Huimausoire ja turvallinen toimintakyky i t k Mikael Ojala LKT, neurologian erikoislääkäri Liikenneturvallisuuslääkäri lääkä i
Taustaani huimausasioissa Väitöskirja huimausdiagnostiikasta t HY 1989 Huimaako? kirja 2007 Huimailijat suurin potilasryhmä yksityisvastaanotolla 2
Yleistietoa huimauksesta 1/2 Erittäin yleinen oire Toisinaan ns. fysiologinen, ei tautiopillinen Useimmiten suotuisa kulku ilman hoitojakin: tasapainojärjestelmällä hyvä spontaani kompensaatiokyky! k k Diagnoosi (ainakin paikallistava ) löytyy n. 90%:ssa tapauksista t 3
Yleistietoa huimauksesta 2/2 Korvaperäinen syy ehdottomasti ti yleisin i Aivoperäistä huimausta lähinnä ikäihmisillä Psykosomaattinen komponentti tärkeä nuorilla huimauspotilailla Diagnostiikka vaatii perehtyneisyyttä Huimaus hyvin harvoin lääkkeillä hoidettavissa, mutta toisinaan johtuu lääkkeistä! 4
Huimaus eri liikennemuodoissa Huimaus hyvin harvoin sellainen äkillisesti invalidisoiva i oire, että R1-ajokortti pitäisi evätä R2-ajossakin kielto harvoin aiheen Rataliikenteessä ei saa olla pysyvää, toistuvaa vaikeaa huimausta tai tasapainohäiriötä iötä Merikelpoisuus tauti- ja tehtäväkohtainen Ilmailu asettaa erityisvaatimuksia tasapainojärjestelmälle (spatial disorientation riski): mm. siksi tiukka linja kelpoisuuteen 6
Tasapainojärjestelmän tutkiminen Kliiniset i bed side testit tit ENG/EOG Rotaatiotesti? (kuulon alenema voi kautta rantain antaa tukea esim. Ménière-dg:lle) MRI-tekniikka ei juurikaan toimi sisäkorvatutkimuksena, mutta näyttää aivovikoja ja akustikusneurinooman 7
Korvaperäinen asentohuimaus 1/2 N. 30% kaikista huimauspotilaista! i t Korvan otoliittikiteet joutuvat väärään paikkaan Esiintyy kaiken ikäisillä, residivoi Asentoriippuvainen kiertohuimaus, myös makuulla Dg bed side -testeillä Hoito: spontaani paraneminen & asentohoito 8
Korvaperäinen asentohuimaus 2/2 Oma näkemykseni: k Ilmailukelvoton l oireisen i jakson aikana, oireettomana aikana OK Ohjeistus: JAR FCL 3 tai JAA Manual: ei erityisiä i iä ohjeita 9
Ménièren tauti 1/2 Kolme H:ta: huimauskohtaukset, ht k t humina, huonokuuloisuus (lisäksi painetta korvassa) Etiologia i aivan avoin Yleensä alkaa 30-50 v. iässä, kaikki osaoireet eivät ala samanaikaisesti i Bassokuulon kuulon alenema (edes ohimenevä) on yksi dg-kriteeri kit i Joskus psyykkistä lisäoirehdintaa 10
Ménièren tauti 2/2 Hoidot epätyydyttäviä, ttä spontaani kulku varsin vaihteleva ENG ei herkkä näyttämään ää poikkeavuutta (muutoin kuin kohtauksen aikana). Dg on oireisiin ja audiogrammiin perustuva Oma näkemykseni: Este ilmailulle JAA Manual: kielto 11
Vestibulaarineuroniitti 1/2 Äkillinen, ei residivoiva, i mahdollisesti virusperäinen toisen tasapainohermon vaurio Akuutti raju kiertohuimaus i (ei vain tietyssä t asennossa), oksentelu, ei neurol. Löydöksiä Enimmät oireet rauhoittuva parissa vk:ssa 90%:lla tasapainojärjestelmän toiminta palautuu ajan mittaan normaaliksi, i muille jää pitkällisiä iä jälkioireitai it 12
Vestibulaarineuroniitti 2/2 Oma näkemykseni: k ilmailukelpoisuus l i riippuu siitä, miten hyvin korjautunut JAA Manual: Ei selvää ohjeistusta. t Merkittävää ää spontaaninystagmusta ei saa olla, mutta ei sellaista olekaan VN:n jälkitilassa. Ohjeistus kalorisen epäsymmetrian (tämä jää osalle VN-potilaista) suhteen epäselvää 13
Muuta JAA Medical manualista Ei saa olla spells of dizziness i eikä unsteadiness Potilas (dg:sta riippumatta), jolla on spontaania tai asentoriippuvaista i t nystagmusta, t on unfit Aivoperäiset tasapaino-ongelmat (MS, aivoverenkierto) lienevät este 14