotoimintansa: oliko se toiminut virastona, liikelaitoksena tai yhtiönä. Kaikissa näissä muodoissa oli kysymys ammattimaisesta ostotoiminnasta. Elinkeinonharjoittaminen ei edellyttänyt toimintaa harjoitettavan taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Elinkeinonharjoittajan käsitettä koskeva ratkaisukäytäntö perustui KRL:n kieltosäännösten soveltamiseen, eikä se soveltunut arvioitaessa
17 valtion ja kuntien oikeutta kilpailurikkomukseen perustuvaan vahingonkorvaukseen. Epäselvissä tulkintatilanteissa valtio ja kunnat oli luokiteltava elinkeinonharjoittajiksi. KRL:n mukaista elinkeinonharjoittajan käsitettä oli tulkittava laajasti ja tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Muu tulkinta rajoitti KRL:n tarkoituksen vastaisesti kartelliin ryhtyneen yrityksen vastuuta. Laaja tulkinta ei ollut vastoin perustuslaillisen lailla säätämisen periaatetta. KRL 3 :n 1 momentti sisälsi julkisyhteisön ammattimaisen ostotoiminnan. KRL:n elinkeinonharjoittajan käsite oli ratkaistava kyseistä lakia koskevien tulkintaperiaatteiden mukaan. KRL:a oli tulkittava yhdenmukaisesti EU-oikeudellisten kilpailusääntöjen ja niistä johdetun EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. EU:n tuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella jokaisella tuli olla oikeus vaatia kilpailurikkomuksella aiheutetun vahingon korvaamista. EU-oikeudellista asiaa ratkaistaessa EU-oikeudellisilla periaatteilla, erityisesti vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteilla, oli tulkintavaikutusta kansallisten säännösten sisältöä tulkittaessa. EU-oikeuden mukaan kilpailusäännösten vastaiseen toimintaan syyllistyneen elinkeinonharjoittajan korvausvelvollisuus oli laaja kattaen kaikki vahinkoa kärsineet tahot. EU-oikeuden kanssa ristiriitaisen kansallisen lain säännöksen henkilöllinen rajoitus oli jätettävä soveltamatta. Elinkeinonharjoittajan oli korvattava kilpailunrajoituksella aiheutettu vahinko jokaiselle. Valtio ja kunnat olivat olleet KRL 18a :ssä tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia, kun ne olivat ostaneet asfaltointipalveluita vastaajilta. Espoolla oli oikeus vaatia vahingonkorvausta kartellista aiheutuneesta vahingosta KRL 18a :n perusteella. 3.3. Sopimusperusteinen vahingonkorvaus Vastaajat olivat toiminnallaan rikkoneet useita sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan Espoon kanssa tekemissään urakkasopimuksissa. Niiden oli korvattava tällä tavoin Espoolle aiheuttamansa vahinko. Korvauksen perustana oleva ylihinta oli saatu aikaan vastaajien yhteisellä lainrikkomisella ja sopimuskumppania vastaan suunnatulla toiminnalla. Vastaajat vastasivat korvauksesta yhteisvastuullisesti. Espoon oikeus vahingonkorvaukseen tai vaihtoehtoisesti ylihinnan palautukseen perustui välillisesti Espoon sekä vastaajien välillä tehtyihin urakkasopimuksiin, mutta tosiasiassa kaikkien kartelliyritysten väliseen sopimukseen kielletystä yhteistyöstä. Vahingonkorvauksen peruste, eli
kielletty kartelliyhteistyö, ilmeni ylihintana Espoon ja vastaajien välisissä asfaltointisopimuksissa. Tästä syystä vastaajat olivat velvollisia maksamaan Espoolle sopimusperusteista vahingonkorvausta korkoineen. Vastaajat olivat johtaneet Espoota harhaan salaamalla, että niiden toiminta ei ollut perustunut vapaaseen hinnoitteluun, vaan kartelliin ja sopimiseen muiden tarjoajien kanssa. Kartellin voimassaoloaikana syntynyttä asfaltointisopimusta rasitti sen syntymiseen ja syntymisedellytyksiin kohdistunut virhe. Espoon oikeus sopimusperusteiseen vahingonkorvaukseen saattoi perustua oikeudellisesti kolmeen eri korvausperusteeseen. Minkä tahansa perusteen hyväksyminen johti sopimusperusteiseen vahingonkorvaukseen tai ylihinnan palautukseen. 3.3.1. Sopimusrikkomus Vastaajat olivat rikkoneet sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan muutoin kuin sopimukseen kirjattua sopimusehtoa rikkomalla. Kartelliin osallistuminen oli jo sellaisenaan vakava sopimuksesta johtuvien velvoitteiden rikkomus. Vastaajien lainvastainen menettely sopimuskumppaniaan vastaan sekä asfalttikartelliin liittyvän toiminnan tahallisuus, pitkäaikaisuus ja suunnitelmallisuus muodostivat sopimuksen purkamisen edellyttämän olennaisen sopimusrikkomuksen. Sopimuksesta johtuvien velvoitteiden rikkomista arvioitaessa pakottavalla lainsäädännöllä oli etusija. Kilpailulainsäädännön pakottavaa sääntelyä voitiin soveltaa kartellin ja sen asiakkaiden välisiin sopimuksiin. Espoon sopimuskumppanit olivat syyllistyneet sopimuksesta johtuvien velvoitteidensa rikkomiseen Espoota vastaan. Vastaajat olivat velvolliset korvaamaan ylihintoina aiheuttamansa vahingon korkoineen sopimusoikeudellisten periaatteiden ja positiivisen sopimusedun mukaisesti. 3.3.2. Sopimusta tehtäessä aiheutettu vahinko Vastaajat olivat ennen osallistumistaan tarjouskilpailuun sopineet etukäteen Espoolle tarjottavista urakkahinnoista ja solmineet Espoon kanssa ylihintaisia urakkasopimuksia. Vastaajien tuottamus ilmeni sopimusta tehtäessä epälojaalina/epäasianmukaisena sopimuskäyttäytymisenä, minkä tuloksena oli syntynyt sopimus. Kysymys ei ollut sopimusneuvottelujen keskeytymiseen tai sopimuksen pätemättömyyteen liittyvästä sopimuksentekotuottamuksesta (culpa in contrahendo). 18
Tuottamuksellisen menettelyn seuraamus määräytyi sopimusoikeudellisen vastuunormiston mukaisesti ja korvattavaksi tuli positiivinen sopimusetu. 3.3.3. Lojaliteettiperiaate Lojaliteettivelvollisuus oli voimassa sopimusoikeuden yleisenä periaatteena ilman nimenomaista säännöstä tai sopimusehtoa. Lojaliteettivelvollisuuden mukaan toinen osapuoli ei saanut ainakaan joutua kärsimään toisen epälojaalista menettelystä. Espoo ja vastaajat olivat olleet sopimussuhteessa koko kartelliajan. Vastaajat olivat lojaliteettiperiaatteen noudattamisen sijaan tahallisesti laiminlyöneet huomioida Espoon edut osallistumalla asfalttikartelliin ja perimällä Espoolta ylihintaa. Lojaliteettiperiaatteeseen perustuva vastuu korostui pitkässä sopimussuhteessa. Lojaliteettivelvoitteen rikkominen saattoi ilmetä sekä sopimussuhteen syntyvaiheessa että sen jälkeen. Vastaajat olivat velvollisia maksamaan ylihintaa vastaavan suuruisen vahingonkorvauksen korkoineen Espoolle sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Vahingonkorvaus oli positiivisen sopimusedun mukainen. 3.4. Vahingonkorvauslaki Vastaajat olivat aiheuttaneet Espoolle lain vastaisella toiminnallaan vahinkoa. Korvausvaatimuksen perustana oleva ylihinta oli saatu aikaan vastaajien yhteisellä lainrikkomisella. Vastaajat olivat yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan kantajalle näin aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvauslaki soveltui asiassa lain 1 :n soveltamisalaa koskevista rajoituksista huolimatta. Vastaajien toiminta oli ollut tahallisen lainvastaista ja myös tuottamuksellista. Tarjouskartellin olemassaolon tarkoitus oli ollut veloittaa ylihintaa kartellin jäsenien ja kolmansien osapuolten välisissä sopimuksissa. Vastaajat olivat kartelliin osallistuessaan poistaneet kilpailun Espoon tarjouskilpailuista ja tehneet ylihintaisia asfaltointisopimuksia Espoon kanssa. Siten vastaajien lainvastaisen toiminnan ja Espoon maksaman ylihinnan välillä oli syy-yhteys. Vastaajien toiminnan ainoa tarkoitus oli ollut saavuttaa taloudellista etua aiheuttamalla Espoolle vahinkoa. Vastaajat olivat määränneet hinnan ja sopineet, että kukaan ei tee sitä edullisempaa tarjousta. Aiheutunut 19
ylihinta oli kartellin aiheuttamaa välitöntä vahinkoa. Vahinko oli ollut ollut vastaajien ennakoitavissa. Tarjouskartellikiellon pääasiallisena tarkoituksena oli suojata kartellin kohteeksi joutuvaa tahoa juuri sellaiselta toiminnalta, johon vastaajat olivat syyllistyneet. Kyseisen normin rikkomiseen perustuvat korvausvaatimukset kuuluivat selvästi loukatun normin suojatarkoituksen piiriin. Vastaajien toteuttama tarjouskartelli oli vakava rikkomus. Asiassa oli erityisen painavat syyt velvoittaa vastaajat korvaamaan Espoolle aiheutunut taloudellinen vahinko. 4. Perusteettoman edun palautus Vastaajat olivat saaneet Espoon kustannuksella perusteetonta etua perimällä kaupungilta ylihintaa. Vastaajien perusteettomasti Espoolta veloittama ylihinta asfalttiurakoissa oli Espoon kärsimää tappiota ja vastaajien saamaa etua. Vastaajat olivat oikeudettomasti pitäneet hallussaan ja käyttäneet ylihintana saatuja varoja. Laittomaan toimintaan perustuvalla ylihinnalla ei ollut pätevää oikeusperustetta, joten Espoon maksuvelvoite ei ollut olemassa oletetun suuruisena. Ylihinnan suoritus on perusteettomana palautettava. Edellä vahingonkorvauslain yhteydessä esitetyn mukaisesti vastaajien lainvastaisen toiminnan ja Espoon maksaman ylihinnan välillä oli syyyhteys, vahinko oli ollut vastaajien ennakoitavissa ja se oli kuulunut selvästi loukatun normin suojatarkoituksen piiriin. Vastaajat olivat hyötyneet Espoon kustannuksella. Vastaajat olivat velvollisia palauttamaan kantajan kustannuksella näin saamansa perusteettoman edun. Vastaajat oli velvoitettava vastaamaan korvauksesta yhteisvastuullisesti, koska korvauksen perustana oleva ylihinta oli saatu aikaan vastaajien yhteisellä lainrikkomisella. 5. Pätemättömyys Vastaajat oli tuomittu osallisuudesta kartelliin, jonka avulla ne olivat perineet ylihintaa Espoolta tämän asfaltointisopimuksissa. Sopimusten hintaehto oli siten joko kokonaan tai ainakin ylihinnan osalta pätemätön. Vastaajien oli suoraan tästä johtuen palautettava perimänsä ylihinta Espoolle kolmella rinnakkaisella perusteella 20
21 5.1. Kilpailuoikeuteen perustuva pätemättömyys Kartellisopimus oli kilpailuoikeuden vastaisena pätemätön. Myös tämän pätemättömän menettelyn seurauksena syntyneet asfaltointisopimukset olivat pätemättömiä siltä osin kuin niissä oli pantu täytäntöön lainvastainen menettely. Pakottavan lainsäädännön vastaisella menettelyllä aikaansaatua lopputulosta ei voitu panna tuomioistuimessa täytäntöön, eikä laittoman menettelyn tulos saanut lain suojaa. Asfaltointisopimusten hintaehto oli KRL 18 :n ja EY 81 artiklan 2 kohdan mukaan joko kokonaan tai ainakin ylihinnan osalta pätemätön. Vastaajat olivat velvollisia palauttamaan veloittamansa ylihinnan Espoolle tai korvaamaan pätemättömyydestä Espoolle aiheutuneen vahingon. Kartelli oli edellyttänyt toimiakseen täytäntöönpanosopimuksia, jotka olivat osa kiellettyä kilpailunrajoitusta. Ylihintaa sisältävillä täytäntöönpanosopimuksilla oli ollut läheinen ja välttämätön yhteys kartellin jäsenten keskinäiseen sopimukseen. Sopimusten pätevyyttä arvioitaessa merkitystä ei ollut sillä, missä muodossa kilpailunrajoitus oli toteutettu. Vastaajien toiminnan johdosta sen ja Espoon välisten asfaltointisopimusten hintaehdot olivat pätemättömiä. Vastaajat olivat velvollisia palauttamaan pätemättömän hintaehdon perusteella Espoolta perimänsä ylihinnan. 5.2. Oikeustoimilakiin perustuva pätemättömyys Vastaajat olivat osallistuessaan asfalttikartelliin ja periessään Espoolta ylihintaa urakkasopimuksissa syyllistyneet oikeustoimilain 30, 31 ja 33 :n edellytykset täyttäviin menettelyihin. Vastaajien ja Espoon välisten urakkasopimusten hintaehto oli tästä syystä joko kokonaan tai ylihinnan osalta pätemätön. Tämän seurauksena vastaajat olivat velvollisia palauttamaan veloittamansa ylihinnan korkoineen Espoolle taikka maksamaan Espoolle vahingonkorvausta sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti korkoineen. Korvauksen perustana oleva ylihinta oli saatu aikaan vastaajien yhteisellä lainrikkomisella, jonka vuoksi vastaajat vastasivat korvauksesta yhteisvastuullisesti. 5.3. Sopimus- ja velvoiteoikeuden yleisten oppien mukainen palautusvelvollisuus Kilpailunrajoituksesta johtuva ylihinta perustui täytäntöönpanokelvottomaan sopimusehtoon. Se oli näin ollen liikasuoritus, joka oli palautettava.
22 Korvauksen perustana oleva ylihinta oli saatu aikaan vastaajien yhteisellä lainrikkomisella, jonka vuoksi vastaajat vastasivat korvauksesta yhteisvastuullisesti. 6. Sovittelu oikeustoimilain 36 :n perusteella Espoon ja vastaajien tekemät asfaltointisopimusten hintaehdot olivat kohtuuttomia sekä vastaajien lainvastaisen kilpailukäyttäytymisen että sen johdosta suoritetun perusteettoman ylihinnan perusteella. Veloitettu ylihinta oli epäsuhteessa suorituksen sisältöön. Siltä puuttui pätevä oikeudellinen peruste, kun lainmukaisissa vapaan kilpailun oloissa hinta olisi ollut pienempi. Urakkasopimukset olivat kokonaisuutena arvioiden epätasa-arvoisia. Espoo ja vastaajat eivät olleet urakkasopimuksia tehtäessä tasavahvoja sopimusosapuolia. Vastaajat olivat kartellin avulla poistaneet kilpailun ja ratkaisseet yksin sopimuksen hintaehdon. Vastaajat eivät olleet toimineet vilpittömästi, vaan syyllistyneet laittomuuksiin Espoota kohtaan. Espoon ja vastaajien väliset asfaltointisopimukset olivat oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen oikeustoimilain 36 :ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomia. Ylihinnan osuutta oli siten soviteltava, ja se oli palautettava Espoolle tuotto- ja viivästyskorkoineen. Korvauksen perustana oleva ylihinta oli saatu aikaan vastaajien yhteisellä lainrikkomisella, jonka vuoksi vastaajat vastasivat korvauksesta yhteisvastuullisesti. 7. Yhteisvastuu Vastaajat olivat yhteisesti toimineet kartellissa, jonka tarkoituksena ja vaikutuksena oli ollut kohottaa kartellin asiakkaiden hintoja. Kartellin jäsenet olivat noudattaneet kartellisopimusta. Siten kaikki kartellin jäsenet olivat yhtäläisessä vastuussa kartellin aiheuttamista vahingoista. Vastuussa ei ollut ainoastaan se kartellin jäsen, jonka kanssa Espoo oli tehnyt sopimuksen. Pelkkä kartellin jäsenyys loi yhteisvastuun siitä riippumatta, oliko yksittäinen kartellin jäsen tehnyt Espoon kanssa sopimuksen tai edes osallistunut Espoon tarjouskilpailuihin. Kartelliin kuulunut yhtiö oli voinut jättää osallistumatta tarjouskilpailuun, jotta toinen kartellin jäsen oli saanut urakkasopimuksen.
Vastaajat olivat yhdessä aiheuttaneet vahingon, jonka vuoksi ne olivat solidaarisessa yhteisvastuussa vahingon korvaamisesta. Yhteisvastuu soveltui kaikkiin korvausperusteisiin. Solidaarinen yhteisvastuu ei hajaantunut pääluvun mukaiseksi riippumatta siitä, oliko Espoo vaatinut korvausta kaikilta kartellin jäseniltä. Velallisina olevat kartelliyritykset olivat edelleen vastuussa koko velan maksamisesta yhteisvastuullisesti. Lisäksi Lemminkäinen oli joka tapauksessa suoraan vastuussa sopimussuhteessa aiheuttamastaan vahingosta kokonaisuudessaan. Yhteisvastuun hajautuminen oli mahdollista vain tilanteissa, joissa velalliset olivat sitoutuneet velan maksamiseen tai heidät on määrätty maksamaan velka. Tässä asiassa yhteisvastuu perustui kartellisopimuksella toteutettuun yhteiseen lain rikkomiseen. Vanhentumislain 19 2 momentti ei soveltunut kartellisopimuksesta johtuvaan yhteisvastuuseen. Lemminkäinen oli määrättävä osallistumaan korvaukseen suuremmalla osuudella kuin kartellin muut jäsenet. Lemminkäisen rooli kartellissa oli ollut muita suurempi, jonka vuoksi Lemminkäinen oli Espoon pääasiallisena sopimuskumppanina muita suuremmassa vastuussa vahingon aiheuttamisesta. 8. Taloudellinen seuraanto Vastaajista Skanska Asfaltti, NCC Roads ja Rudus Asfaltti olivat erilaisilla yritysjärjestelyillä hankkineet kilpailunrajoitukseen syyllistyneitä yhtiöitä ja jatkaneet niiden toimintaa. KHO:n päätöksessä vastaajille oli tuomittu seuraamusmaksu taloudellisen seuraannon periaatteen perusteella. KHO:n päätöksessä todetuin perustein EU-oikeudessa kehitettyä taloudellisen seuraannon periaatetta oli sovellettava myös kilpailuoikeuden yksityisoikeudellisessa täytäntöönpanossa, vaikka siitä ei säännelty Suomen vahingonkorvausoikeudessa. Kilpailuoikeutta rikkoneet elinkeinonharjoittajat eivät voineet välttää korvausvastuutaan yritysjärjestelyjen avulla. Mikäli tällainen toiminta hyväksyttäisiin, vahingonkärsijöiden oikeus korvaukseen muuttuisi merkityksettömäksi. Tilanne olisi EU-oikeuden tehokkuusperiaatteen vastaista. 23
24 9. Espoolle aiheutuneen vahingon määrä. Kartelliylihinta. 9.1. Pääoma Kartelli oli KHO:n päätöksestä ilmenevällä tavalla toiminut hyvin. Se oli ollut jäsenilleen kannattava ja asiakkailleen vahingollinen järjestely. Vastaajat olivat markkinat jakamalla ja toimimalla yhteistoiminnassa tarjouskilpailuissa välttäneet keskinäisen kilpailun. Sillä oli ollut hintatasoa korottava vaikutus. Espoo oli KHO:n päätöksessä todettuna kartellin voimassaoloaikana vuosina 1994-1995 ja 1997-2001 tehnyt Lemminkäisen kanssa vuosittaisia päällystyssopimuksia, joista Espoo oli maksanut Lemminkäiselle 15.347.892,29 euroa. Lisäksi Espoo oli tehnyt vuosina 1999-2000 Lemminkäisen kanssa vuosittaisia asfaltin korjaustöiden sopimuksia, joista Espoo oli maksanut Lemminkäiselle 1.163.717,17 euroa. Yhteensä Espoo oli maksanut Lemminkäiselle 16.511.609,45 euroa. Summiin sisältyi 22 prosentin suuruinen arvonlisäveron osuus. A-urakoita koskevissa vuosien 1998, 1999 ja 2001 lopputarkastuspöytäkirjoissa ilmoitetut urakkahinnat olivat arvonlisäverottomia hintoja. Arvonlisäveron osuutta ei ollut merkitty suoraan kyseisiin lopputarkastuspöytäkirjoihin, koska urakkahinnat tavanomaisesti ilmoitettiin niissä ilman arvonlisäveroa. Espoo oli tehnyt vuosina 1997-1998 Espoon Asfaltin kanssa vuosittaisia asfaltinkorjaustöiden sopimuksia, joista Espoo oli maksanut Espoon Asfaltille 1.221.537,66 euroa (alv 22 %). Yhteensä Espoo oli maksanut ylihintaa sisältäviä maksuja 17.733.147,12 euroa (alv 22 %). Kartellin hintaa korottava vaikutus oli ollut pääkaupunkiseudulla noin 45 %, mikä vastasi Espoon vaatimaa 30 % Espoon maksamasta urakkahinnasta eli 17.733.147,12 euroa x 0,3 = 5.319.944,14 euroa. Korvauksen määrää arvioitaessa oli otettava huomioon kilpailuoikeuden täytäntöönpanon tavoite siitä, ettei lain rikkominen saanut olla kannattavaa. Espoon korvausvaatimuksiin ei kuulunut valtion ylläpitämiä teitä. 9.2. Tarjouskilpailut KHO ei ollut tehnyt päätöstä siitä, että jotkut yhtiöt olisivat olleet kartellin ulkopuolella. Muiden kuin KHO:n päätöksessä mainittujen yhtiöiden osallisuutta kartelliin ei ollut ratkaistu.
Kartelli oli kontrolloinut kilpailua rajoittamalla asfaltointiin soveltuvien laitteiden myyntiä ja hankintaa sekä kartelliin kuulumattomien yhtiöiden kilpailua ja asemaa markkinoilla rajoittamalla asfalttimassan myyntiä niille ja sääntelemällä massan myyntiehtoja. Nekään tarjoukset, jotka olivat tehneet yhtiöt, joita ei ollut tuomittu kartelliin osallistumisesta, eivät olleet vastanneet vapaan kilpailun mukaista hintaa. Kartelliyhtiöt olivat vaikuttaneet myös näiden yhtiöiden tarjoushintoihin. Siinäkään tapauksessa, että tarjouskilpailuun oli osallistunut yhtiöitä, joita ei ollut tuomittu kartelliin osallistumisesta, sellaista johtopäätöstä ei voitu tehdä, että voittanut tarjous olisi vastannut vapaan kilpailun mukaista hintaa. 9.3. Arvonlisäveron osuus Kunnilla oli ollut vain näennäisesti oikeus saada valtiolta takaisin palautuksena verotonta toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältynyt arvonlisävero arvonlisäverolain 130 :n perusteella. Palautusmenettely oli koskenut muun muassa tienpitoa. Valtio oli palauttanut kunnalle hankintoihin sisältyneen veron. Palautusoikeus oli vastannut verovelvollisen oikeutta ostajana vähentää hankintoihin sisältyvä vero. Vuosina 1994-2001 oli ollut voimassa laki arvonlisäveron palautusten takaisinperinnästä kunnilta (79/1994), jonka mukaan kunnat oli määrätty yhteisesti suorittamaan kuntasektorin saamat palautukset takaisin valtiolle. Erillisestä takaisinperintäjärjestelmästä oli luovuttu vuoden 2002 alusta alkaen. Takaisinperinnän takia kunnat olivat kartellin toiminta-aikana joutuneet maksamaan saamansa arvonlisäveron palautukset takaisin valtiolle. Urakkamaksun yhteydessä maksettu arvonlisävero oli jäänyt Espoon maksettavaksi. Siitä oli näin ollen aiheutunut vahinkoa, joka vastaajien oli korvattava Espoolle. Yksittäiselle kunnalle aiheutunut vahinko muodostui sen perusteella, paljonko kunkin kunnan palautusten ja takaisinperittyjen osuuksien tosiasiallinen määrä oli ollut. Vuosina 1994-2001 Espoo oli maksanut takaisin valtiolle 32.220.309 markkaa enemmän kuin valtio oli maksanut Espoolle palautuksina. Espoo oli kärsinyt ylihinnan osuudesta maksamansa arvonlisäveron kokonaisuudessaan vahinkonaan. Myös arvonlisäveron osuus kuului näin ollen vastaajien korvattavaksi. Espoon maksamaan kartelliylihintaan oli sisältynyt Espoon ylihinnasta maksama arvonlisävero. Vastaajat olivat velvollisia korvaamaan myös Espoon kartelliylihinnasta maksaman arvonlisäveron. 25