Johdatus politologiaan Turun yliopisto, sl 2012 Maija Setälä Luento XI: Demokratian peruselementit: Vaalit
Vaalit Edustuksellisen demokratian keskeisimpänä instituutiona pidetään säännöllisesti toistuvia vapaita ja reiluja vaaleja, joissa valitaan parlamentin jäsenet ja osassa maista myös valtionpäämies. Vaalien kautta ajatellaan toteutuvan se, että kansan edustajat todellakin edustavat kansalaisia. responsiivisuus Eri maissa käytetään erilaisia järjestelmiä kansan edustajien valitsemiseksi.
Suhteelliset ja enemmistövaalitavat Vaalijärjestelmät voidaan jakaa suhteellisiin ja enemmistövaalijärjestelmiin. Enemmistövaalitavassa ehdokkaiden valinta tapahtuu vaalipiireissä, joista valitaan yksi edustaja. Suhteellisissa vaalitavoissa joka vaalipiiristä valitaan useita edustajia. Vaalipiirikoko vaikuttaa ratkaisevasti suhteellisuuden toteutumiseen Joissakin suhteellisissa järjestelmissä käytetään ns. tasauspaikkoja, joiden avulla pyritään saavuttamaan maksimaalinen suhteellisuus valtakunnan tasolla. Puoluekentän pirstoutumista estetään puolestaan asettamalla äänikynnys.
Enemmistövaalitavat Enemmistövaalitavat voidaan jakaa niihin, jotka perustuvat Suhteelliseen enemmistöön (plurality) Absoluuttiseen enemmistöön (majority) Pluraliteettivoittaja on se vaihtoehto, joka saa enemmän ääniä kuin mikään muu vaihtoehto Majoriteettivoittaja saa yli puolet annetuista äänistä (n/2+1).
Enemmistövaalitavat Suhteelliseen enemmistöön perustuva vaalitapa käytössä esimerkiksi Britannian parlamenttivaaleissa. Pluraliteettijärjestelmässä puolueiden saavuttamat kokonaisäänimäärät eivät mitenkään suoraviivaisesti heijastu paikkamäärässä. Yleensä kaksi suurinta puoluetta saavat suhteettoman osuuden paikoista. Joissain vaaleissa eniten ääniä saanut puolue ei ole saanut eniten paikkoja parlamentissa.
Enemmistövaalitavat Pluraliteettijärjestelmä kannustaa ihmisiä strategiseen äänestämiseen (= Duvergerin lain psykologinen efekti). Mikäli on olemassa vain kaksi ehdokasta, joiden välillä valinta tapahtuu, pluraliteettivoittaja on tietenkin myös majoriteettivoittaja. Usein näin ei kuitenkaan ole, joten majoriteettivoittajan valitsemiseksi tarvitaan kaksivaiheista vaalia.
Enemmistövaalitavat Suomen (vuodesta 1994) presidentinvaaleissa käytetään kaksivaiheista enemmistövaalijärjestelmää (majority runoff) Käytössä Ranskan presidentti- ja parlamenttivaaleissa Ensimmäiselle kierrokselle osallistuvat kaikki ehdokkaat Mikäli joku ehdokkaista saa yli puolet annetuista äänistä, hänet valitaan. Mikäli kukaan ehdokkaista ei voita riittävästi ääniä, järjestetään toinen kierros, jolle osallistuvat kaksi ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneet ehdokasta. Toisella kierroksella absoluuttisen enemmistön voittanut ehdokas voittaa koko vaalin.
Enemmistövaalitavat On huomattava, että suhteellinen enemmistö ja kaksivaiheinen enemmistövaali tuottavat erilaisia tuloksia Oletetaan, että Suomen presidentinvaaleissa olisi seuraavat kolme ehdokasta, joiden kannatus jakautuisi seuraavasti: 40% Mattila > Ukkola > Pekkala 35% Pekkala > Mattila > Ukkola 25% Ukkola > Pekkala > Mattila Suhteellisen enemmistön voittaa Mattila (jos ihmiset eivät äänestä strategisesti) Kaksivaiheisen enemmistövaalin voittaa Pekkala Myös kaksivaiheinen enemmistövaali on altis strategiselle manipulaatiolle.
Presidentinvaalit Presidentinvaalit merkittäviä erityisesti puolipresidentiaalisissa ja presidentiaalisissa järjestelmissä Majority runoff käytössä esim. Suomessa, Ranskassa sekä monissa muissa maissa Yhdysvalloissa vaalitapa perustuu osavaltioihin Eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki osavaltion valitsijamiesäänet (useimmissa osavaltioissa) swing states Valitsijamiehet eivät kokoonnu
Listavaalit Listavaaleissa äänestäjä antaa äänensä puolueen määrittelemälle ehdokaslistalle ehdokkaat valitaan puolueen määräämässä järjestyksessä. Listan ehdokkaiden äänet lasketaan yhteen, ja puoluelistalta valittavien ehdokkaiden lukumäärä lasketaan ns. vertailulukujen avulla siten, että aina se ehdokas, jolla on korkein vertailuluku, pääsee läpi.
Listavaalit Suomen järjestelmää voidaan pitää lista- ja henkilövaalien välimuotona. poikkeaa listavaaleista siinä, että puoluelistan asemesta äänestäjät voivat antaa äänensä yksittäiselle ehdokkaalle. ehdokkaan asema vertailulukuja määriteltäessä määräytyy hänen henkilökohtaisen äänimääränsä perusteella siten, että eniten ääniä saanut ehdokas saa korkeimman vertailuluvun puoluelistalla.
Vertailuluvun määrittelyn tavat i) D Hondtin järjestelmä; käytössä Suomessa. Listan ensimmäinen ehdokas saa vertailuluvukseen koko listan yhteisäänimäärän, toinen ehdokas saa kokonaisäänimäärän jaettuna kahdella, kolmas äänimäärän jaettuna kolmella jne. ii) Saint-Lague; puhtaassa Saint-Laguessa vertailuluvut lasketaan jakamalla listan kokonaisäänimäärä parittomilla kokonaisluvuilla (1; 3; 5; 7; 9 ). Modifioitu Saint-Lague on muuten sama kuin puhdas, mutta siinä kokonaisäänimäärä jaetaan luvuilla (1,4; 3; 5; 7; 9 ). Saint-Lague-järjestelmä suosii enemmän pieniä puolueita ja tuottaa suhteellisemman edustuksen kuin D Hondt.
Vertailuluvun määrittely ESIMERKKI: Valitaan neljä ehdokasta seuraavilta listoilta Äänmäärä D Hondt Mod. Sainte-Lague PUOLUE 1 Lahtinen 6784 9883* 7059.3* Mäkelä 798 3294.3 1976.6 Virtanen 2301 4941.5* 3294.3* PUOLUE 2 Aaltonen 3099 7575* 5410.7* Nieminen 2678 3787.5* 2525 Seppälä 1798 2525 1515 PUOLUE 3 Heinonen 1490 1806.5 1204.3 Mattila 2123 3613 2580.7*
STV (Single Transferable Vote) STV on käytössä esimerkiksi Irlannissa. STV:n etuna on, että siinä otetaan huomioon informaatiota muistakin kuin äänestäjän ensimmäisistä preferensseistä. STV:ssä äänestäjä laittaa vaalipiirinsä ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Äänet lasketaan siinä käyttämällä ns. Droop-kiintiötä, jossa [validien äänten kokonaismäärä/(paikkamäärä+1)]+1 Droop-kiintiö perustuu siihen, että esimerkiksi, jos vaalipiirissä on jaettavana viisi paikkaa, ainoastaan viisi ehdokasta voi saada enemmän kuin kuudenneksen jaetuista ensimmäisistä sijoista.
STV Ne ehdokkaat, joiden ensimmäisten sijalukujen lukumäärä on suurempi tai yhtä suuri Droop-kiintiö, tulevat valituiksi. Vähiten ääniä saaneen ehdokkaan äänet jaetaan uudelleen muille ehdokkaille (esim. äänestäjän 2. tai 3. preferenssin mukaisesti) STV:n etuna on väitetty olevan sen, että siinä äänestäjän äänet eivät mene hukkaan. Lisäksi STV on puhtaasti henkilövaali STV on kuitenkin monimutkainen eikä kovinkaan läpinäkyvä Strateginen äänestäminen vaatii paljon informaatiota Australiassa käytössä oleva alternative vote-järjestelmä on STV yhden edustajan vaalipiireissä. AV:ssa vähiten ääniä saaneen ehdokkaan äänet jaetaan uudellaan.
Sekajärjestelmät Puhtaiden suhteellisten ja enemmistövaalijärjestelmien lisäksi on olemassa ns. sekajärjestelmiä. Sekajärjestelmissä käytetään jotakin suhteellista vaalitapaa yhdessä enemmistövaalitavan kanssa. Yksinkertaisimmillaan sekajärjestelmä tarkoittaa sitä, että suhteellista vaalitapaa sovelletaan niissä vaalipiireissä, joista valitaan enemmän kuin yksi ehdokas, ja enemmistövaalitapaa sovelletaan niissä, joista valitaan vain yksi ehdokas. Sekajärjestelmä voi myös olla suhteellisen vaalin ja enemmistövaalin yhdistelmä.
Sekajärjestelmät Suhteellinen ja enemmistövaalitapa voivat esiintyä rinnakkain Äänestäjät äänestävät sekä ehdokasta että puoluetta Esim. Japanissa 300 edustajaa valitaan yhden edustajan vaalipiireistä, ja loput 180 valitaan laajemmissa vaalipiireissä suhteellista vaalitapaa käyttäen siten, että puolueet saavat paikat suhteessa äänimääriinsä vaalipiireissä. Suhteellista vaalitapaa voidaan käyttää myös korjaavana suhteessa enemmistövaalitavan tuottamaan tulokseen. Äänestäjät äänestävät sekä ehdokasta että puoluetta Esim. Saksassa puolet parlamentin jäsenistä valitaan yhden ehdokkaan vaalipiireissä, ja puolet paikoista jaetaan suhteellista vaalitapaa käyttäen osavaltioittain. Paikkajaossa korjataan enemmistövaalin tuottamaa epäsuhteellisuutta.
Vaalitapojen seuraukset Vaalijärjestelmä vaikuttaa esimerkiksi Edustajan ja äänestäjien suhteeseen Miten edustuksellisuus ja tilivelvollisuus toteutuvat Puolueiden lukumäärään Millaisia hallituksia muodostetaan Poliittisten vastakkainasettelujen laatuun ja julkiseen keskusteluun
Vaalitapojen seuraukset Enemmistövaalitapa tuottaa yleensä järjestelmän, jossa kussakin vaalipiirissä on kaksi varteenotettavaa ehdokasta. Vaalipiirin äänestäjien ja sen parlamentaarisen edustajan välille uskotaan syntyvän erityisen läheisen suhteen. Äänestäjät voivat seurata oman alueensa edustajan toimia. Enemmistövaalijärjestelmät johtavat pienten puolueiden aliedustukseen parlamentissa Alueellisesti keskittyneet pienpuolueet voivat saavuttaa kokonsa edellyttämän paikkaluvun.
Vaalitapojen seuraukset Valtakunnallisella tasolla enemmistövaalit tuottavat usein järjestelmän, jossa kaksi pääpuoluetta kilpailee keskenään. vrt. Downsin (1957) malli poliittisesta kilpailusta Parlamentaarisissa järjestelmissä toinen näistä puolueista tavallisesti saavuttaa enemmistön parlamentin paikoista, ja sillä on oikeus hallituksen muodostamiseen (Westminstermalli). poliittinen vastuu keskittyy hallituspuolueelle vaaleissa äänestäjillä on edessään selvä valinta hallituksen ja opposition välillä. hallituspolitiikka voi olla tempoilevaa ja poliittinen keskustelu voi polarisoitua.
Vaalitapojen seuraukset Suhteelliset vaalitavat tuottavat jakavat paikat suhteessa puolueiden saamiin äänimäärään. Suhteellisen vaalitavan maissa myös eri sosiodemografiset ryhmät paremmin edustettuina kuin enemmistövaaleissa Riippuu tietenkin siitä, miten puolueet laativat listat. On myös väitetty, että suhteellinen vaalitapa suosii naisten edustusta. Vaalipiirikoko on Norrisin mukaan merkittävämpi selittäjä kuin vaalitapa.
Vaalitapojen seuraukset Suhteellisen vaalitavan etuna on katsottu olevan sen, että se suosii pieniä puolueita ja uusia poliittisia ryhmiä. Poliittinen keskustelu voi olla moniäänisempää Pienpuolueiden mahdollisuuksiin vaikuttavat kuitenkin myös Vaalipiirikoko, joka vaikuttaa suhteellisuuden toteutumiseen koko maassa Mahdollinen tasauspaikkajärjestelmä Äänikynnykset, jotka voivat heikentää uusien ryhmittymien mahdollisuuksia Esim. Ruotsissa 4% ja Saksassa 5%
Vaalitapojen seuraukset Suhteellisen vaalitavan maissa on yleensä koalitiohallituksia Korostavat tarvetta tehdä kompromisseja Äänestyspäätöksen ja hallituspolitiikan välillä ei ole yhtä selkeää yhteyttä kuin enemmistövaalitapaan perustuvissa järjestelmissä. Kärsiikö demokraattinen tilivelvollisuus? Puoluejärjestelmä voi myös hajautua, jolloin ei pystytä muodostamaan vakaita koalitiohallituksia Äänikynnykset voivat estää puoluejärjestelmän hajautumista.
Nykymuotoisen äänioikeuden kehittyminen Äänestyssalaisuus yleistyi 1800-luvulla Äänioikeudesta yleinen ja yhtäläinen 1800-ja 1900-luvuilla Äänioikeus laajeni koskemaan kaikkia aikuisia kansalaisia viime vuosisadalla Naisten äänioikeus ja oikeus asettautua ehdokkaaksi: Suomi 1906; Sveitsi 1971
Äänestysaktiivisuus ja äänestyspakko Äänestysaktiivisuus on alentunut useissa länsimaissa II Maailmansodan jälkeen Myös Suomessa aleneminen on ollut merkittävää Mahdollisia selitystekijöitä Tyytyväisyys vallitsevaan tilanteeseen Ideologisten vastakkainasettelujen katoaminen Poliittinen vieraantuminen/epäluottamus Kansalaisyhteiskunnan rapautuminen Äänestyspakko käytössä Esim. Belgiassa, Australiassa, Kreikassa
Vaalien reiluus Vaalien epäreiluutta voidaan pitää myös demokratian ongelmana vrt. Dahlin käsitys polyarkiasta Vaalien reiluus asettaa ehtoja toisaalta vaalikampanjalle ja toisaalta itse äänestykselle Vaalikampanjoissa edellytetään, että eri näkökulmat tulevat esille julkisessa keskustelussa Vaalikampanjoiden rahoitus voi tuottaa ongelmia Äänten laskeminen oikein ja tulosten raportoiminen rehellisesti Vaalitarkkailujärjestelmän tehtävänä taata vaalien reiluus ja raportoida väärinkäytöksistä
Vaalien reiluus Esim. USA:ssa vallassa olevat puolueet ovat käyttäneet vaalipiirijakoa vahvistaakseen omaa asemaansa gerrymandering Äänten ostaminen, painostus tullut vaikeammaksi äänestyssalaisuuden jälkeen Mutta hallituspuolueet voivat ostaa ääniä myös epäsuorasti klientilismi