IHME-nykytaidefestivaali IHME-teos 2011 OPETUSAINEISTO SUPERFLEX Eläköön Nykyaika (Stora Enson talo, Helsinki) Kauppatori, Helsinki 23.3 klo 20.00 2.4 klo 21.00 Kaija Kaitavuori Superflexin IHME-teoksen opetusmateriaali koostuu kolmesta aihekokonaisuudesta. Aluksi on esitelty Superflex-ryhmän toimintaa ja siihen liittyvää taidekäsitystä. Sitten siirrytään Kauppatorille, jossa IHME-teos sijaitsee, ja tarkastellaan kaupunkia, arkkitehtuuria ja kulttuuriympäristöä. Kolmannessa osassa pohditaan aikaa ja muutosta sekä reaalimaailmassa että taiteessa. Jokaisessa osiossa on johdantoteksti ja sen jälkeen tehtäviä pohdittavaksi ja keskusteltavaksi sekä linkkejä tai ehdotuksia lisälukemiseksi. Osista voi koota omaan käyttöön ja ohjelmaan sopivan kokonaisuuden; tehtäviä voi soveltaa eri ikäryhmille sopiviksi. Keskustelunaiheita voi hyödyntää myös esimerkiksi esseen aiheina. 1. TAIDE Superflex-ryhmällä on totutusta poikkeava taidekäsitys. Superflex kutsuu taidettaan usein työkaluiksi tai välineiksi. On selvää, että tämä on jotain muuta kuin modernismin taidetta taiteen vuoksi -ajattelu, jossa taide oli vain katsomista varten ja irrallaan muusta maailmasta. Sen puhtaimpien ihanteiden mukaan taiteellisella ilmaisulla ei saanut olla mitään yhteyttä mihinkään muuhun toiminnan alueeseen, vaan taiteen oli toimittava itsenäisenä, omassa maailmassaan, eikä sen tehtävä missään nimessä ollut esimerkiksi kertoa tarinoita tai varsinkaan olla väline yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Superflexin taiteessa on kyse jostain aivan muusta: sen projektit toimivat pikemminkin eräänlaisina interventioina sosiaalisiin rakenteisiin ja tilanteisiin, toisin sanoen ne puuttuvat johonkin konkreettiseen asiaan ja muuttavat sitä. Ne myös kanavoivat keskustelua yhteiskunnallisista asioista. Superflexin taideprojekteja
voikin olla helpompi jäsentää ennemminkin kulttuurisen aktivismin tai yhteiskunnallisen vaikuttamisen kuin taiteen käsittein. Esimerkiksi biojätteistä kotitalouksille kaasua tuottava Supergas on projekti, jonka voi hyvin ymmärtää kehitysyhteistyön toimintakehyksessä: se mahdollistaa ekologisen, edullisen ja suurista yhtiöistä ja verkostoista riippumattoman energiantuotannon niukoissa olosuhteissa eläville ihmisille. Taidemaailmassa yhden perheen kaasuvoimalan kehittely, tuotanto ja levitys voi sitä vastoin äkkiseltään tuntua oudolta. Toimivan systeemin luomiseen on tarvittu paljon insinööritietoa ja - taitoa ja sen tuotantoa varten Superflex on perustanut oman yhtiön. Superflex toimii monilla elämän alueilla, esimerkiksi teknologian ja talouselämän kentillä, mutta esittelee toimintaansa taiteen foorumeilla. Ryhmän kolme jäsentä ovat taidekoulun käyneitä taiteilijoita ja sijoittavat toimintansa siten taidemaailmaan. Taide toimii paikkana, joka mahdollistaa erilaisten, totutusta poikkeavien ratkaisujen kokeilun. Taidekonteksti pitäisikin ehkä nähdä pikemminkin tietynlaisen ajattelutavan viljelynä kuin joihinkin ennalta päätettyihin tekniikoihin tai perinteisiin taidemuotoihin sitoutuneena toimintana. Taide on esineiden sijaan erilaisten prosessien katalysaattori ja asioiden mahdollistaja; se on ympäristö nähdä ja ajatella maailmaa uusilla tavoilla ja saattaa näitä ajatuksia laajempaan keskusteluun. Informaatioteknologia ja internet ovat myös yksi Superflexin paljon käyttämä toimintaympäristö. Superchannel, interaktiivinen TV internetissä, on työkalu, jonka Superflex tarjoaa erilaisille ryhmille ja yhteisöille tuoda esiin ajatuksiaan ja synnyttää keskustelua haluamistaan asioista. Karlskrona2 oli puolestaan projekti, jossa ruotsalaisen kaupungin asukkaat voivat rakentaa kaupungille vaihtoehtoisia malleja ja ratkaisuja virtuaali-karlskronassa. Hanke herätti kysymyksissä siitä, keiden äänen pitäisi kaupungin asioista päätettäessä kuulua ja millä tavalla, sekä miten teknologia voi tarjota siihen keinoja. Free shop vuorostaan kääntää päälaelleen kaupankäynnin periaatteet. Sen sijaan että kaupassa asioiva asiakas maksaisi ostoksistaan hän saakin kassalla käteensä nollakuitin ja tavarat ilmaiseksi. Free Shop on toteutunut monessa maassa, Suomessa mm. syksyllä 2010 Kauppatorilla ja tammikuussa 2011 juustokaupassa Hakaniemen hallissa. Free Shop on osa Superflexin soveltamaa vaihtoehto- tai vastatalousstrategiaa. Siinä talouden toimintaperiaatteet ikään kuin kaapataan ja käännetään toimimaan toiseen suuntaan. Asiakkaan ällistys kertoo siitä, miten käsittämätöntä kapitalismin murtuminen arjessa on. Äärimmillään reaktiot ovat
olleet riemastuksen ohella myös raivostumista, kun ihmiset ovat kokeneet että heitä huijataan. Muita projekteja, joissa Superflex sotkee totunnaisia talouden periaatteita ja käytäntöjä on mm. Supershow, jossa näyttelyssä kävijälle maksettiin sisään tullessa sen sijaan että tämä olisi joutunut ostamaan pääsylipun, tai Supercopy, sarja tuotteita jotka kopioivat olemassa olevia tuotemerkkejä uuteen käyttöön. Tällainen on mm. Quaraná Power, jonka puitteissa Superflex liittoutui brasilialaisten quaranámarjojen kasvattajien kanssa ja loi uuden tuotemerkin marjoista valmistetulle virvoitusjuomalle. Uusi tuote asettui kilpailemaan markkinoita hallitsevan yhtiökartellin vastaavien tuotteiden kanssa, joiden vuoksi marjoista saatava hinta oli laskenut dramaattisesti samalla kun yhtiöiden juomasta saama hinta oli noussut. Nämä projektit toimivat samaan aikaan sekä konkreettisesti ne vaikuttavat asioihin että symbolisella tasolla ne saavat pohtimaan kuvien, merkkien ja tekojen merkityksiä. TEHTÄVÄÄ JA TUTKITTAVAA Lue esittely Superflex-ryhmästä http://www.ihmeproductions.fi/index.php?k=16611 Ryhmän omat kotisivut http://superflex.net/ osiosta tools löytyy kuvaukset yllä mainituista projekteista. Pohtikaa, ketkä ovat yllä kuvattujen Superflexin projektien yleisöä. Onko yleisö eri asia kuin osallistujat ja onko niillä eri tehtävä? Entä miten taiteilijan rooli muuttuu tällaisissa projekteissa suhteessa perinteiseen taiteeseen? Miettikää myös miten tällaisia yhteiskunnallisia ja ihmisiä osallistavia taideprojekteja tulisi arvioida: Miten onnistumisen kriteerit vaihtelevat (vai vaihtelevatko), jos projekteja tarkastellaan taiteena tai aktivismina? Miettikää erilaisia yhteiskunnallisen osallistumisen kanavia. Mitä välineitä sinulla on saada äänesi kuuluviin yhteisissä asioissa, mitä voit tehdä jos haluat protestoida tai vaikuttaa muiden mielipiteisiin? Voiko asioita muuttaa paremmin ulkopuolelta hyökkäämällä vai sisältä käsin käyttämällä järjestelmien toimintaperiaatteita omiin tarkoituksiin? Miettikää konkreettisia esimerkkejä omasta elinympäristöstä. Missä asioissa ja miten taide voisi olla väline herättää keskustelua ja vaikuttaa? Keskustelkaa pyyteettömän tai voittoa tavoittelemattoman toiminnan mahdollisuuksista. Kapitalismi perustuu siihen, että sijoitus tuottaa voittoa voiko sen ulkopuolelle päästä? Ohjaako sama periaate myös ihmissuhteita? Onko lahja
pyyteetön ele? Onko ilmaisia lounaita olemassa? Miten näet ympäristöaktivismin, jossa toimija vaarantaa oman vapautensa tai uhraa varojaan luonnon ja eläinten hyväksi? Entä liikeyritykset, voivatko niiden sosiaalisesti perustellut teot (esimerkiksi lahjoitukset luonnonsuojeluun tai kehitysyhteistyöhankkeisiin) perustua puhtaaseen hyväntekeväisyyteen? Tutkikaa internetissä ja kirjastossa myös muita taiteilijoita ja taiteilijaryhmiä, joiden taide osallistuu erilaisiin keskusteluihin yhteiskunnassa ja tarjoaa ihmisille tilaisuuksia tehdä asioita. Aloittakaa vaikka tutustumalla Joseph Beuysin taidekäsitykseen. Mitä hän ajattelee taiteesta, taiteilijan tehtävästä, taiteen tekemisestä ja ihmisistä? Muita esimerkkejä voivat olla Guerilla Girls, Santiago Sierra, Stephen Willats, Thomas Hirschhorn, Rirkrit Tiravanija (aineistoa löytyy lähinnä englanniksi). 2. KAUPUNKI Kaupunkirakenne koostuu monista ajallisista kerroksista: sekä kaupungin pohjakaavasta että rakennuskannasta voi lukea historian vaiheita ja muutoksia. Kaupunkirakenteen muotoutumiseen vaikuttavat hallinnolliset päätökset, teollisuuden ja liikenteen kehitys, muuttoliikkeet ja elinkeinoelämän muutokset. Myös tekniikat ja materiaalit kehittyvät ja mahdollistavat erilaista rakentamista. Eriikäiset talot kertovat lisäksi oman aikansa ihanteista ja tyyleistä. Vaihtuvat arvostukset ovat puolestaan vaikuttaneet siihen, mikä on säilynyt ja mikä purettu uuden tieltä pois. Kaupungin rakennuskannassa ja pohjakaavassa elää siten eri aikakausia ja eri sukupolvien maailmoja rinnakkain. Kauppatorin alue on vanhinta Helsinkiä, se on osa 1812 perustettua suuriruhtinaskunnan pääkaupunkia ja sen varhaisinta asemakaavaa. Toria ympäröi monia julkisia rakennuksia: tärkeitä valtiollisia ja kunnallisia hallintorakennuksia ja instituutioita. Torin pohjoislaidan talot olivat tosin alunperin kauppiaiden yksityistaloja, mutta ne on muutettu sittemmin julkiseen käyttöön. Torin tuntumassa on myös kahden henkisen instituution keskeiset maamerkit, luterilainen ja ortodoksinen katedraali. Kauppatori on julkista tilaa; alue ei ole ihmisten asuinympäristöä. Virallisten rakennusten keskellä torilla käydään kuitenkin kauppaa ihmisten jokapäiväisen elämän perusasioista, elintarvikkeista. Katajanokan puolella oleva Enson talona tai marmoripalatsina tunnettu Stora Enso Oyj:n pääkonttori on poikkeus: sen omistaa yritys, ja yksityisen yrityksen, aikoinaan
Enso-Gutzeitin, rakennukseksi se on alun alkaen myös suunniteltu. Alvar Aallon piirtämä rakennus on myös alueen uusimpia tulokkaita, 1950-luvun lopun modernin arkkitehtuurin edustaja lähinnä 1800-luvun arvovanhusten rinnalla. Superflex on ottanut juuri tämän rakennuksen teoksensa aiheeksi. Stora Enso Oyj:n pääkonttori Stora Enso Enso-Gutzeitin pääkonttori (rakennettu 1959 62) on yksi kiistellyimpiä Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista. Sen paikalta purettiin vanhempi asuinrakennus, jonka oli piirtänyt Theodor Höijer, mm. Ateneumin taidemuseon arkkitehti. Aallon uusi talo on matalampi kuin edellinen. Siinä on viisi kerrosta, ylin kattokerros on
sisään vedetty. Rakennusmassa on kuutiomainen, ja julkisivu koostuu neliön muotoisista ikkunaelementeistä. Materiaali on valkoista marmoria. Toimistorakennuksen pääsisäänkäynti on lännen puolella, torilta katsoen vasemmalla, mutta se ei erityisemmin korostu rakennusmassasta. Rakennukseen suunniteltiin alusta lähtien lisäosaa (alta oli tarkoitus purkaa viereinen Suomen Rahapajan rakennus), mutta sitä ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Aalto suunnitteli Enso-Gutzeitille myös lukuisia teollisuus- ja asuinrakennuksia. Kaupunki muuttuu, uusia rakennuksia nousee vanhojen rinnalle ja tilalle. Näitä kaupungin eri aikakerrostumia suojellaan tarkoituksellisesti, eikä pelkästään vanhinta rakennuskantaa vaan myös uusia merkittäviä rakennuksia ja ympäristöjä. Kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön säilyttämistä kutsutaan rakennussuojeluksi, ja se voi ulottua laajemman kaupunkikuvan vaalimisesta tärkeiden yksityiskohtien suojeluun saakka. Rakennussuojelua toteutetaan kaavoituksella ja lainsäädännöllä. Suojelukaavaksi kutsutaan asemakaavaa, jolla tähdätään kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti tai maisemakulttuurin kannalta arvokkaiden alueiden ja rakennusten säilyttämiseen. Lainsäädännön puitteissa rakentamista ohjataan maankäyttö- ja rakennuslailla. Rakennuksia voidaan suojella myös rakennussuojelulain nojalla. Näiden välineiden lisäksi on erityinen asetus, jolla on suojeltu joukko valtion omistamia rakennuksia. Rakennusperinnön vaaliminen on toki muutakin kuin säädöksiä ja paperityötä : se on rakennusten jatkuvaa hoitamista sekä rakennusperinnön tutkimusta ja tunnetuksi tekemistä. Superflexin IHME-teos näyttää yhden vision siitä, mitä tapahtuu, jos suojelu pettää. Samalla teos sijoittuu torialueelle ja rinnastuu siten myös torin muihin julkisiin taideteoksiin. Keskellä toria seisoo vuoden 1833 keisarivierailun muistoksi pystytetty obeliski kaksoiskotkineen. Torin toisessa päädyssä sijaitsee Ville Vallgrenin suunnittelema Havis Amanda -suihkulähdeveistos. Nämä pysyvät monumentit ovat muotokieleltään kovin erilaisia kuin Superflexin elokuva ja sitä varten rakennettu esitysalusta. Teos muistuttaakin ehkä enemmän kaupunkitilan väliaikaisia rakenteita, joita pystytetään etenkin mainostarkoituksiin. Tällä kertaa kuvalla ei kuitenkaan myydä mitään, vaan se keskustelee välittömän sijaintiympäristönsä kanssa. Niin kuin paikkasidonnaisella (site-specific) nykytaiteella yleensä teoksella on konkreettinen suhde paikkaan, jossa se sijaitsee. Myös Helsingin ensimmäinen Free Shop (ks. yllä) sijoittui samaan paikaan, Kauppatorille. Se soluttautui fyysisten rakenteiden sijaan sosiaalisiin rakenteisiin.
TEHTÄVÄÄ JA TUTKITTAVAA Tutustu rakennusperintörekisteriin http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx (klikkaa rakennusperintörekisteri). Aallon suunnittelemia rakennuksia on Helsingissä kymmenkunta. Etsi rakennusperintörekisteristä ne Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset, jotka ovat suojelukohteita Helsingissä. Onko Enso-Gutzeitin pääkonttori niiden joukossa? Miksi? Tutustu myös lakiin rakennusperinnön suojelusta (linkki kohdassa lisätietoja). Katso luvusta 2 miten suojelupäätös tehdään ja mitä se sisältää. Enson talon paikalla seisoi ennen Norrménin talo, punatiilinen, uusrenessanssia edustanut asuintalo. Sen suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle Alfred Norrménille, joka tilasi Höijeriltä rakennuksen piirustukset vuonna 1896. Talo purettiin vuonna 1960 Aallon talon tieltä. Miten arvelisit Norrménin talon sopivan muuhun ympäristöön nykypäivänä? Norrménin talo Helsingin kaupunginmuseo
Katso myös Helsinki panoraama Tuomiokirkon katolta nähtynä vuosina 1866 ja 2003: http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/panorama/hki_panorama_intro.html Näkymässä on mm. Uspenskin katedraali ja Katajanokka. Uudemmassa otoksessa näkyy myös Enson talo, klikkaa ja lue kuinka sen pystytystä kommentoitiin. Pohtikaa millaiset arvot ja arvostukset ovat vaikuttaneet näiden rakennusten syntyyn (ja tuhoon). Millä perusteilla nykyään säilytetään tai puretaan rakennuksia? Samoihin aikoihin Enson talon kanssa Aalto suunnitteli Akateemisen kirjakaupan Pohjoisesplanadi 39:ssä. Vertaa talojen ulkopuolen rakennetta. Aalto vertasi itse molempia rakennuksia italialaisiin palazzoihin; löydätkö mitään yhteyksiä? Molemmissa käytetään myös valkoista marmoria, Akateemisessa kirjakaupassa marmori on sisätiloissa. (Mikä muu Aallon rakennus Helsingissä on marmoria?) Vertaa näitä myös varhaisempaan Rautataloon Keskuskatu 3:ssa. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löydät? Pohtikaa miten rakennus kommunikoi. Valitkaa Helsingin keskustasta (tai oman asuinpaikan läheltä) eri tyyppisiä julkisia rakennuksia tarkastelun kohteeksi. Tehkää rakennusten ulkoarkkitehtuurista analyysi. Tarkastelkaa esimerkiksi ikkunapinnan ja seinäpinnan suhdetta, ikkunoiden ja aukkojen sijoittelua; rakennuksen korkeutta ja kerrosten lukumäärää, kattomuotoa ja sisäänkäyntejä; rakennuksen massoittelua ja yksityiskohtia; rakennusmateriaaleja. Miten rakennus sijoittuu ympäristöön ja kaupunkitilaan? Minkälaisilla keinoilla rakennus kutsuu lähestymään ja astumaan sisään? Mitä rakennusmateriaalit ja yksityiskohdat kertovat? Miksi ikkunat ovat isot/pienet; miksi niitä on vähän/paljon? Miksi rakennuksen osat ovat eri korkuisia? Miten eri tyyppiset rakennukset eroavat toisistaan toiminnaltaan ja ulkonäöltään? Millainen visuaalinen vaikutelma syntyy, miten rakennuksesta näkee, että se on julkinen? Miten ne kertovat arkkitehtuurillaan käyttötarkoituksestaan? Vertaa valokuvaa Norrménin talosta Ensoon. Mitä niiden muotokieli kertoo? Minkälainen symbolinen merkitys sijaintipaikalla on? Miksi yrityksen pääkonttori seisoo juuri tuossa, ja onko sen edustamalla teollisuudenhaaralla merkitystä asiaan? Vertaa IHME-teosta mainostauluihin ja muihin kaupallisiin videoseiniin. Ero on ilmeinen. Millä elementeillä mainoskieli toimii? Millainen IHME-teos olisi, jos se olisi esimerkiksi elokuvan Marmoripalatsin tuho traileri? Mieti miksi Superflex teki elokuvastaan juuri tällaisen eikä mainosmaista.
LISÄTIETOA Tutustu kulttuuriympäristön suojelua sääteleviin lakeihin, säädöksiin ja viranomaisiin: Laki rakennusperinnön suojelemisesta http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=118726&lan=fi Tietoa kulttuuriperinnön suojelua koskevasta lainsäädännöstä Museoviraston sivuilla http://www.nba.fi/fi/rak_lainsaadanto Helsingin kaupunginmuseon kulttuuriympäristön yksikkö http://www.hel.fi/hki/museo/fi/kulttuuriymp_rist_ Paljon asiaa rakennusperinnöstä ja suojelusta www.rakennusperinto.fi Kauppatorin historiaa http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?kohde_id=4631 Tutustu Alvar Aaltoon: http://www.alvaraalto.fi/alvar/elama.htm tai http://www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=819598 Tutustu muihin Aallon rakennuksiin Helsingissä: http://www.alvaraalto.fi/info/opas/helsinki.htm 3 AIKA Kaupungin rakenteessa ja arkkitehtuurissa on luonnostaan useita historiallisia kerrostumia. Superflexin Eläköön Nykyaika (Stora Enson talo, Helsinki) rakentaa Katajanokan rantaan vielä yhden aikaviipaleen: se nopeuttaa ajan kulkemaan eteenpäin ja tuo eri historioiden rinnalle kuvitteellisen tulevaisuuden. Enso- Gutzeitin rakennus rapistuu ilman että kukaan puuttuu siihen. Jotain on tapahtunut, marmoripalatsin loiston aika on takana päin. Elokuva ikään kuin näyttää rakennuksen menneisyyden tulevaisuudessa. Olemme tottuneet näkemään raunioita maissa, joissa on antiikin ajan jäännöksiä tai vaikkapa keskiaikaisia linnoja. Monet vanhat rauniot ovat matkailukohteita ja niitä vaalitaan historiallisina monumentteina. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä vähemmän esteettistä tai historiallista arvoa raunioilla nähdään. Teollisuusajan
käyttämättömät ja romuttuneet rakennukset yleensä puretaan pois tavallisimmin jo ennen kuin ne ehtivät rapistua kokonaan tai ne muutetaan muuhun käyttöön. Nykyajan rakennusten näkeminen raunioina kertookin jostain muusta kuin ajan luonnollisesta kulumisesta. Se saa meidät ajattelemaan joko luonnonmullistusten tai ihmisen aiheuttamia katastrofeja ja tuhoa. Tieteiselokuvat esittävät fantasioita maailmasta kaukaisessa tulevaisuudessa, usein juuri katastrofivisioina ja dystopioina. Superflex on tehnyt samantapaiseen tuhoskenaarion elokuvassa Flooded McDonalds, jossa vesi nousee hiljalleen tyhjässä hampurilaisbaarissa ja peittää alleen kaiken. Elokuva kestää sen ajan, jonka veden nouseminen ottaa. Niin kuin Kauppatorin installaatiossa siinäkään ei anneta mitään selityksiä tapahtumille eikä kummassakaan näy ihmisiä toimijoina eikä kärsijöinä. Selitysten hakeminen jää katsojalle. Vaikka mitään ei osoitella, elokuvan kohteella tuntuu olevan jokin merkitys kuvatulle tapahtumalle. Pikaruoka on eräänlainen symboli piittaamattomalle kulutuskulttuurille yleensä: tavarantuotantoa ohjaa nopeiden voittojen tavoittelu, luontoa riistetään välittämättä seurauksista, jätemäärät kasvavat; ilmastonmuutos kiihtyy, ekokatastrofi on väistämätön. Elokuvassa tarina kiertyy umpeen, ihmisten jätteitä syytävä ja luontoa tuhoava elämäntapa koituu lopulta kohtalokkaaksi ja tuhoaa itse itsensä. Myös IHME-teoksessa elokuvan kohteella ja sen kohtalolla on ainakin ajatuksellinen yhteys. Stora Enson toimiala metsäteollisuus toimii kestävyyden ja katoavaisuuden rajapinnalla, sillä sen toiminta vaikuttaa osaltaan maapallon hiilitasapainoon. Kun moderni elämäntapa perustuu pitkälti hiilen polttamiseen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa, ovat metsät tärkeämpiä kuin koskaan ns. hiilinieluina. Jos nekin vähenevät kiihtyy ilmastonmuutos entisestään. Metsäteollisuuden olisi siis pidettävä huolta metsien uusiutumisesta, muutoin sen oma perusta, ja samalla maapallon elinolosuhteet, tuhoutuu. Kestävän kehityksen mukainen ajattelu ja toiminta tähtää siihen, että ihmiskunnalla olisi myös tulevaisuus ja että se ei näyttäisi siltä kuin IHME-teoksessa. Liiketoimintaa ohjaavat ja voiton maksimointiin tähtäävät periaatteet kuitenkin voivat olla tämän kanssa ristiriidassa. Stora Enso, niin kuin monet muutkin kansainväliset yritykset, toimii useissa maissa maailmanlaajuisesti ja sen toimet vaikuttavat monen maan, kaupungin ja niissä elävien ihmisten elämään ja tulevaisuuteen. Ilmaston saastuminen on myös täysin globaali ilmiö, se ei rajoitu minkään maan tai mantereen alueelle. Ilman saasteet tuhoavat mm. marmoria niin Akropolis-kukkulalla Ateenassa jossa rauniot
raunioituvat entisestään kuin Finlandia-talon tai Enson talon seinäpintaa Helsingissä. IHME-teos ei kerro, miksi rakennus rapistuu. Kyse voisi olla myös sodan jälkeisestä tuhosta. Samantapaisia apokalyptisia maisemia on myös tietokone- ja internetpeleissä, joissa taistelu ja sotiminen jättää jälkeensä savuavia raunioita. IHME-teos on HD-filmi ja muistuttaa tietokoneanimaatiota. Superflex on liikkunut pelimaailmassa ennenkin käyttäen välineenä olemassa olevaa peliä, internetissä pelattavaa Counterstrikea. Myös nykyiset seikkailuelokuvat käyttävät animaatiota; ne voivat olla niin pitkälle perinteisen eli näytellyn, lavastetun ja kuvatun elokuvan sekä tietokoneella tehdyn tai manipuloidun animaation sekoituksia että voi olla turhaa kysellä, missä menee todellisen ja rakennetun raja. Elokuvakerronnalla on myös monia keinoja käsitellä aikaa. Yhden elokuvan aikana voidaan käydä läpi kokonaisia elämäntarinoita tai elää satoja vuosia historiaa. Kerronta ei noudata kronologiaa vaan voi leikkauksen ja takautumien avulla liikkua vapaasti nykyisessä ja menneessä. Yleensä elokuvan kerronnallinen aika ei vastaa reaaliaikaa, mutta poikkeuksiakin on; kokeellisen elokuvan parissa löytyy filmejä, joiden tarina on leikkaamaton ja kesto on täsmälleen sama kuin kuvatun tapahtuman. Tunnetuimpia esimerkkejä lienee Andy Warholin Uni, jossa kuvataan nukkuvaa henkilöä. Superflexin elokuvassa taiteen aika ja todellinen aika osuvat yksiin siten, että elokuva kestää täsmälleen sen ajan, kymmenen päivää, jonka teos on esillä. Teoksen lähtötilanne on eräänlainen nollatilanne, jossa elokuva ja todellisuus vastaavat toisiaan. Elokuvan tapahtumat kuitenkin lähtevät kehittymään eri suuntaan tai eri aikaan kuin todellisuus edessämme. TEHTÄVÄÄ JA TUTKITTAVAA Mitä tieteiselokuvia tiedät, joissa matkustetaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen? Entä kirjallisuutta? Keskustelkaa mitä eroja on kirjallisella ja elokuvallisella aikamatkailulla. Tarkastelkaa taiteen ajan ja todellisen ajan suhdetta seuraavien esimerkkien valossa: Christian Marclay on tehnyt 24 tunnin videon The Clock. Se koostuu tuhansista elokuvapätkistä, joissa kaikissa näkyy kello ja jokin täsmällinen vuorokaudenaika. Elokuva etenee reaaliajassa ja kun se esitetään, se synkronoidaan esityspaikan ajan kanssa. Marclay kertoo videon tekemisestä: http://moreintelligentlife.com/content/arts/slave-rhythm
Douglas Gordonin 24-hour Psycho puolestaan on vuorokauden kestävä hidastettu versio Alfred Hitchcockin kuuluisasta trilleristä. Tässä puolen minuutin pätkä youtubessa, huom. ei heikkohermoisille! http://www.youtube.com/watch?v=i1jkomfpa40 Katsokaa myös Flooded McDonalds Superflexin kotisivuilta (tai 3 minuutin lyhennelmä http://vimeo.com/12508390). Oletko lähellä keskustaa: käykää ottamassa valokuva IHME-teoksen elokuvasta kerran päivässä ja kootkaa kuvista muutosta seuraava kymmenen kuvan sarja ja laatikaa kuvatekstit. Jos käytössä on sopiva laitteisto (periaatteessa digikamera riittää), tehkää oma ajankulua esittävä animaatio jostain hitaasta prosessista, esimerkiksi vuorokauden ajan tai sään muutoksesta tai vaikka kasvin kuihtumisesta. Ohjeita http://mediakompassi.yle.fi/opettajat/opetusosiot/animaatio/ ks. valokuvaanimaatio. Arkkitehtuuri toisaalta ilmentää aikaa ja samalla uhmaa aikaa säilyttämällä asioita historiasta. Arkistoissa tallennetaan historiallista aineistoa aivan tarkoituksella. Arkistoihin tutustumalla voi siis tehdä matkan menneisyyteen. Tutkikaa näitä arkistokuvia Helsingin Kauppatorista. Kauppatori 1885-1896 Helsingin kaupunginmuseo
Kauppatori 1969. Kuvaaja Kari Hakli Helsingin kaupunginmuseo Kauppatori 1976. Kuvaaja Volker von Bonin Helsingin kaupunginmuseo
Tunnistakaa rakennukset ja monumentit. Mikä on muuttunut, mikä on säilynyt samana? Tarkastelkaa ihmisiä, vaatteita, kampauksia, esineitä, kulkuvälineitä, viestejä. Mitkä yksityiskohdat kertovat, että kyseessä ei ole nykyaika? Mikä on muuttunut? Keskustelkaa siitä, mitä tästä omasta ajastamme jää historiaan, kuka tai mikä sitä tallentaa. Tehkää kuva siitä miltä Kauppatorilla näyttää (ihmisistä, rakennuksista, liikennevälineistä...) sadan vuoden päästä. Ostoksilla Kauppatorilla 1954. Kuvaaja Atte Matilainen Helsingin kaupunginmuseo
Free shop Kauppatorilla syksyllä 2010. Kuvaaja Veikko Somerpuro Taidesäätiö Pro Arte Jos mahdollista, yhdistäkää Kauppatorilla käyntiin tutustuminen Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistoon (Sofiankatu 4, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 10.00 15.00) ja etsikää lisää kuvia Kauppatorista. Käynnistä on hyvä sopia etukäteen, yhteystiedot: (09) 3103 6497, www.helsinginkaupunginmuseo.fi/kuvaarkisto